Lue keskustelun säännöt.
Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?
18.01.2023 |
Mutta jo 55+ ikäisistä löytyy vireitä ja nuorekkaita paljon helpommin
Kommentit (1037)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.
Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.
Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.
Ymmärrän. Minä olen himpun verran alle 40 v nainen ja ollut koko ajan samassa parisuhteessa ensirakkauteni kanssa. Ajattelen nyt samoin, että en enää suhteeseen lähtisi, jos nyt tämä päättyisi. Sillä erolla, etten mitään irtojuttuja harrastaisi. Tuntuu, että olen jo saanut kaiken tästä parisuhde-elämästä irti. Olen saanut jo nauttia tämän vaiheen. Voisihan olla toki, että mieli muuttuisikin.
Mitkä olisivat sinun perustelusi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olis pari kysymystä.
Mitä +40 vuotias nainen tuo sellaisen miehen elämään joka pärjää myös itsenäisesti, tai jos miehellä on varaa tehdä myös täysin omia valintoja sen mahdollisen kumppanin suhteen? Onko miehelle tarjolla jotain elämänlaatua tai elämäntasoa nostavia asioita? Vai joutuuko mies tekemään pelkkiä uhrauksia että saa/pääsee nauttimaan kyseisen naisen seurasta?
Tähän jos saisi hyviä vastauksia.
Ja kiitokset asiallisista vastauksista jo etukäteen.
Jos ei ole muuta kommentoitavaa kuin jotain typerää tai solvauksia, jätä ne mielimmin kirjoittamatta.Kyselee korkeakoulutettu, omillaan toimeen tuleva ja liikunnallisia harrastuksia omaava +40 vuotias, ja nykystatukseltaan eronnut sinkkumies.
Uskoisin, että miehelle on kyllä kohtuullisen suurella todennäköisyydellä tarjolla elämänlaatua tai elämäntasoa nostavia asioita, jos vain pariutuu itselleen riittävän oikeanlaisen naisen kanssa. (Sama toisinkin päin.) Oleellisin asia nimenomaan se, että kumppani on kaikin puolin sopiva ja palaset loksahtavat kohdalleen kivuttomasti. Tällöin elämä ei ole pelkkiä uhrauksia ja kompromisseja, parhaassa tapauksessa niitä ei tarvitse tehdä juuri lainkaan, tai ainakaan niiden tekeminen ei silloin katkeroita. Jäädään roimasta plussan puolelle. Ja uskoisin, että näitä parhaita mätsejä löytyyy kaikille todennäköisimmin suurin piirtein omasta ikäluokasta, kun jo lähtökohtaisesti on enemmän tai vähemmän sama elämänvaihe, elämänviisaus, kokemuspohja ja odotukset tulevalle.
N40+
Suurimmalle osalle ihmisiä ei ole kumppania, joka olisi kaikin puolin sopiva. Jos miehet valikoisivat kumppanin yhtä tarkasti, kuin naiset, niin meillä olisi parisataa parisuhdetta koko maassa.
No minä uskon, että olisi, mutta sen (=sopivan) löytäminen voi vain olla hiton hankalaa, vaatii aikaa ja vaivaa, tuuriakin. Ja joskus ensin pientä itsetutkiskeluakin, jotta ymmärtää, mitä ylipäänsä haluaa/tarvitsee. Sinällään ymmärrän ajatuksesi, mutta toisaalta eihän siitä tyytymisestä vääränlaiseen kumppaniin lopulta sitten kukaan hyödy, päinvastoin, ja avioerotilastot sen kuin paukkuu.
N40+
Kuinka moni meistä ihmisistä (erityisesti miehistä) pääsee olemaan niin monen kumppanin kanssa, että ylipäätään voisi tietää, kuka on oikeasti itselle juuri se sopiva? Minä olen pariutunut pääasiassa niiden naisten kanssa, jotka ovat olleet kiinnostuneita minusta. Ja niitä ei ole montaa. Usein miehenä ajattelen, että sopiva on se, joka on fyysisesti viehättävä. En voi tälle yhtään mitään, vaikka tiedän tasan tarkkaan, ettei se pitkässä parisuhteessa auta kovinkaan pitkälle.
