Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

-Pienikin henkinen väkivalta, kuten tiuskiminen, naljailu ja mustasukkaisuus jo muutamien treffien jälkeen. Hiukan jäi outo fiilis treffien jälkeen, mutta painoin villaisella. Henkisesti väkivaltainen kolmen vuoden piinahan siitä tuli ja sanomattakin selvää, että tuo alun tiuskahtelu oli vain pientä lämmittelyä.

-Kaverittomuus, etenkin pitkäaikainen sellainen, kertoo yleensä vähintään keskivaikeista mt-ongelmista, ihmisvihasta tai hyvin omalaatuisesta persoonasta, tai noiden kaikkien yhdistelmästä. Exän kohdalla kaverittomuus oli johtanut sosiaalisten taitojen taantumiseen, kotiin muumioitumiseen ja peliriippuvuuteen. Puoli vuotta jaksoin olla seuraneitinä tyypille, joka pelasi pleikkaa tuppisuuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mihin miehessä alunperin ihastuin, olikin lopulta yksi suurimmista syistä miksi erosimme. Mies ei ollut ns. pi**un perässä, ja tämä oli todella piristävä poikkeus vuosien sinkkuelämän ja kaikenmaailman vonkaajien jälkeen. Vuosien kuluessa opin, että kyseinen mies ei ylipäätään halua seksiä ja pikkuhiljaa läheisyyden puute ajoi meidät erilleen.

Sait sellaisen miehen, jonka halusit, mutta sekään ei riitä. Suurin osa miehistä kokee samaa, paitsi, että naiset ovat innokkaita ja kokeilunhaluisia siihen asti, kun se mies on saatu sitoutettua.

Alapeukuista näkee tämän palstan sukupuolijaon. Itse olisin sanonut "suuri osa" enkä "suurin osa", mutta kyllä se näin valitettavasti usein menee.

Vierailija kirjoitti:

Ensitapaamisella sain kuulla että sen eksä on narsisti. .

No tämä. Narsistin suusta kuulee aina sen päinvastaisen totuuden. Eli kaikki mistä eksäänsä syyttää, on todennäköisesti tehnyt itse...

Vierailija kirjoitti:

Valkoiset valheet.

Pettäjän matkaan lähtiessä ympyrä sulkeutuu AINA!

Ennemmin tai myöheemin ja mihin seepra raidoistaan pääsisikään?

Tosin kun tämän vihdoin oppii voi sallia itselleenkin pientä hauskanpitoa

kunhan tajuaa olla panostamatta asiaan centin vertaa.

Että mies oli varattu. Senhän pitäisi jo itsessään kertoa paljon. Mutta sokaistuneena huomiosta luulin olevani parempi kuin ex-vaimo. Uskoin miehen jutut huonosta suhteesta . Nyt viisastuneena tajuaisin, että kunnon mies olisi hoitanut huonon vanhan suhteen alta pois ennenkuin alkaa uuden😕

Vierailija kirjoitti:

Että mies oli varattu. Senhän pitäisi jo itsessään kertoa paljon. Mutta sokaistuneena huomiosta luulin olevani parempi kuin ex-vaimo. Uskoin miehen jutut huonosta suhteesta . Nyt viisastuneena tajuaisin, että kunnon mies olisi hoitanut huonon vanhan suhteen alta pois ennenkuin alkaa uuden😕

Niin huonon.

Mies ottaa kaiken mitä sanoan henkilökohtaisena loukkauksena.  Tämä on ihan sietämätöntä, en uskalla puhua miehelle juuri mitään, vähän vain myöntelen. Omaa mielipidettä en voi sanoa mistään asiasta, koska mies ottaa mielipiteeni loukkauksena ja hyökkäyksenä häntä itseään vastaan. 

Esim, kerran murehdin sitä, miten huonosti meidän talon keittiö on suunniteltu, kun ei siinä ole minkäänlaista työskentelytilaa/laskea kuumia kattiloita ym niin mies loukkaantui ihan, kuin olisi häntä asiasta syyttänyt. Ollaan ostettu talo valmiina, eikä miehellä ole osaa eikä arpaa keittiön suunnittelussa.

