Lue keskustelun säännöt.
Äitiys kaduttaa: tutkijat perehtyivät vaiettuun ilmiöön
16.01.2023 |
https://kaksplus.fi/perhe/onko-epaonnistunut-aiti-jos-katuu-aitiytta/?u…
Jo kolme vuotta sitten julkaistu artikkeli, mutta mitä ajatuksia herättää? Aihetta piti tutkia keskustelupalstan kommenttien avulla koska se on niin suuri tabu. Kukaan ei sano omalla naamallaan julkisesti että katuu lastaan.
Voi kunpa kaikki katuvat äidit voisivat saada keskusteluapua tuntemuksiinsa, ilman että heidät leimattaisiin epäonnistuneeksi tai lapset joutuisivat lastensuojelun piiriin (olettaen että heistä kuitenkin huolehditaan).
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja yleisimmin toistuvassa painajaisessani olen raskaana tai jo synnyttänyt, ja syyllisyys ja katumus painavat rintaa viiltävästi.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itsekkäästi piti porsia miettimättä seurauksia
Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, sinä.....
Kukas äidin pieni possu siellä röhkii ? nöf nöf.
Ihminen ei porsi, possut kylläkin.
Minkä kuvittelet olevan syynä sille, että samalle toimitukselle on eri sanoja ja että kaltaisesi provosoituvat jonkun synonyymin käytöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse voin sanoa että en kyllä ole katunut sekuntiakaan. Mutta ymmärrän hyvin, että joku voi katua. Jos lapset on tehty ulkopuolisten paineiden vuoksi tai jos äitiys ei vastaakaan omia odotuksia, tai monta muuta syytä. Olen samaa mieltä, että neuvolasta pitäisi saada matalammalla kynnyksellä keskusteluapua negatiivisiin tunteisiin ilman leimautumisen pelkoa, mutta minkäs teet kun resurssit ovat rajalliset ja asenteet aiheeseen pinttyneet ja moisten tunteiden sanoittaminen tabu. En tiedä miten asiaa pitäisi lähteä muuttamaan. Onneksi nykynuoret uskaltavat sanoa rohkeasti, jos heitä ei lasten hankkiminen kiinnosta, eikä nykyään ehkä ole niin kovat paineet lisääntyä kuin ennen oli.
Toisaalta taas se että lapset hankkii nuorempana, voi olla tietyltä osin parempi. Silloin on rennompi, ei stressaa joka asiasta. Iäkkäämmät synnyttäjät tuntuvat lukevan kaiken maailman opuksia kun piru raamattua, ja suunnittelevat kaiken tarkasti etukäteen, ja sitten kun asiat ei menekään niin, tai lapsesta ei tule semmoista kun kuvitteli kasvattavansa, niin pettymys on suuri.
Tämä. Ihminen on kypsempi nuorempana kuin vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pari tällaista "en haluaisi vaihtaa vaippoja ääh pissaa kakkaa hyihyi" velaa. Miten lapsellisen ja kypsymättömän kuvan antaakaan ihmisestä, argumentoinnissa tuodaan mukaan eritteet ja voivotellaan asialla, joka on n. 0,001% kyseistä ihmissuhdetta. Tulee samanlainen olo kuin jos kohtaisi ihmisen, joka homoseksuaaleista puhuessa alkaisi heitellä ikiaikaista herjaa ruskean reiän ritareista ja pohtisi makuuhuonejuttuja.
Mikä sinä olet määrittelemään ketään kypsymättömäksi sen perusteella ettei joku halua olla toisen ihmisen eritteiden kanssa tekemisissä? Miksi se aiheuttaa sinussa tuollaisen reaktion?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap on varsin kiinnostunut teemasta. Itse en jaksaisi perustaa ketjua "kadutko purjeveneen ostamista" ja pyöriä siellä, kun ei veneily kuulu elämääni mitenkään. Mutta eipä mitään, hyvä jos riittää jutunjuurta, monia kiinnostavia kommentteja ollut! Itse en tunne ketään, joka olisi kertonut katuvansa (puoleen tai toiseen) omaa valintaansa.
