Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
9v ei hyväksy uutta kumppania
22.01.2023 |
Erosin lasten isästä 3v sitten. Noin 2v sitten aloin seurustella nykyisen kumppanini kanssa. Lapseni ei ole vieläkään hyväksynyt uutta kumppaniani, vaan on tälle ilkeä, ei vastaa kysymyksiin, ei halua tehdä mitään yhdessä. Välttelee seuraa ja luimistelee kumppanini seurassa. Alan olla toivoton, mikään mukava yhdessä tekeminen ei onnistu kun lapseni on aina vetäytynyt tai tyly.
Kommentit (300)
Koen kuitenkin että olen vastuussa siitä että lapsilla on eväät hyvään elämään, sitten jos sen pilaavat niin ei ole suoraan minun vikani. Mutta nyt pelkään että näillä eväillä ei hyvää elämää voi edes toivoa. Ei äidin rakkaus heitä yksinään suojele, kumpikin lapsi tarvitsee erilaisia asioita, toinen pitää miehestä, toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano lapsellesi että mies ei ole lähdössä mihinkään ja jos et tule hänen kanssaan toimeen niin sinut annetaan pois.
Moni äiti antaa lapsen huostaan, laittaa pari vuoota kestävän lemmen lapsen edelle. Nuorisokodeissa näitä uusioliittojen nuoria, samoin monet muuttaa 16 v jo yksin asumaan. Äippä maksaa , yks sukulainen yritti saada sossun maksamaan, mutta elatusvelvollisuus on vanhemmilla. Niin sitten pojan isä ja tämä uuden onnen liekeissä elävä äiti maksoivat nuoren vuokran ja elämisen. Ennen aikuistumista tarvittiin psykiatreja ja lääkkeitä, mutta nyt jaloilleen päässyt, opiskelut aloittanut kaksvitonen.
Minkä sille mahtaa jos lapsi ei hyväksy että vanhempiensa jatkaa elämäänsä. Minunkaan kohdalla ei suostunut muuhun kuin että me vanhemmat oltaisi palattu yhteen, eikä hyväksynyt ketään uutta ihmistä niin minulla kuin ex miehellänikään. Minä sanoin suoraan lopulta, että kaikki ei pyöri sinun ympärillä ja meillä on omakin elämä johon sinun on parempi tottua. Asunut useamman vuoden isovanhempiensa luona ja kohta täysi-ikäistyttyään hankkii oman kämpän. En halunnut että menee välit poikki, mutta oli niin itsepäinen ettei ollut vaihtoetoja.
Miksihän ihmiset edes hankkii lapsia jos ei jaksa sitoutua näihin edes 18 vuotta?
Vaan raivotaan kun lapsella ei ole kotia missään, kummassakin vieras ihminen ja lapsi muuttunut haitaksi ja kuuntelemaan yökaudet lempimistä.
Mummolat ovat monelle olleet se turvapaikka keitä ei ole marssitettu sossuun, pitäkää lapsilisät ja pankaa tää inhoittava kakara jonnekin. ( Voi olla se uusi lapsi, nyt niin rakas masussa, ennenko sekin heivataan taas uuden suhteen tieltä.)
Siis ihanko oikeasti joidenkin mielestäkö 9v saisi päättää, seurusteleeko vanhempi tai ketä tämä vanhempi kutsuu kotiinsa?
Mitä sitten tapahtuu, jos ja kun kaikki asiat elämässä ei aina menekään sen lapsen mielen mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni tapaa isäänsä epäsäännöllisesti ja isän käytöksen takia muutimme ylipäänsä pois ja otin eron, ollaan eletty monta vuotta entisen miehen vallan alla, hän oli aggressiivinen ja rikkoi paikkoja suuttuessaan, uhkasi tappaa ja kuritti lasta pelottavilla tavoilla. Nykyinen kumppani on lapsilleni (2 kpl) ystävällinen ja turvallinen, ei huuda tai uhkaile tai satuta. Silti nuorempi lapsistani ei suostu miestä hyväksymään. Ollaan asuttu yhdessä jo vuosi eikä tässä ole mitään merkkejä paremmasta suunnasta, lapsi kärsii kun joutuu luimistelemaan, ja mä oon ensimmäistä kertaa parisuhteessa jossa on hyvä ja turvallista olla. Tuntuisi hirveältä joutua päättämään lasten ja miehen väliltä, ja toisaalta lapsille olen hyvän lapsuuden velkaa, en kestäisi kuulla vuosien päästä että lapsi joutui kumppanini takia olemaan ahdistunut ja tästä seuraisi varmasti monenlaisia ongelmia muutenkin. Miten parantaa näiden kahden suhdetta, kun lapseni stressaa miehen seuraa, pelkää ja osoittaa sen olemalla tyly ja vetäytynyt?
