Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuollaisia lapsia otetaan päiväkoteihin?
26.01.2023 |
Vuosi vuodelta tulee yhä enemmän psykiatrista apua tarvitsevia lapsia esiopetukseen. Tälläkin hetkellä eräässä ryhmässä on kaksi lasta, jotka kiroilevat, haistattelevat aikuiselle, lyövät, potkivat ja purevat. Raivokohtaukset ovat päivittäisiä ja siinä on vaarassa niin toiset lapset kuin henkilökuntakin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/06043de9-25ca-417e-8bff-40b74ace093d
Tuollaiset lapset on vaarallisia normaaleille lapsille jos ei päiväkotien henkilökuntakaan voi heille mitään.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä niiden lasten pitäisi sitten olla?
Omissa yksiköissä, jossa saavat tarvitsemaansa tukea. Tietysti. Ainoastaan lapseton realismista irti oleva idealisti tai täysi idiootti ei tajua tätä.
Kaikki normaalijärkiset kasvattajat olisivat osanneet ennustaa nämä ongelmat vaikka inkluusiota ei olisi ikinä kokeiltu.
Eikö kuri olisi paikallaan? Pelkkä sanoitus tai muu tuki ei riitä, mutta tätä harva kasvattaja tuntuu ymmärtävän.
Kuri ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Ainoa mitä se tuottaa on paha olo.
Mitä pidät kurina?
Selkeät rajat luovat ennakoitavuutta ja turvaa. Niitä tarvitsee etenkin lapsi, joka ei kykene rationaaliseen ajatteluun ja päätöksentekoon ohi impulssiensa.
Jotkut ihmiset luulee, että kuri on sama asia, kuin fyysinen satuttaminen. Vaikka se ei ole.
Kaikki kuri satuttaa lasta. Joko henkisesti tai fyysisesti. Ihan tutkimusten mukaan jäähy tai aresti aktivoi lapsen aivoissa samat alueet kuin tukkapölly tai muu fyysinen väkivalta.
Kuri tarkoittaa sitä, että toiminnalla on seurauksia. Varmasti kaikki olisivat tyytyväisimpiä, kun voisivat olla kuin ellun kanat. Mutta yhteiskunta ei toimi niin.
Täällä on yhteiset pelisäännöt ja jos et toimi niiden mukaan, sillä on seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko elämästä on tullut yhtä epävarmuutta ja kohellusta. Kun on väkisin päässyt läpi sekopäisen nykykoulun, jatkuu sama show: Mihin opiskelemaan? Saatko nyt varmasti sen työpaikan siltä alalta? Kiinnostaako edes koko ala? Onko varaa asuntoon? Entäs edes peruselämiseen? Saati sitten jonkun perheen perustamiseen. Ai niin se sopivan (eli täydellisen) kumppanin löytäminenkin on niin haastavaa.
Kaikki on vain muuttunut liian nopeasti ja liian tehokkuuspainotteiseen suuntaan, jossa muutamat harvat heiluttavat tahtipuikkoa, ja taviskarja yrittää pysyä mukana oravanpyörässä. Mukana mausteina tässä kitkerässä sopassa mm. älylaitepippuria, ilmastokriisisuolaa, ja vastakkainasetteluinkivääriä. Kokonaistilaan ei tule muutosta äänesti sitten äärivasempaa tai -oikeaa, koska koko maailman suuntaus on lukittu kohti ääretöntä tehostamista.
En ihmettele, miksi siis tämän hullunmyllyn ruohonjuuritasolla oireilevia lapsia on yhä enemmän ja enemmän, kun vanhemmat oireilevat omilla äärirajoillaan - tiedostamatta tai ei.
Tyttäreni on pienryhmässä ja eräs agressiivinen poika siirrettiin sieltä sairaalakouluun.
Miksei voisi olla myös sairaalapäiväkoteja, hoitoyksikköjä ongelmaisille lapsille?
Oletetaan, että tällaisia lapsia varten perustettaisiin erityispäiväkoteja. Sanotaan nyt vaikka että Helsinkiin kaksi, pienempiin kuntiin vähintään yksi. Näin ollen kodeista olisi usein aika pitkä ja hankalakin matka päiväkodille, ja monessa perheessä ei ole autoa. Miten lapset pääsisi päiväkotiin, jonka tarkoitus kuitenkin on olla lapselle hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Erityiskoulujen kohdalla oppilaille järjestetään taksikuljetus koulumatkoja varten tästä syystä, mutta ei jotain kolmevuotiasta voi laittaa taksiin ilman vanhempaa. Eikä toisaalta voi olettaa, että erityislasten vanhemmat pakotettaisiin kuljettamaan lapsi yli tunnin bussimatkan päähän, johan se työajatkin huomioiden olisi aika mahdotonta.
