Mies haluaa yllättäen toisenlaisen loppuelämän kuin minä. Miten tästä eteenpäin?

Mies on tullut järkiinsä ja tajunnut, että oravanpyörä riittää jo.

Eiköhän 48v miehellä ole se kuulu keski-iän kriisi meneillään. Silloin arvioidaan elämää ja joillakin se muutosten tarve on valtava. Se ei toki tarkoita, että niin tulee käymään.

Kannattaa kuitenkin keskustella rauhassa ja kysellä, että mitä se mies itse asiassa haluaa ja tarkoittaa. Ahdistaako nykyinen omaisuuden määrä? Onko telttavaeltaminen todella miehen unelma? Miksi muuttaa ns. huonolle alueelle (vaikka sekin on välillä mielipideasia) asumaan? Miksi autosta pitäisi luopua, jos sitä tarvitaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö noilla tuloilla asunto ole jo velaton?

Saattaahan ne Porvoon rivarikämpät olla tähtitieteellisen kalliita, varmasti niitä maksellaan vielä eläkkeelläkin. Porvoossa kaikki on mahdollista.

En ymmärrä tätä keskustelulinjaa, eihän aloituksessa mainittu mitään velkoja tai lainoja sanallakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että puolisollasi on kauheasti lainaa mistä et tiedä mitään ja kohta on kulissit putoamassa. Yrittää, vielä peitellä viimeisenä keinona downshiftaamiseksi tulevan vararikon, että ei perheelle paljastuisi oikea tilanne.

Meillä ainakin kävi tämä. Vaimo yritti eka selitellä just näillä ihan samoilla asioilla. 

Jäin sitten sairaslomalle koronan vuoksi ja satuin postilaatikolle ennen vaimoa niin siellä oli perintätoimistolta useita kirjeitä tullut laatikkoon. Eka yritti selitellä kaikkea mutta sitten alkoi pikkuhiljaa paljastua enemmän ja enemmän asteittain miten vakavasta tilanteesta oli kyse. Vaimo oli pelannu nettikasinolla 80000 edestä säästöjä ja sit ottanut lainaa 20000, kun yritti voittaa rahat takas.

Peluurista sanoivat, että onneksi huomasin tuossa vaiheessa tilanteen, kun jos olisi mennyt aikaa niin olisi todennäköisesti ottanut vielä lisää lainaa, kuin "vain" sen 20000, kun oli jo aloittanut sen lainan ottamisen pelaamisen vuoksi. Siinä kai menee rahan arvon taju.

Toivottavasti jätit sen lehmän.

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku oikeesti uskoo että pari joka on tuntenu vaikka 15-20 vuotta haluis toisiaan tai niillä olis seksiä? Jompi kumpi saattaa alkaa kelata tämmöstäkin juttua. En kyllä suosittele, ei vanhat ihmiset oo mitenkään haluttuja. Jos vaan pystyy elään kumppaneina yhdessä niin suosittelen.

30 vuotta miehen kanssa yhdessä ja edelleen haluamme toisiamme. Seksi on vaan lisääntynyt suhteessamme.

Haluaa elää nyt kun tilanne on mahdollinen. Voi kai sitä ikäkriisiksikin sanoa.

Itse olen aika vaatimaton tyyppi, on mulla auto ja pikkuinen mummonmökki. Töissä kävin viime vuonna 3kk että sain tarvitsemani kulut katettua.

Muuten tykkään harrastella ja tehdä pikkuhommia silloin tälläöin.

Oma isä kuoli 52v ja ennen hänen kuolemaa juteltiin että häntä kaduttaa eniten se että säästi kaiken eläkepäiville, joita ei näeknään.

Päätin että elän itselleni ja tyydyn vähempään. Paras päätös tähän mennessä elämääni.

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika materialistista on sun elämä.

Mitä kahdestaan isolla asunnolla? Ikääkin alkaa tulla.

Alle viiskymppiset eivät ole mitään ikäihmisiä, jotain rajaa nyt näihin juttuihin.

Vaikka 48-vuotias ei olekaan vielä mikään ikäihminen, myös hän vanhenee koko ajan. Kun nuorinkin lapsista kirjoittaa jo ylioppilaaksi, ei mene montaa vuotta, kun ap ja miehensä on ihan kahdestaan. Viime aikoina on ollut mediassakin jo juttuja siitä, miten ihmisten pitäisi alkaa miettiä omaa tulevaisuuttaan jo etukäteen. Eikä vasta sitten, kun on ihan pakko. Todella monella suomalaisella on vanhempia, jotka päättivät asua asunnossa tai paikassa, jossa eivät sitten lopulta tulekaan enää toimeen. Lapset eivät tule auttamaan eikä yhteiskunnaltakaan saa tarvitsemaansa apua. 

Ap:n mies oli vain 23-vuotias, kun alkoi olemaan yhdessä ap:n kanssa. Ei sen ikäisenä mietitä edes sitä, millaista haluaa elämänsä olevan nelikymppisenä. Saatika sitten päälle viiskymppisenä. Tai edes tajuta, millainen maailma on neljännesvuosisadan päästä. Nuorimman lapsen aikuistuminen on ihan normaali virstanpylväs ruveta miettimään tulevaisuuttaan. Mitä haluaa ja mitä ei halua. Onko vielä aikaa kokeilla jotain sellaista, mitä perhe-elämän pyörityksessä ei ehtinyt kokemaan. 

Mä ymmärrän ap:n miestä siksi, että itsekin juoksin oravanpyörässä tienaten paljon, jotta voisin tarjota lapsilleni hyvän lapsuuden ja nuoruuden. Juoksin oravanpyörässä jopa niin, että olin vähällä päästä hengestäni sen vuoksi. Kun lasten osalta velvollisuudet on hoidettu, mun mielestä on pelkästään hyvä alkaa vihdoin ajattelemaan itseäänkin. Mä olin 24v saadessani esikoiseni. En päivääkään kadu sitä, että juoksin oravanpyörässä lasteni vuoksi, mutta ei mun ole tarvinnut juosta enää sen jälkeen, kun lapseni tulivat aikuisiksi. Pärjään paljon vähemmälläkin kuin silloin, kun mulla oli vielä alaikäisiä lapsia huollettavanani. 

Tuohon asunnon kokoon kuitenkin sanoisin, että koska kyseessä on rivitaloasunto eikä omakotitalo, niin aika sama, montako neliömetriä asunnossa on. Oleellisempaa on onko palvelut kohtuullisen matkan päässä. 

Jos mies on väsynyt juoksemaan oravanpyörässä rahan perässä ja hänelle vapaus ja vapaa-aika on nykyään tärkeämpää, kuin omaisuuden kartuttaminen. Ymmärrän häntä. Itseäkin kiinnostaa vuosien kovan työstressin jälkeen vähempi vastuu ja downshiftaaminen. Miksi tehdä työstä koko elämän tarkoitus ja sisältö, jos vähemmälläkin pärjää ja jää paremmin aikaa ja energiaa muuhun, itselle oikeesti tärkeeseen tekemiseen?

Ap

Kommentoithan viestejä