Lue keskustelun säännöt.
Äitiys kaduttaa: tutkijat perehtyivät vaiettuun ilmiöön
16.01.2023 |
https://kaksplus.fi/perhe/onko-epaonnistunut-aiti-jos-katuu-aitiytta/?u…
Jo kolme vuotta sitten julkaistu artikkeli, mutta mitä ajatuksia herättää? Aihetta piti tutkia keskustelupalstan kommenttien avulla koska se on niin suuri tabu. Kukaan ei sano omalla naamallaan julkisesti että katuu lastaan.
Voi kunpa kaikki katuvat äidit voisivat saada keskusteluapua tuntemuksiinsa, ilman että heidät leimattaisiin epäonnistuneeksi tai lapset joutuisivat lastensuojelun piiriin (olettaen että heistä kuitenkin huolehditaan).
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja yleisimmin toistuvassa painajaisessani olen raskaana tai jo synnyttänyt, ja syyllisyys ja katumus painavat rintaa viiltävästi.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vaiettu ilmiö - vai harvinaista vain. Olen kasvatusalalla ollut työssä ja ylivoimainen enemmistö vanhemmista rakastaa lapsiaan, iloitsee heistä. Vain muutamia ongelmatapauksia tullut vastaan vuosien mittaan, joista on aistinut ettei vanhempia kiinnosta lapsensa asiat.
Luuletko todella, että nämä vanhemmat on jotain ongelmatapauksia? Parhaansa voi tehdä ja yrittää vaikka katuisikin ja olisi itse kovilla. En usko että se usemmilla edes näkyy ulospäin.
Stereotypia ehkä, mutta näppituntumalla sanoisin, että nuo huonot ja välinpitämättömät vanhemmat ovat ennemminkin niitä, joilla on useita lapsia jotka puheissa on se "elämän tärkein asia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaiettu ilmiö - vai harvinaista vain. Olen kasvatusalalla ollut työssä ja ylivoimainen enemmistö vanhemmista rakastaa lapsiaan, iloitsee heistä. Vain muutamia ongelmatapauksia tullut vastaan vuosien mittaan, joista on aistinut ettei vanhempia kiinnosta lapsensa asiat.
Luuletko todella, että nämä vanhemmat on jotain ongelmatapauksia? Parhaansa voi tehdä ja yrittää vaikka katuisikin ja olisi itse kovilla. En usko että se usemmilla edes näkyy ulospäin.
Stereotypia ehkä, mutta näppituntumalla sanoisin, että nuo huonot ja välinpitämättömät vanhemmat ovat ennemminkin niitä, joilla on useita lapsia jotka puheissa on se "elämän tärkein asia".
Sama tuli mieleen. Se katuvahan saattaa suorittaa sitä täydellistä vanhemmuutta hampaat irvessä ihan vain syyllisyydentunteesta.
Ap
Miten tätä voi edes mitata, että mikä loppujen lopuksi kadutti? Tämä pitäisi kysyä vasta elämän lopussa, että kaduttiko että teit lapsia tai että et tehnyt. Pahimpina ruuhkavuosina ei ehkä näe koko loppuelämän arvoa niistä omista valinnoista. Ja silti lopussakin olisi aika mahdoton sanoa, kun ei voi kokeilla molempia vaihtoehtoja ja verrata. Korkeintaan voi yrittää vakuutella itselleen, että kyllä minä ihan oikein valitsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaiettu ilmiö - vai harvinaista vain. Olen kasvatusalalla ollut työssä ja ylivoimainen enemmistö vanhemmista rakastaa lapsiaan, iloitsee heistä. Vain muutamia ongelmatapauksia tullut vastaan vuosien mittaan, joista on aistinut ettei vanhempia kiinnosta lapsensa asiat.
Tämä. Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Tämä pisti hymyilyttämään. Ketjun aiheena on lasten katuminen ja siinä on paljon kommentteja myös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Silti paikalle ilmestyy se yksi uuvatti kertomaan miten naisilla ei muuta elämää olekaan kuin lasten haluaminen ja niiden hoitaminen.
Ap
Tämä. Jos lapsia olisi halunnut niin ei heitä silloin olisi, jolloin ei olisi ulinaa katumisestakaan.
