Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
9v ei hyväksy uutta kumppania
22.01.2023 |
Erosin lasten isästä 3v sitten. Noin 2v sitten aloin seurustella nykyisen kumppanini kanssa. Lapseni ei ole vieläkään hyväksynyt uutta kumppaniani, vaan on tälle ilkeä, ei vastaa kysymyksiin, ei halua tehdä mitään yhdessä. Välttelee seuraa ja luimistelee kumppanini seurassa. Alan olla toivoton, mikään mukava yhdessä tekeminen ei onnistu kun lapseni on aina vetäytynyt tai tyly.
Kommentit (300)
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä ihmiset olettaa että lapsi hyväksyy hymysuin kotiinsa vieraan miehen leikkimään isää. Lapsella on vain yksi isä, ja oikeus olla tälle lojaali.
Mitä tarkoitat lojaadiulla tässä? Ettei ole koskaan elämässään tekemisissä muiden miesten kanssa, tai jos on, niin aktiivisesti välttelee tutustumista millään tasolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa kommentoijat malttaisivat lukea ketjun, ennen kuin rientävät tuomaan omat neuvonsa julki!
Ap:n lapsella ei ole mitään *isäviikkoja*, jolloin neuvojien mukaan ap voisi tavata miesystäväänsä. Oma isä on arvaamaton ja väkivaltainen eikä ole kiinnostunut tapaamaan lastansa, tuskin lapsi tällaiselle isälke on lojaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Miehen poika käyttäytyy samanlaisesti ja olemme seurustelleet mieheni kanssa nyt kuutisen vuotta. En tyrkytä itseäni ja käyttäydyn asiallisesti. Näemme joka viikko. Tympii, kun joka lause alkaa "iskä,... ". Kuin en olisi olemassakaan. Pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä, että ennenkuin murrosikä alkaa, minä nostan kytkintä. Miksipä en jo aiemmin...
Alapeukuttajat: onko antaa ohjeita ja neuvoja ikävään tilanteeseen?
Anna tilaa sille lapselle, älä tuppaa seuraan ja näe vanhempaa silloin kun lapsi ei ole luonaan. Kuuntele lasta ja anna hänen ymmärtää ettet ole viemässä mitään häneltä. Lapsen mukaan mennään näissä tapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa kommentoijat malttaisivat lukea ketjun, ennen kuin rientävät tuomaan omat neuvonsa julki!
Ap:n lapsella ei ole mitään *isäviikkoja*, jolloin neuvojien mukaan ap voisi tavata miesystäväänsä. Oma isä on arvaamaton ja väkivaltainen eikä ole kiinnostunut tapaamaan lastansa, tuskin lapsi tällaiselle isälke on lojaali.
No silti. Kuunnellaan sitä lasta ja mennään sen mukaan. Ei mitään perhe-elämäpakotusta. Lapsi hoitoon välillä jonnekin. Sori mutta elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Miehen poika käyttäytyy samanlaisesti ja olemme seurustelleet mieheni kanssa nyt kuutisen vuotta. En tyrkytä itseäni ja käyttäydyn asiallisesti. Näemme joka viikko. Tympii, kun joka lause alkaa "iskä,... ". Kuin en olisi olemassakaan. Pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä, että ennenkuin murrosikä alkaa, minä nostan kytkintä. Miksipä en jo aiemmin...
Eli poika on oikeassa. Ei kannata kiintyä sinuun, kun häippäiset kuitenkin ja olet vielä kyr_ä.
Olen vain ihminen, joka tosiaan olen käyttäytynyt asiallisesti ja ystävällisesti lapseen, mutta pikku hiljaa olen tullut tulokseen, että kun ei niin ei. Jos 6 vuotta olen yrittänyt eikä mitään muutosta ole tapahtunut, niin voitko kertoa minkä virheen olenkaan tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Miehen poika käyttäytyy samanlaisesti ja olemme seurustelleet mieheni kanssa nyt kuutisen vuotta. En tyrkytä itseäni ja käyttäydyn asiallisesti. Näemme joka viikko. Tympii, kun joka lause alkaa "iskä,... ". Kuin en olisi olemassakaan. Pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä, että ennenkuin murrosikä alkaa, minä nostan kytkintä. Miksipä en jo aiemmin...
Alapeukuttajat: onko antaa ohjeita ja neuvoja ikävään tilanteeseen?
