Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Vierailija kirjoitti:

Epäluotettava henkilö ei kerro itsestään juuri mitään, mutta lypsää vastapuolelta tosi paljon infoa.

Epäluotettava henkilö ei myöskään kerro itsestään mitään.

Olisi joskus pitänyt tajuta, että mies joka asuu vielä 30 vuotiaana vanhempiensa hoteissa, on "napanuora" vielä katkaisematta. Miehen vanhemmat yrittivät saada valtikkaansa meidän yhteiseen kotiin, mutta minä olin se joka laittoi vastaan. Tästä syystä emme olleet hyvissä väleissä. Mieheni kuitenkin antoi vanhemmilleen ymmärtää, ettei hän itse ollut mitään sitä vastaan, että tulevat kotiimme touhuamaan milloin mitäkin. Esikoisen ollessa noin 1/2 vuotias jäi valheesta kiinni, ettei tupakoi. Sain rysän päältä kiinni sytyttämästä röökiä takapihalla. Sitä ennen oli valehdellut minulle päin naamaa, ettei polta vaikka henki haisi tupakalle(oli kuulemma syönyt pähkinöitä, juonut kahvia tms), luottamus meni siinä kohtaa täysin. En edelleenkään luota mieheeni. Olen katunut etten eronnut heti, koska on tapahtunut sen jälkeen monia juuri luottamuksen vieviä valheita.Facebookissa lirkutteli jollekin naiselle, kiinni jäädessään totesi vain, että facebookissa voi tehdä ihan mitä vain, ei se ole niin vakavaa.

Mies joka ensin hukuttaa sinut kukilla, suklaalla yms. Saadessaan sinut "nalkkiin" huomioiminen loppuu tyystin. Ei huomioi synttäreitä, juhlapäiviä, jouluna jne.Suhteen edetessä haluaa hallita sinut täysin, et saa tavata ystäviäsi, et käydä kaupassa(jos menen kauppaan, kotiin palattuani alkaa motkotus miksi olen ostanut mitäkin ja mihin hintaan), roskat tutkii, jos olet vienyt roskapussin, määrää mitä tehdään vapaa-ajalla jne.

Vierailija kirjoitti:

Olin valtavan rakastunut, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ihastuksia oli ollut, ei rakastumista. Hänessä oli paljon hyvää ja viehättävää: äly, keskustelutaito, huumorintaju, toisen ihmisen huomioimisen kyky. Sitten oli niitä asioita, jotka eivät olleet hyvin. Hän oli pelottava hermostuessaan. Saattoi huutaa pää punaisena, sitten paiskoi esineitä tai ovia ja liukeni paikalta. Hän myös ihaili toisia naisia. Se häiritsi, jos hän kehui jotakuta toista naista. Ajattelin siihen aikaan, ettei minulla ole oikeutta kontrolloida toisen ihmisen ajatuksia. 

Suhteessa ilmeni myöhemmin väkivaltaa ja pettämistä. Ihan loppuun asti hän osasi olla myös ihana, huomaavainen ja rakastava. Sitten oli se toinen puoli. 

Tuo on aika tyypillinen käyttäytymistapa narsisteilla. Ikään kuin ympyrä jolla mennään, raivoamista milloin mistäkin, tavaroiden rikkomista, ja sen jälkeen alkaa jossain vaiheessa se hyvittelyvaihe, jota kestää aikansa. Taivas ja helvetti vaihtelevat. Näiden ihmisten oikea luonne on juuri se raivoava, kaikesta hermostuva, henkisesti ja joskus myös fyysisesti väkivaltainen puoli, ei heissä muuta ole. Se ihana puoli on esitystä, jolla saadaan se toinen pysymään suhteessa. Ikävä kyllä.

Kun on näitä, että huumorin varjolla tai riidassa isketään arkaan paikkaan, niissä monelta asialta on välttynyt, kun omat vaikeat asiat, joita olen tutustumisaikan kertonut, ovat olleet yksiselitteisesti niin kauheita, että niiden käyttämäminen minua vastaan esim. riidoissa olisi ollut aivan sydämetöntä. 

