Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Vierailija kirjoitti:

Nämä monet täällä kerrotut hälytysmerkithän on huomattu jo heti alussa.

Minusta tarkoitetaan niitä, joita ei huomannut alussa, mutta tulivat esiin vasta myöhemmin.

Jos esimerkiksi tutustumisen alussa käy ilmi valehteleminen, että on sinkku vaikka ei ole tai mies on käynyt maksullisissa heti alussa yms. niin nämähän hälyttävät jutut ovat käyneet ilmi heti alussa, eivät vasta myöhemmin.

Hälytysmerkit heti alussa tai vasta myöhemmin ovat kaksi eri asiaa.

Pitää silloin puhua, että näin hälytysmerkit heti suhteen alussa, mutta jatkoin silti suhdetta syystä x, xx, xxx, xxxx.

Jos lukee ap:n otsikon niinkuin se on kirjoitettu, niin ovathan 'huomata' ja 'huomioida' eri asioita. 

Erillään asuessa riitojen jälkeen me kumpikin jäähdyteltiin välillä pitkiäkin aikoja omissa asunnoissamme puhumatta asioita selviksi. Sitten harrastettiin kiihkeääää sovintosexiä ja jatkettiin elämää.

No, ei tämä resepti oikein toiminutkaan yhteen muuttaessa.

Vierailija kirjoitti:

Liian tietoinen omasta komeudestaan ja naistenmies Oppinut hurmaamisen taidot kun synnyinmaa oli turistikohde jossa turistinaisia ollut nuorena helppo pyöritellä. Siellä hurmauskeinot opittu. Aina baareissa naisten ympäröimä ja äänessä, minä minä minä. Saalistaja ja seksin perässä juoksija. Oikeesti ei välitä kenestäkään. Flirttailee kaikille ja nauttii saamastaan huomiostal Tä olis pitänyt alussa tajuta. Iso red flag!

Loppujen lopuksi ei arvosta naisia mutta oma Mamma tärkein joka soittelee joka päivä. Omituinen äitisiuhde.

Onkohan tuokin kommentoija ollut myöhäisteini-iässä niitä maailman viisaimpia ihmisiä, joita eivät menneen maailman vanhojen (ja kokeneiden) kalkkisten varoitushöpöjutut koske...

Vierailija kirjoitti:

Yksi mies jota tapailin kuukauden (ennen häntä olin pitkässä parisuhteessa mutta tämä suhde ei sitä siis ollut) yritti jo parien treffien jälkeen päästä väkisin viemään minut eri kaupunkiin vanhemmilleen näytille, esitteli minua kuin tavaraa kaikille ystävilleen, alkoi vihjailla naimisiin menosta ja miten kalliin sormuksen minulle ostaisi ja viimeinen niitti oli kun yritti alkaa suostutella että olisin lähtenyt hänelle kotipiiaksi vuodeksi Kiinaan! Olin aina tottunut tekemään itse rahani ja työni joten tuollaisen tuntemisen jälkeen oli todellakin liikaa edes ehdottaa tuollaista.

Uskon että väistin luodin.

Ennen häntä eksäni pelasi suht paljon pelikoneita, joi humalahakuisesti ja lopulta kerran kännissä löi niin että meinasi mennä jalat alta. Sinisilmäisenä uskoin että se jäisi yhteen kertaan. Ei jäänyt, ja jatkossa alkoi hajota myös kodin irtaimistoa.

"Kotipiiaksi vuodeksi Kiinaan" 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Lukiessani näitä, toisten jopa pitkiäkin listoja kumppanin huonoista puolista heti alussa, mietin onko joillakin ihmisillä oikeastaan mitään kriteereitä kumppania valitessaan.

Suljetaan täysin silmät ja järki kun halutaan parisuhde.

Rakkaus on sokea, niinpä niin. Mutten uskonut sen olevan aivan umpisokea ja kuuro.

Kyllä se 'rakkaus' vaikuttaisi aivan umpisokea ja kuuro olevan, ainakin niiden kohdalla jotka ovat jämähtäneet siihen myöhäisteini-iän maailman tietävimpien, viisaimpien ja fiksuimpien ihmisten kerhoon. 

Vierailija kirjoitti:

En ollut ikinä oikeastaan tuntenut häntä kohtaan rakastumista tai edes ihastumistakaan. Hän oli muuten kunnollinen, kiltti mies mutta ei erityisen huomaavainen eikä romanttinenkaan, liian tavallinen ja tylsä. Hänen juttunsa olivat kuin minun appiukollani, sekstistisiä ja ällöviä. Lisäksi haisi hielle ja käytti samaa paitaa yötä päivää. En välittänyt jos hän jutteli muiden naisten kanssa, en ollut pätkääkään mustasukkainen. Salaa jopa halusin että hän ihastuisi toiseen ja jättäisi minut. Tämä rakkaudettomuus tuli sitten meidän välillämme liian isoksi asiaksi tietenkin...

