Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Vielä suhteen alkuaikoina "painoin villaisella" miehen tavan kontrolloida. Alkoi pienillä jutuilla. Huomautteli että menipä sulla taas vessassa pitkään. Kommentoi ruokavaliotani eli mm. kahvinjuontia ja sitä että syön aamuisin jogurttia enkä puuroa. Alkoi keksiä jotain "tosi tärkeää" ja ehdottoman välttämättä yhdessä tehtävää aina kun sovin tekeväni jotain ystävieni kanssa. Siitä kontrollointi vain tiheni. Kun mies aina vain useammin alkoi olettaa minun maksavan hänen syömisensä, bensansa ja osuutensa sähkölaskusta, ymmärsin lopulta lopettaa suhteen. Tietenkin sain kuulla olevani julma ja itsekäs ihminen, joka vie häneltä kodin ja ties mitä. 



Jotain opin kai tästä. Myöhemmässä elämässä tuli vastaan mieskokelas, joka jo alkumetreillä käytti suurimman osan ajastaan haukkumalla kahta exäänsä (halusi mm. luetuttaa minulla "todisteena" näiden naisten kamaluudesta ties mitä viestiketjuja puhelimestaan) ja esiintyä jonkinlaisena huoltajuuskiistan uhrina. Lopetin tapailun lyhyeen. Myöhemmin sain tietää, että toinen näistä existä, miehen lapsen äiti, oli paennut miestä turvakotiin. Muutin pian paikkakunnalta töiden perässä. Useamman kerran tämä mies silti ilmestyi eri vuorokaudenaikoina pihaani tai ajelemaan asuntoni ohi, vaikka välimatkaa oli satoja kilometrejä. Syyksi esitti jonkun "kun sattumalta tuli lomalle just tänne" -tason selityksen. Silloin pelotti. Mitähän olisi tapahtunut, jos olisin jatkanut suhdetta hänen kanssaan?



 

Vierailija kirjoitti:

Valkoiset valheet.

Valkoinen valhe? Sehän tarkoittaa hyvää valhetta, jolla ei ole tarkoitus satuttaa ketään. Valhe on eri asia kuin valkoinen valhe. Jos joku kysyy, onko tämä mekko hyvä, etkä halua hänelle mielipahaa, voit sanoa, että oikein kivalta näyttää. Se on valkoinen valhe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitti pikkuhiljaa röyhtäilyn ja piereskelyn vessan ulkopuolella huoneistossa.

 

 

En ymmärrä ihmisiä jotka toimivat näin. Siis tahallaan, vahingot normaalia ja ok. Siis toki näitä teen, mutta en nyt ehdoin tahdoin halua esiintyä vastenmielisesti kumppanin nähden.  Eksäni halusi...

Minun silmääni yhdessä asuminen kumppanin kanssa alkaa vaikuttaa joltakin performanssilta. En minä ainakaan jaksa pitää yllä kulissia ihmisestä joka ei piere tai röyhtäise koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä tulee varmasti joku alapeukuttamaan, mutta omalla kohdalla oli näin.

Enää en ottaisi miestä, jolla on miehenä huono itsetunto eikä kokemusta naisista ole. Exäni oli tällainen tapaus, olin hänen ensimmäinen seurustelukumppaninsa. Muutimme myöhemmin yhteen ja menimme naimisiin. 

Exäni sai nostettua miehistä itsetuntoaan ollessaan kanssani parisuhteessa. Parisuhteen edetessä miestä alkoi kaihertaa se, ettei hänellä ollut koskaan ollut muita seksikumppaneita. Itsetunnon kohoaminen ja kiinnostus aidan toisella puolella olevaan ruohoon teki sen, että mies päätyi hankkimaan selkäni takana sivusuhteen alle vuosi häistämme. Lopulta mies sai sanottua, ettei hän haluakaan sitoutua avioliittoon näin nuorena, vaan haluaa liihottaa vapaana. Erosimme.

Nykyinen aviomieheni oli onneksi ollut parisuhteessa ennenkin (tapasimme kolmekymppisinä), joten tuota riskiä ei enää ollut, että elämätön elämä alkaisi kaihertaa.

 "elämätön elämä kaihertaa" kuvaa pakanallisen mielen tilaa.

