Lopetin huonon suhteen, mutta tuntuu vaikealle olla ottamatta yhteyttä..

Vierailija kirjoitti:

Luen tekstejä joita ehdotitte. Pakko se on vain on pitää päänsä tässä asiassa. Kukaan ei varmaan ylläty, mutta eroa olen jo usemman kerran yrittänyt. Nyt taitaa olla pisin aika kun en ole ottanut yhteyttä. Mies ei edes ole luvannut muuttua, tosin vika on aina ollut minussa.

En tiedä onko hän narsisti, ehkä vain sosiaalisesti kömpelö. Tunnen täälläkin tarvetta puolustaa häntä. Lisäisin loppuun jonkun haukun itsestäni mikö oikeuttaisi hänen käytöksensä ellen olisi niin kyllästynyt tähän kuvioon jota itse ylläpidän. Pakko muuttaa omaa käytöstä kun en jaksa sitä paskaa mitä hänen kanssaa oleminen on. Mieluummin itken oikeasti yksin kuin yksin parisuhteessa.

Ap

Miehellä on joku haava, joku heikko kohta, eikö? Hän on uskoutunut siitä ja sinä olet kuin äiti, joka puolustaa nyt haavoitettua lastaan uhraten itsensä? Olenko oikeassa? Haluaisit niin kovasti, että hänen haavansa paranisi ja sitten olisitte onnelliset yhdessä, ehkä kuten suhteen alussa ohikiitävän hetken olitte tai kuten hän on maalaillut, että voisitte olla. 

Samaan aikaan toisaalla... mies ei suo ajatustakaan ap:lle. Vikittelee Tinderissä uusia naisia ja katselee pornoa muna kädessä. 

Kannattaa muistaa, ettei mikään tule koskaan muuttumaan. Ja vaikka hetkellisesti tuntuukin paremmalta, palaa tällainen itsekäs ja narsistinen yksilö aina entiseen ja siihen kaikkein tärkeinpäänsä: itseensä ja omaan egoonsa. Aina, uudelleen ja uudelleen sinulle osoitetaan ettet ole tarpeeksi, tai että muut ovat enemmän. Loukataan. Satutetaan. Ja etenkin tätä: Ei Rakasteta. Ja mitä on elämä ilman rakkautta? Kyllä - kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin listaa itselleni ylös pahimmista loukkauksista. Kaikkea en edes muista. Laitan tähänkin pari koska välillä musta alkaa tuntumaan että oon vaan liian herkkä ja eihän noissa edes ole mitään pahaa. Mies aina sanoi et mun vaan pitäs parantaa itsetuntoani ja hän on niin hyvä kun uhrautuu olemaan mun kanssa. Kukaan muu ei hermoheikkoa katselisi.

Hän katosi päiviksi ja suuttui kun kysyin selitystä. Sitten tuli vaan että ei jaksanut mitään. Hänellä oli sairaus joten pistin sen piikkiin, eihän sitä väsyneenä jaksa ilmoittaa että tarvitsee omaa aikaa.

Hän oli köyhä, niin minäkin. Minä maksoin yleensä kaiken ja tein ruoat ja pyykkäsin. Koska olen nainen. Hän aina ylpeili että auttaisi mua rahallisesti jos ikinä olisi hätä. Samalla antoi ymmärtää että naiset ovat miesten kanssa vain rahan takia.

Kehui mua siitä että olen hänestä iso. Eksät kuulemma luukasoja ja se ei ole viehättävää. Tiesi että minulle paino vaikea asia. Kuulemma yritti saada mua hyväksymään itseni sillä että iso keho ei ole paha asia.

En ollut neitsyt kun tapasimme. Minulla oli ollut yksi poikaystävä ennen häntä. Sanoi ettei yleensä olisi ikinä tapaillut minunlaisiani mutta sietää sitä.

En tiedä, osa jutuista kuulostaa sairaalle ja toisaalta tuntuu että olen vain käsittänyt väärin. Minähän se hullu olen. Usein sanoi miten kiitollinen minun pitää olla.

