Äitiys kaduttaa: tutkijat perehtyivät vaiettuun ilmiöön

Tunnen pari tällaista "en haluaisi vaihtaa vaippoja ääh pissaa kakkaa hyihyi" velaa. Miten lapsellisen ja kypsymättömän kuvan antaakaan ihmisestä, argumentoinnissa tuodaan mukaan eritteet ja voivotellaan asialla, joka on n. 0,001% kyseistä ihmissuhdetta. Tulee samanlainen olo kuin jos kohtaisi ihmisen, joka homoseksuaaleista puhuessa alkaisi heitellä ikiaikaista herjaa ruskean reiän ritareista ja pohtisi makuuhuonejuttuja.

Ap on varsin kiinnostunut teemasta. Itse en jaksaisi perustaa ketjua "kadutko purjeveneen ostamista" ja pyöriä siellä, kun ei veneily kuulu elämääni mitenkään. Mutta eipä mitään, hyvä jos riittää jutunjuurta, monia kiinnostavia kommentteja ollut! Itse en tunne ketään, joka olisi kertonut katuvansa (puoleen tai toiseen) omaa valintaansa.

On erilaisia persoonia, toiset haluavat lapsia toiset eivät. Jotkut soveltuvat vanhuuteen paremmin. Juuri tämä pakko tehdä lapsia painostus on johtanut aikoinaan moniin onnettomiin perheisiin.

Omat vanhempani eivät minua halunneet tai rakastaneet ja lapsuus oli heidän päihteiden käytön ja väkivallan kestämistä.

Itse en omia lapsiani kadu ja rakastan heitä, mutta omien terveysongelmien ja add:n vuoksi en varmaankaan ole ollut paras mahdollinen vanhempi.

Nykyään on hyvä, että moni nuori harkitsee haluaako perheen ja minkälainen vanhempi olisi. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus onnelliseen kotiin. Eikä perheen perustamisen pidä olla mikään pakko.

Oli hetkiä jolloin kadutti, mutta nyt kun lapsi on täysi-ikäinen, nautin täysillä. Hän on täydellistä reissuseuraa, pitää minut ajan hermolla ja huolehtiikin vähän. En tiedä hankkiiko hän itse koskaan lapsia. Toivon, että hankkisi.

Aihe on vielä tabu, äidin negatiiviset tunteet ei ole sallittuja. Minulla on kaksi lasta, 13v ja 9v, ja tuntuu että viimeiset 13v on ollut sellaista hulinaa ettei mitään rajaa. Vauva- ja taaperoaika oli raskasta ja kiireistä, kaduin päivittäin hetkellisesti koska olin niin väsynyt. Silti tein vielä toisen lapsen koska oikeasti en katunut yhtään, päinvastoin. Nyt koululaisten vanhempana alkaa jo kiirekin helpottaa, aika ihanaa.

Mun kohdalla pahin järkytys oli juurikin se, että isä ei hoitanutkaan osuuttaan vaan teki ns bare minimum. Ja siitäkin huolimatta halusin toisen lapsen. En kyllä ikinä jumiutunut kotiin lasten kanssa vaan käytiin kylässä ja ylläpidettiin sosiaalista elämää kerhoissa ym.

Jokaisen lapsen oikeus on syntyä toivottuna, jos tuntuu että ei kiinnosta niin ei oo mikään pakko, teet oikein kun jätät lapset hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

itsekkäästi piti porsia miettimättä seurauksia

Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, sinä.....

Kukas äidin pieni possu siellä röhkii  ? nöf nöf.

Ihminen ei porsi, possut kylläkin.

Kyllähän sitä joskus katui, kun oli 4 lasta ja useamman vuoden jäi yöunet toteutumattomiski unelmiksi. 

Mutta nyt jo kaikki nuoria aikuisia, eikä ole tarvinnut katua viimeiseen 15 vuoteen. Oon niin tyytyväinen, kun nuoriso pitää minut mukana tässä elämässä ja he ovat mitä parhainta seuraa. Meillä on mukavaa, kun on juhlapyhiä ja kaikki tulee kotiin, pelataan lautapelejä ja vietetään aikaa yhdessä. Matkustaminen on myös mukavaa nuoressa seurassa.

