Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso sanoo aina, ei vielä
Tuskainen
21.01.2023 |
Olemme olleet puolisoni kanssa tänä vuonna 4vuotta yhdessä, asumme omistus asunnossa ja molemmilla vakituiset työsuhteet. Runsaasti tukiverkostoa ympärillä. Minä pian 25v ja puolisoni pian 28v . Minä olen lapsesta haaveillut jo useita vuosia...puolisoni tietää kuinka tärkeä asia minulle on ja useasti olemme lapsesta keskustelua käynyt. Aina keskustelu kuitenkin päättyy siihen, että puolisoni sanoo "ei vielä, tuo painostaminen ei auta tilannetta" Vaikka en missään nimessä painosta enkä edes halua painostaa. Olemme yli vuoden käyneet minun toimestani aktiivisesti keskustelua lapsesta, joka kerta "katsotaan sitten kun..." aina kun olen tietyn "tavoitteen" saavuttanut niin se ei enään riitäkkään vaan jokin muu asia täytyy taas olla toisin...
Nyt kahdesti ehkäisy jäänyt pois, kuitenkin jälleen puolisoni haluaa ehkäisyn käyttöön... kovasti mielestäni hän asiaa ikään kuin työstää...ystävältään kysyi mm. Miltä tuntuu olla isä?
Koen kuitenkin asiassa useita takapakkeja...vähemmän näitä etenemisiä asian suhteen...
Olo tuntuu toivottomalta ja tuskaiselta kun toinen ei vaan halua...
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lastani niin paljon että se menee oman lisääntymistarpeeni edelle enkä pakota häntä kärsimään ja kuolemaan <3
Tämä. Oman lapsen ei halua kuolevan. Siksi en häntä siihen pakota.
En minäkään lastani tapa, mutta annoin hänelle kuitenkin elämän.
Annoit hänelle kuoleman.
Annoin hänelle elämän jauhamalla toista vauvaa hampaissani ja muodostamalla hänet osittain siitä, osa meni ulosteisiini. Mutta ne olivat lajeja joita on vähemmän kuin ihmisiä. Se on tehtävä jos haluaa hänen pääsevän kuolemaan.
Kuvasit ravintoketjun, johon kaikki eläimet osallistuvat tavalla tai toisella. Ahdistaako ravintoketju sinua?
Vasta 50v päästä ravintoketjussa on jäljellä ainoastaan ihmisiä.
Ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.
Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon.
Ja sitten syntyy tahtojen taistelu ja riitoja teinin ja emän välille että kumman etu on tärkein.
Mikä h*lvetin emä?
Tuo katkera käyttää eläimiin liittyvää termistöä kuten poikiminen ja emä halventaakseen lasten saamista. Oman surkean elämänsä aiheuttamasta katkeruudesta tuossa on kyse.
Minkä luulet olevan syynä sille että samoille asioille on useita sanoja ja että kaltaisesi provosoituvat jonkin synonyymin käytöstä?
Et ole ihan ymmärtänyt kielen sävyjä oikein, jos kuvittelet että synonyymit ovat vaihtokelpoisia noin vaan. Mutta sinähän oletkin tuossa kohtaa epärehellinen. Ilmiselvää on halusi loukata ja provosoida. Siksihän eläimiin liittyviä termejä käytät.
Et vastannut kysymykseen. Miksi sinulle on tärkeää pitää itseäsi parempana muihin eläimiin nähden, jos pidät heihin rinnastamista halventavana?
Miksi siihen pitäisi olla syy?
Provosoitumiseen ja muihin tunnepurkauksiin yleensä on syy, ellei käyttäydy täysin epärationaalisesti kuin syyntakeeton.
Minun provoisoitumiseni syy on sinun halusi provosoida. Miksi haluat provosoida?
Minkä luulet olevan syynä sille että samoille asioille on useita sanoja ja että kaltaisesi provosoituvat jonkin synonyymin käytöstä?
Kysyit tuota jo. Katso aiemmin saamaasi vastausta. Löytyy tästä ketjusta.
Ei tullut vastausta. Siksi ei tullut nytkään.
Vastasin sinulle. Miksi siihen pitäisi olla syy? Lisään vielä, miksi haluat tietää luuloni sille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lastani niin paljon että se menee oman lisääntymistarpeeni edelle enkä pakota häntä kärsimään ja kuolemaan <3
Tämä. Oman lapsen ei halua kuolevan. Siksi en häntä siihen pakota.