Olin muuten itse 80-luvulla päiväkodissa, jossa oli yksi erityisryhmä, siinä oli kaksi lastenhoitajaa ja seitsemän erityislasta. Onkohan tuollaiset lopetettu kokonaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksei siellä päiväkodissa voi olla omia karsinoita niille lapsille jotka lyövät toisia? Eli: jos lyö niin joutuu karsinaan. Se olisi yksinkertainen ja selkeä seuraus jonka jopa joku 3v ymmärtää. Ja kun lapsi on karsinassa niin muut ovat häneltä sen aikaa turvassa.
Oli ehkä sarkasmia, mutta tartun, kun täällä moni muukin huutaa vain kurin perään pk-ikäisillä.
Ei muuten ymmärrä. Kaiken ikäisillä ihmisillä on psyyken ongelmia, jopa vauvoilla on masennusta. Se voi jäädä perusterveydenhuollossa huomaamatta, koska vauvaa nähdään vain pieni hetki eikä masennuksen merkkejä tunnisteta. Perusterveydenhuollossa ei ole osaamista tunnistaa psyyken ongelmia, siellä keskitytään kasvuun ja kehitykseen.
Ja jos sen kolmevuotiaan käytöksen syy on oikeasti horjuva psyyke, se ei korjaannu karsinoimalla, vaan pahenee. Jos kolmevuotias lyö siksi ettei hän ymmärrä mitään hyvästä, ja hänet "palkitaan" pahalla (eristetään) niin hän jatkaa sitä pahaa toimintaansa, koska saa siitä alitajuisesti tarvitsemansa palkinnon, lisää pahaa. Se on ainoa mitä ansaitsen.
Kiintymyssuhdehäiriö oireilee näin ja sitä on ihan kantasuomalaisillakin. Alkoholisti- tai huumeäitien vauvat, väkivaltaisten vanhempien vauvat. Täysin laiminlyödyt vauvat. Joskus ihan vain synnytyksen jälkeinen masennus voi jättää vauvaan todella syvät jäljet. Ymmärtäkää ettei aina ole kyse vanhemman pahantahtoisuudesta, jos lapsi käyttäytyy näin.
Ne vauvat ovat niitä jotka isompana lyövät muita lapsia eivätkä tunnu oppivan. Heidän tunne-elämä on päälaellaan. He eivät ota hyvää vastaan (kehupalkinnot, tarrat ei tehoa, voivat suuttuakin kehuista) ja jäähyistä tai puhutteluista he saavat vain lisää energiaa, lisää pahaa oloa, jota voivat ryöpyttää ulos.
**** Joitain muitakin syitä lyömiseen:
Esim vaikeasti autistinen lapsi voi lyödä muita, mutta se yleensä tunnistetaan myös perusterveydenhuollossa ja siinä on muitakin oireita, autismin diagnostiikka on hyvinkin selkeä verrattuna psyyken sairauksiin.
Myös "rajaton" lapsi voi lyödä, mutta hän kykenee myös oppimaan uuden toimintamallin ihan niiden ammattikasvattajien hoidossa. Häneen tehoaa kasvatus, eikä lyömisen pitäisi olla mikään pitkäaikainen ongelma.
Hyvin impulsiivinen lapsi voi lyödä ajattelematta, hän muistaa että se oli väärin - mutta liian myöhään. On jälkikäteen aidosti katuva ja on nolo, jos aikuinen toruu.
Ammattikasvattajan tulee erottaa onko syynä impulsiivisuus, mikä laukaisi tilanteen. Impulsiivisuus voi olla oire adhd:sta. Impulsiivisen lapsen kohdalla avainasemassa on ennakointi, eli ryhmän aikuisten on oikeasti oltava käden ulottuvilla.
Ja sitten se jo yllä mainittu kiintymyssuhdehäiriöinen lapsi, hän ei ota aikuiselta ohjausta vastaan. Eikä hän ole tippakaan nolo, jos aikuinen toruu tai tulee joku "seuraamus". Hän saattaa päinvastoin jopa nauraa. ...Tunne-elämä on päälaellaan. Miten tällaista kasvattaa?? Sepä se. Ei pysty kasvattamaan. tällainen lapsi tarvitsee ensin hoivaa, hän on jäänyt vaille kaikesta hoivasta. Vasta sitten voidaan kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niuvanniemellä on semmoisia panssariaidoin ympäröityjä rakennuksia mihin nämäkin lapsoset päätyvät.