Totta kai olen kiinnostunut. Lapsettomuus on olennainen osa elämääni, ja yleisimmin kuulemani argumentti sitä vastaan on "kadut myöhemmin ellet hanki".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on varsin kiinnostunut teemasta. Itse en jaksaisi perustaa ketjua "kadutko purjeveneen ostamista" ja pyöriä siellä, kun ei veneily kuulu elämääni mitenkään. Mutta eipä mitään, hyvä jos riittää jutunjuurta, monia kiinnostavia kommentteja ollut! Itse en tunne ketään, joka olisi kertonut katuvansa (puoleen tai toiseen) omaa valintaansa.
Totta kai olen kiinnostunut. Lapsettomuus on olennainen osa elämääni, ja yleisimmin kuulemani argumentti sitä vastaan on "kadut myöhemmin ellet hanki".
Ap
Ilmeisesti hallussa on selvänäkijän kykyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on varsin kiinnostunut teemasta. Itse en jaksaisi perustaa ketjua "kadutko purjeveneen ostamista" ja pyöriä siellä, kun ei veneily kuulu elämääni mitenkään. Mutta eipä mitään, hyvä jos riittää jutunjuurta, monia kiinnostavia kommentteja ollut! Itse en tunne ketään, joka olisi kertonut katuvansa (puoleen tai toiseen) omaa valintaansa.
Totta kai olen kiinnostunut. Lapsettomuus on olennainen osa elämääni, ja yleisimmin kuulemani argumentti sitä vastaan on "kadut myöhemmin ellet hanki".
Ap
Ilmeisesti hallussa on selvänäkijän kykyjä?
Monilla tuntuu olevan, kun lapsettomuudesta puhutaan. Ainakin luulevat niin.
Ap
Minä kadun etten koskaan lähtenyt vaikka yksin hankkimaan lasta. Varmasti joku voi katua äidiksi ryhtymistäkim. Kaikkea voi katua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä ketjuissa ihmettelen aina mm. seuraavaa:
- miksi ihmeessä vapaaehtoisesti lapsettomat ovat Vauva-lehden palstalla
- miksi kummassa he jaksavat jauhaa asiasta, joka ei heitä a) kiinnosta ja/tai b) kaduta
- miksi äitiys nähdään pelkkänä vaipanvaihtona ja kotiinjäämisenä? Lapset ovat pieniä vain hyvin pienen ajan.
- miksi sitä lapsettoman laatuaikaa, joka ei mene vaippojen vaihtamiseen ja kotona nyhjäämiseen & valvomiseen pitää viettää kaikista maailman paikoista juuri Vauva-lehden palstalla keskustelemassa äitiydestä?
Itse en hankkisi ikinä kissaa. En tykkää kissoista ollenkaan. Viimeinen paikka, jota menisin lukemaan on jotkut Kissafanin sivut. Enkä tekisi sinne aloituksia omasta vapaaehtoisesta kissattomuudestani, kissan hiekkalaatikosta ja kakkojen korjaamisesta. Mikä ihme teitä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten sanoittaa tätä, mutta jollain tavalla äitiys on ollut minulle pettymys. Odotin ihan tavallisia asioita, perhearkea ja keskusteluita ja yhteisiä puuhia. No, kahden autistin kanssa ei ihan onnistu. :D Ei niitä kiinnosta kuin omat juttunsa, ja jos houkuttelen vaikka sohvalle katsomaan kanssani jotain, menevät mielummin huoneeseensa ja laittavat oven perässään kiinni. Aamu alkaa puhumalla heille tärkeistä esineistä ja jutuista, vastavuoroisuutta on hyvin vähän. Lempisana lapsilla on "itseasiassa". Meillä on hyvät ja lämpimätkin välit keskenämme, lapset ovat fiksuja ja koulu sujuu kaikilta hyvin...mutta minä en osaa olla tyytyväinen. Jokin puuttuu.
Tapasin kerran naisen, joka kertoi kokemuksestaan vieraan lapsen kanssa ja oli vastenmielistä, millä tavalla hän yritti olla lapsen kanssa hyvä, kun lapsi kaipasi yöllä äitiään. Kavahdin sitä (ei ehkä viisasta) ja hän "puolusti" iljettävää yritystään.
