Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikä ja toisen kierroksen parinmuodostus - tätäkö se oikeasti on?
14.01.2023 |
Meitä on eronneita nuoruudenkavereita nyt useampia. Tavallisia perheenäitejä, jotka eronneet pitkistä liitoista. Minä erosin ensimmäisenä, muut hiljattain. Olen treffaillut jonkun verran ja pari muutaman kuukauden juttuakin oli, ihan ok miesten kanssa, mutta kun en rakastunut heihin, niin päädyin lopettamaan suhteet. Ajattelin, että miten tuntuu kuin kaikki muut pariutuvat ja miten se on muille niin helppoa löytää uusi rakkaus. Nyt kaksi kaveriani on alkanut uusiin suhteisiin. Hämmentävää kyllä, he ovat kertoneet varsin suoraan, että oikeasta rakkaudesta ei varsinaisesti ole kyse. Toinen etsi maanisesti netistä kumppania, koska "ei todellakaan halua olla yksin". Toinen on jo varsin vakiintuneessa joskin tuoreessa suhteessa, mutta haaveilee avoimesti että "saispa vielä rakastua niin että järki lähtee". Miehellä on omakotitalo ja mökki, joten kaveri sai tosi kivat puitteet elämälleen. Näinkö se oikeasti menee, että syyt pariutumiselle ovat usein tällaisia. Ei kuulu minulle tietenkään, mutta jotenkin olen vieraantunut näistä kavereista, koska koen ajatusmaailmani niin erilaiseksi. Totta kai minäkin kaipaan kumppania ja tosiaan taannoiset tapailut oli sellaisia, että varmasti niistä olisin suhteen halutessani saanut. Mutta kun se ei ollut rakkautta, vaan esim. toisen kohdalla olisi myös ollut tarjolla kätevät remppakädet, hyvää ruokaa ja tosi mukavan oloinen perhe. Silti pitäisi kuitenkin olla sitä jotain aitoa sielujen sympatiaa myös. Miten muilla?
Kommentit (147)
Elämässä käy aika usein niin, että alkuun suuria tunteita herättänyt maailman ihanin tyyppi muuttuukin ajan myötä sietämättömäksi paskiaiseksi, jota ei kestä enää hetkeäkään. Ei parisuhteissa saa mitään takuita mistään sen perusteella, miten suhteet ovat alkaneet. Sitä voi vaan päättää lähteä johonkin juttuun tai olla lähtemättä, loppu jää nähtäväksi. Jokainen saa lopulta ihan itse päättää lähtökohtansa eikä se muille kuulu millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, keski-iässä voi todellakin tuntea mitä suurinta intohimoa jos vaan löytää sen sopivan kumppanin. Ei se mitään satua ole.
Onko oikeasti olemassa miehiä ketkä mielellään käyvät teatterissa?Sellainen olis kiva.Itse olen 47v nainen eronnut reilu vuosi sitten pitkästä liitosta.Viihdyn yksin,introvertti.En siis etsimällä etsi uutta kumppania.Mutta jos tapaan jonkun,niin olis ihan kiva juttu.En muuttaisi enää yhteen.
Vierailija kirjoitti:
En minä mielestäni mitään Disney-satuja odota. Mutta olen silti kuvitellut, että parisuhteen muodostaminen nykypäivänä edellyttää kuitenkin jotain erityislaatuista tunnetta toista kohtaan. Ehkä olen naiivi, kiitos tuosta näkökulmasta. Tuntuu vain kun nyt on lapset isoja, taloudellinen itsenäisyys ja oma vapaus, että sellainen miltään tuntumaton ihminen rinnalla enemmänkin ottaa kuin antaa. Että kunhan joku on. Kaikki tietty tyylillään. Ap
Aikuisena pitää jo tajuta realiteetit:
1. Ei ole mikään pakko "muodostaa parisuhdetta" ja
2. Kukin tekee kuten haluaa ja parhaaksi näkee.
Mun vaatimukset on nämä: rehellisyys ja sitoutuminen. Olen huomannut, että harva mies pystyy kumpaankaan, joten pitäkööt tunkkinsa.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti olemassa miehiä ketkä mielellään käyvät teatterissa?Sellainen olis kiva.Itse olen 47v nainen eronnut reilu vuosi sitten pitkästä liitosta.Viihdyn yksin,introvertti.En siis etsimällä etsi uutta kumppania.Mutta jos tapaan jonkun,niin olis ihan kiva juttu.En muuttaisi enää yhteen.
Mulla oli mies, joka pitää teatterista ja on harrastajanäyttelijä. Esiintynyt myös leffoissa ja muutamassa tv-mainoksessa.
Juoppo, laitoin kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea uskoa, että haluaisin enää uutta miestä, jos jäisin leskeksi tai tulisi ero. Miehet tässä iässä (yli 50) harvemmin ovat sellaisia, että vievät jalat alta. Lisäksi nykyinen mies, elämäni suuri rakkaus, on kaikin puolin niin täydellinen, ettei hänen jälkeensä kukaan tuntuisi miltään. Eronnut kaverini valitteli samaa kuin ap, että ei vain ole tunteita, vaikka olisi ihan kiltti ja kiva mies.
Ikää 49v ja löysin suhteen, jossa on tunnetta. En mitenkään voisi tyytyä vähempään. On mulla kavereissa sellaisia, jotka ovat ollet sinkkuja 10v eron jälkeen, ei vaan löydy mitään järkevää miestä mistään, jonka kanssa olisi sitä jotain. Ja on sellainenkin kaveri, joka erosi toisesta avioliitosta ennen joulua ja ihan hirveä paniikki päällä elämänsä kanssa.