Mutta sepä ei ole estänyt sitä sittenkään. Puoliso oli kuollut joitain vuosia sitten, asia oli tietenkin edelleen vähän kipeä ja olin kertonut tästä. Tapailukumppani valitsi ensimmäisen elokuvan, jonka katsoimme yhdessä, jonka oli nähnyt jo aiemminkin: elokuva kertoi rakastuneesta pariskunnasta, joista toinen kuolee. Olin aivan shokissa enkä voinut ymmärtää miten hän tekee näin. Toinen, joka tiesi puolison kuolemasta, heittäytyi sängylle ja sanoi, että ohhoh, olen niin väsynyt, että aivan kuin olisin kuollut! Ja heti perään lisäsi, että mikäs minuun nyt meni, en ikinä ennen ole sanonut näin, varmaan johtuu siitä, kun puhuit puolisosi kuolemasta. Sama sanoi, ettei hän oikein edes ajattele tätä, koska tehän olisitte hyvin voineet erotakin, niin ei sillä ole väliä että hän sattui kuolemaan.

Sama mies tiesi lähisuhdeväkivallasta taustalla, ja valitsi illan elokuvaksi meille aiemmin näkemänsä elokuvan, jossa nainen  pahoinpidellään, yritetään r ai skata ja poltetaan elävältä.

Näillä kahdella oli myös obsessio siihen, että koska he tiesivät, että toivoin lapsia, mutta aika alkoi käymään vähiin, toinen ilmoitti muutaman kuukauden tapailun jälkeen, kun oli kaiken aikaa vakuutellut, että olisi erinomainen isä, haluaisi todella tukea muita, vaikka eksänsä oli sanonut, että on niin masentunut ettei tule mitään, yhtäkkiä s e ksin jälkeen että voisin kyllä olla hänen rakastajansa, mutta äidiksi minä en kyllä sovi, perheen hän perustaa jonkun paremmin äidiksi sopivan kanssa. Toinen taas ei halunnut lapsia, mutta halusi tapailla minua, aina keri takaisin kun yritin lähteä ja jankkasi monta kertaan, että tästä lapsiasiasta pitäisi nyt puhua tosissaan, koska hän ei voi oikein luottaa minuun ennen kuin sanoisin, etten halua lapsia. Naurattaisi, jos ei olisi niin hirveää. 

Ei oltu pitkässä suhteessa, koska huomasin että ne varhaisest varoitusmerkit todellakin piti paikkaansa. Mutta oli suhteessa hyviäkin puolia ja niiden takiahan sitä yhdessä ollaan, koska jokaisessa meissä on huonoja puolia ja huonojen puolien syystä erotaan. 

Tässä casessa otimme kontaktia alunperin deittisovelluksen kautta, kivan näköinen pitkä raamikas mies vaikkei hänen kuvaama elämäntilanteensa ollutkaan kovinkaan otollinen uudelle vakavalle parisuhteelle, jota minä etsin. Ensimmäisten 5-6 viestienvaihdon aikana tajusin, että hän on aika passiivinen tekemään mitään ehdotuksia, no ajattelin hänen olevan ujo ja varovainen, eikä oikein osaa deittailua koska ei sitä ollut harrastanut pitkän liiton jälkeen. Koitan aiina ajatella ihmisistä positiivisesti ensin. Lisäksi hänen ulkonäkö oli niin mieleeni, että ajattelin hetken nappaavani tästä oikeinkin mieleiseni miehen loppuelämäkseni vaikkakin aika pian tuli vähän sellainen perässävedettävän fiilis. Tämä jatkui koko suhteen ajan; aloitekyvytön, passiivinen perässä vedettävä. 

