Keski-ikä ja toisen kierroksen parinmuodostus - tätäkö se oikeasti on?
Meitä on eronneita nuoruudenkavereita nyt useampia. Tavallisia perheenäitejä, jotka eronneet pitkistä liitoista. Minä erosin ensimmäisenä, muut hiljattain. Olen treffaillut jonkun verran ja pari muutaman kuukauden juttuakin oli, ihan ok miesten kanssa, mutta kun en rakastunut heihin, niin päädyin lopettamaan suhteet. Ajattelin, että miten tuntuu kuin kaikki muut pariutuvat ja miten se on muille niin helppoa löytää uusi rakkaus. Nyt kaksi kaveriani on alkanut uusiin suhteisiin. Hämmentävää kyllä, he ovat kertoneet varsin suoraan, että oikeasta rakkaudesta ei varsinaisesti ole kyse. Toinen etsi maanisesti netistä kumppania, koska "ei todellakaan halua olla yksin". Toinen on jo varsin vakiintuneessa joskin tuoreessa suhteessa, mutta haaveilee avoimesti että "saispa vielä rakastua niin että järki lähtee". Miehellä on omakotitalo ja mökki, joten kaveri sai tosi kivat puitteet elämälleen. Näinkö se oikeasti menee, että syyt pariutumiselle ovat usein tällaisia. Ei kuulu minulle tietenkään, mutta jotenkin olen vieraantunut näistä kavereista, koska koen ajatusmaailmani niin erilaiseksi. Totta kai minäkin kaipaan kumppania ja tosiaan taannoiset tapailut oli sellaisia, että varmasti niistä olisin suhteen halutessani saanut. Mutta kun se ei ollut rakkautta, vaan esim. toisen kohdalla olisi myös ollut tarjolla kätevät remppakädet, hyvää ruokaa ja tosi mukavan oloinen perhe. Silti pitäisi kuitenkin olla sitä jotain aitoa sielujen sympatiaa myös. Miten muilla?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei kun ne miehet on homoja. Luojan kiitos nämä homot viimein pariutuu keskenään eikä ole hetero parisuhteissa sadistisesti kiusaamassa naisia
Kommentissasi on paljon patoutunutta miesvihaa
Onko kaikki vanhemmiten "puolta" vaihtaneet miehet olleet sadistisia??
Täältä sivusta huutelen. Tuo sadisti sana on varmaan turhan voimakas, eikä nuomiehet varmaan ole tarkoittaneet loukata naista, mutta kyllähän se on ollut naisen elämän haaskaamista (ja tietenkin sen homomiehenkin, mutta se mies on tiennyt missä mennään) kun mies joka on tiennyt itsensä homoksi, on mennyt naisen kanssa yhteen.
Näin tapahtui ennen, kun homous oli kiellettyä ja rangaistavaakin.
Olen lukenut ja kuullut tarinoita siitä, millaisia nämä avioliitot ovat olleet, kun nainen on vuosikymmeniä miettinyt, miksi ei kelpaa miehelle, eikä ole syytä tietenkään tiennyt. Joskushan se sitten on paljastunut ja jopa niin, että mies on lopettanut itsensä ja tunnustanut jäähyväiskirjeessä kaiken.
Ei kai ne liitot ole olleet helppoja kummallekaan osapuolelle, mutta naista siinä on hujattu ja käytetty hyväksi, mies kuitenkin on tiennyt tilanteen koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkausliitot solmitaan alle 30veenä, sen jälkeen järkikiitot.
yleistys
Loistava huomio! Abloodit sinne takapulpettiin!
Onko palstaneidillä seitinohut jo menossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuli mieleen, että eikö se ole epäreilua toista kohtaan alkaa suhteeseen vaikka vain puitteiden tai yksinäisyyden pelon takia? Eikö näissä suhteissa koskaan sanota toiselle että "rakastan sua", vai sanotaanko vaikka ei tarkoiteta. Vai mitä ihmettä? Alapeukkuja tulee, eli en nyt kai tajua jotain. Selittäkää mulle jooko. Onko koko rakkaus pelkkää Disney-höttöä? Ap
Sinä tunnut olettavan, että nämä parisuhteiden toiset osapuolet ovat mukana rakkauden huumasta ja heitä huijataan, kun kumppani etsiikin vain tavallista, turvallista arkiparisuhdetta. Entäpä jos kuitenkin on niin, että nämä pariskunnat ovat ihan samalla kartalla toiveistaan: ettei tässä nyt etsitä mitään nuoruuden intohimoista rakkauden huumaa vaan mukavaa kumppania jakamaan arki ja arjen ilot ja surut. Välittämistä, arjen ja juhlan jakamista, läsnäoloa, tukemista. Arjen tekoja.
Olikohan Simone de Beauvoir joka sanoi, että on vaikea sanoa enää "rakastan sinua" uskottavasti, kun Hollywood on näytellyt saman kohtauksen jo tuhansia kertoja.
