Lue keskustelun säännöt.
Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?
18.01.2023 |
Mutta jo 55+ ikäisistä löytyy vireitä ja nuorekkaita paljon helpommin
Kommentit (1037)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä on perheen perustamis iässä naisen etsiä vanhempia miehiä? He eivät ensinnäkään ole ensisijaisesti haluttavia seksikkyyden perusteella, ja nykyaikana nainen ei tarvitse epätoivoisesti elättäjää. En ymmärrä mitä parempaa olisi vanhemmalla kuin oman ikäisellä.
Vanhempi mies monesti tulee esittämään kiinnostusta vaikka selkeästi olen ilmaissut haluavani perustaa perheen. Nämä miehet eivät ole yleensä etsimässä naista jotta perustaisivat perheen, heillä on jo lapset tehty. He todennäköisimmin nimenomaan tuhlaisivat nuoren naisen aikaa koska eivät ole samassa elämäntilanteessa ja haluavat rauhassa katsella ja kokeilla ja viettää aikaa. Hyvähän se on siinä iässä rauhassa katsella ja viettää aikaa tutustuen vuosia, kun ei ole tarvetta perustaa perhettä. Vanhemmat miehet ovat takuulla vielä varovaisempia lasten teon suhteen kokemusten perusteella, ja koska monesti siihen ei edes ole aitoa halua. Voidaan vaan lupailla että katsellaan ja siinä sivussa saada sänkyseuraa.
En yleistäisi tässäkään asiassa. Varmasti osa miehistä ei tuossa tilanteessa haluaisi lisää lapsia, osa haluaisi.
Jos itse olisin tuossa tilanteessa, haluaisin nimenomaan elämänkumppanin ja sellaisen parisuhteen, jossa eletään yhteistä arkea. Irtoseksi tai jotkut kevytsuhteet, joista tässä on sivukaupalla jauhettu, eivät kiinnostaisi.
Jos nainen haluaisi lapsen tai lapsia, niin olisin valmis tekemään ainakin yhden lisää. Lapset ja isyys ovat parasta elämässäni. Raskastahan se olisi hoitaa lasta yli 40-vuotiaana, mutta samalla palkitsevaa ja isyyden hyvät puolet korvaavat kaikki uhraukset moninkertaisesti.
Mitä hyötyä sitten olisi? Kun nainen näkisi minut omien lasteni kanssa, hän voisi olla varma siitä, etten lapsen saamisen jälkeen muuta mieltäni ja totea että isyys ei ollutkaan mun juttu. Ylipäätään se, että olen hyvä, huolehtiva, rakastava ja osallistuva isä, olisi nähdäkseni yksi merkittävä tekijä, joka tekisi minusta houkuttelevan kumppaniehdokkaan perheenperustamisiässä olevalle naiselle.
Mutta olen myös romantikko eli jos en tapaisi naista, jonka kanssa on molemminpuoleista vetovoimaa ja jonka kanssa synkkaa, ja jonka kanssa voin jakaa elämäni, niin en tarvitsisi tai haluaisi myöskään parisuhdetta. En siis lähestyisi tätä hyötynäkökulmasta vaan emotionaalisesta näkökulmasta. Joskus nyt vain sattuu käymään niin, että rakastuu ja se johon rakastuu, onkin nuorempi tai vanhempi kuin itse on.
Jos kertomasi on totta, niin olet poikkeus. Usein 40-vuotiaana sinkut on eronneet jo pikkulapsiaikana ja useimmiten silloin ero tulee siksi, ettei se lapsiarki kiinnostakaan miestä. Mies tapaa lapsiaan vain joka toinen viikonloppu.
Sattuu rakastumaan -pointti on totta. Tottakai voi rakastua odottamattomaan. Nuo (miesoletetut) täällä kuitenkin jauhaa, että kaikki miehet systemaattisesti metsästäisi nuorempia ja toki tähän liittyy 40v naisten herjaaminen kelpaamattomiksi. Sitä en usko ja useimmiten parisuhteet muodostuukin oman ikäisen kanssa. Itse asiassa tiedän tapauksen, jossa mies sattui rakastumaan nuorempaan, mutta erilaisten elämäntilanteiden vuoksi siitä ei tullut mitään.
Useimmissa tapauksissa oikeasti syynä on se, että kun mies kuvitteli tulevansa isäksi lapsen syntymän jälkeen, hänestä tulikin lapsen äidin pikku apulainen, joka ei osaa tehdä mitään oikein ja rikkoo lapsenkin jos ottaa sen syliin. Sitten mammalauma märisee mammafoorumilla kuorossa, miten mies ei välitäkään lapsesta ja alkujaankin koko lapsen hankinta on naisen itsensä päätös, vaikka mies olisi halunnut vielä odottaa parempia aikoja.
