9v ei hyväksy uutta kumppania

Pyydä apua lapsellesi. Koulusta, en tiedä miten menee mutta juttele opettajan kanssa. Tai sosiaalitoimesta. Ei lapsi osaa käsitellä isän väkivaltaisuutta ja tuntemaansa pelkoa.

Pyydä apua.

Ihan käsittämätöntä kypsymättömyyttä ajatella omasta lapsesta että tässä on jotain vikaa joka ei hyväksy elämäänsä jotain satunnaista aikuista. Tuliko mieleen, että lapselle voi olla vaikea paikka jo pelkästään se että omalla vanhemmalla on uusi kumppani siksi, että siinä konkretisoituu se ettei se oma turvallinen lapsuudenperhe ole enää ehjä? Monesti aikuisilla on myös niin ruusuiset silmälasit päässä, ettei siinä uudessa kumppanissa nähdä mitään vikaa, jonka sitten taas objektiiviset lapset näkee. Joskus myös esittelyt ja elämääntulo on tullut liian nopeasti tai lapsesta väärällä tavalla. Oletteko keskustelleet lapsen kanssa mitkä hänen ajatukset ovat ja mitä hän tarvitsee? Niin ette ole vaan kiukuttelette lapselle ja vaaditte kohtuuttomia. 

Vierailija kirjoitti:

Sano lapsellesi että mies ei ole lähdössä mihinkään ja jos et tule hänen kanssaan toimeen niin sinut annetaan pois.

Moni äiti antaa lapsen huostaan, laittaa pari vuoota kestävän lemmen lapsen edelle. Nuorisokodeissa näitä uusioliittojen nuoria, samoin monet muuttaa 16 v jo yksin asumaan. Äippä maksaa , yks sukulainen yritti saada sossun maksamaan, mutta elatusvelvollisuus on vanhemmilla. Niin sitten pojan isä ja tämä uuden onnen liekeissä elävä äiti maksoivat nuoren vuokran ja elämisen. Ennen aikuistumista tarvittiin psykiatreja ja lääkkeitä, mutta nyt jaloilleen päässyt, opiskelut aloittanut kaksvitonen.

Herranjetas! Ota lapsesi huomioon! Äläkä ole itsekäs!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei eronneet voi odottaa kunnes lapset ovat muuttaneet omilleen?

Varmaan siksi että vaikka on lapsia on myös elämä elettävänä johon jokaisella on oikeus. Lasten myötä on edelleen oikeus elää myös omaa elämää, eikä vain pitää itseään hengissä

Plus, että minä huomasin, että perhedynamiikka jotenkin väkisin ajautui epäterveeksi ollessani lähes totaaliyh. Varsinkin kun isommat lapset olivat jo lähes täysi-ikäisyyden partaalla ja sitten muuttivat pois kotoa, väkisinkin kaikki arkielämä pyöri nuorimmaisen ympärillä. Ei ollut sellaista luontevaa, itsestäänselvää fokusta pois tästä nuorimmasta. Nyt kun taas seurustelen joutuu lapsi tietenkin hyväksymään sen ettei kaikki pyörikkään hänen tarpeidensa ympärillä, ja ettei aina ole siinä huomion keskuksessa (kun on oikeastaan aina kahdestaan sitä on hyvin vaikeaa välttää). Selvästi on tehnyt hyvää hänen persoonallisuudelleen. Kaikki lapset eivät tietenkään ole niin huomiohakuisia kuin tämä minun lapseni, mutta tällaisiakin vääristymiä voi tulla kun ei tarvitsekaan oikein koskaan jakaa äidin huomiota jonkun kanssa. Nyt hän on huomattavasti itsenäisempi, itsevarmempi ja vähemmän narsistinen (narsistinen lainausmerkeissä).

Vierailija kirjoitti:

Ihan käsittämätöntä kypsymättömyyttä ajatella omasta lapsesta että tässä on jotain vikaa joka ei hyväksy elämäänsä jotain satunnaista aikuista. Tuliko mieleen, että lapselle voi olla vaikea paikka jo pelkästään se että omalla vanhemmalla on uusi kumppani siksi, että siinä konkretisoituu se ettei se oma turvallinen lapsuudenperhe ole enää ehjä? Monesti aikuisilla on myös niin ruusuiset silmälasit päässä, ettei siinä uudessa kumppanissa nähdä mitään vikaa, jonka sitten taas objektiiviset lapset näkee. Joskus myös esittelyt ja elämääntulo on tullut liian nopeasti tai lapsesta väärällä tavalla. Oletteko keskustelleet lapsen kanssa mitkä hänen ajatukset ovat ja mitä hän tarvitsee? Niin ette ole vaan kiukuttelette lapselle ja vaaditte kohtuuttomia. 