Silti pää huutaa että pitäisi ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi. Erosimme niin etten enää edes sanonut hänelle mitään, katosin vain. Estin. Tuntuu että pitäisi pyytää anteeksi kun loukkaannuin siitä että muut naiset ovat kauniimpia kun totta se on. Samalla tekee mieli lyödä itseäni sillä en ole näin tyhmä! Jos joku muu kirjoittaisi näitä niin kehottaisin etsimään itsetunnon ja pysymään kaukana!!

Ap

Et ole liian herkkä.

Sanoin alussa että isä ei oikein ollut kuvioissa. Oli hän fyysisesti perheemme jäsen mutta ei halunnut olla muuten tekemisissä. Lapset olivat harrastusten tiellä ja tiesivät rahan menoa. Hänellä on myös aika sovinistinen ajattelutapa ja äiti passaa minkä kerkeää. Ei minulla oikeastaan isää ollut, oli vain mies jolle minä ja äiti olimme vaivaksi.

Yritin miettiä kun joku sanoi että yritin parantaa miestä. Niin minä taisin. Kun tapasimme niin hän selitti viikkoja eksästään joka vain hylkäsi hänet vaikka hän yritti pelastaa tämän alkoholismilta. Kuulemma nainen vain muutti toiseen kauounkiin ja vaihtoi yhteystietonsa ja mies traumatisoitui hylkäämisestä. Minä vannoin etten ikinä tekisi samoin, en joisi alkoholia enkä hylkäisi.

Mies koki itsensä myös väärin ymmärretyksi lyhyytensä ja laihuutensa takia. Ettei hän siksi ansaitsi sellaisia naisia joita halusi. Hän kuitenkin kertoi että kaikki naiset ovat kauniita. Hänellä oli paljon toiveita tulevalle naisystävälleen ja minä halusin toteuttaa ne kaikki. Olihan hän niin kaltoin kohdeltu eksänsä vuoksi.

Minulla on kauhean syyllinen olo. Olin todella ailahtelevainen hänen kanssaan, hullu suorastaan. Välillä raivosin aivan tyhjästä ja toisinaan en jaksanut reagoida vaikka hän itki edessäni.

Ap

Blokkaa mies kaikista kanavista. Et vastaa tuntemattomiin numeroihin. Ota tosiaan kynää ja paperia. Aloita lapsuudesta siirtyen hitaasti tähän päivään. Tuut voihkasemaan monasti. Vaihe vaiheelta tapahtuvan käsittelyn ideana on avata tunnelukkoja. Avaamalla itseäsi opit hyväksymään itsesi. Yritä parhaan mukaan muistella miehen/miesten treffiprofiileja sekä ekoja treffejä. Tee kirjaaminen SELVÄNÄ.

Kuvailet hyvin toksista suhdetta toksisen ihmisen kanssa:

Sanoin alussa että isä ei oikein ollut kuvioissa. Oli hän fyysisesti perheemme jäsen mutta ei halunnut olla muuten tekemisissä. Lapset olivat harrastusten tiellä ja tiesivät rahan menoa. Hänellä on myös aika sovinistinen ajattelutapa ja äiti passaa minkä kerkeää. Ei minulla oikeastaan isää ollut, oli vain mies jolle minä ja äiti olimme vaivaksi. Koet siis, että olet ollut vaivaksi isällesi eikä sinulle ollut isää? Mitä tunnet tätä tosiasiaa kohtaan? Miten selität isäsi asenteet ja käytöksen?

Yritin miettiä kun joku sanoi että yritin parantaa miestä. Niin minä taisin. Kun tapasimme niin hän selitti viikkoja eksästään joka vain hylkäsi hänet vaikka hän yritti pelastaa tämän alkoholismilta. Kuulemma nainen vain muutti toiseen kauounkiin ja vaihtoi yhteystietonsa ja mies traumatisoitui hylkäämisestä. Minä vannoin etten ikinä tekisi samoin, en joisi alkoholia enkä hylkäisi. Ihan oppikirjatemppu, millä narsisti sitouttaa kohteensa ja läheisriippuvainen tms. yliantelias empaatikko, jolla ei ole asiat kunnossa, lähtee palvelemaan ja korjaamaan narsistin kokemusmaailmaa. Eikä tietenkään tuota kovia kokenutta miestä voi kohdella huonosti, vaikka hän sattuisi olemaan mitä kusipäisin aika ajoin, "sehän johtuu vain hänen traumastaan", jota olet parantamassa...