"Hän oli muuten kunnollinen ja kiltti mies" .. ja sitten "Hänen juttunsa olivat seksistisiä ja ällöjä".  Ovatko tuollaiset jutut siis merkki siitä että on 'muuten kunnollinen ja kiltti' 😯 

Vierailija kirjoitti:

Pahan puhuminen ihmisistä selän takana. Aiheutti tahallaan riitoja minun ja kaveriensa välille ja yritti koko ajan saada minut mustasukkaiseksi, onnistuikin kerran ja tästä innostuneena yritykset vain lisääntyi. Jatkuva draamanhakuisuus ja myöskin syyttely ihan päättömistä asioista, esimerkiksi siitä että minulla on kiire tai että minun on turha yrittää tulla hänen ja hänen intohimonsa/ammattinsa väliin (en ollut yrittänyt). Lisäksi se kun olin vihainen, yritti löytää sille syytä jostain ulkopuolisesta asiasta oman käytöksensä sijaan. Se ettei uskaltanut tulla selvin päin treffeille. 12 parisuhdetta takana, eron syy exissä.

"Se ettei uskaltanut tulla selvin päin treffeille"

Mikä järjen jättiläinen jos jatkaa tapailua tuollaisen kanssa 🤪 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus oli ehkä suurin varoitusmerkki. Jos ei vaan osaa puhua asioista niin ei se tule muuttumaan vuosien saatossa. Itse arvostan kommunikointia.

 

TÄMÄ! itse kamppailen juuri tästä ongelmasta omassa suhteessa. Suhdetta kestänyt vasta puoli vuotta ja mies ei puhu mistään. 

Mies ei siis puhu mistään vaikka 'suhde' kestänyt JO puoli vuotta ja silti kamppailet edelleen. 

Eiköhän viimeistään tuollaisessa tilanteessa pitäisi selkokielisesti toiselle osapuolelle kuvata tilanne ja suositella hänelle korjaavia toimenpiteitä, toivottaa hyvää jatkoa ja hyvää kehittymistä sekä sanoa heipat. 

Mies oli liian hyvää ollakseen totta. Täydellinen herrasmies - avasi auton oven, kantoi kauppakassit, osti kukkia, suklaarasioita, muisti merkkipäivät, puhui todella kauniisti. Hän oli todella hyvä suustaan. Otti joka asiassa minut ensin huomioon ja ilahdutti pienillä ja välillä vähän suuremmillakin yllätyksillä. Laittoi mieleen kaikki mistä olin sanonut olevani kiinnostunut ja suorastaan vaati, että mennään sen mukaan mitä minä haluan. 

Nyt, vuosia myöhemmin ymmärsin, että voin todella huonosti, enkä ymmärtänyt mistä se voi johtua. Pidin itseäni hirveänä ihmisenä kun ajattelin, että se johtuu tuosta miehestä, joka piilottelee puhelintaan ja tuntuu, että valehtelee menoistaan. Hänhän on maailman rehellisin mies, vian on oltava minussa ja yliajattelussani. Välillä ärsytti se, että hänelle sopi aina kaikki mitä ehdotin, oli sellainen "joojoo" -mies. Sittemmin hän on aloittanut terapian ja löytänyt itsestään hieman voimaa nousta vaatimaan, mitä hän haluaa. Hienoa sinänsä, mutta nyt hän on sitä mieltä, että minä olen kohdellut häntä kuin saastaa, sillä olen "pakottanut" hänet mukaan mm. juhliin, joihin hän ei olisi halunnutkaan mennä. Mistä olisin tämän voinut tietää? Kaikki pienet riidatkin, missä olen jotain suutuksissani sanonut, hän on rekisteröinyt mieleensä ja muistuttaa, miten olen hänelle puhunut. Itse en muista niitä lainkaan, sillä ne on olleet sen hetkisiä tuntemuksia ja vihanpurkauksia. Hän muistaa ihan kaikki, vuodet ja kuukauden, milloin olen ne sanonut. Aloitin tuon henkisen romahdukseni jälkeen terapian ja ymmärsin, että en luota mieheen yhtään. Hänessä on jotain todella outoa. Hän on kulkenut minun ja lasteni mukana 10 vuotta antamatta itsestään oikeasti mitään rehellistä. Hän on oikea salaisuuksien arkku. Erittäin tarkka yksityisyydestään - puhelin pysyy liimattuna taskussa ja sähköpostiselain vaihtuu heti toiseen jos tulen lähelle. Hänen mielestään se on normaalia.