Jo toisilla treffeillä kävi ilmi miten nopeasti ja nokkavasti kuittaili jotain mikä ei mennyt ihan hänen pirtaansa tai mistä halusi huomauttaa. Oletin tämän vain johtuvan hermostuneisuudesta ja että stressaantuneena suusta pyrskähtää jotain tuollaista. Ei tämä jatkui. Myös vitsailu siitä että olisi kiva löytää elättäjä tai olisipa hyvä kun joku elättäisi jotta voisi vain harrastella puuhailla kaikkea mukavaa, osoittautuikin ihan toteutuneeksi toimintamalliksi hänen aikaisemmassakin suhteessa. Ehkei ihan konkreettisesti juuri noin karkeasti mitä vitsaili, mutta pohjana hänellä taisi olla elämässä hyödyntää muiden tuomia etuisuuksia ja elää ns vapaamatkustajana hyödyntäen lähipiirin ihmisiä. Empä ihmetellyt yhtään aiemmin hänelle ikävää tapahtumaketjua exänsä kanssa, kun yhdistelin vähän hänen elämänfilosofiaa, ajatusmalleja ja sitä miten toimi. 

Kun mies opasti jatkuvasti että naisen tehtävä on pitää mies tyytyväisenä.

huomasin kyllä mutta ajattelin että antaa mennä, tiesin kyllä että tämä lysti loppuu, saimme kuitenkin lapsen ja vielä jatkui muutaman vuoden, ei oo kAtumista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäluotettava henkilö ei kerro itsestään juuri mitään, mutta lypsää vastapuolelta tosi paljon infoa.

Epäluotettava henkilö ei myöskään kerro itsestään mitään.

Meidän miniä kyräilee ja kyttää mutta ei puhu ittestään koskaan muuta kun keksittyjä kehuja.

Likka rupesi määräilemään mua raha-asioissa ym. jo ennen kuin asuttiin edes yhdessä. Hän asui Imatralla ja minä Hollolan Salpakankaalla. Sitten mustasukkaisuus naisista, joita en ollut edes nähnyt muuta kuin kuvissa. Kuvitteli kaikenlaista, oli uniakin nähnyt pettämisestä. Pikkuasioista suuttuminen. Kerran heitti minua lusikalla ja sain sen varresta haavan käteen, kun osui siihen sormien yläpuolelle. Sitten se tutki ominpäin kaikki kaapit ja paikat, repi postit eikä kunnioittanut mitään kirjesalaisuutta ja yksityisyyttä. Tällä hän yritti kovasti etsiä todisteita sille pettämiselle, joka oli vain siellä hänen päässään naurettavina kuvitelmina ja unien näkemisenä. Aina piti päästä jostain minua syyttelemään. Käsittämätön lapsellisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäluotettava henkilö ei kerro itsestään juuri mitään, mutta lypsää vastapuolelta tosi paljon infoa.

Epäluotettava henkilö ei myöskään kerro itsestään mitään.

Tai kertoo, mutta ne on sitten valheita kaikki. Yhtä varmaa kuin verot ja kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin todella läheisissä väleissä, oikeastaan "seurusteltiin" mutta ei oltu tehty sitä mitenkään virallisesti tai edes kysytty, että seurustellaanko me jne... Mies jäi kiinni siitä, että oli sekstaillut yhden mun kaverin kanssa.

Tyhmänä ja nuorena ajattelin että kun ei "virallisesti" oltu yhdessä niin olihan hän vapaa sekstailemaan kenen kanssa tahtoo.

No koko suhteen ajanhan se petti.

 

Mun ex ilmoitti, että niin kauan kuin emme virallisesti ole parisuhteessa (Facebookin parisuhdestatus oli hänelle se virallinen), hän harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa. Myöhemmin kiristi sitten minua sitten vaikka mihin sillä perusteella, että hänestä ei ole oikea parisuhde (minkä vuoksi hän saa harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa), jos en tee sitä ja tätä. Yritti minut jopa saada lopettamaan työt, koska ne estivät minut tekemästä hänen kanssaan jotakin

Jumalattomilla on monta vaivaa. Jeesus sanoi että 'jos haluat päästä sisälle elämään, niin pidä käskyt'. Seksi kuuluu vain avioliittoon. Jollei, niin se on piste ja hyvästi. 

Suurin osa näistä kerrotuista esimerkeistä ovat kyllä niin räikeitä hälytysmerkkejä, että miten suhde on edes voinut jatkua pitempään. Hyvin nuorena ei ehkä tajua, mutta aikuisempana kyllä pitäisi. Varsinkin jos on jo muitakin suhteita ollut ennen. 

