Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?
Ja juu, tiedostan että väsymys voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään kun ei ole takeita että taaperokaan nukkuis yhtään sen paremmin. Nyt vauva 10 kk ja nyt on vaihe jolloin tulee sekä etuhampaat että on flunssa. Yöt on yhtä valvomista, aamut alkaa siinä 5-6 maissa. Tuntuu että sydän hakkaa miljoonaa ja on kuin aivosumussa. Olen ennen ollut hyvämuistinen, tarkka asioissa. Nyt unohtelen aivan kaiken laskuista neuvolakäynteihin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti. Keho käy ylikierroksilla. Onkohan tähän näköpiirissä helpotusta, millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (661)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniita puheita nuo, että pyydä neuvolasta apua, jos vauva valvottaa.
Minun lapsi valvotti joka yö. Itkien pyysin neuvolasta apua. Terkkarilta ja neuvolalääkäriltä, sain empatiaa ja tsemppausta ja voivottelua, en mitään konkreettista. Tai sain tietenkin myös unikouluohjeita ja niitä noudatin ja asiaa seurattiin neuvolakäynneillä, mutta kun ohjeiden mukaan toteutetut unikoulut ei vähentäneet valvomista, niin sen jälkeen taas vain voivoteltiin. Jouduin lopulta itse sairaalaan, koska kehoni ei enää kestänyt unen puutetta ja sairastuin (fyysisesti). Siltikään emme saaneet mitään konkreettista apua mistään. Sairaalassaoloaikani hoitui niin, että eräs läheinen otti pakon edessä palkatonta vapaata ja hoito vauvaa, mutta hän sai siitä isoja ongelmia työssään.Jos vaivan huonolle nukkumiselle ei löytynyt muutoin hoidettavaa syytä, mitä sä ajattelet että olisi pitänyt tehdä? Kai sä kävit itse lääkärissä myös?
Siis joku kertoo joutuneensa sairaalaan ja sinä kysyt häneltä kävikö hän itse lääkärissä. Öh.
Selvästi ei käynyt kun joutui sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun selaa, ymmärtää miksi syntyvyys on laskenut. Aivan järjetöntä vihaa kohdistuu äiteihin. Ihmiset purkavat omaa pahaa oloansa haukkumalla ja syyllistämällä äitejä. Kaikki lapsen uniongelmista alkaen ovat tämän ihmistyypin mielestä äidin syytä.
Aika harva täällä on äitejä syyllistänyt itse asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniita puheita nuo, että pyydä neuvolasta apua, jos vauva valvottaa.
Minun lapsi valvotti joka yö. Itkien pyysin neuvolasta apua. Terkkarilta ja neuvolalääkäriltä, sain empatiaa ja tsemppausta ja voivottelua, en mitään konkreettista. Tai sain tietenkin myös unikouluohjeita ja niitä noudatin ja asiaa seurattiin neuvolakäynneillä, mutta kun ohjeiden mukaan toteutetut unikoulut ei vähentäneet valvomista, niin sen jälkeen taas vain voivoteltiin. Jouduin lopulta itse sairaalaan, koska kehoni ei enää kestänyt unen puutetta ja sairastuin (fyysisesti). Siltikään emme saaneet mitään konkreettista apua mistään. Sairaalassaoloaikani hoitui niin, että eräs läheinen otti pakon edessä palkatonta vapaata ja hoito vauvaa, mutta hän sai siitä isoja ongelmia työssään.Jos vaivan huonolle nukkumiselle ei löytynyt muutoin hoidettavaa syytä, mitä sä ajattelet että olisi pitänyt tehdä? Kai sä kävit itse lääkärissä myös?
Siis joku kertoo joutuneensa sairaalaan ja sinä kysyt häneltä kävikö hän itse lääkärissä. Öh.
Selvästi ei käynyt kun joutui sairaalaan.
Mitä tarkoitat? Sairaalassa on lääkäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniita puheita nuo, että pyydä neuvolasta apua, jos vauva valvottaa.