Jospa lukisit ketjun? Ei ollut turvallinen lapsuudenperhe ja sitä lapsi nyt oireilee koska ei osaa käsitellä pelkojaan.

Vierailija kirjoitti:

Mutta muistakaa, kenellä tyttöjä. Uudet kumppanit ovat tavanomaisia lasten hyvöksikäyttäjiä. Lehdessä oli tuomio kun saman yh: n tyttöjä kaksi peräkkäistä avomiestä sai tuomion samassa oikeudenkäynnissä.

Lapsella voi olla perusteet jäädä esim. Kahden kesken.

Mutta poikien vanhemmat, teillä ei ole hätää, koska ilmeisesti pojat eivät voi olla hyväksikäytön uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei eronneet voi odottaa kunnes lapset ovat muuttaneet omilleen?

Varmaan siksi että vaikka on lapsia on myös elämä elettävänä johon jokaisella on oikeus. Lasten myötä on edelleen oikeus elää myös omaa elämää, eikä vain pitää itseään hengissä

Plus, että minä huomasin, että perhedynamiikka jotenkin väkisin ajautui epäterveeksi ollessani lähes totaaliyh. Varsinkin kun isommat lapset olivat jo lähes täysi-ikäisyyden partaalla ja sitten muuttivat pois kotoa, väkisinkin kaikki arkielämä pyöri nuorimmaisen ympärillä. Ei ollut sellaista luontevaa, itsestäänselvää fokusta pois tästä nuorimmasta. Nyt kun taas seurustelen joutuu lapsi tietenkin hyväksymään sen ettei kaikki pyörikkään hänen tarpeidensa ympärillä, ja ettei aina ole siinä huomion keskuksessa (kun on oikeastaan aina kahdestaan sitä on hyvin vaikeaa välttää). Selvästi on tehnyt hyvää hänen persoonallisuudelleen. Kaikki lapset eivät tietenkään ole niin huomiohakuisia kuin tämä minun lapseni, mutta tällaisiakin vääristymiä voi tulla kun ei tarvitsekaan oikein koskaan jakaa äidin huomiota jonkun kanssa. Nyt hän on huomattavasti itsenäisempi, itsevarmempi ja vähemmän narsistinen (narsistinen lainausmerkeissä).

Niin, se on kiva kun teini on itsenäinen ja paljon menoja kodin ulkopuolella. Vielä kun antaa reilusti rahaa lapsi löytää kavereita ja ei narsistisesti häiritse kotona .

Meillä käly aina selittelee silmät kirkkaina kuinka hänen lapset (kaikilla eri isät) rakastaa hänen uutta kumppaniaan, jonka kanssa olleet 7 vuotta yhdessä. Pitävät isänään ja tämä mies huolehtii ja on niin hyvä heille. Sitten kun oikeasti on niissä tilanteissa joissa ollaan kaikki samaan aikaan paikalla niin näkee kuinka nämä lapset välttelee tuota miestä, pyörittelee silmiä ja selvästi kiusaantuvat tämän sanoista. Mies kommentoi aina ikävästi lasten syömistä kahvipöydässä jne. Kun joskus viedään näitä lapsia johonkin niin alkaa se totuus tulla myös heidän suusta, erityisesti vanhin 15v kertoo esim. että kotona on raskasta olla kun tuo mies koko ajan vahtii ja vaatii jotain. Ei saa omassa huoneessa rentoutua kun pitää koko ajan hyppiä toteuttamassa hänen jotain tehtäviään. 

Uusperhe-elämä on aivan järkyttävää lasten kannalta. Lopettakaa tällaiset yhdistelmäleikit ja vuoroviikottelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta muistakaa, kenellä tyttöjä. Uudet kumppanit ovat tavanomaisia lasten hyvöksikäyttäjiä. Lehdessä oli tuomio kun saman yh: n tyttöjä kaksi peräkkäistä avomiestä sai tuomion samassa oikeudenkäynnissä.

Lapsella voi olla perusteet jäädä esim. Kahden kesken.

Mutta poikien vanhemmat, teillä ei ole hätää, koska ilmeisesti pojat eivät voi olla hyväksikäytön uhreja.