Riippunee varsin monesta tekijästä, kuten esim. sosiaalisista ympyröistä. Kaikenlainen sosiaalinen vuorovaikutushan opettaa, ei kai sitä välttämättä tarvitse sarjaseurustella tai -paneskella ympäriinsä, jotta tietäisi, kuka on sopivanlainen kumppaniksi. Minä taas en puolestani millään kykene määrittelemään sopivaa kumppania pelkästään fyysisen viehättävyyden perusteella. Monesti on käynyt niin, että ulkoisesti hyvinkin viehättävä mies ei kiinnosta lainkaan, jos ei vaikuta luonteensa ym. tekijöiden suhteen sopivalta. Vähintään yhtä monta kertaa on sitten toisaalta käynyt niin, että ei-niin-viehättävä mies onkin sitten muuttunut silmissä kummasti viehättävämmäksi, kun on paljastunut hengenheimolaiseksi. Ja tälle minä en näytä voivan yhtään mitään. :-)
Mutta sinäkin olet päässyt selvästi "kokeilemaan" selvästi viehättävämpiä miehiä, ja ei niin viehättäviä. Olet siis saanut hyvää oppia, mikä kiinnostaa ja mikä ei. Mutta kuinka moni mies pääsee kymmenittäin deittailemaan naisia, joista voi tehdä päätelmiä, että joku on sopiva ja joku ei? No harvat.
Tuo kirjoittaja nimenomaan kirjoitti, että ei tarvitse sarjadeittailla tietääkseen kuka on sopiva. Luetun ymmärtämiseen kannattaa panostaa.
Pari päivää sitten luin uutisen, jonka mukaan alle puolet sinkkunaisista on deittipalveluissa. Täällä tunnutaan kuvittelevan, että sinkkunaiset elävät elämänsä Tinderissä. Mutta kun niitä miehiä tapaa muuallakin, töissä, harrastuksissa jne. Mikä onkin huomattavasti parempi paikka selvittää millainen mies on. Eri
Olen jo parisuhteessa ja leikin juuri nyt lastemme kanssa.
Junasi saattoi mennä jo.
Nelikymppisiä urheilullisia, koulutettuja ja hyvännäköisiä miehiä on todella vähän. He tietävät tämän itsekin, ja keskittyvät hakemaan itseään nuorempaa ja fiksua kaunotarta. Ongelma vain on etteivät hekään ole niin vain otettavissa, mutta sehän ei nelikymppistä miestämme lannista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.
Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.
Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.Ymmärrän. Minä olen himpun verran alle 40 v nainen ja ollut koko ajan samassa parisuhteessa ensirakkauteni kanssa. Ajattelen nyt samoin, että en enää suhteeseen lähtisi, jos nyt tämä päättyisi. Sillä erolla, etten mitään irtojuttuja harrastaisi. Tuntuu, että olen jo saanut kaiken tästä parisuhde-elämästä irti. Olen saanut jo nauttia tämän vaiheen. Voisihan olla toki, että mieli muuttuisikin.
Mitkä olisivat sinun perustelusi?
Tuo äskeinen, jo 40-v ikäpyykin ohittanut mies jatkaa ja vastaa.
En ole ollut koko elämääni saman naisen kanssa, mutta seurustelumme alkoi yliopistossa, olisiko ollut kolmas vuosi. Seuraavana vuonna asuimme jo yhdessä ja ensimmäinen lapsi syntyi ja yhdessä on oltu siitä lähtien.
Jossain vaiheessa oli melko kireää ja puhuttiin jopa erosta. Mutta olemme toisillemme hyvät ystävät. Mitään suurta kipinää ei ole ollut vuosiin, moniin vuosiin.
Olen nauttinut parisuhteen parhaan vaiheen.