Hassua oli se kontrasti, jossa hänellä oli voimakas tarve sosiaaliseen taitavuuteen... vaikka edellytyksiä siihen ei näyttänyt juuri olevan, kaikista hänen puheistaan päätellen.
Hänellä oli 6 omaa lasta (joista 1 henkensä vienyt). Mietin, oliko osa lapsista yritys paikata kyvyttömyyttä olla sellainen äiti, kuin omasta mielestään olisi pitänyt olla. Ehkä hän yritti liikaa. Ehkä lapsista tuli hänelle välineitä, joiden olisi pitänyt palvella hänen tarvettaan taitavaan äitiyteen.
Voisin kuvitella, että hänkin olisi (aivan kuten lainauksessa) kokenut hylkäämisenä sen, jos lapsi ei haluaisi katsoa hänen kanssaan TV:stä "jotain." Sen sijaan, että hän olisi ylpeä lapsen kyvystä tunnistaa, mikä hänelle toimii ja mikä ei - ja poistua tilanteesta, joka ei tunnu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa ihmettelen aina mm. seuraavaa:
- miksi ihmeessä vapaaehtoisesti lapsettomat ovat Vauva-lehden palstalla
- miksi kummassa he jaksavat jauhaa asiasta, joka ei heitä a) kiinnosta ja/tai b) kaduta
- miksi äitiys nähdään pelkkänä vaipanvaihtona ja kotiinjäämisenä? Lapset ovat pieniä vain hyvin pienen ajan.
- miksi sitä lapsettoman laatuaikaa, joka ei mene vaippojen vaihtamiseen ja kotona nyhjäämiseen & valvomiseen pitää viettää kaikista maailman paikoista juuri Vauva-lehden palstalla keskustelemassa äitiydestä?
Itse en hankkisi ikinä kissaa. En tykkää kissoista ollenkaan. Viimeinen paikka, jota menisin lukemaan on jotkut Kissafanin sivut. Enkä tekisi sinne aloituksia omasta vapaaehtoisesta kissattomuudestani, kissan hiekkalaatikosta ja kakkojen korjaamisesta. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ehkä on katsottu, että poliittisista syistä suomalaisten lisääntymistä pitäisi hillitä.
Tuntuu lottovoitolle olla lapseton nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa ihmettelen aina mm. seuraavaa:
- miksi ihmeessä vapaaehtoisesti lapsettomat ovat Vauva-lehden palstalla
- miksi kummassa he jaksavat jauhaa asiasta, joka ei heitä a) kiinnosta ja/tai b) kaduta
- miksi äitiys nähdään pelkkänä vaipanvaihtona ja kotiinjäämisenä? Lapset ovat pieniä vain hyvin pienen ajan.
- miksi sitä lapsettoman laatuaikaa, joka ei mene vaippojen vaihtamiseen ja kotona nyhjäämiseen & valvomiseen pitää viettää kaikista maailman paikoista juuri Vauva-lehden palstalla keskustelemassa äitiydestä?
Itse en hankkisi ikinä kissaa. En tykkää kissoista ollenkaan. Viimeinen paikka, jota menisin lukemaan on jotkut Kissafanin sivut. Enkä tekisi sinne aloituksia omasta vapaaehtoisesta kissattomuudestani, kissan hiekkalaatikosta ja kakkojen korjaamisesta. Mikä ihme teitä vaivaa?
En tiedä ootko huomannut mutta vauva-nimestä huolimatta tällä palstalla puhutaan kaikesta maan päällä. Ihan hyvin joukkoon mahtuu muitakin kuin äitylit.
Älykkäät ihmiset tykkäävät yleensä miettiä ja keskustella erilaisista asioista ja saada uusia näkökulmia vaikkei asia edes heitä koskisi. Jos sun keskusteluaiheet rajoittuu vain tiiviisti omaan elämään liittyviksi niin ok.