Höpöhöpö. Esim. meillä se meni ihan sairaaksi siinä, että mulla (naisella) ei saanut olla enää yhtään omia menoja jne., vaikka miehellä niitä oli koko ajan. Hän päinvastoin lisäsi harrastamistaan ja vaikka työnantajansa olisi joustanut kyllä, ei pitänyt edes kaikkia isyyslomiaan eikä vähentänyt työmatkoja eikä mitään (ja siis muut miehet heidän firmassa kyllä näin toimi, että ei ollut työnantajasta kiinni). Joka kerta kun mulla harvoin oli joku meno, hän nosti siitä aina riidan. Hän ei kestänyt ajatusta, että olisi lapsen kanssa kotona jumissa ja mä olen jossain.
Todellakin erottiin, mut ei ollut kyllä siitä kyse, etten olisi antanut lasta hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulutettu ja urheilullinen 40+ mies saa nuorempia naisia. 40+ naisen on tyydyttävä kouluttamattomaan ja epäurheilijamaiseen 60+ mieheen.
Jaa. Minä olen 45-vuotias nainen ja "sain" ikäiseni miehen (puoli vuotta ikäeroa), joka on akateeminen ja harrastaa liikuntaa. (Lainausmerkit siksi, että en ajattele parisuhdetta siten, että joku saa naisen/miehen, mutta käytetään sitä nyt tässä keskustelussa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
No huhhuh taas. Optimismi ja elämänjano. Nuo on luonteenpiirteitä! Ymmärrätkö, että jotkut eivät ole tuollaisia missään iässä, vaan pyrkivät säilyttämään ja varautumaan. Toiset taas vaikeuksista huolimatta ovat optimistisia ja janoavat elämyksiä.
Jos olet tutustunut kehityspsykologiaan, tiedät varmasti että ihmisen persoona on jatkuvassa muutoksessa ja kehittyy läpi elämän. Eri elämänvaiheissa erilaiset luonteenpiirteet painottuvat eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Tuo on tapauskohtaista, kuka tuntee mitenkin voimakkaasti. Jotkut tuntevat laimeasti koko ikänsä, joidenkin tunteet roihuavat vielä keski-ikäisenäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä on perheen perustamis iässä naisen etsiä vanhempia miehiä? He eivät ensinnäkään ole ensisijaisesti haluttavia seksikkyyden perusteella, ja nykyaikana nainen ei tarvitse epätoivoisesti elättäjää. En ymmärrä mitä parempaa olisi vanhemmalla kuin oman ikäisellä.
Vanhempi mies monesti tulee esittämään kiinnostusta vaikka selkeästi olen ilmaissut haluavani perustaa perheen. Nämä miehet eivät ole yleensä etsimässä naista jotta perustaisivat perheen, heillä on jo lapset tehty. He todennäköisimmin nimenomaan tuhlaisivat nuoren naisen aikaa koska eivät ole samassa elämäntilanteessa ja haluavat rauhassa katsella ja kokeilla ja viettää aikaa. Hyvähän se on siinä iässä rauhassa katsella ja viettää aikaa tutustuen vuosia, kun ei ole tarvetta perustaa perhettä. Vanhemmat miehet ovat takuulla vielä varovaisempia lasten teon suhteen kokemusten perusteella, ja koska monesti siihen ei edes ole aitoa halua. Voidaan vaan lupailla että katsellaan ja siinä sivussa saada sänkyseuraa.
En yleistäisi tässäkään asiassa. Varmasti osa miehistä ei tuossa tilanteessa haluaisi lisää lapsia, osa haluaisi.
Jos itse olisin tuossa tilanteessa, haluaisin nimenomaan elämänkumppanin ja sellaisen parisuhteen, jossa eletään yhteistä arkea. Irtoseksi tai jotkut kevytsuhteet, joista tässä on sivukaupalla jauhettu, eivät kiinnostaisi.
Jos nainen haluaisi lapsen tai lapsia, niin olisin valmis tekemään ainakin yhden lisää. Lapset ja isyys ovat parasta elämässäni. Raskastahan se olisi hoitaa lasta yli 40-vuotiaana, mutta samalla palkitsevaa ja isyyden hyvät puolet korvaavat kaikki uhraukset moninkertaisesti.