En tiedä voiko huono itsetunto tehdä tuollaista vai mikä on, kun kaikki asiat tulkitaan niin, että ne on syytöksiä häntä vastaan, vaikka asialla ei olisi mitään tekemistä miehen tekemisten kanssa.

Samoin miehen on pakko löytää "syyllinen" joka asiaan mitä tapahtuu.

Kerran oli WC:n peilikaapin ovi irronnut saranaltaan ja mies piti hirveän ristikuulustelun, että kuka siinä on ROIKKUNUT.

No en tiedä oliko siinä mikä vika, mutta se ovi irtosi saranoitaan monet kerrat ja kukaan ei uskaltanut siitä miehelle sanoa. Lapsetkin oppi, että mistään ei voi mennä iskälle sanomaan, että on mennyt rikki, kun alkoi kamala kuulustelu ja syyttely, vaikka tuo tavara olisi ollut 100 vuotta vanha ja särkynt ihan vanhuuttaan.

En ymmärrä mistä tuollainen "syyllisten" hakeminen joka asiaan johtuu. 

Tuosta asiasta olen kyllä miehelle sanonut ja on selvästi yrittänyt tapojaan parantaa. 

Miehellä on muutenkin tapana tehdä outoja yhteenvetoja asioista. 

Kerran olin lasten kanssa rannalla (3 lasta, olin lasten kansa vuosikausia rannalla kaikki aurinkoiset päivät, eli tosi usein) ja sehän on tarkkaa vahtimista, että näät koko ajan ne päät pinnalla. Siinä sivusilmällä kerran huomasin vieraankin lapsen, joka sukelteli ahkerasti, kunnes huomasin, ettei lapsi sukellellut vaan oli hukkumassa. Lähdin syöksymään veteen, mutta siinä kohtaa lapsen isäkin oli huomannut tapahtuman ja ryntäsi pelastamaan lapsensa.

Kun kotona kerroin tämän miehelle, mies sanoi, etteihän sinua voi lasten kanssa päästää rannalle, kun sinä annat lasten hukkua! Mitä pirua, minähän vahdin niiden omien lisäksi vielä vieraankin lapsen niin, että  huomaan, että tämä on hukkumassa, ennen kuin oma isänsä huomasi asian.

Mies sanoi heti suhteen alussa, että olen kaunis, mutta sanoi tämän jälkeen, että ei kehu enempää, ettei minusta tule vain liian itserakasta? Tämän jälkeen alkoi minun haukkuminen pikku hiljaa, että ei minun ammatti kelpaa, ei minun ystävät, en osaa pukeutua oikein, en osaa puhua hänen ystävilleen oikein, kun olisi pitänyt olla hauska hänen ystävilleen 24/7, mutta hänen ystävät toki sai olla mitä olivat, valittaa ym. Tapasin siis täysin narskun, että minun olisi vain pitänyt ymmärtää hänen töitä, mutta ei mitään empatiaa minua kohtaan. Hänellä sai olla naisystävä, jolle aikaisemmin ehdottanut seurustelusuhdetta? Ja hänellä saa olla naisystäviä, mutta minulla ei saa olla miesystäviä, koska mukamas mun miesystävät aina ihastuvat minuun? Toki tämä naisystävä, koska ei näköjään osannut ajatella minun tunteita ja mies täysin narsku. Osaa ottaa vain itsensä huomioon, mutta ei minua. Joten elämä parani tämän jälkeen, kun jätin tämän narsku paskan miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensitapaamisella sain kuulla että sen eksä on narsisti. Hänellä ei ole työtä, perhettä, rahaa, rakkautta. Rakkautta ei tosiaan ollut, ei grammakaan. Miehen kanssa oli aina selittämätön paha olo, hän manipuloi, valehteli, ei kunnioittanut mun rajoja, seksissä eikä muuten. Kaiken painoin villaisella kun halusin niin kovasti nähdä hänessä hyvää. Petti ja valehteli viimeiseen asti kun jäi kiinni, toiselta naiselta piti nyhtää sitten totuus. Annoin toisen mahdollisuuden, elämäni ISOIN virhe. Puoli vuotta myöhemmin (kun olin raskaana) selvisisi että oli koko meidän suhteen ajan tinderit, badoot ja panokaverit.com, voi mikä vahinko se pettäminen siis olikaan, voi yhyy. Saatäna. On kohdellut minua niin paskasti ettei mulla ole enää mitään minuutta, enkä usko että suhteesta pääsee elävänä lähtemään. Mies rsivoaa, syyllistää, kaasuvalottaa. Mulle on raivottu pöiviä kun tiputin voiveitsen jääkaapista ja siitä kuului ääni. Mies on oikein oppikirjanarsisti ja vihaan ja halveksun itseäni etten ole tarpeeksi vahva lähtemään. Nåen miten tämä toimii, mutta selkärankaa ei enää ole. Mitään ei enää ole. Vihaa ja katkeruutta. Jouluna tuli jokseenkin mitta täyteen ja nyt minäkin huudan ja raivoan ja syytän ja vittuilen. Miksi mun pitäis käyttäytyä enää hyvin ja kauniisti? Mua ei enää pelota että mitäs jos se käy käsiksi, kun en enää välitä vaikka lähtisi henki, pakkohan senkin on olla parempaa kuin tämä.