En minäkään lastani tapa, mutta annoin hänelle kuitenkin elämän.
Annoit hänelle kuoleman.
En antanut, koska he elävät. Tulevaisuudessa tietysti kuolevat, mutta mitä siitä? Niin käy jokaiselle.
Eli annoit heille kuoleman. "Mitä sitten että pakotin lapseni kuolemaan", sanoi äiti.
Sinulla on väärä aikamuoto. En antanut, koska he elävät vielä. Ei elämän tarvitse jatkua iäti ollakseen hyvää. Eliöt kuolevat, niin nyt vaan käy, eikä siinä ole mitään myyttisen suurta.
Annoit heille kuoleman, koska tapahtuvaa ei voi enää perua.
Jos olisi junassa jonka tietää varmuudella törmäävän, tekisi sinne silti lisää matkustajia jotka pääsevät myös törmäämään ja voivat elää hyvää elämää juttelemalla muille matkustajille jotka ovat samassa tilanteessa. Oikeasti lisääntyi sinne siksi että itse saisi viihdykettä, ei lasten itsensä takia.
Vierailija kirjoitti:
Miesten on helppo sanoa ei vielä kun tietää että lapsia voi tehdä myöhemminkin. Naisella ei ole niin paljoa aikaa miettiä eli jos varmasti tietää haluavansa lapsia niin turha sitä on odotella ja pilata omat mahdollisuudet raskaaksi tulemiselle.
Millainen teidän parisuhde on muuten? Miksi olette yhdessä? Kumpi sulle on tärkeämpää lapsen saaminen ylipäätään vai juuri tämän ihmisen kanssa elämän jakaminen ja yhteisen perheen perustaminen?
Näin itsekin koen että mieheni ei ymmärrä meidän hedelmällisyyden eroa ja että aikaa olisi loputtomiin. Hän on sanonut haluavansa lapsia ka kuinka monta, kuitenkaan ei osaa sanoa milloin ja jos sanoo jonkin ajankohdan se aina siirtyy.
Meidän parisuhde on hyvä ja kaikki olisi niin sanotusti valmista lapselle, kyllä haluaisin perheen kyseisen puolisoni kanssa, mutta en voi loputtomiinkaan odotella hänen haluamistaan. Oma oloni on jo hyvin tuskainen etten edes pysty katsoa kadulla kun muut työntävät vaunuja ilman että itkettää...
Vierailija kirjoitti:
hän ei halua ja sillä sipuli. painostamisesi vuoksi hän asettaa noita tavoitteita, ei siksi että sitten haluaisi.
Olisi tosi ahdistavaa tulla painostetuksi vanhemmaksi.
Se puolison pitäisi sanoa selkeästi ettei halua eikä tule hakemaan lapsia. Mikä oikeus sillä on vedättää lasta haluaa puolisoa?
Uskon, että tuossa tosiaan toisella on kova vauvakuume ja toinen ei ole vielä valmis. Mutta ehkä kannattaisi kysyä ääneen, että haluaako toinen lasta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lastani niin paljon että se menee oman lisääntymistarpeeni edelle enkä pakota häntä kärsimään ja kuolemaan <3
Tämä. Oman lapsen ei halua kuolevan. Siksi en häntä siihen pakota.
En minäkään lastani tapa, mutta annoin hänelle kuitenkin elämän.
Annoit hänelle kuoleman.
En antanut, koska he elävät. Tulevaisuudessa tietysti kuolevat, mutta mitä siitä? Niin käy jokaiselle.
Eli annoit heille kuoleman. "Mitä sitten että pakotin lapseni kuolemaan", sanoi äiti.
Sinulla on väärä aikamuoto. En antanut, koska he elävät vielä. Ei elämän tarvitse jatkua iäti ollakseen hyvää. Eliöt kuolevat, niin nyt vaan käy, eikä siinä ole mitään myyttisen suurta.
Annoit heille kuoleman, koska tapahtuvaa ei voi enää perua.
Jos olisi junassa jonka tietää varmuudella törmäävän, tekisi sinne silti lisää matkustajia jotka pääsevät myös törmäämään ja voivat elää hyvää elämää juttelemalla muille matkustajille jotka ovat samassa tilanteessa. Oikeasti lisääntyi sinne siksi että itse saisi viihdykettä, ei lasten itsensä takia.
