Lopetin huonon suhteen, mutta tuntuu vaikealle olla ottamatta yhteyttä..

Kiitos tsempeistä. On tämä ihmismieli outo. Päätän etten ota yhteyttä, kertaan kaikkea ikävää mitä olen joutunut kokemaan hänen takiaa ja sitten päähän nouser ajatus että mitä jos menetän hänet lopullisesti (tarkoitus on PÄÄSTÄ EROON lopullisesti!!) tai että mitä jos kadun (joka kerta kun olen palannut hänen luokseen se on päättynyt itkuun ja katumiseen).

Tänään aion keskittyä tekemään asioita mitä jätin tekemättä koska hän ei pitänyt niistä. Katson juuri niitä ohjelmia joita minä haluan enkä puuduttavia leffamaratooneja hänen suosikeistaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin listaa itselleni ylös pahimmista loukkauksista. Kaikkea en edes muista. Laitan tähänkin pari koska välillä musta alkaa tuntumaan että oon vaan liian herkkä ja eihän noissa edes ole mitään pahaa. Mies aina sanoi et mun vaan pitäs parantaa itsetuntoani ja hän on niin hyvä kun uhrautuu olemaan mun kanssa. Kukaan muu ei hermoheikkoa katselisi.

Hän katosi päiviksi ja suuttui kun kysyin selitystä. Sitten tuli vaan että ei jaksanut mitään. Hänellä oli sairaus joten pistin sen piikkiin, eihän sitä väsyneenä jaksa ilmoittaa että tarvitsee omaa aikaa.

Hän oli köyhä, niin minäkin. Minä maksoin yleensä kaiken ja tein ruoat ja pyykkäsin. Koska olen nainen. Hän aina ylpeili että auttaisi mua rahallisesti jos ikinä olisi hätä. Samalla antoi ymmärtää että naiset ovat miesten kanssa vain rahan takia.

Kehui mua siitä että olen hänestä iso. Eksät kuulemma luukasoja ja se ei ole viehättävää. Tiesi että minulle paino vaikea asia. Kuulemma yritti saada mua hyväksymään itseni sillä että iso keho ei ole paha asia.

En ollut neitsyt kun tapasimme. Minulla oli ollut yksi poikaystävä ennen häntä. Sanoi ettei yleensä olisi ikinä tapaillut minunlaisiani mutta sietää sitä.

En tiedä, osa jutuista kuulostaa sairaalle ja toisaalta tuntuu että olen vain käsittänyt väärin. Minähän se hullu olen. Usein sanoi miten kiitollinen minun pitää olla.

Silti pää huutaa että pitäisi ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi. Erosimme niin etten enää edes sanonut hänelle mitään, katosin vain. Estin. Tuntuu että pitäisi pyytää anteeksi kun loukkaannuin siitä että muut naiset ovat kauniimpia kun totta se on. Samalla tekee mieli lyödä itseäni sillä en ole näin tyhmä! Jos joku muu kirjoittaisi näitä niin kehottaisin etsimään itsetunnon ja pysymään kaukana!!

Ap

Mulla ex huusi mun lähtiessä että "moni muu olis tosi onnellinen musta, jos lähdet niin et enää ikinä tule takaisin".

Hän oli juuri lyönyt mua taas perusteettomissa mustasukkaisuuksissaan ja valuin päästä verta joka paikkaan.

Siis mä valun verta holtittomasti hänen lyötyä ja hän tosissaan huutaa mulle vaan, että joku muu olis hänestä tosi onnellinen.

Ei ollut ensimmäinen kerta väkivaltaa, haukkuminen, kaasuvalottaminen ja fyysinen väkivalta oli toistuvaa ja tehnyt sekä fyysistä että psyykkistä vakavaa haittaa.

Tuon jälkeen hän on haukkunut mut, tehnyt selväksi ettei mua mihinkään tarvitse ja seuraavaassa hetkessä sit halunnut panna mua.

Totaalinen alustava ja ylimielinen sekopää.

Silti munkin tekisi mieli pyytää anteeksi (siis mitä? Etten osannut aina mennä oikkujensa mukaan, kun ne vaihtui joka päivä?).

Tsempattaisko toisiamme pysymään noista mulkuista erossa?

Tule tänne kertomaan aina, jos meinaat sortua niin tsempataan sua.