Minun lapsi valvotti joka yö. Itkien pyysin neuvolasta apua. Terkkarilta ja neuvolalääkäriltä, sain empatiaa ja tsemppausta ja voivottelua, en mitään konkreettista. Tai sain tietenkin myös unikouluohjeita ja niitä noudatin ja asiaa seurattiin neuvolakäynneillä, mutta kun ohjeiden mukaan toteutetut unikoulut ei vähentäneet valvomista, niin sen jälkeen taas vain voivoteltiin. Jouduin lopulta itse sairaalaan, koska kehoni ei enää kestänyt unen puutetta ja sairastuin (fyysisesti). Siltikään emme saaneet mitään konkreettista apua mistään. Sairaalassaoloaikani hoitui niin, että eräs läheinen otti pakon edessä palkatonta vapaata ja hoito vauvaa, mutta hän sai siitä isoja ongelmia työssään.No mitä ihmeen apua odotit - että lääkäri tulee teille siivoamaan? Olisi pitänyt tehdä lasu ja lapsi huostaan siksi aikaa, että nukut väsymyksesi pois ja sitten katsoa yhdessä sijaisperheen kanssa, palautetaanko lapsi vain osaako se nukkua paremmin muualla kuin luonasi.
Sulla reppanalla ei oikein ole tietotaso kohdillaan, kun vinoilet siitä miten muka joku odottaa lääkärin tulevan siivoamaan. Neuvolan ja sosiaalityön yhteistyönähän on mahdollista saada lapsiperheiden kotipalvelua tilapäisesti. Itse olen ollut tuossa kotipalvelujutussa töissä joskus ja nähnyt miten ISO konkreettinen apu siitä on vaikeassa tilanteessa olevalle äidille.
Mitähän sä oot tehnyt auttaaksesi joskus muita? Tuskin mitään, ei sulla ole kykyä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!
Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.
Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniita puheita nuo, että pyydä neuvolasta apua, jos vauva valvottaa.
Minun lapsi valvotti joka yö. Itkien pyysin neuvolasta apua. Terkkarilta ja neuvolalääkäriltä, sain empatiaa ja tsemppausta ja voivottelua, en mitään konkreettista. Tai sain tietenkin myös unikouluohjeita ja niitä noudatin ja asiaa seurattiin neuvolakäynneillä, mutta kun ohjeiden mukaan toteutetut unikoulut ei vähentäneet valvomista, niin sen jälkeen taas vain voivoteltiin. Jouduin lopulta itse sairaalaan, koska kehoni ei enää kestänyt unen puutetta ja sairastuin (fyysisesti). Siltikään emme saaneet mitään konkreettista apua mistään. Sairaalassaoloaikani hoitui niin, että eräs läheinen otti pakon edessä palkatonta vapaata ja hoito vauvaa, mutta hän sai siitä isoja ongelmia työssään.No mitä ihmeen apua odotit - että lääkäri tulee teille siivoamaan? Olisi pitänyt tehdä lasu ja lapsi huostaan siksi aikaa, että nukut väsymyksesi pois ja sitten katsoa yhdessä sijaisperheen kanssa, palautetaanko lapsi vain osaako se nukkua paremmin muualla kuin luonasi.
Sulla reppanalla ei oikein ole tietotaso kohdillaan, kun vinoilet siitä miten muka joku odottaa lääkärin tulevan siivoamaan. Neuvolan ja sosiaalityön yhteistyönähän on mahdollista saada lapsiperheiden kotipalvelua tilapäisesti. Itse olen ollut tuossa kotipalvelujutussa töissä joskus ja nähnyt miten ISO konkreettinen apu siitä on vaikeassa tilanteessa olevalle äidille.
Mitähän sä oot tehnyt auttaaksesi joskus muita? Tuskin mitään, ei sulla ole kykyä siihen.
Kunnat rikkoo lakia eikä suinkaan todellakaan tarjoa noita kotityöpalveluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniita puheita nuo, että pyydä neuvolasta apua, jos vauva valvottaa.
Minun lapsi valvotti joka yö. Itkien pyysin neuvolasta apua. Terkkarilta ja neuvolalääkäriltä, sain empatiaa ja tsemppausta ja voivottelua, en mitään konkreettista. Tai sain tietenkin myös unikouluohjeita ja niitä noudatin ja asiaa seurattiin neuvolakäynneillä, mutta kun ohjeiden mukaan toteutetut unikoulut ei vähentäneet valvomista, niin sen jälkeen taas vain voivoteltiin. Jouduin lopulta itse sairaalaan, koska kehoni ei enää kestänyt unen puutetta ja sairastuin (fyysisesti). Siltikään emme saaneet mitään konkreettista apua mistään. Sairaalassaoloaikani hoitui niin, että eräs läheinen otti pakon edessä palkatonta vapaata ja hoito vauvaa, mutta hän sai siitä isoja ongelmia työssään.Jos vaivan huonolle nukkumiselle ei löytynyt muutoin hoidettavaa syytä, mitä sä ajattelet että olisi pitänyt tehdä? Kai sä kävit itse lääkärissä myös?
