Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikä ja toisen kierroksen parinmuodostus - tätäkö se oikeasti on?
14.01.2023 |
Meitä on eronneita nuoruudenkavereita nyt useampia. Tavallisia perheenäitejä, jotka eronneet pitkistä liitoista. Minä erosin ensimmäisenä, muut hiljattain. Olen treffaillut jonkun verran ja pari muutaman kuukauden juttuakin oli, ihan ok miesten kanssa, mutta kun en rakastunut heihin, niin päädyin lopettamaan suhteet. Ajattelin, että miten tuntuu kuin kaikki muut pariutuvat ja miten se on muille niin helppoa löytää uusi rakkaus. Nyt kaksi kaveriani on alkanut uusiin suhteisiin. Hämmentävää kyllä, he ovat kertoneet varsin suoraan, että oikeasta rakkaudesta ei varsinaisesti ole kyse. Toinen etsi maanisesti netistä kumppania, koska "ei todellakaan halua olla yksin". Toinen on jo varsin vakiintuneessa joskin tuoreessa suhteessa, mutta haaveilee avoimesti että "saispa vielä rakastua niin että järki lähtee". Miehellä on omakotitalo ja mökki, joten kaveri sai tosi kivat puitteet elämälleen. Näinkö se oikeasti menee, että syyt pariutumiselle ovat usein tällaisia. Ei kuulu minulle tietenkään, mutta jotenkin olen vieraantunut näistä kavereista, koska koen ajatusmaailmani niin erilaiseksi. Totta kai minäkin kaipaan kumppania ja tosiaan taannoiset tapailut oli sellaisia, että varmasti niistä olisin suhteen halutessani saanut. Mutta kun se ei ollut rakkautta, vaan esim. toisen kohdalla olisi myös ollut tarjolla kätevät remppakädet, hyvää ruokaa ja tosi mukavan oloinen perhe. Silti pitäisi kuitenkin olla sitä jotain aitoa sielujen sympatiaa myös. Miten muilla?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei kun ne miehet on homoja. Luojan kiitos nämä homot viimein pariutuu keskenään eikä ole hetero parisuhteissa sadistisesti kiusaamassa naisia
Kommentissasi on paljon patoutunutta miesvihaa
Ei ole. Omakohtainen elämänkokemus. Tekisi sinullekin hyvää elää oikeasti.
Mene itseesi, sinun elämäntapasi ei välttämättä sovi kaikille
Haluat varmaan täsmentää mitä tarkoitat, koska tuosta ei saa mitään selvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei kun ne miehet on homoja. Luojan kiitos nämä homot viimein pariutuu keskenään eikä ole hetero parisuhteissa sadistisesti kiusaamassa naisia
Kommentissasi on paljon patoutunutta miesvihaa
Ei ole. Omakohtainen elämänkokemus. Tekisi sinullekin hyvää elää oikeasti.
Mene itseesi, sinun elämäntapasi ei välttämättä sovi kaikille
Haluat varmaan täsmentää mitä tarkoitat, koska tuosta ei saa mitään selvää?
juuri tuota misevihaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei kun ne miehet on homoja. Luojan kiitos nämä homot viimein pariutuu keskenään eikä ole hetero parisuhteissa sadistisesti kiusaamassa naisia
Kommentissasi on paljon patoutunutta miesvihaa
Onko kaikki vanhemmiten "puolta" vaihtaneet miehet olleet sadistisia??
Mies on ollut homosuhteissa ennen parisuhdetta, parisuhteen aikana ja sen jälkeen. Joten ei ole kyse mistään puolen vaihdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei kun ne miehet on homoja. Luojan kiitos nämä homot viimein pariutuu keskenään eikä ole hetero parisuhteissa sadistisesti kiusaamassa naisia
Kommentissasi on paljon patoutunutta miesvihaa
Onko kaikki vanhemmiten "puolta" vaihtaneet miehet olleet sadistisia??
Mies on ollut homosuhteissa ennen parisuhdetta, parisuhteen aikana ja sen jälkeen. Joten ei ole kyse mistään puolen vaihdosta.
avain asia onkin tuo sadistinen-sana, vastaa siihen
Aloitus on selvä provo. Kukaan aikuinen ihminen ei tunnusta ääneen että "kunhan on joku" tai "miehen kesämökin ja hienon talon vuoksi aloitin suhteen". Aika harva noin oikeastaan edes ajattelee, juuri kukaan ei tunnustaisi ääneen. Tässä on kyse siitä että ap jostain syystä vetää pahansuopia arvaukseen perustuvia johtopäätöksiä ystäviensä motiiveista. Syynä voi olla tylsyys, oman itsetunnon pönkitys tai kateus toisten suhteista tai miesten siivellä saaduista hienoista puitteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni siinä valassa sanottiin "niin myötä kuin vastamäessä". Toista kierrosta ei siis välttåmättä tarvitse tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten kukaan kehtaa enää keski-iässä olla alasti ja ylipäätään harrastaa seksiä jonkun ihan uuden kanssa??
