Onko epäkohteliasta kysyä kassaa kahville?

Vierailija kirjoitti:

Kivointa on tavata ihminen,joka on elämää nähnyt,eikä hätkähdä toisen treffikutsusta, vaan osaa asennoitua siihen oikein. Mielestäni se on elämää ja jos vielä selvinpäin lähestyy :) monet valittaa sitten,kun baarissa tullaan kännissä luokse. Ymmärrän sen,jos vanha pappara lähestyy 20 nuoria tyttöjä,et se on epäsopivaa. Mielestäni lappu on helpompi ja hienotunteisempi tapa antaa pakitkin,kun jos tullaan ihan suoraan kysymään. Ei siihen lappuun tarvitse vastata,jos ei kiinnosta. Jollainhan sen kiinnostuksen kuitenkin haluaa selvittää.

Tää oli hienosti sanottu ja tuli hyvä tunne. Jep antaa kirjeen ja jatkaa matkaa. Ku siinä just vaarana nolous kun muitakin asiakkaina siinä lähellä. Kassahan voi heittää kirjeen vaik heti roskiin jos siltä tuntuu ja sit kirjeen antajakin saa tietää.

Meidän kaupan lihatiskillä kesätöissä ollut nuori opiskelijanainen, iski siinä työssään, lihatiskin asiakkaan, nuoren miehen.

Tai enpä siis tiedä, kumpi ns. iski, mutta seurustelemasn vaan alkouvat.

Sitäkään en tiedä, tuliko niistä pari, kun tyttö läksi sitten taas elokuussa opiskelemaan, enkä häntä enää myöhemmin tavannut.

Mutta sen kesän hengasivat yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikaupassa on komea nuori mies kassalla. Hän on aina tosi iloinen ja kohtelias ja joskus jutellaan säästä ym pari sanaa.
Mulle ei ole koskaan tullut mieleenkään että hän olisi minusta millään tavalla kiinnostunut.

Ihan hullu ajatus! Enkä minä todellakaan hänestä.

N55

eikö muka paikat kastu kun komea hymyilee

Jankjankwänkwänkwääwää miesselittäminen (omille pusseilleen) on noloa ja turhaa, jollei osaa edes lukea.

Miesvihaa havaittavissa, aika noloa

Vierailija kirjoitti:

Itse asiakaspalvelutyössä niin yllättävän paljon näitä ns.iskuyrityksiä tulee.

Miksi täytyy käyttää sanaa iskuyritys? Minusta iskeminen on jotenkin nolo sana. Miksi ei voi kirjoittaa, että joku ihminen herättää tunteita ja on kiinnostava. Se on ihan luonnollista, eikä siihen pitäisi liittyä kummallisia kuvioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiakaspalvelutyössä niin yllättävän paljon näitä ns.iskuyrityksiä tulee.

Miksi täytyy käyttää sanaa iskuyritys? Minusta iskeminen on jotenkin nolo sana. Miksi ei voi kirjoittaa, että joku ihminen herättää tunteita ja on kiinnostava. Se on ihan luonnollista, eikä siihen pitäisi liittyä kummallisia kuvioita.

Tämä. Ei ole mikään iskuyritys pyytää kahville. Se on vain ehdotus, että tutustutaanko.  Pyytäjä voi itse olla se, joka haluaa juosta lopulta karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikaupassa on komea nuori mies kassalla. Hän on aina tosi iloinen ja kohtelias ja joskus jutellaan säästä ym pari sanaa.
Mulle ei ole koskaan tullut mieleenkään että hän olisi minusta millään tavalla kiinnostunut.

Ihan hullu ajatus! Enkä minä todellakaan hänestä.

N55

eikö muka paikat kastu kun komea hymyilee

Jankjankwänkwänkwääwää miesselittäminen (omille pusseilleen) on noloa ja turhaa, jollei osaa edes lukea.

