9v ei hyväksy uutta kumppania

Vierailija kirjoitti:

Lapseni tapaa isäänsä epäsäännöllisesti ja isän käytöksen takia muutimme ylipäänsä pois ja otin eron, ollaan eletty monta vuotta entisen miehen vallan alla, hän oli aggressiivinen ja rikkoi paikkoja suuttuessaan, uhkasi tappaa ja kuritti lasta pelottavilla tavoilla. Nykyinen kumppani on lapsilleni (2 kpl) ystävällinen ja turvallinen, ei huuda tai uhkaile tai satuta. Silti nuorempi lapsistani ei suostu miestä hyväksymään. Ollaan asuttu yhdessä jo vuosi eikä tässä ole mitään merkkejä paremmasta suunnasta, lapsi kärsii kun joutuu luimistelemaan, ja mä oon ensimmäistä kertaa parisuhteessa jossa on hyvä ja turvallista olla. Tuntuisi hirveältä joutua päättämään lasten ja miehen väliltä, ja toisaalta lapsille olen hyvän lapsuuden velkaa, en kestäisi kuulla vuosien päästä että lapsi joutui kumppanini takia olemaan ahdistunut ja tästä seuraisi varmasti monenlaisia ongelmia muutenkin. Miten parantaa näiden kahden suhdetta, kun lapseni stressaa miehen seuraa, pelkää ja osoittaa sen olemalla tyly ja vetäytynyt?

Ap

Mitä ihmettä sun päässä on liikkunut, kun olet muuttanut yhteen tämän miehen kanssa? Olethan sinä sen jo silloin nähnyt, että lapsesi ei miestä hyväksy. Ei sitä tilannetta ainakaan se ole parantanut, että olet pakottanut hänet muuttamaan miehen kanssa samaan asuntoon. Että mua suututtaa tuollainen äiti. Se on aivan sama miten hyvä ja turvallinen sun on olla suhteessa jonkun miehen kanssa. Sillä ja vain sillä on merkitystä, onko sinun lapsillani hyvä ja turvallinen olla. Nyt ei ole. Ymmärrätkö sinä ollenkaan, mitä teet lapsellesi pakottaessasi hänet elämään näin. Kyllä sinänolet jo tehnyt valintasi lasten ja miehen välillä - valinnut miehen ja suhteesi olevan lapsia tärkeämmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen on varmaan syynsä, miksi lapsi ei pidä miesystävästäsi. Ehkä hän näkee tämän läpi paremmin kuin sinä, jolla on ruusunpunaiset silmälasit nenälläsi.

Kannattaa kuunnella lapsen vaistoa. Äläkä varsinkaan pakota häntä tapaamaan miestä.

Kolme vuotta ruusunpunaiset lasit silmillä? Pikkuisen ehkä nyt vedät ap:ta kölin alta. Lapsihan ei tietenkään voi olla manipuloiva, omistushaluinen tai muuten vaan väärässä, eipä tietenkään.

9- vuotias on vielä lapsi ja saa olla. Aikuiset ovat aikuisia ja heiltä voi vaatia ymmärtävää käytöstä. Eihän aikuisetkaan asu ihmisten kanssa joista eivät tykkää vaan eroavat?

Mutta kyllä se muutaman vuoden päästä helpottaa, lapsi maleksii omilla teillään samanlaisessa kaveripiirissä ja joutuu sijaiskotiin lopuksi ilman tulevaisuutta. Jos ei yliannostusta.

Ehdottomasti pitäisi lapsen olla tärkeämpi kuin heilastelut. Niin vain ei ole, niin paljon oli jo haittalapsia kun omat lapset olivat pieniä. "Saanks mä olla teillä yötä, äiti tulee pekan kanssa baarista ja ei voida nukkua koko yönä". Kaksio, kaksi lasta, parisänky olohuoneessa.