T. N31, 2 lasta. Enkä tykkää eritteistä, tietysti omat lapset hoidan silti.
"miksi äitiys nähdään pelkkänä vaipanvaihtona ja kotiinjäämisenä?"
Ei nähdä. Tämä on ihan olkiukko. Lapsivapaa ei halua minkään ikäistä lasta. Ei vauvaa, koululaista eikä aikuista lasta, eikä lastenlapsia. En halua olla minkäänikäisen ihmisen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkäältähän tämä keskustelu juuri vaikuttaakin.
Eipä ihme, että lapsettomat juuri täällä haluaa viettää sitä lapsilta säästynyttä ihanaa omaa aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa ihmettelen aina mm. seuraavaa:
- miksi ihmeessä vapaaehtoisesti lapsettomat ovat Vauva-lehden palstalla
- miksi kummassa he jaksavat jauhaa asiasta, joka ei heitä a) kiinnosta ja/tai b) kaduta
- miksi äitiys nähdään pelkkänä vaipanvaihtona ja kotiinjäämisenä? Lapset ovat pieniä vain hyvin pienen ajan.
- miksi sitä lapsettoman laatuaikaa, joka ei mene vaippojen vaihtamiseen ja kotona nyhjäämiseen & valvomiseen pitää viettää kaikista maailman paikoista juuri Vauva-lehden palstalla keskustelemassa äitiydestä?
Itse en hankkisi ikinä kissaa. En tykkää kissoista ollenkaan. Viimeinen paikka, jota menisin lukemaan on jotkut Kissafanin sivut. Enkä tekisi sinne aloituksia omasta vapaaehtoisesta kissattomuudestani, kissan hiekkalaatikosta ja kakkojen korjaamisesta. Mikä ihme teitä vaivaa?
-Koska tämä on Vauva-lehden sivuston keskustelupalstan Aihe vapaa-osio, joka on Suomen eniten luettu keskustelupalsta ja jossa keskustellaan paljon muustakin kuin vauvoista. Tai enimmäkseen muusta.
-Kuka on sanonut ettei aihe kiinnosta? Itseäni ainakin kiinnostaa sekä lasten hankkiminen että hankkimattomuus ilmiöinä, nyt ja tulevaisuudessa. Lisäksi se koskettaa omaa elämääni, kuten meistä jokaisen elämää (oli päätös sitten kumpi tahansa).
-Ei nähdä pelkkänä kotiinjäämisenä ja vaipanvaihtona. En tiedä mistä olet saanut sellaisen käsityksen.
-Koska aihe kiinnostaa. Miten sinun mielestäsi kunkin pitäisi vapaa-aikansa viettää jotta sinä sen hyväksyt? Miksi itse luet palstaa ja vielä keskustelua joka sinua ilmeisesti ei kiinnosta?
Voin avata vastauksia lisää mikäli tarpeen, kysy ihmeessä tarkemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa ihmettelen aina mm. seuraavaa:
- miksi ihmeessä vapaaehtoisesti lapsettomat ovat Vauva-lehden palstalla
- miksi kummassa he jaksavat jauhaa asiasta, joka ei heitä a) kiinnosta ja/tai b) kaduta
- miksi äitiys nähdään pelkkänä vaipanvaihtona ja kotiinjäämisenä? Lapset ovat pieniä vain hyvin pienen ajan.
- miksi sitä lapsettoman laatuaikaa, joka ei mene vaippojen vaihtamiseen ja kotona nyhjäämiseen & valvomiseen pitää viettää kaikista maailman paikoista juuri Vauva-lehden palstalla keskustelemassa äitiydestä?
Itse en hankkisi ikinä kissaa. En tykkää kissoista ollenkaan. Viimeinen paikka, jota menisin lukemaan on jotkut Kissafanin sivut. Enkä tekisi sinne aloituksia omasta vapaaehtoisesta kissattomuudestani, kissan hiekkalaatikosta ja kakkojen korjaamisesta. Mikä ihme teitä vaivaa?
Vauva-lehden palstalla keskustellaan paljon muistakin asioissa, joista harkiten vähän aiheesta riippuen jaksa osallistua.