Millainen ihminen antaa "ympäristön paineiden" ajaa itsensä vanhemmaksi? Ei kenenkään ole oikeasti pakko nykyään. Käyttäkää ehkäisyä, jos ette lapsia halua - hyvin yksinkertaista! On se nyt v***u vastuutonta leikkiä pienen lapsen elämällä tuolla tavoin, että no kokeillaanpa jos tää toimis... ääää en haluakkaan!!! Kasvakaa aikuisiksi prkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tätä voi edes mitata, että mikä loppujen lopuksi kadutti? Tämä pitäisi kysyä vasta elämän lopussa, että kaduttiko että teit lapsia tai että et tehnyt. Pahimpina ruuhkavuosina ei ehkä näe koko loppuelämän arvoa niistä omista valinnoista. Ja silti lopussakin olisi aika mahdoton sanoa, kun ei voi kokeilla molempia vaihtoehtoja ja verrata. Korkeintaan voi yrittää vakuutella itselleen, että kyllä minä ihan oikein valitsin.
Tai sitten huomaa, että ne pahimmat ruuhkavuodet olikin aivan jees, mutta lasten aikuistuttua ne eivät suostukaan istumaan siihen rooliin, joka niille oli omassa mielessä varattu. Eivät jääkään kotikonnuille auttamaan vanhoja vanhempiaan, eivät suostu tekemään lapsenlapsia vanhuksille iloksi, ehkä alkoholisoituvat ja muuttuvat pelkäksi murheenkryyniksi. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen antaa "ympäristön paineiden" ajaa itsensä vanhemmaksi? Ei kenenkään ole oikeasti pakko nykyään. Käyttäkää ehkäisyä, jos ette lapsia halua - hyvin yksinkertaista! On se nyt v***u vastuutonta leikkiä pienen lapsen elämällä tuolla tavoin, että no kokeillaanpa jos tää toimis... ääää en haluakkaan!!! Kasvakaa aikuisiksi prkl.
Tämä. Vastuutonta pakottaa toinen kuolemaan että itse saisi tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tätä voi edes mitata, että mikä loppujen lopuksi kadutti? Tämä pitäisi kysyä vasta elämän lopussa, että kaduttiko että teit lapsia tai että et tehnyt. Pahimpina ruuhkavuosina ei ehkä näe koko loppuelämän arvoa niistä omista valinnoista. Ja silti lopussakin olisi aika mahdoton sanoa, kun ei voi kokeilla molempia vaihtoehtoja ja verrata. Korkeintaan voi yrittää vakuutella itselleen, että kyllä minä ihan oikein valitsin.
Minä ajattelen ettei katumiseen tarvita kahta elämää sen enempää kuin yhtä kokonaistakaan. Se on tunne siitä että jos palaisin ajassa taaksepäin, valitsisin toisin.
Jutussakin sanotaan että lisääntymisen katuminen on ulkopuolisillekin ilmeisesti niin hankala asia käsitellä, että sen kuitataan olevan vain uupumusta tai jopa masennusta. Tai hetkittäistä väsymistä arkeen.
Ap
Itse olen tyytyväinen lapsettomuuteeni, enkä aio sitten vanhoilla päivillä katua kuin Kike Elomaa. Yksin jäi kun miehensä kuoli. Mutta niin jää moni sellainenkin jolla on lapsia. Aivan turha märistä enää vanhana lapsettomuutta. Olen saanut rauhassa elää mieheni kanssa. Muistan kuinka kävimme kylässä ystäväni luona. Hänellä oli 7 lasta. Olimme niin onnellisia kun pääsimme hiljaiseen kotiimme. Korvat soiden menimme nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tätä voi edes mitata, että mikä loppujen lopuksi kadutti? Tämä pitäisi kysyä vasta elämän lopussa, että kaduttiko että teit lapsia tai että et tehnyt. Pahimpina ruuhkavuosina ei ehkä näe koko loppuelämän arvoa niistä omista valinnoista. Ja silti lopussakin olisi aika mahdoton sanoa, kun ei voi kokeilla molempia vaihtoehtoja ja verrata. Korkeintaan voi yrittää vakuutella itselleen, että kyllä minä ihan oikein valitsin.
Tai sitten huomaa, että ne pahimmat ruuhkavuodet olikin aivan jees, mutta lasten aikuistuttua ne eivät suostukaan istumaan siihen rooliin, joka niille oli omassa mielessä varattu. Eivät jääkään kotikonnuille auttamaan vanhoja vanhempiaan, eivät suostu tekemään lapsenlapsia vanhuksille iloksi, ehkä alkoholisoituvat ja muuttuvat pelkäksi murheenkryyniksi. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Ei lapsia tehdä sen takia, että ne sitten tekevät minun mielikseni asiat sillä tavalla kuin haluan. Jos ei heissä muuta arvoa näe, niin silloin lasten tekeminen ei ole viisasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tätä voi edes mitata, että mikä loppujen lopuksi kadutti? Tämä pitäisi kysyä vasta elämän lopussa, että kaduttiko että teit lapsia tai että et tehnyt. Pahimpina ruuhkavuosina ei ehkä näe koko loppuelämän arvoa niistä omista valinnoista. Ja silti lopussakin olisi aika mahdoton sanoa, kun ei voi kokeilla molempia vaihtoehtoja ja verrata. Korkeintaan voi yrittää vakuutella itselleen, että kyllä minä ihan oikein valitsin.