ApKyllä sulla on oikeus tähän parisuhteeseen. Anna lapsellesi aikaa sopeutua tilanteeseen, älä liikaa "tyrkytä" miesystävääsi vaan anna asioiden tapahtua. Vuoden parin päästä tilanne voi olla jo toinen.
No ei ole oikeutta! Ja vaikka lapsi ulkoisesti "sopeutuisikin", et voi tietää mitä hänen sisimmässään tapahtuu.
Miksi ne kumppanit pitää heti tuoda lasten elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti joidenkin mielestäkö 9v saisi päättää, seurusteleeko vanhempi tai ketä tämä vanhempi kutsuu kotiinsa?
Mitä sitten tapahtuu, jos ja kun kaikki asiat elämässä ei aina menekään sen lapsen mielen mukaan?
Tämä on niin iso asia, että lastakin pitää kuulla. Kyseessä on lapsen koti. Se, että tällaisessa asiassa kuuntelee lasta, ei tarkoita, että kaikessa tanssii lapsen pillin mukaan.
No mikä ihme tuo nyt on. Ventovieras mies tuodaan lapselta kysymättä tämän kotiin leikkimään perhettä. Ei ihme, että v¨tuttaa. Eikä lastenkaan tarvitse tykätä kaikista ihmisistä. Eihän aikuisetkaan tykkää. Itse en vieläkään (25v jälkeen) pidä veljeni vaimosta, mutta osaan toki harvakseltaan tavatessamme käyttäytyä asiallisesti. Tulisin hulluksi, jos joutuisin hänen kanssaan asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti joidenkin mielestäkö 9v saisi päättää, seurusteleeko vanhempi tai ketä tämä vanhempi kutsuu kotiinsa?
Mitä sitten tapahtuu, jos ja kun kaikki asiat elämässä ei aina menekään sen lapsen mielen mukaan?
No jos 9-vuotias saa päättää, onko tyttö vai poika, niin miksei saisi päättää vanhempiensa seksielämästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti joidenkin mielestäkö 9v saisi päättää, seurusteleeko vanhempi tai ketä tämä vanhempi kutsuu kotiinsa?
Mitä sitten tapahtuu, jos ja kun kaikki asiat elämässä ei aina menekään sen lapsen mielen mukaan?
No jos 9-vuotias saa päättää, onko tyttö vai poika, niin miksei saisi päättää vanhempiensa seksielämästäkin.
Miten äiti ja tämän uusi mies liittyvät lapsen vanhempien seksielämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni tapaa isäänsä epäsäännöllisesti ja isän käytöksen takia muutimme ylipäänsä pois ja otin eron, ollaan eletty monta vuotta entisen miehen vallan alla, hän oli aggressiivinen ja rikkoi paikkoja suuttuessaan, uhkasi tappaa ja kuritti lasta pelottavilla tavoilla. Nykyinen kumppani on lapsilleni (2 kpl) ystävällinen ja turvallinen, ei huuda tai uhkaile tai satuta. Silti nuorempi lapsistani ei suostu miestä hyväksymään. Ollaan asuttu yhdessä jo vuosi eikä tässä ole mitään merkkejä paremmasta suunnasta, lapsi kärsii kun joutuu luimistelemaan, ja mä oon ensimmäistä kertaa parisuhteessa jossa on hyvä ja turvallista olla. Tuntuisi hirveältä joutua päättämään lasten ja miehen väliltä, ja toisaalta lapsille olen hyvän lapsuuden velkaa, en kestäisi kuulla vuosien päästä että lapsi joutui kumppanini takia olemaan ahdistunut ja tästä seuraisi varmasti monenlaisia ongelmia muutenkin. Miten parantaa näiden kahden suhdetta, kun lapseni stressaa miehen seuraa, pelkää ja osoittaa sen olemalla tyly ja vetäytynyt?
ApKyllä sulla on oikeus tähän parisuhteeseen. Anna lapsellesi aikaa sopeutua tilanteeseen, älä liikaa "tyrkytä" miesystävääsi vaan anna asioiden tapahtua. Vuoden parin päästä tilanne voi olla jo toinen.
No ei ole oikeutta! Ja vaikka lapsi ulkoisesti "sopeutuisikin", et voi tietää mitä hänen sisimmässään tapahtuu.