Mikä siinä kuolemassa on niin kamalaa? Moni on kuolemansa vaiheilla valmis siihen. Ei kuolema ole pahinta mitä maailmassa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lastani niin paljon että se menee oman lisääntymistarpeeni edelle enkä pakota häntä kärsimään ja kuolemaan <3
Tämä. Oman lapsen ei halua kuolevan. Siksi en häntä siihen pakota.
En minäkään lastani tapa, mutta annoin hänelle kuitenkin elämän.
Annoit hänelle kuoleman.
En antanut, koska he elävät. Tulevaisuudessa tietysti kuolevat, mutta mitä siitä? Niin käy jokaiselle.
Eli annoit heille kuoleman. "Mitä sitten että pakotin lapseni kuolemaan", sanoi äiti.
Sinulla on väärä aikamuoto. En antanut, koska he elävät vielä. Ei elämän tarvitse jatkua iäti ollakseen hyvää. Eliöt kuolevat, niin nyt vaan käy, eikä siinä ole mitään myyttisen suurta.
Annoit heille kuoleman, koska tapahtuvaa ei voi enää perua.
Jos olisi junassa jonka tietää varmuudella törmäävän, tekisi sinne silti lisää matkustajia jotka pääsevät myös törmäämään ja voivat elää hyvää elämää juttelemalla muille matkustajille jotka ovat samassa tilanteessa. Oikeasti lisääntyi sinne siksi että itse saisi viihdykettä, ei lasten itsensä takia.
Tuolla tavoin tulkittuna niin annoinkin. Mutta kysymys on edelleen mitä sitten? Kuolema on elämän loppu eikä mikään sellainen myytillisen suuri tekijä, ettei sen vuoksi tulisi elää lainkaan. Sinä annat kuolemalle aivan liian suuren painoarvon, huomioiden että itsekin edelleen elät etkä ole elämääsi kuoleman vääjäämättömyyden takia lopettanut.
Sinun elossa olosi vuoksi en ota näkemystäsi vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, esitit todella ison ja myös vaikeasti vastattavan kysymyksen. Yhtenä näkökulmana kannattaisi miettiä, minkälainen miehen oma isä ja lapsuudenperhe on (ollut)? Siitä voisi ehkä avata keskustelua. Omien lasteni isä on kopioinut mallin vanhemmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lastani niin paljon että se menee oman lisääntymistarpeeni edelle enkä pakota häntä kärsimään ja kuolemaan <3
Tämä. Oman lapsen ei halua kuolevan. Siksi en häntä siihen pakota.
En minäkään lastani tapa, mutta annoin hänelle kuitenkin elämän.
Annoit hänelle kuoleman.
En antanut, koska he elävät. Tulevaisuudessa tietysti kuolevat, mutta mitä siitä? Niin käy jokaiselle.
Eli annoit heille kuoleman. "Mitä sitten että pakotin lapseni kuolemaan", sanoi äiti.
Sinulla on väärä aikamuoto. En antanut, koska he elävät vielä. Ei elämän tarvitse jatkua iäti ollakseen hyvää. Eliöt kuolevat, niin nyt vaan käy, eikä siinä ole mitään myyttisen suurta.
Annoit heille kuoleman, koska tapahtuvaa ei voi enää perua.
Jos olisi junassa jonka tietää varmuudella törmäävän, tekisi sinne silti lisää matkustajia jotka pääsevät myös törmäämään ja voivat elää hyvää elämää juttelemalla muille matkustajille jotka ovat samassa tilanteessa. Oikeasti lisääntyi sinne siksi että itse saisi viihdykettä, ei lasten itsensä takia.
Tuolla tavoin tulkittuna niin annoinkin. Mutta kysymys on edelleen mitä sitten? Kuolema on elämän loppu eikä mikään sellainen myytillisen suuri tekijä, ettei sen vuoksi tulisi elää lainkaan. Sinä annat kuolemalle aivan liian suuren painoarvon, huomioiden että itsekin edelleen elät etkä ole elämääsi kuoleman vääjäämättömyyden takia lopettanut.
Sinun elossa olosi vuoksi en ota näkemystäsi vakavasti.