Mitä hyötyä sitten olisi? Kun nainen näkisi minut omien lasteni kanssa, hän voisi olla varma siitä, etten lapsen saamisen jälkeen muuta mieltäni ja totea että isyys ei ollutkaan mun juttu. Ylipäätään se, että olen hyvä, huolehtiva, rakastava ja osallistuva isä, olisi nähdäkseni yksi merkittävä tekijä, joka tekisi minusta houkuttelevan kumppaniehdokkaan perheenperustamisiässä olevalle naiselle.
Mutta olen myös romantikko eli jos en tapaisi naista, jonka kanssa on molemminpuoleista vetovoimaa ja jonka kanssa synkkaa, ja jonka kanssa voin jakaa elämäni, niin en tarvitsisi tai haluaisi myöskään parisuhdetta. En siis lähestyisi tätä hyötynäkökulmasta vaan emotionaalisesta näkökulmasta. Joskus nyt vain sattuu käymään niin, että rakastuu ja se johon rakastuu, onkin nuorempi tai vanhempi kuin itse on.
Jos kertomasi on totta, niin olet poikkeus. Usein 40-vuotiaana sinkut on eronneet jo pikkulapsiaikana ja useimmiten silloin ero tulee siksi, ettei se lapsiarki kiinnostakaan miestä. Mies tapaa lapsiaan vain joka toinen viikonloppu.
Sattuu rakastumaan -pointti on totta. Tottakai voi rakastua odottamattomaan. Nuo (miesoletetut) täällä kuitenkin jauhaa, että kaikki miehet systemaattisesti metsästäisi nuorempia ja toki tähän liittyy 40v naisten herjaaminen kelpaamattomiksi. Sitä en usko ja useimmiten parisuhteet muodostuukin oman ikäisen kanssa. Itse asiassa tiedän tapauksen, jossa mies sattui rakastumaan nuorempaan, mutta erilaisten elämäntilanteiden vuoksi siitä ei tullut mitään.
Useimmissa tapauksissa oikeasti syynä on se, että kun mies kuvitteli tulevansa isäksi lapsen syntymän jälkeen, hänestä tulikin lapsen äidin pikku apulainen, joka ei osaa tehdä mitään oikein ja rikkoo lapsenkin jos ottaa sen syliin. Sitten mammalauma märisee mammafoorumilla kuorossa, miten mies ei välitäkään lapsesta ja alkujaankin koko lapsen hankinta on naisen itsensä päätös, vaikka mies olisi halunnut vielä odottaa parempia aikoja.
Höpöhöpö. Esim. meillä se meni ihan sairaaksi siinä, että mulla (naisella) ei saanut olla enää yhtään omia menoja jne., vaikka miehellä niitä oli koko ajan. Hän päinvastoin lisäsi harrastamistaan ja vaikka työnantajansa olisi joustanut kyllä, ei pitänyt edes kaikkia isyyslomiaan eikä vähentänyt työmatkoja eikä mitään (ja siis muut miehet heidän firmassa kyllä näin toimi, että ei ollut työnantajasta kiinni). Joka kerta kun mulla harvoin oli joku meno, hän nosti siitä aina riidan. Hän ei kestänyt ajatusta, että olisi lapsen kanssa kotona jumissa ja mä olen jossain.
Todellakin erottiin, mut ei ollut kyllä siitä kyse, etten olisi antanut lasta hänelle.
Älä käytä silloin sanamuotoa usein, kun tiedät vain yhden tapauksen, eli oman perheesi. Minä taas olen kuullut tuon äidin pikkuapulais-ongelman usealta eri mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutettu ja urheilullinen 40+ mies saa nuorempia naisia. 40+ naisen on tyydyttävä kouluttamattomaan ja epäurheilijamaiseen 60+ mieheen.
Nätti ja hoikka 40v saa kyllä omanikäisiä miehiä.
Nätti, hoikka ja mukava minkä ikäinen tahansa saa omanikäisiä miehiä, muunkin ikäisiä myös. Nämä nätit hoikat ovat vaan yleensä jo varattuja tai löytävät sen uuden nopsaan.
Tuo on ihan myytti. Hyvin usein ne tavallisen näköiset naiset on parisuhteissa ja hyvännäköiset pysyy sinkkuna. Toki varmasti treffiseuraa saavat, mutta parisuhdetta ei. Syitä voi olla monia lähtien miesten itsetunnosta ja mustasukkaisuudesta naisen omaan miesmakuun (hyvännäköiset naiset on pelimiesten kohderyhmää).
Mikään ei oikeassa elämässä kuitenkaan viittaa siihen, että hyvännäköiset naiset olisivat ulkonäkönsä takia sinkkuja. Tuo on ennemminkin myytti, että näin uskotaan olevan.