Mies koki itsensä myös väärin ymmärretyksi lyhyytensä ja laihuutensa takia. Ettei hän siksi ansaitsi sellaisia naisia joita halusi. Todella red flag. Puhua tuolla tavalla naisten ansaitsemisesta ja siitä, miten hän sitten saa sellaisia, joita ei halua. Täyttä esineellistämistä ja halventavaa. Lisäksi hänellä on itsellään huono itsetunto, kun kokee itsensä väärinymmärretyksi lyhyytensä ja laihuutensa vuoksi. Hän kuitenkin kertoi että kaikki naiset ovat kauniita. Hänellä oli paljon toiveita tulevalle naisystävälleen  Todella outoa. Totta kai voi avoimesti ja terveesti sanoa, että onpa ihana, että tapasimme, kun sinä olet noin iloinen ja kaunis ja älykäs tms, mutta tässä ei nyt tainnut olla kyse siitä....  ja minä halusin toteuttaa ne kaikki. Mitä sinun unelmiasi mies halusi toteuttaa?  Olihan hän niin kaltoin kohdeltu eksänsä vuoksi. Juu juu, kaikkihan me ollaan jotenkin elämän kolhimia ja onko tarina edes tosi. Luultavasti niitä eksiä on myös monen monta enemmän kuin tämä mainittu traumatisoija. 

Minulla on kauhean syyllinen olo. Jos et pääse siitä omin avuin eroon, käytä mielenterveyspalveluita, ystäviä, youtubea, kirjallisuutta jne. Tunne on turha ja kuormittaa sinua turhaan sekä ajaa sinut hyväksymään haitallista kohtelua. Olin todella ailahtelevainen hänen kanssaan, hullu suorastaan. Välillä raivosin aivan tyhjästä ja toisinaan en jaksanut reagoida vaikka hän itki edessäni. Traumaside ja narsistin uhrin käytös (psyykkinen oireilu henkisestä väkivallasta). Siitä toipuminen ottaa aikansa, mutta täysi siteiden katkaisu narsistiin nopeuttaa ja mahdollistaa paranemisen. 

Haluatko miehen, joka saa sinut raiteiltaan vai miehen, joka saa sinut tuntemaan olosi tasaiseksi, hyväksi ja hyväksytyksi? 

Ennen seuraavaa suhdetta, vahvista itseäsi, ettet ole toisen manipuloitavissa tunnereaktioihin niin helposti. Ja jos huomaat olevasi sellaisessa suhteessa, totea se toksiseksi ja lähde heti. Jos siis haluat elää mielenterveyttäsi palvellen. 

Ei old vaaraa siitä ettö mies ottaisi minuun yhteyttä. Ei ole koskaan näiden vuosien aikana ottanut. Minä olen ollut se heikko. Itseäni eniten joudun pelkäämään. Nyt olen ylittänyt itseni kun on tullut jo useampi viikko täyteen. Olen haalinut muuta tekemistä ja yrittänyt palata kesken jääneiden asioiden pariin. Mies aikoinaan rohkaisi minua olemaan tekemättä mitään, naisen paikkahan on kotona.

Isä taisi toistaa vain omaa lapsuuden perheessään oppimaansa mallia, samoin äiti. Minä sorruin samaan mutta yritän nyt muuttaa sitä.

En ole kaunis ja olin todella ylipainoinen ennen miehen tapaamista. Laihdutin ja uskaltauduin tapailemaan ja niin tapasin miehen. Minulle oli kuin huumetta kun hän kehui kauniiksi ja sanoi että hyväksyy kokoni. Jälkikäteen en tiedä mitä hyväksymistä siinäkin oli kun olin suorastaan hoikka.