Ehkä ekstrovertit ja muut ihmisriippuvaiset haluavat tämmöisen kuvailemasi tavallisen arkiparisuhteen(!). Me muut edellytämme tunteen paloa suhteen pohjaksi. Kyllä arki saavuttaa myös rakkausuhteen. Mutta mielestäni juuri se pohjalla kytevä rakkaus ylläpitää parisuhdetta myös arjen harmaudessa ja vastoinkäymisissä.
Terv. introvertti, itsenäinen nainen, jolle ei ole ongelma pärjätä ihan keskenään rakastettavan ilmestymistä odotellessa
Älä yleistä. Minä olen introvertti ja huolisin ainoastaan järkiliiton juurikin siksi, että silloin kukaan ei odota minun kiehnäävän vieressä. En halua, että kukaan on kanssani rakkaudesta. Se tuntuisi liian kahlitsevalta.
Olen introvertti suhteessa toisen introvertin kanssa ja minulle rakkauden teko on antaa tilaa, ei kahlita.
Ei vapaata vangita voi, me kumpikin tiesimme sen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei kun ne miehet on homoja. Luojan kiitos nämä homot viimein pariutuu keskenään eikä ole hetero parisuhteissa sadistisesti kiusaamassa naisia
Kommentissasi on paljon patoutunutta miesvihaa
Onko kaikki vanhemmiten "puolta" vaihtaneet miehet olleet sadistisia??
Mies on ollut homosuhteissa ennen parisuhdetta, parisuhteen aikana ja sen jälkeen. Joten ei ole kyse mistään puolen vaihdosta.
avain asia onkin tuo sadistinen-sana, vastaa siihen
Tarkoitan sillä parisuhteen aikana harjoitettua henkistä ja taloudellista väkivaltaa ja halveksuntaa. Henkilö myös myöntää avoimesti kumppaneilleen vihaavansa naisia ja halveksivansa niitä, sekä nauttivansa naisen nöyryyttämisestä ja pettämisestä. Kun parisuhde loppuu, hän ei ota kumppaniksi miestä vaan naisen ja jatkaa täysin samoin tavoin uudessa suhteessa, joka kariuduttuaan korvataan seuraavalla naissuhteella jossa sama toistuu ja seuraavalla. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten miesvihan vuoksi, useat miehet pariutuvat keskenään
Ei kun ne miehet on homoja. Luojan kiitos nämä homot viimein pariutuu keskenään eikä ole hetero parisuhteissa sadistisesti kiusaamassa naisia
Kommentissasi on paljon patoutunutta miesvihaa
Onko kaikki vanhemmiten "puolta" vaihtaneet miehet olleet sadistisia??
Mies on ollut homosuhteissa ennen parisuhdetta, parisuhteen aikana ja sen jälkeen. Joten ei ole kyse mistään puolen vaihdosta.
avain asia onkin tuo sadistinen-sana, vastaa siihen
Tarkoitan sillä parisuhteen aikana harjoitettua henkistä ja taloudellista väkivaltaa ja halveksuntaa. Henkilö myös myöntää avoimesti kumppaneilleen vihaavansa naisia ja halveksivansa niitä, sekä nauttivansa naisen nöyryyttämisestä ja pettämisestä. Kun parisuhde loppuu, hän ei ota kumppaniksi miestä vaan naisen ja jatkaa täysin samoin tavoin uudessa suhteessa, joka kariuduttuaan korvataan seuraavalla naissuhteella jossa sama toistuu ja seuraavalla. Ymmärrätkö?
No en, olet aika umpisolmussa
Erottuani olisin voinut tyytyä vain johonkin, tarjokkaita oli, mutta onneksi odotin. Olin elänyt avioliitossa, joka oli muuttunut kämppissuhteeksi. En halunnut enää sitä. Tapasin sittemmin ihanan miehen, joka oli juuri sitä mitä halusin. Olemme olleet yhdessä jo useampia vuosia ja meillä kipinöi yhä. Jokainen päivä hänen kanssaan on uusi seikkailu, vaikka vain istuisimme sohvalla pitämässä toisiamme kädestä.
Oma tuntuma on että rakkaus alkaa ja syvenee hiljalleen eikä rakettien paukkeena ensimmäisillä treffeillä. Kun miettii nuoruuden ihastumisia ja rakastumisia niin eihän sitä vastapuolta edes tuntenut, mihin siinä siis rakastui, omaan mielikuvaan?
M
Ehkä tässä iässä ei odota mitään suurta intohimoa eikä jaksaisikaan sellaista, mutta tottakai jonkinlaisia syvempiä tunteita. Miksi muuten ylipäätään lähtisi suhteeseen?
Mmun puolesta jokainen saa rakentaa omaa elämäänsä ihan niin kuin parhaakseen näkee. Esim nuoruuden suhteessaan hyväksikäytetty ystäväni on nyt onnellinen miehen kanssa, joka ei kenties herättänyt heti hirmuista ihastumisen huumaa, mutta on tarjonnut hänelle niin upean kumppanuuden, ystävyyden ja onnea täynnä olevan perhe-elämän, että ystäväni rakastaa häntä syvästi. Itse taas hullaannuin täysin vielä melkein nelikymppisenä ja tunne on kantanut vuosia. En olisi uskonut, että sellaista tunnetta minusta löytyy enää ja olen tietenkin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. En silti pidä ystäväni toisen kierroksen suhdetta yhtään huonompana kun siitä puuttui se alun perhosia vatsassa tunne, miksi pitäisin?