No, normaalia tai ei - hänen elämänsä alkoi paljastua aivan sattumalta eräänä päivänä kun päätin selvittää, miksi minulla on niin järkyttävän paha olla, vaikka minulla pitäisi olla kaikki kunnossa. Paljastui, että mies on elänyt täysin kaksoiselämää tämän ajan. Hänellä on ollut toistakymmentä naista, joiden kanssa käyty paneskelemassa 2-4 kertaa ja viimeisin oikein kunnon sivusuhde, joka kuvitteli olevansa hänen kanssaan parisuhteessa lähes puoli vuotta. Mies oli väittänyt tälle naikkoselle eroprosessin olevan jo menossa. Asiaa toki helpotti se, että hän asui viikot toisella paikkakunnalla, sillä oli projektityössä.

Itsellä on todella typerä ja silmäänkustu olo. Ja siis se, että olen jatkanut suhdetta näin pitkään, vaikka oma intuitio sanoi, jotain olevan vialla kun aloin voida huonosti. Ajattelin, että vika on minun päässäni, sillä mies on niin mukava ja huomaavainen. Hänpä olikin huomaavainen kaikille naisille ja vei flirtin jokaisen kanssa päätyyn asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalasi exästään heti ekoista treffeistä alkaen kammottavan kuvan, hän itse esiintyi tuossa tarinassa uhrina, jota oli kohdeltu kaltoin. En tajunnut että valehtelee kirkkain silmin. Kaikki mitä hän kertoi exästään oli sitä, mitä hän itse oli.

Tuo ei valitettavasti toimi yleisenä merkkinä. Itsellä oli julma, kontrolloiva ja väkivaltainen ex, ja olen siitä uudelle kumppanille kertonut. En ole jauhanut ja haukkunut loputtomiin, vaan maininnut, että tällaista on taustalla ja kaikki mitä olen kertonut on tietenkin totta. Asian kääntöpuoli on kuitenkin se, että tämä samainen ex kertoo minusta aivan hulluja ja paikkaansapitämättömiä juttuja, mitä välillä kuulen yhteisiltä tutuilta. On väittänyt esimerkiksi, että minulla olisi ollut useita sivusuhteita, epävakaata käytöstä ja itsetuhoisuutta, en todellakaan tiedä mistä on tälläistä keksinyt. Tämän tosin sain tietää vasta yli puo

Olen miettinyt mitä mun exä kerto erostamme vanhemilleen, veljelleen ja kavereilleen.

Onko ollut selkärankaa kertoa niistä toisista naisista mitä harrasti?

En osaa sanoa.

Loppupeleissä exästä paljastu puolia mitä itsenikin on todella vaikea uskoa.

Joskus vaan pistää miettimään menneitä.

Mustasukkaisuus sosiaalisesta elämästäni ja kavereideni tapaamisesta. Halu muuttaa pian yhteen. Ei suostunut viettämään yhtään yötä erossa minusta. 

Nainen oli oikeassa koska on nainen. Silloin olisi pitänyt ymmärtää että mielenterveys on järkkynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Mies oli liian hyvää ollakseen totta. Täydellinen herrasmies - avasi auton oven, kantoi kauppakassit, osti kukkia, suklaarasioita, muisti merkkipäivät, puhui todella kauniisti. Hän oli todella hyvä suustaan. Otti joka asiassa minut ensin huomioon ja ilahdutti pienillä ja välillä vähän suuremmillakin yllätyksillä. Laittoi mieleen kaikki mistä olin sanonut olevani kiinnostunut ja suorastaan vaati, että mennään sen mukaan mitä minä haluan. 

Nyt, vuosia myöhemmin ymmärsin, että voin todella huonosti, enkä ymmärtänyt mistä se voi johtua. Pidin itseäni hirveänä ihmisenä kun ajattelin, että se johtuu tuosta miehestä, joka piilottelee puhelintaan ja tuntuu, että valehtelee menoistaan. Hänhän on maailman rehellisin mies, vian on oltava minussa ja yliajattelussani. Välillä ärsytti se, että hänelle sopi aina kaikki mitä ehdotin, oli sellainen "joojoo" -mies. Sittemmin hän on aloittanut terapian ja löytänyt itsestään hieman voimaa no

Ihan hirveä tarina! Tämä narsisti on vienyt siis monta hyvää vuotta sinulta antamatta oikeastaan mitään itsestään. Se, että piilottelee ja salailee asioita on pahinta mitä voi partnerille tehdä sillä tällöin pitää toista jatkuvassa epävarmuudessa ja kuten sinä, epäilet koko ajan vian olevan vain omassa päässäsi, vaikka vaistot huutaa punaisena, että jotain vikaa on tuossa miehessä. Hän on varastanut sinun elämääsi usean vuoden ajan ja oksettavinta tässä on se, että sinulla on myös lapsia, jotka ovat joutuneet myös elämään hänen valheissaan. Oliko hän osallistuva perheen asioihin? Kertomasi perusteella ei ollut vaan eli perheen mukana, mutta sivussa kaikesta.