Sitähän nuo haluavat. Panna. Seksi on heille kontrollia, alistamista ja parhammillaan masturbaatiota toiseen tai jopa pieni hetki tuottaa toiselle nautintoa saadakseen oman sädekehänsä kiiltämään. Mitään aitoa rakkautta, intiimiyttä tai hellyyttä siinä ei ole, ei edes puhdasta intohimoa, nuo tyypit ovat sisältä liian kuolleita edes aitoon kiimaan. Ja väkivalta seksissä niin ou jee, sitä kivempaa. 

Pysy ihmeessä kaukana!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tsempeistä. On tämä ihmismieli outo. Päätän etten ota yhteyttä, kertaan kaikkea ikävää mitä olen joutunut kokemaan hänen takiaa ja sitten päähän nouser ajatus että mitä jos menetän hänet lopullisesti (tarkoitus on PÄÄSTÄ EROON lopullisesti!!) tai että mitä jos kadun (joka kerta kun olen palannut hänen luokseen se on päättynyt itkuun ja katumiseen).

Tänään aion keskittyä tekemään asioita mitä jätin tekemättä koska hän ei pitänyt niistä. Katson juuri niitä ohjelmia joita minä haluan enkä puuduttavia leffamaratooneja hänen suosikeistaan. Ap

Katsoiko hän elokuvia, jotka on nähnyt jo monta kertaa aiemminkin ja niiden näkeminen silti on tärkeää? Tuli vaan mieleen, että kaksi narsistieksää takana ja molemmat halusivat katsoa elokuvia, joista suurin piirtein muistivat seuraavat kohtaukset jo valmiiksi. En tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tsempeistä. On tämä ihmismieli outo. Päätän etten ota yhteyttä, kertaan kaikkea ikävää mitä olen joutunut kokemaan hänen takiaa ja sitten päähän nouser ajatus että mitä jos menetän hänet lopullisesti (tarkoitus on PÄÄSTÄ EROON lopullisesti!!) tai että mitä jos kadun (joka kerta kun olen palannut hänen luokseen se on päättynyt itkuun ja katumiseen).

Tänään aion keskittyä tekemään asioita mitä jätin tekemättä koska hän ei pitänyt niistä. Katson juuri niitä ohjelmia joita minä haluan enkä puuduttavia leffamaratooneja hänen suosikeistaan. Ap

Tarvitset jonkinlaista apua. Pelkkä aika ei tule korjaamaan tuota. Ihan minimissään selfhelppi. 

AP, pohdi näitä kysymyksiä.

Mitä sä menetät, jos päästät irti?

Mitä sä saat, kun pidät kiinni?

Ja vaihtoehtoisesti, mitä kaikkea sä voisit saada kun päästät irti lopullisesti?

Mieti myös semmoista, että sä olet se ainoa, joka ikävöi ja kaipailee. Muutenhan mies olisi sun ovella tai edes laittaisi viestiä. Vain sulla on ikävä, kun mies menee miten lystää, pitää ja todennäköisesti on jo uusi kiikarissa, ei se sua ajattele ja mieti yhtään, ei sitä kiinnosta sun paha olo ja itku, ei ole ikinä kiinnostanut.

Miksi sua kiinnostais joku joka ei ole susta tippaakaan kiinnostunut?

Joo kyllä katsoi itselleen tuttuja elokuvia. Halusi kuulemma sivistää minua. Minusta ne olivat tappavan tylsiä. Monesti niissä oli hänen ihailemiaan mieshahmoja ja tietysti paljon naisia paljastavissa asuissa palvomassa pukumiehia aseineen. Ihan inhottaa muistella miten aika mateli kun koin velvollisuudekseni esittää kiinnostunutta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä katsoi itselleen tuttuja elokuvia. Halusi kuulemma sivistää minua. Minusta ne olivat tappavan tylsiä. Monesti niissä oli hänen ihailemiaan mieshahmoja ja tietysti paljon naisia paljastavissa asuissa palvomassa pukumiehia aseineen. Ihan inhottaa muistella miten aika mateli kun koin velvollisuudekseni esittää kiinnostunutta. Ap

Tee ihmeessä niitä listoja, kaikenlaisia. Yhteen plussat ja miinukset ihan perusjuttuna mutta toinen lista voisi olla juuri tällaiset, että miltä vältyt, kun olet nyt irti miehestä toisin sanoen mitä epämiellyttävää jouduit tekemään ja kokemaan hänen kanssaan. 

