Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?

Mä olen aina ihmetellyt näissä äitien univajeketjuissa, että miten ihmeessä ne PYSYY hereillä? Minulla ei tarvitse olla kuin yksi huonosti nukuttu yö takana, niin olen jo niin väsynyt, että yksinkertaisesti nukahdan. Melkein jopa kävellessä. En siis tiedä mitään univajeesta, koska en pysy hereillä niin kauaa, että sitä pääsisi muodostumaan. Minulla on 3 lasta, joten jotain vauva-ajastakin tiedän. Jos tuli tunne, että pitää päästä nukkumaan, vauva pinnasänkyyn ja sitten nukuin. Monesti se vauvakin sitten nukahti. Minulla se onni, ettei unta todellakaan tarvitse odotella jos väsyttää. Vartissakin pääsen jo niin umpiuneen, etten herätessä kestää hetki tajuta missä mennään.

Onko kukaan henkilö, joka on selvinnyt täysijärkisenä vauvavuodesta? Itse en ole koskaan tavannut. Kaikki lasten vanhemmat ovat tavalla tai toisella menneet sekaisin. Itsekin olen... välillä tuntuu että jäljellä on enää kuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Ei kyse ole äidin unettomuudesta vaan siitä, että ei ole mahdollisuutta nukkua, kun vauva herättää koko ajan ja estää nukkumisen. Unettomuutta toki voisikin hoitaa. Mutta jos unen puutteen syy ei ole henkilössä itsessään vaan kyseessä on ulkoinen syy, joko toinen henkilö estää nukkumisen, niin ei lääkärillä ole siihen mitään hoitoa tarjota. Kyseessä ei ole tällöin mikään henkilössä itsessään oleva sairaus, jota voisi lääketieteen keinoin hoitaa.

Hänen vauvaltaan ei hänen mukaansa (muka) löytynyt syytä eikä hoidosta ollut apua. Kyllä se silloin on hänen unihäiriönsä, joka hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Jep, tuolla ne on vieläkin kaapissa (varmaan jo vanhentuneina). Lapset jo päiväkodissa ja mies turhakkeena heitetty pihalle. Että selvisin. Olen kyllä sitä mieltä, että paljon säästyisi turhia lääkärikäyntejä, jos vaan tarjottaisiin vaikka lastenhoitajaa kahdeksi tunniksi. Kunnallinen lääkäri maksaa kunnalle kuitenkin aika paljon enemmän kuin se lastenhoitaja. Jos lastenhoitaja tulisi vaikka aamulla ottamaan lapsen pariksi tunniksi ja äiti saisi jäädä aamusta vähän nukkumaan valvotun yön jälkeen, ei tarvitsisi niin paljoa niitä neuvola- ja terveyskeskuslääkäreitä kuormittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Jep, tuolla ne on vieläkin kaapissa (varmaan jo vanhentuneina). Lapset jo päiväkodissa ja mies turhakkeena heitetty pihalle. Että selvisin. Olen kyllä sitä mieltä, että paljon säästyisi turhia lääkärikäyntejä, jos vaan tarjottaisiin vaikka lastenhoitajaa kahdeksi tunniksi. Kunnallinen lääkäri maksaa kunnalle kuitenkin aika paljon enemmän kuin se lastenhoitaja. Jos lastenhoitaja tulisi vaikka aamulla ottamaan lapsen pariksi tunniksi ja äiti saisi jäädä aamusta vähän nukkumaan valvotun yön jälkeen, ei tarvitsisi niin paljoa niitä neuvola- ja terveyskeskuslääkäreitä kuormittaa.

Miten se kaksi tuntia muka auttaa nukkumiseen? Siinähän saa just sen lyhyen pätkän josta on pakko herätä liian aikaisin.