Itse en ikinä kehtaisi, en usko, että edes kelpaisin kenellekään.No kun ne kumppanitkin on yleensä kulahtaneita keski-ikäisiä itsekin niin mitä väliä!
Minäkään en ajatellut että tarvitsisi häpeillä.
Kävi vain sitten niin että ihastuin todella kovasti, pitkän sinkkukauden jälkeen, lopulta sain miehen suhteeseen.
Ja sitten huomasin etten kelpaa, ja sain kuulla virheistäni. Pitäisi laihduttaa, eikö noille selluliiteille voi muka mitään, ja katsellaan nuorempia naisia, en kelpaa seksiinkään.
Kyllä se on syönyt itsetuntoni niin, etten usko enää kehtaavani alkaa kenenkään kanssa millekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten kukaan kehtaa enää keski-iässä olla alasti ja ylipäätään harrastaa seksiä jonkun ihan uuden kanssa??
Itse en ikinä kehtaisi, en usko, että edes kelpaisin kenellekään.No kun ne kumppanitkin on yleensä kulahtaneita keski-ikäisiä itsekin niin mitä väliä!
Minäkään en ajatellut että tarvitsisi häpeillä.
Kävi vain sitten niin että ihastuin todella kovasti, pitkän sinkkukauden jälkeen, lopulta sain miehen suhteeseen.
Ja sitten huomasin etten kelpaa, ja sain kuulla virheistäni. Pitäisi laihduttaa, eikö noille selluliiteille voi muka mitään, ja katsellaan nuorempia naisia, en kelpaa seksiinkään.Kyllä se on syönyt itsetuntoni niin, etten usko enää kehtaavani alkaa kenenkään kanssa millekään.
Tuo on ollut vain ilkeä ihminen, kaikki ei ole tuollaisia huomauttelijoita! Mutta pakko kyllä ihmetellä, että mitä ne miehet kuvittelee noilla huomautuksilla saavuttavansa. Ihanko luulevat, että se selluliitti poistuu, jos siitä huomauttaa? Eivätkä ymmärrä, että ainoa, mikä siinä poistuu, on ko. miehen mahdollisuus saada seksiä ko. naiselta ja mahdollisesti myös kaikkien miesten mahdollisuus saada seksiä ko. naiselta, koska nainen ei enää halua altistaa itseään tuollaiselle.
Mutta sanonpa nyt sinulle kuitenkin, että on fiksuja ja vähemmän henkistä väkivaltaa harjoittavia miehiä myös. Toki ymmärrän, että tulet varovaiseksi tuollaisten kokemusten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tiedostan keski-ikäisenä miehenä, että yksi syy miksi kumppanin löytäminenn on itselleni haastavaa johtuu taloudellisesta tilanteestani.
En väitä, että naiset olsivat kiinnostuneita rahasta ja varallisuudesta sen enempää kuin miehetkään.
Mutta kyllä useimmat halunnevat kumppanin, jonka kanssa ei joudu tilanteeseen, jossa on itse useammin se, joka joutuu tarjoamaan tai jonka kumppaniehdokas ei joudu kieltäytymään ehdotetusta tekemsiestä siksi, ettei hänellä ole siihen varaa. - Oli tuo ehdotettu tekeminen sitten yhteinen teatteri tai tavanomaisessa ravintolassa syömässä käynti puhumattakaan jostain kalliimmasta tekemisestä
Ymmärrän hyvin tämän tilanteen. Itselläni keski-ikäisenä naisena tilanne on se, että varallisuutta on, mutta kassassa ei ole "löysää rahaa" käytännössä yhtään, koska olen päättänyt sijoittaa mm. kesäasunnon remonttiin kaiken liikenevän. Niinpä minusta ei saa seuraa mihinkään ravintolaillallisille tai viikonloppumatkoille, ei oikeastaan edes teatteriin. Itseäni tämä arjen niukkuus ei haittaa yhtään, koska tykkäänkin puuhastella kotona ja liikkua luonnossa, enkä kaipaa maksullisia ajanviettotapoja. Mutta kyllähän tää vaikuttaa siihen, etten edes viitsi yrittää hankkia itselleni seuraa, kun joutuisin kieltäytymään kaikesta tai sanomaan, että jos haluat ulos syömään, sinun pitää maksaa, minulla ei ole rahaa. Olishan se noloa, koska minusta saa kuitenkin suht varakkaan vaikutelman :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten kukaan kehtaa enää keski-iässä olla alasti ja ylipäätään harrastaa seksiä jonkun ihan uuden kanssa??
