Kun puoliso sanoo aina, ei vielä

Vastasyntynyt vauva otetaan hätääntyneeltä äidiltään ja heitetään teuraaksi, jotta ihmiset joita ei ole liikaa voivat lutkuttaa sille tarkoitetun maidon.

Puolisoni kokee suurimmaksi epävarmuudeksi sen kun ympärillä muutamia tapauksia joissa vanhemmat ovat eronneet kun lapsi on ollut noin vuoden ikäinen, ymmärrän myös tämän pelon ja olen sen hänelle sanonut. Koskaanhan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, mutta koska meidän tilanne ei edes ole verrattavissa yhteenkään esimerkkiin joita hän nostaa esille...joten hän mielestäni loppujenlopuksi vertaa meitä ihan vääriin tilanteisiin ja ylipäätään onko se edes hyväksi verrata omaa parisuhdettaan toisten suhteisiin?

Täytyy nostaa asia pöydälle ja pyytää muita vastauksia kuin en tiedä, ei veilä...taikka tätä perinteistä katsotaan vuoden päästä jonka olen ennenkin kuullut...

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole valmis vielä. Kuten sanoit itsekin, niin vaikuttaa työstävän asiaa.

Biologisesta näkökulmasta katsoen hänellä on rajattomasti aikaa työstää asiaa.

Ap:n puolestaan pitää olla realisti.

Olisi kiva kuulla koulutustaustanne. Jos mies on käynyt korkeakoulua ja vasta aloittelee uraansa, tuntuu ihan luonnolliselta, ettei vielä koe perhettä ajankohtaiseksi. Intressit ovat vielä muualla.

Jos taas itselläsi ei ole uran suhteen mitään tavoiteltavaa, niin ymmärrän myös näkemyksesi, että mitäpä sitä junnaamaan.

Voi siis olla, että teidän elämänne täyttyy eri tahtiin ja se voi aiheuttaa riskin. Pitkän tähtäimen onnistumisen kannattaa turvallisinta on edetä sen aikataulun mukaan, jolla resurssit vapautuvat lasten tekoon myöhemmin. Sen toisen taas - eli sinun - kannattaa keksiä sillä välin muuta sisältöä elämääsi. Jos tämä tuntuu liian isolta kompromissilta, niin ero lienee viisasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.

Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon.

Ja sitten syntyy tahtojen taistelu ja riitoja teinin ja emän välille että kumman etu on tärkein.

Mikä h*lvetin emä?

Tuo katkera käyttää eläimiin liittyvää termistöä kuten poikiminen ja emä halventaakseen lasten saamista. Oman surkean elämänsä aiheuttamasta katkeruudesta tuossa on kyse.

Minkä luulet olevan syynä sille että samoille asioille on useita sanoja ja että kaltaisesi provosoituvat jonkin synonyymin käytöstä?

Et ole ihan ymmärtänyt kielen sävyjä oikein, jos kuvittelet että synonyymit ovat vaihtokelpoisia noin vaan. Mutta sinähän oletkin tuossa kohtaa epärehellinen. Ilmiselvää on halusi loukata ja provosoida. Siksihän eläimiin liittyviä termejä käytät.

Ap kuulostaa todella lapsekkaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.

Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon.

Ja sitten syntyy tahtojen taistelu ja riitoja teinin ja emän välille että kumman etu on tärkein.

Mikä h*lvetin emä?

Emätin on vekotin jolla tullaan helvetin emäksi.

Minulla on äititin!!!!!!

Ap ota ero ja hommaa puoliso, joka haluaa heti lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.

Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon.

Ja sitten syntyy tahtojen taistelu ja riitoja teinin ja emän välille että kumman etu on tärkein.

Mikä h*lvetin emä?

Tuo katkera käyttää eläimiin liittyvää termistöä kuten poikiminen ja emä halventaakseen lasten saamista. Oman surkean elämänsä aiheuttamasta katkeruudesta tuossa on kyse.

Ai väität että olemassa oleva tuntee kärsimystä toisin kuin olemassa olematon?

Sinä ainakaan et välitä kärsimyksestäsi niin paljoa, että tekisit itsesi olemattomaksi. Siksi kantaasi ei voi ottaa vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.

Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon.

Ja sitten syntyy tahtojen taistelu ja riitoja teinin ja emän välille että kumman etu on tärkein.

Mikä h*lvetin emä?

