Lue keskustelun säännöt.
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa? Mitä kaikkea painoit villaisella ihastuneena?
Kommentit (1640)
Olin nuori ja kokematon. En havainnut alkavia psykoottisia piirteitä. Vasta siinä vaiheessa kun vaimo alkoi kävellä ympäri asuntoa edestakas tuntikausia reagoimatta puheeseen millään tavalla alkoi mietityttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oooooo1 kirjoitti:
no tehän olette se toinen puolisko. ekoöhän molemmat ole suhteen paskuuteen yhtä syyllisiä.
Ehkä siinä mielessä että ylipäätään on lähtenyt mukaan tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Katselin netistä keski-ikäisten ranskalaisten naisten alastonkuvia.
On niillä valtavat isot tissit ! Eikä mitään riippurintoja.
Tollasilla viiskymppisillä naisilla isot ryhdikkäät luomutissit, alkaa panettamaan!
Mitä sä tässä ketjussa teet, mene suolle.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli liian hyvää ollakseen totta. Täydellinen herrasmies - avasi auton oven, kantoi kauppakassit, osti kukkia, suklaarasioita, muisti merkkipäivät, puhui todella kauniisti. Hän oli todella hyvä suustaan. Otti joka asiassa minut ensin huomioon ja ilahdutti pienillä ja välillä vähän suuremmillakin yllätyksillä. Laittoi mieleen kaikki mistä olin sanonut olevani kiinnostunut ja suorastaan vaati, että mennään sen mukaan mitä minä haluan.
Nyt, vuosia myöhemmin ymmärsin, että voin todella huonosti, enkä ymmärtänyt mistä se voi johtua. Pidin itseäni hirveänä ihmisenä kun ajattelin, että se johtuu tuosta miehestä, joka piilottelee puhelintaan ja tuntuu, että valehtelee menoistaan. Hänhän on maailman rehellisin mies, vian on oltava minussa ja yliajattelussani. Välillä ärsytti se, että hänelle sopi aina kaikki mitä ehdotin, oli sellainen "joojoo" -mies. Sittemmin hän on aloittanut terapian ja löytänyt itsestään hieman voimaa nousta vaatimaan, mitä hän haluaa. Hienoa sinänsä, mutta nyt hän on sitä mieltä, että minä olen kohdellut häntä kuin saastaa, sillä olen "pakottanut" hänet mukaan mm. juhliin, joihin hän ei olisi halunnutkaan mennä. Mistä olisin tämän voinut tietää? Kaikki pienet riidatkin, missä olen jotain suutuksissani sanonut, hän on rekisteröinyt mieleensä ja muistuttaa, miten olen hänelle puhunut. Itse en muista niitä lainkaan, sillä ne on olleet sen hetkisiä tuntemuksia ja vihanpurkauksia. Hän muistaa ihan kaikki, vuodet ja kuukauden, milloin olen ne sanonut. Aloitin tuon henkisen romahdukseni jälkeen terapian ja ymmärsin, että en luota mieheen yhtään. Hänessä on jotain todella outoa. Hän on kulkenut minun ja lasteni mukana 10 vuotta antamatta itsestään oikeasti mitään rehellistä. Hän on oikea salaisuuksien arkku. Erittäin tarkka yksityisyydestään - puhelin pysyy liimattuna taskussa ja sähköpostiselain vaihtuu heti toiseen jos tulen lähelle. Hänen mielestään se on normaalia.
No, normaalia tai ei - hänen elämänsä alkoi paljastua aivan sattumalta eräänä päivänä kun päätin selvittää, miksi minulla on niin järkyttävän paha olla, vaikka minulla pitäisi olla kaikki kunnossa. Paljastui, että mies on elänyt täysin kaksoiselämää tämän ajan. Hänellä on ollut toistakymmentä naista, joiden kanssa käyty paneskelemassa 2-4 kertaa ja viimeisin oikein kunnon sivusuhde, joka kuvitteli olevansa hänen kanssaan parisuhteessa lähes puoli vuotta. Mies oli väittänyt tälle naikkoselle eroprosessin olevan jo menossa. Asiaa toki helpotti se, että hän asui viikot toisella paikkakunnalla, sillä oli projektityössä.