Vaikka on lapseton, lapset voivat kiinnostaa ja heistä voi pitää. Erityisesti aiheet kiinnostavat, jos kyse on ilmiöstä, jota on itse miettinyt tai se on itselle uusi. Toisaalta, miksi minua kaduttaisi valinnat elämässäni, jotka olen harkitusti valinnut?
Onhan lasten kanssa oleminen muutakin kuin vaipan vaihtamista. Koska pidän lasten seurasta sen hetken aikaa, minkä heidän seurassaan vietän niin kyllä lapsettomanakin näen lapsen ilon ja riemun uudelleen opettelusta, se on tarttuvaa.
Keskusteletko itse tällä palstalla VAIN äitiydestä? Eikö näkökulmasi asiaa ole kuitenkin nyt aika subjektiivinen?
Kuten kaikki äidit niin eivät kaikki lapsettomatkaan ajattele samoin.
Niin ja, itse pidän koirista ja haluaisin koiran. Silti ymmärrän, ettei elämäntapani tue koiran ylläpitämistä. Samoin lapset eivät sovellu elämääni. Minun ei vain tarvitse saada kaikkea mitä muilla on, ja eikö ole hyvä, että ihmiset tunnistavat omatän elämäntapansa vaikutukset muihin ihmisiin tai eläimiin, ennen kuin hankkivat/saavat näitä perheenjäseniä?
Minä ainakin olen pirun iloinen, että vanhempani päättivät hankkia lapsia. On tämä elämä suruineenkin ihan kiva kokemus ja lottovoitto.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen pirun iloinen, että vanhempani päättivät hankkia lapsia. On tämä elämä suruineenkin ihan kiva kokemus ja lottovoitto.
Olisitko surullinen jos vanhempasi olisivat päättäneet elää lapsettomina?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kadun sitä, että tein lapset liian nuorena. Nyt jälkeenpäin on helppo nähdä, kuinka paljon virheitä silloin tein, ja valitettavasti, joudun kärsimään sen seurauksista lopun elämäni. Vanhempana ja viisaampana olisin tehnyt asiat aivan toisin, voi olla, etten olisi tehnyt lapsia ollenkaan. Olen epäonnistunut äitinä ja suren sitä, ettei minusta ollut enempään.
Tämä on toinen teesi, mitä kaupataan tämän lapsentekopakon mukana. Lapsia on pakko tehdä ja ne on pakko tehdä nuorena. Sain aivan järjettömän riidan ja paineaallon aikaan sillä, kun menin kertomaan, etten ehkä koskaan halua lapsia tai jos haluan, niin vasta lähemmäs kolmikymppisenä. Kuulemma minulla oli paras aika tehdä se, kun olin 22-vuotias.
Itse en tiedä millä tavalla tuo oli paras aika, koska olin juuri tottunut itseeni. Koulukiusaamisesta johtuen luulin olevani joku maailman suurin rumilus, joten olikin hätkähdyttävää huomata olevansa ihan ihminen. En heti kättelyssä halunnut tuhota tätä, koska tiesin, että raskaus muovaa ruumista ja joutuisin koko projektin aloittamaan alusta. Muutenkin tutustuin itseeni todella karun parisuhteen jäljiltä ja halusin alkaa elää, mutta kun sanoin tämän, niin sain kuulla olevani pinnallinen. Sama ihminen oli sukumme miesjäsen, joka arvosteli auliisti joka ikistä naista.
En senkään vuoksi tiedä miksi toi oli paras aika, koska minulla ei ollut vakityötä, koulutuspaikka vasta hakuvaiheilla, ei omaa asuntoa eikä mitään kiinteää mistä olisi ollut tuossa vaiheessa hyötyä. Kuulemma 24 vuoden jälkeen olen jo liian vanha ja kolmikymppisenä ikäloppu.
Pidin pääni ja olin kolmikymppisenä äiti. Sitä tosin tämä suvunpuolikas ei ollut todistamassa, koska heidät siivosin pois tämän tieltä.
Tämä. Jos veneen pakottaa kärsimään ja kuolemaan niin ei siitäkään pidä kertoa palstalla.