Lopetin huonon suhteen, mutta tuntuu vaikealle olla ottamatta yhteyttä..

"Tajuaako narsisti, että hän satuttaa muita ihmisiä?"

Vierailija kirjoitti:

Hei vaan. Luin kaikki kommentit. Tänään on ollut henkisesti raskas päivä. En ole tänäänkään ottanut eksään yhteyttä enkä usko että myöhemminkään tulee sellaista tilannetta enää illan aikana. Jotain hyvää siinä että on tullut sinniteltyä nämä viikot. En enää kehtaa ottaa yhteyttä ja mielessä käy että miksei hän ole yrittänyt mitään kautta ottaa minuun kontaktia?

Luulen että jos ottaisin nyt yhteyttä niin hän voisi omahyväisesti todeta ettei ymmärrä mistä edes pahastuin ja enkö olisi voinut jäädä selvittämään asiaa normaalien ihmisten tapaa. Mahdollisesti hän kertoisi siirtyneensä uuteen tai ettei enää jaksa minun käytöstäni. Vastauksesta riippuen päätyisin pahoittelemaan tai itkemään menetystäni.

Voisinpa vain hypätä tulevaisuuteen kun en enää mieti tätä ihmistä ja kipuile asian kanssa. Tänään mieleen juolahti että menetin "parhaat" vuoteni hänenlaiseen ihmiseen. En kyllä tästä nuorene enää että turha pitkäksi aikaa jäädä kriiseilemään, sittenpähän ketuttaa vain että fyysisesti olin hänen kanssaan liian monta vuotta ja sen jälkeen vielä henkisesti roikuin kiinni.

Tajusin myös että tuollainen käytös miehiltä on minulle tavallaan normaalia. Koko suku noudattaa kaavaa että naiset ovat jotenkin huonompia ja se on vain pitänyt hyväksyä. Omassa perheessä sisarukseni suorastaan vihaa naisia.

Ap

Vartuit perheessä jossa naisia halveksitaan ja vihataan ja sitten seurustelit samaa kaavaa noudattavien miesten kanssa. Nyt olet itsekin tajunnut sen.

Jokin kertoo minulle että tuon perustavanlaatuisen oivalluksen jälkeen alkaa sinulle ihan uusi aikakausi ja parhaat vuotesi ovatkin vasta edessäpäin. Nuoruus ei välttämättä ole aina sitä parasta aikaa kun taustat ovat tuollaiset.

Mene vaan eteenpäin samalla lailla kuin alkoholistit pyrkivät kuiville addiktiosta: joka aamu sano itsellesi että en ota tänään yhteyttä. Jonkun ajan kuluttua huomaat ettei tee enää niin paljon mielikään. 

Nyt on puuhailtu muuta ja hoidettu kotiaskareet. Harrastin jopa liikuntaa, siihen minulla ei olekaan ollut energiaa taas moneen päivään. Olo on silti todella alakuloinen ja huomasin lenkillä ollessani miettiväni taas häntä ja hyviä hetkiä.

Mutta ei meillä oikeasti hyviä hetkiä ollut. Jos hän tuli kylään niin stressasin paljon. Yritin parhaani mukaan siivota, mutta aina löysi jotakin huomautettavaa. Hän halusi että teen ruokaa, löysi siitä aina jonkin huomion millä se olisi maistuvampaa. Halusi että juon alkoholia, sitten haukkui alkoholistiksi. Pelotti kun hän alkoi puhumaan, yleensä sieltä tuli jotain muihin naisiin tai eksään liittyvää mistä pahoitin mieleni.

Hän ilahtui jos luin hänen ajatuksensa. Kun vietimme aikaa ensimmäisen kerran yhdessä pidempää ja menin tiskaamaan astioita niin hän ryntäsi melkein kyyneleet silmissä halaamaan minua. Hän oli niin onnellinen kun olin itse tajunnut paikkani. Ensimmäisellä seksikerralla emmin haluanko kuitenkaan ja pohdin asiaa. Lopulta suostuin. Hän kehui minua empimisestä ja että ei oli halunnutkaan naista joka noin vain suostuu seksiin. Kuulemma kertoo siitä ettei ole hyvä nainen.