Itsellä on todella typerä ja silmäänkustu olo. Ja siis se, että olen jatkanut suhdetta näin pitkään, vaikka oma intuitio sanoi, jotain olevan vialla kun aloin voida huonosti. Ajattelin, että vika on minun päässäni, sillä mies on niin mukava ja huomaavainen. Hänpä olikin huomaavainen kaikille naisille ja vei flirtin jokaisen kanssa päätyyn asti.
Hyi. Sun vaisto muuten toimi.
Vierailija kirjoitti:
Mimmi alkoi pikkuhiljaa tiuskimaan enemmän ja kännissä muuttui arvaamattoman aggressiiviseksi. Siitä alkoi mun henkilökohtainen Auschwitzini.
Tosi hienoa alkaa tutustua kännistelevään mimmiin 🤩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuus, kaikki entiset exät "hulluja", sotkuinen koti.
Puhelin aina kourassa.
Ei siivonnut.
Seksistä tuli yksitoikkoista ja tarkkojen aikarajojen säätelemää.
Auttoi arjessa vasta sitten, kun tein siitä haloon.
Ei arvostanut saamiaan lahjoja. Ei laittanut kukkia veteen, kalliit lahjat olivat aina vääränlaisia, lomareissutkin ihan perseest*. Kun mitta tuli täyteen enkä enää hankkinut mitään valitti, miksei hän saa niitä.
Vähätteli minua ihmisenä.
Halusi määrätä mitä minun piti tehdä vapaa-ajallani, ketä nähdä ja missä olla. Millainen minun pitäisi olla.
Vuosien yhdessäolon jälkeen aloin pokkuroida. En enää pelannut sitä peliä. Lopulta jätti ja haukkui perään.
Ei enää ikinä tätä. Rakastin niin kauan ettei tainnut enää jäädä tippaakaan jaettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut ikinä oikeastaan tuntenut häntä kohtaan rakastumista tai edes ihastumistakaan. Hän oli muuten kunnollinen, kiltti mies mutta ei erityisen huomaavainen eikä romanttinenkaan, liian tavallinen ja tylsä. Hänen juttunsa olivat kuin minun appiukollani, sekstistisiä ja ällöviä. Lisäksi haisi hielle ja käytti samaa paitaa yötä päivää. En välittänyt jos hän jutteli muiden naisten kanssa, en ollut pätkääkään mustasukkainen. Salaa jopa halusin että hän ihastuisi toiseen ja jättäisi minut. Tämä rakkaudettomuus tuli sitten meidän välillämme liian isoksi asiaksi tietenkin...
"Hän oli muuten kunnollinen ja kiltti mies" .. ja sitten "Hänen juttunsa olivat seksistisiä ja ällöjä". Ovatko tuollaiset jutut siis merkki siitä että on 'muuten kunnollinen ja kiltti' 😯
Tämä niin miljoona kertaa. Ei voi kuin ihmetellä, miten matalalla joidenkin naisten rima on. Tuntuu, että hyvän miehen kriteeri on suunnilleen että hengittää eikä hakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut ikinä oikeastaan tuntenut häntä kohtaan rakastumista tai edes ihastumistakaan. Hän oli muuten kunnollinen, kiltti mies mutta ei erityisen huomaavainen eikä romanttinenkaan, liian tavallinen ja tylsä. Hänen juttunsa olivat kuin minun appiukollani, sekstistisiä ja ällöviä. Lisäksi haisi hielle ja käytti samaa paitaa yötä päivää. En välittänyt jos hän jutteli muiden naisten kanssa, en ollut pätkääkään mustasukkainen. Salaa jopa halusin että hän ihastuisi toiseen ja jättäisi minut. Tämä rakkaudettomuus tuli sitten meidän välillämme liian isoksi asiaksi tietenkin...