Tämä. Kuoleminen on sama kuin syntymättömyys. Jos oikeasti ei haluaisi kuolla ja pelkäisi sitä, ei olisi syntynyt vaan olisi lopettanut itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio.
Entä sitten? Siinä välissä ehtii tapahtua kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa.
Tämä.
Entä sitten mitä lapsi joutuu kärsimään jos itse saa siitä tyydytystä, kun väkisin synnyttää toisen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
LOL! Mahtaa olla raskasta olla noin katkera ja masentunut.
Eihän syntymätön voisi olla katkera ja masentunut. On kuitenkin sen arvoista, että emä pääsi pukemaan söpöjä vaatteita leikkinuken sijaan elävälle nukelle.
Sinua minä tarkoitin, vai oletko muka syntymätön? Et ole, mutta katkera ja masentunut olet. Minä en ole, eivätkä ole lapsenikaan. Mahtaa olla raskasta olla sinä, eikö niin?
Tämä. Pakottamalla syntymään seuraa kärsimystä. Syntymätön ei koskaan kärsi eikä kuole.
Eikä myöskään elä. Sinäkin arvostat elämääsi niin paljon ettet ole sitä lopettanut.
Eli vertaat kuolemaa syntymättömyyteen. Ei tarkoita elämän arvostamista että pelkää kuolemaa. Pikemminkin ei olisi silloin halunnut syntyä jos ei halua kuolla.
Pitää synnyttää vain sellaisia jotka haluavat kuolla.
Vertaan kumpaakin olemattomuuteen. Sinulla olisi keino päästä muille suosittelemaasi tilaan, muttet itsekään sitä käytä. Niin kauan kuin kärsimyksesi on pienempää kuin kuolemanpelkosi, en ota sinua vakavasti.
Tämä. Lapsi varmasti halusi syntyä, jos hänen kärsimyskesä on pienempää kuin kuolemanpelkonsa.
Ihanaa että pystyn mahdollistamaan sen viattomalle ja saan samalla merkitystä itselleni.
En tunne ketään joka olisi joskus tuntenut kärsimystä. Ei sellaista lapsenikaan joudu kokemaan. Jos lapseni ei halua kuolla niin hänen kannattaisi sitten olla syntymättä. So simple.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis puoliso ei lasta kanssasi halua eikä halua sanoa sitä suoraan.
Ei välttämättä ole kyse lapsen haluamisesta tai ei haluamisesta, vaan mies ei vaan halua muuttaa mitään kun elämä on mainiota ilman lastakin. Ei ehkä edes suostu miettimään tarpeeksi. Tai kun ajattelee lasta, niin näkee vain kauhukuvia 24/7 rääkyvästä nyytistä ja paisuvasta nalkuttavasta vaimosta ja seksin puutteesta.
Siis tuo ei ole kauhukuva vaan fakta lasten saannin jälkeen.
Meillä fakta on ollut toisin päin. Paitsi, ettei kumpikaan paisunut eikä nalkuttanutkaan, ja lapset olivat hyvävatsaisia, joten rääkynää ei ole kuultu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.
Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon.
Ja sitten syntyy tahtojen taistelu ja riitoja teinin ja emän välille että kumman etu on tärkein.
Mikä h*lvetin emä?
Se asuu navetassa, joten termonilogiakin tulee sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio.
Entä sitten? Siinä välissä ehtii tapahtua kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa.
Tämä.
Entä sitten mitä lapsi joutuu kärsimään jos itse saa siitä tyydytystä, kun väkisin synnyttää toisen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
LOL! Mahtaa olla raskasta olla noin katkera ja masentunut.
Eihän syntymätön voisi olla katkera ja masentunut. On kuitenkin sen arvoista, että emä pääsi pukemaan söpöjä vaatteita leikkinuken sijaan elävälle nukelle.
Sinua minä tarkoitin, vai oletko muka syntymätön? Et ole, mutta katkera ja masentunut olet. Minä en ole, eivätkä ole lapsenikaan. Mahtaa olla raskasta olla sinä, eikö niin?
Tämä. Pakottamalla syntymään seuraa kärsimystä. Syntymätön ei koskaan kärsi eikä kuole.
Eikä myöskään elä. Sinäkin arvostat elämääsi niin paljon ettet ole sitä lopettanut.
Eli vertaat kuolemaa syntymättömyyteen. Ei tarkoita elämän arvostamista että pelkää kuolemaa. Pikemminkin ei olisi silloin halunnut syntyä jos ei halua kuolla.