Näitä olisi monta. Ehkä tärkein oli kuitenkin se, kun joskus tapailun alkuvaiheessa avauduin hänelle ensimmäistä kertaa jostain itselleni tosi merkittävästä ja syvällisestä asiasta ja hän vähätteli ja suorastaan tyrmäsi koko asian. Olin järkyttynyt siitä, mutta annoin asian olla kun muut asiat olivat niin hyvin. Olisi pitänyt tietää, että tuo itseasiassa kuvasti suhtautumista minuun ylipäänsä itsenäisenä ja ajattelevana ihmisenä. 

Toinen oli liian läheiset välit vanhempiin. Ok, kiva jos on hyvät välit vanhempiin (itselläni ei ole, joten on aina alkuun vähän vaikea arvioida mikä on normaalia), mutta jos aikuinen ihminen pitää vanhempiaan kuin jonain puolijumalaisina idoleina, se on helvetin outoa. Vanhempien mielipide meni kaiken muun edelle, tai oikeammin vielä niin, että omaa mielipidettä hänellä ei tuntunut edes olevankaan. 

Juo liikaa, rahan kinuaminen, kuvittelin turhaan tilanteen paranevan, nykyään persaukinen sekakäyttäjä, t: mies 61 vee

Vierailija kirjoitti:

Näitä olisi monta. Ehkä tärkein oli kuitenkin se, kun joskus tapailun alkuvaiheessa avauduin hänelle ensimmäistä kertaa jostain itselleni tosi merkittävästä ja syvällisestä asiasta ja hän vähätteli ja suorastaan tyrmäsi koko asian. Olin järkyttynyt siitä, mutta annoin asian olla kun muut asiat olivat niin hyvin. Olisi pitänyt tietää, että tuo itseasiassa kuvasti suhtautumista minuun ylipäänsä itsenäisenä ja ajattelevana ihmisenä. 

Toinen oli liian läheiset välit vanhempiin. Ok, kiva jos on hyvät välit vanhempiin (itselläni ei ole, joten on aina alkuun vähän vaikea arvioida mikä on normaalia), mutta jos aikuinen ihminen pitää vanhempiaan kuin jonain puolijumalaisina idoleina, se on helvetin outoa. Vanhempien mielipide meni kaiken muun edelle, tai oikeammin vielä niin, että omaa mielipidettä hänellä ei tuntunut edes olevankaan. 

Tunnistan käytöskaavat. Alkuun en reagoinut vaaranmerkkeihin kuten olisi pitänyt. Juuri tämä, että kun kerroin esim. aiemmin kokemastani lähisuhdeväkivallasta ja siitä miten se saattaa saada minut edelleen reagoimaan, hän keskeytteli, hiljensi, vähätteli avoimesti ja kieltäytyi kuuntelemasta. Sen sijaan hän alkoi selittää päälle ja kertoa, että minun olisi järkevämpi tehdä X kuin Y ja että sitä "minä tiedän paremmin kuinka sinun tulee asiaa hoitaa" -osastoa. Isänsä kanssa hän ei puhunut käytännössä lainkaan, mutta äidillään oli kyllä avaimet miehen kotiin, kävi siellä siivoamassa, kokkaamassa, vaihtoi jopa lakanat. Mies kerran suuttui minulle seksin jälkeen "lakanoiden sotkemisesta" (en ollut "siivonnut" alapäätäni talouspaprulla riittävän nopeasti..), että nyt hänen äitinsä näkee "spermatahroja" lakanoissa ja se ei vain käy. 



Pysyin suhteessa niinkin pitkään kai jonkinlaisen tyrmistymisen tai shokin vuoksi. En vain jotenkin kai voinut uskoa, että hän oli tosissaan kaiken sen kanssa.

