Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikä ja toisen kierroksen parinmuodostus - tätäkö se oikeasti on?
14.01.2023 |
Meitä on eronneita nuoruudenkavereita nyt useampia. Tavallisia perheenäitejä, jotka eronneet pitkistä liitoista. Minä erosin ensimmäisenä, muut hiljattain. Olen treffaillut jonkun verran ja pari muutaman kuukauden juttuakin oli, ihan ok miesten kanssa, mutta kun en rakastunut heihin, niin päädyin lopettamaan suhteet. Ajattelin, että miten tuntuu kuin kaikki muut pariutuvat ja miten se on muille niin helppoa löytää uusi rakkaus. Nyt kaksi kaveriani on alkanut uusiin suhteisiin. Hämmentävää kyllä, he ovat kertoneet varsin suoraan, että oikeasta rakkaudesta ei varsinaisesti ole kyse. Toinen etsi maanisesti netistä kumppania, koska "ei todellakaan halua olla yksin". Toinen on jo varsin vakiintuneessa joskin tuoreessa suhteessa, mutta haaveilee avoimesti että "saispa vielä rakastua niin että järki lähtee". Miehellä on omakotitalo ja mökki, joten kaveri sai tosi kivat puitteet elämälleen. Näinkö se oikeasti menee, että syyt pariutumiselle ovat usein tällaisia. Ei kuulu minulle tietenkään, mutta jotenkin olen vieraantunut näistä kavereista, koska koen ajatusmaailmani niin erilaiseksi. Totta kai minäkin kaipaan kumppania ja tosiaan taannoiset tapailut oli sellaisia, että varmasti niistä olisin suhteen halutessani saanut. Mutta kun se ei ollut rakkautta, vaan esim. toisen kohdalla olisi myös ollut tarjolla kätevät remppakädet, hyvää ruokaa ja tosi mukavan oloinen perhe. Silti pitäisi kuitenkin olla sitä jotain aitoa sielujen sympatiaa myös. Miten muilla?
Kommentit (147)
Ihmettelen, miksi niin moni eroaa viisikymppisenä? Kyllä omassa suhteessa saisi todella todella huonosti mennä että tuossa iässä enää eroamaan lähtisin. Kuvitteleeko akat, että viiskymppisenä löytää samalla tavalla seuraa kuin parikymppisenä? Ja että löytyy vielä joku veret seisauttava rakkaus, HAH. Monesti tuossa iässä tarjolla on miehiä jotka on myös jätetty luultavasti samasta syystä kuin te itse olette oman ukkonne jättäneet. Juoppoja yms.
Kyllä se on niin, että vain harvoissa tapauksissa tuossa iässä vaihtamalla paranee. Kannattaa myös miettiä sitä, että vaikka lapsenne olisivat jo isoja, kohta he saavat omia lapsia. Ei se ole koskaan sama asia jonkun uuden ukon kanssa hoitaa lapsenlapsia, jolla ei ole mitään aitoa sidettä lapsiin. En vain ymmärrä tätä nykyajan touhua, en. Viisikymppisenä lähdetään into piukeana sinkkumarkkinoille ja luullaan olevan vielä jotain kuumaa kamaa ja löytävän uusi mahtava rakkaus samantien. Vaikeammaksi nuo suhteet vaan menevät, kun ikää tulee lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ymmärtää että disneysadut ovat satuja ja toiset sitten uskoo niihin hautaan asti.
Minä nimenomaan halusin sen disneysadun ja sainkin. En kertakaikkiaan olisi voinut tyytyä mihinkään puolivälijärjestelmään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi niin moni eroaa viisikymppisenä? Kyllä omassa suhteessa saisi todella todella huonosti mennä että tuossa iässä enää eroamaan lähtisin. Kuvitteleeko akat, että viiskymppisenä löytää samalla tavalla seuraa kuin parikymppisenä? Ja että löytyy vielä joku veret seisauttava rakkaus, HAH. Monesti tuossa iässä tarjolla on miehiä jotka on myös jätetty luultavasti samasta syystä kuin te itse olette oman ukkonne jättäneet. Juoppoja yms.
Kyllä se on niin, että vain harvoissa tapauksissa tuossa iässä vaihtamalla paranee. Kannattaa myös miettiä sitä, että vaikka lapsenne olisivat jo isoja, kohta he saavat omia lapsia. Ei se ole koskaan sama asia jonkun uuden ukon kanssa hoitaa lapsenlapsia, jolla ei ole mitään aitoa sidettä lapsiin. En vain ymmärrä tätä nykyajan touhua, en. Viisikymppisenä lähdetään into piukeana sinkkumarkkinoille ja luullaan olevan vielä jotain kuumaa kamaa ja löytävän uusi mahtava rakkaus samantien. Vaikeammaksi nuo suhteet vaan menevät, kun ikää tulee lisää.
No ennemmin yksin kuin väljähtäneessä suhteessa. Mikä siinä yksin asumisessa niin kamalaa on?