Ja kuka menee lääkäriin jos nukkuu liian vähän? Eihän se mikään sairaus ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Näin maallikkona (en siis ole tuo lääkäri) en tiedä mikä tuo toinen on, mutta melatoniinilla ei ole kyllä muhun mitään vaikutusta. Edes ketiapiini ei saanut aina nukahtamaan. Ja kaikki tietää nämä älä katso puhelinta, rauhoitu ja tee jotain kivaa, mutta jos vauva huutaa ja mies ärsyttää ja hänen kanssaan tulee jatkuvasti riitaa jne., niin ei se rauhoittuminen nyt ihan niin vaan onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Olen eri, mutta todellako luulet, että bentsoilla korjataan äidin unenpuute, joka johtuu yöheräilevästä vauvasta. Joopajoo. Melatoniinikin on ihan eri tarkoitukseen, tuollaiseen se ei auta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Näin maallikkona (en siis ole tuo lääkäri) en tiedä mikä tuo toinen on, mutta melatoniinilla ei ole kyllä muhun mitään vaikutusta. Edes ketiapiini ei saanut aina nukahtamaan. Ja kaikki tietää nämä älä katso puhelinta, rauhoitu ja tee jotain kivaa, mutta jos vauva huutaa ja mies ärsyttää ja hänen kanssaan tulee jatkuvasti riitaa jne., niin ei se rauhoittuminen nyt ihan niin vaan onnistu.

Se toinen oli vähän väärin kirjoitettu, mutta kyseessä on siis bentso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Jep, tuolla ne on vieläkin kaapissa (varmaan jo vanhentuneina). Lapset jo päiväkodissa ja mies turhakkeena heitetty pihalle. Että selvisin. Olen kyllä sitä mieltä, että paljon säästyisi turhia lääkärikäyntejä, jos vaan tarjottaisiin vaikka lastenhoitajaa kahdeksi tunniksi. Kunnallinen lääkäri maksaa kunnalle kuitenkin aika paljon enemmän kuin se lastenhoitaja. Jos lastenhoitaja tulisi vaikka aamulla ottamaan lapsen pariksi tunniksi ja äiti saisi jäädä aamusta vähän nukkumaan valvotun yön jälkeen, ei tarvitsisi niin paljoa niitä neuvola- ja terveyskeskuslääkäreitä kuormittaa.

Lasun kauttahan tällaista apua saa, mutta se lasu on monelle liian suuri ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Näin maallikkona (en siis ole tuo lääkäri) en tiedä mikä tuo toinen on, mutta melatoniinilla ei ole kyllä muhun mitään vaikutusta. Edes ketiapiini ei saanut aina nukahtamaan. Ja kaikki tietää nämä älä katso puhelinta, rauhoitu ja tee jotain kivaa, mutta jos vauva huutaa ja mies ärsyttää ja hänen kanssaan tulee jatkuvasti riitaa jne., niin ei se rauhoittuminen nyt ihan niin vaan onnistu.

Se toinen oli vähän väärin kirjoitettu, mutta kyseessä on siis bentso.

haha, joo, no, jos se on joku tujumpi, niin en ehkä ihan heti määräisi henkilölle, joka on vastuussa vauvasta. Ei tuo tosiaan ole lääkärin asia, vaan pitäisi olla jotain ihan muita tukimuotoja. Siis ihan yksinkertaisuudessa lastenhoito- ja kotiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Jep, tuolla ne on vieläkin kaapissa (varmaan jo vanhentuneina). Lapset jo päiväkodissa ja mies turhakkeena heitetty pihalle. Että selvisin. Olen kyllä sitä mieltä, että paljon säästyisi turhia lääkärikäyntejä, jos vaan tarjottaisiin vaikka lastenhoitajaa kahdeksi tunniksi. Kunnallinen lääkäri maksaa kunnalle kuitenkin aika paljon enemmän kuin se lastenhoitaja. Jos lastenhoitaja tulisi vaikka aamulla ottamaan lapsen pariksi tunniksi ja äiti saisi jäädä aamusta vähän nukkumaan valvotun yön jälkeen, ei tarvitsisi niin paljoa niitä neuvola- ja terveyskeskuslääkäreitä kuormittaa.

Lasun kauttahan tällaista apua saa, mutta se lasu on monelle liian suuri ongelma.

Edelleenkään en tiedä ketään, joka sellaista apua olisi saanut. Lasusta saa kirjurin sohvalle kyttäämään, että miten laadukkaasti saat äitiyttä suoritettua. Ja taustalla toki ajatus, että jos et saa tehtyä sitä riittävän laadukkaasti, lapsi voidaan ottaa sulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Olen eri, mutta todellako luulet, että bentsoilla korjataan äidin unenpuute, joka johtuu yöheräilevästä vauvasta. Joopajoo. Melatoniinikin on ihan eri tarkoitukseen, tuollaiseen se ei auta mitenkään.

