Lue keskustelun säännöt.
Onko epäkohteliasta kysyä kassaa kahville?
15.01.2023 |
Kun ehkä kerran kymmeneen vuoteen joku edes vähän värähdyttää, ei usein tee mieli tutustua. Nyt tekisi. Kysymyksessä on kassa, kaiketi opiskelija. Hänellä on persoonallinen ulkonäkö, satumainen, jonka en usko vetoavan kaikkiin. Lisäksi hän on hyvin pitkä, minua, keskimittaista miestä, pidempi.
Hän osaa myös teititellä oikein ("oletteko saanut" eikä "oletteko saaneet") ja hänen käytöksestään syntyy ylipäänsä jostain syystä sivistynyt vaikutelma.
Yli vuoden päivät olen kassalla viikonloppuisin tyttöä nähnyt. Heti ensinäkemästä on kutkuttanut kummallisesti ja minusta tuntuu (saattaa tietenkin olla ihan harhaa), että tytöstäkin on. Kuittia ojentaessa katseet kohtaavat tarpeettoman pitkään ja esimerkiksi tänään ostoksia hihnan päässä pakatessani katse alas käännettynä näin sivusilmällä, kuinka hän vilkaisi minua, vaikka kassalla oli jo uusi asiakas.
Nämä tuntemukset saattavat olla tietysti vain toiveiden luomaa harhaa.
Harmittaa, että tyttö sattuu olemaan kassa, koska tapaan ani harvoin tunteita herättäviä naisia, eikä asiakaspalvelijoita kai ole sopivaa kysyä kahville. Jos kuitenkin yrittäisi, onko siihen mitään järkevää tapaa? Vai annanko vain olla?
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on paljon vanhempi mies, niin ei kyllä kiinnosta.
Mutta kun nainen löytää itseään selvästi vanhemman kumppanin, ikä on vain numeroita. Naisia ja miehiä kohdellaan asiassa ihan eri tavalla. Nuori nainen voi tehdä aloitteen keski-ikäiselle miehelle, mutta keski-ikäisen miehen aloite nuorelle naiselle nähdään junttiutena.
No kyllä se vaan vähän junttia on, jos joku setämies lähestyy treffimielessä kaksikymppistä kassatyttöä. Eikä toisaalta nuo kaksikymppiset tytötkään ole iskemässä kassana toimivia setämiehiä niiden työpaikalla. Ikinä. Joten turhaan uhriudut.
Sen sijaan kaksikymppinen kassatyttö pyysi minua kahville kun olin 43-vuotias. Ja siis asiakkaana hänen kaupassaan. Kyllä minä koin sen niin epämukavaksi, että lakkasin käymästä po. liikkeessä.
Minkään ikäiset kassat eivät pyydä työvuorossaan asiakkaita treffeille. Huomaa, että myyjän työtä ei paljon arvosteta kun tällaista edes väitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiakaspalvelutyössä niin yllättävän paljon näitä ns.iskuyrityksiä tulee.
Miksi täytyy käyttää sanaa iskuyritys? Minusta iskeminen on jotenkin nolo sana. Miksi ei voi kirjoittaa, että joku ihminen herättää tunteita ja on kiinnostava. Se on ihan luonnollista, eikä siihen pitäisi liittyä kummallisia kuvioita.
Tämä. Ei ole mikään iskuyritys pyytää kahville. Se on vain ehdotus, että tutustutaanko. Pyytäjä voi itse olla se, joka haluaa juosta lopulta karkuun.
Ap poistui ketjusta saatuaan provon tulille, mutta onhan näitä paperilappumiehiä oikeastikin olemassa. Kysymys:
Miten se paperilappumies, joka ei siinä kassalla saa sanaa suustaan, pystyy juttelemaan sen ihastuksensa kanssa siellä kahvilla? Kuoriutuuko hänestä yhtäkkiä luonteva keskustelija, ihminen jolla on normaalit vuorovaikutustaidot? En usko.
Itse en voisi kuvitellakaan lähteväni kahville ihmisen kanssa, jonka seurassa en viihdy. Joka hoitaa ostoksensa tuppisuuna ja vain vilkuilee tavaroita pakatessaan. Ajan tuhlausta. Kiusallista, Turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuutesi ovat reilusti alle 1%. Mutta mitäpä sinä kysymällä menetät?
Maineesi menetät, sinä olet jatkossa se hullu vanha ukko, joka häiriköi nuorta kassaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on paljon vanhempi mies, niin ei kyllä kiinnosta.
Mutta kun nainen löytää itseään selvästi vanhemman kumppanin, ikä on vain numeroita. Naisia ja miehiä kohdellaan asiassa ihan eri tavalla. Nuori nainen voi tehdä aloitteen keski-ikäiselle miehelle, mutta keski-ikäisen miehen aloite nuorelle naiselle nähdään junttiutena.