Miesvihaa havaittavissa, aika noloa

Tokihan on kaikki naisten omat vapaat (virhe)ajatukset, kuten kiinnostumattomuus epämieluisista u-leista.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat lyhyen lapun tyyliin "Olisi mukava käydä yhdessä kahvilla. Jos ajattelet samoin ilmoittele numeroon: 123456789. Terveisin: Esko". Ja ojennat sen samalla kun teet pienet ostokset. Kun ihmettelee, niin isket silmää ja poistut kamojesi kanssa. 

Uskokaa Eskoa, hän tietää.678

Kerrohan ap sitten, miten meni? Oletko jo toiminut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat lyhyen lapun tyyliin "Olisi mukava käydä yhdessä kahvilla. Jos ajattelet samoin ilmoittele numeroon: 123456789. Terveisin: Esko". Ja ojennat sen samalla kun teet pienet ostokset. Kun ihmettelee, niin isket silmää ja poistut kamojesi kanssa. 

Uskokaa Eskoa, hän tietää.678

Eskoa on uskominen vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on se ap:n kahville kinuama kassapoika.

Vierailija kirjoitti:

Kerrohan ap sitten, miten meni? Oletko jo toiminut?

Johan vuoden olet kyylännyt, r aivorunkannut kutkutusta ja "epäihanteellinen" miessepitetekosyytkin pulistu.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat lyhyen lapun tyyliin "Olisi mukava käydä yhdessä kahvilla. Jos ajattelet samoin ilmoittele numeroon: 123456789. Terveisin: Esko". Ja ojennat sen samalla kun teet pienet ostokset. Kun ihmettelee, niin isket silmää ja poistut kamojesi kanssa. 

Ei kannata olla printattu lappu 😅

Sanoisin omasta kokemuksestani kaupan kassana ja ravintola-alalta, että yleensä treffeille kyselijät ovat hyvin epämiellyttäviä kokemuksia. Tarkoitan ihan suht asiallisetkin ilman mitään haukkumisia ja törkeiden ehdotteluita. Tilanne ei ole tasa-arvoinen. Asiakaspalvelijana olen niin ikään pakotettu olemaan hymyilevä ja kohtelias, vaikka toki kokemuksen ja iän myötä osaan kyllä olla tarvittaessa tyly ja määrätietoinenkin. Tämä kyky usein muuten puuttuu hyvin nuorilta tai vasta aloittaneilta. Olen monet kerrat pelastanut noin 20-vuotiaita tyttöjä, kun he eivät ole tienneet miten reagoida ahdisteluun, kun rooli kohteliaana asiakaspalvelijana on tiukassa ja siitä ei uskalleta vielä poiketa.

Yleensä yritän sivuuttaa kyselijät ja ehdottelijat nopeasti, huumorilla ja hymyllä, ehkä heitän jotain tyyliin, että poikaystävä ei taitaisi pitää siitä (että lähden treffeille), vaikka ei ole poikaystävää. Olen kuitenkin huomannut sen tehokkaimmaksi keinoksi fiksuihin tyyppeihin, vaikka eihän se heille kuulu, miksi en lähde. Siinä kuitenkin ikään kuin pelastan molempien kasvot ja tilanne voi jatkua kohteliaana asiakaspalvelutilanteena. Kuitenkin joka kerta saa jännittää, onko tämä kyselijä aggressiivinen tai jääkö hän väkisin pyörimään nurkkiin, jos en ole tarpeeksi tylysti sanonut ei. Enkä tahdo nolata ketään asiakasta, kun en vielä tiedä onko hän ongelma vai ei. Joudun myös kohtaamaan heitä usein uudestaan. Se on itsellekin kiusallista. Arkielämässä voisin olla suorempi, tylympi tai välittää vähemmän mukavasta kokemuksesta. Edustan kuitenkin työpaikkaani kassalla. En tarkoita nyt että mun tai muiden asiakaspalvelijoiden pitäisi miettiä enemmän asiakasta kuin omaa mukavuuttaan/turvallisuuttaan. Puhun tässä lähinnä kohteliaista ja fiksuista asiakkaista, jotka asettavat mut epämukavaan asemaan sitä itse tajuamatta. Fiksumpaa olisi kysyä ulos työajan ulkopuolella. Silloin kassatyttö ei ole niin esillä ja paljaana muiden asiakkaiden, sun ja esimiestensä katseen alla ja hän saa olla oma itsensä. 