Siis joku kertoo joutuneensa sairaalaan ja sinä kysyt häneltä kävikö hän itse lääkärissä. Öh.
Selvästi ei käynyt kun joutui sairaalaan.
Mitä tarkoitat? Sairaalassa on lääkäreitä.
😂 Säkö et käy lääkärillä ennen kuin olet osastokunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!
Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.
Miksi miehesi ei hoitanut lasta viikonloppuisin? Miksette palkanneet hoitoapua?
Olen eri, mutta minuakin alkaa suututtamaan tämä sama täysin ymmärtämätön kommentointi.
Kaikilla ei ole miestä osallistumassa. Yhden ystäväni mies kuoli yllättäen, kun ystäväni oli raskaana. Toisen ystäväni mies kuoli syöpään lasten ollessa pieniä. Osa naisista on yksihuoltajia, nykyään aika iso osa. Osan mies tekee pitkää päivää, työmatkoja, ylitöitä, tai on aina töissä olevia yrittäjiä, osalla näin toimitaan rahan takia pakon edessä, osalla siksi että mies pakenee lapsiarkea töihin. Osan mies on sairaana tai masentut eikä pysty siksi kunnolla osallistumaan. Osan mies taas ei vain suostu osallistumaan vaikka nainen miten yrittäisi pakottaa.Eikä kaikilla ole rahaa palkata ulkopuolista apua.
On todella harvinaista, että mies kuolee siittämisen ja lapsen yksivuotispäivän välissä.
Miksi tehddän lapsi johon ei ole varaa?
Miksi hankitaan lapsi huteraan suhteeseen?
Miksi tehdään lapsi urvelolle?
Se urvelo osoittautuu urveloksi vasta kun on tosi kyseessä. On siihen asti ollut vastuullisen oloinen (hoitanut työnsä ja osansa niistä vähistä kahden aikuisen talouden kotivelvotteista). Urvelo halusi lapsen ja oli hyvin innoissaan lapsiasiasta, eikä ollut millään tavalla nähtävissä, että urveloa ei sitten oikeasti kiinnostakaan.
Kun urvelolle selviää, ettei se vauva olekaan aina söpö, vaan välillä se huutaa ja että on vähän rasittavaa, kun ei tullutkaan sellaista hyvin nukkuvaa vauvaa, vaan joku heräilijä, niin urvelo pakenee tilannetta harrastuksiin ja töihin julistaen, että kotona loisiva lapsen äiti voikin hoitaa homman itse. Urvelo oli aiemmin suunnitellut pitävänsä vaikkapa 3kk perhevapaata, mutta totuuden huomattuaan yllättäen ei tule pitäneeksi edes kaikkia isyyslomiaan (ehkä piti vähän niistä silloin, kun vauva syntyy).
Kaikki kaatuu naisen niskaan ja avioeron perustukset on paikoillaan. Ero tulee joko heti, kun nainen menee taas töihin, tai viimeistään, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Jotkus siis jää roikkumaan ydinperheeseen, mutta rakkautta ja arvostusta tuollaista miestä kohtaan ei enää tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniita puheita nuo, että pyydä neuvolasta apua, jos vauva valvottaa.
Minun lapsi valvotti joka yö. Itkien pyysin neuvolasta apua. Terkkarilta ja neuvolalääkäriltä, sain empatiaa ja tsemppausta ja voivottelua, en mitään konkreettista. Tai sain tietenkin myös unikouluohjeita ja niitä noudatin ja asiaa seurattiin neuvolakäynneillä, mutta kun ohjeiden mukaan toteutetut unikoulut ei vähentäneet valvomista, niin sen jälkeen taas vain voivoteltiin. Jouduin lopulta itse sairaalaan, koska kehoni ei enää kestänyt unen puutetta ja sairastuin (fyysisesti). Siltikään emme saaneet mitään konkreettista apua mistään. Sairaalassaoloaikani hoitui niin, että eräs läheinen otti pakon edessä palkatonta vapaata ja hoito vauvaa, mutta hän sai siitä isoja ongelmia työssään.No mitä ihmeen apua odotit - että lääkäri tulee teille siivoamaan? Olisi pitänyt tehdä lasu ja lapsi huostaan siksi aikaa, että nukut väsymyksesi pois ja sitten katsoa yhdessä sijaisperheen kanssa, palautetaanko lapsi vain osaako se nukkua paremmin muualla kuin luonasi.