Mitä sä menetät, jos päästät irti?

Hmm. Pelkään menettäväni ainoan ihmisen joka ymmärsi ja välitti minusta. Eihän tuo totta ole mutta se minua pelottaa. Etten löydä ketään joka välittäisi minusta. Pitäisi oppia välittämään itsestään.

Mitä sä saat, kun pidät kiinni?

Ehkä mies muuttuisi, ehkä meillä olisi vielä joskus hyvä elämä. Ehkä mies on parasta mitä tällä elämällä on minulle tarjota ja heitän sen hukkaan. Tiedän ettei mies muutu eikä meillä koskaan tulisi olemaan hyvä elämä. Mies sai apua sairauteensa (fyysinen) ja ajattelin että nyt asiat muuttuvat. Sitten hän heitti kommentin miten muut naiset ovat parempia kuin minä. Siihen loppui sietokykyni.

Ja vaihtoehtoisesti, mitä kaikkea sä voisit saada kun päästät irti lopullisesti?

Voisin ehkä oppia arvostamaan itseäni. Tai minimissään saisin elämän jossa kukaan ulkopuolinen ei minua kotonani latista.

Mieti myös semmoista, että sä olet se ainoa, joka ikävöi ja kaipailee. Muutenhan mies olisi sun ovella tai edes laittaisi viestiä. Vain sulla on ikävä, kun mies menee miten lystää, pitää ja todennäköisesti on jo uusi kiikarissa, ei se sua ajattele ja mieti yhtään, ei sitä kiinnosta sun paha olo ja itku, ei ole ikinä kiinnostanut.

Miksi sua kiinnostais joku joka ei ole susta tippaakaan kiinnostunut?

Luulen että mies kaipaa. Toivon että hän katuisi sitä mitä sanoi. Hänet tuntien hän ei edes tiedä mistä ylireagoin noin pahasti. Odottaa että saavun pyytämään anteeksi. Tai sitten hänellä on jo uusi. Sanoo ettei kukaan muu kuin minä kiinnosta häntä, mutta ne ovat vain sanoja joilla minut saa koukkuun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä katsoi itselleen tuttuja elokuvia. Halusi kuulemma sivistää minua. Minusta ne olivat tappavan tylsiä. Monesti niissä oli hänen ihailemiaan mieshahmoja ja tietysti paljon naisia paljastavissa asuissa palvomassa pukumiehia aseineen. Ihan inhottaa muistella miten aika mateli kun koin velvollisuudekseni esittää kiinnostunutta. Ap

Kerää kaikki paskat muistot ihan noista leffoista lähtien paperille ja kun tulee heikko hetki niin kaivat listan esiin ja luet ääneen ja muistelet noita "parhaita" hetkiä.

Olet nyt uupunut ja mielesi on vereslihalla, ota itsellesi aikaa toipumiseen. Ei se nopeasti käy, mutta päivä päivältä helpottaa. Unelmoi miltä elämäsi voisi parhaimmillaan näyttää. Siitä se uusi elämä lähtee. Kun rakastat ja arvostat itseäsi niin et enää suostu tuollaisten narskuhyypiöiden kynnysmatoksi.

Mies ei välitä sinusta lainkaan. Oma rimani on sillä tasolla, että vaikka oltais ton sun äijän kanssa ainoat jäljellä maailmassa, en liittoutuisi saati pariutuisi hänen kanssaan.

Seksikin oli paskaa, sanoit. Mies vihaa ja halveksii ja "koulukiusaa" sinua.

Sinua pitää tuossa traumasidehormonien huume, ei mikään muu. Olen ne itsekin kokenut, vieroitus oli rankkaa ja ihan oikeaa työtä.

Jos mies kaipaa niin hän kaipaa palveluksiasi ja henkistä nyrkkeilysäkkiä ja panopuuta. Ei kaipaa sinua arvokkaana ihmisenä.

Ap, et sinä kaipaa sitä miestä sinänsä, kaipaat sitä miestä joka kuvittelit ja toivoit hänen olevan. Siis mielikuvitusmiestä jonka loit hänestä omassa mielessäsi. Jota ei siis koskaan ollut olemassakaan. Se oikea mies oli k-pää, siksihän sinä hänet dumppasit ja ihan oikein tehty.

