9v ei hyväksy uutta kumppania

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ihmiset olettaa että lapsi hyväksyy hymysuin kotiinsa vieraan miehen leikkimään isää. Lapsella on vain yksi isä, ja oikeus olla tälle lojaali.

olet täysin oikeassa

Vierailija kirjoitti:

Sano lapsellesi että mies ei ole lähdössä mihinkään ja jos et tule hänen kanssaan toimeen niin sinut annetaan pois.

oletko sinä sairas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti joidenkin mielestäkö 9v saisi päättää, seurusteleeko vanhempi tai ketä tämä vanhempi kutsuu kotiinsa?

Mitä sitten tapahtuu, jos ja kun kaikki asiat elämässä ei aina menekään sen lapsen mielen mukaan?

No jos 9-vuotias saa päättää, onko tyttö vai poika, niin miksei saisi päättää vanhempiensa seksielämästäkin.

Miten äiti ja tämän uusi mies liittyvät lapsen vanhempien seksielämään?

Vanhempi se on äitioletettukin. Eikös?

Suomen kielen oppitunti: Vanhempien tarkoittaa kahta vanhempaa. Vanhemman tarkoittaa yhtä vanhempaa. 

Ei kai lasten ole pakko hyväksyä isä ja äiti puolia kun vanhemille sopii eihän vävyjä ja minioitäkään aina hyväksytä kysy lapsen Isältä jos ottaisi lapsensa kokonaan työksensä jos niin ahdistaa kun ei tykkää sun uudesta sulhasesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Miehen poika käyttäytyy samanlaisesti ja olemme seurustelleet mieheni kanssa nyt kuutisen vuotta. En tyrkytä itseäni ja käyttäydyn asiallisesti. Näemme joka viikko. Tympii, kun joka lause alkaa "iskä,... ". Kuin en olisi olemassakaan. Pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä, että ennenkuin murrosikä alkaa, minä nostan kytkintä. Miksipä en jo aiemmin...

Alapeukuttajat: onko antaa ohjeita ja neuvoja ikävään tilanteeseen?

Eipä taida olla. Siskopuoleni hyväksyi uuden isänsä vasta reilusti yli nelikymppisenä. Eli kannattaa varautua siihenkin, että saattaa joutua odottamaan aika tovin.

Yhdeksänvuotias voi jo koittaa vähän käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti joidenkin mielestäkö 9v saisi päättää, seurusteleeko vanhempi tai ketä tämä vanhempi kutsuu kotiinsa?

Mitä sitten tapahtuu, jos ja kun kaikki asiat elämässä ei aina menekään sen lapsen mielen mukaan?

No jos 9-vuotias saa päättää, onko tyttö vai poika, niin miksei saisi päättää vanhempiensa seksielämästäkin.

Miten äiti ja tämän uusi mies liittyvät lapsen vanhempien seksielämään?

Vanhempi se on äitioletettukin. Eikös?

Suomen kielen oppitunti: Vanhempien tarkoittaa kahta vanhempaa. Vanhemman tarkoittaa yhtä vanhempaa. 

Väärin. "Vanhempien" voi viitata myös useampaan kuin kahteen vanhempaan.

lapsiko teille sanelee?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pelkää, kun on nähnyt isänsä raivoavan. Älä pakota miesten lähelle. Miksi tämä mies on muuttanut teille jos lapsi pelkää??

Koska äitinsä haluaa imeä munaa.

Kysyt aivan vääriä kysymyksiä. Lapsesi on joutunut isänsä väkivallan kohteeksi ja oireilee sitä. Itse sanot olleesi eron jälkeen ihan sumussa etkä siksi pystynyt tukemaan lastasi (lapsiasi) riittävästi. Uuden kumppanin olet kuitenkin jo löytänyt vuosi eron jälkeen, ja nyt olet enemmän huolissasi uudesta miehestäsi kun lapsi ei hyväksy häntä. Missä vaiheessa olisi lastesi vuoro? Ja oikeastiko lapsesi tapaavat väkivaltaista isäänsä säännöllisesti? Kai tapaamiset ovat sentään valvottuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Miehen poika käyttäytyy samanlaisesti ja olemme seurustelleet mieheni kanssa nyt kuutisen vuotta. En tyrkytä itseäni ja käyttäydyn asiallisesti. Näemme joka viikko. Tympii, kun joka lause alkaa "iskä,... ". Kuin en olisi olemassakaan. Pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä, että ennenkuin murrosikä alkaa, minä nostan kytkintä. Miksipä en jo aiemmin...