Tuntuu pahalta että kaipaan tuollaista ihmistä. Melkein kuulen hänen omahyväisen äänensä sanomassa että mitä minä sanoin, naiset tarvitsevat miehen määräämään. Ärsyttää. Ainoa hyvä asia on että olen eri mieltä. Minä en aio häntä enää takaisin anella. Pidän tässä vaikka päiväkirjaa missä muistutan itseäni siitä mihin en halua palata. Ap

Mulla on kovakantinen kirja narsistieksästä. Ensimmäisillä aukamilla on plus-miinuslistat ja sitten lähtee päiväkirjamerkintöjä eron jälkeisistä paskatempuista lisättynä mieleen nousseilla asioilla ja netistä löytyneellä narsistitietoudella täydennettynä. Itse kirja on mahdollismman ankean harmaa, ettei se vain olisi mitenkään kaunis esine. Sillä saan itseni palautettua realiteetteihin heti, jos alkaa jotenkin kuvitella, että eksä on hurmaava ja normaali eikä muista mitä kaikkea paskaa se oikeasti oli, jatkuvaa valehtelua, manipulaatiota, seksuaalista ja taloudellista hyväksikäyttöä, kiusaamista, piilovit***lua, mustasukkaiseksi tekemistä jne. 

Hyvä ap! Nyt vain tsemppaat eteenpäin. Liikunta antaa mielelle virkeyttä kuin muutkin omat mukavat harrastukset. Hoida nyt itseäsi huolella. Ota vaikka puolen vuoden suunnitelma, että hoidat vain itseäsi ja mielesi kuntoon. Ex-mies saa pysyä niistä kuvioista ulkona.

Kaipuusi häntä kohtaan ei ole oikeaa kaipuuta. Se on trauma-aivojen epätasapainoa, kun ne siirtyvät traumatisoivasta ympäristöstä rauhallisempaan sekä elimistösi hormonaalista epätasapainoa, kun hormonisi alkavat asettua normaalimmalle tasolle. Koet vierotusoireita. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on puuhailtu muuta ja hoidettu kotiaskareet. Harrastin jopa liikuntaa, siihen minulla ei olekaan ollut energiaa taas moneen päivään. Olo on silti todella alakuloinen ja huomasin lenkillä ollessani miettiväni taas häntä ja hyviä hetkiä.

Mutta ei meillä oikeasti hyviä hetkiä ollut. Jos hän tuli kylään niin stressasin paljon. Yritin parhaani mukaan siivota, mutta aina löysi jotakin huomautettavaa. Hän halusi että teen ruokaa, löysi siitä aina jonkin huomion millä se olisi maistuvampaa. Halusi että juon alkoholia, sitten haukkui alkoholistiksi. Pelotti kun hän alkoi puhumaan, yleensä sieltä tuli jotain muihin naisiin tai eksään liittyvää mistä pahoitin mieleni.

Hän ilahtui jos luin hänen ajatuksensa. Kun vietimme aikaa ensimmäisen kerran yhdessä pidempää ja menin tiskaamaan astioita niin hän ryntäsi melkein kyyneleet silmissä halaamaan minua. Hän oli niin onnellinen kun olin itse tajunnut paikkani. Ensimmäisellä seksikerralla emmin haluanko kuitenkaan ja pohdin asiaa. Lopulta suostuin. Hän kehui minua empimisestä ja että ei oli halunnutkaan naista joka noin vain suostuu seksiin. Kuulemma kertoo siitä ettei ole hyvä nainen.

Tuntuu pahalta että kaipaan tuollaista ihmistä. Melkein kuulen hänen omahyväisen äänensä sanomassa että mitä minä sanoin, naiset tarvitsevat miehen määräämään. Ärsyttää. Ainoa hyvä asia on että olen eri mieltä. Minä en aio häntä enää takaisin anella. Pidän tässä vaikka päiväkirjaa missä muistutan itseäni siitä mihin en halua palata. Ap

Hei!

Kuten moni on jo todennut, olet tottunut turvattomaan suhteeseen. Sinulla on siitä ilmeisesti lapsuuden trauma. Eli juurikin huono kohtelu on se, jonka tunnet omaksesi vaikka eihän sellaista kenenkään kuulu kestää tai kokea. Mutta kommenteistasi voi päätellä, että olet edistynyt ajatuksissasi hurjasti sillä ainakin tiedostat nämä asiat. 