Mua häiritsee tässä tutkimuksessa, että siinä puhutaan kovin yksipuolisesti katumuksesta vain pienten lasten vanhempien asiana. Ei sanaakaan niistä, jotka katuu lapsiaan myöhemmin. Toisille pikkulapsiaika voi olla raskas, mutta katumus tulee vasta vuosien päästä esim tilanteessa, jossa lapsella/teinillä on suuria vaikeuksia elämässään, mahdollisesti puhkeaa vakava sairaus, tai ihan vain koska näkee maailman muuttuneen kovin erilaiseksi kuin kuvitteli lapsen ollessa pieni.

Missä on teinien vanhempien vertaistuki, missä käsitellään teineihin liittyviä asioita? Kuka tutkisi nuorten vanhempien asioita?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni myös se, että äidit ovat/jäävät helposti niin yksin lastensa kanssa, vaikuttaa moneen asiaan. On helpompi olla, elää ja rakastaa jos on muitakin aikuisia jakamassa vastuuta. No esim se isä, ja jopa isovanhemmat tai muu verkosto. Nykyään kaikesta pitää selviytyä itse, vaikka oikeasti ei olisi rahkeita. Luulisin ainakin että olisi helpompi rakastaa jos ei olisi koko ajan niin lopen uupunut ja yksin.

Varmaan tuo on juuri suurimpia syita siihen etta naiset uupuu ja katuu. Kaikki on omalla kontolla ja vastuulla, tukea harvoin saa, siis muiden ihmisten aikaa ja vastuunottoa lapsista. Ja vaatimukset vanhemmille on nousseet hurjasti ihan yhden sukupolven aikana. Ei ihme etta varsinkin naiset ajattelevat kahdesti kannattaako ja onko rahkeita ryhtya moiseen.

Olen muuten huomannut kuinka omissa tuttavissa onnellisimpia ovat ne eronneet vanhemmat joilla on viikko/viikko systeemi lasten kanssa. Vastuun kunnollinen jakaminen auttaa molempia jaksamaan. Vuorotellen molemmat saavat tauon ja omaa aikaa ja jaksavat sitten hyvin puuhata lasten kanssa seuraavan viikon.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari tällaista "en haluaisi vaihtaa vaippoja ääh pissaa kakkaa hyihyi" velaa. Miten lapsellisen ja kypsymättömän kuvan antaakaan ihmisestä, argumentoinnissa tuodaan mukaan eritteet ja voivotellaan asialla, joka on n. 0,001% kyseistä ihmissuhdetta. Tulee samanlainen olo kuin jos kohtaisi ihmisen, joka homoseksuaaleista puhuessa alkaisi heitellä ikiaikaista herjaa ruskean reiän ritareista ja pohtisi makuuhuonejuttuja.

No velana voin sanoa jotta tuo se on lapsenteossa se pienin murhe. Taidat tuntea aika lapsellisia veloja. Tai keksit koko jutun.

Vierailija kirjoitti:

Itse voin sanoa että en kyllä ole katunut sekuntiakaan. Mutta ymmärrän hyvin, että joku voi katua. Jos lapset on tehty ulkopuolisten paineiden vuoksi tai jos äitiys ei vastaakaan omia odotuksia, tai monta muuta syytä. Olen samaa mieltä, että neuvolasta pitäisi saada matalammalla kynnyksellä keskusteluapua negatiivisiin tunteisiin ilman leimautumisen pelkoa, mutta minkäs teet kun resurssit ovat rajalliset ja asenteet aiheeseen pinttyneet ja moisten tunteiden sanoittaminen tabu. En tiedä miten asiaa pitäisi lähteä muuttamaan. Onneksi nykynuoret uskaltavat sanoa rohkeasti, jos heitä ei lasten hankkiminen kiinnosta, eikä nykyään ehkä ole niin kovat paineet lisääntyä kuin ennen oli.