Tai sitten huomaa, että ne pahimmat ruuhkavuodet olikin aivan jees, mutta lasten aikuistuttua ne eivät suostukaan istumaan siihen rooliin, joka niille oli omassa mielessä varattu. Eivät jääkään kotikonnuille auttamaan vanhoja vanhempiaan, eivät suostu tekemään lapsenlapsia vanhuksille iloksi, ehkä alkoholisoituvat ja muuttuvat pelkäksi murheenkryyniksi. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Ei lapsia tehdä sen takia, että ne sitten tekevät minun mielikseni asiat sillä tavalla kuin haluan. Jos ei heissä muuta arvoa näe, niin silloin lasten tekeminen ei ole viisasta.
Ei se koskaan ole. Tyhmyys on lisääntymisen edellytys.
https://www.ts.fi/uutiset/3786346
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tyytyväinen lapsettomuuteeni, enkä aio sitten vanhoilla päivillä katua kuin Kike Elomaa. Yksin jäi kun miehensä kuoli. Mutta niin jää moni sellainenkin jolla on lapsia. Aivan turha märistä enää vanhana lapsettomuutta. Olen saanut rauhassa elää mieheni kanssa. Muistan kuinka kävimme kylässä ystäväni luona. Hänellä oli 7 lasta. Olimme niin onnellisia kun pääsimme hiljaiseen kotiimme. Korvat soiden menimme nukkumaan.
Minulle riittää käynti perheessä jossa on yksi lapsi. Se tytyyväisyyden tunne kun pääsee kotisohvalle hiljaisuuteen miehen kainaloon katsomaan Netflixistä jotain turhaa, ihan kahdestaan. Aaah.
Ap
Itse mietin lasten hankkimista pitkään. Sain ensimmäisen lapseni 32-vuotiaana. Lapsia on kolme, pieninkin jo teini-ikäinen. Nyt harmittaa, että en hankkinut paria lasta vielä lisää. Tai siis jos olisin saanut tuon ekan aikaisemmin, olisi ehtinyt tulla enemmänkin lapsia.
Omat odotukset äitiydestä oli hyvin negatiiviset, mutta mun lapsetkin onkin tosi mukavia, hauskoja ihmisiä. On tosi ihanaa saada olla heidän äitinsä.
Nuorempana katselin lapsiperheiden menoa ja ajattelin, että ei koskaan tuota. Sama ajatus kyllä valtaa mielen, kun katson Suomen Supernannya. Lapset pitää jaksaa kasvattaa, asettaa rajoja ja opettaa.
Ja ne vaipat - ei niitä kovin kauan tarvitse vaiheella. Naurettavaa, että mun ikäiset naiset vielä selittää, että eivät halunneet lapsia ja vaihtaa vaippoja. Ei heidän iässään niitä enää vaihdettaisi. Ei olisi vaihdettu enää pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin lasten hankkimista pitkään. Sain ensimmäisen lapseni 32-vuotiaana. Lapsia on kolme, pieninkin jo teini-ikäinen. Nyt harmittaa, että en hankkinut paria lasta vielä lisää. Tai siis jos olisin saanut tuon ekan aikaisemmin, olisi ehtinyt tulla enemmänkin lapsia.
Omat odotukset äitiydestä oli hyvin negatiiviset, mutta mun lapsetkin onkin tosi mukavia, hauskoja ihmisiä. On tosi ihanaa saada olla heidän äitinsä.
Nuorempana katselin lapsiperheiden menoa ja ajattelin, että ei koskaan tuota. Sama ajatus kyllä valtaa mielen, kun katson Suomen Supernannya. Lapset pitää jaksaa kasvattaa, asettaa rajoja ja opettaa.
Ja ne vaipat - ei niitä kovin kauan tarvitse vaiheella. Naurettavaa, että mun ikäiset naiset vielä selittää, että eivät halunneet lapsia ja vaihtaa vaippoja. Ei heidän iässään niitä enää vaihdettaisi. Ei olisi vaihdettu enää pitkään aikaan.
