9v ei hyväksy uutta kumppania

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaistettua toki, kuten itsekin toteat, mutta tuossa näkyy hyvin se, minkä näen olevan yksi nykypäivän nuorten pahoinvoinnin suurimmista syistä. Lapset nähdään vanhempien vihollisina ja ajatellaan, että vanhemmuudessa on kysymys ennen kaikkea vallasta. Vallasta, jota kavala lapsi on hetkenä minä hyvänsä valmis kahmimaan vanhemmaltaan.

Tosiasiassa lasten ja vanhempien pitäisi muodostaa tiimi. Entisaikaan, kun lapset tekivät töitä rinta rinnan vanhempiensa kanssa, oli monessa suhteessa karumpaa ja kurjempaa, mutta ainakin lapsella oli jokin tarkoitus ja tehtävä vanhempansa rinnalla. Nykyään lapsella ei ole mitään virkaa, korkeintaan toimia neuroottisen vanhemman pelkojen kohteena: ei kai se pomota mua?

Aikamoinen aasinsilta normaalista valtasuhteesta lapsen pomottamisen pelkäämiseen. Se valtasuhde perustuu siihen, että toinen on toisesta  vastuussa. Ei lapsi voi mitenkään olla aikuisesta tai edes itsestään vastuussa, joten tärkeiden asioiden päättäminen kuuluu ilman muuta aikuiselle. Ei lapsi voi ymmärtää esim. käytöstapojen, ulkoilun tai ruutuajan merkitystä, vaan noiden päättäminen kuuluu selvästi aikuiselle. Tietenkin lapsi saa päättää joitakin asioita, mutta se on taas aikuisen tehtävä päättää että mitä asioita. Ja samaan hengenvetoon: vaikka puhut vihollisuudesta ja vallasta, niin lapsille ei varmasti olla koskaan aiemmin annettu niin paljon löysää kuin nykyään. 

Oletko yrittänyt kohdata oikeasti?

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Mun ystäväpariskunta erosi parisen vuotta takaperin. Alaikäiset lapset viikko-viikko systeemillä, asuvat lähekkäin.

Ja aikuiset tekivät yhteisen päätöksen, ettei lasten elämään ainakaan ennen murrosiän loppuaikoja tuoda aikuisten seurustelusuhteita. Molemmilla on suhteet tahoillaan, lapsille ohimennen nimi mainitaan, muttei mitään tutustumisia vielä ollenkaan.

Mielestäni hyvä juttu. Antaa lasten toipua erosta ensin - se on heille isompi asia kuin moni kuvitteleekaan - tuodaan ne uudet puolisot kuvioihin sitten, kun lapset tottuneet eroon ja heillä on tarpeeksi ikää ja ymmärrystä hyväksyä vanhemman uusi rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystäväpariskunta erosi parisen vuotta takaperin. Alaikäiset lapset viikko-viikko systeemillä, asuvat lähekkäin.

Ja aikuiset tekivät yhteisen päätöksen, ettei lasten elämään ainakaan ennen murrosiän loppuaikoja tuoda aikuisten seurustelusuhteita. Molemmilla on suhteet tahoillaan, lapsille ohimennen nimi mainitaan, muttei mitään tutustumisia vielä ollenkaan.

Mielestäni hyvä juttu. Antaa lasten toipua erosta ensin - se on heille isompi asia kuin moni kuvitteleekaan - tuodaan ne uudet puolisot kuvioihin sitten, kun lapset tottuneet eroon ja heillä on tarpeeksi ikää ja ymmärrystä hyväksyä vanhemman uusi rakkaus.

Ystäväpariskunnassa on siis täysipäinen nainen kun tuo on onnistunut. Omalla kohdalla ex-vaimo piti huolen isoon ääneen että lapsille ei jäänyt epäselväksi että minulla on uusi kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan asuttu yhdessä jo vuosi eikä tässä ole mitään merkkejä paremmasta suunnasta, lapsi kärsii kun joutuu luimistelemaan,

ap

Miksi te edes muutitte yhteen, vaikka lapsesi ei voi sietää miesystävääsi?