Nyt podet vieroitusoireita kun unelmat karahti kiville ja miehen k-päisyys oli jo niin räikeää ettei sitä voinut enää ohittaa. Ne vieroitusoireet menee kyllä ohi, mutta jos repsahdat ja otat yhteyttä saat vain maailman mahtavimman morkkiksen ja itseinhon palkaksesi. Et saa sitä ihanaa mielikuvitusmiestä, koskei sellaista edes ikinä ollut. 

Tee jotain repäisevää, jotain joka vie ajatukset ja tarkkaavaisuuden niin perusteellisesti ettei edes ehdi ajattelemaan koko miehenkuvatusta. Minä aikoinaan lähdin laskettelemaan. Olen maailman surkein laskettelija joten kaikki energia ja huomio meni siihen että yritin vaan säilyä hengissä/pystyssä mäen päältä rinteen loppuun asti. En kerinnyt ajattelemaan miestä ollenkaan moneen tuntiin ja nauha jotenkin katkesi hetkeksi. Se auttoi. Tajusin että maailmassa on muutakin tekemistä kuin yhden pottumaisen äijän tekemisten vatvominen. Elämä jatkui ja elämänlaatu parani.

Se on aina merkki erittäin vaikeasta traumasta jos uhri yrittää saada yhteyttä pahantekijään ja kaipaa sitä. Se ei ole normaalia käytöstä. Ei pankitkaan soittele rosvojen perään ja pyydä niitä käymään. Ja sinä olet nimenomaan rikoksen uhri, vaikka meidän lainsäädäntö ei aivojen vammauttamista traumatisoimalla siksi luokittele.

Hei ap, oon tuo kirjoittaja, jolla oli suhteessa myös fyysistä väkivaltaa.

Tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu. Mä myös ikävöin exää (se on ex, se on ex, se on ex eikä nykyinen tai tuleva, toista itsellesi tätä) ja selittelen itselleni hänen tekemisiä, koitan ymmärtää. Käyn läpi noita samoja "mutta kun, entä jos, ehkä sit, oisko kuitenkin, mitä jos MÄ yritän ja joustan vielä kerran". Mutta EI. Vaikka itse muutun, niin en voi muuttaa toista, ei siitä enää sitä "välittävää" ja "huolehtivaa" kultaista miestä saa, jota se ajoittain esitti pitääkseen mut tallottavana.

Mulla itsellä on toistunut tämä sama kuvio, sama minuuden menetys ja epätoivon tunteet useammassa suhteessa, haluan jo vihdoin katkaista sen.

Sitä haluaisi niin kovasti kokea olevansa rakastettu, turvassa ja hyväksytty, että sitä muovautuu sairaisiin malleihin, joita ei itsekään hyväksy. Onnea ei pitäisi tavoitella toisen ihmisen kautta vaan itsestään.

Mm päihdelinkin puolella on myös kirjoituksia ja faktaa läheisriippuvuudesta. Siellä taisi olla ihan joku kurssikin, jonka voi tilata ilmaiseksi, suosittelen sitä.

Aiemman suhteen päätyttyä luin myös kirjaa "Sata tapaa tappaa sielu", joka kylmäsi, kun tuntui niin omalta elämältä.

Palsta sulkeutuu kohta, mutta toivon, että voit vaikka tässä ketjussa tulla hakemaan vertaistukea ja päivitellä kuulumisia.

Tuo on sun oma ainutkertainen elämä, rakasta itseäsi niin ettet anna minkään sitä ja sinua rikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Se on aina merkki erittäin vaikeasta traumasta jos uhri yrittää saada yhteyttä pahantekijään ja kaipaa sitä. Se ei ole normaalia käytöstä. Ei pankitkaan soittele rosvojen perään ja pyydä niitä käymään. Ja sinä olet nimenomaan rikoksen uhri, vaikka meidän lainsäädäntö ei aivojen vammauttamista traumatisoimalla siksi luokittele.

Tämä oli hyvin sanottu.

AP, mikä on vointi tänään, oletko linjoilla?