"Hän oli muuten kunnollinen ja kiltti mies" .. ja sitten "Hänen juttunsa olivat seksistisiä ja ällöjä". Ovatko tuollaiset jutut siis merkki siitä että on 'muuten kunnollinen ja kiltti' 😯
Toiseen, kolmanteen, neljänteen, viidenteen polveen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minulla ei ole huonon suhteen jälkeen minkäänlaista käsitystä siitä, mikä on ns. normaalia kuittailua, vai onko sellaista ollenkaan. Itse en oikein vitsaile toisen kustannuksella, johtuen juurikin huonoitsetuntoisesta ja helposti raivostuvasta exästä. Voisiko joku ystävällinen kertoa mikä on vitsailua, mikä ei ole hälytysmerkki ja mikä on sellaista mistä ei pidä vetää hernettä nenään? Muistelen, että joskus minulla on ollut normaali käsitys tästä, mutta nykyään säikyn kaikkea."
Tarkkaile, miten toinen itse suhtautuu siihen, että hänen kustannuksellaan palaillaan. Tai pystyykö hän itse laskemaan leikkiä huonoista puolistaan. Ihminen, joka nauraa itselleen, yleensä ei tarkoita pahaa, jos vuorostaan vitsailee sinun kustannuksellasi. Hyvä ihminen myös ymmärtää, jos kerrot taustasi ja siitä, että asia on sinulle vaikea. Voit pyytää, että hän ei pilaile kustannuksellasi ja hän on valmis kunnioittamaan rajojasi.
"Vuosien yhdessäolon jälkeen aloin pokkuroida. En enää pelannut sitä peliä. Lopulta jätti ja haukkui perään."
Pokkuroiminen tarkoittaa kumartelua ja alistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Vuosien yhdessäolon jälkeen aloin pokkuroida. En enää pelannut sitä peliä. Lopulta jätti ja haukkui perään."
Pokkuroiminen tarkoittaa kumartelua ja alistumista.
Kun ei enää pelaa häviää.
Tympääntynyt ilme, ei tsempannut erilaisissa tilanteissa, tylsistyi helposti, välinpitämätön, epäempaattinen,kylmä, itsekäs minä mies....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksäni sanoi kerran, että jättää minut, jos pieraisen. En jaksanut enää pidättää..
Tämä mies tosiaan halusi kauniin ja edustavan tyttöystävän, ja toki olen ihan edustava, mutta pitää myös ymmärtää, että välillä ollaan verkkarit jalassa ilman meikkiä, eikä nainen ole mikään barbie.
Ehkä tuollaisille juipeille sopisi kumppaniksi paremminkin joku tyyppiä 'pumpattava barbara' kuin aito elävä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitti pikkuhiljaa röyhtäilyn ja piereskelyn vessan ulkopuolella huoneistossa.
En ymmärrä ihmisiä jotka toimivat näin. Siis tahallaan, vahingot normaalia ja ok. Siis toki näitä teen, mutta en nyt ehdoin tahdoin halua esiintyä vastenmielisesti kumppanin nähden. Eksäni halusi...
Minun silmääni yhdessä asuminen kumppanin kanssa alkaa vaikuttaa joltakin performanssilta. En minä ainakaan jaksa pitää yllä kulissia ihmisestä joka ei piere tai röyhtäise koskaan.