Harvemmin varmaan niin päin suuntautunut mies jaksaa esittää kiinnostusta aikuiseen naiseen. Niin paljon että.pääsee huusholliin asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan käsittämätöntä kypsymättömyyttä ajatella omasta lapsesta että tässä on jotain vikaa joka ei hyväksy elämäänsä jotain satunnaista aikuista. Tuliko mieleen, että lapselle voi olla vaikea paikka jo pelkästään se että omalla vanhemmalla on uusi kumppani siksi, että siinä konkretisoituu se ettei se oma turvallinen lapsuudenperhe ole enää ehjä? Monesti aikuisilla on myös niin ruusuiset silmälasit päässä, ettei siinä uudessa kumppanissa nähdä mitään vikaa, jonka sitten taas objektiiviset lapset näkee. Joskus myös esittelyt ja elämääntulo on tullut liian nopeasti tai lapsesta väärällä tavalla. Oletteko keskustelleet lapsen kanssa mitkä hänen ajatukset ovat ja mitä hän tarvitsee? Niin ette ole vaan kiukuttelette lapselle ja vaaditte kohtuuttomia. 

Jospa lukisit ketjun? Ei ollut turvallinen lapsuudenperhe ja sitä lapsi nyt oireilee koska ei osaa käsitellä pelkojaan.

Aivan sama, vaikka perhe ei oikeasti olisi ollut turvallinen tai hyvä. Se on lapselle silti se hänen oikea perheensä ja hänen isänsä silti se oikea isä vaikka olisikin ollut kurjaa. Lapset eivät myöskään osaa samalla tavalla ajatella loogisesti kuin aikuiset, sitä on aivan turha odottaa. 

Lapsi adoptioon.

Sori vaan, mutta tuntuu siltä että olet lähtenyt uuteen suhteeseen liian nopeasti. Suhde ex-miehen kanssa kuulostaa todella traumatisoivalta sekä sinun että lasten osalta. Jos itse olet tuollaisen kokemuksen jälkeen vuodessa valmis uuteen vakavaan suhteeseen, Ok. Luultavasti olet aika pian suhteen alkamisesta tuonut miehen lasten luokse, kun kerran vuoden seurustelun jälkeen olette muuttaneet yhteen.

Kaikki on tapahtunut liian nopeasti. Lapsi ei todellakaan ole toipunut isänsä aiheuttamista traumoista. Miksi ihmeessä olette muuttaneet noin nopeasti yhteen?

En osaa neuvoa, mitä nyt kannattaisi tehdä. Varmaan hankkia lapselle keskusteluapua ja miettiä, oletko itse toipunut kaikesta. Perheneuvola lasten ja uuden miehen kanssa ehkä myös hyvä idea

Vierailija kirjoitti:

Meillä käly aina selittelee silmät kirkkaina kuinka hänen lapset (kaikilla eri isät) rakastaa hänen uutta kumppaniaan, jonka kanssa olleet 7 vuotta yhdessä. Pitävät isänään ja tämä mies huolehtii ja on niin hyvä heille. Sitten kun oikeasti on niissä tilanteissa joissa ollaan kaikki samaan aikaan paikalla niin näkee kuinka nämä lapset välttelee tuota miestä, pyörittelee silmiä ja selvästi kiusaantuvat tämän sanoista. Mies kommentoi aina ikävästi lasten syömistä kahvipöydässä jne. Kun joskus viedään näitä lapsia johonkin niin alkaa se totuus tulla myös heidän suusta, erityisesti vanhin 15v kertoo esim. että kotona on raskasta olla kun tuo mies koko ajan vahtii ja vaatii jotain. Ei saa omassa huoneessa rentoutua kun pitää koko ajan hyppiä toteuttamassa hänen jotain tehtäviään. 

Uusperhe-elämä on aivan järkyttävää lasten kannalta. Lopettakaa tällaiset yhdistelmäleikit ja vuoroviikottelut.

Meillä siskolla vähän sama meininki, hänen uusi miehensä ei todellakaan ole mikään kultakimpale. Kaiken huippu on, ettei sisko tykkää yhtään uuden miehen lapsesta, niinpä tätä lasta ei juuri isällään näy. Isä keksii tekosyitä miksei ole heillä, mutta kyllä kaikki tietää että sisko on näin vaatinut.

Lapsi varmaan testaa rajoja nyt kun on turvallinen aikuinen, jonka kanssa tehdä niin. Perheneuvolasta hakisin ite apua ensimmäiseks.

Vierailija kirjoitti:

Sano lapsellesi että mies ei ole lähdössä mihinkään ja jos et tule hänen kanssaan toimeen niin sinut annetaan pois.

Lahdessahan oli tapaus, ehkä n. 20 v sitten kun sairaanhoitaja-äiti piti 8- vuotiasta teltassa asumassa mukkulan leirintäalueella vielä syysmyöhällä. Uusi avomies ei suvainnut lasta, olikohan peräti lääkäri, en enää muista.

Lopulta kai leirintäalueen väki ilmoitteli poliisille asiasta.

Älkää nyt yllyttäkö äitejä heivaamaan lapsia pois, monelle se ei tuota mitään vaikeuksia kun mies on löytynyt.