Moni asuu yhdessä ihmisten kanssa kenestä ei tykkää, ainakin hetkittäin. Olisiko minun isäni pitänyt ajaa pois meidän perheemme kodista kun en noin 14-vuotiaana tykännyt hänestä yhtään? Hän oli äkkipikainen ja ailahteleva. Kuljettiin kotona kuin munankuorilla. Oma teini-ikä ei varmaan asiaa helpottanut.

Joidenkin lasten on vaikea koskaan hyväksyä omaa vanhempaa kenenkään muun kuin toisen vanhemman kanssa. Olisiko syytä ehkä siedättää lasta, vai solmiiko aikuiset nykyisin ihmissuhteensa 9-vuotiaan ehdoilla?

Ja lisään ennen kuin ehdit riemastua: kaltoinkohtelevaa aikuista ei tietenkään kuulu tuoda lapsen elämään missään muodossa, eikä sen vanhemmankaan.

Aikuisten valintojen takia on 10 000 - 13 000 lasta sijoituksessa ja 18 000 lastensuojelun piirissä. Tuossa määrässä on vanhempiensa valintojen takia oireilevat lapset joista psykiatrinen hoito - lasu -vanhemmat, Kela neljäntenä, käyvät liveneuvotteluja.

Itsekkin olin ensiksi sitä mieltä että ainut mies meidän talossa oli lapsena (meidän oma isä).

Mutta kun aikaa meni, tajusin kuinka väärässä olinkaan.

Isäpuoli oli kaikkea sitä mitä oma isä ei ollut koskaan.

Ei se aina ole huono asia ihmiset hyvät ÄLKÄÄ YLEISTÄKÖ vaikka omat suhteenne ovat epäonnisia olleet.

Ja parasta tuossa on se, että' nyt aikuisena ITSEKKIN tilanteessa missä itse olen se toinen vanhempi (päättämässä asioista) Ja pääsee avoimesti lapsille kertomaan ns hyvät ja pahat asiat. Kuitenkin kaikki niin että lapsi sen ymmärtää. Eipä ole minunkaan ns UUDESTA suhteesta kukaan muu pulttia vetänyt kuin ex puoliso, MIKSIKÖ? kusi oman mahdollisuutensa ja tajusi jälkeenpäin mitä menetti.

Ei siinä, rakastan lapsia aina kuin omia en koskaan erottele lapsia, koska lapset ovat lapsia oli ne omia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti joidenkin mielestäkö 9v saisi päättää, seurusteleeko vanhempi tai ketä tämä vanhempi kutsuu kotiinsa?

Mitä sitten tapahtuu, jos ja kun kaikki asiat elämässä ei aina menekään sen lapsen mielen mukaan?

Ei ainakaan minun mielestäni. Mutta ehdottomasti väärin on muuttaa yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jota lapsi välttelee, karttelee ja jonka kanssa ei halua olla tekemisissä. Kyllä vanhemman siinä johtaa pitää löytää lapsen parhaaksi oleva ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti joidenkin mielestäkö 9v saisi päättää, seurusteleeko vanhempi tai ketä tämä vanhempi kutsuu kotiinsa?

Mitä sitten tapahtuu, jos ja kun kaikki asiat elämässä ei aina menekään sen lapsen mielen mukaan?

Ei ainakaan minun mielestäni. Mutta ehdottomasti väärin on muuttaa yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jota lapsi välttelee, karttelee ja jonka kanssa ei halua olla tekemisissä. Kyllä vanhemman siinä johtaa pitää löytää lapsen parhaaksi oleva ratkaisu.

Peesi tälle! Lapset muuttavat aikanaan pois kotoa, siihen saakka kyllä voi seurustella eri osoitteissa. Aikuisella vuosikymmen hujahtaa nopeasti, lapselle se on ikuisuus.

mies86 kirjoitti:

Itsekkin olin ensiksi sitä mieltä että ainut mies meidän talossa oli lapsena (meidän oma isä).

Mutta kun aikaa meni, tajusin kuinka väärässä olinkaan.