Lapset ovat muuttaneet aivan eri suuntiin kuin missä asumme. Luulen että surullista mutta totta, että ainoa todellinen syy, miksi olemme yhdessä on yhteinen asunto ja 3-4-vuotias koiramme. Niin kauan kuin on koira, josta huolehtia, viedä lenkille jne, ei tarvitse alkaa pohtimaan parisuhteen tilaa.
Siksipä luulen, että jos ero tulisi, ostaisin itselleni pienen kolmion, tekisin asiantuntijatyötäni / tutkijantyötäni enemmän.
Oikeastaan ainoa, mihin keksin seuraa tarvitsevani on (seksin lisäksi) matkustaminen. Olen kerran ollut viikon yksin matkalla ja se vasta tylsää minusta olikin.
Mutta joo, eihän sitä ikinä tiedä. Kriteerit vaan uuteen suhteeseen saattaisi olla kovat. Tuskin jaksaisi alkaa etsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemus kahdesta eri Helsingin yökerhosta, jotka profiloituu vähän vanhempaan ja parempituloiseen väkeen, eli siis paikkoja, joissa näitä 40v asiakkaita on. Toisessa oli naisia 95% ja ne vähätkin miehet tuli paikalle naisseurassa. Toisessa oli taas pelkästään lähi-idästä tai Afrikasta tulleita miehiä.
Että enää en usko kyllä kenenkään ulinaa, ettei mies saisi naista. Jos yksikin edes vähän tavallinen suomalainen mies olisi kävellyt noihin baareihin sisälle ilman valmista naisseuraa, olisi varmaan saanut kymmeniä naisia kimppuunsa.
Että ilmeisesti ne 40v sinkkumiehet on omasta toiveestaan sinkkuja (siis eivät etsi naista), odottaa kotona poimijaa, tai sitten heitä ei vain ole.
Ja turha selittää, että ne löytyy tervehenkisemmistä paikoista. Juu, onhan siellä hiihtoladulla paljon 40v miehiä, mutta he ovat siellä hiihtämässä eivätkä juttele vastaantuleville tai ohitettaville 40v naisille (ja tietenkään kummankaan sinkkuudesta ei siellä näy mitään merkkejä, toisin kuin baarissa silmäpeliä pitävistä).
Vierailija kirjoitti:
Kokemus kahdesta eri Helsingin yökerhosta, jotka profiloituu vähän vanhempaan ja parempituloiseen väkeen, eli siis paikkoja, joissa näitä 40v asiakkaita on. Toisessa oli naisia 95% ja ne vähätkin miehet tuli paikalle naisseurassa. Toisessa oli taas pelkästään lähi-idästä tai Afrikasta tulleita miehiä.
Että enää en usko kyllä kenenkään ulinaa, ettei mies saisi naista. Jos yksikin edes vähän tavallinen suomalainen mies olisi kävellyt noihin baareihin sisälle ilman valmista naisseuraa, olisi varmaan saanut kymmeniä naisia kimppuunsa.
Että ilmeisesti ne 40v sinkkumiehet on omasta toiveestaan sinkkuja (siis eivät etsi naista), odottaa kotona poimijaa, tai sitten heitä ei vain ole.
Ja turha selittää, että ne löytyy tervehenkisemmistä paikoista. Juu, onhan siellä hiihtoladulla paljon 40v miehiä, mutta he ovat siellä hiihtämässä eivätkä juttele vastaantuleville tai ohitettaville 40v naisille (ja tietenkään kummankaan sinkkuudesta ei siellä näy mitään merkkejä, toisin kuin baarissa silmäpeliä pitävistä).
Vaikea on tosiaan uskoa, että hiihtoladulta miehen pystyy nappaamaan :). Niin nopeasti menevät ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska koulutettu, urheilullinen, hyvässä työssä oleva 40+ mies saa helposti paljon paremman ja kauniimman 30+ naisen parisuhteeseen. Miksi minun pitäisi tyytyä rupsahtaneeseen nelikymppiseen naiseen?
Olet liian vanha minulle.