Tuskinpa tätä asiaa on edes tutkittu, että kaikkien käsitykset perustuu johonkin yksittäiseen tietämäänsä tapaukseen. Joka tapauksessa on väärin väittää, että hyvännäköinen nainen löytää aina parisuhteen. Varmasti kiinnostuneita miehiä treffeille löytääkin, mutta tuleeko siitä pysyvä parisuhde, on ihan eri tarina.
Hyvännäköinen nainen saa itse valita, haluaako parisuhteen vai ei. Naisilla vaan on usein harhakäsitys siitä, kuka nainen on hyvännäköinen. Usein ystävättäret kehuvat naispuolista kaveriaan poikkeuksetta huippukauniiksi, vaikka asia ei näin olisi miesten mielestä.
Kyllä naiset itse tietävät, ovatko hyvännäköisiä vai ei. Usko pois. Tosin usein moni saattaa arvioida itsensä jopa alakanttiin, koska monilla on ulkonäköpaineita. Kyllä kauneusihanteet sen verran tutuiksi ovat tulleet, että harvempi erehtyy luulemaan itsestään liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Sinun teksteistäsi on kyllä saanut sen kuvan, että haet paljon nuorempaa kuin kolmekymppistä. Että tässä halutaan päästä valloittamaan vielä elämästä ymmärtämätöntä jossain lapsuuden ja naiseuden välimaastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Viisikymppinen mies ei enää oikein saa parikymppisiltä naisilta, joten hänelle saattaa kelvata nelikymppinenkin nainen."
Ja vaikka saisikin niin kuka haluaa lapsellisen tytön? En minä ainakaan voisi edes kuvitella. Kyllä elämänkokemusta pitäisi olla jos toinen on viisikymppinen ja mielellään jo jotain saavutettunakin esim ammatti ym
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä on perheen perustamis iässä naisen etsiä vanhempia miehiä? He eivät ensinnäkään ole ensisijaisesti haluttavia seksikkyyden perusteella, ja nykyaikana nainen ei tarvitse epätoivoisesti elättäjää. En ymmärrä mitä parempaa olisi vanhemmalla kuin oman ikäisellä.
Vanhempi mies monesti tulee esittämään kiinnostusta vaikka selkeästi olen ilmaissut haluavani perustaa perheen. Nämä miehet eivät ole yleensä etsimässä naista jotta perustaisivat perheen, heillä on jo lapset tehty. He todennäköisimmin nimenomaan tuhlaisivat nuoren naisen aikaa koska eivät ole samassa elämäntilanteessa ja haluavat rauhassa katsella ja kokeilla ja viettää aikaa. Hyvähän se on siinä iässä rauhassa katsella ja viettää aikaa tutustuen vuosia, kun ei ole tarvetta perustaa perhettä. Vanhemmat miehet ovat takuulla vielä varovaisempia lasten teon suhteen kokemusten perusteella, ja koska monesti siihen ei edes ole aitoa halua. Voidaan vaan lupailla että katsellaan ja siinä sivussa saada sänkyseuraa.
En yleistäisi tässäkään asiassa. Varmasti osa miehistä ei tuossa tilanteessa haluaisi lisää lapsia, osa haluaisi.
Jos itse olisin tuossa tilanteessa, haluaisin nimenomaan elämänkumppanin ja sellaisen parisuhteen, jossa eletään yhteistä arkea. Irtoseksi tai jotkut kevytsuhteet, joista tässä on sivukaupalla jauhettu, eivät kiinnostaisi.
Jos nainen haluaisi lapsen tai lapsia, niin olisin valmis tekemään ainakin yhden lisää. Lapset ja isyys ovat parasta elämässäni. Raskastahan se olisi hoitaa lasta yli 40-vuotiaana, mutta samalla palkitsevaa ja isyyden hyvät puolet korvaavat kaikki uhraukset moninkertaisesti.
Mitä hyötyä sitten olisi? Kun nainen näkisi minut omien lasteni kanssa, hän voisi olla varma siitä, etten lapsen saamisen jälkeen muuta mieltäni ja totea että isyys ei ollutkaan mun juttu. Ylipäätään se, että olen hyvä, huolehtiva, rakastava ja osallistuva isä, olisi nähdäkseni yksi merkittävä tekijä, joka tekisi minusta houkuttelevan kumppaniehdokkaan perheenperustamisiässä olevalle naiselle.
Mutta olen myös romantikko eli jos en tapaisi naista, jonka kanssa on molemminpuoleista vetovoimaa ja jonka kanssa synkkaa, ja jonka kanssa voin jakaa elämäni, niin en tarvitsisi tai haluaisi myöskään parisuhdetta. En siis lähestyisi tätä hyötynäkökulmasta vaan emotionaalisesta näkökulmasta. Joskus nyt vain sattuu käymään niin, että rakastuu ja se johon rakastuu, onkin nuorempi tai vanhempi kuin itse on.