Onhan sinulla minuus, tuossahan se kirjoittaa aivan koherentteja lauseita. Tarvitsee vain löytyä yhteys tunteisiin takaisin, ja se löytyy kun häivyt. Ei välttämättä heti, mutta löytyy kyllä. Jotkut löytävät sen jopa suhteen jatkuessa, ja sinäkin luultavasti alat löytää itseäsi kun nyt olet alkanut purra takaisin. Mutta siis onko sinulla lapsi? 

Kaikista suhteista joissa ei ole seinässä kahleissa pääsee elävänä lähtemään. On vain hiukan hankalampaa, mutta mikä tahansa tosiaan on parempaa kuin tuo. Jos olet valmis kuolemaan oikeasti, olet myös valmis lähtemään. Älä valehtele itsellesi, äläkä usko voimattomuuden tunteitasi, ne häipyvät kun annat niille lähtökäskyn. Älä kuitenkaan tapa sitä toista, vaan tapa se suhde. 

Tässä puhuu viisas ihminen!

Itsekkyys ja rakastunutta esittäminen mutta ei tekoina todentanut.

Vierailija kirjoitti:

Huonot perhesuhteet. Mies ei ollut tekemisissä sen enempää vanhempiensa kuin sisarustensa kanssa.

o Tämä ei päde sillä kyseessä voi olla todella mulkerot vanhemmat ja sisarukset ja porukassa on vain 1 täyspäinen, tämä sinun mies

Vierailija kirjoitti:

Jos en vastannut heti viestiin niin syyllisti, että hän tuntee olonsa turhaksi ja arvottomaksi. (Olin lenkillä ja puhelin ei ollut mukana)

Huono itsetuntoinen yksinäinen ihminen ehkä kyseessä.

Itse olen samanlainen, että jos joku ei vastaa heti, niin tulee tunne etten ole tärkeä hänelle. Tiedän, että tämä ongelma on minun eikä sen toisen.

Oli vielä naimisissa kun aloimme olla yhdessä. Oli pettänyt vaimoaan jo ennenkin usein. Petti minuakin aina tilaisuuden tullen. Muutama vuosi eromme jälkeen tämä mies sai rangaistuksensa, kuoli syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rockmyballsfiremylight kirjoitti:

Miten voi muka joku ajautua tälläseen tilanteeseen?

Kysynpä vain, olisiko vaikka se kuuluisa virhearvio.

Miksi niin paljon näitä ns epäpareja on suomessa? eikö pistä miettimään, ja useasti se on nainen joka on ollut tälläisessä tilanteessa , toki miehiäkin mutta pienemmässä määrin.