Tähän on pakko sanoa että en ainakaan itse tarkoita mitään kirjaimellista jos sanon etten halua jäädä kotiin vaihtamaan vaippoja. Tiedän kyllä että se on loppujen lopuksi aika pieni osa vanhemmuutta. Enemmänkin tuo on sellainen vertaus lapsiperhe-elämään ylipäätään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tätä voi edes mitata, että mikä loppujen lopuksi kadutti? Tämä pitäisi kysyä vasta elämän lopussa, että kaduttiko että teit lapsia tai että et tehnyt. Pahimpina ruuhkavuosina ei ehkä näe koko loppuelämän arvoa niistä omista valinnoista. Ja silti lopussakin olisi aika mahdoton sanoa, kun ei voi kokeilla molempia vaihtoehtoja ja verrata. Korkeintaan voi yrittää vakuutella itselleen, että kyllä minä ihan oikein valitsin.
Tai sitten huomaa, että ne pahimmat ruuhkavuodet olikin aivan jees, mutta lasten aikuistuttua ne eivät suostukaan istumaan siihen rooliin, joka niille oli omassa mielessä varattu. Eivät jääkään kotikonnuille auttamaan vanhoja vanhempiaan, eivät suostu tekemään lapsenlapsia vanhuksille iloksi, ehkä alkoholisoituvat ja muuttuvat pelkäksi murheenkryyniksi. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Ei lapsia tehdä sen takia, että ne sitten tekevät minun mielikseni asiat sillä tavalla kuin haluan. Jos ei heissä muuta arvoa näe, niin silloin lasten tekeminen ei ole viisasta.
Ei se koskaan ole. Tyhmyys on lisääntymisen edellytys.
https://www.ts.fi/uutiset/3786346
Se ei ole tyhmyydestä kiinni, vaan biologisen olennon perustehtävä. Pikemminkin olemme liian fiksuja omaksi hyväksemme, se fiksuus on se joka tätä planeettaa tuhoaa.
Ei ole uutta. Psykologian tutkimusten mukaan onnellisinta aikaa elämässä on eläkeikä, ns. kolmas ikä. Silloin lapset ovat pois kuvioista ja jokainen voi keskittyä siihen mistä pitää. Fiksut aloittavat kolmannen iän heti nuoruudessaan ja jättävät lapset tekemättä. Ihmiset eivät maapallolta sen vuoksi lopu, tosin idioluutio voi tällä tavoin kasvaa.
Neuvolan ja päiväkodin vaatimukset aiheuttavat sen että näin voi käydä.
Itse tein lopulta sen ratkaisun että mieheni eli lasteni isä hoitaa (eli vie) kaikki neuvolatarkastukset, hammastarkastukset, oppimiskeskustelut jne. Lisäksi hoitaa yhteydenpidon kouluun ja koululaisen iltapäiväkerhoon ja hakee päiväkodista.
Suosittelen lämpimästi.
Joo, ymmärrän tuon toki. Mutta lapsiperhe-elämä on ihan hirvittävän paljon muutakin. Sen kutistaminen tuohon vaipanvaihtoon on typerää. Äitini toimi pari vuotta isäni omaishoitajana ja vaihtoi tälle myös vaippoja. Avioliitto kesti kymmeniä vuosia, kyseessä oli pitkä ihmissuhde. Ei kukaan viittaisi tuohon pitkään ihmissuhteeseen, johon mahtui valtavasti elämää, pelkkänä vaipanvaihtona. Lasten hankkimiseen pätee sama. Aika, jolloin lapset ovat pieniä ja heidän vaippojaan pitää vaihtaa, on hyvin, hyvin lyhyt. En myöskään itse jäänyt kotiin. Vein lapsia ahkerasti puistoon, uimahalliin, jumppaan, urheilukentälle... Töissä kävin lasten välissä aina.
Minusta on täysin OK olla hankkimatta lapsia, mutta äitiyden kutistamiseksi pelkäksi kotiin jäämiseksi ja vaippojen vaihtamiseksi on asiatonta ja typerää.
Kukas teidän lastenvihaajien eläkkeet sitten aikanaan maksaa?
Tämä pisti hymyilyttämään. Ketjun aiheena on lasten katuminen ja siinä on paljon kommentteja myös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Silti paikalle ilmestyy se yksi uuvatti kertomaan miten naisilla ei muuta elämää olekaan kuin lasten haluaminen ja niiden hoitaminen.
Ap