Miehen ei tarvitse totella naista, kulttuurijuttu. Ei siis pojan tarvitse totella naiselta näyttävää päiväkodissa työskentelevää. Voi olla osasyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai kouluun? Siellä noita vasta riittääkin
Tyttäreni on ADD. Hyvin hiljainen vetäytyvä lapsi. Muistan, kun tutkimukset olivat kesken ja täytin jotain lomaketta jossa kysyttiin mm. " lyökö muita ihmisiä" ja "satuttaako eläimiä", olin ihan järkyttynyt että mitä ihmettä, mikä lapsi nyt tekisi niin. No tämän ketjun perusteella näköjään aika moni :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että tällaisia lapsia varten perustettaisiin erityispäiväkoteja. Sanotaan nyt vaikka että Helsinkiin kaksi, pienempiin kuntiin vähintään yksi. Näin ollen kodeista olisi usein aika pitkä ja hankalakin matka päiväkodille, ja monessa perheessä ei ole autoa. Miten lapset pääsisi päiväkotiin, jonka tarkoitus kuitenkin on olla lapselle hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Erityiskoulujen kohdalla oppilaille järjestetään taksikuljetus koulumatkoja varten tästä syystä, mutta ei jotain kolmevuotiasta voi laittaa taksiin ilman vanhempaa. Eikä toisaalta voi olettaa, että erityislasten vanhemmat pakotettaisiin kuljettamaan lapsi yli tunnin bussimatkan päähän, johan se työajatkin huomioiden olisi aika mahdotonta.
Olin muuten itse 80-luvulla päiväkodissa, jossa oli yksi erityisryhmä, siinä oli kaksi lastenhoitajaa ja seitsemän erityislasta. Onkohan tuollaiset lopetettu kokonaan?
No ehkä Kaikki asiat eivät ole sellaisia, että yhteiskunnan on pakko ne ratkaista. Nytkään kaikki eivät saa siitä lähipäiväkodista paikkaa, vaan se paikka voi olla aivan toisella puolella kaupunkia.
Erityisryhmiä on, mutta niissä on ainakin puolet normaalilapsia tukilapsina. Näiden tehtävä on siis näyttää mallia erityislapsille, mutta meidän lapsi ainakin oli lähinnä nyrkkeilysäkkinä.
Haluttiin lapsi takaisin normaaliryhmään, mutta ei saatu siirrettyä, koska kukaan muu ei antanut lastaan tilalle tukilapseksi. Vaihdettiin sitten päiväkotia että pääsi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä niiden lasten pitäisi sitten olla?
Niin kuin ennenkin, omissa luokissa tai jopa omissa kouluissa. Isommissa kaupungeissa on erityiskouluja, joissa kaikki lapset ovat erityisiä. Siellä on oikeasti osaavaa henkilökuntaa ja tarpeeksi. Esim Turussa Katariinan koulu.
Me etsittiin lapsen koulu-uran alussa sellaista koulua, johon on tulossa erityisluokka. Soiteltiin ja soiteltiin. Viimein osoitettiin yksi koulu, johon todennäköisesti perustetaan tavallisen luokan lisäksi erityisluokka. Koulu alkoi, ja kaikki eppuluokkalaiset laitettiin tavalliseen luokkaan, koska ei ollutkaan rahaa palkata yhtä ylimääräistä erityisopettajaa.
...ja tuo kaupungin "ei ollut rahaa" ei ole aivan totta, tottakai rahaa varakkaalla eteläsuomalaisella pikkukaupungilla on, mutta se valitaan käyttää toisin.
Oma lapsi pääsi vasta 9. luokalla erityiskouluun. Hyvä että edes silloin.
Monta vuotta opetin häntä kotona, sillä hän ei pystynyt olemaan tavallisessa koulussa. Siitä tuli tietenkin kasa lastensuojeluilmoituksia. Mutta kotiopetuksen ansiosta lapsi sai koulunsa käytyä. Pääsi lukioonkin.
