Mies haluaa yllättäen toisenlaisen loppuelämän kuin minä. Miten tästä eteenpäin?

Typerää asua liian isossa talossa lasten lähdettyä. Realisoi omaisuutta, jotta voisi hypätä oravanpyörästä hyvissä ajoin ennen eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Aika aikaansa kutakin. Mekin erosimme kun lapset aikuistuivat, vaikka kaikki vaikuttikin idylliltä. Miestä ei sitten enää kiinnostanutkaan jatkaa ^kulissia^ - kuten hän sitä nimitti - minun kanssani kahden. Häntä kuulemma etoi siinä lähes kaikki.

Ei kannata liikaa pirttihirmuilla ja pakottaa toista elämään tietynlaista elämää, käypi sitten tuolleen. Aloittajallakin pikkaisen tuo kulissin ylläpitämisen tarve paistaa läpi tekstistä. 

niin, asuuko kerrostalokolmiossa hyvien yhteyksien päässä, missä ei välttämättä tarvitse autoa, säästö lähemmäs 500e/kk tai enemmänkin, jos ollut ökyauto. Muuton yhteydessä saa myydä turhat tavarat, enemmän tilaa, vähemmän siivottavaa/huollettavaa, enemmän vapaa-aikaa. Enemmän rahaa ja vapaa-aikaa mahdollistaa elämästä nauttimisen nyt, sitten kun eläkeikä koittaa voi olla jo hiljaista. Kaikki kun eivät edes pääse vanhuuseläkkeelle asti tai sitten ovat hyvin kipeitä jo silloin.

Kuulostaa siltä, että miehesi on mahdollistanut sinulle mukavat kulissit ja nyt on poru kun rouvan status uhkaa heiketä :)

Meillä on vähän sama tilanne.  Ollaan vähän päälle viiskymppisiä. Pari autoa ja pari kesämökkiä. Rivarinpätkä. Toinen lapsista muuttanut pois ja toinenkin jalka ovenraossa. Velat on maksettu, töitä on, mies duunarihommissa, minä asiantuntijatöissä. 

Asutaan 500 metrin päässä mun syntymäkodista. Äitini asuu 2 kilometrin päässä ja muu suku ja minun ystävät ympärillä. 

Mies on aina ollut erakkoluonteinen eikä hänellä ole nykyään ystäviä, kun on antanut vuosien varrella ystävyyssuhteidenkin kuihtua. Hän on jo jonkun vuoden puhunut, että haluaisi ostaa talon maalta ja muuttaa sinne. Jonnekin 200 kilometrin päähän Hämeeseen. Lopettaisi työt. Ilmeisesti minun sitten pitäisi elättää häntä siellä maalla, kun pystyn etätöihin? Jankuttaa ja jankuttaa, miten ei viihdy kaupungissa. Työ on tylsää ja kaikki on tylsää. Naapurit on ärsyttäviä. Kyyläävät. (no eivät kyylää, mies on itse pahempi naapurien kyylääjä, ärsyyntyy joka kolahduksesta)

Minulle riittää kesät maalla. Talvella viihdyn oikein hyvin katulamppujen kaupungissa, missä aurat ja huoltoyhtiö hoitaa lumityöt ja uimahalli aukeaa kello 6. Ja naapurinkin kanssa on ihan kiva jutella. 

Minä en halua muuttaa, satun pitämään siitä että voin lähteä siskolle tai veljelle kahville milloin vain tai moikata tätiäni tai serkkua. Ja äitikin on jo 78 -v, ja muisti pätkii. Muut sisarukseni ovat keskellä ruuhkavuosia, joten äidin asiat tulee minun vastuulleni.  Ahdistaa. Saas nähdä miten meidän käy. 

Olen jopa ehdottanut, että mies ostaa sen talon maalta ja asuu siinä, minä tulen sitten kesällä ja joskus talviviikonloppuina vierailulle....Ei kun kummankin pitää kuulemma muuttaa. En oikein tajua tuota miehen ajatusmaailmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on täysin keksitty juttu, mutta kyllähän tuollaista voi tapahtua. Meillä itse asiassa hiukan vastaava tilanne paitsi että minä tahtoisin elää vaatimattomammin. Tarkoitan, että mies voisi tehdä vähemmän töitä, koska emme me oikeasti tarvitse niin paljon matkustelua ja luksusta. Mulle riittäisi huomattavasti vähempi. 