Halusin niin kovasti että joku haluaa minut ja pitää minua kauniina. Halusin olla jollekin tärkeä ja hyvä. Hävettää nyt miettiä että pistin kaiken arvoni siihen pitääkö joku minua viehättävänä vai ei. Ja että ainoa tehtäväni naisena on tehdä mies onnelliseksi. Siinä eksän mielestä epäonnistuin kuitenkin ja hän oli hyväntekijä kun jaksoi minua. Olinhan epätäydellinen ulkoisesti ja mieleltäni sekaisin. Enkä ollut tarpeeksi siisti ja olin liian estoinen.

Ap

Suosittelen olemaan niin kauan yksin, että pidät itse itseäsi viehättävänä ja ihmisenä, johon joku voisi ihan oikeasti rakastua. Sitten et lähde myymään itseäsi alennusmyynnillä sille, joka huolii vaan asia on niin päin, että katsot, huolitko sinä miehen. 

Katso youtubersta dr. Ramani videot niin opit yökkäämään aina kun joku lipevä ketku tulee kehumaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin alussa että isä ei oikein ollut kuvioissa. Oli hän fyysisesti perheemme jäsen mutta ei halunnut olla muuten tekemisissä. Lapset olivat harrastusten tiellä ja tiesivät rahan menoa. Hänellä on myös aika sovinistinen ajattelutapa ja äiti passaa minkä kerkeää. Ei minulla oikeastaan isää ollut, oli vain mies jolle minä ja äiti olimme vaivaksi.

Yritin miettiä kun joku sanoi että yritin parantaa miestä. Niin minä taisin. Kun tapasimme niin hän selitti viikkoja eksästään joka vain hylkäsi hänet vaikka hän yritti pelastaa tämän alkoholismilta. Kuulemma nainen vain muutti toiseen kauounkiin ja vaihtoi yhteystietonsa ja mies traumatisoitui hylkäämisestä. Minä vannoin etten ikinä tekisi samoin, en joisi alkoholia enkä hylkäisi.

Mies koki itsensä myös väärin ymmärretyksi lyhyytensä ja laihuutensa takia. Ettei hän siksi ansaitsi sellaisia naisia joita halusi. Hän kuitenkin kertoi että kaikki naiset ovat kauniita. Hänellä oli paljon toiveita tulevalle naisystävälleen ja minä halusin toteuttaa ne kaikki. Olihan hän niin kaltoin kohdeltu eksänsä vuoksi.

Minulla on kauhean syyllinen olo. Olin todella ailahtelevainen hänen kanssaan, hullu suorastaan. Välillä raivosin aivan tyhjästä ja toisinaan en jaksanut reagoida vaikka hän itki edessäni.

Ap

Mulla omien vanhempien kanssa hyvin samankaltainen kokemus, jonka seurauksena olen tuntenut olevani pohjimmiltani etenkin miehille arvoton. Onhan tuossa myös parisuhteen malli, että nainen hyysää emotionaalisesti saavuttamatonta miestä.

Aikuisena meidän jokaisen haavat ovat omalla vastuullaamme parantaa. Exäsi on käsiteltävä omat traumansa. Sinun omasi. Tunteesi olivat tilanteenmukaiset, kun miehen käytös tuntui susta pahalta. Nyt sun olisi hyvä alkaa etsiä, millainen kohtelu tuntuisi susta hyvältä. Opetella ottamaan tervettä kohtelua vastaan. Uskomaan, että olet sen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei old vaaraa siitä ettö mies ottaisi minuun yhteyttä. Ei ole koskaan näiden vuosien aikana ottanut. Minä olen ollut se heikko. Itseäni eniten joudun pelkäämään. Nyt olen ylittänyt itseni kun on tullut jo useampi viikko täyteen. Olen haalinut muuta tekemistä ja yrittänyt palata kesken jääneiden asioiden pariin. Mies aikoinaan rohkaisi minua olemaan tekemättä mitään, naisen paikkahan on kotona.

Isä taisi toistaa vain omaa lapsuuden perheessään oppimaansa mallia, samoin äiti. Minä sorruin samaan mutta yritän nyt muuttaa sitä.