Sulla reppanalla ei oikein ole tietotaso kohdillaan, kun vinoilet siitä miten muka joku odottaa lääkärin tulevan siivoamaan. Neuvolan ja sosiaalityön yhteistyönähän on mahdollista saada lapsiperheiden kotipalvelua tilapäisesti. Itse olen ollut tuossa kotipalvelujutussa töissä joskus ja nähnyt miten ISO konkreettinen apu siitä on vaikeassa tilanteessa olevalle äidille.
Mitähän sä oot tehnyt auttaaksesi joskus muita? Tuskin mitään, ei sulla ole kykyä siihen.
Kunnat rikkoo lakia eikä suinkaan todellakaan tarjoa noita kotityöpalveluja.
Tiedän. Siinä täytyy olla määrätietoinen ja vaatia itselleen ne palvelut. Ongelmia on myös mm. omaishoitoasioissa. "Ymmärtäähän" sen, täytyy isoille herroille kunnanjohtajista alkaen saada bonukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!
Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.
Miksi miehesi ei hoitanut lasta viikonloppuisin? Miksette palkanneet hoitoapua?
Olen eri, mutta minuakin alkaa suututtamaan tämä sama täysin ymmärtämätön kommentointi.
Kaikilla ei ole miestä osallistumassa. Yhden ystäväni mies kuoli yllättäen, kun ystäväni oli raskaana. Toisen ystäväni mies kuoli syöpään lasten ollessa pieniä. Osa naisista on yksihuoltajia, nykyään aika iso osa. Osan mies tekee pitkää päivää, työmatkoja, ylitöitä, tai on aina töissä olevia yrittäjiä, osalla näin toimitaan rahan takia pakon edessä, osalla siksi että mies pakenee lapsiarkea töihin. Osan mies on sairaana tai masentut eikä pysty siksi kunnolla osallistumaan. Osan mies taas ei vain suostu osallistumaan vaikka nainen miten yrittäisi pakottaa.Eikä kaikilla ole rahaa palkata ulkopuolista apua.
On todella harvinaista, että mies kuolee siittämisen ja lapsen yksivuotispäivän välissä.
Miksi tehddän lapsi johon ei ole varaa?
Miksi hankitaan lapsi huteraan suhteeseen?
Miksi tehdään lapsi urvelolle?
Se urvelo osoittautuu urveloksi vasta kun on tosi kyseessä. On siihen asti ollut vastuullisen oloinen (hoitanut työnsä ja osansa niistä vähistä kahden aikuisen talouden kotivelvotteista). Urvelo halusi lapsen ja oli hyvin innoissaan lapsiasiasta, eikä ollut millään tavalla nähtävissä, että urveloa ei sitten oikeasti kiinnostakaan.
Kun urvelolle selviää, ettei se vauva olekaan aina söpö, vaan välillä se huutaa ja että on vähän rasittavaa, kun ei tullutkaan sellaista hyvin nukkuvaa vauvaa, vaan joku heräilijä, niin urvelo pakenee tilannetta harrastuksiin ja töihin julistaen, että kotona loisiva lapsen äiti voikin hoitaa homman itse. Urvelo oli aiemmin suunnitellut pitävänsä vaikkapa 3kk perhevapaata, mutta totuuden huomattuaan yllättäen ei tule pitäneeksi edes kaikkia isyyslomiaan (ehkä piti vähän niistä silloin, kun vauva syntyy).
Kaikki kaatuu naisen niskaan ja avioeron perustukset on paikoillaan. Ero tulee joko heti, kun nainen menee taas töihin, tai viimeistään, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Jotkus siis jää roikkumaan ydinperheeseen, mutta rakkautta ja arvostusta tuollaista miestä kohtaan ei enää tule.