Toisaalta taas se että lapset hankkii nuorempana, voi olla tietyltä osin parempi. Silloin on rennompi, ei stressaa joka asiasta. Iäkkäämmät synnyttäjät tuntuvat lukevan kaiken maailman opuksia kun piru raamattua, ja suunnittelevat kaiken tarkasti etukäteen, ja sitten kun asiat ei menekään niin, tai lapsesta ei tule semmoista kun kuvitteli kasvattavansa, niin pettymys on suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari tällaista "en haluaisi vaihtaa vaippoja ääh pissaa kakkaa hyihyi" velaa. Miten lapsellisen ja kypsymättömän kuvan antaakaan ihmisestä, argumentoinnissa tuodaan mukaan eritteet ja voivotellaan asialla, joka on n. 0,001% kyseistä ihmissuhdetta. Tulee samanlainen olo kuin jos kohtaisi ihmisen, joka homoseksuaaleista puhuessa alkaisi heitellä ikiaikaista herjaa ruskean reiän ritareista ja pohtisi makuuhuonejuttuja.

No velana voin sanoa jotta tuo se on lapsenteossa se pienin murhe. Taidat tuntea aika lapsellisia veloja. Tai keksit koko jutun.

Kyllä, tunnen nämä pari, jotka ovat tällaisia. Ja tunnen myös aivan ihanan velan, joka on tyttöni kummitäti. Ihmisiä on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun noihin jotka katuvat että hankkivat lapsen, en saanut minkäänlaista tunnesidettä häneen, lopulta tein päätöksen että jätin pienen lapseni sekä mieheni.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä olisitte tehneet, jos mieskään ei olisi halunnut elää lapsen kanssa.

Jahas, uskikset ovat löytäneet paikalle vähättelemään. 

Juu se on oletus että lasten teko ei kaduta, tiedetään. 

Sen takia aihe onkin tabu. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari tällaista "en haluaisi vaihtaa vaippoja ääh pissaa kakkaa hyihyi" velaa. Miten lapsellisen ja kypsymättömän kuvan antaakaan ihmisestä, argumentoinnissa tuodaan mukaan eritteet ja voivotellaan asialla, joka on n. 0,001% kyseistä ihmissuhdetta. Tulee samanlainen olo kuin jos kohtaisi ihmisen, joka homoseksuaaleista puhuessa alkaisi heitellä ikiaikaista herjaa ruskean reiän ritareista ja pohtisi makuuhuonejuttuja.

Tämä. Syntymä on kuolemantuomio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadun sitä, että tein lapset liian nuorena. Nyt jälkeenpäin on helppo nähdä, kuinka paljon virheitä silloin tein, ja valitettavasti, joudun kärsimään sen seurauksista lopun elämäni. Vanhempana ja viisaampana olisin tehnyt asiat aivan toisin, voi olla, etten olisi tehnyt lapsia ollenkaan. Olen epäonnistunut äitinä ja suren sitä, ettei minusta ollut enempään.

Syy-seuraussuhteita käsittelevä aivojen osa kehittyy aikuiseksi vasta yli 25-vuotiaana.

Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sitä ei tarvitse saattohoitaa eikä haudata, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaiettu ilmiö - vai harvinaista vain. Olen kasvatusalalla ollut työssä ja ylivoimainen enemmistö vanhemmista rakastaa lapsiaan, iloitsee heistä. Vain muutamia ongelmatapauksia tullut vastaan vuosien mittaan, joista on aistinut ettei vanhempia kiinnosta lapsensa asiat.

Tämä. Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.

Hmm.. tuon on moni tunnustanutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaiettu ilmiö - vai harvinaista vain. Olen kasvatusalalla ollut työssä ja ylivoimainen enemmistö vanhemmista rakastaa lapsiaan, iloitsee heistä. Vain muutamia ongelmatapauksia tullut vastaan vuosien mittaan, joista on aistinut ettei vanhempia kiinnosta lapsensa asiat.

Tämä. Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.

Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon.

Ja sitten syntyy tahtojen taistelu ja riitoja teinin ja emän välille että kumman etu on tärkein.

Ensin kaluttaa ja sitten kaduttaa.