Ymmärrän että olisi toivottavaa jos pystyisi välttelemään ainakin pidempään suolistossa muhineiden ainesten muodostamien kaasujen jatkuvampaa päästelyä toisten hajuaistien arvioitavaksi, mutta en nyt pidä röyhtäilyä minään sellaisena mistä nyt erkoisemmin pitäisi vetää herneitä nenään jollei sitten äänekkäästi röyhtäile jossain arvokkaammissa/juhlavammissa vierastilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Likka rupesi määräilemään mua raha-asioissa ym. jo ennen kuin asuttiin edes yhdessä. Hän asui Imatralla ja minä Hollolan Salpakankaalla. Sitten mustasukkaisuus naisista, joita en ollut edes nähnyt muuta kuin kuvissa. Kuvitteli kaikenlaista, oli uniakin nähnyt pettämisestä. Pikkuasioista suuttuminen. Kerran heitti minua lusikalla ja sain sen varresta haavan käteen, kun osui siihen sormien yläpuolelle. Sitten se tutki ominpäin kaikki kaapit ja paikat, repi postit eikä kunnioittanut mitään kirjesalaisuutta ja yksityisyyttä. Tällä hän yritti kovasti etsiä todisteita sille pettämiselle, joka oli vain siellä hänen päässään naurettavina kuvitelmina ja unien näkemisenä. Aina piti päästä jostain minua syyttelemään. Käsittämätön lapsellisuus.
Mikähän suakin piti häneen niin kauan yhteyksissä että kaikki tuo ehti tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä ikinä pyytänyt anteeksi, ei kiittänyt. Sinkkuaikana riidan tultua saattoi istua lattialla tuijottaen tunninkin eteensä, ei puhua pukahtanut mitään vaikka itse olisin jo ollut valmis sopimaan riidan. Oli häneltä jonkinlainen anteeksi pyyntö, eli leikki syvämietteistä joka käy läpi omaa tunne vajavuuttaan. Raskas persoona. Sitten taas oli pitempään rakastava. Saatuammme lapset muuttui väkivaltaiseksi niin henkisesti kuin fyysisesti. Tiesi että olen nalkissa, vanhempanikin kuolivat samoihin aikoihin, ei tuntenut edes silloin empatiaa. Olemme edelleen yhdessä ja roolit ovat vaihtuneet.
Vai roolit vaihtuneet. Olisi kiintoisaa tietää miten se roolien vaihtuminen käytännön asioissa ilmenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitti pikkuhiljaa röyhtäilyn ja piereskelyn vessan ulkopuolella huoneistossa.
En ymmärrä ihmisiä jotka toimivat näin. Siis tahallaan, vahingot normaalia ja ok. Siis toki näitä teen, mutta en nyt ehdoin tahdoin halua esiintyä vastenmielisesti kumppanin nähden. Eksäni halusi...
Minun silmääni yhdessä asuminen kumppanin kanssa alkaa vaikuttaa joltakin performanssilta. En minä ainakaan jaksa pitää yllä kulissia ihmisestä joka ei piere tai röyhtäise koskaan.
Ymmärrän että olisi toivottavaa jos pystyisi välttelemään ainakin pidempään suolistossa muhineiden ainesten muodostamien kaasujen jatkuvampaa päästelyä toisten hajuaistien arvioitavaksi, mutta en nyt pidä röyhtäilyä minään sellaisena mistä nyt erkoisemmin pitäisi vetää herneitä nenään jollei sitten äänekkäästi röyhtäile jossain arvokkaammissa/juhlavammissa vierastilanteissa.
Ai puolison seura ei ole tarpeeksi arvokasta? Tai rennoissa illanistujaisissa ok röyhtäillä?
Voin kertoa että sellainen jää mieleen. Jatkuvasti röyhtäilevä puoliso voi alkaa jopa ällöttää ja tämä voi vaikuttaa ihan makuuhuoneenkin puolelle. Eri asia tietysti yksittäinen vahinko. Meidän illanistujaisissa kävi joskus joku rento röyhtäilijä ja muistamme hänen käytöksensä yhä, hämmentyneinä. Kuka haluaa jättää tälläiset mielikuvat itsestään?
Asioiden salailu. Vaikkapa osaomistus johonkin asiaan tai maksamattomat laskut, exä, mitä vaan.
Jos luulee ettei ne tule ilmi pitkässä suhteessa niin huh. Minkälaisen kuvan se antaa ihmisestä? Onko luottamusta lähteä suhteeseen, jos toinen salailee kokoajan asioita. Tää on suhteen red flag.