No kyllä se vaan vähän junttia on, jos joku setämies lähestyy treffimielessä kaksikymppistä kassatyttöä. Eikä toisaalta nuo kaksikymppiset tytötkään ole iskemässä kassana toimivia setämiehiä niiden työpaikalla. Ikinä. Joten turhaan uhriudut.
Sen sijaan kaksikymppinen kassatyttö pyysi minua kahville kun olin 43-vuotias. Ja siis asiakkaana hänen kaupassaan. Kyllä minä koin sen niin epämukavaksi, että lakkasin käymästä po. liikkeessä.
Voi, ihan kauheaa. Kyllä käy sääliksi sinua mies, että olet joutunut tuollaista kokemaan.
No ei se nyt niin kauheaa ollut. Mutta jotenkin nolotti tytön puolesta kun hän oli niin epätoivoisen oloinen. Jäi vaikutelma etten ollut suinkaan ainoa miesasiakas jota hän yritti lähestyä.
Jos viestisi oli yritys sarkasmiin, niin se epäonnistui pahasti. Tuossa tilanteessa ei ollut mitään positiivista.
t. tuo jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin opiskelija-aikana n. 7 vuotta eri kauppojen kassoilla. Itseäni ei koskaan pyydetty treffeille, mutta (kaunista, hoikkaa) (tietenkin, se on ihan ymmärrettävää) työkaveriani kyllä. Hän suhtautui myönteisemmin pyyntöihin jotka tulivat samanikäiseltä mieheltä, jonka kanssa oli jo jotain juteltukin kaupassa.
Olimme töissä pikku-Siwassa, joten saman kassan kanssa juttelu oli normaalia ja helppo toteuttaa. Juttu saattoi lähteä vaikka tarjouksessa olleesta tomaattimurskasta, ei sen väliä :D. Mutta jos jutusteltavaa ja vitsailtavaa löytyi yhdessä, oli ihan luonnollista että jossain vaiheessa myös otettiin puheeksi työpaikan ulkopuolella tapaaminen.
Sen sijaan ehdoton ei oli vastaus häntä 15-40 vuotta vanhemmille miehille, jotka ensin tuijottivat kuin päässä ei liikkuisi mitään (eikä varmaan liikkunutkaan...), sitten töksäyttivät jotain mukahauskaa ja alkoivat inttämään treffeille lähdöstä. Ilman minkäänlaista ice breakeria, tai ylipäätään jonkinlaisen yhteisen sävelen löytämistä ensin.
Aika harva miespuolinenkaan lähtisi matkaan, jos itseä 30 vuotta vanhempi tuntematon nainen pölähtää työpaikallesi, kehuu vartaloasi ja sen jälkeen alkaa pakottaa drinksuille töiden jälkeen - ja pahimmassa tapauksessa odottaa ovella kun lähdet kotiin...
Tämä. Tätä olen itsekin jo useammassa kommentissa yrittänyt selittää. Jos ei edes pysty juttelemaan tomaattimurskasta tai säästä, niin ei pidä töksäyttää mitään treffikutsua.
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuutesi ovat reilusti alle 1%. Mutta mitäpä sinä kysymällä menetät?
Maineesi menetät, sinä olet jatkossa se hullu vanha ukko, joka häiriköi nuorta kassaa.
Ei tarvitse olla vanha menettääkseen mainetta. Otin lukiossa riskin aikanaan ja nolasin itseni totaalisesti kertomalla ihastuksestani lähes päivälleen samanikäiselle tytölle. Se siitä suhde-elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on paljon vanhempi mies, niin ei kyllä kiinnosta.
Mutta kun nainen löytää itseään selvästi vanhemman kumppanin, ikä on vain numeroita. Naisia ja miehiä kohdellaan asiassa ihan eri tavalla. Nuori nainen voi tehdä aloitteen keski-ikäiselle miehelle, mutta keski-ikäisen miehen aloite nuorelle naiselle nähdään junttiutena.
No kyllä se vaan vähän junttia on, jos joku setämies lähestyy treffimielessä kaksikymppistä kassatyttöä. Eikä toisaalta nuo kaksikymppiset tytötkään ole iskemässä kassana toimivia setämiehiä niiden työpaikalla. Ikinä. Joten turhaan uhriudut.
Sen sijaan kaksikymppinen kassatyttö pyysi minua kahville kun olin 43-vuotias. Ja siis asiakkaana hänen kaupassaan. Kyllä minä koin sen niin epämukavaksi, että lakkasin käymästä po. liikkeessä.
Minkään ikäiset kassat eivät pyydä työvuorossaan asiakkaita treffeille. Huomaa, että myyjän työtä ei paljon arvosteta kun tällaista edes väitetään.