Anna tilaa sille lapselle, älä tuppaa seuraan ja näe vanhempaa silloin kun lapsi ei ole luonaan. Kuuntele lasta ja anna hänen ymmärtää ettet ole viemässä mitään häneltä. Lapsen mukaan mennään näissä tapauksissa.
Lapsi on aina ja pelkästään seurustelukumppanillani. Hän käy äidillään vain satunnaisesti, ei edes joka kk, tunnin pari kerrallaan. En tuppaudu liian liki. Vietämme aikaa yhdessä, retkeilemme, katselemme telkkua koko porukka. Näemme vain viikonloppuisin.
Hankala, hankala tilanne. Itse sain isäpuolen 7-8 vuotiaana. Se myllerrys lapsen päässä voi olla uskomaton. Itse koin, että isäni jäi yksin (niinkuin jäikin) ja jotenkin varmasti pidin sitä äidin (ja varmasti uuden miehenkin) syynä ja koin, että minun olisi jotenkin pitänyt pystyä korjaamaan tilanne. Varmasti yksi syy pahaan olooni oli se, että välit isään katkesivat ensin lähes kokonaan ja sitten kokonaan. Enkä minä tiennyt, estettiinkö meidät tapaamiset, vai eikö isä halunnut vai mistä oli kyse.
Meillä ero ei ollut todellakaan hyvin hoidettu ja kaikki yhteen laskettuna seurauksena oli ainakin yksi, todennäköisesti kaksi rikkinäistä lasta ja yksi ylimääräiseksi jäänyt mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen on varmaan syynsä, miksi lapsi ei pidä miesystävästäsi. Ehkä hän näkee tämän läpi paremmin kuin sinä, jolla on ruusunpunaiset silmälasit nenälläsi.
Kannattaa kuunnella lapsen vaistoa. Äläkä varsinkaan pakota häntä tapaamaan miestä.
Elämästänne tuee yhtä helvettiä ja lapsen elämä menee pilalle, jos muuttaisit tuon miehen kanssa nyt kimppaan. Älä tee sitä. Tiedän valitettavasti omasta kokemuksesta, mitkä ovat seuraukset.
Antaisin mitä hyvänsä jos voisin perua sen uusperheviritelmän johon aikanaan ryhdyin liian vähäisin perustein ja joka sitten menikin täysin ketuiksi.
Siitä maksetaan vieläkin, enkä nyt puhu pelkästään rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Miehen poika käyttäytyy samanlaisesti ja olemme seurustelleet mieheni kanssa nyt kuutisen vuotta. En tyrkytä itseäni ja käyttäydyn asiallisesti. Näemme joka viikko. Tympii, kun joka lause alkaa "iskä,... ". Kuin en olisi olemassakaan. Pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä, että ennenkuin murrosikä alkaa, minä nostan kytkintä. Miksipä en jo aiemmin...
Tuntuu olevan tyypillistä, sama meillä. Aina "äiti...". No kyllä lapsi joskus hyvin harvoin ottaa minuunkin kontaktia. Mutta eipä puoliso ole minulle mitään kasvatusvastuutakaan antanut, mutta ilmeisesti kelpaisin likaisen työn tekijäksi kuitenkin. Pitäisi esim. mennä ottamaan puhelin pois, kun puoliso on ensin itse tehnyt päätöksen puhelinkiellosta lapsen perseiltyä. Minä en tuollaiseen suostu ja puoliso valittaa sitten "tuen puutteesta". Sanoin vaan, että kerta sinä teet kaikki päätökset niin sinä saat tehdä kyllä likaisenkin työn. Miksi minä ottaisin paskat niskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen on varmaan syynsä, miksi lapsi ei pidä miesystävästäsi. Ehkä hän näkee tämän läpi paremmin kuin sinä, jolla on ruusunpunaiset silmälasit nenälläsi.
Kannattaa kuunnella lapsen vaistoa. Äläkä varsinkaan pakota häntä tapaamaan miestä.
Kolme vuotta ruusunpunaiset lasit silmillä? Pikkuisen ehkä nyt vedät ap:ta kölin alta. Lapsihan ei tietenkään voi olla manipuloiva, omistushaluinen tai muuten vaan väärässä, eipä tietenkään.
Voisiko miestä tavata vain silloin kun lapsi on esim. harrastuksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen on varmaan syynsä, miksi lapsi ei pidä miesystävästäsi. Ehkä hän näkee tämän läpi paremmin kuin sinä, jolla on ruusunpunaiset silmälasit nenälläsi.