Minä olen kokenut edellisessä parisuhteessani vastaavaa ja se johti eroon, mikä oli lopulta molemmille osapuolille hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Paljon on ihmisiä, jotka on pakotettu elämään tuollaista vaatimatonta elämää loppuelämänsä, vaikka halua parempaan elämään olisikin. Se ei vain ole mahdollista kaikille. Köyhänä vaatimattomaan elämään pakotettuna työttömänä en voi ymmärtää, miksi joku haluaisi vapaaehtoisesti jotakin tätä muistuttavaa kun kerran mahdollisuuksia paljon parempaankin on. Itselläni ei siis ole.

tämä pitäisi olla se kliseinen muistutus, ettei se raha ja 80´ telkkari tuo onnea, vaikka ulospäin siistiltä näyttääkin. sen elintason ylläpito vaatii kivan paljon stressaavia työtunteja, jossakin vaiheessa vain herää siihen, että mitä järkeä..

Ymmärrän miehen tunteen. Aika aikaansa kutakin. Itselläkin toiveissa, että lasten lennettyä pesästä lähdetään asumaan muualle. Joko pohjoiseen hitaamalla elämäntavalla tai kaupunkiin kerrostaloon kulttuurin pariin ja kesää ja pidennettyjä viikonloppuja varten hommataan mökki, jossa touhuilla. Pelkkää samaa elämää en haluaisi jatkaa samanlaisena. Ilman lapsia ne kulutkin on huomattavasti pienemmät kuin perheellisellä. Iso ok talo on meillä maksettu, joten olisi varaa siirtyä pienempään ja kenties mökkiin myös.

Olisiko teille tuollainen vaihtoehto mahdollista, niin saisitte molemmat eli tukikohta kaupungissa ja sen lisäksi sitten niitä miehen toiveita? Koko aikaa ei myöskään tarvitse mähöttää välttämättä samassa paikassa vaan mies voi retkeillä ja vaeltaa ja sinä jatkaa kaupunkielämää. 

Jotenkin minusta lukiessani tuntui, että miehesi on löytänyt elämän todellisen sisällön. Mitään rahaa ja tavaraa kun ei mukaan saa, eikä ehkä tahdo enää "kuluttaa" luontoa, maapalloa ym. Ihminen on pohjimmiltaan hyvin vähään tyytyväinen, minä ainakin olen.

Jäin osa-aikaiselle eläkkeelle 61v, säästössä rahaa kylliksi elämiseen. En osaakaan tuhlata, syömme vaatimatonta peruskotiruokaa, ei vielä ainakaan olla reissattu, vaikka ennen koronaa kerran vuodessa käytiin 2-3vk etelässä. Luonnosta löytyy ilo, ihan Suomessa.

Ymmärsitköhän Ap ajatukseni?

Mies kuulostaa fiksulta. Yleensä se havahtuminen siihen, että oikeistoideologialla ei päästä tällä maapallolla puusta pitkään tulee jossain vaiheessa. Hieno mies.

Voihan sitä kriisiksikin kutsua, mutta mun mielestä on ihan normaalia lasten aikuistuttua miettiä, miten haluaa käyttää loppuelämänsä. Samalla tavalla kuin tähänkin asti vai jollain toisella tavalla. Ja nyt varmaan hän vielä jaksaisikin käydä telttavaeltamassa, 20 vuoden päästä voi olla jo toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on täysin keksitty juttu, mutta kyllähän tuollaista voi tapahtua. Meillä itse asiassa hiukan vastaava tilanne paitsi että minä tahtoisin elää vaatimattomammin. Tarkoitan, että mies voisi tehdä vähemmän töitä, koska emme me oikeasti tarvitse niin paljon matkustelua ja luksusta. Mulle riittäisi huomattavasti vähempi. 

Minä olen kokenut edellisessä parisuhteessani vastaavaa ja se johti eroon, mikä oli lopulta molemmille osapuolille hyvä asia.

Uskon, että oli hyvä asia, sillä elämäntapahan puolisossa juuri on olennaista, että se on samanlainen. Ellei sitten haluta elää etäsuhteessa. 

Omalla kohdalla ajattelen eniten miehen terveyttä. Hän vain tykkää työnteosta liikaa ja matkustelusta myös. Minäkin pidän matkustelusta ja mun puolesta voisimme mennä vaikka junalla ja interreilillä, ei tarvita bisnesluokkaa ja viiden tähden hotelleja eikä isoa työmäärää, jota hän kuitenkin voisi itse yrittäjänä säädellä. 

Liian moni kerää hampaat irvessä omaisuutta ja suunnittelee alkavansa elämään sitten kun eläkeikä koittaa. Omassa työssäni näen jatkuvasti että monelle on silloin liian myöhäistä. Miehesi kuulostaa järkevältä. Mieluummin vaalittuja hetkiä ja vapaa-aikaa kuin suorittamista jotta saisi vielä vähän lisää roinaa jota ei tarvitse.