Ja sit on niitä, jotka kiertää ns kaivoa ympäri kunnes uppoaa totaalisesti tietävät sen mutta eivät käännä suuntaa. MIKSI?. en ymmärrä.

otsikko on minusta vain se mikä kuvaa suomalaisten tyhmyyttä lajin jatkon kannalta.

Se, että suurempi osa uhreista on naisia ja tekijöistä miehiä, on tässä aika olennainen asia.

Ihan tavallisetkin ei-narsistimiehet on todella erilaisia suhteen alussa ja suhteen vakiinnuttua. Miehet ei ole aitoja eikä näytä todellista minäänsä, edes ne kunnolliset. Se on se ongelma. 

Miesvaltaisella palstalla on sitten eri jutut. 

Ongelma taitaa olla se, että naiset eivät enää hyväksy miehiä sellaisena kuin ovat ja siksi miehet peittelevät asioita itsestään ja ajatuksistaan. Naiset mikromanageroivat kaikkea ja pienikin ristiriita tai epämukavuus saa laittamaan heti suhteen poikki. En minäkään uskalla omassa suhteessani sanoa aina omia mielipiteitäni, koska tiedän että puoliso ei ole niistä asioista samaa mieltä ja nykyisessä täysin polarisoituneessa länsimaailmassa nuo asiat saattaisivat jopa johtaa eroon. Minä kyllä hyväksyn sen, että puoliso on eri mieltä monista asioista, mutta toisin päin en jotenkin jaksa uskoa samaan joustavuuteen. 

Ja TAAS mies ja miehen mielikuvitussuhde vastaamassa ja selittämässä. Ole nyt rehellinen, ei sulla ole mitään suhdetta, eikä tulekaan, ellet lopeta näitä mielikuvitusleikkejä täällä. Olet kyllä mies joka kannattaisi jättää, ei edes teoriassa uskalla  sanoa mielipidettään pelossa että jätetään ja yhyy. Mistä näitä nössöjä oikein tulee?

Ei siinä nössöydestä ole kyse, vaan siitä että jos naisen kanssa haluaa elää ja olla niin täytyy olla kieli keskellä suuta, koska nainen ei kestä raakaa miehisyyttä.

Minä olen huono esittämään muuta kuin olen ja siksi minulla ei suhteet kestäkään. En silti pilkkaa jotain toista miestä siitä, että haluaa niin paljon naisen kanssa olla että jatkaa sitä nuorallakävelyä.

Mitä se raaka miehisyys on? Hoitamattomia hampaita ja hygieniaa? Kyvyttömyyttä siivota omia sotkuja, vai mitä? Jatkuvaa itkemistä vauvapalstalla?

Minä kyllä halveksin ketä tahansa, joka ei uskalla sanoa mielipidettään parisuhteessa. Ei vain siksi että sellainen on pelkuri, vaan siksi että sellainen on kuspää myös. Juuri se tyyppi joka on ensin vuosia hiljaa, ja sitten pamauttaa että en mä koskaan mitään perhettä sun kanssa halunnutkaan. Siis siinä vaiheessa kun sitä perhettä jo on, tämä pelkuri vasta avaa suunsa. Halveksittava tyyppi.

Miehen äkkipikaisuus ja liiallinen juominen olivat asioita, jotka alkuihastuksessa jätin huomiotta. Eteni pikkuhiljaa esim. huutamisena, tavaroiden heittelynä aluksi ympäriinsä, lopulta kamoja viskottiin päälleni, huoriteltiin jne. Lopulta hän kävi käsiksikin. Kannattaa ottaa vakavasti kaikenlainen aggressiivisuus jo heti suhteen alussa! En tuollaista käytöstä katsele enää keneltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja TAAS mies ja miehen mielikuvitussuhde vastaamassa ja selittämässä. Ole nyt rehellinen, ei sulla ole mitään suhdetta, eikä tulekaan, ellet lopeta näitä mielikuvitusleikkejä täällä. Olet kyllä mies joka kannattaisi jättää, ei edes teoriassa uskalla  sanoa mielipidettään pelossa että jätetään ja yhyy. Mistä näitä nössöjä oikein tulee?