Jos kertomasi on totta, niin olet poikkeus. Usein 40-vuotiaana sinkut on eronneet jo pikkulapsiaikana ja useimmiten silloin ero tulee siksi, ettei se lapsiarki kiinnostakaan miestä. Mies tapaa lapsiaan vain joka toinen viikonloppu.
Sattuu rakastumaan -pointti on totta. Tottakai voi rakastua odottamattomaan. Nuo (miesoletetut) täällä kuitenkin jauhaa, että kaikki miehet systemaattisesti metsästäisi nuorempia ja toki tähän liittyy 40v naisten herjaaminen kelpaamattomiksi. Sitä en usko ja useimmiten parisuhteet muodostuukin oman ikäisen kanssa. Itse asiassa tiedän tapauksen, jossa mies sattui rakastumaan nuorempaan, mutta erilaisten elämäntilanteiden vuoksi siitä ei tullut mitään.
Useimmissa tapauksissa oikeasti syynä on se, että kun mies kuvitteli tulevansa isäksi lapsen syntymän jälkeen, hänestä tulikin lapsen äidin pikku apulainen, joka ei osaa tehdä mitään oikein ja rikkoo lapsenkin jos ottaa sen syliin. Sitten mammalauma märisee mammafoorumilla kuorossa, miten mies ei välitäkään lapsesta ja alkujaankin koko lapsen hankinta on naisen itsensä päätös, vaikka mies olisi halunnut vielä odottaa parempia aikoja.
Höpöhöpö. Esim. meillä se meni ihan sairaaksi siinä, että mulla (naisella) ei saanut olla enää yhtään omia menoja jne., vaikka miehellä niitä oli koko ajan. Hän päinvastoin lisäsi harrastamistaan ja vaikka työnantajansa olisi joustanut kyllä, ei pitänyt edes kaikkia isyyslomiaan eikä vähentänyt työmatkoja eikä mitään (ja siis muut miehet heidän firmassa kyllä näin toimi, että ei ollut työnantajasta kiinni). Joka kerta kun mulla harvoin oli joku meno, hän nosti siitä aina riidan. Hän ei kestänyt ajatusta, että olisi lapsen kanssa kotona jumissa ja mä olen jossain.
Todellakin erottiin, mut ei ollut kyllä siitä kyse, etten olisi antanut lasta hänelle.Älä käytä silloin sanamuotoa usein, kun tiedät vain yhden tapauksen, eli oman perheesi. Minä taas olen kuullut tuon äidin pikkuapulais-ongelman usealta eri mieheltä.
Sinkkuäitinä olen haalinut ympärilleni sinkkuäitien kerhon ja kaikkien miehet on ihan samanlaisia (yhdellä on ihan diagnoosi selityksenä, muut vain itsekkäitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kaikki vanhenemme nopeasti ja jotakin realismia pitäisi vaatimuksissa olla, jos ei halua jäädä yksin.
Onko ne tulot ja ammatti maailman tärkein asia? Haaveilen itse että olisi joku sopiva ihminen kenen kanssa jakaa tätä elämää ja arkea.
Nelikymppinen on vanha ja kohta kuusikymppinen. Rimaa on kovasti alettava laskea jos haluaa kumppanin. Haaveilla tietenkin saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutettu ja urheilullinen 40+ mies saa nuorempia naisia. 40+ naisen on tyydyttävä kouluttamattomaan ja epäurheilijamaiseen 60+ mieheen.
Nätti ja hoikka 40v saa kyllä omanikäisiä miehiä.
Nätti, hoikka ja mukava minkä ikäinen tahansa saa omanikäisiä miehiä, muunkin ikäisiä myös. Nämä nätit hoikat ovat vaan yleensä jo varattuja tai löytävät sen uuden nopsaan.
Tuo on ihan myytti. Hyvin usein ne tavallisen näköiset naiset on parisuhteissa ja hyvännäköiset pysyy sinkkuna. Toki varmasti treffiseuraa saavat, mutta parisuhdetta ei. Syitä voi olla monia lähtien miesten itsetunnosta ja mustasukkaisuudesta naisen omaan miesmakuun (hyvännäköiset naiset on pelimiesten kohderyhmää).
Mikään ei oikeassa elämässä kuitenkaan viittaa siihen, että hyvännäköiset naiset olisivat ulkonäkönsä takia sinkkuja. Tuo on ennemminkin myytti, että näin uskotaan olevan.