Olen ihmetellyt miten "kaikilla" on joku kumppani. Niinpä niin. Mutta miksi ihmeessä ei ole mieluummin yksin. Kuin jatkaa seurustelua ihmisen kanssa, jonka käytös tai muut jutut selkeästi ennustaa huonoa suhdetta. Jopa heti alussa silkkaa ilkeilya tai muuten tyhmää käytöstä. 

Ei ole vielä ikinä pyytänyt anteeksi, ei kiittänyt. Sinkkuaikana riidan tultua saattoi istua lattialla tuijottaen tunninkin eteensä, ei puhua pukahtanut mitään vaikka itse olisin jo ollut valmis sopimaan riidan. Oli häneltä jonkinlainen anteeksi pyyntö, eli leikki syvämietteistä joka käy läpi omaa tunne vajavuuttaan. Raskas persoona. Sitten taas oli pitempään rakastava. Saatuammme lapset muuttui väkivaltaiseksi niin henkisesti kuin fyysisesti. Tiesi että olen nalkissa, vanhempanikin kuolivat samoihin aikoihin, ei tuntenut edes silloin empatiaa. Olemme edelleen yhdessä ja roolit ovat vaihtuneet.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuori mies. 18v. Oli jo kokemusta asioista, mutta vakituinen tyttöystävä puuttui. Erään illan kännisekoilun päätteeksi heräsin erään puolitutun naisen vierestä ja alkoi murehtia että oli pettänyt vakituistaan ja katui. Alkoi samaan syssyyn esittää seurustelua vakavasti. Ikävää että suostuin. Vaatimuksia alkoi löytyä.. Seksi oli huonoa, minun kotona (sen aikainen maatila) tehtiin asiat väärin, arvosteli kovin vähän kaikkea ja kaikkia. Itse oli sisarusparven nuorin ja selkeästi saanut kotona kaiken periksi. Eikä ollut edes niin varakkaasta perheestä kuin minä, mutta arvostella jaksoi. Vaati minua laihduttamaan ja vaati että nyt kun seurustellaan, niin pitää joka päivä olla yhdessä, se on oikein se. Tai vähintään soittaa joka päivä, siihen aikaan lankapuhelin.. Oli taipuvainen masennukseen ja koki että ei tule menestymään elämässä, eikä minusta ole siihen avuksi. Alkoi kouluttautua uudelleen.

Läksin armeijaan elokuussa, se

Tutulta kuulostaa. Olen minäkin oppinut sittemmin suojelemaan omia rajojani. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin valtavan rakastunut, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ihastuksia oli ollut, ei rakastumista. Hänessä oli paljon hyvää ja viehättävää: äly, keskustelutaito, huumorintaju, toisen ihmisen huomioimisen kyky. Sitten oli niitä asioita, jotka eivät olleet hyvin. Hän oli pelottava hermostuessaan. Saattoi huutaa pää punaisena, sitten paiskoi esineitä tai ovia ja liukeni paikalta. Hän myös ihaili toisia naisia. Se häiritsi, jos hän kehui jotakuta toista naista. Ajattelin siihen aikaan, ettei minulla ole oikeutta kontrolloida toisen ihmisen ajatuksia. 

Suhteessa ilmeni myöhemmin väkivaltaa ja pettämistä. Ihan loppuun asti hän osasi olla myös ihana, huomaavainen ja rakastava. Sitten oli se toinen puoli. 

Tuo on aika tyypillinen käyttäytymistapa narsisteilla. Ikään kuin ympyrä jolla mennään, raivoamista milloin mistäkin, tavaroiden rikkomista, ja sen jälkeen alk

Ja auta armias, jos joku tuo ilmi tuon näyttelemisen. Eli paljastaa narsistin. Sen jälkeen ei enää mene hyvin. Saa narsistin ikuiset vihat päällensä. Peluri on paljastettu. 

Luulen, että keksin vahingossa jossain kohtaa keinon, jonka ansiosta ei ole jäänyt yhtään vainoajaa, vaikka suhteiden perusteella tällaisista ihmisistä olisi pitänyt kuoriutua joko vainoajia tai sellaisia, jotka säännöllisin väliajoin yrittävät saada takaisin tai hetkeksi käyttöön, kun joku toinen suhde loppuu.