Naisella kuuluu olla vararahasto aina, kyky elättää ja selvitä myös yksin, rahaa maksaa hoitoapua ja elää itsellisesti.
Ennen kuin näin on, ei pidä lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!
Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.
Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.
Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.
Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun esikoinen heräili vauvana paljon öisin, pahimmillaan tunnin välein. Hän nukahti kyllä illalla aikaisin, joten mun ratkaisu oli, että menin vauvan kanssa samaan aikaan nukkumaan, vaikka tuntuikin ankealta mennä 19.30 aikaan jo unille. Tämä oli kuitenkin ainoa keino saada tarpeeksi unta, vaikkakin pätkissä. Moni äiti, kenen kanssa olen jutellut, on valitellut väsymystä, kun vauva heräilee öisin. Lähes kaikki ovat kuitenkin myös myöntäneet, että eivät malta mennä ajoissa nukkumaan, vaan pitää olla sitä omaa aikaa ja parisuhdeaikaa jne iltaisin. Mä kuitenkin valitsin nukkumisen ja se tuntui oikealta ratkaisulta. Mieskin ymmärsi hyvin eikä meidän parisuhde kaatunut tai kärsinyt. Meillä ei olisi toiminut se, että mies heräilee vauvan kanssa, koska imetin ja vauva ei kelpuuttanut pulloa, ja muutenkin olen niin herkkäuninen (ja mies taas todella sikeäuninen), että olisin herännyt joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!
Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.
Ymmärrän. Olen toi sama joka kirjoitti aiemmin. Minulla oli ihan samoja oireita, joten ymmärrän myös tämän puolen. Kun olin kaupassa, pidin rattaista kiinni, kun tuntui, että silmissä vaan sumeni. Mutta kyllä minua siitä huolimatta auttoi perhekerhot, ulos lähteminen, kaupungilla käyminen. Se, jos olin vain kotona, tuntui, etten jaksa edes sitä vähääkään.
Tässä tilanteessa ehkä yrittäisin vuorotella miehen kanssa öitä ja ottaa esim. jotain lääkettä, mikä auttaisi nukkumaan / nukahtamaan helpommin, kun toinen hoitaa yön?
En osaa sanoa mikä auttaisi parhaiten, me emme apua saaneet. Heräsimme vuoden 7-10 kertaa töissä. Ja kyllä, minua auttoi myös positiivinen ajattelu ja se, että lähdin liikkeelle ulos, vaikka hyvä kun pysyin pystyssä. Join liikaa kahvia kyllä, se varmasti auttoi välillä, hetkittäin. Mutta lisäsi sydämentykytyksiä entisestään. Tosin itse olin silloin nuorempi, en tiedä miten nyt jaksaisin samanlaista.
Meillä yöheräilyyn löytyi syy vasta vuoden jälkeen. Kannattaa käydä lääkärissä, vaikka yksityisellä. Neuvolan kautta mitään apua / tutkimuksia emme saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!
Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.
Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.
Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.
Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.
Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.
Tässä ketjussa on useita kommentteja, joissa vähätellään huonosti nukkuvien vauvojen äitien väsymystä. Miksi? Mitä hyötyä sinä vähättelijä saat asian vähättelystä itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!
Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.
Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.
Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.
Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.
Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.
Ei kyse ole äidin unettomuudesta vaan siitä, että ei ole mahdollisuutta nukkua, kun vauva herättää koko ajan ja estää nukkumisen. Unettomuutta toki voisikin hoitaa. Mutta jos unen puutteen syy ei ole henkilössä itsessään vaan kyseessä on ulkoinen syy, joko toinen henkilö estää nukkumisen, niin ei lääkärillä ole siihen mitään hoitoa tarjota. Kyseessä ei ole tällöin mikään henkilössä itsessään oleva sairaus, jota voisi lääketieteen keinoin hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on useita kommentteja, joissa vähätellään huonosti nukkuvien vauvojen äitien väsymystä. Miksi? Mitä hyötyä sinä vähättelijä saat asian vähättelystä itsellesi?
Todennäköisesti pönkitystä siitä, että itse on jaksanut ilman apuja. Ehkä on katkera, kun ei itse saanut apuja, eikä soisi apuja sitten kellekään muullekaan. Suomi on kuitenkin kateellisten luvattu maa. Joko siis kateus/katkeruus tai itsensä pönkittäminen.