Tuskinpa tätä asiaa on edes tutkittu, että kaikkien käsitykset perustuu johonkin yksittäiseen tietämäänsä tapaukseen. Joka tapauksessa on väärin väittää, että hyvännäköinen nainen löytää aina parisuhteen. Varmasti kiinnostuneita miehiä treffeille löytääkin, mutta tuleeko siitä pysyvä parisuhde, on ihan eri tarina.
Hyvännäköinen nainen saa itse valita, haluaako parisuhteen vai ei. Naisilla vaan on usein harhakäsitys siitä, kuka nainen on hyvännäköinen. Usein ystävättäret kehuvat naispuolista kaveriaan poikkeuksetta huippukauniiksi, vaikka asia ei näin olisi miesten mielestä.
Kyllä naiset itse tietävät, ovatko hyvännäköisiä vai ei. Usko pois. Tosin usein moni saattaa arvioida itsensä jopa alakanttiin, koska monilla on ulkonäköpaineita. Kyllä kauneusihanteet sen verran tutuiksi ovat tulleet, että harvempi erehtyy luulemaan itsestään liikoja.
Olet selvästi itsekin nainen. Kuten joku jo aiemmin on maininnut, mies ja nainen kokee aivan eri tavalla naisen kauneuden. Silloin, kun nainen tai naisen naiskaveri sanoo tätä kauniiksi, hän voi olla kaikkien miesten mielestä aivan tavallinen tallukka. Ja mainittakoon vielä, että meikattu nainen saattaa sekä miesten, että naisten mielestä olla kaunis, mutta feikkiähän se vaan on.
Aidosti kaunis nainen näyttää syötävän hyvältä ja parhaalta joko saunapuhtaana tai tukka sekaisena ja hengästyneenä muutaman orgasmin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me kaikki vanhenemme nopeasti ja jotakin realismia pitäisi vaatimuksissa olla, jos ei halua jäädä yksin.
Onko ne tulot ja ammatti maailman tärkein asia? Haaveilen itse että olisi joku sopiva ihminen kenen kanssa jakaa tätä elämää ja arkea.
Nelikymppinen on vanha ja kohta kuusikymppinen. Rimaa on kovasti alettava laskea jos haluaa kumppanin. Haaveilla tietenkin saa.
Harvalla tulot ja ammatti tärkein kriteeri onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Joko se +40 v nainen on löytänyt sen miehen, vai menikö se viikonloppu taas kerran täällä palstalla ja miehiä haukkuessa.
Viikon vanha ketju. Jos on löytänyt, niin nopeaa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näillä itkijöillä mitään miehiä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä on perheen perustamis iässä naisen etsiä vanhempia miehiä? He eivät ensinnäkään ole ensisijaisesti haluttavia seksikkyyden perusteella, ja nykyaikana nainen ei tarvitse epätoivoisesti elättäjää. En ymmärrä mitä parempaa olisi vanhemmalla kuin oman ikäisellä.
Vanhempi mies monesti tulee esittämään kiinnostusta vaikka selkeästi olen ilmaissut haluavani perustaa perheen. Nämä miehet eivät ole yleensä etsimässä naista jotta perustaisivat perheen, heillä on jo lapset tehty. He todennäköisimmin nimenomaan tuhlaisivat nuoren naisen aikaa koska eivät ole samassa elämäntilanteessa ja haluavat rauhassa katsella ja kokeilla ja viettää aikaa. Hyvähän se on siinä iässä rauhassa katsella ja viettää aikaa tutustuen vuosia, kun ei ole tarvetta perustaa perhettä. Vanhemmat miehet ovat takuulla vielä varovaisempia lasten teon suhteen kokemusten perusteella, ja koska monesti siihen ei edes ole aitoa halua. Voidaan vaan lupailla että katsellaan ja siinä sivussa saada sänkyseuraa.
En yleistäisi tässäkään asiassa. Varmasti osa miehistä ei tuossa tilanteessa haluaisi lisää lapsia, osa haluaisi.
Jos itse olisin tuossa tilanteessa, haluaisin nimenomaan elämänkumppanin ja sellaisen parisuhteen, jossa eletään yhteistä arkea. Irtoseksi tai jotkut kevytsuhteet, joista tässä on sivukaupalla jauhettu, eivät kiinnostaisi.
Jos nainen haluaisi lapsen tai lapsia, niin olisin valmis tekemään ainakin yhden lisää. Lapset ja isyys ovat parasta elämässäni. Raskastahan se olisi hoitaa lasta yli 40-vuotiaana, mutta samalla palkitsevaa ja isyyden hyvät puolet korvaavat kaikki uhraukset moninkertaisesti.