Tuo katkera käyttää eläimiin liittyvää termistöä kuten poikiminen ja emä halventaakseen lasten saamista. Oman surkean elämänsä aiheuttamasta katkeruudesta tuossa on kyse.

Minkä luulet olevan syynä sille että samoille asioille on useita sanoja ja että kaltaisesi provosoituvat jonkin synonyymin käytöstä?

Et ole ihan ymmärtänyt kielen sävyjä oikein, jos kuvittelet että synonyymit ovat vaihtokelpoisia noin vaan. Mutta sinähän oletkin tuossa kohtaa epärehellinen. Ilmiselvää on halusi loukata ja provosoida. Siksihän eläimiin liittyviä termejä käytät.

Et vastannut kysymykseen. Miksi sinulle on tärkeää pitää itseäsi parempana muihin eläimiin nähden, jos pidät heihin rinnastamista halventavana?

Miehet kypsyvät vanhemmuuteen hitaammin kuin naiset, eikä osa kypsy koskaan. Omien lasten saaminen nähdään uhkakuvana ja rasitteena. Jos kaikki ihmiset ajattelisivat näin, kukaan ei panisi paljaltaan eikä ketään meistä olisi olemassa.

Miehellä ei ole kohdun himoa.

Useimmat miehet eivät halua lapsia, mutta sitten kun heille syntyy omia lapsia, jotkut heistä rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään muuta. Sellaisia miehiä ei tällä palstalla ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.

Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon.

Ja sitten syntyy tahtojen taistelu ja riitoja teinin ja emän välille että kumman etu on tärkein.

Mikä h*lvetin emä?

Emätin on vekotin jolla tullaan helvetin emäksi.

Ihminen luulee olevansa eläintä parempi ja viisaampi olento, mutta ihminen on alhainen olentoja joka esim tappaa omia pentujaan. Ja muutenkin saa sortaa näitä kenenkään puuttumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.

Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon.

Ja sitten syntyy tahtojen taistelu ja riitoja teinin ja emän välille että kumman etu on tärkein.

Mikä h*lvetin emä?

Tuo katkera käyttää eläimiin liittyvää termistöä kuten poikiminen ja emä halventaakseen lasten saamista. Oman surkean elämänsä aiheuttamasta katkeruudesta tuossa on kyse.

Ai väität että olemassa oleva tuntee kärsimystä toisin kuin olemassa olematon?

Sinä ainakaan et välitä kärsimyksestäsi niin paljoa, että tekisit itsesi olemattomaksi. Siksi kantaasi ei voi ottaa vakavasti.

Tämä. Kuoleminen on sama kuin syntymättömyys. Kuolemanpelkoiselle voi sanoa että miksi sitten synnyit jos kuolema niin pelottaa? Mikset sitten eliminoi itseäsi jos kuolema niin pelottaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio.

Entä sitten? Siinä välissä ehtii tapahtua kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa.

Tämä.

Entä sitten mitä lapsi joutuu kärsimään jos itse saa siitä tyydytystä, kun väkisin synnyttää toisen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.

LOL! Mahtaa olla raskasta olla noin katkera ja masentunut.

Eihän syntymätön voisi olla katkera ja masentunut. On kuitenkin sen arvoista, että emä pääsi pukemaan söpöjä vaatteita leikkinuken sijaan elävälle nukelle.

Sinua minä tarkoitin, vai oletko muka syntymätön? Et ole, mutta katkera ja masentunut olet. Minä en ole, eivätkä ole lapsenikaan. Mahtaa olla raskasta olla sinä, eikö niin?

Tämä. Pakottamalla syntymään seuraa kärsimystä. Syntymätön ei koskaan kärsi eikä kuole.

Eikä myöskään elä. Sinäkin arvostat elämääsi niin paljon ettet ole sitä lopettanut.

Eli vertaat kuolemaa syntymättömyyteen. Ei tarkoita elämän arvostamista että pelkää kuolemaa. Pikemminkin ei olisi silloin halunnut syntyä jos ei halua kuolla.

Pitää synnyttää vain sellaisia jotka haluavat kuolla.

Vertaan kumpaakin olemattomuuteen. Sinulla olisi keino päästä muille suosittelemaasi tilaan, muttet itsekään sitä käytä. Niin kauan kuin kärsimyksesi on pienempää kuin kuolemanpelkosi, en ota sinua vakavasti.

