Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?

Kyllä se vaikeaa ja hankalaa. Olen mieluummin yksin edelleen vaikka loppuelämän, ihan sama. Sitten kun viimein löydätte sen vaatimuksia vastaavan, niin siitä ei tule mitään tai kohta eroatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla olis pari kysymystä.

Mitä +40 vuotias nainen tuo sellaisen miehen elämään joka pärjää myös itsenäisesti, tai jos miehellä on varaa tehdä myös täysin omia valintoja sen mahdollisen kumppanin suhteen? Onko miehelle tarjolla jotain elämänlaatua tai elämäntasoa nostavia asioita? Vai joutuuko mies tekemään pelkkiä uhrauksia että saa/pääsee nauttimaan kyseisen naisen seurasta?

Tähän jos saisi hyviä vastauksia.

Ja kiitokset asiallisista vastauksista jo etukäteen.

Jos ei ole muuta kommentoitavaa kuin jotain typerää tai solvauksia, jätä ne mielimmin kirjoittamatta.

Kyselee korkeakoulutettu, omillaan toimeen tuleva ja liikunnallisia harrastuksia omaava +40 vuotias, ja nykystatukseltaan eronnut sinkkumies.

Uskoisin, että miehelle on kyllä kohtuullisen suurella todennäköisyydellä tarjolla elämänlaatua tai elämäntasoa nostavia asioita, jos vain pariutuu itselleen riittävän oikeanlaisen naisen kanssa. (Sama toisinkin päin.) Oleellisin asia nimenomaan se, että kumppani on kaikin puolin sopiva ja palaset loksahtavat kohdalleen kivuttomasti. Tällöin elämä ei ole pelkkiä uhrauksia ja kompromisseja, parhaassa tapauksessa niitä ei tarvitse tehdä juuri lainkaan, tai ainakaan niiden tekeminen ei silloin katkeroita. Jäädään roimasta plussan puolelle. Ja uskoisin, että näitä parhaita mätsejä löytyyy kaikille todennäköisimmin suurin piirtein omasta ikäluokasta, kun jo lähtökohtaisesti on enemmän tai vähemmän sama elämänvaihe, elämänviisaus, kokemuspohja ja odotukset tulevalle.

N40+

Suurimmalle osalle ihmisiä ei ole kumppania, joka olisi kaikin puolin sopiva. Jos miehet valikoisivat kumppanin yhtä tarkasti, kuin naiset, niin meillä olisi parisataa parisuhdetta koko maassa.

No minä uskon, että olisi, mutta sen (=sopivan) löytäminen voi vain olla hiton hankalaa, vaatii aikaa ja vaivaa, tuuriakin. Ja joskus ensin pientä itsetutkiskeluakin, jotta ymmärtää, mitä ylipäänsä haluaa/tarvitsee. Sinällään ymmärrän ajatuksesi, mutta toisaalta eihän siitä tyytymisestä vääränlaiseen kumppaniin lopulta sitten kukaan hyödy, päinvastoin, ja avioerotilastot sen kuin paukkuu.

N40+

Kuinka moni meistä ihmisistä (erityisesti miehistä) pääsee olemaan niin monen kumppanin kanssa, että ylipäätään voisi tietää, kuka on oikeasti itselle juuri se sopiva? Minä olen pariutunut pääasiassa niiden naisten kanssa, jotka ovat olleet kiinnostuneita minusta. Ja niitä ei ole montaa. Usein miehenä ajattelen, että sopiva on se, joka on fyysisesti viehättävä. En voi tälle yhtään mitään, vaikka tiedän tasan tarkkaan, ettei se pitkässä parisuhteessa auta kovinkaan pitkälle.

Riippunee varsin monesta tekijästä, kuten esim. sosiaalisista ympyröistä. Kaikenlainen sosiaalinen vuorovaikutushan opettaa, ei kai sitä välttämättä tarvitse sarjaseurustella tai -paneskella ympäriinsä, jotta tietäisi, kuka on sopivanlainen kumppaniksi. Minä taas en puolestani millään kykene määrittelemään sopivaa kumppania pelkästään fyysisen viehättävyyden perusteella. Monesti on käynyt niin, että ulkoisesti hyvinkin viehättävä mies ei kiinnosta lainkaan, jos ei vaikuta luonteensa ym. tekijöiden suhteen sopivalta. Vähintään yhtä monta kertaa on sitten toisaalta käynyt niin, että ei-niin-viehättävä mies onkin sitten muuttunut silmissä kummasti viehättävämmäksi, kun on paljastunut hengenheimolaiseksi. Ja tälle minä en näytä voivan yhtään mitään. :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla olis pari kysymystä.