Mitä hyötyä sitten olisi? Kun nainen näkisi minut omien lasteni kanssa, hän voisi olla varma siitä, etten lapsen saamisen jälkeen muuta mieltäni ja totea että isyys ei ollutkaan mun juttu. Ylipäätään se, että olen hyvä, huolehtiva, rakastava ja osallistuva isä, olisi nähdäkseni yksi merkittävä tekijä, joka tekisi minusta houkuttelevan kumppaniehdokkaan perheenperustamisiässä olevalle naiselle.
Mutta olen myös romantikko eli jos en tapaisi naista, jonka kanssa on molemminpuoleista vetovoimaa ja jonka kanssa synkkaa, ja jonka kanssa voin jakaa elämäni, niin en tarvitsisi tai haluaisi myöskään parisuhdetta. En siis lähestyisi tätä hyötynäkökulmasta vaan emotionaalisesta näkökulmasta. Joskus nyt vain sattuu käymään niin, että rakastuu ja se johon rakastuu, onkin nuorempi tai vanhempi kuin itse on.
Jos kertomasi on totta, niin olet poikkeus. Usein 40-vuotiaana sinkut on eronneet jo pikkulapsiaikana ja useimmiten silloin ero tulee siksi, ettei se lapsiarki kiinnostakaan miestä. Mies tapaa lapsiaan vain joka toinen viikonloppu.
Sattuu rakastumaan -pointti on totta. Tottakai voi rakastua odottamattomaan. Nuo (miesoletetut) täällä kuitenkin jauhaa, että kaikki miehet systemaattisesti metsästäisi nuorempia ja toki tähän liittyy 40v naisten herjaaminen kelpaamattomiksi. Sitä en usko ja useimmiten parisuhteet muodostuukin oman ikäisen kanssa. Itse asiassa tiedän tapauksen, jossa mies sattui rakastumaan nuorempaan, mutta erilaisten elämäntilanteiden vuoksi siitä ei tullut mitään.
Useimmissa tapauksissa oikeasti syynä on se, että kun mies kuvitteli tulevansa isäksi lapsen syntymän jälkeen, hänestä tulikin lapsen äidin pikku apulainen, joka ei osaa tehdä mitään oikein ja rikkoo lapsenkin jos ottaa sen syliin. Sitten mammalauma märisee mammafoorumilla kuorossa, miten mies ei välitäkään lapsesta ja alkujaankin koko lapsen hankinta on naisen itsensä päätös, vaikka mies olisi halunnut vielä odottaa parempia aikoja.
Höpöhöpö. Esim. meillä se meni ihan sairaaksi siinä, että mulla (naisella) ei saanut olla enää yhtään omia menoja jne., vaikka miehellä niitä oli koko ajan. Hän päinvastoin lisäsi harrastamistaan ja vaikka työnantajansa olisi joustanut kyllä, ei pitänyt edes kaikkia isyyslomiaan eikä vähentänyt työmatkoja eikä mitään (ja siis muut miehet heidän firmassa kyllä näin toimi, että ei ollut työnantajasta kiinni). Joka kerta kun mulla harvoin oli joku meno, hän nosti siitä aina riidan. Hän ei kestänyt ajatusta, että olisi lapsen kanssa kotona jumissa ja mä olen jossain.
Todellakin erottiin, mut ei ollut kyllä siitä kyse, etten olisi antanut lasta hänelle.Älä käytä silloin sanamuotoa usein, kun tiedät vain yhden tapauksen, eli oman perheesi. Minä taas olen kuullut tuon äidin pikkuapulais-ongelman usealta eri mieheltä.
Sinkkuäitinä olen haalinut ympärilleni sinkkuäitien kerhon ja kaikkien miehet on ihan samanlaisia (yhdellä on ihan diagnoosi selityksenä, muut vain itsekkäitä).
Tappamalla vauvasi pääset ryhmäterapiaan jossa on muitankin vauvansa tappaneita. Päätteletkö sen perusteella sitten että naiset tappavat vauvansa tosi usein?
Ihan yhtä paljon kuin tuo mieskin (sinä?), joka väittää, että isät kyllä osallistuisivat, mutta kun äidit eivät anna osallistua. Kukaan äiti ei varmasti estä isää osallistumasta. Kyllä se on ihan isän oma juttu. Varsinkin eron jälkeen, jos ei pysty ottamaan lapsia kuin joka toinen viikonloppu (mikä on hyvin tavallista Suomessa) ja silloinkin tekee lasten kanssa ihan minimit ja välillä hoidattaa ex-anopilla (ja mummin tapaamisessa ei siis ole mitään vikaa, mutta siinä on, että lasten isä keskittyy omiin juttuihinsa ja anoppi hoitaa lapset, eli isä ei ole läsnä edes joka toinen viikonloppu). Kyllä tuo on valitettavan yleistä Suomessa ja siihen syyllistyy myös päällisin puolin kunnolliselta vaikuttavia miehiä (siis esim. uraansa keskittyviä).