Mutta en ole täysin treffipyyntöjä vastaan. Yleensä hyvät treffipyynnöt tapahtuvat ikään kuin itsestään. Tyypin kanssa on juteltu enemmänkin, tunnistamme toisemme ja olemme tuttavallisia, kerromme ehkä vähän henkilökohtaisestakin elämästä siinä perus small talkin ohessa. Silloin on aika hyvillä vesillä, kun on ystävystynyt kassan kanssa. MUTTA usein tietysti asiakkaalle pyritään luomaan kokemus, että hänet muistetaan ja hän on erityinen, siis vakkareiden ja juttelijoiden kanssa. Hölmöimmät ottavat sen liian tosissaan, mutta niinhän moni luulee perus asiakaspalveluhymyänikin kiinnostuksen osoitukseksi. Ainoa hyvä vinkki multa on, että etsi ystävyyttä ja kun yhteys tuntuu rennolta ja aidolta, treffipyyntö sujahtaa luontevasti keskustelun lomaan. Silloinkin voi olla hyvä jättää kassalle jokin kohtelias pakoreitti, kuten sanoa, että Sulla on varmaan poikaystävä, mutta jos ei, niin mentäiskö joskus kahville?

Ap kysyy kuin teinixxinä palstalta alkaax persoonallinen ja satumaisen piitkä kassa(kone) olemaan kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat lyhyen lapun tyyliin "Olisi mukava käydä yhdessä kahvilla. Jos ajattelet samoin ilmoittele numeroon: 123456789. Terveisin: Esko". Ja ojennat sen samalla kun teet pienet ostokset. Kun ihmettelee, niin isket silmää ja poistut kamojesi kanssa. 

Ei kannata olla printattu lappu 😅

Tietenkin printattu ja puhelinnumerot viestin alaosassa sellaisina repäisyliuskoina. Voi laittaa myös kaupan ilmoitustaululle. 😌

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin omasta kokemuksestani kaupan kassana ja ravintola-alalta, että yleensä treffeille kyselijät ovat hyvin epämiellyttäviä kokemuksia. Tarkoitan ihan suht asiallisetkin ilman mitään haukkumisia ja törkeiden ehdotteluita. Tilanne ei ole tasa-arvoinen. Asiakaspalvelijana olen niin ikään pakotettu olemaan hymyilevä ja kohtelias, vaikka toki kokemuksen ja iän myötä osaan kyllä olla tarvittaessa tyly ja määrätietoinenkin. Tämä kyky usein muuten puuttuu hyvin nuorilta tai vasta aloittaneilta. Olen monet kerrat pelastanut noin 20-vuotiaita tyttöjä, kun he eivät ole tienneet miten reagoida ahdisteluun, kun rooli kohteliaana asiakaspalvelijana on tiukassa ja siitä ei uskalleta vielä poiketa.