Monihan pitää sitä jotenkin omana saavutuksenaan, jos vauva nukkuu hyvin. Kuitenkin samalla äidillä voi olla sekä hyvin että huonosti nukkunut lapsi. Eikö ole jännä? Lisäksi jotkut vain on luontaisesti itse parempia nukkujia, esim. nukahtavat nopeasti, jolloin ehtivät saada itsekin enemmän unta. Kaverini oli tällainen, että sai nukahdettua aina tosi helposti. Minä taas olen aina ollut sellainen, etten koskaan nukahda heti, ja vauvankin kanssa meni usein niin, etten ollut edes vielä nukahtanut, kun vauva jo heräsi taas. Kiva siinä sitten kuunnella aukomista, että no mikset nuku, kun vauva nukkuu. Niin, se kun onkin sellainen valintakysymys.
Toinen on se, ettei moni ymmärrä sitä ylivirittyneisyystilaa ja sitä, miten menee kierroksille, kun ei kuukausiin nuku. Ihmetellään, että miten niin olet muka väsynyt, jos et kerran saa unta. Kyllä minä vaan nukun, jos olen väsynyt jne. Hohhoijaa. Tuollaiset ihmiset kannattaa poistaa kuviosta kokonaan (niin minäkin tein lasteni isälle).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan jaksaa. Ajatella positiivisesti ja nukkua kun vauvakin nukkuu. Minulla 1 valvottu vauvavuosi takana ja muut onneksi eivät niin pahoja. Olihan se 1 vauvavuosi raskas, herättiin koko ajan. Ei siinä auta kuin pysyä vahvana. Ulkoilun paljon, kävin kaupoilla, kerhoissa ym. Vaikka väsytti, ne henkisesti piristi ja auttoi jaksamaan paremmin!
Olen se, joka tuossa aiemmin kertoi joutuneensa sairaalaan, koska keho sanoi sopimuksensa irti unen puutteen vuoksi. Suututtaa nämä neuvot, että pitää vain jaksaa vaikka vauva valvottaa. Tai että mene perhekerhoon ja ulkoile, niin piristyt. Kun ei juurikaan saa nukkua pitkään aikaan, niin siinä ei ole kyse mistään henkisestä piristymisestä, vaan siitä, että jalat ei enää kanna, pyörtyilee, on päivittäisiä rytmihäiriöitä jne.
Jos sulla olisi unettomuutta ilman vauvaa, päästäisitkö sen noin pitkälle? Siinä vaiheessa kun huomaa ettei nuku tarpeeksi, se hoito on just sitä päikkyjen nukkumista ja piristävien asioiden tekemistä.
Vauvani nukkui päiväunet niin lyhyissä pätkissä, että en ehtinyt itse nukahtaa niiden aikana, vaikka yritin. Ja kuule kyllä minä tein piristäviä asioita, mutta ei ne poista vakavan unen puutteen aiheuttamia fyysisiä ongelmia.
Joku kysyi minulta myös, että kävinkö itse lääkärissä. Tietenkin kävin. Mutta eipä sieltä saanut muuta apua kuin tutkimuksia, empatiaa ja käskyn yrittää jotenkin järjestää joku läheinen hoitamaan öisin vauvaa. Kun kerroin, että sellaista läheistä ei ole niin sain voivottelua ja kauhistelua.
Ei lääkäri hoida unettomuutta voivottelulla.
Olen pitkään työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, ja joitakin kertoja tullut vastaan äitejä, joilla on merkittävä univaje yöheräilevän vauvan vuoksi. Lääkäri on aika keinoton niissä tilanteissa, kun unettomuuden hoito perustuu tilanteisiin, joissa ihminen ei saa nukahdettua tai nukuttua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja noilla äideillä ei ole kyse siitä. Voinhan minä unilääkkeitä määrätä, mutta ei niitä oikein voi käyttää, jos joutuu vauvaa hoitamaan monta kertaa yössä.
Täällä on annettu hyviä vinkkejä vaikka kuinka mutta tuntuu että ei haluta vinkkejä vaan valittaa.
Alue: Aihe vapaa
On todella harvinaista, että mies kuolee siittämisen ja lapsen yksivuotispäivän välissä.
Miksi tehddän lapsi johon ei ole varaa?
Miksi hankitaan lapsi huteraan suhteeseen?
Miksi tehdään lapsi urvelolle?