T. Koulutettu, urheilullinen hyvätuloinen 32v nainen. Katselen nuorempia ja samanikäisiä. Paapat ei kiinnosta. Eikä paapan rahat.
Tämä on totta. Ihan liian vanhoja +40v miehet.
T. Toinen samanlainen, kuin edellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.
Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.
Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.Ymmärrän. Minä olen himpun verran alle 40 v nainen ja ollut koko ajan samassa parisuhteessa ensirakkauteni kanssa. Ajattelen nyt samoin, että en enää suhteeseen lähtisi, jos nyt tämä päättyisi. Sillä erolla, etten mitään irtojuttuja harrastaisi. Tuntuu, että olen jo saanut kaiken tästä parisuhde-elämästä irti. Olen saanut jo nauttia tämän vaiheen. Voisihan olla toki, että mieli muuttuisikin.
Mitkä olisivat sinun perustelusi?
Tuo äskeinen, jo 40-v ikäpyykin ohittanut mies jatkaa ja vastaa.
En ole ollut koko elämääni saman naisen kanssa, mutta seurustelumme alkoi yliopistossa, olisiko ollut kolmas vuosi. Seuraavana vuonna asuimme jo yhdessä ja ensimmäinen lapsi syntyi ja yhdessä on oltu siitä lähtien.
Jossain vaiheessa oli melko kireää ja puhuttiin jopa erosta. Mutta olemme toisillemme hyvät ystävät. Mitään suurta kipinää ei ole ollut vuosiin, moniin vuosiin.
Olen nauttinut parisuhteen parhaan vaiheen.
Lapset ovat muuttaneet aivan eri suuntiin kuin missä asumme. Luulen että surullista mutta totta, että ainoa todellinen syy, miksi olemme yhdessä on yhteinen asunto ja 3-4-vuotias koiramme. Niin kauan kuin on koira, josta huolehtia, viedä lenkille jne, ei tarvitse alkaa pohtimaan parisuhteen tilaa.
Siksipä luulen, että jos ero tulisi, ostaisin itselleni pienen kolmion, tekisin asiantuntijatyötäni / tutkijantyötäni enemmän.
Oikeastaan ainoa, mihin keksin seuraa tarvitsevani on (seksin lisäksi) matkustaminen. Olen kerran ollut viikon yksin matkalla ja se vasta tylsää minusta olikin.
Mutta joo, eihän sitä ikinä tiedä. Kriteerit vaan uuteen suhteeseen saattaisi olla kovat. Tuskin jaksaisi alkaa etsimään.
Mä erosin ja se on juuri noin kuin kirjoitat. Miestä kaipaa ainoastaan ns. viikonloppu/reissuseuraksi ja seksiin ja läheisyyteen. Arjessa ei tule edes ajatelleeksi miehiä. Tosin viime kesänä olin ajatellut mennä tinderiin, mutta sitten puolivahingossa onnistuin järjestämään sen verran paljon reissuja ja menoja kavereiden ja sukulaisten (ml. omat lapset) kanssa, että ei siihen olis jäänyt kuin tyyliin yksi vapaa viikonloppu. En sitten mennyt tinderiin. Että aika vähän sitä suhdetta kaipaa, vaikka tottakai viikonloppu-getawayt kuuman miehen kanssa on ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olis pari kysymystä.
Mitä +40 vuotias nainen tuo sellaisen miehen elämään joka pärjää myös itsenäisesti, tai jos miehellä on varaa tehdä myös täysin omia valintoja sen mahdollisen kumppanin suhteen? Onko miehelle tarjolla jotain elämänlaatua tai elämäntasoa nostavia asioita? Vai joutuuko mies tekemään pelkkiä uhrauksia että saa/pääsee nauttimaan kyseisen naisen seurasta?
Tähän jos saisi hyviä vastauksia.
Ja kiitokset asiallisista vastauksista jo etukäteen.
Jos ei ole muuta kommentoitavaa kuin jotain typerää tai solvauksia, jätä ne mielimmin kirjoittamatta.Kyselee korkeakoulutettu, omillaan toimeen tuleva ja liikunnallisia harrastuksia omaava +40 vuotias, ja nykystatukseltaan eronnut sinkkumies.