Alapeukuttajat: onko antaa ohjeita ja neuvoja ikävään tilanteeseen?

Eipä taida olla. Siskopuoleni hyväksyi uuden isänsä vasta reilusti yli nelikymppisenä. Eli kannattaa varautua siihenkin, että saattaa joutua odottamaan aika tovin.

En ole hänen uusi äitinsä. Emme asu yhdessä. Minulla alkaa tosiaan loppua kiinnostus tähän suhteeseen, kun ei se ole kiva lapsellekaan olla aina tavatessa kuin myrkyn syönyt.

Hei ap, toivottavasti luet tämän! Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja minulle tuli sekä suuri myötätunto sinua kohtaan, että iso huoli lapsestasi kun luin ketjun läpi. Vaikuttaisi kertomasi perusteella siltä, että nyt suurin huoli ei ehkä kuitenkaan ole se, miten lapsesi käyttäytyy uutta kumppaniasi kohtaan, vaan se, että mitä lapsesi käyttäytymisestä kerrot, kuulostaa äkkiseltään omaan korvaani siltä, että lapsella on tosi paha olla.

Jos sain oikean kuvan siitä, että lapsen isän kanssa on takana rankka ero ja isä on välillä myös käyttäytynyt ilkeästi sinua ja lastakin (?) kohtaan, niin se on luultavasti jättänyt jälkensä lapseen. Erityisesti se, että ohimennen mainitsit lapsen kokevn pelkoa sai minut huolestumaan. Pelko on todella voimakas ja lamauttava tunne, ja sen syyt tulisi aina selvittää juurta jaksain. Asiaa olisi hyvä tarkastella ulkopuolisen avulla, sillä jos lapsen pahaa oloa ei saada helpottumaan ja sen oikeisiin syihin puututa, voi seurauksena olla vielä kurjempia juttuja.

En siis halua pelotella, vaan rohkaista kääntymään vaikka neuvolan/lastenpsykologin puoleen ja hakemaan apua tilanteeseenne. On tosi hyvä, että olet vanhempana huomannut lapsesi muuttumisen ja huolestunut siitä. Se kertoo että tunnet lapsesi ja välität. Aina jos lapsesta herää huoli ja tuntuu ettei omat keinot, osaaminen tai jaksaminen riitä, kannattaa pyytää apua.

Voi aivan hyvin olla, että mitään hälyttävää ei tilanteeseen lopulta liity tai huoli poistuu ajan mittaan itsestään, mutta sen varalta, että näin ei ole, ottaisin asian puheeksi jonkun ammattilaisen kanssa. Ehkä myös pohtisin mahdollisuutta järjestää toistaiseksi sinun ja uuden kumppanisi tapailut painottumaan sinun lapsettomille viikoillesi.

Usein uusperheissä lasten reagoinnin taustalla on paljon sekavia tunteita, joita edes isotkaan lapset eivät vielä osaa tunnistaa tai nimetä, kuten pelkoa, surua, yksinäisyyden ja ohitetuksi tulemisen kokemusta. Näitä voi olla silloinkin, vaikka vanhempi olisi järjestänyt kuinka hyvin asiat, ja se tavallaan kuuluu vaiheeseen, jossa uusperhe hakee muotoaan. Lapselle on silloin erityisen tärkeää saada vanhempansa jakamatonta huomiota ja se toteutuu helpommin yleensä silloin, jos ollaan myös fyysisesti kahden.

Paljon voimia teille, olen varma että tilanteen e kyllä helpottaa ja löydätte yhdessä toimivat ratkaisut, jos vain kaikki yhdessä siihen sitoutuvat!