Pitää synnyttää vain sellaisia jotka haluavat kuolla.
Vertaan kumpaakin olemattomuuteen. Sinulla olisi keino päästä muille suosittelemaasi tilaan, muttet itsekään sitä käytä. Niin kauan kuin kärsimyksesi on pienempää kuin kuolemanpelkosi, en ota sinua vakavasti.
Tämä. Lapsi varmasti halusi syntyä, jos hänen kärsimyskesä on pienempää kuin kuolemanpelkonsa.
Ihanaa että pystyn mahdollistamaan sen viattomalle ja saan samalla merkitystä itselleni.
En tunne ketään joka olisi joskus tuntenut kärsimystä. Ei sellaista lapsenikaan joudu kokemaan. Jos lapseni ei halua kuolla niin hänen kannattaisi sitten olla syntymättä. So simple.
Mutta itseesi et tuota sovella, joten näkemystäsi ei voi ottaa vakavasti.
Annat kuolemalle liian suuren painoarvon. Se on luonnon kiertokulun osa, ei mitään myyttisen suurta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio.
Entä sitten? Siinä välissä ehtii tapahtua kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa.
Tämä.
Entä sitten mitä lapsi joutuu kärsimään jos itse saa siitä tyydytystä, kun väkisin synnyttää toisen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
LOL! Mahtaa olla raskasta olla noin katkera ja masentunut.
Eihän syntymätön voisi olla katkera ja masentunut. On kuitenkin sen arvoista, että emä pääsi pukemaan söpöjä vaatteita leikkinuken sijaan elävälle nukelle.
Sinua minä tarkoitin, vai oletko muka syntymätön? Et ole, mutta katkera ja masentunut olet. Minä en ole, eivätkä ole lapsenikaan. Mahtaa olla raskasta olla sinä, eikö niin?
Tämä. Pakottamalla syntymään seuraa kärsimystä. Syntymätön ei koskaan kärsi eikä kuole.
Eikä myöskään elä. Sinäkin arvostat elämääsi niin paljon ettet ole sitä lopettanut.
Eli vertaat kuolemaa syntymättömyyteen. Ei tarkoita elämän arvostamista että pelkää kuolemaa. Pikemminkin ei olisi silloin halunnut syntyä jos ei halua kuolla.
Pitää synnyttää vain sellaisia jotka haluavat kuolla.
Vertaan kumpaakin olemattomuuteen. Sinulla olisi keino päästä muille suosittelemaasi tilaan, muttet itsekään sitä käytä. Niin kauan kuin kärsimyksesi on pienempää kuin kuolemanpelkosi, en ota sinua vakavasti.
Tämä. Lapsi varmasti halusi syntyä, jos hänen kärsimyskesä on pienempää kuin kuolemanpelkonsa.
Ihanaa että pystyn mahdollistamaan sen viattomalle ja saan samalla merkitystä itselleni.
En tunne ketään joka olisi joskus tuntenut kärsimystä. Ei sellaista lapsenikaan joudu kokemaan. Jos lapseni ei halua kuolla niin hänen kannattaisi sitten olla syntymättä. So simple.
Mutta itseesi et tuota sovella, joten näkemystäsi ei voi ottaa vakavasti.
Annat kuolemalle liian suuren painoarvon. Se on luonnon kiertokulun osa, ei mitään myyttisen suurta.
Tämä. Minun lapseni ei ikinä tarvitse kuolla. Suojelen häntä kaikelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio.
Entä sitten? Siinä välissä ehtii tapahtua kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa.
Tämä.
Entä sitten mitä lapsi joutuu kärsimään jos itse saa siitä tyydytystä, kun väkisin synnyttää toisen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
LOL! Mahtaa olla raskasta olla noin katkera ja masentunut.
Eihän syntymätön voisi olla katkera ja masentunut. On kuitenkin sen arvoista, että emä pääsi pukemaan söpöjä vaatteita leikkinuken sijaan elävälle nukelle.
Sinua minä tarkoitin, vai oletko muka syntymätön? Et ole, mutta katkera ja masentunut olet. Minä en ole, eivätkä ole lapsenikaan. Mahtaa olla raskasta olla sinä, eikö niin?
Tämä. Pakottamalla syntymään seuraa kärsimystä. Syntymätön ei koskaan kärsi eikä kuole.