No joo, pitää tarkentaa, että kyseessä ei ollut varsinainen kassa, vaan pienen erikoisliikkeen myyjä. Olimme siis ainoat ihmiset po. kaupassa kun kahvikutsu esitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin opiskelija-aikana n. 7 vuotta eri kauppojen kassoilla. Itseäni ei koskaan pyydetty treffeille, mutta (kaunista, hoikkaa) (tietenkin, se on ihan ymmärrettävää) työkaveriani kyllä. Hän suhtautui myönteisemmin pyyntöihin jotka tulivat samanikäiseltä mieheltä, jonka kanssa oli jo jotain juteltukin kaupassa.
Olimme töissä pikku-Siwassa, joten saman kassan kanssa juttelu oli normaalia ja helppo toteuttaa. Juttu saattoi lähteä vaikka tarjouksessa olleesta tomaattimurskasta, ei sen väliä :D. Mutta jos jutusteltavaa ja vitsailtavaa löytyi yhdessä, oli ihan luonnollista että jossain vaiheessa myös otettiin puheeksi työpaikan ulkopuolella tapaaminen.
Sen sijaan ehdoton ei oli vastaus häntä 15-40 vuotta vanhemmille miehille, jotka ensin tuijottivat kuin päässä ei liikkuisi mitään (eikä varmaan liikkunutkaan...), sitten töksäyttivät jotain mukahauskaa ja alkoivat inttämään treffeille lähdöstä. Ilman minkäänlaista ice breakeria, tai ylipäätään jonkinlaisen yhteisen sävelen löytämistä ensin.
Aika harva miespuolinenkaan lähtisi matkaan, jos itseä 30 vuotta vanhempi tuntematon nainen pölähtää työpaikallesi, kehuu vartaloasi ja sen jälkeen alkaa pakottaa drinksuille töiden jälkeen - ja pahimmassa tapauksessa odottaa ovella kun lähdet kotiin...
Tämä. Tätä olen itsekin jo useammassa kommentissa yrittänyt selittää. Jos ei edes pysty juttelemaan tomaattimurskasta tai säästä, niin ei pidä töksäyttää mitään treffikutsua.
Kiitos.
Ja tomaattimurskasta keskustelu ei myöskään johda yhtään mihinkään. Heti, kun kuulen elämässäni ensimmäisestä parista tai panosuhteesta, mikä on alkanut itsevarman miehen rohkealla lähestymisellä kaupassa, niin vannon yrittäväni itse joskus tuota samaa. Ainakin ajatuksen tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Miten se paperilappumies, joka ei siinä kassalla saa sanaa suustaan, pystyy juttelemaan sen ihastuksensa kanssa siellä kahvilla?
Hyvin. Paperilapun tarkoitus on tehdä tilanteesta kassalle helppo. Jos kassaa ei kiinnosta, hän voi rypistää lapun roskiin ja unohtaa. Sen sijaan verbaalinen kohtaaminen on vaikeampi hallita.
En myöskään ymmärrä näitä, että ensin jutellaan säästä ja sitten pyydetään kahville. Ei se kassa säästä jutellessa tule yhtään tutummaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä HÄIRITSE TYÖTÄÄN TEKEVÄÄ HENKILÖÄ !!!!ETKÖ YMMÄRRÄ TYÖRAUHA ; ON lukuisia muita paikkoja missä voit yrittää itseäsi tyrkyttää muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on paljon vanhempi mies, niin ei kyllä kiinnosta. Keski-ikäiset ukot ovat epätoivoisia ja ahdistelevat ymmärtämättä, että se on sopimatonta. Nuoret puhuvat toisella tavalla, ilman sitä setien harrastamaa tuijottelua ja muuta pakkomielteisyyttä. Pysykää sedät omienne parissa.
Mutta kerrotko sen tarkan ikärajan, mikä se on?
Paljon vanhemmat ei mua kiinnosta, eikä mun tarvi selitellä sulle et miksi ei. Tää on mun elämä, jossa teen mun valinnat.
Mutta kuinka paljon on se paljon vanhempi? Joskus on niin vaikea arvioida naisen ikää tarkalleen, niin miten esimerkiksi voin katsoa, että nainen on täsmälleen kaksi vuotta minua nuorempi tai vanhempi?
Lakkaa inttämästä. Vaikutat pakkomielteiseltä.
Älä p ulise mistään muusta irrelevantista lillukanvarresta, jos lähentelysi on uhrista etovaa ja epätoivottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se myyjä ole ollut kuin normaali "työminänsä" ja kohdellut kuin ketä tahansa asiakasta eikä taatusti edes jälkeenpäin muista ketä kaikkia sitä työpäivän aikana asiakkaana oli.
Eihän se noin mene. Olen asiakaspalvelutyössä monesti toivonut, että vakiasiakas tekisi aloitteen, koska työntekijänä en voi sitä tehdä.