Mitä +40 vuotias nainen tuo sellaisen miehen elämään joka pärjää myös itsenäisesti, tai jos miehellä on varaa tehdä myös täysin omia valintoja sen mahdollisen kumppanin suhteen? Onko miehelle tarjolla jotain elämänlaatua tai elämäntasoa nostavia asioita? Vai joutuuko mies tekemään pelkkiä uhrauksia että saa/pääsee nauttimaan kyseisen naisen seurasta?

Tähän jos saisi hyviä vastauksia.

Ja kiitokset asiallisista vastauksista jo etukäteen.

Jos ei ole muuta kommentoitavaa kuin jotain typerää tai solvauksia, jätä ne mielimmin kirjoittamatta.

Kyselee korkeakoulutettu, omillaan toimeen tuleva ja liikunnallisia harrastuksia omaava +40 vuotias, ja nykystatukseltaan eronnut sinkkumies.

Uskoisin, että miehelle on kyllä kohtuullisen suurella todennäköisyydellä tarjolla elämänlaatua tai elämäntasoa nostavia asioita, jos vain pariutuu itselleen riittävän oikeanlaisen naisen kanssa. (Sama toisinkin päin.) Oleellisin asia nimenomaan se, että kumppani on kaikin puolin sopiva ja palaset loksahtavat kohdalleen kivuttomasti. Tällöin elämä ei ole pelkkiä uhrauksia ja kompromisseja, parhaassa tapauksessa niitä ei tarvitse tehdä juuri lainkaan, tai ainakaan niiden tekeminen ei silloin katkeroita. Jäädään roimasta plussan puolelle. Ja uskoisin, että näitä parhaita mätsejä löytyyy kaikille todennäköisimmin suurin piirtein omasta ikäluokasta, kun jo lähtökohtaisesti on enemmän tai vähemmän sama elämänvaihe, elämänviisaus, kokemuspohja ja odotukset tulevalle.

N40+

Suurimmalle osalle ihmisiä ei ole kumppania, joka olisi kaikin puolin sopiva. Jos miehet valikoisivat kumppanin yhtä tarkasti, kuin naiset, niin meillä olisi parisataa parisuhdetta koko maassa.

No minä uskon, että olisi, mutta sen (=sopivan) löytäminen voi vain olla hiton hankalaa, vaatii aikaa ja vaivaa, tuuriakin. Ja joskus ensin pientä itsetutkiskeluakin, jotta ymmärtää, mitä ylipäänsä haluaa/tarvitsee. Sinällään ymmärrän ajatuksesi, mutta toisaalta eihän siitä tyytymisestä vääränlaiseen kumppaniin lopulta sitten kukaan hyödy, päinvastoin, ja avioerotilastot sen kuin paukkuu.

N40+

Kuinka moni meistä ihmisistä (erityisesti miehistä) pääsee olemaan niin monen kumppanin kanssa, että ylipäätään voisi tietää, kuka on oikeasti itselle juuri se sopiva? Minä olen pariutunut pääasiassa niiden naisten kanssa, jotka ovat olleet kiinnostuneita minusta. Ja niitä ei ole montaa. Usein miehenä ajattelen, että sopiva on se, joka on fyysisesti viehättävä. En voi tälle yhtään mitään, vaikka tiedän tasan tarkkaan, ettei se pitkässä parisuhteessa auta kovinkaan pitkälle.