Itselleni nousi myös mieleen ensimmäisenä, että lapselle vaikuttaisi muodostuneen isänsä väkivaltaisuuden vuoksi yleisesti miehistä negatiivinen kuva. Jos hänellä on malli miehestä, joka kurittaa, huutaa, satuttaa ja sitten lähtee, onko ihme ettei halua päästää uutta miestä lähelleen? Lapsikin varmasti vaistonvaraisesti vain suojelee itseään.

Mitä tulee seurusteluun, sinä päätät siitä, mutta tietysti lapsesi hyvinvoinnin tulee olla etusijalla ja hänelle sinulla on velvollisuus hankkia apua.

Jos nykyinen miehesi on todella turvallinen, hyvä ja lempeä mies, niin hänestä voi olla jopa lapselle apua.

Älä pakota. 9v kanssa voi jo keskustella järkevästi. Selitä, että mies ei ole viemässä lasten paikkaa taikka lapsen isän paikkaa, vaan miehellä on oma rooli äidin poikaystävänä. Kerro, että jos äiti tykkää kyseisestä miehestä, niin varmasti lapsikin oppii tykkäämään, koska tehän tykkäätte monista samoista asioista. Kerro, että isäpuolesta lapsi saa hyvän aikuisen kaverin, joka pitää hänen puolia. Kysy, mitä lapsi haluaisi tehdä koko porukalla eli myös isäpuolen kanssa. Menkää vaikka trampoliinipuistoon, Heurekaan ym, ja mies voi ohjata lasta siellä, opettaa uusia asioita ja jutella mukavia rennossa ympäristössä. Lapset ihailevat sitä, kun joku tietää paljon jostain aiheesta tai on taitava jossain. Isäpuolessa on varmasti jotain ihailtavia juttuja? Jotain mitä isäpuoli voi opettaa lapselle?

Voihan sentään. Taas joku äiti, jolle oma lapsi ei ole tärkein. Kuulostaa siltä, että ero lapsen isästä on ollut tarpeen, mutta miksi ihmeessä lapsen kotiin pitää muuttaa joku uusi mies? Aikuiset voivat hoitaa suhteensa, vaikka asuisivat eri asunnoissa.

Ota ap aikalisä, hankkikaa erilliset asunnot. Lisäksi lapsesi suurella todennäköisyydellä tarvitsee apua pelkotilojensa käsittelyyn, tähän saitkin jo arvokkaita neuvoja.

9v on traumatisoitunut aiemmasta väkivallasta ja pelkää kotons. Mitä voin tehdä auttaakseni häntä?

Toi olidi parempi otsikko, mitä väliä miesystävästä, sun lapsella on hätä. Perheneuvolaan varaisin ajan.

aika parantaa, ellei toisessa päässä ole katkeraa puolisoa joka mustamaalaa ja syöttää valheita.

Itsellä oli vähän sama tilanne vaikka muksu oli vasta kaksi kun aloimme tapailla äitinsä kanssa.

Nyt eletty yhteiseloa 13v ja hyvin menee. En ole tuppautunut heidän väliseen elämään liikaa ja en ole koskaan koittanut olla mikään isän korvike, hänellä on isä ja hyvä sellainen.

Uusioperheen saa toimimaan kun jokainen tietää paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Miehen poika käyttäytyy samanlaisesti ja olemme seurustelleet mieheni kanssa nyt kuutisen vuotta. En tyrkytä itseäni ja käyttäydyn asiallisesti. Näemme joka viikko. Tympii, kun joka lause alkaa "iskä,... ". Kuin en olisi olemassakaan. Pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä, että ennenkuin murrosikä alkaa, minä nostan kytkintä. Miksipä en jo aiemmin...

Eli poika on oikeassa. Ei kannata kiintyä sinuun, kun häippäiset kuitenkin ja olet vielä kyr_ä.

Miksi näitä uusia ihmisiä pitää väkisin tuputtaa lasten seuraan. Viettäkää aika lasten kanssa ja miehen kanssa erikseen, silloin kun lapsi ei ole sun luona, olet miehen kanssa. Anna lapselle huomiota ja anna lapsen tutustua uuteen aikuiseen omaan tahtiinsa jos hän edes haluaa. Ei saa pakottaa.

Lapsen ei tarvitse tykätä uudesta miehestäsi, mutta pitää osata jo tuon ikäisenä käyttäytyä.