No mitä minkään ikäisellä kumppanilla on tarjota, jos ei koe sitä yhdessäoloa, läheisyyttä ja seksiä positiivisena asiana? Ei kaikki ole ylipäänsä kiinnostuneita parisuhteesta ja sekin on ihan ok.
No kannattaako sitten edes kommentoida jos ei ole kiinnostusta parisuhteeseen?
Siis minähän kommentoin viestiin, jossa henkilö itse ihmetteli mitä hyvää parisuhde 40+ naisen kanssa toisi hänen elämäänsä. Jos ei mitään plussaa itse keksi, niin ei se varmaan hänelle sitten tuo, ja silloin kannattaakin olla ilman. Moni muu onneksi kokee läheisyyden, kumppanuuden, seksin, arjen vastuun jakamisen yms positiivisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska koulutettu, urheilullinen, hyvässä työssä oleva 40+ mies saa helposti paljon paremman ja kauniimman 30+ naisen parisuhteeseen. Miksi minun pitäisi tyytyä rupsahtaneeseen nelikymppiseen naiseen?
Olet liian vanha minulle.
T. Koulutettu, urheilullinen hyvätuloinen 32v nainen. Katselen nuorempia ja samanikäisiä. Paapat ei kiinnosta. Eikä paapan rahat.
Tämä on totta. Ihan liian vanhoja +40v miehet.
T. Toinen samanlainen, kuin edellinen.
Täytyy olla joku harvinaisen huonolla itsetunnolla varustettu ihmisraunio, joka tuollaisiin kaksinaismoralisteihin sekaantuu.
Oli sitten kyse miehistä tai naisista.
Ei ihme, että olette sinkkuina. Terveet pysyy kaukana tuollaisista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puhuu puolestaan, mutta 40-V jo ylittäneensä, korkeakoulutettuna, urheilullisena ja suht hyvän työn ja jonkinlaisen omaisuuden hankkineena miehenä en mahdollisen eron tapahtuessa edes ryhtyisi uuteen suhteeseen.
Pärjäilisin irtonumeroilla. Tai sopisin jonkun kanssa sopivat järjestelyt.
Mutta missään tapauksessa ei uutta vakavaa parisuhdetta.Ymmärrän. Minä olen himpun verran alle 40 v nainen ja ollut koko ajan samassa parisuhteessa ensirakkauteni kanssa. Ajattelen nyt samoin, että en enää suhteeseen lähtisi, jos nyt tämä päättyisi. Sillä erolla, etten mitään irtojuttuja harrastaisi. Tuntuu, että olen jo saanut kaiken tästä parisuhde-elämästä irti. Olen saanut jo nauttia tämän vaiheen. Voisihan olla toki, että mieli muuttuisikin.
Mitkä olisivat sinun perustelusi?
Tuo äskeinen, jo 40-v ikäpyykin ohittanut mies jatkaa ja vastaa.
En ole ollut koko elämääni saman naisen kanssa, mutta seurustelumme alkoi yliopistossa, olisiko ollut kolmas vuosi. Seuraavana vuonna asuimme jo yhdessä ja ensimmäinen lapsi syntyi ja yhdessä on oltu siitä lähtien.
Jossain vaiheessa oli melko kireää ja puhuttiin jopa erosta. Mutta olemme toisillemme hyvät ystävät. Mitään suurta kipinää ei ole ollut vuosiin, moniin vuosiin.
Olen nauttinut parisuhteen parhaan vaiheen.
Lapset ovat muuttaneet aivan eri suuntiin kuin missä asumme. Luulen että surullista mutta totta, että ainoa todellinen syy, miksi olemme yhdessä on yhteinen asunto ja 3-4-vuotias koiramme. Niin kauan kuin on koira, josta huolehtia, viedä lenkille jne, ei tarvitse alkaa pohtimaan parisuhteen tilaa.