En ole kaunis ja olin todella ylipainoinen ennen miehen tapaamista. Laihdutin ja uskaltauduin tapailemaan ja niin tapasin miehen. Minulle oli kuin huumetta kun hän kehui kauniiksi ja sanoi että hyväksyy kokoni. Jälkikäteen en tiedä mitä hyväksymistä siinäkin oli kun olin suorastaan hoikka.

Halusin niin kovasti että joku haluaa minut ja pitää minua kauniina. Halusin olla jollekin tärkeä ja hyvä. Hävettää nyt miettiä että pistin kaiken arvoni siihen pitääkö joku minua viehättävänä vai ei. Ja että ainoa tehtäväni naisena on tehdä mies onnelliseksi. Siinä eksän mielestä epäonnistuin kuitenkin ja hän oli hyväntekijä kun jaksoi minua. Olinhan epätäydellinen ulkoisesti ja mieleltäni sekaisin. Enkä ollut tarpeeksi siisti ja olin liian estoinen.

Ap

Hei! 

Älä syytä itseäsi mistään! Jo tuo ajattelu, että "uhraa jotain itseltään kun suvaitsee sinua" on suurta, suurta myrkyllisyyttä.

Kokemuksesta voin sanoa, että lapsuuden traumat olisi joskus hyvä käydä läpi, niitä kantaa muuten koko elämän läpi ja pahimmillaan siirtää eteenpäin.

Teit oikein, ja vaikutat hyvältä tyypiltä. Aika parantaa, ensimmäiset viikot on pahimpia!

Pystyt seisomaan omilla jaloillasi, kovasti voimia sinulle! 💪💛

 

En jaksanut lukeakommentteja, mutta tekis mieli ravistaa sua oikein kunnolla ja varmuuden vuoksi läppäistä.

HERÄÄ NYT IDIOOTTI JA MENE TERAPIAAN!!!

MITÄ TAHANSA KUNHAT ET KUVITTELE ETTÄ SUA ON OK KOHDELLA NOIN HUONOSTI.

sun miehes on mitätön räkänokka ja tarvitsee sua ainoastaan kynnysmatoksi. Aattele.. Kynnysmaton n u s s i j a ukkeli... Eikö ookin säälittävä ämmä se sun "miehes"?

Sätin itseäni siitäkin että haukun itseäni. Häpeän tätä että mieleni tekee ottaa mieheen yhteyttä kaikesta huolimatta. Hänen sanansa suorastaan kaikuvat päässäni. Miten hän on niin hyvä kun on kanssani. Mitään hän ei kyllä halunnut tehdä kanssani. Tuijotti aina omia ohjelmiaan tai tietokonetta. Laittoi minut kauppaan hakemaan herkkuja ja alkoholia. Minä maksoin, mutta naiset ovat vain loisia rahan perässä. Ärsytti ja jos sanoin niin hänen mielestään en vain naisena ymmärtänyt. Joskus kun kiivastuin niin hän käski minun olla hiljaa. Hänellä ei ollut ystäviä. Ajattelin että kun hän on paljon yksin niin sosiaaliset taidot ovat vain ruosteessa. Hänellä oli auto. Kävelin aina joka paikkaan. Eihän hänen velvolllsuutensa tietenkään ollut minua kuskata enkä sitä pyytänytkään. Minun velvollisuuksiani oli kaikki siivoamisesta ruoanlaittoon.

Yritän muistaa minuutti kerrallaan että on parempi olla yksin. Enkä minä yksin olekaan. Otin kissanpennun eron jälkeen kaveriksi. Hänen mielestään en osaa edes eläimistä huolehtia. Hyvin meillä on kissan kanssa mennyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yritin olla vitsikäs ja haukkua itseäni siinä sivussa ennen kuin muut ehtivät kun itsekin näen miten naurettavaa on haluta ottaa yhteyttä ihmiseen joka satutti. Mun pitäis olla vaan onnellinen kun pääsin eroon siitä paskasta. Nyt vaan itkettää.

Haluaisin sanoa ettei hänessä ollut mitään hyvää. Haukkui vaan, kuulemma ei tarkoituksella. Ei vaan ymmärrä että viaton kysymys siitä että häiritseekö mua itseäni se että rintani roikkuvat voisi olla loukkaus. Hänhän vain viattomasti ihmetteli asiaa ja päätti kysyä. Tai että hienoa kun en ole mikään täydellinen nukke. Tai jatkuva puhe eksästä ja vertailu.