Isäpuoli oli kaikkea sitä mitä oma isä ei ollut koskaan.

Ei se aina ole huono asia ihmiset hyvät ÄLKÄÄ YLEISTÄKÖ vaikka omat suhteenne ovat epäonnisia olleet.

Ja parasta tuossa on se, että' nyt aikuisena ITSEKKIN tilanteessa missä itse olen se toinen vanhempi (päättämässä asioista) Ja pääsee avoimesti lapsille kertomaan ns hyvät ja pahat asiat. Kuitenkin kaikki niin että lapsi sen ymmärtää. Eipä ole minunkaan ns UUDESTA suhteesta kukaan muu pulttia vetänyt kuin ex puoliso, MIKSIKÖ? kusi oman mahdollisuutensa ja tajusi jälkeenpäin mitä menetti.

Ei siinä, rakastan lapsia aina kuin omia en koskaan erottele lapsia, koska lapset ovat lapsia oli ne omia tai ei.

Mahtaako tuo edellisen sivun Veijo76 olla isäpuolesi, kun on samanlainen caps lock päällä huutaja ja tekee samat kirjoitusvirheetkin.

Ja oletteko koskaan ajatelleet sellaista asiaa missä pariskunta on saanut lapsia tyyliin 1 tai useamman.

He voivat olla YHDESSÄ ollessaan myrkyllisempiä lapselle , kuin yksikään isä/äitipuoli koskaan olisi?.

Tuntuu aika moni täällä repivän pulttia siitä että ON JOKO KUSSUT OMASSA elämässään tai muuten tilanteen joka ei ollutkaan hyvä juttu.

Ap sanon sen että ELÄ MISSÄÄN NIMESSÄ ajaudu suhteestasi eroon näiden kirjoittajien tukemana? Kait sinä tiedät sen että suurin osa täälläkin päivittäin käyvistä (ovat eronneita , työttömiä , oman elämänsä sankareita.

Puhut lapselle ja kerrot juurmultineen asiat niinkuin ne ovat. Kerrot hänelle suoraan että rakastat miestä samoin kuin rakastat lastasi, sanot suoraan että KUMMASTAKAN ei voi luopua koska se olisi katastrofi ja sydänsurujen paikka. Kerrot hänelle sen että vaikka et juuri heti hänestä tykkääkkään, saatat oppia tykkäämään, usko pois ap AIKA on siitä kumma käsite että se parantaa asioita ja jopa auktoriteetti ongelmia. TÄÄLLÄ TUNTUU KAIKKI OLEVAN ASIANTUNTIJOITA ja sanovat automaattisesti että uusi mies uusi nainen on paha miksikö? Haluatko tietää vastauksen? SE ON KATKERUUS TOISEN ONNEA KOHTAAN, SITÄ ONNEA JONKA ITSE ON JOSKUS MENETTÄNYT SYYSTÄ TAI TOISESTA, JA TIEDOSTAA ETTEI SELLAISTA ONNEA ENÄÄ LÖYDY EIKÄ TULE ELÄMÄÄN, siksi saat niiin paljon myös negatiivista kommenttia, se on ikävä tosiasia.

Tiedän mistä puhun, olen itsekkin ns UUSIPERHEEN lapsi ja isäpuoleen tottui, se oli hyvä että OLI YKSI JA SAMA HENKILÖ kuin se että olisi viikottain vaihtunut tai joku ns kk isä ollut aina , mutta kun siihen yhteen tutustui sitten sen kaiken ALKUVIHAN jälkeen tajusin kuinka tyhmä olinkaan ja ennakko luuloinen (toki oma biologinen isä auttoi siinä kun HAUKKUI SITÄ MIESTÄ vaikkei tuntenut) tottakait se haukkui, menetti itse oman elämänsä naisen toiselle kun joi sen suhteen.

Ei muuta kun AP HATTU korkealla , hyvillä mielin kevättä kesää kohden.