Eikä myöskään elä. Sinäkin arvostat elämääsi niin paljon ettet ole sitä lopettanut.
Eli vertaat kuolemaa syntymättömyyteen. Ei tarkoita elämän arvostamista että pelkää kuolemaa. Pikemminkin ei olisi silloin halunnut syntyä jos ei halua kuolla.
Pitää synnyttää vain sellaisia jotka haluavat kuolla.
Vertaan kumpaakin olemattomuuteen. Sinulla olisi keino päästä muille suosittelemaasi tilaan, muttet itsekään sitä käytä. Niin kauan kuin kärsimyksesi on pienempää kuin kuolemanpelkosi, en ota sinua vakavasti.
Tämä. Lapsi varmasti halusi syntyä, jos hänen kärsimyskesä on pienempää kuin kuolemanpelkonsa.
Ihanaa että pystyn mahdollistamaan sen viattomalle ja saan samalla merkitystä itselleni.
En tunne ketään joka olisi joskus tuntenut kärsimystä. Ei sellaista lapsenikaan joudu kokemaan. Jos lapseni ei halua kuolla niin hänen kannattaisi sitten olla syntymättä. So simple.
Mutta itseesi et tuota sovella, joten näkemystäsi ei voi ottaa vakavasti.
Annat kuolemalle liian suuren painoarvon. Se on luonnon kiertokulun osa, ei mitään myyttisen suurta.
Tämä. Minun lapseni ei ikinä tarvitse kuolla. Suojelen häntä kaikelta.
Se on sinun valintasi. Muut antavat elämälle suuremman painoarvon kuin kuolemalle. Sitä et näemmä omalta ahdistukseltasi kykene näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tytöt kärttävät ja kinuavat liikakansoitusta?
Kuvitteletko ap:n synnyttävän lapsensa Bengaliin? Ei Suomessa ole liikakansoitusta.
Liikakansoitukselle ei ole rajoja koska elämme samalla planeetalla.
Suomessakaan ei ole ikinä ennen ollut näin paljon ihmisiä vaikka suorittavaa työtä on ollut paljon enemmän.
Ei jonkun Bengalin tai Etiopian liikakansoitus täällä nälänhätää aiheuta. Ei tämä pallo niin pieni ole.
Ihmisiä on liikaa maailman jokaisessa maassa, jos haluat rajat vetää maantieteellisesti, mikä ei tähän asiaan liity.
Suomessa on hyvin tilaa vaikka perustaa uusia kaupunkeja. Ei täällä ole liikaa ihmisiä, koska ei ole nälkäkuolemiakaan.
On liikaa ihmisiä elintasoon nähden ja siihen ettei kaikille ole töitä. Puolella suomalaisista kuitenkin on 2-numeroinen äo eivätkä he pärjää kuin suorittavassa työssä, joka automatisoidaan.
Sotien aikaan Suomessa oli puolet tästä väkimäärästä ja ihan hyvin sillä pärjättiin, vaikkei ollut koneita helpottamassa.
Mummoni (s. 1904) aikoinaan kertoi niistä sota-aikojen hyvin pärjäämisistä. Oli ihanaa, joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tytöt kärttävät ja kinuavat liikakansoitusta?
Kuvitteletko ap:n synnyttävän lapsensa Bengaliin? Ei Suomessa ole liikakansoitusta.
Liikakansoitukselle ei ole rajoja koska elämme samalla planeetalla.
Suomessakaan ei ole ikinä ennen ollut näin paljon ihmisiä vaikka suorittavaa työtä on ollut paljon enemmän.
Ei jonkun Bengalin tai Etiopian liikakansoitus täällä nälänhätää aiheuta. Ei tämä pallo niin pieni ole.
Ihmisiä on liikaa maailman jokaisessa maassa, jos haluat rajat vetää maantieteellisesti, mikä ei tähän asiaan liity.
Suomessa on hyvin tilaa vaikka perustaa uusia kaupunkeja. Ei täällä ole liikaa ihmisiä, koska ei ole nälkäkuolemiakaan.
On liikaa ihmisiä elintasoon nähden ja siihen ettei kaikille ole töitä. Puolella suomalaisista kuitenkin on 2-numeroinen äo eivätkä he pärjää kuin suorittavassa työssä, joka automatisoidaan.