Siksipä luulen, että jos ero tulisi, ostaisin itselleni pienen kolmion, tekisin asiantuntijatyötäni / tutkijantyötäni enemmän.
Oikeastaan ainoa, mihin keksin seuraa tarvitsevani on (seksin lisäksi) matkustaminen. Olen kerran ollut viikon yksin matkalla ja se vasta tylsää minusta olikin.
Mutta joo, eihän sitä ikinä tiedä. Kriteerit vaan uuteen suhteeseen saattaisi olla kovat. Tuskin jaksaisi alkaa etsimään.
Mitäköhän vaimosi sanoisi, jos näyttäisit hänelle tämän? Eikö nyt kannattaisi mennä pariterapiaan? Tylsistyminen uhkaa monia tavallisia suhteita ja tulee turhia eroja vain siksi, että parisuhdetta ei päivitetä. Suhde voi syttyä uuteen roihuun, mutta ei se itsekseen käy.
Totta kai voi olla niinkin, että rakkaus on loppunut puolin ja toisin, jos sitä koskaan olikaan? Sekin on ihmetyksen aihe itselleni, että mennään naimisiin, vaikka ei ole rakkautta.
Näin miehen näkökulmasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olis pari kysymystä.
Mitä +40 vuotias nainen tuo sellaisen miehen elämään joka pärjää myös itsenäisesti, tai jos miehellä on varaa tehdä myös täysin omia valintoja sen mahdollisen kumppanin suhteen? Onko miehelle tarjolla jotain elämänlaatua tai elämäntasoa nostavia asioita? Vai joutuuko mies tekemään pelkkiä uhrauksia että saa/pääsee nauttimaan kyseisen naisen seurasta?
Tähän jos saisi hyviä vastauksia.
Ja kiitokset asiallisista vastauksista jo etukäteen.
Jos ei ole muuta kommentoitavaa kuin jotain typerää tai solvauksia, jätä ne mielimmin kirjoittamatta.Kyselee korkeakoulutettu, omillaan toimeen tuleva ja liikunnallisia harrastuksia omaava +40 vuotias, ja nykystatukseltaan eronnut sinkkumies.
No mitä minkään ikäisellä kumppanilla on tarjota, jos ei koe sitä yhdessäoloa, läheisyyttä ja seksiä positiivisena asiana? Ei kaikki ole ylipäänsä kiinnostuneita parisuhteesta ja sekin on ihan ok.
No kannattaako sitten edes kommentoida jos ei ole kiinnostusta parisuhteeseen?
Siis minähän kommentoin viestiin, jossa henkilö itse ihmetteli mitä hyvää parisuhde 40+ naisen kanssa toisi hänen elämäänsä. Jos ei mitään plussaa itse keksi, niin ei se varmaan hänelle sitten tuo, ja silloin kannattaakin olla ilman. Moni muu onneksi kokee läheisyyden, kumppanuuden, seksin, arjen vastuun jakamisen yms positiivisena.
Läheisyys = Kälätys
Kumppanuus = Lokkeilu
Seksi = Ei ole
Arjen vastuun jakaminen = Mies tekee kaiken
No oho, onpas sulla erikoiset näkemys. Minä 40v sinkkunainen (eronnut, lapset jo tehty) olen joskus joutunut miehelle ihan pahoittelemaan, kun en puhunut mitään, vaan meni ihan pelkästään fyysiseksi se tapaaminen (ja se oli paljon juuri läheisyyttä, ei pelkkää seksiä). Mutta että läheisyys on mulle kyllä kosketusta, ei puhetta.
Lokkeilu? Älä viitsi yleistää. Itse esim. tienaan 100keur/v, niin en todellakaan tarkoita kumppanuudella rahaa. Sillä tarkoitan hyviä keskusteluja, joista saa näkemyksiä meneillään olevaan tilanteeseen ja kertyvää jaettua historiaa, jonka avulla niitä osuvampia näkemyksiä tulee jatkossa enemmän.
