Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa yllättäen toisenlaisen loppuelämän kuin minä. Miten tästä eteenpäin?
25.01.2023 |
Ollaan oltu yhdessä 25 vuotta. Kolme lasta, joista nuorinkin valmistuu ylioppilaaksi ensi keväänä, joten talo tyhjenee lähivuosina varmaan pysyvästi.
Aivan tavallisia keskiluokkaisia, koulutettuja ihmisiä ollaan. Rivitaloasunto, oma mökki, yksi auto, hyvät työpaikat. Tulot yhteensä noin 12 000 euroa bruttona kuussa, eli mitä se nyt sitten on, ylempää keskiluokkaa.
Äänestetään joka vaaleissa, kuntoillaan, käydään teatterissa, kunnollisia ja tunnollisia ihmisiä. Yhtäkkiä mies onkin alkanut puhua, että vähempi tulotaso kiinnostaisi, kaiken himmaaminen, downshiftaaminen jne. Poliittisesti on ajautunut jostain syystä vasemmalle, vaikka ennen on äänestänyt Kokoomusta. Haluaisi muuttaa pienempään, halvempaan (ja huonommalle alueelle). Tarvitaanko sitä autoakaan ja mitäs jos mökin sijaan käytäisiin telttavaeltamassa jne.
Minä en halua. Haluan jatkaa tätä hyvää elämää rauhallisella pientaloalueella, johon nämä hyvät tulot tarvitaankin. En halua tinkiä vapaa-ajan harrastuksista.
Mies on 48v. Onko tämä joku kriisi?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika aikaansa kutakin. Mekin erosimme kun lapset aikuistuivat, vaikka kaikki vaikuttikin idylliltä. Miestä ei sitten enää kiinnostanutkaan jatkaa ^kulissia^ - kuten hän sitä nimitti - minun kanssani kahden. Häntä kuulemma etoi siinä lähes kaikki.
Ei kannata liikaa pirttihirmuilla ja pakottaa toista elämään tietynlaista elämää, käypi sitten tuolleen. Aloittajallakin pikkaisen tuo kulissin ylläpitämisen tarve paistaa läpi tekstistä.
Mitä kulissia se on, jos ei halua viettää persaukista elämää? Ei se jatkuva nuukailu suurimmalle osalle mikään nautinto ole, eläminen on kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika luonnollista, että tuossa vaiheessa elämää aletaan miettiä mitä _oikeasti_ loppuelämältä haluaa. Te haluatte eri asioita.
Kannattaa keskustella nyt miten tästä eteenpäin. Kummankaan ei pidä joutua luopumaan itselleen tärkeästä asiasta.
Jos ette pääse kompromissiin, sitten ero ja omaisuus jakoon ja kumpikin alkaa elää itsensä näköistä elämää.
Ilmeisesti miehelläsi ei saa olla mielipidettä kun sinä päätät miehenkin puolesta mitä te molemmat haluatte?
Vierailija kirjoitti:
Typerää asua liian isossa talossa lasten lähdettyä. Realisoi omaisuutta, jotta voisi hypätä oravanpyörästä hyvissä ajoin ennen eläkettä.
No me vähennettiin työnteko puoleen, mutta kyllä silti tykätään asua isossa talossa ja pitää isoa kesäasuntoa. Meillä kun on siitä kummallinen perhe, että lapset ja puolisot ja lapsenlapset tulevat mieluusti meille ja viettävät aikaa kanssamme. Äkkiä sitä tuskastuisi, jos 10 henkeä ahtautuisi jouluksi pieneen kerrostaloasuntoon tai muuten lomalla pieneen kesämökkiin kahdeksi viikoksi sen sijaan, että nyt jokaisella on oma huone ja oma kylpyhuone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän luulen että tää "kriisi"pari asuu porvoossa
Niin asutaankin. Onko siinä jotain huonoa?
ap
Et sitten tajunnut tuota Porvoo-juttua ?
Porvoo on ihan hyvä kaupunki.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti miehelläsi ei saa olla mielipidettä kun sinä päätät miehenkin puolesta mitä te molemmat haluatte?