Tää aihe on todella koskettava. Voin niin samaistua viestiketjun aloittajaan. Päädyin viimein terapiaan minne mun olisi pitänyt hakeutua jo vuosikausia sitten. Siellä ensimmäisen kerran kuulin läheisriippuvuudesta ja se todella osui ja upposi syvälle. Sen jälkeen etsin tietoa kaikkialta mistä vain löysin. Vaikka tiedän jo nyt niin paljon paremmin mistä on kyse omalla kohdallani, niin silti edelleen toisinaan palaan lähtöruutuun ja otan yhteyttä, vaikkei enää pitäisi. Kai sitä jotenkin kuvittelee, että nyt kun tiedostaa asioita niin pystyisi käymään asioita toisen kanssa nyt lävitse aivan eri tavalla. Mutta eihän se toinen sitä halua. Miksi ihmeessä sitä kiusaa itseään näin, vaikka samalla tietää ettei tässä ole mitään järkeä. Tsemppiä kaikille, onneksi välillä on jo hyviäkin hetkiä.

Mitähän ap exäsi tuumaisisi, jos kommentoisit häntä samaan sävyyn asiattomasti kuin hän sinua? Esim. kerroit, että hänellä fyysinen vamma niin siihen liittyen moittisit häntä tästä fyysisestä vammasta ja miten se ja se mies on paljon parempi, miehekkäämpi ja menestyneimpiä kuin hän? No, mahtaisi vähän suutahtaa, lol. En suosittele tekemään näin, mutta mielikuvien avulla voit auttaa itseäsi pääsemään hänestä eroon, nauramaan hänen aivokääpiö kommenteille ja niiden yläpuolelle.

Sillä ei ole mitään väliä miltä ihminen näyttää vaan tärkeintä on se miten kohtelee itseään ja muita.

Vierailija kirjoitti:

Se on aina merkki erittäin vaikeasta traumasta jos uhri yrittää saada yhteyttä pahantekijään ja kaipaa sitä. Se ei ole normaalia käytöstä. Ei pankitkaan soittele rosvojen perään ja pyydä niitä käymään. Ja sinä olet nimenomaan rikoksen uhri, vaikka meidän lainsäädäntö ei aivojen vammauttamista traumatisoimalla siksi luokittele.

Käsittääkseni ptsd:n aiheuttamisesta voi nykyään saada tuomion ja vaatia korvauksia.

Kahden luonnevikaisen ja toksisen eksän kokemuksella:

Toisesta ehdin itse saada tarpeekseni, ei ollut ikävä päivääkään eron jälkeen.

Toinen oli myöhemmin elämässä, kun olin jo ehtinyt parantua läheisriippuvuudesta. Suhde ja ero olivat todella traumatisoivat enkä edelleenkään, kahden vuoden päästä, pysty joka hetki muistamaan miten sairas ja vaarallinen hän on vaan häntä erehtyy hetkittäin kuvittelemaan jotenkin ihmiseksi, jonka kanssa voisi kommunikoida normaalisti.

Mielen on vaikea tajuta, että koko suhde on ollut harhakuva ja sitä suree kangastuksen haihtumista. Jos ap:n miehen pään sisään pääsisi, hänen kauttaan tulisi täysin eri kuva suhteesta kuin ap:n tulkitsemana. Sairas ihminen projisoi toiseen omia sairauksiaan esim on sairaalloisen mustasukkainen syyttä, koska itse on petollinen. Hyvä ihminen taas projisoi omaa hyvyyttään muihin, vaikka toinen olisi 100 % paskiainen, on mahdotonta uskoa sitä todeksi vaan uskoo, että toinen on kuitenkin hyvä. Mutta kun ei ole! Kaikki ihmiset eivät ole hyviä, edes neutraaleja. Osa on ihan vaan paskoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aina merkki erittäin vaikeasta traumasta jos uhri yrittää saada yhteyttä pahantekijään ja kaipaa sitä. Se ei ole normaalia käytöstä. Ei pankitkaan soittele rosvojen perään ja pyydä niitä käymään. Ja sinä olet nimenomaan rikoksen uhri, vaikka meidän lainsäädäntö ei aivojen vammauttamista traumatisoimalla siksi luokittele.

Käsittääkseni ptsd:n aiheuttamisesta voi nykyään saada tuomion ja vaatia korvauksia.

Vaikea uskoa. Tahallisuus pitäisi jotenkin pystyä todistamaan tuskin tuottamuksellisuus riittäisi.