Se vaatii todella kovaa psyykeä, että ymmärtää oman manipulointinsa ja gaslightingin olevan vain sitä, eikä todellisuus, mutta: heittäytyy erokonfliktissa niin surkeaksi ja säälittäväksi kuin pystyy, piehtaroi siinä, miten epäonnistui suhteessa, lähettää raskaita viestejä siitä, miten katuu kaikkea ja haluaa tyypin takaisin, ja heti seuraavaksi viestejä, miten pelkää satuttavansa häntä ja hän ansaitsee paljon parempaa. Että tyyliin makaa vain pimeässä huoneessa miettimässä miten hirveäksi kaikki meni ja tavata ei voi, koska satuttaisi vain toista lisää. Pitäytyy vain kiinni näissä koko ajan, ei selittele pidemmin, on vain hirveän dramaattinen. On iso kynnys toiselle sanoa tuossa kohtaan, että ei ansaitse parempaa ja haluaa, että satutat häntä lisää käytökselläsi. Lisäksi tästä saattaa saada bonuksena feikkianteeksipyynnön toiselta.

Jos tulee viestejä myöhemmin, älä vastaa enää niihin suoraan tai nopeasti vaan viivyttele ja sano, että olet vain ollut shokissa siitä, millaiseksi suhde takiasi meni, hänessä ei ollut mitään ja että toivot vain hyvää. Jonkinlainen täysin ylimenevä katumusharjoitus siis.

Koko ajan siis tiedät itse, ettei tämä ole totta, mutta esimerkiksi narsistiset ihmiset eivät vain tähänastisen oman kokemuksesi perusteella tunne mitään halua ottaa takaisin tällä tavalla käyttäytyvää ihmistä. Siinä ei ole enää mitään toista innostavaa taistelua, kun esittää, että itsekunnioitus on kadonnut ja on jo tullut täysin murskatuksi. Epämukavaa toki on ajatus, että tyyppi kertoo tästä eteenpäin, mutta se on pienempi paha kuin vaihtoehdot. 

Toisena toki se, että jos yrittää takaisin, älä vastaa edes viestiin. Hyvällä tuurilla tyyppi kuvittelee, että et vastaa, koska olet hakeutunut johonkin parantolaan sen pahan takia mitä menit hänelle tekemään.

Ymmärtääkseni joillain aikuisiän ihmissuhteissa on kyse lapsuuden trauman toistosta, jossa pitää saada joku täysin syytön ihminen tunnustamaan miten pahasti on tyyppiä kohdellut, vähän kuin koittaisi saada vanhemmaltaan anteeksipyynnön aivan liian myöhään toisen ihmisen suulla. 

Tästä ei ole mitään tieteellistä tutkimusta, joten omalla vastuulla jos haluaa kokeilla. 

No varmaan about kaikki valahti kuin vesi hanhen selästä, ainakin aikansa. Näin jälkeenpäin tuntuu käsittämättömältä ettei sitä pienistä kilahteluakaan pitänyt minään. Esimerkiksi puhelun aikana yksi pieni väärä sana ja sai luuria korvaan ja sitä rataa. Aivan hullu tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju paljastaa koruttomasti sen, kuinka onnettoman surkeat parinvalintataidot suomalaisilla naisilla on.

No ei sinänsä ihme jos on keskittynyt lukemaan reginan, seventeenin, harlekiinien yms. tuotoksia. 

Kannattaisi ajoissa ehkä lukea joitakin asiallisiakin parisuhdeoppaita, myös taustoiltaan erilaisilla lähtökohdilla kirjoitettuja. Ja onhan nykyään näitä vanhempien virheistä ja kokemuksista kertovia sivuja kuin myös ihan monien tahojen ohjeiksikin tarkoitettuja sivuja. 

Vaivainen kaiken kokee, viisas pääsee vähemmällä (sekä omalla harkinnalla että oppimalla muiden virheistä). 

Sotkuinen kämppä, aattelin että kyllä se siitä ei. Itsekäs ja itsekeskeinen ihminen, jämähtänyt henkisesti teini-ikään. Erittäin raskasta olla perheen ainoa vastuullinen aikuinen.