Yleensä yritän sivuuttaa kyselijät ja ehdottelijat nopeasti, huumorilla ja hymyllä, ehkä heitän jotain tyyliin, että poikaystävä ei taitaisi pitää siitä (että lähden treffeille), vaikka ei ole poikaystävää. Olen kuitenkin huomannut sen tehokkaimmaksi keinoksi fiksuihin tyyppeihin, vaikka eihän se heille kuulu, miksi en lähde. Siinä kuitenkin ikään kuin pelastan molempien kasvot ja tilanne voi jatkua kohteliaana asiakaspalvelutilanteena. Kuitenkin joka kerta saa jännittää, onko tämä kyselijä aggressiivinen tai jääkö hän väkisin pyörimään nurkkiin, jos en ole tarpeeksi tylysti sanonut ei. Enkä tahdo nolata ketään asiakasta, kun en vielä tiedä onko hän ongelma vai ei. Joudun myös kohtaamaan heitä usein uudestaan. Se on itsellekin kiusallista. Arkielämässä voisin olla suorempi, tylympi tai välittää vähemmän mukavasta kokemuksesta. Edustan kuitenkin työpaikkaani kassalla. En tarkoita nyt että mun tai muiden asiakaspalvelijoiden pitäisi miettiä enemmän asiakasta kuin omaa mukavuuttaan/turvallisuuttaan. Puhun tässä lähinnä kohteliaista ja fiksuista asiakkaista, jotka asettavat mut epämukavaan asemaan sitä itse tajuamatta. Fiksumpaa olisi kysyä ulos työajan ulkopuolella. Silloin kassatyttö ei ole niin esillä ja paljaana muiden asiakkaiden, sun ja esimiestensä katseen alla ja hän saa olla oma itsensä. 

Mutta en ole täysin treffipyyntöjä vastaan. Yleensä hyvät treffipyynnöt tapahtuvat ikään kuin itsestään. Tyypin kanssa on juteltu enemmänkin, tunnistamme toisemme ja olemme tuttavallisia, kerromme ehkä vähän henkilökohtaisestakin elämästä siinä perus small talkin ohessa. Silloin on aika hyvillä vesillä, kun on ystävystynyt kassan kanssa. MUTTA usein tietysti asiakkaalle pyritään luomaan kokemus, että hänet muistetaan ja hän on erityinen, siis vakkareiden ja juttelijoiden kanssa. Hölmöimmät ottavat sen liian tosissaan, mutta niinhän moni luulee perus asiakaspalveluhymyänikin kiinnostuksen osoitukseksi. Ainoa hyvä vinkki multa on, että etsi ystävyyttä ja kun yhteys tuntuu rennolta ja aidolta, treffipyyntö sujahtaa luontevasti keskustelun lomaan. Silloinkin voi olla hyvä jättää kassalle jokin kohtelias pakoreitti, kuten sanoa, että Sulla on varmaan poikaystävä, mutta jos ei, niin mentäiskö joskus kahville?

Et valitettavasti vieläkään osaa vaikka niin luulet, ne lähentelyt vain vähenevät iän ja kokemuksen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin omasta kokemuksestani kaupan kassana ja ravintola-alalta, että yleensä treffeille kyselijät ovat hyvin epämiellyttäviä kokemuksia.

Kiinnostaisi tietää, miksi koette kahvitteluehdotukset epämiellyttäviksi, koska itse en koe, jos ne ovat asiallisia. Ihan sama, ojentaako asiakas lapun vai kysyykö hän ohimennen, kiinnostaisiko joskus kahvitella, niin minusta se on enemmän myönteistä kuin kielteistä. Siitä tulee hyvä olo. Joku on kiinnostunut minusta. Joku kokee minut myönteisesti.

Epämiellyttävyys liittyy huonoon käytökseen, mutta minun on vaikea ymmärtää, miten ihmisistä on tullut niin superherkkiä, että asiallinen tutustumisehdotus koetaan ahdistavana. Miten se, että joku tahtoisi tutustua ja kertoo halustaan, muuttuu ahdistukseksi?

Olen pyrkinyt suhtautumaan myönteisesti ihmisten erilaisiin pelkoihin, ahdistuksiin ja mielenterveysongelmiin, mutta kyllähän tässä on alkanut tuntua, että maailma oikein kannustaa niihin. Jos asiallinen lähestyminen aiheuttaa voimakkaita kielteisiä tunteita, ongelma ei ole lähestyjässä. Perustasapainoisen ihmisen täytyy pystyä käsittelemään se, että hän herättää joissain myönteisiä tunteita.

Huono käytös sitten erikseen.

