Onko epäkohteliasta kysyä kassaa kahville?
Kun ehkä kerran kymmeneen vuoteen joku edes vähän värähdyttää, ei usein tee mieli tutustua. Nyt tekisi. Kysymyksessä on kassa, kaiketi opiskelija. Hänellä on persoonallinen ulkonäkö, satumainen, jonka en usko vetoavan kaikkiin. Lisäksi hän on hyvin pitkä, minua, keskimittaista miestä, pidempi.
Hän osaa myös teititellä oikein ("oletteko saanut" eikä "oletteko saaneet") ja hänen käytöksestään syntyy ylipäänsä jostain syystä sivistynyt vaikutelma.
Yli vuoden päivät olen kassalla viikonloppuisin tyttöä nähnyt. Heti ensinäkemästä on kutkuttanut kummallisesti ja minusta tuntuu (saattaa tietenkin olla ihan harhaa), että tytöstäkin on. Kuittia ojentaessa katseet kohtaavat tarpeettoman pitkään ja esimerkiksi tänään ostoksia hihnan päässä pakatessani katse alas käännettynä näin sivusilmällä, kuinka hän vilkaisi minua, vaikka kassalla oli jo uusi asiakas.
Nämä tuntemukset saattavat olla tietysti vain toiveiden luomaa harhaa.
Harmittaa, että tyttö sattuu olemaan kassa, koska tapaan ani harvoin tunteita herättäviä naisia, eikä asiakaspalvelijoita kai ole sopivaa kysyä kahville. Jos kuitenkin yrittäisi, onko siihen mitään järkevää tapaa? Vai annanko vain olla?
Kommentit (321)
Myymälässä tuskin pidettäisiin siitä, että nappaisit kassakoneen mukaasi kahvikupposelle.
Vierailija kirjoitti:
Myymälässä tuskin pidettäisiin siitä, että nappaisit kassakoneen mukaasi kahvikupposelle.
Olisi varkaus tai näpistys ja siinä olisi jo vartijoilla jopa hieman aihettakin käyttää ylimitoitettua voimaa kun kerran arvottoman kassatytön koskemattomuudesta ei kukaan eikä mikään taho harmi kyllä lainkaan välitä.
Täällä puhutaan kaikenlaisesta myyjän mahdollisen ahdistuksen huomioimisesta jne, niin mistä se tässä ahdistuu, jos sen vain hoitaa sen kysymisen ja luultavat pakit asiallisesti? Ja pitäisi lopettaa sen mahdollisen mielipahan takia siellä kaupassa käynti? Oikeasti? Onko ihmiset nykyään niin huonoja kieltäytymään, että se vaatii jotain lähestymiskiellon kaltaisia toimenpiteitä jälkeenpäin? Ja sama tietenkin toisinpäin, että jos ei osaa vastaan sitä kielteistä vastausta, niin sitten ei pidä kysyäkään.
Kyllä, se on työpaikka-ahdistelua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on työpaikka-ahdistelua.
Miten sä sitten lähestyisit tässä tilanteessa, jos kerran mitään henkilökohtaista niille ei saisi puhua eikä kysyä? Sitten jos haluat sen kohdata jossain muualla, niin sitähän saa stalkata ja selvitellä vaikka mitä, että se onnistuu. Ja mä voin ainakin sanoa, henkilökohtaisesti kokisin sen ahdistavampana, jos joku random alkaisi selvittelemään mun sometunnuksia tai työaikoja tms.
Itse miehenä kokisin oudoksi ja epämukavaksi lähteä kysymään. Lähikaupassani on ollut parikin mukavaa naista työskentelemässä ja olen heidän kanssaan hiljaisina aikoina kaupassa pidempäänkin keskustellut kaikenlaista. En silti ikinä lähtisi yhtään pidemmälle. En tietenkään sitä vastustelisi, jos tapaisin ko. naisen muussa tilanteessa, mutta kauppa on heidän työpaikkansa ja he ovat siellä tekemässä työtään. Mukavaa, että jaksavat asiakkaankin kanssa jutella, mutta se on ammattitaitoa ja ystävällisyyttä eikä lupaus mistään.
Kerran meinasi minulle käydä noin. Olin jostain syystä ihastunut lähikaupan myyjättäreen, mutta onneksi olen sen verran ujo etten mitään treffipyyntöä saanut esitettyä. Uumoilen, että hän kyllä odotti minulta jotain peliliikettä, mutta eipä hänkään minkänlaista aloitetta tehnyt, eli eipä kai sitten.