Elämä on! Jos lapsi saa päättää vanhempansa parisuhteesta, se seuraavaksi luulee saavansa päättää muistakin asioista. Vanhemman täytyy toki olla lapselleen läsnä, mutta omasta elämästä luopuminen on väärä signaali lapsille. Näitä hyväksymisiä puidaan sitten lopun ikää. Olen nähnyt tätä työnikin puolesta. (Huono omatunto lapsia kohtaan saa antamaan helpommin periksi.) Minäkin jouduin lapsilleni vääntämään rautalangasta, että yksin asuessani päätän nyt ihan itse, että otanko koiran. He voivat kertoa mielipiteensä, mutta päätän silti asian itse.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne kumppanit pitää heti tuoda lasten elämään?
Aika pian sen takia, että lapsi tietää, kenen kanssa vanhempi liikkuu. Sitä paitsi hyvässä tapauksessa voidaan tehdä asioita yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävisin kyllä tiukkasanaisen keskustelun lapsen kanssa aiheesta ja tekisin selväksi että joko nyt sopeudutaan tähän tai sitten muutetaan isälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti joidenkin mielestäkö 9v saisi päättää, seurusteleeko vanhempi tai ketä tämä vanhempi kutsuu kotiinsa?
Mitä sitten tapahtuu, jos ja kun kaikki asiat elämässä ei aina menekään sen lapsen mielen mukaan?
No jos 9-vuotias saa päättää, onko tyttö vai poika, niin miksei saisi päättää vanhempiensa seksielämästäkin.
Miten äiti ja tämän uusi mies liittyvät lapsen vanhempien seksielämään?
Vanhempi se on äitioletettukin. Eikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävisin kyllä tiukkasanaisen keskustelun lapsen kanssa aiheesta ja tekisin selväksi että joko nyt sopeudutaan tähän tai sitten muutetaan isälle.
Entä jos isäkään ei tahdo lasta?
Miksi isä ja äiti eivät olleet yhdessä jos heidän mielestään ihminen voi asua kodissa jossa ei siedä toisia? Jossa uusi isä/äitipuoli ärhentelee, on ilkeä lapselle , osoittaa lapsen olevan liika tässä seksihuumassa? Mutta kyllä lapsen on pakko , vaikka on liikaa kodissaan.
Tuolla logiikalla he olisivat voineet jatkaa liittoaan jos voivat lapsen pakottaa sietämään. Miksi he aikuisina eivät sitten sietäneet toisiaa ne?
Sen siitä saa, kun Jumala ei ole perheessä mukana. Tulee riitoja, pettämistä, väkivaltaa, hajonneita liittoja, surua ja kärsimystä. Saatana Panettelija on tyytyväinen, kukaan muu ei.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on miesystävä ollut jo kuusi vuotta. En ikinä ole vaatinut lapsiani miesystäväni seuraan. Tervehtivät ja luikkivat huoneisiinsa. Lasten ei tarvitse pitää miesystävääni läheisenään.
Niin, lasten elämä litistyy oman huoneen kokoiseksi kun koti ei ole enää koti vaan kutupesä.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Miehen poika käyttäytyy samanlaisesti ja olemme seurustelleet mieheni kanssa nyt kuutisen vuotta. En tyrkytä itseäni ja käyttäydyn asiallisesti. Näemme joka viikko. Tympii, kun joka lause alkaa "iskä,... ". Kuin en olisi olemassakaan. Pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä, että ennenkuin murrosikä alkaa, minä nostan kytkintä. Miksipä en jo aiemmin...
Alapeukuttajat: onko antaa ohjeita ja neuvoja ikävään tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Avioitua tulee vain Herrassa. Puoliso tulee valita Jehovan seurakunnan sisältä. Silloin ei saa puolisokseen väkivaltaista miestä vaan kypsän ja hengellismielisen Jehovan palvelijan. Siten avioliittokin kestää.
Todella vastenmielistä, että saat hupia siitä, että pilkkaat ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa
"Kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova."
Miksi ap ei voisi ratkaista tilannetta niin että tapaa miestä silloin kun lapsi on toisessa kodissaan?
Alue: Aihe vapaa
Minkä sille mahtaa jos lapsi ei hyväksy että vanhempiensa jatkaa elämäänsä. Minunkaan kohdalla ei suostunut muuhun kuin että me vanhemmat oltaisi palattu yhteen, eikä hyväksynyt ketään uutta ihmistä niin minulla kuin ex miehellänikään. Minä sanoin suoraan lopulta, että kaikki ei pyöri sinun ympärillä ja meillä on omakin elämä johon sinun on parempi tottua. Asunut useamman vuoden isovanhempiensa luona ja kohta täysi-ikäistyttyään hankkii oman kämpän. En halunnut että menee välit poikki, mutta oli niin itsepäinen ettei ollut vaihtoetoja.