Lähinnä tulee mieleen, että onkohan se mies ihan realistisesti miettinyt asiaa. Että millä meinaa tulla toimeen? Alle viiskymppisenä eläkeikään on vielä pitkä matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti miehelläsi ei saa olla mielipidettä kun sinä päätät miehenkin puolesta mitä te molemmat haluatte?
En ole ap, mutta ymmärrän kyllä, että jos on nähnyt paljon vaivaa saavuttaakseen tietyn elintason, niin ajatus askeettiseen elämäntyyliin siirtymisestä ei välttämättä houkuttele.
Toki jos on isot säästöt niin sitten se on eri asia.
Olisiko miehen mahdollista pitää esim 6 kk sapattivapaata? Siksi ajaksi laittaisi vaikka oman autonsa seisontaan? Tai tehdä lyhyempää työviikkoa jonkin aikaa? Tai mies yksinkertaisesti aloittaisi kuluttamisen vähentämisen ja sijoittaisi säästyvät rahansa? Ehkä ei ole järkevää tehdä radikaaleja ja pysyviä muutoksia vielä tuossa vaiheessa, jos ei ole edes kokeillut vähemmällä toimeentulemista. Moni asia tuntuu ajatuksena ihan kivalta mutta puolen vuoden tai vuoden päästä ei tunnukaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon on ihmisiä, jotka on pakotettu elämään tuollaista vaatimatonta elämää loppuelämänsä, vaikka halua parempaan elämään olisikin. Se ei vain ole mahdollista kaikille. Köyhänä vaatimattomaan elämään pakotettuna työttömänä en voi ymmärtää, miksi joku haluaisi vapaaehtoisesti jotakin tätä muistuttavaa kun kerran mahdollisuuksia paljon parempaankin on. Itselläni ei siis ole.
Tulotasoaan keski-iässä alaspäin downshiftaava hyvätuloinen ei koskaan tule olemaan samalla tavalla köyhä kuin ikänsä köyhänä elänyt.
Tämä lienee kaikille selvää.
Jos ap:n mies haluaa downshifatata elämäntyylinsä, se tarkoittaa sitä, että kesämökin ja asunnon myynnistä saisi todennäköisesti reippaasti käteistä (olettaen, että lainat on maksettu, ja miksi eivät voisi ollakin).
Mikäli hän jättäytyy esim. osa-aikatöihin tai kokonaan työttömäksi ja muuttaa vaikka Pieksämäelle, hänen kuukausitulonsa olisivat samaa luokkaa kuin kenen tahansa muun pieksämäkeläisen köyhän ja työttömän. Sillä erotuksella, että hänellä olisi vähintään tukevasti kuusinumeroinen summa hilloa tilillä tai vaikka sijoituksissa, ja siinä on jo todella iso ero verrattuna vaikkapa ikänsä Pieksämäellä työttömänä tai pienipalkkaisena osa-aikaisena työskennelleeseen ihmiseen.
(Otin Pieksämäen esimerkiksi, koska satuin huomaamaan, että sieltä saisi todella halvalla asuntoja, jopa järven rannalta)
Anna kun arvaan, sun tulot on 2000 ja miehen 10 000?
Joo, mä arvasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerää asua liian isossa talossa lasten lähdettyä. Realisoi omaisuutta, jotta voisi hypätä oravanpyörästä hyvissä ajoin ennen eläkettä.
No me vähennettiin työnteko puoleen, mutta kyllä silti tykätään asua isossa talossa ja pitää isoa kesäasuntoa. Meillä kun on siitä kummallinen perhe, että lapset ja puolisot ja lapsenlapset tulevat mieluusti meille ja viettävät aikaa kanssamme. Äkkiä sitä tuskastuisi, jos 10 henkeä ahtautuisi jouluksi pieneen kerrostaloasuntoon tai muuten lomalla pieneen kesämökkiin kahdeksi viikoksi sen sijaan, että nyt jokaisella on oma huone ja oma kylpyhuone.