Kaikille uusperheille voimia ja tsemppiä , emme me kaikki ole todellakaan huonoja ihmisiä (ihan yhtä paljon niitä löytyy sieltä biologisistakin vanhemmista).

Monella ihmisellä on TAPANA korostaa isolla ja pienellä ei tarvitse olla sukua eikä  muuta kuin tapa tuoda asioita ilmi?

ManFromTheSilverMountain kirjoitti:

Ja oletteko koskaan ajatelleet sellaista asiaa missä pariskunta on saanut lapsia tyyliin 1 tai useamman.

He voivat olla YHDESSÄ ollessaan myrkyllisempiä lapselle , kuin yksikään isä/äitipuoli koskaan olisi?.

Tuntuu aika moni täällä repivän pulttia siitä että ON JOKO KUSSUT OMASSA elämässään tai muuten tilanteen joka ei ollutkaan hyvä juttu.

Ap sanon sen että ELÄ MISSÄÄN NIMESSÄ ajaudu suhteestasi eroon näiden kirjoittajien tukemana? Kait sinä tiedät sen että suurin osa täälläkin päivittäin käyvistä (ovat eronneita , työttömiä , oman elämänsä sankareita.

Puhut lapselle ja kerrot juurmultineen asiat niinkuin ne ovat. Kerrot hänelle suoraan että rakastat miestä samoin kuin rakastat lastasi, sanot suoraan että KUMMASTAKAN ei voi luopua koska se olisi katastrofi ja sydänsurujen paikka. Kerrot hänelle sen että vaikka et juuri heti hänestä tykkääkkään, saatat oppia tykkäämään, usko pois ap AIKA on siitä kumma käsite että se parantaa asioita ja jopa auktoriteetti ongelmia. TÄÄLLÄ TUNTUU KAIKKI OLEVAN ASIANTUNTIJOITA ja sanovat automaattisesti että uusi mies uusi nainen on paha miksikö? Haluatko tietää vastauksen? SE ON KATKERUUS TOISEN ONNEA KOHTAAN, SITÄ ONNEA JONKA ITSE ON JOSKUS MENETTÄNYT SYYSTÄ TAI TOISESTA, JA TIEDOSTAA ETTEI SELLAISTA ONNEA ENÄÄ LÖYDY EIKÄ TULE ELÄMÄÄN, siksi saat niiin paljon myös negatiivista kommenttia, se on ikävä tosiasia.

Tiedän mistä puhun, olen itsekkin ns UUSIPERHEEN lapsi ja isäpuoleen tottui, se oli hyvä että OLI YKSI JA SAMA HENKILÖ kuin se että olisi viikottain vaihtunut tai joku ns kk isä ollut aina , mutta kun siihen yhteen tutustui sitten sen kaiken ALKUVIHAN jälkeen tajusin kuinka tyhmä olinkaan ja ennakko luuloinen (toki oma biologinen isä auttoi siinä kun HAUKKUI SITÄ MIESTÄ vaikkei tuntenut) tottakait se haukkui, menetti itse oman elämänsä naisen toiselle kun joi sen suhteen.

Ei muuta kun AP HATTU korkealla , hyvillä mielin kevättä kesää kohden.

Kaikille uusperheille voimia ja tsemppiä , emme me kaikki ole todellakaan huonoja ihmisiä (ihan yhtä paljon niitä löytyy sieltä biologisistakin vanhemmista).

Nyt alkaa jo tuntua että trolli on kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Monella ihmisellä on TAPANA korostaa isolla ja pienellä ei tarvitse olla sukua eikä  muuta kuin tapa tuoda asioita ilmi?

Palstan säännöt kyllä taitavat kieltää tämän tapasi.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko miestä tavata vain silloin kun lapsi on esim. harrastuksissa?