Kannattaa kuunnella lapsen vaistoa. Äläkä varsinkaan pakota häntä tapaamaan miestä.
Kolme vuotta ruusunpunaiset lasit silmillä? Pikkuisen ehkä nyt vedät ap:ta kölin alta. Lapsihan ei tietenkään voi olla manipuloiva, omistushaluinen tai muuten vaan väärässä, eipä tietenkään.
9- vuotias on vielä lapsi ja saa olla. Aikuiset ovat aikuisia ja heiltä voi vaatia ymmärtävää käytöstä. Eihän aikuisetkaan asu ihmisten kanssa joista eivät tykkää vaan eroavat?
Mutta kyllä se muutaman vuoden päästä helpottaa, lapsi maleksii omilla teillään samanlaisessa kaveripiirissä ja joutuu sijaiskotiin lopuksi ilman tulevaisuutta. Jos ei yliannostusta.
Ehdottomasti pitäisi lapsen olla tärkeämpi kuin heilastelut. Niin vain ei ole, niin paljon oli jo haittalapsia kun omat lapset olivat pieniä. "Saanks mä olla teillä yötä, äiti tulee pekan kanssa baarista ja ei voida nukkua koko yönä". Kaksio, kaksi lasta, parisänky olohuoneessa.
EIVÄT LAPSET JUMALAUTA PÄÄTÄ KENEN KANSSA ME OLEMME TEKEMISISSÄ LAPSET OVAT SAATANA LAPSIA.
En minäkään kysynyt poikani mielipidettä kun erosin hänen äidistään aikoinaan, ja päädyin onnelliseen suhteeseen jossa myös (entisiä lapsia) ihan niinkuin OLISIMME SITÄ edes miettineet.
Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, ei lapsien tarvitse sitä koskaan hyväksyä. Mutta he joutuvat joka tapauksessa elämään ja olemaan siinä halusivat tai EI!.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen on varmaan syynsä, miksi lapsi ei pidä miesystävästäsi. Ehkä hän näkee tämän läpi paremmin kuin sinä, jolla on ruusunpunaiset silmälasit nenälläsi.
Kannattaa kuunnella lapsen vaistoa. Äläkä varsinkaan pakota häntä tapaamaan miestä.
Kolme vuotta ruusunpunaiset lasit silmillä? Pikkuisen ehkä nyt vedät ap:ta kölin alta. Lapsihan ei tietenkään voi olla manipuloiva, omistushaluinen tai muuten vaan väärässä, eipä tietenkään.
9- vuotias on vielä lapsi ja saa olla. Aikuiset ovat aikuisia ja heiltä voi vaatia ymmärtävää käytöstä. Eihän aikuisetkaan asu ihmisten kanssa joista eivät tykkää vaan eroavat?
Mutta kyllä se muutaman vuoden päästä helpottaa, lapsi maleksii omilla teillään samanlaisessa kaveripiirissä ja joutuu sijaiskotiin lopuksi ilman tulevaisuutta. Jos ei yliannostusta.
Ehdottomasti pitäisi lapsen olla tärkeämpi kuin heilastelut. Niin vain ei ole, niin paljon oli jo haittalapsia kun omat lapset olivat pieniä. "Saanks mä olla teillä yötä, äiti tulee pekan kanssa baarista ja ei voida nukkua koko yönä". Kaksio, kaksi lasta, parisänky olohuoneessa.
Moni asuu yhdessä ihmisten kanssa kenestä ei tykkää, ainakin hetkittäin. Olisiko minun isäni pitänyt ajaa pois meidän perheemme kodista kun en noin 14-vuotiaana tykännyt hänestä yhtään? Hän oli äkkipikainen ja ailahteleva. Kuljettiin kotona kuin munankuorilla. Oma teini-ikä ei varmaan asiaa helpottanut.
Joidenkin lasten on vaikea koskaan hyväksyä omaa vanhempaa kenenkään muun kuin toisen vanhemman kanssa. Olisiko syytä ehkä siedättää lasta, vai solmiiko aikuiset nykyisin ihmissuhteensa 9-vuotiaan ehdoilla?
Ja lisään ennen kuin ehdit riemastua: kaltoinkohtelevaa aikuista ei tietenkään kuulu tuoda lapsen elämään missään muodossa, eikä sen vanhemmankaan.
m36 kirjoitti:
EIVÄT LAPSET JUMALAUTA PÄÄTÄ KENEN KANSSA ME OLEMME TEKEMISISSÄ LAPSET OVAT SAATANA LAPSIA.