Riippunee varsin monesta tekijästä, kuten esim. sosiaalisista ympyröistä. Kaikenlainen sosiaalinen vuorovaikutushan opettaa, ei kai sitä välttämättä tarvitse sarjaseurustella tai -paneskella ympäriinsä, jotta tietäisi, kuka on sopivanlainen kumppaniksi. Minä taas en puolestani millään kykene määrittelemään sopivaa kumppania pelkästään fyysisen viehättävyyden perusteella. Monesti on käynyt niin, että ulkoisesti hyvinkin viehättävä mies ei kiinnosta lainkaan, jos ei vaikuta luonteensa ym. tekijöiden suhteen sopivalta. Vähintään yhtä monta kertaa on sitten toisaalta käynyt niin, että ei-niin-viehättävä mies onkin sitten muuttunut silmissä kummasti viehättävämmäksi, kun on paljastunut hengenheimolaiseksi. Ja tälle minä en näytä voivan yhtään mitään. :-)

Mutta sinäkin olet päässyt selvästi "kokeilemaan" selvästi viehättävämpiä miehiä, ja ei niin viehättäviä. Olet siis saanut hyvää oppia, mikä kiinnostaa ja mikä ei. Mutta kuinka moni mies pääsee kymmenittäin deittailemaan naisia, joista voi tehdä päätelmiä, että joku on sopiva ja joku ei? No harvat.

Miehet varsinkin kiihottuvat siitä mitä näkevät. Ei maisterin paperit auta jos löysä vartalo ja ikää alkaa olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh taas.  Optimismi ja elämänjano. Nuo on luonteenpiirteitä! Ymmärrätkö, että jotkut eivät ole tuollaisia missään iässä, vaan pyrkivät säilyttämään ja varautumaan. Toiset taas vaikeuksista huolimatta ovat optimistisia ja janoavat elämyksiä.

Nuori ei ole vielä ihan varma siitä kuka on ja on tällöin helpommin muovattavissa sen elämänkokemusta hankkineen mieleiseksi sätkynukeksi.

Sivusta

Vertaatte nyt nuoria naisia aivan liikaa itseenne. Yrittäkää ymmärtää, että on olemassa myös hyvin aikuisiksi henkisesti kehittyneitä nuoria naisia, joilla on selkeät päämäärät elämässään, mutta osaavat myös tarvittaessa joustaakin, toisin kuin elähtänyt ja itseensä kyllästynyt, sekä kaavoihin ja katkeruuteen kangistuneet nelikymppiset naiset.

Näin nelikymppisenä naisena tapaan fiksuja ja päämäärätietoisia nuoria naisia jatkuvasti. Yhdenkään päämäärä ei ole vanhemman miehen kanssa pariutuminen.

"nainen muuttuu reilussa kymmenessä vuodessa kropaltaan sellaiseksi, ettei se sytytä."

Ajatelkaa miten lyhyt aika. Kolmen kympin jälkeen menee vain hetki kun on rupsahtanut ja liian vanha. Kyllä elämä on äkkiä ohi.

Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.

Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.

Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

"nainen muuttuu reilussa kymmenessä vuodessa kropaltaan sellaiseksi, ettei se sytytä."

Ajatelkaa miten lyhyt aika. Kolmen kympin jälkeen menee vain hetki kun on rupsahtanut ja liian vanha. Kyllä elämä on äkkiä ohi.

Tämä niin totta!

"Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta."

Niinpä. Moni mies on saanut jo ihmissuhteista tarpeekseen. Sen ikäisiä ei välttämättä enää edes kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta."

Niinpä. Moni mies on saanut jo ihmissuhteista tarpeekseen. Sen ikäisiä ei välttämättä enää edes kiinnosta.

Ei todellakaan. Jos kerran pääsee ikeen alta pois, miksi sinne haluaisi takaisin?

Parhaat ovat parisuhteissa jo kaksikymppisinä. Jämien jämät etsii parisuhdetta nelikymppisenä

Muistan vieläkin sen vapauden tunteen parisuhteen päättymisen jälkeen vuonna 2017. En halua tästä vapaudesta luopua enää koskaan.

Normaalit ihmiset pariutuvat parikymppisinä. Friikit ym. jää jäljelle.

Yksinkertaiseen ongelmaan yksinkertainen vastaus: liikaa ehtoja / vaatimuksia ja "AND" operaatio välissä, jos vaihtaa "AND" ->"OR" alkaa löytymään vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat ovat parisuhteissa jo kaksikymppisinä. Jämien jämät etsii parisuhdetta nelikymppisenä

Koko ajan erotaan jolloin ajatusmaailmaltaan kehittyneempiä vapautuu.