Kuule. Seurustele itse vuosikausia niin, että näette rakkautesi kohteen kanssa vain ei-koskaan. Jos lapsi ei ole koskaan poissa kotoa kuin koulussa, sitä se seurustelu olisi. Lapsi ei käy toisella vanhemmallaan eikä harrasta mitään, kaverit ovat nekin kotonaan pelikoneidensa äärellä huutamassa. Ette voi olla tosissamme, että aikuisen pitää jäädyttää koko elämänsä siksi, että hänellä on lapsi. Jos tapaa jonkun jonka kanssa alkaa tuntea suurta kiintymystä, niin pitääkö kaikki sellainen normaaliin elämään kuuluva jättää pois siksi, että on lisääntynyt. Elämä on puoliksi hyllyllä. Entä jos lapsi ei itsenäisty, vaan jää kotiin loisimaan vielä pitkälle aikuisuuteen. Edelleenkin pitää vanhemman elää puolinaista elämää. Yleensä ihmisellä on kaipuu lähelle toista, johon toden totta kuuluu muutakin kuin "melan imeminen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko miestä tavata vain silloin kun lapsi on esim. harrastuksissa?

Kuule. Seurustele itse vuosikausia niin, että näette rakkautesi kohteen kanssa vain ei-koskaan. Jos lapsi ei ole koskaan poissa kotoa kuin koulussa, sitä se seurustelu olisi. Lapsi ei käy toisella vanhemmallaan eikä harrasta mitään, kaverit ovat nekin kotonaan pelikoneidensa äärellä huutamassa. Ette voi olla tosissamme, että aikuisen pitää jäädyttää koko elämänsä siksi, että hänellä on lapsi. Jos tapaa jonkun jonka kanssa alkaa tuntea suurta kiintymystä, niin pitääkö kaikki sellainen normaaliin elämään kuuluva jättää pois siksi, että on lisääntynyt. Elämä on puoliksi hyllyllä. Entä jos lapsi ei itsenäisty, vaan jää kotiin loisimaan vielä pitkälle aikuisuuteen. Edelleenkin pitää vanhemman elää puolinaista elämää. Yleensä ihmisellä on kaipuu lähelle toista, johon toden totta kuuluu muutakin kuin "melan imeminen".

Anteeksi kuinka? Lapsi ei käy toisella vanhemmallaan, ei harrasta mitään, ei osoita itsenäistymisen merkkejä eikä ole kavereidenkaan kanssa.

Nyt pää pois sieltä omasta pyllystä. Lapsi se tarvii kiireellisimmin rakkautta ja seuraa, et sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko miestä tavata vain silloin kun lapsi on esim. harrastuksissa?

Kuule. Seurustele itse vuosikausia niin, että näette rakkautesi kohteen kanssa vain ei-koskaan. Jos lapsi ei ole koskaan poissa kotoa kuin koulussa, sitä se seurustelu olisi. Lapsi ei käy toisella vanhemmallaan eikä harrasta mitään, kaverit ovat nekin kotonaan pelikoneidensa äärellä huutamassa. Ette voi olla tosissamme, että aikuisen pitää jäädyttää koko elämänsä siksi, että hänellä on lapsi. Jos tapaa jonkun jonka kanssa alkaa tuntea suurta kiintymystä, niin pitääkö kaikki sellainen normaaliin elämään kuuluva jättää pois siksi, että on lisääntynyt. Elämä on puoliksi hyllyllä. Entä jos lapsi ei itsenäisty, vaan jää kotiin loisimaan vielä pitkälle aikuisuuteen. Edelleenkin pitää vanhemman elää puolinaista elämää. Yleensä ihmisellä on kaipuu lähelle toista, johon toden totta kuuluu muutakin kuin "melan imeminen".

-Aikuinen ei voi 'jäädyttää elämäänsä' , tilanteessa jossa lapsen ja vanhemman uuden kumppanin kemiat ei vaan kohtaa, mutta lapsen pitää sopeutua elämään ehkä koko lopun lapsuutensa tuollaisessa tilanteessa? Lapsi kasvaa, ja muuttaa pois kotoa, sitten on aikuisella vapaus elää haluamallaan tavalla. Lapsen myötä tulee vastuu siirtää lapset tarpeet omien edelle.