Vierailija kirjoitti:
Yllättikö sinut siis se, että aikuinen ihminen ajattelee järjellään eikä etsi jotain nuoruuden huumaa tai täydellistä rakastumiskokemusta keski-ikäisenä? Kyllä tuossa iässä ovat ne haihattelut suurimmalta osalta kadonneet ja tilalle ovat tulleet elämänkokemuksen myötä aivan toiset arvot ja halut. Esimerkiksi juuri tuo kumppanin taloudellinen hyvinvointi. Sellaisessa järkisuhteessa kumpikin antaa toiselleen jotain, joka tuo lisää siihen sinkkuelämään verrattuna. Se voi olla esimerkiksi mukava seura, hyvä seksi tai taloudellinen riippumattomuus. Ei tuossa iässä ole enää aikaa odotella "sitä oikeaa" vaan punnitaan kylmänviileästi mahdollisen suhteen plussat ja miinukset, ja jos näyttää hyvältä niin sitten aletaan suhteeseen.
Olen täysin eri mieltä. Kylmänviileästi? Huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua hyvin, ap. Monet ottavat vain jonkun, koska on tärkeää heille, että on joku. Minäkin saisin näitä jokuja sohvalle vaikka joka kuukaudelle uusi, mutta etsin ja toivon myös aitoutta ja tunnetta, joka ei perustu mökkiin, autoon tai remppakäsiin. Tämä on pinnallinen maailma pintaliitäjille.
Silti nämä jokutkin ovat ihan aitoja oikeita ihmisiä omine haaveineen ja tunteineen. Ei pidä olettaa ja olla tietävinään, että he tulevat sohvallesi vain mökin, auton tai remppakäsiesi vuoksi.
Olen eri ja ei niin, ja siksi pitääkin olla reilu ja päästää ne ihmiset eteenpäin etsimään sitä aidosti sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytin juuri 47v ja ollut mieheni kanssa 30v, en mitenkään pysty ajattelemaan, että kykenisin sänkypuuhiin uuden miehen kanssa🤔
Tämä!
Olen 58v ja ollut mieheni kanssa yli 40 vuotta.
En vain pysty ajattelemaan, että voisin mennä uuden miehen kanssa sänkyyn.
Miten olette jaksaneet höylätä samaa puuta koko elämänne? Tylsyyden multihuipentuma!
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuli mieleen, että eikö se ole epäreilua toista kohtaan alkaa suhteeseen vaikka vain puitteiden tai yksinäisyyden pelon takia? Eikö näissä suhteissa koskaan sanota toiselle että "rakastan sua", vai sanotaanko vaikka ei tarkoiteta. Vai mitä ihmettä? Alapeukkuja tulee, eli en nyt kai tajua jotain. Selittäkää mulle jooko. Onko koko rakkaus pelkkää Disney-höttöä? Ap
Ei ole. Se voi olla eläimellistä himoa, maagista yhteenkuuluvuuden tunnetta, kumppanuutta ja ystävyyttä. Hyvää seksiä ja yhdessä viihtymistä. Tunnetta siitä, että tämä on kohtalo.
Älä tyydy.
Tapasin mieheni nelikymppisenä. Kannatti odottaa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytin juuri 47v ja ollut mieheni kanssa 30v, en mitenkään pysty ajattelemaan, että kykenisin sänkypuuhiin uuden miehen kanssa🤔
Tämä!
Olen 58v ja ollut mieheni kanssa yli 40 vuotta.
En vain pysty ajattelemaan, että voisin mennä uuden miehen kanssa sänkyyn.
Miten olette jaksaneet höylätä samaa puuta koko elämänne? Tylsyyden multihuipentuma!
Voi olla montakin kertaa aidosti ja syvästi rakastunut, ei vain yhden "puun" kanssa, kuten kauniisti ilmaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ymmärtää että disneysadut ovat satuja ja toiset sitten uskoo niihin hautaan asti.
Toiset taas ymmärtävät, että tyytymällä vain johonkin, koska ei haluta olla yksin tulee olemaan vaan entistä onnettomampi ja koska he tyytyvät epäsopivaan kumppaniin he samalla kieltävät itseltään mahdollisuuden löytää todellista rakkautta.
Eli vain Disney-satu kelpaa. Sääli että tulee se pettymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu 40 vuotta naimisissa. Hyvä suhde vielä. On ollut huonoa säätä välillä. Nyt entistä parempaa. Älkää luovuttako nuoret. Myrskyn jälkeen on poutasää. Mummo 70 vuotta
Minä erosin kohta seitsemän vuotta sitten ja olen ollut nyt reilut kaksi vuotta elämäni parhaassa suhteessa. Kuten joku jo aikaisemmin sanoi; olen kasvanut ihmisenä, ymmärrän itseni paremmin, tunnistan ja tiedostan tarpeeni ja kuoppani paremmin. En missään tapauksessa olisi lähtenyt tyytymään mihinkään. Tajusin, että olin aina ollut vastuunkantaja ja huolehtija suhteissani, hyvinkin yksipuolisesti. Lisäksi olin aina joutunut tyytymään seksuaalisella puolella. Nyt minulla on todella tasa-arvoinen suhde, jossa mies intohimoisesti rakastaa ja kannattelee (kuten minäkin) ja intohimoa on valtavasti. Tämä suhde on jopa parempi kuin koskaan olisin uskaltanut haaveilla.