Itse kärsin kuitenkin edelleen rytmihäiriöistä, jotka alkoivat silloin kun lapsi oli vielä lähikoulussa perusopetuksen luokassa. Se oli niin vaikeaa ja henkisesti raskasta, että terveys ei sitä kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on ADD. Hyvin hiljainen vetäytyvä lapsi. Muistan, kun tutkimukset olivat kesken ja täytin jotain lomaketta jossa kysyttiin mm. " lyökö muita ihmisiä" ja "satuttaako eläimiä", olin ihan järkyttynyt että mitä ihmettä, mikä lapsi nyt tekisi niin. No tämän ketjun perusteella näköjään aika moni :(
Suurin osa lapsista lyö jossain vaiheessa muita ihmisiä. Ei toki päivittäin, mutta välillä, jossain vaiheessa elämäänsä. Et kai tosissasi voi järkyttyä, että mikä lapsi nyt tekisi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että tällaisia lapsia varten perustettaisiin erityispäiväkoteja. Sanotaan nyt vaikka että Helsinkiin kaksi, pienempiin kuntiin vähintään yksi. Näin ollen kodeista olisi usein aika pitkä ja hankalakin matka päiväkodille, ja monessa perheessä ei ole autoa. Miten lapset pääsisi päiväkotiin, jonka tarkoitus kuitenkin on olla lapselle hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Erityiskoulujen kohdalla oppilaille järjestetään taksikuljetus koulumatkoja varten tästä syystä, mutta ei jotain kolmevuotiasta voi laittaa taksiin ilman vanhempaa. Eikä toisaalta voi olettaa, että erityislasten vanhemmat pakotettaisiin kuljettamaan lapsi yli tunnin bussimatkan päähän, johan se työajatkin huomioiden olisi aika mahdotonta.
Olin muuten itse 80-luvulla päiväkodissa, jossa oli yksi erityisryhmä, siinä oli kaksi lastenhoitajaa ja seitsemän erityislasta. Onkohan tuollaiset lopetettu kokonaan?
No ehkä Kaikki asiat eivät ole sellaisia, että yhteiskunnan on pakko ne ratkaista. Nytkään kaikki eivät saa siitä lähipäiväkodista paikkaa, vaan se paikka voi olla aivan toisella puolella kaupunkia.
Erityisryhmiä on, mutta niissä on ainakin puolet normaalilapsia tukilapsina. Näiden tehtävä on siis näyttää mallia erityislapsille, mutta meidän lapsi ainakin oli lähinnä nyrkkeilysäkkinä.
Haluttiin lapsi takaisin normaaliryhmään, mutta ei saatu siirrettyä, koska kukaan muu ei antanut lastaan tilalle tukilapseksi. Vaihdettiin sitten päiväkotia että pääsi pois.
Niin kauan kun poliittinen tahto on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja/tai se, että alle kouluikäisten lasten äidit on työelämässä, niin yhteiskunnan on pakko ratkaista kaikille lapsille päivähoitopaikka. Ja mahdollisimman läheltä kotia. Toki jossain kaupungeissa kaikki lapset ei saa paikkaa lähipäiväkodista heti mutta voi anoa siirtoa lähemmäksi ja kyllä se yleensä järjestyy ennen pitkää.
Toki yhteiskunta voi valita toisinkin. Esimerkkinä vaikkapa Saksa. Ei siellä ole tarjolla kaikille lapsille päiväkotipaikkaa. Vaan kulttuuri on, että suuri osa äideistä on kotiäitejä vähintään lasten kouluikään saakka. Ei kaikki äidit tietenkään, on siellä yksityisiä päiväkotejakin.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on ADD. Hyvin hiljainen vetäytyvä lapsi. Muistan, kun tutkimukset olivat kesken ja täytin jotain lomaketta jossa kysyttiin mm. " lyökö muita ihmisiä" ja "satuttaako eläimiä", olin ihan järkyttynyt että mitä ihmettä, mikä lapsi nyt tekisi niin. No tämän ketjun perusteella näköjään aika moni :(
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lapsista lyö jossain vaiheessa muita ihmisiä. Ei toki päivittäin, mutta välillä, jossain vaiheessa elämäänsä. Et kai tosissasi voi järkyttyä, että mikä lapsi nyt tekisi niin.
Tuollaisissa lomakkeissa ei haeta sitä, onko joskus kerran elämässään tönäissyt kissaa.
Tätä sanotaan erotusdiagnostiikaksi. Täytyy selvittää, mikä on oireiden taustalla. Levottomuus tai keskittymiskyvyttömyys voi johtua monesta asiasta. On lapsia, joilla on vakavia psyyken ongelmia, ja voivat lyödä tai satuttaa eläimiä, ihan nähdäkseen kun sattuu.