Jos on hyväkuntoinen ja hyvin varusteltu, energiapihi omakotitalo, ei sen ylläpito maksa välttämättä kauheasti, vaikka tulot pienenisivät huomattavasti. Kiinteistövero on tietenkin isonpuoleinen, mutta hyvin eristettyä 200-neliöistä taloa saattaa lämmittää halvemmalla kuin 50-neliöistä hataraa mummonmökkiä.
Veikkaan, että puolisollasi on kauheasti lainaa mistä et tiedä mitään ja kohta on kulissit putoamassa. Yrittää, vielä peitellä viimeisenä keinona downshiftaamiseksi tulevan vararikon, että ei perheelle paljastuisi oikea tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 43, nainen ja haaveilen just tuosta samasta. En tosin oo ikinä äänestänyt kokoomusta, hyi. Mutta kunhan lapset muuttaa pois kotoa, niin mä haluan minimalistisen kerrostalokämpän, viljelypalstan ja rauhallista elämää. Kunnollista ja tunnollista.
Olen 42-vuotias mies, ja haluaisin myös tuollaisesta elämästä. Helppohoitoinen kerros- tai rivitalokämppä raskashoitoisen omakotitalon sijaan.
Downshiftaus työelämästä pois. Voisi huoletta heittäytyä vaikka työttömäksi ennen eläkeikää, kun lapset olisivat maailmalla ja omakotitalo, kesämökki ja sijoitusasunnot olisi myyty pois.
Eläisin luonnonläheistä elämää kesäisin, järvi pitäisi olla lähellä, merikin menettelee paremman puutteessa. Pieni, tai keskikokoinen taantuva kaupunki olisi täydellinen rauhallista elämää tavoittelevalle. Peruspalveluiden pitäisi olla lähellä, mutta muuten ei olisi niin väliä.
Olen sellainen ihminen, jolla on aina tekemistä, harrastukset ja puuhat kiinnostaisi sukututkimuksesta ja Wikipedia-kirjottamisesta juuri palstaviljelyyn ja kalastukseen, marjastukseen, sienestykseen asti.
Kesäksi ostaisin hyvänkokoisen kumiveneen, täyttäisin sen, ja kelluisin sen kanssa järvellä hyvää kirjaa lukien ja punaviiniä (hätätilassa lonkeroa) siemaillen; eväänä olisi basilika-tomaatti-mozzarellavoileipiä ja suolakeksejä vesitiiviiseen rasiaan pakattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 43, nainen ja haaveilen just tuosta samasta. En tosin oo ikinä äänestänyt kokoomusta, hyi. Mutta kunhan lapset muuttaa pois kotoa, niin mä haluan minimalistisen kerrostalokämpän, viljelypalstan ja rauhallista elämää. Kunnollista ja tunnollista.
Olen 42-vuotias mies, ja haluaisin myös tuollaisesta elämästä. Helppohoitoinen kerros- tai rivitalokämppä raskashoitoisen omakotitalon sijaan.
Downshiftaus työelämästä pois. Voisi huoletta heittäytyä vaikka työttömäksi ennen eläkeikää, kun lapset olisivat maailmalla ja omakotitalo, kesämökki ja sijoitusasunnot olisi myyty pois.
Eläisin luonnonläheistä elämää kesäisin, järvi pitäisi olla lähellä, merikin menettelee paremman puutteessa. Pieni, tai keskikokoinen taantuva kaupunki olisi täydellinen rauhallista elämää tavoittelevalle. Peruspalveluiden pitäisi olla lähellä, mutta muuten ei olisi niin väliä.
Olen sellainen ihminen, jolla on aina tekemistä, harrastukset ja puuhat kiinnostaisi sukututkimuksesta ja Wikipedia-kirjottamisesta juuri palstaviljelyyn ja kalastukseen, marjastukseen, sienestykseen asti.