Joten uskon, että muillekin on mahdollista löytää oikeasti hyvä suhde. Mutta luulen, että ensin pitää tehdä syvällistä itsetutkiskelua ja ymmärtää mikä juuri minut tekee onnelliseksi. Eikä lähde siihen tyytymiseen ja uskaltaa (osaa) olla vaikka ennemmin yksin.
N49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei kun ne miehet on homoja. Luojan kiitos nämä homot viimein pariutuu keskenään eikä ole hetero parisuhteissa sadistisesti kiusaamassa naisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei kun ne miehet on homoja. Luojan kiitos nämä homot viimein pariutuu keskenään eikä ole hetero parisuhteissa sadistisesti kiusaamassa naisia
Kommentissasi on paljon patoutunutta miesvihaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ymmärtää että disneysadut ovat satuja ja toiset sitten uskoo niihin hautaan asti.
Toiset taas ymmärtävät, että tyytymällä vain johonkin, koska ei haluta olla yksin tulee olemaan vaan entistä onnettomampi ja koska he tyytyvät epäsopivaan kumppaniin he samalla kieltävät itseltään mahdollisuuden löytää todellista rakkautta.
Eli vain Disney-satu kelpaa. Sääli että tulee se pettymys.
Pettymys tulee vain tyytymisparisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei kun ne miehet on homoja. Luojan kiitos nämä homot viimein pariutuu keskenään eikä ole hetero parisuhteissa sadistisesti kiusaamassa naisia
Kommentissasi on paljon patoutunutta miesvihaa
Ei ole. Omakohtainen elämänkokemus. Tekisi sinullekin hyvää elää oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin keski-ikäinen sinkku. En varsinaisesti etsi partneria mutta jos kohdalle osuisi henkilö, jonak kanssa ajatukset osuisi yksiin niin en pistäisi hanttiin. Nuoruuden loveydovey-suhteisiin erona on se, että en halua elää symbioosissa enkä muuttaa samaan osoitteeseen. Omat kodit, yhteinen elämä muuten. Arvostan liikaa omaa rauhaa ja omaa elämäntapaani/rytmiä kiusatakseni itseäni harmistumalla toisen jatkuvasta läsnäolosta. Lasken tämän iän mukanaan tuomaksi terveeksi itsekkyydeksi.
Sen sijaan on hämmästyttävän paljon keski-ikäisiä sinkkumiehiä (ja eroa suunnittelelevia!), jotka ovat valmiita muuttamaan saman katon alle parin viikon tapailun jälkeen, Miksi? Elätiksi, hotellipalvelujen ääreen sohvaa kuluttamaan vai ???? Tapailu loppuu siihen koska olen kuulemma luonnevikainen jne. Yhtään järkevää perustelua en ole saanut miksi yhteenmuutto tuntemattoman kanssa olisi hyvä ajatus. Kulujen jakaminen ei kelpaa.
Vastaus kysymykseen on viestissäsi. Nämä ihmiset mitkä oli heti muuttamassa yhteen on luonnevikaisia. Sinä laitoit rajat ja se on myrkkyä luonnevikaiselle. Haukkuessaan kertovat itsestään ja motiiveistaan. On sanontakin, että mikään ei rakastu ja sitoudu nopeammin kuin luonnehäiriöinen/narsisti joka tarvitsee paikan asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei kun ne miehet on homoja. Luojan kiitos nämä homot viimein pariutuu keskenään eikä ole hetero parisuhteissa sadistisesti kiusaamassa naisia
Kommentissasi on paljon patoutunutta miesvihaa
Ei ole. Omakohtainen elämänkokemus. Tekisi sinullekin hyvää elää oikeasti.
Mene itseesi, sinun elämäntapasi ei välttämättä sovi kaikille
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei vaan miesten miesrakkauden takia.
Yllättikö sinut siis se, että aikuinen ihminen ajattelee järjellään eikä etsi jotain nuoruuden huumaa tai täydellistä rakastumiskokemusta keski-ikäisenä? Kyllä tuossa iässä ovat ne haihattelut suurimmalta osalta kadonneet ja tilalle ovat tulleet elämänkokemuksen myötä aivan toiset arvot ja halut. Esimerkiksi juuri tuo kumppanin taloudellinen hyvinvointi. Sellaisessa järkisuhteessa kumpikin antaa toiselleen jotain, joka tuo lisää siihen sinkkuelämään verrattuna. Se voi olla esimerkiksi mukava seura, hyvä seksi tai taloudellinen riippumattomuus. Ei tuossa iässä ole enää aikaa odotella "sitä oikeaa" vaan punnitaan kylmänviileästi mahdollisen suhteen plussat ja miinukset, ja jos näyttää hyvältä niin sitten aletaan suhteeseen.