En luule vaan tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Näin maallikkona (en siis ole tuo lääkäri) en tiedä mikä tuo toinen on, mutta melatoniinilla ei ole kyllä muhun mitään vaikutusta. Edes ketiapiini ei saanut aina nukahtamaan. Ja kaikki tietää nämä älä katso puhelinta, rauhoitu ja tee jotain kivaa, mutta jos vauva huutaa ja mies ärsyttää ja hänen kanssaan tulee jatkuvasti riitaa jne., niin ei se rauhoittuminen nyt ihan niin vaan onnistu.

Se toinen oli vähän väärin kirjoitettu, mutta kyseessä on siis bentso.

haha, joo, no, jos se on joku tujumpi, niin en ehkä ihan heti määräisi henkilölle, joka on vastuussa vauvasta. Ei tuo tosiaan ole lääkärin asia, vaan pitäisi olla jotain ihan muita tukimuotoja. Siis ihan yksinkertaisuudessa lastenhoito- ja kotiapua.

Bentsoja ei ylipäätään nykyään haluta määrätä. Ei niitä määrätä ensisijaiseksi unilääkkeeksi koskaan, ei ennen kuin on muut kokeiltu ensin. Ja moni lääkäri ei kirjoita bentsoja ollenkaan. Tuo joka niitä bentsoja ja melatoniinia ehdotti ei vain tiedä asioista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Näin maallikkona (en siis ole tuo lääkäri) en tiedä mikä tuo toinen on, mutta melatoniinilla ei ole kyllä muhun mitään vaikutusta. Edes ketiapiini ei saanut aina nukahtamaan. Ja kaikki tietää nämä älä katso puhelinta, rauhoitu ja tee jotain kivaa, mutta jos vauva huutaa ja mies ärsyttää ja hänen kanssaan tulee jatkuvasti riitaa jne., niin ei se rauhoittuminen nyt ihan niin vaan onnistu.

Se toinen oli vähän väärin kirjoitettu, mutta kyseessä on siis bentso.

haha, joo, no, jos se on joku tujumpi, niin en ehkä ihan heti määräisi henkilölle, joka on vastuussa vauvasta. Ei tuo tosiaan ole lääkärin asia, vaan pitäisi olla jotain ihan muita tukimuotoja. Siis ihan yksinkertaisuudessa lastenhoito- ja kotiapua.

Onneksi sun ei tarvitsekaan määrätä lääkkeitä. Eksatsepaami nyt sattuu olemaan ihan käypä hoitosuosituksen mukainen lääke imettäville ja vauvaa hoitaville äideille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Näin maallikkona (en siis ole tuo lääkäri) en tiedä mikä tuo toinen on, mutta melatoniinilla ei ole kyllä muhun mitään vaikutusta. Edes ketiapiini ei saanut aina nukahtamaan. Ja kaikki tietää nämä älä katso puhelinta, rauhoitu ja tee jotain kivaa, mutta jos vauva huutaa ja mies ärsyttää ja hänen kanssaan tulee jatkuvasti riitaa jne., niin ei se rauhoittuminen nyt ihan niin vaan onnistu.

Se toinen oli vähän väärin kirjoitettu, mutta kyseessä on siis bentso.

haha, joo, no, jos se on joku tujumpi, niin en ehkä ihan heti määräisi henkilölle, joka on vastuussa vauvasta. Ei tuo tosiaan ole lääkärin asia, vaan pitäisi olla jotain ihan muita tukimuotoja. Siis ihan yksinkertaisuudessa lastenhoito- ja kotiapua.

Bentsoja ei ylipäätään nykyään haluta määrätä. Ei niitä määrätä ensisijaiseksi unilääkkeeksi koskaan, ei ennen kuin on muut kokeiltu ensin. Ja moni lääkäri ei kirjoita bentsoja ollenkaan. Tuo joka niitä bentsoja ja melatoniinia ehdotti ei vain tiedä asioista mitään.

Paitis juurikin imettäville äideille 🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Näin maallikkona (en siis ole tuo lääkäri) en tiedä mikä tuo toinen on, mutta melatoniinilla ei ole kyllä muhun mitään vaikutusta. Edes ketiapiini ei saanut aina nukahtamaan. Ja kaikki tietää nämä älä katso puhelinta, rauhoitu ja tee jotain kivaa, mutta jos vauva huutaa ja mies ärsyttää ja hänen kanssaan tulee jatkuvasti riitaa jne., niin ei se rauhoittuminen nyt ihan niin vaan onnistu.