Sotien aikaan Suomessa oli puolet tästä väkimäärästä ja ihan hyvin sillä pärjättiin, vaikkei ollut koneita helpottamassa.
Mummoni (s. 1904) aikoinaan kertoi niistä sota-aikojen hyvin pärjäämisistä. Oli ihanaa, joo.
Tämä. Liittyi väkimäärään. Ihmisiä ei voi ikinä olla liikaa.
Ole jo yli 40 ja aika paljon elämää nähnyt, myös parisuhteita. Minun kokemus asioista on se, että tuolla tavalla puhuvat ja toimivat miehet ei välttämättä koskaan halua lapsia. He antavat naisensa ymmärtää, että he ehkä joskus voisivat haluta lapsen, koska eivät halua, että nainen jättää ja haluaa erota. He yrittävät pitkittää yhdessäoloa epämäämääräisillä puheilla niin pitkään, että nainenkaan ei enää halua lasta tai ei voi enää lasta saada.
En tiedä kuuluuko apn mies näihin miehiin. Mutta sen sanon, että kuvaamani kaltaiset miehet ei ole ollenkaan harvinaisia ja voivat muilla tavoilla olla hyviä miehiä. Mutta jos nainen haluaa joskus elämässään lapsen, niin oikeastaan ainoa vaihtoehto on erota tuollaisesta miehestä ja tavata mies, joka oikeasti haluaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio.
Entä sitten? Siinä välissä ehtii tapahtua kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa.
Tämä.
Entä sitten mitä lapsi joutuu kärsimään jos itse saa siitä tyydytystä, kun väkisin synnyttää toisen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
LOL! Mahtaa olla raskasta olla noin katkera ja masentunut.
Eihän syntymätön voisi olla katkera ja masentunut. On kuitenkin sen arvoista, että emä pääsi pukemaan söpöjä vaatteita leikkinuken sijaan elävälle nukelle.
Sinua minä tarkoitin, vai oletko muka syntymätön? Et ole, mutta katkera ja masentunut olet. Minä en ole, eivätkä ole lapsenikaan. Mahtaa olla raskasta olla sinä, eikö niin?
Tämä. Pakottamalla syntymään seuraa kärsimystä. Syntymätön ei koskaan kärsi eikä kuole.
Eikä myöskään elä. Sinäkin arvostat elämääsi niin paljon ettet ole sitä lopettanut.
Eli vertaat kuolemaa syntymättömyyteen. Ei tarkoita elämän arvostamista että pelkää kuolemaa. Pikemminkin ei olisi silloin halunnut syntyä jos ei halua kuolla.
Pitää synnyttää vain sellaisia jotka haluavat kuolla.
Vertaan kumpaakin olemattomuuteen. Sinulla olisi keino päästä muille suosittelemaasi tilaan, muttet itsekään sitä käytä. Niin kauan kuin kärsimyksesi on pienempää kuin kuolemanpelkosi, en ota sinua vakavasti.
Tämä. Lapsi varmasti halusi syntyä, jos hänen kärsimyskesä on pienempää kuin kuolemanpelkonsa.
Ihanaa että pystyn mahdollistamaan sen viattomalle ja saan samalla merkitystä itselleni.
En tunne ketään joka olisi joskus tuntenut kärsimystä. Ei sellaista lapsenikaan joudu kokemaan. Jos lapseni ei halua kuolla niin hänen kannattaisi sitten olla syntymättä. So simple.
Mutta itseesi et tuota sovella, joten näkemystäsi ei voi ottaa vakavasti.
Annat kuolemalle liian suuren painoarvon. Se on luonnon kiertokulun osa, ei mitään myyttisen suurta.
Tämä. Minun lapseni ei ikinä tarvitse kuolla. Suojelen häntä kaikelta.
Se on sinun valintasi. Muut antavat elämälle suuremman painoarvon kuin kuolemalle. Sitä et näemmä omalta ahdistukseltasi kykene näkemään.
Puhu vain omasta puolestasi. Kukaan ei itse pysty päättämään pääseekö kärsimään ja kuolemaan vai ei.
Sinulla on väärä aikamuoto. En antanut, koska he elävät vielä. Ei elämän tarvitse jatkua iäti ollakseen hyvää. Eliöt kuolevat, niin nyt vaan käy, eikä siinä ole mitään myyttisen suurta.