Vierailija kirjoitti:
Onko niille tehty jo kroppakin? Kai osaavat sanoa muutakin kuin: Jos sinulla ei ole S-Etukorttia, Paina ei etukorttia? Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen.
Haha! "Olisko teillä eskorttia?" "Ei ole, ku mie oon Mersumiehii!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on työpaikka-ahdistelua.
Miten sä sitten lähestyisit tässä tilanteessa, jos kerran mitään henkilökohtaista niille ei saisi puhua eikä kysyä? Sitten jos haluat sen kohdata jossain muualla, niin sitähän saa stalkata ja selvitellä vaikka mitä, että se onnistuu. Ja mä voin ainakin sanoa, henkilökohtaisesti kokisin sen ahdistavampana, jos joku random alkaisi selvittelemään mun sometunnuksia tai työaikoja tms.
Jos ymmärrät omasta tekstistäsi samanaikaisesti virkkeen alun ja lopun, niin vastaus on selvä: et lähesty siinä tilanteessa yhtään mitenkään.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Kerran meinasi minulle käydä noin. Olin jostain syystä ihastunut lähikaupan myyjättäreen, mutta onneksi olen sen verran ujo etten mitään treffipyyntöä saanut esitettyä. Uumoilen, että hän kyllä odotti minulta jotain peliliikettä, mutta eipä hänkään minkänlaista aloitetta tehnyt, eli eipä kai sitten.
Onneksi maltoit pelastaa kasvosi. Se, että myyjätär "odotti" peliliikettä, ei tietenkään tarkoita sitä, että se olisi ollut hänen mielestään toivottavaa.
Aina neuvotaan kysymään ulos työn ulkopuolella mutta jos ei tiedä yhtään toisesta missä käy jne. niin miten tämä onnistuu muutakuin koluamalla läpi kaikki muut paikat missä hän voisi mahdollisesta käydä kuin tuo kauppa niin eikö se ole jo aika hölmöä? Jos asiallisesti kysyy kun hän on yksin jonossa tai hän on vaikka hyllyä täyttämässä niin mitä vikaa siinä on? Onko nykyään niin että tinder on ainoa sallittu paikka ottaa kontaktia kun baarit ym niin niihinkin mennään vaan viettämään iltaa eikä haluta että joku lähestyy. Vaikeaksi mennyt pariutuminen nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyy kuin teinixxinä palstalta alkaax persoonallinen ja satumaisen piitkä kassa(kone) olemaan kanssaan.
Eikä olet edes ainut tällainen torvelo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myymälässä tuskin pidettäisiin siitä, että nappaisit kassakoneen mukaasi kahvikupposelle.
Olisi varkaus tai näpistys ja siinä olisi jo vartijoilla jopa hieman aihettakin käyttää ylimitoitettua voimaa kun kerran arvottoman kassatytön koskemattomuudesta ei kukaan eikä mikään taho harmi kyllä lainkaan välitä.
Alapeukku ylimitoituksesta, joka on laitonta tässäkin tilanteessa. Laillinen voimankäyttö voi sen sijaan olla tässä tilanteessa mittavampaa kuin karkkivarasta kohtaan.
Eri
Oletteko saanut... tästä myymälästä... sivistyneen vaikutelman?
Vierailija kirjoitti:
Onko miehet lapsellisia kirjoitti:
Mun mielestä on. Kassa antas pakit kun sillä on ehkä jo tyttö tai pokaystävä. Eikä toi sovi suomalaiseen kulttuuriin. En usko että kassa ois otettu.
Ei mikään sovi suomalaiseen kulttuuriin. Ainoa asia, mikä oikeasti sopii suomalaiseen kulttuuriin on pysyä metsässä omassa torpassa. Suomessa ei mikään toisen ihmisen lähestyminen kuulu kulttuuriin, mutta on vahvoja miehiä ja on heikkoja miehiä. Toiset pelkäävät naisten reaktioita ja puheita, toiset eivät. Fakta vain on se, että naiset haluavat hyvännäköisten miesten lähestymisiä, mutta eivät rumien. Ja painosanalla haluavat.
Taas katkera ja myrkyllinen riviuliurho miesselittää kaikkien naisten puolesta mitä kaikki naiset haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on työpaikka-ahdistelua.