Olin aina henkisesti yksin. Hän antoi huomiota vain kun halusi seksiä ja sen jälkee oli kuin en olisi olemassakaan.

Oli meillä kai hyviäkin hetkiä. Kaipaan juttuseuraa (???? Ei hän edes jutellut minulle ja silloin kun puhui niin selitti vain omista asioistaan). Kaipaan läheisyyttä (hän vain tyydytti itsensä, minun nautinnollani ei väliä). Kaipaan hänen kanssaan nauramista (niitä taitaa olla yhden käden sormilla laskettava määrä vaikka yhdessä olimme vuosia).

Vihaan tätä ja vihaan kun haluan satuttaa itseäni hänen kauttaan.

Ap

Ymmärrä nyt hyvä ihminen. Se mies vihaa sinua.

Miksi haluat rankaista itseäsi sen vuoksi, että hän vihaa sinua ?

Ei kukaan, joka tykkää toisesta puhu noin. Saati sitten, jos rakastaisi.

Mene iltaisin elokuviin, kuuntele voimaannuttavaa musiikkia (ei mitään nyyhkyrakkautta). Niistä saat näkökantoja tilanteeseesi ja selviytymismalleja.

I will survive, Gloria Gaynor on hyvä kappale.

Tsemppiä.

Kyllä sä pärjäät.

Vierailija kirjoitti:

Sätin itseäni siitäkin että haukun itseäni. Häpeän tätä että mieleni tekee ottaa mieheen yhteyttä kaikesta huolimatta. Hänen sanansa suorastaan kaikuvat päässäni. Miten hän on niin hyvä kun on kanssani. Mitään hän ei kyllä halunnut tehdä kanssani. Tuijotti aina omia ohjelmiaan tai tietokonetta. Laittoi minut kauppaan hakemaan herkkuja ja alkoholia. Minä maksoin, mutta naiset ovat vain loisia rahan perässä. Ärsytti ja jos sanoin niin hänen mielestään en vain naisena ymmärtänyt. Joskus kun kiivastuin niin hän käski minun olla hiljaa. Hänellä ei ollut ystäviä. Ajattelin että kun hän on paljon yksin niin sosiaaliset taidot ovat vain ruosteessa. Hänellä oli auto. Kävelin aina joka paikkaan. Eihän hänen velvolllsuutensa tietenkään ollut minua kuskata enkä sitä pyytänytkään. Minun velvollisuuksiani oli kaikki siivoamisesta ruoanlaittoon.

Yritän muistaa minuutti kerrallaan että on parempi olla yksin. Enkä minä yksin olekaan. Otin kissanpennun eron jälkeen kaveriksi. Hänen mielestään en osaa edes eläimistä huolehtia. Hyvin meillä on kissan kanssa mennyt.

Ap

Kissat on tosi ystäviä, ne ei koskaan hauku 🐱🐈

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin listaa itselleni ylös pahimmista loukkauksista. Kaikkea en edes muista. Laitan tähänkin pari koska välillä musta alkaa tuntumaan että oon vaan liian herkkä ja eihän noissa edes ole mitään pahaa. Mies aina sanoi et mun vaan pitäs parantaa itsetuntoani ja hän on niin hyvä kun uhrautuu olemaan mun kanssa. Kukaan muu ei hermoheikkoa katselisi.

Hän katosi päiviksi ja suuttui kun kysyin selitystä. Sitten tuli vaan että ei jaksanut mitään. Hänellä oli sairaus joten pistin sen piikkiin, eihän sitä väsyneenä jaksa ilmoittaa että tarvitsee omaa aikaa.

Hän oli köyhä, niin minäkin. Minä maksoin yleensä kaiken ja tein ruoat ja pyykkäsin. Koska olen nainen. Hän aina ylpeili että auttaisi mua rahallisesti jos ikinä olisi hätä. Samalla antoi ymmärtää että naiset ovat miesten kanssa vain rahan takia.