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on selvä provo. Kukaan aikuinen ihminen ei tunnusta ääneen että "kunhan on joku" tai "miehen kesämökin ja hienon talon vuoksi aloitin suhteen". Aika harva noin oikeastaan edes ajattelee, juuri kukaan ei tunnustaisi ääneen. Tässä on kyse siitä että ap jostain syystä vetää pahansuopia arvaukseen perustuvia johtopäätöksiä ystäviensä motiiveista. Syynä voi olla tylsyys, oman itsetunnon pönkitys tai kateus toisten suhteista tai miesten siivellä saaduista hienoista puitteista.
Minä haluan rakkautta ja huumaa. Näin se vaan menee. Siitä saa niiiin paljon energiaa elämäänsä. Ihanaa olla rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen rakastunut elämäni aikana isosti vain kahdesti.
Tällä hetkellä olen suhteessa miehen kanssa, johon syvästi rakastuin. Tähän liittoon saa tulla lapsikin, mikäli vielä tämän ikäisenä tärppää.
Mutta jos/kun olen vielä jonain päivänä kumppaniton ja lapsellinen nainen, en odottaisi suurta rakkautta, enkä haluaisi asua miehen kanssa yhdessä, vaan seuraksi riittäisi mukava ja viriili seura- ja seksikaveri. Siihen ei rakkautta tarvita.
Mutta ei uuden kumppanin kanssa tarvitse asua saman katon alla. Itseasiassa homma voi toiloa paremmin jos asutaan omissa talouksissa
Itse tapasin kakkoskiertoksen nykyisen mieheni kun omasta erosta oli 6 vuotta aikaa ja välissä oli ollut vain lyhyitä juttuja, mutta ei mitään kovin vakavia. Viihdyin oikein hyvin itsekseni, jopa läpi koronan, mutta siinä missä ekakin mieheni, tämä uusikin vei jalat alta. Ei heti, tunnettiin melkein vuosi, mutta kun paremmin tutustui, niin hupsista vain.
Eron jälkeen itsekin mietin ensin, miten kehtaisi tai osaisi olla muiden kanssa luontevasti alasti ja seksiä, mutta eipä sitä sitten miettinytkään yhtään, kun oikea ja sopiva osui kohdalle. Seksi on parempaa kuin ikinä ja edelleen 4 vuoden jälkeen ollaan ihan höpöinä toisiimme. Miksi ihmeessä isot tunteet ja kiima olisi vain teineille? Syvemmältä/enemmältä tämä melkein keski-ikäisenä tuntuu kun iän myötä osaa ja uskaltaa ehkä olla enemmän oma itsensä ja ymmärtää antaa toisenkin olla omanlaisensa. En voi tietenkään tietää kauanko tämä kestää, eihän kukaan voi, mutta toivon todella, että loppu ikäni. Kaikki elämän prioriteetit, elämän arvot ja kiinnostukset sopii hyvin yhteen ja molemmilla on myös omia juttuja, joista toinen on kiinnostunut kuulemaan, vaikkei halua tai voi muuten osallistua. Jos ei olisi kipinää, miksi ihmeessä jakaisin elämää platonisesti jonkun kanssa. Ystävät on asia erikseen eivätkä pois sulje hyvää parisuhdetta, eikä toki parisuhde hyviä ystäviä. Mutta seksiä ja intohimoa kaipaan siinä missä sitä ihanaa tavallista arkeakin.
N44
On paljon parisuhteita, joihin osapuolet ovat menneet ihan muilla motiiveilla kuin rakkauden takia.
Joku pelkää yksin jäämistä yli kaiken, toinen haluaa nostaa sosiaalista statustaan uuden kumppanin avulla, kolmas haluaa parantaa taloudellista tilannettaan jne jne.
vanhana ei paneta kuin nuorena
niin yksinkertaista
Vierailija kirjoitti:
On paljon parisuhteita, joihin osapuolet ovat menneet ihan muilla motiiveilla kuin rakkauden takia.
Joku pelkää yksin jäämistä yli kaiken, toinen haluaa nostaa sosiaalista statustaan uuden kumppanin avulla, kolmas haluaa parantaa taloudellista tilannettaan jne jne.
Todella yleistä. Halutaan hankkia lapset koska kaikki muutkin tekee niin, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai kukaan keski-iässä enää ole noin naiivi? Vaatisi varmaan LSD:tä tai jotain, että keski-iässä saisi samanlaiset hormonihuurut kuin joskus nuorena.
Se on MDMA joka saa tykkäämään kaikista, ei LSD.
T:keski-ikäinen
Jep, ja sekin osittain keinotekoista kokemusta rakkaudesta.
Loistava huomio! Abloodit sinne takapulpettiin!