Lopetin huonon suhteen, mutta tuntuu vaikealle olla ottamatta yhteyttä..
Joo mulla on pääkopassa ongelmia ja isä ei ollut kuvioissa nuorena, tajuan nämä itsekin. Suututtaa vaan omat aivot kun mikään määrä järkeilyä ei vie pois tätä typetää halua ottaa toiseen yhteyttä.
Ero tuli lopulta melko mitättömästä asiasta, mies arvosteli ulkonäköäni ja totesi muiden naisten näyttävän paremmalta. Se sitten katkaisi kamelin selän ja sain vihdoin tehtyä ryhtiliikkeen ja lähdettyä. Siitä on nyt muutama viikko ja nyt tekisi mieli mennä anelemaan häntä takaisin. Takokaa lisää järkeä mun päähän vaikka haukkumalla, ansaitsen sen.
Kommentit (127)
Tämä on ollut todella hyvä ketju. Olen samankaltaisessa tilanteessa kuin aloittaja. En ole muutamaan viikkoon kokenut tarvetta olla yhteydessä todella vaikeaan ja narsistiseen exääni, mutta vielä sekin päivä koittaa.
Omalla kohdallani merkittävin apu oli soitto Naisten linjaan, jossa minulle kerrottiin hyvin yksiselitteisesti, että kokemani huono kohtelu on ollut julmaa henkistä väkivaltaa. Sen jälkeen en ole miestä juuri kaivannut, lähinnä halveksinut. Olin kyllä ymmärtänyt jo aiemmin kokeneeni henkistä väkivaltaa, mutta jostain syystä juuri tuo puhelu oli kohdallani käänteentekevä.
Kestin huonoa kohtelua ja jatkuvaa hylkäämistä vuosia. Mies jätti minut niin monta kertaa, että en ole pysynyt laskuissa mukana. Se oli näppärä rangaistuskeino, kun en toiminut hänen odotustensa mukaisesti vaan esim. sanoin ääneen, että hänen toimintansa ei ole asiallista. Yritin päästä suhteesta eroon pariin kertaan ihan tosissaan, mutta vasta nyt taidan onnistua. Ainakaan en pysty näkemään miehessä enää mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut todella hyvä ketju. Olen samankaltaisessa tilanteessa kuin aloittaja. En ole muutamaan viikkoon kokenut tarvetta olla yhteydessä todella vaikeaan ja narsistiseen exääni, mutta vielä sekin päivä koittaa.
Omalla kohdallani merkittävin apu oli soitto Naisten linjaan, jossa minulle kerrottiin hyvin yksiselitteisesti, että kokemani huono kohtelu on ollut julmaa henkistä väkivaltaa. Sen jälkeen en ole miestä juuri kaivannut, lähinnä halveksinut. Olin kyllä ymmärtänyt jo aiemmin kokeneeni henkistä väkivaltaa, mutta jostain syystä juuri tuo puhelu oli kohdallani käänteentekevä.
Kestin huonoa kohtelua ja jatkuvaa hylkäämistä vuosia. Mies jätti minut niin monta kertaa, että en ole pysynyt laskuissa mukana. Se oli näppärä rangaistuskeino, kun en toiminut hänen odotustensa mukaisesti vaan esim. sanoin ääneen, että hänen toimintansa ei ole asiallista. Yritin päästä suhteesta eroon pariin kertaan ihan tosissaan, mutta vasta nyt taidan onnistua. Ainakaan en pysty näkemään miehessä enää mitään hyvää.
Hei!
Kuulostaa tosi hyvältä, näet tilanteen jo tosi objektiivisesti.
Kuulostaa siltä, että sinulla pahin on jo takanapäin!
Voimia sinulle, stay strong 💪
Kyllä, pahin on takana, mutta selvillä vesillä en vielä ole. Narsisti aktivoitui minun suuntaani joulun aikaan parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Otin hänen asiattoman ja epäkohteliasn käytöksensä puheeksi, joten hän esti minut joka kanavassa. No se ei haittaa, mutta sen verran olen tämän suhteen jälkeen haavoilla, että en esim. autoa ajaessani uskalla ollenkaan katsoa vastaantulijoita, koska pelkään sitä raivoa, surua ja paniikkia, jonka jopa hänen autonsa näkeminen saisi aikaan. Joudun välttelemään paikkoja, joissa hän liikkuu, koska en todellakaan uskalla nähdä häntä. Hän on kohdellut minua niin julmasti, että pelkään kaikista pahimpien tunteiden nousevan pintaan. Nehän eivät sitten ihan heti katoa mihinkään, vaan se hätä ja ahdistus kestää pahimmillaan päiviä.