No se että sä et nuku millään ei varsinaisesti ole mikään yleistettävissä oleva tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Jep, tuolla ne on vieläkin kaapissa (varmaan jo vanhentuneina). Lapset jo päiväkodissa ja mies turhakkeena heitetty pihalle. Että selvisin. Olen kyllä sitä mieltä, että paljon säästyisi turhia lääkärikäyntejä, jos vaan tarjottaisiin vaikka lastenhoitajaa kahdeksi tunniksi. Kunnallinen lääkäri maksaa kunnalle kuitenkin aika paljon enemmän kuin se lastenhoitaja. Jos lastenhoitaja tulisi vaikka aamulla ottamaan lapsen pariksi tunniksi ja äiti saisi jäädä aamusta vähän nukkumaan valvotun yön jälkeen, ei tarvitsisi niin paljoa niitä neuvola- ja terveyskeskuslääkäreitä kuormittaa.

Lasun kauttahan tällaista apua saa, mutta se lasu on monelle liian suuri ongelma.

Ei saa. Sieltä saa kaksi tätiä sohvalle kirjaamaan onko äiti varmasti nyt täydellinen kaikessa.

Ja tiedot on sitten kirjoissa ja kansissa lapsen loppuiän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Näin maallikkona (en siis ole tuo lääkäri) en tiedä mikä tuo toinen on, mutta melatoniinilla ei ole kyllä muhun mitään vaikutusta. Edes ketiapiini ei saanut aina nukahtamaan. Ja kaikki tietää nämä älä katso puhelinta, rauhoitu ja tee jotain kivaa, mutta jos vauva huutaa ja mies ärsyttää ja hänen kanssaan tulee jatkuvasti riitaa jne., niin ei se rauhoittuminen nyt ihan niin vaan onnistu.

Se toinen oli vähän väärin kirjoitettu, mutta kyseessä on siis bentso.

haha, joo, no, jos se on joku tujumpi, niin en ehkä ihan heti määräisi henkilölle, joka on vastuussa vauvasta. Ei tuo tosiaan ole lääkärin asia, vaan pitäisi olla jotain ihan muita tukimuotoja. Siis ihan yksinkertaisuudessa lastenhoito- ja kotiapua.

Onneksi sun ei tarvitsekaan määrätä lääkkeitä. Eksatsepaami nyt sattuu olemaan ihan käypä hoitosuosituksen mukainen lääke imettäville ja vauvaa hoitaville äideille.

Olet nyt jo kaksi kertaa kirjoittanut lääkkeen vaikuttavan aineen nimen väärin, ja molemmilla kerroilla eri tavalla väärin. Lisäksi muukin kirjoitustapasi paljastaa, että et ole terveydenhuollon ammattihenkilö, esimerkiksi lääkäri tai hoitaja. Eli juttusi ei oikein vakuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!

Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.

Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.

Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.

Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.

Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.

Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.

Lääkärinä sä tiedät että on olemassa melatoniinia ja oksastepaamia. Sen lisäksi jos äiti ei nuku päivällä yliväsyneenäkään edes sitä puolta tuntia, on kyseessä toiminnallinen unettomuus/nukahtamisvaikeus, johon lääkärinä varmasti osaat antaa neuvoja.

Näin maallikkona (en siis ole tuo lääkäri) en tiedä mikä tuo toinen on, mutta melatoniinilla ei ole kyllä muhun mitään vaikutusta. Edes ketiapiini ei saanut aina nukahtamaan. Ja kaikki tietää nämä älä katso puhelinta, rauhoitu ja tee jotain kivaa, mutta jos vauva huutaa ja mies ärsyttää ja hänen kanssaan tulee jatkuvasti riitaa jne., niin ei se rauhoittuminen nyt ihan niin vaan onnistu.

Se toinen oli vähän väärin kirjoitettu, mutta kyseessä on siis bentso.

haha, joo, no, jos se on joku tujumpi, niin en ehkä ihan heti määräisi henkilölle, joka on vastuussa vauvasta. Ei tuo tosiaan ole lääkärin asia, vaan pitäisi olla jotain ihan muita tukimuotoja. Siis ihan yksinkertaisuudessa lastenhoito- ja kotiapua.

Niitä kyllä saa sossun kautta.