Seksin puute heterolla (joka ei ole aseksuaali) kielii suhteen muista ongelmista (jos ei ole terveydellisiä syitä), eli ei taaskaan yleistettävä asia. Kannattaisi korjata ne suhteen ongelmat, niin seksikin voi tulla taas kuvioon.
Olen elänyt pikkulapsiarkea miehen kanssa ja voin sanoa, että ainakaan meillä ei todella mennyt niin, että mies tekee kaiken. Kuvaavaa on, että eron jälkeen lapset ei ole ollenkaan exällä arkena. Ei hän todellakaan osallistunut yhdessä ollessakaan, että eron myötä aloin ensimmäisiä kertoja saada omaa aikaa, kun lapset on isäviikonlopulla.
Sulla on vain sun oma kokemus. Toisella voi olla täysin päinvastainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan kun 40v erosin olin itse aivan rikki ja halusin ensin kasata itseni ja saada elämän uomiinsa, enkä viedä uuteen suhteeseen kaikkea sitä sähläystä mitä ero aiheutti.
Kun sitten aloin käydä paikoissa, joissa olisi voinut tavata uusia kumppaneita olisi pitänyt napata nopeasti se mukava ja sopiva juuri eronnut, joka sitten loppuillasta itki eroaan. Minusta ei ollut, eroterapeutiksi. Tai opettamaan 40v aikuisikänsä yksin elänyttä parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaiseen ongelmaan yksinkertainen vastaus: liikaa ehtoja / vaatimuksia ja "AND" operaatio välissä, jos vaihtaa "AND" ->"OR" alkaa löytymään vaihtoehtoja.
Suomalaisilla naisilla on tapana luetella pitkä lista ominaisuuksista, joita VAATII mieheltä ja jos yksikin jää täyttämättä, niin ei taida päästä edes treffeille. Vastaavasti samaiset naiset eivät kerro lainkaan millaisia itse ovat ja mitä tarjoavat miehelle. Mies sitten menee ikään kuin täysin sokkotreffeille.
Ja kyllähän se niin yleinen ominaisuus naisilla, eli täydellinen nöyryyden puute jos paistaa heti profiilista, niin ei sellaista kannata edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Kokemus kahdesta eri Helsingin yökerhosta, jotka profiloituu vähän vanhempaan ja parempituloiseen väkeen, eli siis paikkoja, joissa näitä 40v asiakkaita on. Toisessa oli naisia 95% ja ne vähätkin miehet tuli paikalle naisseurassa. Toisessa oli taas pelkästään lähi-idästä tai Afrikasta tulleita miehiä.
Että enää en usko kyllä kenenkään ulinaa, ettei mies saisi naista. Jos yksikin edes vähän tavallinen suomalainen mies olisi kävellyt noihin baareihin sisälle ilman valmista naisseuraa, olisi varmaan saanut kymmeniä naisia kimppuunsa.
Että ilmeisesti ne 40v sinkkumiehet on omasta toiveestaan sinkkuja (siis eivät etsi naista), odottaa kotona poimijaa, tai sitten heitä ei vain ole.
Ja turha selittää, että ne löytyy tervehenkisemmistä paikoista. Juu, onhan siellä hiihtoladulla paljon 40v miehiä, mutta he ovat siellä hiihtämässä eivätkä juttele vastaantuleville tai ohitettaville 40v naisille (ja tietenkään kummankaan sinkkuudesta ei siellä näy mitään merkkejä, toisin kuin baarissa silmäpeliä pitävistä).
Voi jestas miten typerä esimerkki....
Vierailija kirjoitti:
Koska koulutettu, urheilullinen, hyvässä työssä oleva 40+ mies löytää kyllä koulutetun ja urheilullisen noin 30-vuotiaankin naisen.
Kunnes tämä vielä nuoruuttaan elävä nainen dumppaa hänet ja 40+ mies särkee sydämensä.
Nimittäin tälle kolmekymppiselle riittää ottajia myös alle kolmekymppisistä viriileistä miehistä.
Näin miehen näkökulmasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olis pari kysymystä.