Löysätkää nyt sitä menoa, antakaa lapsen käsitellä ensin se ero ja sitten siirrytte seuraaviin myllerryksiin. Jos pitää aina vaan padota ne monimutkaisemmat tunteensa ja sopeutua, muuttuu nopeasti reaktiiviseksi, jolloin reagoi kaikkeen alkeellisimmilla tunteillaan.

Miksi ihmeessä tommonen kiire? Vuodessa asumaan yhteen on nopeaa toimintaa ylipäätään.

Minä olen kanssa sitä mieltä että nämä jotka heti haukkuvat uuden suhteesi ja lapseen totuttamasi miehen ennenkuin alkaakaan kunnolla, ovat varmaan suurin osa menettäneet omassa elämässään sen kuuluisan once in a lifetime kokemuksensa.

Moni mies ja nainen katkeroituu eron/erojen jälkeen niin pahasti että eivät näe missään yksinkertaisesti mitään hyvää, vaan kaikki on pahaa , käyttäytyvät vähän samanlailla kuin todella syvästi masentuneet ihmiset.

Kyllä ap sinulla on tilanne se että lapsesi on kuitenkin lapsi joka on 9v , 9v voi matkustaa vaikka takapihan kautta jukujukumaahan letsgo raketilla jos siltä kysytään, tai käydä tylypahkassa kauppa reissulla yms.

Kerrot lapselle asian lapsen ymmärtämällä tasolla, annat hänelle aikaa sopeutua ja oppia elämään kanssanne, mutta se vaatii siltä mieheltäkin pitkäjänteisyyttä (kannattaa myös tarkistaa lapsen kautta onko biologinen ISÄ mahdollisesti myrkyttänyt lapsen mieltä ja lapsen vapautta päättää kuka on kiva ja kuka ei.

Olen itse ollut tilanteessa missä lapset (eivät olleet biologisesti minun) mutta asuivat kanssani koska seurustelin näiden äidin kanssa) niin tämä biologinen totuuden torvi, myrkytti lapsiaan puhumalla heille minusta , tuntematta minua edes. Eikö ole maailma erikoinen paikka, ja tuo lasten isä oli ja on kaikenlisäksi narsisti. Ajatelkaapa sitä ennenkuin haukutte täällä kaikki lyttyyn. Se on ikävä asia että moni laittaa eron jälkeen lapset ns sijaiskärsijöiksi kuten tuossa mainitsemassani tapauksessa. LASTEN täytyy aina saada itse päättää pitävätkö he ihmisestä vai eivät, ei aikuisten kuulu puhua pahaa kenestäkään tietämättä totuutta, mutta ikävä kyllä tuo on tosi yleinen tilanne suomessa ei aina mies mutta tässä tapauksessa näin oli.

Varmaan lapseen on sattunut ero ja hän ikävöi omaa isäänsä. Älä pakota olemaan uuden isän kanssa,jos ei halua,ymmärrettävää. Ehkä ajan kanssa tilanne korjaantuu tai ei.  Niinkin voi käydä,ettei jostain ihmisestä tykkää tai sitten käy hyvin ja kemiat toimii. Jotkut tulee hyvin toimeen toistensa kanssa ja toiset ei. Riippuu luonteista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kanssa sitä mieltä että nämä jotka heti haukkuvat uuden suhteesi ja lapseen totuttamasi miehen ennenkuin alkaakaan kunnolla, ovat varmaan suurin osa menettäneet omassa elämässään sen kuuluisan once in a lifetime kokemuksensa.

Moni mies ja nainen katkeroituu eron/erojen jälkeen niin pahasti että eivät näe missään yksinkertaisesti mitään hyvää, vaan kaikki on pahaa , käyttäytyvät vähän samanlailla kuin todella syvästi masentuneet ihmiset.