Olin nuori mies. 18v. Oli jo kokemusta asioista, mutta vakituinen tyttöystävä puuttui. Erään illan kännisekoilun päätteeksi heräsin erään puolitutun naisen vierestä ja alkoi murehtia että oli pettänyt vakituistaan ja katui. Alkoi samaan syssyyn esittää seurustelua vakavasti. Ikävää että suostuin. Vaatimuksia alkoi löytyä.. Seksi oli huonoa, minun kotona (sen aikainen maatila) tehtiin asiat väärin, arvosteli kovin vähän kaikkea ja kaikkia. Itse oli sisarusparven nuorin ja selkeästi saanut kotona kaiken periksi. Eikä ollut edes niin varakkaasta perheestä kuin minä, mutta arvostella jaksoi. Vaati minua laihduttamaan ja vaati että nyt kun seurustellaan, niin pitää joka päivä olla yhdessä, se on oikein se. Tai vähintään soittaa joka päivä, siihen aikaan lankapuhelin.. Oli taipuvainen masennukseen ja koki että ei tule menestymään elämässä, eikä minusta ole siihen avuksi. Alkoi kouluttautua uudelleen.

Läksin armeijaan elokuussa, seurustelua oli silloin takana nelisen kuukautta.. Vaati että en saa käydä sotilaskodissa, koska ei halua että minä lihon siellä. Ei osannut arvostaa omaa ajatustani maanpuolustuksesta, ja väheksyi minuun kohdistuneita koulutusvalintoja puolustusvoimien palveluksessa. Valatilaisuudessa ollutta taistelunäytöstä naureskeli..

Elokuusta jouluun. Kävin naisen luona vielä, mutta ei tuntunut oikealta. Kirjoitti pari kirjettä uudenvuoden tienoilla, joissa toisessa kertoi eroavansa minusta. Oli hitonmoinen helpotus. Sen kirjeen luettuani aurinko paistoi ensimmäisen kerran joulun jälkeen, ihan konkreettisesti sinä päivänä. No jälkikäteen kuulin että oli löytänyt maajussin, joka oli varakkaampi kuin minä ja meni tämän kanssa naimisiin.

No koettu on. Mutta loukkaukset muistan, vaikka jo 30 vuotta takana. Kukaan ei ole väheksynyt minua, kotiani ja valintojani koskaan noin paljon. Eikä tule väheksymään. Valitsen seurani tarkoin. Ja olen onnistunut siinä.

Mies ei pystynyt myöntämään salasuhteitaan saatikka pyytämään anteeksi. Kakkosia ei saanut mainita saatikka sanoa heistä pahaa sanaa.

Oli aggressiivinen: tappeli kapakkajonoissa yms. Minuun ei koskenut, mutta tulihan tämä puoli minunkin osakseni sitten, kun oli ruuhkavuodet ja kaikenlaista stressiä. Oli erottava. Otin opikseni: kymmenen sinkkuvuoden aikana tapaamiset loppuivat heti, jos mies kohteli ikävästi esim. tarjoilijaa. Nyt minulla on hyvä mies, mutta etsiminen kesti tuon kymmenisen vuotta.

Puoliso kertoi, että naapurin täti oli tullut oven taakse, kun olin ollut raatamassa mökillä. Ei katunut edes tädin astumista. 

Epäterve mustasukkaisuus. Ei tule koskaan muuttumaan. Aika ajoin löytyy joku syy epäillä, täysin ilman syytä. 

Vielä yhdessä kun on paljon hyvääkin, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan, ainakaan sen jälkeen kun lapset ovat muuttaneet omilleen.

Katseli tanssilattialla ympäriinsä eikä keskittynyt minuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkoiset valheet.

Valkoinen valhe? Sehän tarkoittaa hyvää valhetta, jolla ei ole tarkoitus satuttaa ketään. Valhe on eri asia kuin valkoinen valhe. Jos joku kysyy, onko tämä mekko hyvä, etkä halua hänelle mielipahaa, voit sanoa, että oikein kivalta näyttää. Se on valkoinen valhe. 

Aviomieheni mielestä valkoinen valhe tarkoittaa sitä, että valehtelee ettei pahoittaisi minun mieltäni. Jätti pettämisen kertomatta ja se oli hänen mielestään valkoinen valhe

Yksi nettitreffimies otti minusta heti ensimmäisillä treffeillä puhelimellaan valokuvan ja laittoi puhelimensa taustakuvaksi. ( Siihen aikaan eli vuonna 2010 oli vielä sellaisia puhelimia joihin pystyi laittamaan taustakuvan). Outoa minusta ensimmäisillä treffeillä heti tehdä noin. Mies halusi heti alussa ängetä vessaan mukaani, mitä pidin outona. Myöhemmin tajusin että miehellä oli tarve loukata minun yksityisyyttäni.