Ikävintä tässä on ollut se, että jäin aivan yksin suhteen päätyttyä, eikä ole ketään, jonka kanssa tästä voisi puhua. Pahimpina päivinä toivon kuolevani, koska olen täysin yksin, eikä elämässä ole enää iloa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, pahin on takana, mutta selvillä vesillä en vielä ole. Narsisti aktivoitui minun suuntaani joulun aikaan parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Otin hänen asiattoman ja epäkohteliasn käytöksensä puheeksi, joten hän esti minut joka kanavassa. No se ei haittaa, mutta sen verran olen tämän suhteen jälkeen haavoilla, että en esim. autoa ajaessani uskalla ollenkaan katsoa vastaantulijoita, koska pelkään sitä raivoa, surua ja paniikkia, jonka jopa hänen autonsa näkeminen saisi aikaan. Joudun välttelemään paikkoja, joissa hän liikkuu, koska en todellakaan uskalla nähdä häntä. Hän on kohdellut minua niin julmasti, että pelkään kaikista pahimpien tunteiden nousevan pintaan. Nehän eivät sitten ihan heti katoa mihinkään, vaan se hätä ja ahdistus kestää pahimmillaan päiviä.
Ikävintä tässä on ollut se, että jäin aivan yksin suhteen päätyttyä, eikä ole ketään, jonka kanssa tästä voisi puhua. Pahimpina päivinä toivon kuolevani, koska olen täysin yksin, eikä elämässä ole enää iloa.
Heeeei, ikävä kuulla, ettet ole pystynyt jakamaan tunteitasi kenenkään kanssa :(
Se on selvää, että syvät haavat eivät katoa hetkessä vaan se on pitkällinen prosessi. Tilanteeseen on ajauduttu hiljalleen, ja siitä pois pääseminen vie aikansa. Niin klisee kuin tämä onkin niin aika parantaa.
Yritä löytää mielekästä tekemistä, joka vie ajatuksia muualle. Tee asioita, joista juuri sinä tykkäät ajattelematta ketään muuta.
Kaikkea hyvää 💛
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, pahin on takana, mutta selvillä vesillä en vielä ole. Narsisti aktivoitui minun suuntaani joulun aikaan parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Otin hänen asiattoman ja epäkohteliasn käytöksensä puheeksi, joten hän esti minut joka kanavassa. No se ei haittaa, mutta sen verran olen tämän suhteen jälkeen haavoilla, että en esim. autoa ajaessani uskalla ollenkaan katsoa vastaantulijoita, koska pelkään sitä raivoa, surua ja paniikkia, jonka jopa hänen autonsa näkeminen saisi aikaan. Joudun välttelemään paikkoja, joissa hän liikkuu, koska en todellakaan uskalla nähdä häntä. Hän on kohdellut minua niin julmasti, että pelkään kaikista pahimpien tunteiden nousevan pintaan. Nehän eivät sitten ihan heti katoa mihinkään, vaan se hätä ja ahdistus kestää pahimmillaan päiviä.
Ikävintä tässä on ollut se, että jäin aivan yksin suhteen päätyttyä, eikä ole ketään, jonka kanssa tästä voisi puhua. Pahimpina päivinä toivon kuolevani, koska olen täysin yksin, eikä elämässä ole enää iloa.
Elämääsi tulee kyllä uusia, parempia ihmisiä. Jaa tuntojasi täällä nyt alkuun, jos kaipaat tukea. Esim. Narsistin keskustelutyyli, tämä ketju tai tee oma. Minuakin ahdistaa, kun kyttään vastaantulijoita, vastaanajavia autoja, pelkään, että törmätään kaupassa jne.
Kyllä kerro ihmeessä huolistasi täällä, jos se yhtään helpottaa :)
Hienoa, että ihmiset ovat saaneet tästä jotakin irti!
AP, miten sinulla menee?