Kesäksi ostaisin hyvänkokoisen kumiveneen, täyttäisin sen, ja kelluisin sen kanssa järvellä hyvää kirjaa lukien ja punaviiniä (hätätilassa lonkeroa) siemaillen; eväänä olisi basilika-tomaatti-mozzarellavoileipiä ja suolakeksejä vesitiiviiseen rasiaan pakattuna.
Harmi, että olen sua 20 vuotta vanhempi. Muuten kosisin sua heti :)
Toivooko mies, ettei lapset tule ikinä käymään kun ootte kapisessa yksiössä huonolla alueella? Telttailkoon yksin jos haluas, osta mies ulos mökistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 43, nainen ja haaveilen just tuosta samasta. En tosin oo ikinä äänestänyt kokoomusta, hyi. Mutta kunhan lapset muuttaa pois kotoa, niin mä haluan minimalistisen kerrostalokämpän, viljelypalstan ja rauhallista elämää. Kunnollista ja tunnollista.
Olen 42-vuotias mies, ja haluaisin myös tuollaisesta elämästä. Helppohoitoinen kerros- tai rivitalokämppä raskashoitoisen omakotitalon sijaan.
Downshiftaus työelämästä pois. Voisi huoletta heittäytyä vaikka työttömäksi ennen eläkeikää, kun lapset olisivat maailmalla ja omakotitalo, kesämökki ja sijoitusasunnot olisi myyty pois.
Eläisin luonnonläheistä elämää kesäisin, järvi pitäisi olla lähellä, merikin menettelee paremman puutteessa. Pieni, tai keskikokoinen taantuva kaupunki olisi täydellinen rauhallista elämää tavoittelevalle. Peruspalveluiden pitäisi olla lähellä, mutta muuten ei olisi niin väliä.
Olen sellainen ihminen, jolla on aina tekemistä, harrastukset ja puuhat kiinnostaisi sukututkimuksesta ja Wikipedia-kirjottamisesta juuri palstaviljelyyn ja kalastukseen, marjastukseen, sienestykseen asti.
Kesäksi ostaisin hyvänkokoisen kumiveneen, täyttäisin sen, ja kelluisin sen kanssa järvellä hyvää kirjaa lukien ja punaviiniä (hätätilassa lonkeroa) siemaillen; eväänä olisi basilika-tomaatti-mozzarellavoileipiä ja suolakeksejä vesitiiviiseen rasiaan pakattuna.
Tää oli niin symppis! Toivottavasti unelmasi toteutuu <3
Hyväksyisin muuten, mut vasemmiston äänestämistä saisi lähteä kälppimään.
Ei tuossa mistään kriisistä ole kyse, vaan ihan järkevästä uuden elämänvaiheen pohdinnasta.
Meillä on niin päin, että minulla on yrittäjänä hyvät tulot ja miehelläni pienet. Lasten kotoa muuttoon on vielä aikaa, mutta elämä varmasti muuttuu, kun jäämme kahdestaan. Todennäköisesti haluan viettää osan vuodesta ulkomailla ja osan mökillä. Varmasti säädän tulotasoani alaspäin, ja ehkäpä myymme talon ja muutamme kerrostaloon. Näkee sitten.
Meillä mies kannustaa näihin suunnitelmiin vaikka ei tiedäkään, voiko/haluaako olla niissä mukana. Esimerkiksi ulkomaille voisin muuttaa vaikka vuodeksi ihan hyvin ilman miestäni, hän voi sitten käydä kylässä tai minä kotona. Tai jos tilanne sallii, mennään yhdessä. Musta kuitenkin on tosi tärkeää, että mies ei torppaa mun unelmia ja suunnitelmia, vaikka ei vielä hahmota omia toiveitaan. Jokaisella meillä on vain yksi elämä, on tärkeää elää sitä omalla tavallaan.
Mä olen 43, nainen ja haaveilen just tuosta samasta. En tosin oo ikinä äänestänyt kokoomusta, hyi. Mutta kunhan lapset muuttaa pois kotoa, niin mä haluan minimalistisen kerrostalokämpän, viljelypalstan ja rauhallista elämää. Kunnollista ja tunnollista.