Miten sä sitten lähestyisit tässä tilanteessa, jos kerran mitään henkilökohtaista niille ei saisi puhua eikä kysyä? Sitten jos haluat sen kohdata jossain muualla, niin sitähän saa stalkata ja selvitellä vaikka mitä, että se onnistuu. Ja mä voin ainakin sanoa, henkilökohtaisesti kokisin sen ahdistavampana, jos joku random alkaisi selvittelemään mun sometunnuksia tai työaikoja tms.
Normaaliälyinen ei-häirikkö ymmärtää olla lähestymättä aina kun se on sopimatonta ja/tai halu yksipuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin opiskelija-aikana n. 7 vuotta eri kauppojen kassoilla. Itseäni ei koskaan pyydetty treffeille, mutta (kaunista, hoikkaa) (tietenkin, se on ihan ymmärrettävää) työkaveriani kyllä. Hän suhtautui myönteisemmin pyyntöihin jotka tulivat samanikäiseltä mieheltä, jonka kanssa oli jo jotain juteltukin kaupassa.
Olimme töissä pikku-Siwassa, joten saman kassan kanssa juttelu oli normaalia ja helppo toteuttaa. Juttu saattoi lähteä vaikka tarjouksessa olleesta tomaattimurskasta, ei sen väliä :D. Mutta jos jutusteltavaa ja vitsailtavaa löytyi yhdessä, oli ihan luonnollista että jossain vaiheessa myös otettiin puheeksi työpaikan ulkopuolella tapaaminen.
Sen sijaan ehdoton ei oli vastaus häntä 15-40 vuotta vanhemmille miehille, jotka ensin tuijottivat kuin päässä ei liikkuisi mitään (eikä varmaan liikkunutkaan...), sitten töksäyttivät jotain mukahauskaa ja alkoivat inttämään treffeille lähdöstä. Ilman minkäänlaista ice breakeria, tai ylipäätään jonkinlaisen yhteisen sävelen löytämistä ensin.
Aika harva miespuolinenkaan lähtisi matkaan, jos itseä 30 vuotta vanhempi tuntematon nainen pölähtää työpaikallesi, kehuu vartaloasi ja sen jälkeen alkaa pakottaa drinksuille töiden jälkeen - ja pahimmassa tapauksessa odottaa ovella kun lähdet kotiin...
Tämä. Tätä olen itsekin jo useammassa kommentissa yrittänyt selittää. Jos ei edes pysty juttelemaan tomaattimurskasta tai säästä, niin ei pidä töksäyttää mitään treffikutsua.
Kiitos.
Ja tomaattimurskasta keskustelu ei myöskään johda yhtään mihinkään. Heti, kun kuulen elämässäni ensimmäisestä parista tai panosuhteesta, mikä on alkanut itsevarman miehen rohkealla lähestymisellä kaupassa, niin vannon yrittäväni itse joskus tuota samaa. Ainakin ajatuksen tasolla.
Juurihan kerroin että hoikka ja nätti työkaverini suhtautui myönteisesti tomaattimurskamisten treffikutsuihin ;). Treffejä siis tuli ja jopa - shokkivau!! - panoja. Yhden kanssa deittaili pitempäänkin vaikkei vakavaa suhdetta tullutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on työpaikka-ahdistelua.
Miten sä sitten lähestyisit tässä tilanteessa, jos kerran mitään henkilökohtaista niille ei saisi puhua eikä kysyä? Sitten jos haluat sen kohdata jossain muualla, niin sitähän saa stalkata ja selvitellä vaikka mitä, että se onnistuu. Ja mä voin ainakin sanoa, henkilökohtaisesti kokisin sen ahdistavampana, jos joku random alkaisi selvittelemään mun sometunnuksia tai työaikoja tms.
Sosiaalisesti normaalit ihmiset tietävät kyllä ihan sen tilanteen perusteella, miten ketäkin voi lähestyä ja milloin. Vinkki: siihen ei liity minkäänlaista stalkkausta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, tiedättekö yhtään naista, joka asiakaspalvelutehtävissä työskennellessään olisi tavannut seurustelukumppanin?
Kyllä tiedän, esimerkiksi minä. Ja useamman muunkin. En ole kassalla töissä, vaan toimistossa, jossa 85% asiakkaista on miehiä.
Älä huuda. Ja fiksumpi ohje kuuluisi näin: älä häiritse työtään tekevää henkilöä äläkä yritä muuallakaan tyrkyttää itseäsi muille.