Kehui mua siitä että olen hänestä iso. Eksät kuulemma luukasoja ja se ei ole viehättävää. Tiesi että minulle paino vaikea asia. Kuulemma yritti saada mua hyväksymään itseni sillä että iso keho ei ole paha asia.

En ollut neitsyt kun tapasimme. Minulla oli ollut yksi poikaystävä ennen häntä. Sanoi ettei yleensä olisi ikinä tapaillut minunlaisiani mutta sietää sitä.

En tiedä, osa jutuista kuulostaa sairaalle ja toisaalta tuntuu että olen vain käsittänyt väärin. Minähän se hullu olen. Usein sanoi miten kiitollinen minun pitää olla.

Silti pää huutaa että pitäisi ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi. Erosimme niin etten enää edes sanonut hänelle mitään, katosin vain. Estin. Tuntuu että pitäisi pyytää anteeksi kun loukkaannuin siitä että muut naiset ovat kauniimpia kun totta se on. Samalla tekee mieli lyödä itseäni sillä en ole näin tyhmä! Jos joku muu kirjoittaisi näitä niin kehottaisin etsimään itsetunnon ja pysymään kaukana!!

Ap

Mulla ex huusi mun lähtiessä että "moni muu olis tosi onnellinen musta, jos lähdet niin et enää ikinä tule takaisin".

Hän oli juuri lyönyt mua taas perusteettomissa mustasukkaisuuksissaan ja valuin päästä verta joka paikkaan.

Siis mä valun verta holtittomasti hänen lyötyä ja hän tosissaan huutaa mulle vaan, että joku muu olis hänestä tosi onnellinen.

Ei ollut ensimmäinen kerta väkivaltaa, haukkuminen, kaasuvalottaminen ja fyysinen väkivalta oli toistuvaa ja tehnyt sekä fyysistä että psyykkistä vakavaa haittaa.

Tuon jälkeen hän on haukkunut mut, tehnyt selväksi ettei mua mihinkään tarvitse ja seuraavaassa hetkessä sit halunnut panna mua.

Totaalinen alustava ja ylimielinen sekopää.

Silti munkin tekisi mieli pyytää anteeksi (siis mitä? Etten osannut aina mennä oikkujensa mukaan, kun ne vaihtui joka päivä?).

Tsempattaisko toisiamme pysymään noista mulkuista erossa?

Tule tänne kertomaan aina, jos meinaat sortua niin tsempataan sua.

Sisäistä nyt se, että mies on kusettaja kusipää. Se on kaasuvalottanut sinua koko ajan uskomaan kaikkea soopaa. Ihan ekaksi, jos olisin sinä, selvittäisin, miksi uskon mielummin jotain todella epämiellyttävästi ja epäreilusti käyttäytyvää miestä kuin omaa itseäni tai että miksi olet valmis omaksumaan hänen maailmankuvansa. Eikö sinulla ole omaa? Eikö sinua ole olemassa ilman, että olet heijastus jonkun toisen kautta? Kuka sinä olet? Miten näet maailman ja itsesi? Omat tarpeesi ja toiveesi? MIten sinua saa kohdella ja miten sinä kohtelet muita? Missä menevät rajasi? 

Olet itse vastuussa omasta henkisestä kasvustasi (kuten paskapäämies omastaan, tuskin aikoo muuttua). Tässä maailmassa on yksi totuus ja kukaan ei tule koskaan rakastamaan sinua enempää kuin sinä itse. Sinun tulee itse antaa rakkautesi itsellesi, hoivata ja helliä itseäsi ja sitten antaa sitä hellyyttä, rakkautta ja hoivaa myös toiselle, mikäli vastaasi tulee hyvä suhde. Mutta siinäkään suhteessa ei saa kadottaa itseään, laittaa itseään syrjään. Kuka pystyy aidosti ja terveesti edes rakastamaan ihmistä, jonka minuus on häilyvä muovailuvaha, jota ei periaatteessa ole edes olemassa? Sinun täytyy rakentaa itsesi olemaan. Sinulla on tarpeita ja oikeuksia, vaikka ne on elämässäsi luultavasti järjestelmällisesti ohitettu.