Itse en ikinä kehtaisi, en usko, että edes kelpaisin kenellekään.No kun ne kumppanitkin on yleensä kulahtaneita keski-ikäisiä itsekin niin mitä väliä!
Minäkään en ajatellut että tarvitsisi häpeillä.
Kävi vain sitten niin että ihastuin todella kovasti, pitkän sinkkukauden jälkeen, lopulta sain miehen suhteeseen.
Ja sitten huomasin etten kelpaa, ja sain kuulla virheistäni. Pitäisi laihduttaa, eikö noille selluliiteille voi muka mitään, ja katsellaan nuorempia naisia, en kelpaa seksiinkään.Kyllä se on syönyt itsetuntoni niin, etten usko enää kehtaavani alkaa kenenkään kanssa millekään.
Tuo on ollut vain ilkeä ihminen, kaikki ei ole tuollaisia huomauttelijoita! Mutta pakko kyllä ihmetellä, että mitä ne miehet kuvittelee noilla huomautuksilla saavuttavansa. Ihanko luulevat, että se selluliitti poistuu, jos siitä huomauttaa? Eivätkä ymmärrä, että ainoa, mikä siinä poistuu, on ko. miehen mahdollisuus saada seksiä ko. naiselta ja mahdollisesti myös kaikkien miesten mahdollisuus saada seksiä ko. naiselta, koska nainen ei enää halua altistaa itseään tuollaiselle.
Mutta sanonpa nyt sinulle kuitenkin, että on fiksuja ja vähemmän henkistä väkivaltaa harjoittavia miehiä myös. Toki ymmärrän, että tulet varovaiseksi tuollaisten kokemusten jälkeen.
Hmm, kyllä tavallaan se selluliitti häivää heidän silmistään siitä huomauttelemalla, kun lähtee koko nainen.
Sinä, joka olit suhteessa tämän idiootti huomauttelijan kanssa; voimia. Itsekin olen tavallaan samassa veneessä, kokoamassa itseäni uudelleen edellisen suhteen jäljiltä.
Kyllä heillä, jotka toista tuolla tavalla lyttäävät ja arvostelevat, on selkeästi jotain työstettävää itsensä kanssa.
Luuleeko ap löytävänsä sadun ihmeprinssin? Kun keski-ikässä tapaa uuden kumppanin, se ei välttämättä enää tunnu kantapäissä asti. Kaikki asiat elämässä jotka on jo koettu, eivät tunnu enää siltä miltä nuoruudessa. Siksi itsekin tyydyn ihan tavalliseen mieheen, jonka koen sellaiseksi jonka kanssa voin elää loppuelämän. Jos jään odottelemaan, joudun olemaan yksin vanhuuteen saakka, joka sekään ei ole mikään hyvä ajatus. Sinkkuelämä on ihan kivaa nuorena, vanhemmiten siitä tulee painajainen, koska kun aikaa on muttei taloudellisia edellytyksiä tehdä mitään, niin takuulla kivaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä. Jokaisella omat intressinsä pariutua. Jos sä kaipaat jotain syvällistä sielujen sympatiaa niin olet täysin vapaa sitä etsimään ja löytämään. Toisille riittää että on ihan ok kumppani.
Sä nyt vähän kuulostat siltä että sun kriteerit parisuhteelle olisi jotenkin paremmat kuin ystäviesi.
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään puhu mistään hormonihuuruista. Mutta ihastuksesta, aidosta ... niin, mikä se sitten on. Olen kyllä ihastunut eroni jälkeen, mutta mies osoittautui varatuksi. Eli uskon kyllä keski-ikäisenkin voivan tuntea niitä tunteita. Mutta kai se sitten on niin, että kun tässä iässä niitä potentiaalisia kumppaneita on niin paljon vähemmän, niin suurimman osan on vain pakko enemmän tai vähemmän tyytyä. Ja me naiivit ei tätä ymmärretä ja jäädään yksin. Ap
En minä ainakaan koe olevani naiivi, kun en lähde mihin tahansa suhteeseen. En kaipaa ilotulitusta ja vaaleanpunaista hattaraa, eikä täydellistä olekaan, mutta haluan toisen kunnioitusta ja huomioimista puolin ja toisin, samantyyppistä elämäntapaa ja elämänarvoja, kelvollista seksiä ja ennen kaikkea helppoa yhdessäoloa! Ja että kumpikin voi olla oma itsensä kuitenkin toisen huomioiden, ja ettei kummankaan tarvitse pelätä toisen reaktioita tms. Ei mielestäni ole liikaa vaadittu ja mieluummin olen yksin kuin turhaudun suhteessa, josta noita asioita ei löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko ap löytävänsä sadun ihmeprinssin? Kun keski-ikässä tapaa uuden kumppanin, se ei välttämättä enää tunnu kantapäissä asti. Kaikki asiat elämässä jotka on jo koettu, eivät tunnu enää siltä miltä nuoruudessa. Siksi itsekin tyydyn ihan tavalliseen mieheen, jonka koen sellaiseksi jonka kanssa voin elää loppuelämän. Jos jään odottelemaan, joudun olemaan yksin vanhuuteen saakka, joka sekään ei ole mikään hyvä ajatus. Sinkkuelämä on ihan kivaa nuorena, vanhemmiten siitä tulee painajainen, koska kun aikaa on muttei taloudellisia edellytyksiä tehdä mitään, niin takuulla kivaa ei ole.
