Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Anaaliseksiä oli vasta kolmannella seksikerralla ja sen jälkeen ehkä 3 kertaa viikossa. Olisi pitänyt arvata että se loppuu myöhemmin kokonaan

Ajankäyttö ja impulssien mukaan kulkeminen. Jos on sovittu että nähdään perjantaina, se tuli ovelle jo keskiviikkona tai torstaina iltamyöhään kaljalta haisten. Valehteli että on ikävä, maha täyteen ruokaa ja pussit tyhjiksi.

Näin jälkeenpäin voin sanoa että jos ei kunnioita ajankäyttöäsi ja impulssien mukaan toimii, se on huono merkki.

Arvostakaa itseänne, noille ei saa antaa yhtään siimaa. Otteet kovenee nopeasti, ottaa irti kaiken mitä saa. On tunkenut isännäksi kotiisi, vaikka ovessa on vain sun nimi. Lisäksi, näillä voi olla monta hyödynnettävää samaan aikaan.

Se että nainen ei enää jätä puhelinta pöydälle vaan ottaa sen mukaan jopa vessaan. Se on takuuvarma merkki että lopussa ollaan. Myös jos nainen alkaa lihoamaan niin hänet on syytää jättää varsinkin jos on vielä lopettanut imemisen.

Asui kotonaan yli kolmikymppiseksi. Äiti passasi kaiken eteen. Olin hyvin nuori, oikeastaan lapsi vielä, kun tavattiin. Muutettiin yhteen ja saatiin kaksi lasta. Olin hoitanut kaikki käytännön asiat siihen asti ihan kuin huomaamattani, mutta kun lapsia tuli kuvioihin, niin uuvuin siihen, että kaikki työ oli mun kontollani. Ero siitä tuli. En enää ikinä muuta kenenkään miehen kanssa saman katon alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on niin pimeitä juttuja, että ihmettelen tosissani, että miten jotkut voi olla niin epätoivoisia, että alkavat ollenkaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät noin sekopäisesti heti alussa. Mikä teitä oikein vaivaa?

Oletko koskaan kuullut huonosta itsetunnosta? Tai läheisriippuvuudesta? Tai siitä, että ei pidä olla liian nirso ja havitella kuuta taivaalta vaan laskea se rima alemmas?

En tietenkään ole kuullut. Mitä hullua?

Olen kuullut. Oletko sinä kuullut järjestä? Sillä voi miettiä, että jos joku käyttäytyy kuin avohoitopotilas heti alussa, niin pystyyköhän sen parantamaan rakkaudella?

No sehän se juuri on, että kun ei se uusi tapailu-/seurustelukumppani useinkaan heti käyttäydy kuin avohoitopotilas. Vasta myöhemmin sitten. Alussa on kuitenkin usein, varsinkin jälkiviisaasti myöhemmin ajatellen, niitä pienempiä hälytysmerkkejä tulevista isoista ongelmista.

Tässä ketjussa osaksi kerrotaan kyllä molempia, sekä näitä ennakkomerkkejä, ja sitten on huonon suhteen kuvauksia. Toki jotkut kammojutut voivat indikoida tulevaisuuden vieläkin pahempia asioita...

Usein, jos alussa on ollut kuitenkin kivasti ja ihanaa, ja on ehtinyt sinä aikana rakastua, niin silloin suhteesta lähteminen on jo paljon vaikeampaa, kuin jos toinen heti olisi käyttäytynyt tosi huonosti. Ihmismielen psykologia on sellainen. (Ehkä ollaan sitouduttu myös jo konkreettisesti enemmän, asutaan yhdessä, toinen on raskaana tai on saatu lapsi.) Moni koittaa alkaa ratkaisemaan näitä myöhemmin esiin nousseita ongelmia, niinkuin hyvässä normaalissa suteessa tehtäisiin. Siinä monella kestää tovi huomata, ettei nämä ratkeakaan. Ja varsinkin jos välillä on taas pidempiäkin aikoja ilman isompia ongelmia, ja ollaan kovin rakastuneita. Sujuu hyvin. Sitä voi välillä myös luulla, että suhteen isot ongelmat onkin jo selätetty...(mutta ne palaavat). Rakastuneena on usein ne vaaleanpunaiset lasit myös päässä, ja sitä voi ohittaa siinä vaiheessa jo isompiakin epäkohtia kohtuu sujuvasti, ja selitellä niitä myös parhainpäin epärationaalisesti. Tai ajatella, että kyllä nämä ongelmat saadaan ratkaistua ajan kanssa, ollaan jo sitouduttu, ja on valmis näkemään vaivaa, jotta näin tapahtuisi.