Sen voin omasta kokemuksestani sanoa, että turvallisen kiintymyssuhteen kestäminen ei välttämättä sisäisen turvattomuuden kanssa ole yksinkertaista sekään. Eli vaikka kohtaisit ihmisen, joka haluaa sinulle vain hyvää (toisin kuin exäsi), et välttämättä osaa ottaa sitä vastaan.  Voi olla, että et vain usko sitä, että joku oikeasti hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja rakastaa sinua aidosti. Lopulta voi käydä niin, että et vain kestä olemista suhteessa, vaikka se olisi juuri sitä mitä eniten tarvisit, ja olisit tarvinut jo lapsesta saakka. Siispä, että perehdyt mitä turvaton kiintymyssuhde tarkoittaa, tiedostat sen ja pyrit siitä eroon. 

Pienin askelein eteenpäin. Voimia! 

Huonoista suhteista onkin kaikista vaikein päästä yli, tässä jotain vinkkejä. Kaikkea hyvää sinulle!

https://www.insider.com/how-to-get-over-a-breakup-in-30-days-2019-6

Miten menee AP?

Tänään on ollut vaikeaa. Näin koko yön painajaisia ja aamulla tuntui todella hankalalle aloittaa päivä. Kotoa lähtiessä minut valtasi pakokauhu etten selviä tästä elämästä ilman häntä. En saanut tehtyä asioita joita suunnittelin tälle päivälle, mutta en myöskään ottanut häneen yhteyttä.

Häpeissäni joudun myöntämään että minua raivostuttaa ettei hän ota minuun yhteyttä. Hän varmasti tietää sen. Suhteen aikana minua raivostutti ettei hän koskaan kokenut tarvetta ottaa minuun yhteyttä silloin kun tarvitsin häntä. Ei halunnut lohduttaa ettei olisi vaivaksi. Ei kokenut tarpeelliseksi ilmoittaa missä on. Jos minulla oli hätä niin se oli vain jotain hysteeristen naisten kotkotuksia. Sanoi asioita mitä halusin kuulla silloin kun siitä oli hänelle hyötyä. Puhui minusta kuin tavarasta josta oli ylpeä. Halusi esitellä minua. Esitteli minut isälleen "löytönään".

Kun loukkaannuin hänen sanomisistaan oikein pahasti niin hän vaipui itsesääliin kuinka aina ajattelemattomuuttaan pilaa kaiken ja sitten minä lohdutin häntä että ei se mitään, minä vain ylireagoin.

Vihaan tätä. En enää ikinä halua joustaa rajoistani. En halua miellyttää en sitten yhtään. Ei kai tämäkään ääripää hyväksi ole, mutta tätä minä nyt tarvitsen. Ap

Ap, tiedän tuon tuskan. Omani alkaa olla loppusuoralla, mutta se on vaatinut ihan älyttömän määrän tietoista työtä ja tiedonhankintaa ja keskusteluapua. 

Se on niin loukkaavaa, että olet toiselle vain esine. Sinusta voidaan luopua koska tahansa. Sinut voidaan korvata toisella esineellä. Sinun tarpeisiisi ei vastata. Sinun perääsi ei itketä, ei pidetä kiinni suhteesta, ei tehdä mitään sen eteen. Tiedätkö, sinun arvosi ei ole kiinni siitä, ettei joku paskapää tunnista arvoasi. Se on hänen sairautensa, hänen ongelmansa ja hänen puutteensa. Sinä voit lähteä ja jatkaa hyvää elämääsi. Hän jää kiinni omaan paskamaisuuteensa ja elää sen kanssa luultavasti lopun ikäänsä. 

Aina voit lohduttautua myös sillä, että edellä esitettyä pahempaa olisi se, jos hullu olisi maanisesti kiinni sinussa. Se ei silti tekisi rakkaudesta yhtään terveempää tai aidompaa, sekin on sairaan omistushalun luomaa, mutta paljon vaarallisempaa. Silloin lähtee mielenterveyden lisäksi helposti myös henki tai joutuu vähintään fyysisen väkivallan kohteeksi helposti. 