Olen pahoillani puolestasi. Kukaan ei ansaitse tuollaista. Toivottavasti olet heittänyt hänet jo menemään.

Mulla oli 3,5 vuoden suhde, joka olisi pitänyt lopettaa heti alkuunsa, mutta olin nuori ja tyhmä. Ensimmäinen omituisuus oli se, että emme koskaan olleet miehen asunnolla, vaan aina minun luonani. Emme koskaan käyneet missään enkä koko suhteen aikana tavannut kertaakaan miehen kavereita tai perhettä. Ehkä mies asui vanhemmillaan ja häpesi sitä, ehkä hänellä oli toinen nainen, kuka tietää. Minulle ei myöskään koskaan selvinnyt, mitä mies teki työkseen ja mikä hänen työpaikkansa oli. 

Noh, sitten muutin itse työn perässä toiselle paikkakunnalle ja suhteemme jatkui etäsuhteena. Uudella paikkakunnalla saatoimme yllättäen käydä esim. ulkona syömässä ja baarissa yms, eli salailun tarve selvästi katosi. 

En välttämättä usko siihenkään, että miehellä olisi ollut toinen nainen tai jopa perhe, hän ei varsinaisesti ollut mikään unelmien poikamies. Mutta jotain hämärää hänessä oli enkä tajua, kuinka jaksoin katsella mokomaa niinkin pitkään. Kun viimein sain erottua hänestä, hän olisikin yhtäkkiä ollut valmis paljastamaan itsestään asioita mutta totesin, että se juna meni jo.

Meni 2 vuotta ennen kun mies esitteli ensimmäistäkään ystäväänsä. Minun ystävät ja sukulaiset oli jo tuttuja hänelle. Isänsä oli vetäytyvä, en saanut häneen mitään kosketuspintaa. Mies kävi aina yksin sukulaisillaan ja kavereillaan. Yksityisyys oli kultaakin arvokkaampaa. Ei antanut itsestään oikeasti mitään.

Puhelinta ei jätetty hetkeksikään vartioimatta ja se oli aina äänettömällä. Koskaan ei vastannut minulle ensimmäisellä kerralla kun soitin vaan soitti aina takaisin koska "puhelin oli unohtunut äänettömälle". Muutenkin puhelin oli hänen paras ystävänsä:

Juhlissa kaiveli sitä taskusta jatkuvasti ja kun ihmettelin sitä, että odottaako puhelua joltakin niin "katson vain kelloa". Sitä "kelloa" piti katsella aina 10 minuutin välein ja sitten myös kirjoittaa sille ;-).

Selvisihän se aikanaan, että jos mies on outo niin sillä on jotain outoa menossakin ja hänellä esim. aina vähintään 1 sutina menossa meidän suhteen sivussa. Paske on saanut jatkaa matkaansa.

Se, ettei esitellyt minua edes puolen vuoden seurustelun jälkeen vanhemmilleen eikä ystävilleen. Kävi sukulaisissa ja kavereillaan aina yksin.

Epäkunnioittava ja agressiivinen puhe. Tunneimpulssien lapsentasoisen heikko hallinta.

Samat olivat nähtävissä jo hänen vanhempiensa keskinäisessä kommunikaatiossa, vaikka kovasti yrittivätkin vieraiden läsnäollessa olla siistimmin.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei esitellyt minua edes puolen vuoden seurustelun jälkeen vanhemmilleen eikä ystävilleen. Kävi sukulaisissa ja kavereillaan aina yksin.

No miten. Toinen on kuollut ja toinen palvelutalossa. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi hän jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

 

Tämä on muuten aivan totta, mutta miinusäänten perusteella monelta menee se pointti ohi:

Ei pidä lähteä pitkään suhteeseen henkilön kanssa jos kokee että jonkin on hänessä muututtava. Emme me ihmiset enää parikymppisestä vanhempana muutu, vaikka miten sitä selitellään.

Toki tämä koskee varmaan molempia sukupuolia. Itse miehenä katson tätä omasta näkökulmasta.

Kyllä muuttuu. Mutta se taas riippuu siitä, mitä ihmiselle tapahtuu vanhetessa. Jos tapahtuu todella pahoja asioita, niin taatusti muuttuu. Jos taas ei tapahdu muuta kuin ne perinteiset, niin siinähän taaperrat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.