Olet siis rahan takia yhdessä jonkun kanssa jota et rakasta? Huh huh.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko ap löytävänsä sadun ihmeprinssin? Kun keski-ikässä tapaa uuden kumppanin, se ei välttämättä enää tunnu kantapäissä asti. Kaikki asiat elämässä jotka on jo koettu, eivät tunnu enää siltä miltä nuoruudessa. Siksi itsekin tyydyn ihan tavalliseen mieheen, jonka koen sellaiseksi jonka kanssa voin elää loppuelämän. Jos jään odottelemaan, joudun olemaan yksin vanhuuteen saakka, joka sekään ei ole mikään hyvä ajatus. Sinkkuelämä on ihan kivaa nuorena, vanhemmiten siitä tulee painajainen, koska kun aikaa on muttei taloudellisia edellytyksiä tehdä mitään, niin takuulla kivaa ei ole.
Olet siis rahan takia yhdessä jonkun kanssa jota et rakasta? Huh huh.
En muutenkaan ymmärrä tuon lainaamasi ajatusta, kun luulis keski-iässä päin vastoin olevan kyllä niitä taloudellisia edellytyksiä, mutta ei aikaa, koska työt ja lapset jne. Näin ainakin mulla, ja nainen olen.
Minä olen jo omasta mielestäni iäkäs, mutta en ymmärrä ihastumista tai rakastumista muutaman kerran tapaamisen perusteella vieläkään. Minun pitää tuntea toinen hyvin ennen kuin voin rakastua. Mutta kyllä iäkkäämpänäkin rakastuu ja rakastaa, mutta omalla tavallaan.
Rakkausliitot solmitaan alle 30veenä, sen jälkeen järkikiitot.
Tyypillistä jotenkin arvostella ja arvottaa toisten suhteita ja suhdekriteerejä. Mitä se kenellekään kuuluu, että mitkä ovat toisten syyt olla tai olla olematta suhteissa?
Itselleni henkilökohtaisesti sellainen pakonomainen ihastuminen on epämiellyttävä tunne. Tiedän, että se on pelkkää hormonitoiminnasta johtuvaa tarvetta ja sitä, että keho kertoo, että lisäänny tuon kanssa. Koen tuon epämiellyttävänä, koska tiedän, että pakonomaisesti ihastuneena en näe ihmistä oikeassa valossa. TIedän myös, että tuo tunne on väliaikainen, kestää ihan maksimissaan kaksi vuotta. Suhde kannattaa rakentaa jollekin kestävämmälle, jos haluaa sen kestävän pidempään kuin sen kaksi vuotta.
Itse olin täysin valmis elämään yksin, kunnes kohtasin miehen, jonka arvomaailma, elämäntilanne ja tulevaisuuden suunnitelmat täsmäsivät omieni kanssa. En koskaan ihastunut häneen, mutta tunnen häntä kohtaan ajan myötä kasvavaa kiintymystä, kun olen nähnyt, miten hän rakentaa kanssani yhteistä kotia, auttaa minua arjen asioissa ja on ottanut myös lemmikkini omikseen. Seksi on hyvää ja tasa-arvoista.
Muistan, että todella ihastuneena olen lipsahtanut monessakin asiassa miellyttämään toista jäänytkin itse vaille omista tarpeista. Tuntuu, että nyt on suhde rakennettu paremmalle pohjalle. En halua enää koskaan päätyä esim. elättämään toista, kuten päädyin seurustellessani aiemmin elämäntapaopiskelijan kanssa. Häneen olin silloin hyvinkin ihastunut, mutta suhde muuten rakennettu huonoille lähtökohdille.
Vierailija kirjoitti:
Rakkausliitot solmitaan alle 30veenä, sen jälkeen järkikiitot.
yleistys
Onko kaikki vanhemmiten "puolta" vaihtaneet miehet olleet sadistisia??