On se onnekasta, jos ei ole koskaan kuullutkaan että jotkut lapset, jopa vaippaikäiset, voivat todella pahoin.
Kaiken ikäisillä ihmisillä on psyyken ongelmia. Jos ympäristö ei vastaa vauvan tarpeisiin, ei vauvan tunne-elämä kasva kuten pitää. Vauva hakee kontaktia hoivaajaan, ihan luonnostaan, heti synnyttyään parkaisee ja hakee kontaktia. Muuten kuolee. Vauvan elinehto on että hakee kontaktia, ja myös saa kontaktin.
Tämä kertoo siitä, että yhteiskunnan tärkeysjärjestystä on muutettava. Nyt lapset ja nuoret perheineen ei saa tarvitsemansa tukea ja lopputulos alkaa näkyä joka puolella. Erityisryhmät takaisin päiväkoteihin ja kouluihin. Näihin tähän tehtävään erikseen koulutetut työntekijät. Suurin panostus tulee olla lapsiin ja nuoriin, jotta jatkossakin on niitä veronmaksajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että tällaisia lapsia varten perustettaisiin erityispäiväkoteja. Sanotaan nyt vaikka että Helsinkiin kaksi, pienempiin kuntiin vähintään yksi. Näin ollen kodeista olisi usein aika pitkä ja hankalakin matka päiväkodille, ja monessa perheessä ei ole autoa. Miten lapset pääsisi päiväkotiin, jonka tarkoitus kuitenkin on olla lapselle hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Erityiskoulujen kohdalla oppilaille järjestetään taksikuljetus koulumatkoja varten tästä syystä, mutta ei jotain kolmevuotiasta voi laittaa taksiin ilman vanhempaa. Eikä toisaalta voi olettaa, että erityislasten vanhemmat pakotettaisiin kuljettamaan lapsi yli tunnin bussimatkan päähän, johan se työajatkin huomioiden olisi aika mahdotonta.
Olin muuten itse 80-luvulla päiväkodissa, jossa oli yksi erityisryhmä, siinä oli kaksi lastenhoitajaa ja seitsemän erityislasta. Onkohan tuollaiset lopetettu kokonaan?
No ehkä Kaikki asiat eivät ole sellaisia, että yhteiskunnan on pakko ne ratkaista. Nytkään kaikki eivät saa siitä lähipäiväkodista paikkaa, vaan se paikka voi olla aivan toisella puolella kaupunkia.
Erityisryhmiä on, mutta niissä on ainakin puolet normaalilapsia tukilapsina. Näiden tehtävä on siis näyttää mallia erityislapsille, mutta meidän lapsi ainakin oli lähinnä nyrkkeilysäkkinä.
Haluttiin lapsi takaisin normaaliryhmään, mutta ei saatu siirrettyä, koska kukaan muu ei antanut lastaan tilalle tukilapseksi. Vaihdettiin sitten päiväkotia että pääsi pois.
Niin kauan kun poliittinen tahto on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja/tai se, että alle kouluikäisten lasten äidit on työelämässä, niin yhteiskunnan on pakko ratkaista kaikille lapsille päivähoitopaikka. Ja mahdollisimman läheltä kotia. Toki jossain kaupungeissa kaikki lapset ei saa paikkaa lähipäiväkodista heti mutta voi anoa siirtoa lähemmäksi ja kyllä se yleensä järjestyy ennen pitkää.
Toki yhteiskunta voi valita toisinkin. Esimerkkinä vaikkapa Saksa. Ei siellä ole tarjolla kaikille lapsille päiväkotipaikkaa. Vaan kulttuuri on, että suuri osa äideistä on kotiäitejä vähintään lasten kouluikään saakka. Ei kaikki äidit tietenkään, on siellä yksityisiä päiväkotejakin.
Kyllä. Juuri puhuin serkkuni kanssa. He siis muuttivat Saksasta Suomeen ja kyllä siellä homma kuulosti olevan aika paljon paremmin hanskassa.
Esiopetus on pakollinen kaikille, siksi siellä on lapsia laidasta laitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei siellä päiväkodissa voi olla omia karsinoita niille lapsille jotka lyövät toisia? Eli: jos lyö niin joutuu karsinaan. Se olisi yksinkertainen ja selkeä seuraus jonka jopa joku 3v ymmärtää. Ja kun lapsi on karsinassa niin muut ovat häneltä sen aikaa turvassa.