En minäkään kysynyt poikani mielipidettä kun erosin hänen äidistään aikoinaan, ja päädyin onnelliseen suhteeseen jossa myös (entisiä lapsia) ihan niinkuin OLISIMME SITÄ edes miettineet.
Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, ei lapsien tarvitse sitä koskaan hyväksyä. Mutta he joutuvat joka tapauksessa elämään ja olemaan siinä halusivat tai EI!.
Vuoden isä tuli linjoille.
Vierailija kirjoitti:
Siihen on varmaan syynsä, miksi lapsi ei pidä miesystävästäsi. Ehkä hän näkee tämän läpi paremmin kuin sinä, jolla on ruusunpunaiset silmälasit nenälläsi.
Kannattaa kuunnella lapsen vaistoa. Äläkä varsinkaan pakota häntä tapaamaan miestä.
Elämästänne tuee yhtä helvettiä ja lapsen elämä menee pilalle, jos muuttaisit tuon miehen kanssa nyt kimppaan. Älä tee sitä. Tiedän valitettavasti omasta kokemuksesta, mitkä ovat seuraukset.
Antaisin mitä hyvänsä jos voisin perua sen uusperheviritelmän johon aikanaan ryhdyin liian vähäisin perustein ja joka sitten menikin täysin ketuiksi.
Siitä maksetaan vieläkin, enkä nyt puhu pelkästään rahasta.
Tiesitkö että vaikka sinä olet epäonninen ollut ei kaikki välttämättä ole, sulle vain ei sattunut ns välittävä ja rakastava laatutavara elämääsi. Vaan ja ainoastaan sellainen joka halusi sinusta ns vakipanon.
Vierailija kirjoitti:
m36 kirjoitti:
EIVÄT LAPSET JUMALAUTA PÄÄTÄ KENEN KANSSA ME OLEMME TEKEMISISSÄ LAPSET OVAT SAATANA LAPSIA.
En minäkään kysynyt poikani mielipidettä kun erosin hänen äidistään aikoinaan, ja päädyin onnelliseen suhteeseen jossa myös (entisiä lapsia) ihan niinkuin OLISIMME SITÄ edes miettineet.
Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, ei lapsien tarvitse sitä koskaan hyväksyä. Mutta he joutuvat joka tapauksessa elämään ja olemaan siinä halusivat tai EI!.
Vuoden isä tuli linjoille.
Onhan tuo karskisti sanottu mutta tottahan tuo on. Ei lapset tee päätöksiä MINÄKIN YHDYN tuon miehen kirjoitukseen (toki ilman kirosanoja). Mutta kuitenkin pointti tuossa viestissä ei jätä ketään epäselväksi.
Kertoo paljon ihmisestä jos esim mies joka antaa lapsen tehdä päätökset hänen tunteistaan huolimatta, sellainen mies on hapsenkakkiainen kait sen tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä ihmiset olettaa että lapsi hyväksyy hymysuin kotiinsa vieraan miehen leikkimään isää. Lapsella on vain yksi isä, ja oikeus olla tälle lojaali.
Mitä tarkoitat lojaadiulla tässä? Ettei ole koskaan elämässään tekemisissä muiden miesten kanssa, tai jos on, niin aktiivisesti välttelee tutustumista millään tasolla?
Olen aivan eri, mutta kysytkö nyt ihan tosissasi, että mitä tuossa tarkoitettiin lojaaliudella? Ovatko sinun omat vanhempasi sinulle mies ja nainen muiden miesten ja naisten joukossa?
Huutajamies näyttää käyttävän useampaa nimimerkkiä. Ei jatkoon.
Alue: Aihe vapaa
Jep ja yhdellä tutulla tilanne, että meni eronsa jälkeen yhteen uuden naisen kanssa, jolla lapsi myös edellisestä suhteesta. Ja samoten tällä tutulla tästä aiemmasta suhteesta yksi lapsi. No nyt haluaisi erota tästä naisesta, mutta ei uskalla kun nainen on tehnyt selväksi ettei sitten näe enää tätä lasta, eivätä pojat enää näe jos eroaa. Hienosti.
Kahta asiaa en ymmärrä; miksi ei silti eroa tuollaisesta hullusta ja miksi altistaa oman lapsensa sekuntiakaan pidempään tuollaiselle sekopäälle.