Suhteessa, jossa on hyvin epänormaalia toimintaa, toisella voi mennä pitkäkin aika ihmetellessä, että mistä oikein on kyse, ja kun ratkomisyritykset ei autakaan. Vaikka välillä niinkin jo luuli. Logiikka, johon on tottunut ihmissuhteissa, ei pädekään, ja voi mennä hyvin ymmälleen. Samaan aikaan alkaa olla jo aika väsynyt kaikkeen ikävään. Siihen soppaan kun lisätään vaikka taidokas manipuointi ja valehtelu, niin pää voi mennä totaalisen solmuun, ja joku voi alkaa kyseenalaistamaan, että vika on sittenkin paljon myös itsessä, niinkuin toinenkin sanoo... huuhhuh.

Jos siellä pohjalla on sitten esim. vielä jotain omia traumoja ja isompia epävarmuuksia, niin kun ne hämmennetään samaan soppaan, (ja toinen voi käyttää juurikin näitä heikkoja kohtia manipulaation tehokkaina aseina), niin suhteesta ulos pääsemiseen ja asioiden selkeästi näkemiseen voi vierähtää valitettavasti piempikin aika.. sitä voi olla loppu ja rikki pitkän aikaa ja jää jumiin tällaiseen suhteeseen. Kun on jo niin hukassa ja väsynyt, niin miten sellaisella päällä ajattelee edes selkeästi ja eroonkin vaaditaan iso voimanponnistus. Joissain pahimmissa suhteissa lisäksi se eroamisen aika voi olla iso riski (väkivallan, vainoamisen, mustamaalauksen, isojen valheiden uhka, vaikea huotajuusriita) ja jopa hengenvaarallista. Lähdepä siinä sitten. Tässä vaiheessa apu on usein tarpeen, esim.turvakoti.

Siksi niiden pienien ennakkomerkkien huomioiminen ajoissa olisi tärkeää.

Kontrolloiva, alistava, ei sallinut omia ajatuksia ja mielipiteitä. Puhui itse koko ajan ja hänen ajatukset olivat ne oikeat. Läheisyyden puute/vuosien seksittömyys. Ei arvostanut minua, vaikka tein kotona aina kaiken. Ei kyennyt keskustelemaan. Pinna paloi helposti ja oli suuttuessaan uhkaava. Häntä ei kiinnostanut tehdä kotona mitään, eikä suunnitella tulevaa. Kaiken ajan oikeastaan viihtyi puhelimella ja tietokoneella. Elimme eri elämää samassa taloudessa.

No en huomannut että toinen roikkuu täällä vauva.fi ja kyselee tyhmiä. Minultakin ois voinut kysyä!?

Minun tapaamilla miehillä (2 kpl) on ollut joku 6. aisti tajuamaan, että olen kääntymässä eron (tapailun lopettamisen) kannalle. Siinä kohdassa on tullut joku merkittävä yllätys esim. hotelliviikonloppu 2 kuukauden päästä, ensimmäinen rakkauden tunnustus yms. Miehet ovat osanneet korjata minua vaivanneen käytöksen normaaliksi ja olenkin pohdinnoissa kääntynyt siihen tulokseen, että olen omaa epävarmuuttani maalaillut suhteesta piruja seinälle ja päätynyt jatkamaan suhdetta. Hävettää myöntää, että myös kiltteyttäni olen ajatellut, ettei ole aika erota, kun toinen on nähnyt puolestani vaivaa. Intuition kuunteleminen olisi säästänyt paljolta. Olisi pitänyt erota heti kun hälytyskellot pienesti soivat sitä, että he eivät välitä aidosti, saati rakasta. 