Oli ehkä sarkasmia, mutta tartun, kun täällä moni muukin huutaa vain kurin perään pk-ikäisillä.
Ei muuten ymmärrä. Kaiken ikäisillä ihmisillä on psyyken ongelmia, jopa vauvoilla on masennusta. Se voi jäädä perusterveydenhuollossa huomaamatta, koska vauvaa nähdään vain pieni hetki eikä masennuksen merkkejä tunnisteta. Perusterveydenhuollossa ei ole osaamista tunnistaa psyyken ongelmia, siellä keskitytään kasvuun ja kehitykseen.
Ja jos sen kolmevuotiaan käytöksen syy on oikeasti horjuva psyyke, se ei korjaannu karsinoimalla, vaan pahenee. Jos kolmevuotias lyö siksi ettei hän ymmärrä mitään hyvästä, ja hänet "palkitaan" pahalla (eristetään) niin hän jatkaa sitä pahaa toimintaansa, koska saa siitä alitajuisesti tarvitsemansa palkinnon, lisää pahaa. Se on ainoa mitä ansaitsen.
Kiintymyssuhdehäiriö oireilee näin ja sitä on ihan kantasuomalaisillakin. Alkoholisti- tai huumeäitien vauvat, väkivaltaisten vanhempien vauvat. Täysin laiminlyödyt vauvat. Joskus ihan vain synnytyksen jälkeinen masennus voi jättää vauvaan todella syvät jäljet. Ymmärtäkää ettei aina ole kyse vanhemman pahantahtoisuudesta, jos lapsi käyttäytyy näin.
Ne vauvat ovat niitä jotka isompana lyövät muita lapsia eivätkä tunnu oppivan. Heidän tunne-elämä on päälaellaan. He eivät ota hyvää vastaan (kehupalkinnot, tarrat ei tehoa, voivat suuttuakin kehuista) ja jäähyistä tai puhutteluista he saavat vain lisää energiaa, lisää pahaa oloa, jota voivat ryöpyttää ulos.
**** Joitain muitakin syitä lyömiseen:
Esim vaikeasti autistinen lapsi voi lyödä muita, mutta se yleensä tunnistetaan myös perusterveydenhuollossa ja siinä on muitakin oireita, autismin diagnostiikka on hyvinkin selkeä verrattuna psyyken sairauksiin.
Myös "rajaton" lapsi voi lyödä, mutta hän kykenee myös oppimaan uuden toimintamallin ihan niiden ammattikasvattajien hoidossa. Häneen tehoaa kasvatus, eikä lyömisen pitäisi olla mikään pitkäaikainen ongelma.
Hyvin impulsiivinen lapsi voi lyödä ajattelematta, hän muistaa että se oli väärin - mutta liian myöhään. On jälkikäteen aidosti katuva ja on nolo, jos aikuinen toruu.
Ammattikasvattajan tulee erottaa onko syynä impulsiivisuus, mikä laukaisi tilanteen. Impulsiivisuus voi olla oire adhd:sta. Impulsiivisen lapsen kohdalla avainasemassa on ennakointi, eli ryhmän aikuisten on oikeasti oltava käden ulottuvilla.
Ja sitten se jo yllä mainittu kiintymyssuhdehäiriöinen lapsi, hän ei ota aikuiselta ohjausta vastaan. Eikä hän ole tippakaan nolo, jos aikuinen toruu tai tulee joku "seuraamus". Hän saattaa päinvastoin jopa nauraa. ...Tunne-elämä on päälaellaan. Miten tällaista kasvattaa?? Sepä se. Ei pysty kasvattamaan. tällainen lapsi tarvitsee ensin hoivaa, hän on jäänyt vaille kaikesta hoivasta. Vasta sitten voidaan kasvattaa.
Tässäkö on se teoreettinen perusta jolla pelkkään puhumiseen pohjautuvaa kasvatusmallia perustellaan? Eli lapsi on lähtökohtaisesti häiriöinen, tai jos ei ole niin kurittomuuteen (eli uuskielellä rajattomuuteen) kyllä auttaa se pelkkä puhe kunhan tarpeeksi jaksetaan puhua?
Kaikki kuri satuttaa lasta. Joko henkisesti tai fyysisesti. Ihan tutkimusten mukaan jäähy tai aresti aktivoi lapsen aivoissa samat alueet kuin tukkapölly tai muu fyysinen väkivalta.