Kyllä ap sinulla on tilanne se että lapsesi on kuitenkin lapsi joka on 9v , 9v voi matkustaa vaikka takapihan kautta jukujukumaahan letsgo raketilla jos siltä kysytään, tai käydä tylypahkassa kauppa reissulla yms.

Kerrot lapselle asian lapsen ymmärtämällä tasolla, annat hänelle aikaa sopeutua ja oppia elämään kanssanne, mutta se vaatii siltä mieheltäkin pitkäjänteisyyttä (kannattaa myös tarkistaa lapsen kautta onko biologinen ISÄ mahdollisesti myrkyttänyt lapsen mieltä ja lapsen vapautta päättää kuka on kiva ja kuka ei.

Olen itse ollut tilanteessa missä lapset (eivät olleet biologisesti minun) mutta asuivat kanssani koska seurustelin näiden äidin kanssa) niin tämä biologinen totuuden torvi, myrkytti lapsiaan puhumalla heille minusta , tuntematta minua edes. Eikö ole maailma erikoinen paikka, ja tuo lasten isä oli ja on kaikenlisäksi narsisti. Ajatelkaapa sitä ennenkuin haukutte täällä kaikki lyttyyn. Se on ikävä asia että moni laittaa eron jälkeen lapset ns sijaiskärsijöiksi kuten tuossa mainitsemassani tapauksessa. LASTEN täytyy aina saada itse päättää pitävätkö he ihmisestä vai eivät, ei aikuisten kuulu puhua pahaa kenestäkään tietämättä totuutta, mutta ikävä kyllä tuo on tosi yleinen tilanne suomessa ei aina mies mutta tässä tapauksessa näin oli.

Hei capslock-huutaja! Oletko miettinyt sitä, että nyxän exä ei olekaan narsisti vaan itse olet katkeroitunut erojen myötä. Kun juuri kerroit, että monelle käy niin ja sitten alkaa näkemään pahaa toisissa ihmisissä.

Asioissa on aina kaksi puolta.

Onko sillä uudella miehellä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko miestä tavata vain silloin kun lapsi on esim. harrastuksissa?

Kuule. Seurustele itse vuosikausia niin, että näette rakkautesi kohteen kanssa vain ei-koskaan. Jos lapsi ei ole koskaan poissa kotoa kuin koulussa, sitä se seurustelu olisi. Lapsi ei käy toisella vanhemmallaan eikä harrasta mitään, kaverit ovat nekin kotonaan pelikoneidensa äärellä huutamassa. Ette voi olla tosissamme, että aikuisen pitää jäädyttää koko elämänsä siksi, että hänellä on lapsi. Jos tapaa jonkun jonka kanssa alkaa tuntea suurta kiintymystä, niin pitääkö kaikki sellainen normaaliin elämään kuuluva jättää pois siksi, että on lisääntynyt. Elämä on puoliksi hyllyllä. Entä jos lapsi ei itsenäisty, vaan jää kotiin loisimaan vielä pitkälle aikuisuuteen. Edelleenkin pitää vanhemman elää puolinaista elämää. Yleensä ihmisellä on kaipuu lähelle toista, johon toden totta kuuluu muutakin kuin "melan imeminen".

Anteeksi kuinka? Lapsi ei käy toisella vanhemmallaan, ei harrasta mitään, ei osoita itsenäistymisen merkkejä eikä ole kavereidenkaan kanssa.

Nyt pää pois sieltä omasta pyllystä. Lapsi se tarvii kiireellisimmin rakkautta ja seuraa, et sinä.

Toista vanhempaa ei kiinnosta. Kaverit ovat netissä, pelaavat siellä.Se ei ole minusta ok, mutta en voi määrillä mitään. Lapsi on 12-v, ei kiirettä kotoa vielä. Mutta niin voi käydä, että syystä tai toisesta jälkikasvu ei itsenäisty.

Lapsi sijoitukseen? Voi esim hetken pitää pois kotoa, ei tarvitse olla pitkäaikainen.