Sulla taitaa olla jotain tosi pahoja mt-ongelmia, jos sinua kiinnostaa jonkun anonyymin kirjoittelijan kirjoitusten todenperäisyys noin paljoa. Omasta puolestani voin sanoa, että minulla ei ole mitään syytä valehdella jossain anonyymillä av-palstalla. Sinulla ilmeisesti on, koska projisoit noin voimakkaasti tuntemuksiasi muihin. Pyyhi se kuola suupielestäsi ja rauhoitu vähän.

Menipä tunteisiin. Auttaa tuossa sinua yritettiin, niin kauan kun kiellät ongelmasi ja larppaat täällä jotakin parisuhdetta joka selvästi on vain mielikuvituksessasi, tulet olemaan yksin. Ole mies ja kohtaa ongelmasi.

Vierailija kirjoitti:

Sen, etteivät puheet ja teot kohdanneet luontevasti vaan vasta hemmetinmoisen selittämisen ja kokoonkursimisen jälkeen.

Sen, että miehen käytös tuntui usein pahalta.

Sen, että miehen käytös muuttui, kun minulla oli omia menoja, ja hän aloitti riidan jostain näennäisesti muusta asiasta.

Soitteli joka paikkaan perään, se oli näennäisesti huolenpitoa, muka jotain tärkeää asiaa tai muuten vain jutustelua, mutta vastata piti.

Sen, että suhdekeskustelut päätyivät omituisiin umpikujiin juuri, kun oltiin pääsemässä asiaan.

Sen, että mies teki omaperäisiä, pitkälle meneviä tulkintoja tilanteista ja varsin viattomista sanomisista, hautoi päässään ja suuttui ajatuksistaan. Tilanteet näyttivät erikoisilta väärinkäsityksiltä, joita ei sattunut kenenkään muun kanssa.

Lisääkin voisi tulla mieleen. Tämä oli siis sellainen paperilla hyvä, juomaton ja lyömätön, puheiden perusteella perhekeskeinen ja tasa-arvoinen, periaatteellinen mies.

Opetus: jos jokin tuntuu väärältä, se on väärin.

Aapo Olervo?

Vierailija kirjoitti:

Tarve sitoutua nopeasti esim. yhteenmuutto. Aikuisesta lapsesta riippuvaiset vanhemmat/vanhempi. Asuu kotona, sukulaisen tmv. asunnossa. Uhriutuja/marttyyri. Parisuhteita, joissa sama kaava toistuu. Tekee paljon töitä, mutta yhtään ei jää säästöön. Päihteiden käyttö. Rahapelit tmv. Muut ympärillä toimii cheerleaderina eli maksaa paljon veroja, aina auttamassa muita, tekemässä hyväntekeväisyyttä, käyttäytyy silmiinpistävän asiallisesti/kohteliaasti/tekopyhä yms. Mielistelijä. Paljonkin varmaan tulisi vielä, mutta laiskuus

Miksi ei saisi asua sukulaisen omistamassa kämpässä? tunnen aika montakin suomenruotsalaista pk-seudulla joitten kämpät ovat vanhempien nimissä. Ihan normaalia.

Naisethan tunnistaa narsistit ja muut ongelmat  heti aina...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en vastannut heti viestiin niin syyllisti, että hän tuntee olonsa turhaksi ja arvottomaksi. (Olin lenkillä ja puhelin ei ollut mukana)

Huono itsetuntoinen yksinäinen ihminen ehkä kyseessä.

Itse olen samanlainen, että jos joku ei vastaa heti, niin tulee tunne etten ole tärkeä hänelle. Tiedän, että tämä ongelma on minun eikä sen toisen.

Viestiin vastataan, kun keretään. Ei koko päivää ja joka hetki voi päivystää kännykkää, pitää päivittäin käydä töissä ym.