Nämä miehet voisi kertoa mitä vikaa teissä naisissa on. Ilmeisesti paljonkin.

Kiero ja sairas appiukko.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää itkulla manipulointi oikeen on? Kyllä minut on miehet saanut itkemään ihan omilla tekemisillään tai tekemättäjättämisillä. Olen joo herkkä mutta miten ihmeessä itkeminen on manipulointia? En itse ainakaan pysty säätelemään milloin itkettää ja milloin ei.

Niinpä. Suurimmalla osalla on tottakai näin. Joskus harvinaisemmin pahemmin häiriöinen ihminen, joka harrastaa taitavaa manipulointia, voi sitä tehdä myös tälläkin tavalla.

Ilmeisesti on miehiä, jotka kuvittelevat että naiset jotenkin yeisesti toimisivat näin. Syynä taitaa olla esim. se, ettei halua/kykene kohtaamaan omaa käytöstään ja sitä, että itse on esim. loukannut toista. On vaikeuksia ottaa toisen tunteita huomioon ja siksi keksitään tekosyy ("toinen manipuloi"), ettei niin tarvitsisi tehdä.

Jos itkuun reagoi ärsyyntymällä tai syyttelee perusteetta itkemistä manipuoinniksi, eikä aito itku (mistä kaikilla vähänkään normaaleilla ihmisillä on kyse) herätäkään empatiaa/halua lohduttaa tms, niin se on iso varoitusmerkki. Tarkoittaa todennäköisesti sitä, että tällaisella henkiöllä on vaikeuksia asettua toisen asemaan ja että hänellä on tavallista alhaisempi empatiakyky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää itkulla manipulointi oikeen on? Kyllä minut on miehet saanut itkemään ihan omilla tekemisillään tai tekemättäjättämisillä. Olen joo herkkä mutta miten ihmeessä itkeminen on manipulointia? En itse ainakaan pysty säätelemään milloin itkettää ja milloin ei.

Tuo tuntuu olevan joku urbaanilegenda. Moni mies kuvittelee, että nainen pystyy päättämään, että nytpä itken vuolaasti oikein krokotiilin kyyneleitä... Ei itkemään pysty tuosta noin vaan, kuten ei aivastamaankaan pysty omasta tahdosta. Tulee kun tulee.

Jotkut psykopaatit luulee että itku on manipulointia, heillä kun ei ole tunteita, voivat olettaa että joku käyttää itkua saadakseen jotain. Varmaan joku voi käyttääkin, ei se mahdottomuus ole.

Projisointia, kun itse harrastaa manipuointia ja olettaa että toinenkin toimisi samoin? Itkemistä on oikeasti aika vaikea feikata, se on haastavaa monelle taitavalle näyttelijällekin.

Mies oli 56 ja minä 23, kun aloimme seurustella. Kyllä, ikäeron takia olimme jopa kuuluisia asuinpaikassamme. En tiedä, mihin miehessä rakastuin, mutta ainakin leikillisyys vetosi. Outouksiakin oli:

- Halusi AINA haistaa mun takapuolta hississä

- Joka lauantai lotto piti katsoa etunojassa, käsistä kiinni pitäen, molemmilla toinen käsi ylös kohotettuna ja hokien "nyt tulee, nyt tulee"

- Seksin aluksi sanoi aina "juna tulee, tuut tuut" ja päästi junapillin ääntä

- Ei osallistunut kotitöihin, tein aina kaiken

- Ei käynyt töissä

- Halusi, että otan koko käden kokoisen tatuoinnin hänen nimellään, josta maksoi vain 20 euroa. Vasta kolmas tatuoija suostui tekemään ja silloinkin vasta kuukauden harkinnan jälkeen