Mies ei halua kanssasi lasta. Jos saatte lapsen, ei se ole sitä mitä mies oikeasti haluaa. Läsnäolevaa isää et nykyisestä miehestäsi saa, vaikka mies painostukseesi suostuisi. Käytöksesi on passiivista painostusta, vaikka et sitä tunnistakaan. Jos haluat lapsen nyt, niin vaihda miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan lastani niin paljon että se menee oman lisääntymistarpeeni edelle enkä pakota häntä kärsimään ja kuolemaan <3

Tämä. Oman lapsen ei halua kuolevan. Siksi en häntä siihen pakota.

En minäkään lastani tapa, mutta annoin hänelle kuitenkin elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio.

Entä sitten? Siinä välissä ehtii tapahtua kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa.

Tämä.

Entä sitten mitä lapsi joutuu kärsimään jos itse saa siitä tyydytystä, kun väkisin synnyttää toisen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.

LOL! Mahtaa olla raskasta olla noin katkera ja masentunut.

Eihän syntymätön voisi olla katkera ja masentunut. On kuitenkin sen arvoista, että emä pääsi pukemaan söpöjä vaatteita leikkinuken sijaan elävälle nukelle.

Sinua minä tarkoitin, vai oletko muka syntymätön? Et ole, mutta katkera ja masentunut olet. Minä en ole, eivätkä ole lapsenikaan. Mahtaa olla raskasta olla sinä, eikö niin?

Tämä. Pakottamalla syntymään seuraa kärsimystä. Syntymätön ei koskaan kärsi eikä kuole.

Eikä myöskään elä. Sinäkin arvostat elämääsi niin paljon ettet ole sitä lopettanut.

Eli vertaat kuolemaa syntymättömyyteen. Ei tarkoita elämän arvostamista että pelkää kuolemaa. Pikemminkin ei olisi silloin halunnut syntyä jos ei halua kuolla.

Pitää synnyttää vain sellaisia jotka haluavat kuolla.

Vertaan kumpaakin olemattomuuteen. Sinulla olisi keino päästä muille suosittelemaasi tilaan, muttet itsekään sitä käytä. Niin kauan kuin kärsimyksesi on pienempää kuin kuolemanpelkosi, en ota sinua vakavasti.

Tämä. Lapsi varmasti halusi syntyä, jos hänen kärsimyskesä on pienempää kuin kuolemanpelkonsa.

Ihanaa että pystyn mahdollistamaan sen viattomalle ja saan samalla merkitystä itselleni.

Miesten on helppo sanoa ei vielä kun tietää että lapsia voi tehdä myöhemminkin. Naisella ei ole niin paljoa aikaa miettiä eli jos varmasti tietää haluavansa lapsia niin turha sitä on odotella ja pilata omat mahdollisuudet raskaaksi tulemiselle.

Millainen teidän parisuhde on muuten? Miksi olette yhdessä? Kumpi sulle on tärkeämpää lapsen saaminen ylipäätään vai juuri tämän ihmisen kanssa elämän jakaminen ja yhteisen perheen perustaminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan lastani niin paljon että se menee oman lisääntymistarpeeni edelle enkä pakota häntä kärsimään ja kuolemaan <3

Tämä. Oman lapsen ei halua kuolevan. Siksi en häntä siihen pakota.

En minäkään lastani tapa, mutta annoin hänelle kuitenkin elämän.

Annoit hänelle kuoleman. 

Tuskainen kirjoitti:

Miksi kaikki olettaa että tarkoitukseni on pakottaa ja painostaa?

Olen asian nostanut useasti esille vain saadakseni tietää mitä puolisoni tulevaisuudelta todella haluaa, jos hän ei moniin vuosiin lasta haluat niin mitä varten minäkään roikun suhteessa jossa lopulta unelmat eivät kohtaa, onko se todella sen arvoista satuttaa itseään?

Kaipasin enemmän vertaistukea miten muut on toimineet kyseisessä tilanteessa, jääkö sitä vaan odottelemaan itse tuskaisena että koskakohan se toinen sitten mahtaa suostua...

Olet ollut nuori aloittaessanne suhteen.

Voit myös antaa katseesi vaeltaa muualle.

Naisen kannalta lapsensaanti nuoremmalla iällä voi olla helpompaa, elimistö joustavampi, hedelmällisyys hyvä. Kun lapsi kasvaa, nainen on yhä nuori ja jaksava.