"Parhaat ovat parisuhteissa jo kaksikymppisinä. Jämien jämät etsii parisuhdetta nelikymppisenä"

Eikö ole surullista. Itsekin olen joutunut tunnustamaan että olen jämien jämä. Varmasti minussakin on jotain kaunista ja hyvää, mutta se ei vaan riitä kun asioita mitataan numeroilla ja saavutuksilla.

Hyvän kumppanin kanssa elämä on luxusta. Huonon kumppanin kanssa kärsimystä. Vauva forumilla huomaa hyvin miten nuorena ja naiivina koetut suhteet ei aina ole olleet parhaita mahdollisia. Sen takia ehdotankin, että täysi ikäisyyden raja nostettaisiin 30 vuoteen. Mutta monesti parhaat palatkin on naimakaupoissa viety jo nuorena ja näistähän on kova kilpailu. Kilpailussa sitten käytetään kaikenlaisia keinoja ja myös moraalittomia kuten valehtelua ja teeskentelyä. Mutta pitää huomioida sekin, että monet ovat saaneet arvoistaan seuraa. Fiksu osaa huomata fiksun kumppanin jne....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh taas.  Optimismi ja elämänjano. Nuo on luonteenpiirteitä! Ymmärrätkö, että jotkut eivät ole tuollaisia missään iässä, vaan pyrkivät säilyttämään ja varautumaan. Toiset taas vaikeuksista huolimatta ovat optimistisia ja janoavat elämyksiä.

Nuori ei ole vielä ihan varma siitä kuka on ja on tällöin helpommin muovattavissa sen elämänkokemusta hankkineen mieleiseksi sätkynukeksi.

Sivusta

Vertaatte nyt nuoria naisia aivan liikaa itseenne. Yrittäkää ymmärtää, että on olemassa myös hyvin aikuisiksi henkisesti kehittyneitä nuoria naisia, joilla on selkeät päämäärät elämässään, mutta osaavat myös tarvittaessa joustaakin, toisin kuin elähtänyt ja itseensä kyllästynyt, sekä kaavoihin ja katkeruuteen kangistuneet nelikymppiset naiset.

Näin nelikymppisenä naisena tapaan fiksuja ja päämäärätietoisia nuoria naisia jatkuvasti. Yhdenkään päämäärä ei ole vanhemman miehen kanssa pariutuminen.

Ei tietenkään. Niin vain välillä käy, kun kemiat mätsää. Sattuma tai kohtalo laittavat suunnitelmat uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvän kumppanin kanssa elämä on luxusta. Huonon kumppanin kanssa kärsimystä. Vauva forumilla huomaa hyvin miten nuorena ja naiivina koetut suhteet ei aina ole olleet parhaita mahdollisia. Sen takia ehdotankin, että täysi ikäisyyden raja nostettaisiin 30 vuoteen. Mutta monesti parhaat palatkin on naimakaupoissa viety jo nuorena ja näistähän on kova kilpailu. Kilpailussa sitten käytetään kaikenlaisia keinoja ja myös moraalittomia kuten valehtelua ja teeskentelyä. Mutta pitää huomioida sekin, että monet ovat saaneet arvoistaan seuraa. Fiksu osaa huomata fiksun kumppanin jne....

Fiksu ei osaa huomata fiksua kumppania. Tunteet eivät toimi niin järjestelmällisesti, kuin vauvafoorumilla annetaan ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

"nainen muuttuu reilussa kymmenessä vuodessa kropaltaan sellaiseksi, ettei se sytytä."

Ajatelkaa miten lyhyt aika. Kolmen kympin jälkeen menee vain hetki kun on rupsahtanut ja liian vanha. Kyllä elämä on äkkiä ohi.

Miettikää miten ankeaa miehillä on: Niitä on jo muutenkin pariutumisikäisissä kymmeniä tuhansia liikaa, ja sitten kun haarukoidaan naisten ikäluokka 18-29 (35) v jota kaikki miehet teinistä tenavaariin havittelevat, niin kyllä siinä moni jää näppejään nuolemaan.

Yli nelikymppinen nainen ilman miestä on kuin kala ilman polkupyörää, mutta kaikenikäinen mies ilman naista tuntuu olevan kituva kala kuivalla maalla.

Eipä kyllä kiinnostaisi olla mies. :(