Jos on "pakko" asua yhdessä, niin se on varmaan no can do, ikävä tilanne lapselle, mutta toisaalta, pitäähän sun AP laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Älä sitten tuputa miesystävääsi lapsesi seuraan.

Oliko oikeasta kohtaamisesta apua?

Miks pitää vääntää uusperhekuviossa?

Lapsi voi toki olla mitä mieltä tahansa vanhemman puolisosta, mutta lapselle ei kuulu päätäntävalta siitä viettääkö äidin kumppani kotona aikaa vai ei. Lapsi ei siitä päätä.

Olisikin tärkeää selvittää, miksi lapsi suhtautuu noin. Mustasukkaisuutta? Kapinaa? Mielenosoitusta?

Mikään ei oikeuta sitä että lapsi on ilkeä äidin kumppania kohtaan. Siihen pitää ehdottomasti puuttua ja tehdä selväksi lapselle että sellainen ei käy päinsä. 9v pitäisi jo ainakin harjoitella sitä että elämässä on paljon ihmisiä jotka ei ehkä ole omia lempityyppejä, mutta mikään ei oikeuta ilkeilyyn.

Siis mitä ihmettä nämä jutut että vanhemmat elää sinkkuina koska lapsi ei tahdo että äiti seurustelee tai äiti ei mene töihin koska lapsi ei halua että äiti menee töihin vaan haluaa että äiti on kotona?

Miten ihmeessä lapsi voi olla pomo näissä asioissa? Mitäs jos vanhemmat hankkii perheenlisäystä mutta 10v lapsi ei haluakaan pikkusisarusta? Päätyykö vanhemmat aborttiin vai annetaanko vauva adoptoitavaksi?

Ap, oletko ajatellut että lapsesi voi stressata ja pelätä miestä?

On varmasti ollut erosta huojentunut, koska isä on aggressiivinen. Hän voi jännittää ja pelätä, milloin sama alkaa ja toisekseen surra paljonkin sitä ettei oma isä ole mukava ja turvallinen.

Jos et saa lapsen kanssa keskusteltua tästä asiasta niin siitä olisi hyvä hänen jutella jossakin muualla, esim. perheneuvolaan voi ottaa yhteyttä. Ei lapsi ilkeyttään luimistele, jo tuo sana kertoo että hän pelkää ja/tai on epävarma. Kuin pahoinpidelty koira, joka pyytelee olemassaoloaan kaikilta anteeksi ettei saisi taas selkäänsä.

Älkää huoliko, kyllä ne lapset jättää teidät rauhaan kahdestaan sen kultsipuppelin kanssa kunhan muuttavat omilleen. Älkää sitten vinkuko, ettei lapset käy kylässä. T. Uusperhepaskaan pakotettu

Joko 9v on saatu kuriin?

Vierailija kirjoitti:

Joko 9v on saatu kuriin?

Ei taida ap:lla riittää kyvyt kuin eroamiseen ja lapsityrannin palvelemiseen.

Miksi et ole lapsen isän kanssa?

Miksi kukaan on edes kiinnostunut viettämään aikaa jonkun toisen lasten kanssa. Hyvähän se on ettei muksu hyväksy, edes tervehdi niin ei sen kanssa tartte viettää aikaa.

Voihan se lapsen antaa myös pois.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan on edes kiinnostunut viettämään aikaa jonkun toisen lasten kanssa. Hyvähän se on ettei muksu hyväksy, edes tervehdi niin ei sen kanssa tartte viettää aikaa.

Voihan se lapsen antaa myös pois.

Mikset laita lasta isänsä luo asumaan? Se olisi paras ratkaisu.

Kamala tilanne.

Sellaisesta se on. Uusperhekuviot. Eikä aina helpota ajan kanssa. Siskopuoleni ei ole hyväksynyt äitinsä uutta kumppania, vaikka ovat olleet yhdessä jo lähes 40 vuotta. Siskopuoli siis jo 50v, mutta vihanpito jatkuu... 

Olisi mielenkiintoista tietää, missä nyt mennään. Aloitushan on 2,5 vuoden takaa...