- Halusi nimetä lapsemme hyvin oudosti ja saimme nimille poikkeusluvat (en paljasta tässä)

- Kuuden vuoden jälkeen halusi tyttöystävän, nuoremman

Kaikesta huolimatta muuten asiallinen kaveri, mutta nyt yli 7 vuoden jälkeen otin eron

Iii kirjoitti:

Mies oli 56 ja minä 23, kun aloimme seurustella. Kyllä, ikäeron takia olimme jopa kuuluisia asuinpaikassamme. En tiedä, mihin miehessä rakastuin, mutta ainakin leikillisyys vetosi. Outouksiakin oli:

- Halusi AINA haistaa mun takapuolta hississä

- Joka lauantai lotto piti katsoa etunojassa, käsistä kiinni pitäen, molemmilla toinen käsi ylös kohotettuna ja hokien "nyt tulee, nyt tulee"

- Seksin aluksi sanoi aina "juna tulee, tuut tuut" ja päästi junapillin ääntä

- Ei osallistunut kotitöihin, tein aina kaiken

- Ei käynyt töissä

- Halusi, että otan koko käden kokoisen tatuoinnin hänen nimellään, josta maksoi vain 20 euroa. Vasta kolmas tatuoija suostui tekemään ja silloinkin vasta kuukauden harkinnan jälkeen

- Halusi nimetä lapsemme hyvin oudosti ja saimme nimille poikkeusluvat (en paljasta tässä)

- Kuuden vuoden jälkeen halusi tyttöystävän, nuoremman

Kaikesta huolimatta muuten asiallinen kaveri, mutta nyt yli 7 vuoden jälkeen otin eron

Ei saatana, uskomatonta mutta ilmeisesti totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää itkulla manipulointi oikeen on? Kyllä minut on miehet saanut itkemään ihan omilla tekemisillään tai tekemättäjättämisillä. Olen joo herkkä mutta miten ihmeessä itkeminen on manipulointia? En itse ainakaan pysty säätelemään milloin itkettää ja milloin ei.

Tuo tuntuu olevan joku urbaanilegenda. Moni mies kuvittelee, että nainen pystyy päättämään, että nytpä itken vuolaasti oikein krokotiilin kyyneleitä... Ei itkemään pysty tuosta noin vaan, kuten ei aivastamaankaan pysty omasta tahdosta. Tulee kun tulee.

Näyttelijöitäkin oikeasti itkettää aina kun käsikirjoitus niin vaatii?

Brooke Loganin näyttelijällä on ainakin varmasti valtavasti murheita.

Niin, siihen hommaan tarvitaan näyttelijä. Manipuloija. feikki tyyppi. Ei kukaan vähääkään normaali tuollaista tee.

Merkittävien asioiden salailu, kertomatta jättäminen. Näitä en tosiaankaan heti edes tajunnut epäillä, kun en mitenkään osannut arvata, mitä jätetään kertomatta. Toinen on sellainen lipevyys ja halu antaa itsestään huomattavasti todellisuudesta poikkeava positiivinen kuva.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva arvostelu ja vähättely. Alkoi pikkuhiljaa, ensin ne olivat kuin neuvoja, ja pidin häntä terveellisenä seurana itselleni. Suhteen alkuvaiheessahan sitä haluaa muutenkin miellyttää toista. Yltyi kuitenkin pahemmaksi. Enkä tarkoita tällä nyt nalkutusta, vaan sellaista ihme huomauttelua ja nolaamista, tyyliin "sanoitpa typerästi sille myyjälle" ja ihan kaikkeen toimintaani liittyvää negatiivista kommentointia. Kärkkäimmillään ex oli muiden ihmisten kuullen, piti hyvänäkin vitsinä kerota muille mitä olin mokannut. Lopputulema oli se että hiippailin varpaillani ja mietin jokaista siirtoani, että teenköhän tämänkin nyt väärin. Ja pidin itseäni täysin epäonnistuneena yksilönä, jonka edesottamuksia sietääkin hävetä. Olin vuosia todella ahdistunut ja masentunut, enkä ymmärtänyt miksi, koska ex:hän oli niin täydellinen, häpesin sitä että olin onneton hänen kanssaan. Jälkikäteen tajusin, että hän on vain äärimmäisen epävarma ihminen, ja kaatoi tuntemuksensa niskaani. Hän on kuitenkin sitä sorttia, ettei näe virheitä itsessään, eli jatkaa samaan malliin nykyisensä kanssa.