Arvomaailma voi muuttua jossain vaiheessa elämää tai miehesi on elänyt pitkäänkin vastoin sisintään ja sitä mitä oikeasti haluaa. Voi olla ero edessä tai keksitte jonkin kompromissin. On kuitenkin tosi kuluttavaa elää omia arvojaan vastaan ja mies ei enää halua tehdä sitä. Perusteellisen keskustelun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama tilanne.  Ollaan vähän päälle viiskymppisiä. Pari autoa ja pari kesämökkiä. Rivarinpätkä. Toinen lapsista muuttanut pois ja toinenkin jalka ovenraossa. Velat on maksettu, töitä on, mies duunarihommissa, minä asiantuntijatöissä. 

Asutaan 500 metrin päässä mun syntymäkodista. Äitini asuu 2 kilometrin päässä ja muu suku ja minun ystävät ympärillä. 

Mies on aina ollut erakkoluonteinen eikä hänellä ole nykyään ystäviä, kun on antanut vuosien varrella ystävyyssuhteidenkin kuihtua. Hän on jo jonkun vuoden puhunut, että haluaisi ostaa talon maalta ja muuttaa sinne. Jonnekin 200 kilometrin päähän Hämeeseen. Lopettaisi työt. Ilmeisesti minun sitten pitäisi elättää häntä siellä maalla, kun pystyn etätöihin? Jankuttaa ja jankuttaa, miten ei viihdy kaupungissa. Työ on tylsää ja kaikki on tylsää. Naapurit on ärsyttäviä. Kyyläävät. (no eivät kyylää, mies on itse pahempi naapurien kyylääjä, ärsyyntyy joka kolahduksesta)

Minulle riittää kesät maalla. Talvella viihdyn oikein hyvin katulamppujen kaupungissa, missä aurat ja huoltoyhtiö hoitaa lumityöt ja uimahalli aukeaa kello 6. Ja naapurinkin kanssa on ihan kiva jutella. 

Minä en halua muuttaa, satun pitämään siitä että voin lähteä siskolle tai veljelle kahville milloin vain tai moikata tätiäni tai serkkua. Ja äitikin on jo 78 -v, ja muisti pätkii. Muut sisarukseni ovat keskellä ruuhkavuosia, joten äidin asiat tulee minun vastuulleni.  Ahdistaa. Saas nähdä miten meidän käy. 

Olen jopa ehdottanut, että mies ostaa sen talon maalta ja asuu siinä, minä tulen sitten kesällä ja joskus talviviikonloppuina vierailulle....Ei kun kummankin pitää kuulemma muuttaa. En oikein tajua tuota miehen ajatusmaailmaa. 

Ohiksena Hui, mikä painajainen tuo, että sukulaiset asuisivat lähellä :D  Jouduin kestämään naapurissa asuvaa anoppia vuosikymmenet, puuttui joka asiaan! 

Eihän tuo maalaismökki mikään käytännöllinen ratkaisu ole siltä kannalta, että ikää tulee lisää. Mutta itsekin pidän maalla ja korvessa asumisesta. Tosin mulla on asunto myös kaupungissa, asumme sielläkin välillä. Toimisiko sellainen teillä?

Kun ei ole enää lapsia kotona, ei tarvitse niin isoa asuntoakaan ja kiva antaa nyt jo lapsille esimerkiksi omat asunnot ja itse asua pienemmässä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö noilla tuloilla asunto ole jo velaton?

Saattaahan ne Porvoon rivarikämpät olla tähtitieteellisen kalliita, varmasti niitä maksellaan vielä eläkkeelläkin. Porvoossa kaikki on mahdollista.

alkanut miehellä varmaankin potenssiongelmat vaivaamaan, silloin sitä muuttuu katkeraksi ja saattaa jopa alkaa äänestämään vihervasemmistoa, pitääköhän muuten kuntoa yllä tarpeeksi - laiskuus, vassarius, huono itsetunto - kaikki sopii ko. kuvioon miehellä

Ehkä teillä molemmilla on takki tyhjä, niinkun varmaan kaikilla tuossa kohtaa. Hän reagoi siihen tällä hetkellä niin, että kaipaa kevennystä, ja sinä niin, että haluaisit vihdoinkin vain elää elämääsi rauhassa. Voi olla, että hän kohta huomaa, että elämä onkin jo keventynyt jo näinkin, ja sinä kohta mietit, että tosiaan jotain uusia tuulia kaivattaisiin.

Äänestetään joka vaaleissa....

Tämä oli parasta tässä provossa.

0/5