Vierailija kirjoitti:
Ei näillä itkijöillä mitään miehiä ole.
Pakko sanoa, että tää sun kommentti kuulosti nyt niin katkeralta, etten ihan heti usko, että itse olisit yhtään tyytyväisempi omaan tilanteeseesi. Ja todennäköisesti sillä sinkkunaisella menee kuitenkin muuten hyvin, että mies on vain sellainen nice-to-have (tai siis hyvä mies on, ilman huonoa on parempi).
aloittaja on kaupan kassa joka etsii elättäjää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutettu ja urheilullinen 40+ mies saa nuorempia naisia. 40+ naisen on tyydyttävä kouluttamattomaan ja epäurheilijamaiseen 60+ mieheen.
Nätti ja hoikka 40v saa kyllä omanikäisiä miehiä.
Nätti, hoikka ja mukava minkä ikäinen tahansa saa omanikäisiä miehiä, muunkin ikäisiä myös. Nämä nätit hoikat ovat vaan yleensä jo varattuja tai löytävät sen uuden nopsaan.
Tuo on ihan myytti. Hyvin usein ne tavallisen näköiset naiset on parisuhteissa ja hyvännäköiset pysyy sinkkuna. Toki varmasti treffiseuraa saavat, mutta parisuhdetta ei. Syitä voi olla monia lähtien miesten itsetunnosta ja mustasukkaisuudesta naisen omaan miesmakuun (hyvännäköiset naiset on pelimiesten kohderyhmää).
Mikään ei oikeassa elämässä kuitenkaan viittaa siihen, että hyvännäköiset naiset olisivat ulkonäkönsä takia sinkkuja. Tuo on ennemminkin myytti, että näin uskotaan olevan.
Tuskinpa tätä asiaa on edes tutkittu, että kaikkien käsitykset perustuu johonkin yksittäiseen tietämäänsä tapaukseen. Joka tapauksessa on väärin väittää, että hyvännäköinen nainen löytää aina parisuhteen. Varmasti kiinnostuneita miehiä treffeille löytääkin, mutta tuleeko siitä pysyvä parisuhde, on ihan eri tarina.
Hyvännäköinen nainen saa itse valita, haluaako parisuhteen vai ei. Naisilla vaan on usein harhakäsitys siitä, kuka nainen on hyvännäköinen. Usein ystävättäret kehuvat naispuolista kaveriaan poikkeuksetta huippukauniiksi, vaikka asia ei näin olisi miesten mielestä.
Kyllä naiset itse tietävät, ovatko hyvännäköisiä vai ei. Usko pois. Tosin usein moni saattaa arvioida itsensä jopa alakanttiin, koska monilla on ulkonäköpaineita. Kyllä kauneusihanteet sen verran tutuiksi ovat tulleet, että harvempi erehtyy luulemaan itsestään liikoja.
Olet selvästi itsekin nainen. Kuten joku jo aiemmin on maininnut, mies ja nainen kokee aivan eri tavalla naisen kauneuden. Silloin, kun nainen tai naisen naiskaveri sanoo tätä kauniiksi, hän voi olla kaikkien miesten mielestä aivan tavallinen tallukka. Ja mainittakoon vielä, että meikattu nainen saattaa sekä miesten, että naisten mielestä olla kaunis, mutta feikkiähän se vaan on.
Aidosti kaunis nainen näyttää syötävän hyvältä ja parhaalta joko saunapuhtaana tai tukka sekaisena ja hengästyneenä muutaman orgasmin jälkeen.
Heh, naisia syytetään aina kovista kriteereistä, mutta ne ovat aika pieniä verrattuna siihen, että naisen pitää olla syötävän hyvännäköinen ja saada useita orgasmeja. Kun muistetaan, että suurin osa naisista ei ylipäänsä saa (pelkästään) yhdynnässä, ja että multiorgasmit ovat vielä paljon, paljon, paljon harvinaisempia, niin voidaan kyllä sanoa, ettei tuollaisia naisia ole Suomen kokoisessa maassa kovin paljon.
Ne naiset, jotka "saavat" kanssasi monta kertaa yleensä feikkaavat saadakseen sinut tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja on kaupan kassa joka etsii elättäjää
Aloittaja on 55-vuotias mies, joka haluaa lietsoa ajatusta, että 40v naisten tulisi tyytyä häneen.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.