Jos lapsi ei halua miestä kotiin niin tapaatte sitten kodin ulkopuolella. Helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei eronneet voi odottaa kunnes lapset ovat muuttaneet omilleen?

Varmaan siksi että vaikka on lapsia on myös elämä elettävänä johon jokaisella on oikeus. Lasten myötä on edelleen oikeus elää myös omaa elämää, eikä vain pitää itseään hengissä

Plus, että minä huomasin, että perhedynamiikka jotenkin väkisin ajautui epäterveeksi ollessani lähes totaaliyh. Varsinkin kun isommat lapset olivat jo lähes täysi-ikäisyyden partaalla ja sitten muuttivat pois kotoa, väkisinkin kaikki arkielämä pyöri nuorimmaisen ympärillä. Ei ollut sellaista luontevaa, itsestäänselvää fokusta pois tästä nuorimmasta. Nyt kun taas seurustelen joutuu lapsi tietenkin hyväksymään sen ettei kaikki pyörikkään hänen tarpeidensa ympärillä, ja ettei aina ole siinä huomion keskuksessa (kun on oikeastaan aina kahdestaan sitä on hyvin vaikeaa välttää). Selvästi on tehnyt hyvää hänen persoonallisuudelleen. Kaikki lapset eivät tietenkään ole niin huomiohakuisia kuin tämä minun lapseni, mutta tällaisiakin vääristymiä voi tulla kun ei tarvitsekaan oikein koskaan jakaa äidin huomiota jonkun kanssa. Nyt hän on huomattavasti itsenäisempi, itsevarmempi ja vähemmän narsistinen (narsistinen lainausmerkeissä).

Niin, se on kiva kun teini on itsenäinen ja paljon menoja kodin ulkopuolella. Vielä kun antaa reilusti rahaa lapsi löytää kavereita ja ei narsistisesti häiritse kotona .

No jopas. Lapseni on yhdeksän vuotias, ei teini-ikäinen. Kerroin myös jossain aikaisemmassa viestissä kuinka tulee hyvin toimeen miesystäväni kanssa ja tykkää ajatuksesta, että hän muuttaisi lähiaikoina meille. Aloittavat myös nyt yhteisen harrastuksen. Vaikka saa nyt tavallaan vähemmän huomiota minulta, saa nyt (positiivista) huomiota myös mieheltä. Ja tästähän minun lapseni tykkää. Narsistinen todellakin oli lainausmerkeissä, koska hän ei tosiaankaan ole mikään narsisti, mutta jokainen lapsi on terveellä tavalla narsistinen ja näkee itsensä vanhempiensa huomion ja elämän keksipisteenä, mutta jossain vaiheessa jokaisen pitää oppia myös siitä pois. Minun lapseni jäi hieman liian pitkään ja intensiivisesti siihen kaiken keskipisteenä olemiseen. Rakkautta ja huomiota hän saa edelleen runsaasti.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin erosin lapseni isästä kun sain palkankorotuksen töissä ja tajusin ettei mieheni enää ole samalla aaltopituudella. Minusta näin on parempi, lapsi saa kaksi tervettä kotia mielummin kuin yhden rikkinäisen.

Miks alapeukkuja tälle?

Vierailija kirjoitti:

Lapseni tapaa isäänsä epäsäännöllisesti ja isän käytöksen takia muutimme ylipäänsä pois ja otin eron, ollaan eletty monta vuotta entisen miehen vallan alla, hän oli aggressiivinen ja rikkoi paikkoja suuttuessaan, uhkasi tappaa ja kuritti lasta pelottavilla tavoilla. Nykyinen kumppani on lapsilleni (2 kpl) ystävällinen ja turvallinen, ei huuda tai uhkaile tai satuta. Silti nuorempi lapsistani ei suostu miestä hyväksymään. Ollaan asuttu yhdessä jo vuosi eikä tässä ole mitään merkkejä paremmasta suunnasta, lapsi kärsii kun joutuu luimistelemaan, ja mä oon ensimmäistä kertaa parisuhteessa jossa on hyvä ja turvallista olla. Tuntuisi hirveältä joutua päättämään lasten ja miehen väliltä, ja toisaalta lapsille olen hyvän lapsuuden velkaa, en kestäisi kuulla vuosien päästä että lapsi joutui kumppanini takia olemaan ahdistunut ja tästä seuraisi varmasti monenlaisia ongelmia muutenkin. Miten parantaa näiden kahden suhdetta, kun lapseni stressaa miehen seuraa, pelkää ja osoittaa sen olemalla tyly ja vetäytynyt?

Ap

Lastesi isä kuulostaa hullulta, ja sitten ihmettelet kun lapsi oireilee eikä halua olla isäpuolenkaan kanssa tekemisissä? Pakko olla provo.