Niin tuttua! Ja just tuo, että mikään ei ikinä ole hyvin eikä oikein vaikka tekisit just toisin kuin edellisellä kerralla, josta sait moitteita niin sama saarna odotti silti ja kuinka hän saa hävetä silmät päästään kun olet tuollainen. 

Lisäksi jo ennen tuota moitesaarnaa mulkaisi merkitsevästi, jos istui vaikka toisella puolen pöytää. Vieressä kun istui niin saattoi nipistää tai polkaista kantapäällä jalkaterää.

Ja vaikka olin kuinka vääränlainen kaikessa niin silti oli aivan käsittämättömän mustasukkainen ja omistuksenhaluinen.

Hitaasti etenevä yhteisen elämän haltuunotto. Ensin aivan pikkujuttuja, olohuoneen matto yms.. Myöhemmin hän yksin päätti missä lomaillaan, minun osuus oli auton vuokraus ja kuskina olo. Lasten synnyttyä, vain hän tiesi mitä lapsille hankitaan ja mitä he harrastavat. Lopuksi alkoi täydellinen kaksoiselämä työkaverin kanssa ja ero. Nyt vuosia myöhemmin olen tajunnut miten hän hiljaa manipuloiden sai elämäni täysin haltuunsa. Ihmettelen mikä nössöys sai minut alistumaan tuollaiseen. Nyt elelen kissojeni kanssa rauhallista elämää, johon ei naisia sotketa (kissanikin ovat poikia)

Kissamies kirjoitti:

Hitaasti etenevä yhteisen elämän haltuunotto. Ensin aivan pikkujuttuja, olohuoneen matto yms.. Myöhemmin hän yksin päätti missä lomaillaan, minun osuus oli auton vuokraus ja kuskina olo. Lasten synnyttyä, vain hän tiesi mitä lapsille hankitaan ja mitä he harrastavat. Lopuksi alkoi täydellinen kaksoiselämä työkaverin kanssa ja ero. Nyt vuosia myöhemmin olen tajunnut miten hän hiljaa manipuloiden sai elämäni täysin haltuunsa. Ihmettelen mikä nössöys sai minut alistumaan tuollaiseen. Nyt elelen kissojeni kanssa rauhallista elämää, johon ei naisia sotketa (kissanikin ovat poikia)

Nyt en ymmärrä luettua.. Mitä olohuoneen matto?

Vierailija kirjoitti:

Kissamies kirjoitti:

Hitaasti etenevä yhteisen elämän haltuunotto. Ensin aivan pikkujuttuja, olohuoneen matto yms.. Myöhemmin hän yksin päätti missä lomaillaan, minun osuus oli auton vuokraus ja kuskina olo. Lasten synnyttyä, vain hän tiesi mitä lapsille hankitaan ja mitä he harrastavat. Lopuksi alkoi täydellinen kaksoiselämä työkaverin kanssa ja ero. Nyt vuosia myöhemmin olen tajunnut miten hän hiljaa manipuloiden sai elämäni täysin haltuunsa. Ihmettelen mikä nössöys sai minut alistumaan tuollaiseen. Nyt elelen kissojeni kanssa rauhallista elämää, johon ei naisia sotketa (kissanikin ovat poikia)

Nyt en ymmärrä luettua.. Mitä olohuoneen matto?

Nainen omi maton ja mies kissoineen ei saanut astua siihen.

- auttavainen ohis