Melkein oksensin aloitukselle. :D

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin omasta kokemuksestani kaupan kassana ja ravintola-alalta, että yleensä treffeille kyselijät ovat hyvin epämiellyttäviä kokemuksia.

Kiinnostaisi tietää, miksi koette kahvitteluehdotukset epämiellyttäviksi, koska itse en koe, jos ne ovat asiallisia. Ihan sama, ojentaako asiakas lapun vai kysyykö hän ohimennen, kiinnostaisiko joskus kahvitella, niin minusta se on enemmän myönteistä kuin kielteistä. Siitä tulee hyvä olo. Joku on kiinnostunut minusta. Joku kokee minut myönteisesti.

Epämiellyttävyys liittyy huonoon käytökseen, mutta minun on vaikea ymmärtää, miten ihmisistä on tullut niin superherkkiä, että asiallinen tutustumisehdotus koetaan ahdistavana. Miten se, että joku tahtoisi tutustua ja kertoo halustaan, muuttuu ahdistukseksi?

Olen pyrkinyt suhtautumaan myönteisesti ihmisten erilaisiin pelkoihin, ahdistuksiin ja mielenterveysongelmiin, mutta kyllähän tässä on alkanut tuntua, että maailma oikein kannustaa niihin. Jos asiallinen lähestyminen aiheuttaa voimakkaita kielteisiä tunteita, ongelma ei ole lähestyjässä. Perustasapainoisen ihmisen täytyy pystyä käsittelemään se, että hän herättää joissain myönteisiä tunteita.

Huono käytös sitten erikseen.

 

Ansiokasta puolueellista hyssyttelyä, mutta jos lähestyjän lähestyminen on epätoivottua niin sitten se on. Kellään ei ikinä ole velvollisuutta toimia jonain pakkoseuraneiteinä, ettei vaan tule mielipaha vonkaajille.

Totta kai häntä saa kysyä, mutta ei missään tapauksessa työpaikalla. Ajattele nyt vähän itsekin. Jos sinulla olisi työpaikka ja siellä ramppaisi pitkin päivää puutteessa olevia vanhoja piikoja kysymässä sinua "päiväkahville", niin pitäisitkö siitä itse saatikka työnantajasi?

Työskentelin opiskelija-aikana n. 7 vuotta eri kauppojen kassoilla. Itseäni ei koskaan pyydetty treffeille, mutta (kaunista, hoikkaa) (tietenkin, se on ihan ymmärrettävää) työkaveriani kyllä. Hän suhtautui myönteisemmin pyyntöihin jotka tulivat samanikäiseltä mieheltä, jonka kanssa oli jo jotain juteltukin kaupassa.

Olimme töissä pikku-Siwassa, joten saman kassan kanssa juttelu oli normaalia ja helppo toteuttaa. Juttu saattoi lähteä vaikka tarjouksessa olleesta tomaattimurskasta, ei sen väliä :D. Mutta jos jutusteltavaa ja vitsailtavaa löytyi yhdessä, oli ihan luonnollista että jossain vaiheessa myös otettiin puheeksi työpaikan ulkopuolella tapaaminen. 

Sen sijaan ehdoton ei oli vastaus häntä 15-40 vuotta vanhemmille miehille, jotka ensin tuijottivat kuin päässä ei liikkuisi mitään (eikä varmaan liikkunutkaan...), sitten töksäyttivät jotain mukahauskaa ja alkoivat inttämään treffeille lähdöstä. Ilman minkäänlaista ice breakeria, tai ylipäätään jonkinlaisen yhteisen sävelen löytämistä ensin.

Aika harva miespuolinenkaan lähtisi matkaan, jos itseä 30 vuotta vanhempi tuntematon nainen pölähtää työpaikallesi, kehuu vartaloasi ja sen jälkeen alkaa pakottaa drinksuille töiden jälkeen - ja pahimmassa tapauksessa odottaa ovella kun lähdet kotiin...