Ihmiset usein aistivat keskinäisen jännitteen. Toisinaan osuu harhaan, toisinaan oikeaan, mutta on turha kuvitella, että asiakaspalvelutilanteissa ei syntyisi tunteita. Niitä syntyy kaikissa tilanteissa, joissa ihmiset kohtaavat. Asiakaspalvelutilanne on yksi tilanne muiden joukossa.
Miten niin työntekijänä et voi tehdä? Pomoko kieltää? Hyväksyttävämpäähän se noin päin on, kuin että ei-toivottu asiakas lähentelee.
Ei ole hyväksyttävää kumminkaan päin.
Eri
Joko giguli keinuu tuhansien murheiden lätäkössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistumisessa on kysymys aikuisuuden puutteesta. Monet korkeasti koulutetut ammattiryhmät saavat jatkuvasti ehdotuksia asiakkailtaan/potilailtaan tai joutuvat näiden ihastuksen kohteeksi, mutta eivät he niistä ahdistu, koska pää riittää ymmärtämään ihmisluonnon perustan.
Ahdistuminen on vähän koulutettujen nuorten naisten ongelma.
Korkeasti koulutetut ovat matalasti koulutettuja useammin sellaisissa työpaikoissa, joissa ei tarvitse ahdistua ehdotuksista, koska on mahdollisuus tehdä ehdottelijoiden elämä hankalaksi, jos tarve vaatii.
Päivittäistavarakauppa tms, normityöpaikka ei ole mikään saamattomien inkkelien pakkoparitusrinkipalvelu.
Vierailija kirjoitti:
Summataanko jo yhteen tämä keskustelu:
- On epäkohteliasta, eikä saa kysyä. Tinder on ainut paikka, missä saa etsiä kumppania.
Nyt kaikki hiljaa kun ei tule enää pelkästään uliylisteisiä ja uhria syyttä syyttäviä "oikeita" mielipiteitä, yhyy.
Ei sovi kysyä. Kassa joutuu työnsä puolesta olemaan ystävällinen, eikä pääse poistumaan paikalta. Voi olla todella kiusallista ja ahdistavaa hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole epäkohteliasta. Sen sijaan keskusteluyritykset ovat. Lapun nainen voi unohtaa samantien, mutta keskusteluyrityksistä on vaikea päästä kohteliaasti eroon.
Osaat kirjoittaa jäsennellysti, joten kuulut kaiketi niihin fiksuihin miehiin, jotka ymmärtävät vetäytyä, jos nainen ei ota yhteyttä.
Lisäksi on myönteistä, että pohdit asiaa naisen näkökulmasta. Se on kohteliasta ja kertoo kyvystä empatiaan.
Silmäniskut, hymyt ja sen sellaiset voit unohtaa. Ne ovat noloja, jos eivät tule luonnostaan.
Keskusteluyrityksissä ei ole mitään epäkohteliasta. Minä tarkoitan keskustelulla ja reploilla samanlaisia asioita joita mm. itse (ja moni muu) käy tutun kassan kanssa tyyliin "Kylläpä siellä on liukas keli ulkona". En mitään henkilökohtaista. Kun kassa tulee tutuksi, hän usein avaa itse keskustelun tyyliin "Pitäisi varmaan itsekin joskus maistaa tuota... tuotetta". Esimerkit olivat hihasta vedettyjä, mutta siis tuollaisia arkisia reploja, joihin ei liity mitään henkilökohtaista. Ei kassalla ole tarkoitus alkaa kysellä toisen harrastuksia tai muuta henkilökohtaista. Mutta jos ei pysty edes tuollaiseen small talkiin, niin ehdottomasti ei kannata kysyä kahville.
Paitsi jos lähellä on muita kauppoja niin, ettei tuohon kauppaan ole pakko enää koskaan mennä.
Sen small talkin (suomeksi sanottuna tyhjänpuhumisen) voi suorittaa jossain muualla kuin häiritsemällä työntekijää työpaikallaan. Eikä tyhjänpuhumista varten tarvita kahvikutsua.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Ahdistumisessa on kysymys aikuisuuden puutteesta. Monet korkeasti koulutetut ammattiryhmät saavat jatkuvasti ehdotuksia asiakkailtaan/potilailtaan tai joutuvat näiden ihastuksen kohteeksi, mutta eivät he niistä ahdistu, koska pää riittää ymmärtämään ihmisluonnon perustan.
Ahdistuminen on vähän koulutettujen nuorten naisten ongelma.
Ei saa ahdistua kun joku epätoivottu ahdistelee, koska "ihmisluonnon perusta" ja "muutkaan eivät ahdistu?"
Voi, ihan kauheaa. Kyllä käy sääliksi sinua mies, että olet joutunut tuollaista kokemaan.