Mitä +40 vuotias nainen tuo sellaisen miehen elämään joka pärjää myös itsenäisesti, tai jos miehellä on varaa tehdä myös täysin omia valintoja sen mahdollisen kumppanin suhteen? Onko miehelle tarjolla jotain elämänlaatua tai elämäntasoa nostavia asioita? Vai joutuuko mies tekemään pelkkiä uhrauksia että saa/pääsee nauttimaan kyseisen naisen seurasta?
Tähän jos saisi hyviä vastauksia.
Ja kiitokset asiallisista vastauksista jo etukäteen.
Jos ei ole muuta kommentoitavaa kuin jotain typerää tai solvauksia, jätä ne mielimmin kirjoittamatta.Kyselee korkeakoulutettu, omillaan toimeen tuleva ja liikunnallisia harrastuksia omaava +40 vuotias, ja nykystatukseltaan eronnut sinkkumies.
No mitä minkään ikäisellä kumppanilla on tarjota, jos ei koe sitä yhdessäoloa, läheisyyttä ja seksiä positiivisena asiana? Ei kaikki ole ylipäänsä kiinnostuneita parisuhteesta ja sekin on ihan ok.
No kannattaako sitten edes kommentoida jos ei ole kiinnostusta parisuhteeseen?
Siis minähän kommentoin viestiin, jossa henkilö itse ihmetteli mitä hyvää parisuhde 40+ naisen kanssa toisi hänen elämäänsä. Jos ei mitään plussaa itse keksi, niin ei se varmaan hänelle sitten tuo, ja silloin kannattaakin olla ilman. Moni muu onneksi kokee läheisyyden, kumppanuuden, seksin, arjen vastuun jakamisen yms positiivisena.
Läheisyys = Kälätys
Kumppanuus = Lokkeilu
Seksi = Ei ole
Arjen vastuun jakaminen = Mies tekee kaiken
Jos olet noin negatiivinen, niin edelleen, ei varmaan kannata ryhtyä siihen suhteeseen. Sitten on erikseen ne ihmiset, jotka hakeutuvat toimiviin parisuhteisiin joissa on aitoa läheisyyttä ja seksiä ja työt ja taloudellinen vastuu jaetaan reilusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemus kahdesta eri Helsingin yökerhosta, jotka profiloituu vähän vanhempaan ja parempituloiseen väkeen, eli siis paikkoja, joissa näitä 40v asiakkaita on. Toisessa oli naisia 95% ja ne vähätkin miehet tuli paikalle naisseurassa. Toisessa oli taas pelkästään lähi-idästä tai Afrikasta tulleita miehiä.
Että enää en usko kyllä kenenkään ulinaa, ettei mies saisi naista. Jos yksikin edes vähän tavallinen suomalainen mies olisi kävellyt noihin baareihin sisälle ilman valmista naisseuraa, olisi varmaan saanut kymmeniä naisia kimppuunsa.
Että ilmeisesti ne 40v sinkkumiehet on omasta toiveestaan sinkkuja (siis eivät etsi naista), odottaa kotona poimijaa, tai sitten heitä ei vain ole.
Ja turha selittää, että ne löytyy tervehenkisemmistä paikoista. Juu, onhan siellä hiihtoladulla paljon 40v miehiä, mutta he ovat siellä hiihtämässä eivätkä juttele vastaantuleville tai ohitettaville 40v naisille (ja tietenkään kummankaan sinkkuudesta ei siellä näy mitään merkkejä, toisin kuin baarissa silmäpeliä pitävistä).
Vaikea on tosiaan uskoa, että hiihtoladulta miehen pystyy nappaamaan :). Niin nopeasti menevät ohi.
Haha, tästä vois aloittaa jonkun 40v naisten challengen. Kuka saa napattua hiihtomiehen :D
Hyvistä miehistä on kova kysyntä, ja ne menevät kuin kuumille kiville. Samoin naisista. Ennen kaikkea, vastapuolta kunnioittavat ihmiset pysyvät parisuhteessa, ja siksi heitä on sinkkuna vain vähän.