Nuo eivät pysty terveeseen kiintymykseen ja parisuhteeseen oman persoonallisuushäiriönsä vuoksi. Sinun epävarmuutesi ja läheisriippuvaisuutesi on todella helposti hoidettavissa verrattavissa heidän persoonallisuustasolle meneviin pysyviin ongelmiin. 

Tsemppiä!

Tuntuu että hän oikein keräili ongelmaisia nuoria tyttöjä kun tiesi ettei muuta saanut. Olin tavatessamme..noh nuori ja erittäin avoin ongelmistani. Hän ei säikähtänyt ongelmiani ja antoi ymmärtää että tarvitsen vain vahvan miehen rinnalleni niin kaikki järjestyy. Hän selitti minulle että mielenterveyden haasteeni johtuvat vain tämän hetkisestä yhteiskunnasta jossa naiset eivät kestä tasa-arvoa ja työelämää. En minä samaa mieltä ollut, mutta annoin hänen puhua omiaan ja kuuntelin. Halusin vain niin kipeästi ystävää joka hyväksyisi minut.

Riitojahan meille tuli noin isoista näkemyseroista, mutta lopulta annoin hänen luulla että ajattelen samoin kun en enää jaksanut vääntää vastaankaan. Hän aina puhui miten miesten pitäisi olla päättämässä asioista. Hän asui isänsä kanssa joka pakotti hänet siivoamaan huoneensa ennen kuin sain tulla kylään. Huone oli silti täynnä roskaa ja erittäin...täynnä romua ja muuta turhaa tavaraa. Sellainen päättäjä siellä sitten. Ihan vihaksi pistää että hän eli kaiken sen saastan keskellä ja kehtasi haukkua minun siisteystasoani.

Hänellä oli pakkomielle tiettyyn hiusväriin. Minulla olisi aina tullut olla samanväriset hiukset. Olen hylännyt sen värin aikoja sitten enkä enää palaa siihen. Leikkasin myös hiukseni lyhyeksi. Sitä hän inhoaisi jos tietäisi. Saan ajatuksesta voimaa pysyä erossa. Minä olen minä enkä hänen leikkinukkensa.

Nimesin hänet paskapääksi puhelimessani vielä kun harkitsin eroa enkä ollut päässyt hänestä eroon. Tuli mieleen edellisen kommentin myötä ja hymyilytti.

Ap

En tiedä, oletko jo ottanut tosissasi, mutta itsesi parantamiseksi tutustu sekä läheisriippuvaisuuteen että noiden paskapäiden tunnistamiseksi narsismiin. Sinä olet heille liian helppo uhri, jos et lisää tietouttasi aiheesta. Jos tietäisit aihepiiristä, pystyisit lukemaan omat viestisi ihan toisin. Nyt ne ovat itsellesi kuin vierasta kieltä, jota et täysin ymmärrä. 

Huh mies kuulostaa tosiaan melko pahalta tapaukselta: sovinisti, manipuloija.

Kuulostaa, että tiedostat tilanteen jo tosi objektiivisesti. Sydän vielä vain jonkin aikaa yrittää taistella järkeä vastaan. Se menee ohi. Tsemppiä! 

Ap, miten sujuu? Itse näin painajaisia monta kuukautta, mieli käsittelee asioita unessa. Ne loppuivat lopulta.

Tsemppiä viikonloppuun, tee jotain kivaa!

AP, miten menee?

AP? 😰

Olisi kiva kuulla, miten ap:lla menee. Ja jos olisit repsahtanut ja ottanut mieheen yhteyttä niin älä ruoski itseäsi. Toksisesta suhteesta eroaminen vaatii keskimäärin seitsemän eroa. 

Se on normaalia, että haluaisi ottaa yhteyttä ja kuvittelee että kaikki menisi paremmin, joka ei ole totta, koska ei mies muutu. Ihminen viimeiseen saakka yrittää. Pitää katkaista mielessään yhteys, siinä voi kestää kauan aikaa. Joskus tunteet ja aivokemia rauhoittuu. Katsoo muualta jotain muuta.

Tämä on varmaan yksi palstan parhaimmista ketjuista, todella hyviä vinkkejä jotka otin talteen screenshotteina. Kiitos palsta! Todella silmiä avaava ketju, jos on kohdannut narsistisen ihmisen, jonka kanssa on joutunut olla pahimmillaan vuosia.