Lue keskustelun säännöt.
45-55 -vuotiaat naiset, vieläkö löytyy treffiseuraa ja flirttiä elämään, jos sitä haluatte?
13.01.2023 |
Tuli näistä muutamista eroketjuista mieleen, olen itse päälle kolmekymppinen nainen ja ajattelin olla avioliitossa vielä siihen saakka kunnes lapset ovat isompia.
Muuten tämä täysin ok, mutta pelkään ettei sitten enää 45-50 vuotiaana olisikaan mitään menekkiä missään, eikä ketään kiinnostunutta miestä?
Eli tuon ikäiset naiset, onko vielä vientiä, pääseekö pitämään hauskaa ja treffeille ja kenties parisuhteeseenkin?
Kommentit (572)
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako joku 45+ vielä miehiä? Minä en.
Oi kyllä, ihanat miehet, miten tylsää olisikaan ilman heitä!
N49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppisethän eroaa valtoimenaan. Kyllä niitä vapaita treffailtavia piisaa!
Tosi moni näistä ei enää halua mitään tavallista, vakiintunutta parisuhdetta vaan ainoastaan jotain satunnaista seksiä ja muuten elää ihan sinkkuna vaan.
Itse taasen haen elämänkumppania jonka kanssa viettää vapaa-aikaa yhdessä vaikka yhteenmuuttoa en minäkään ainakaan lähtökohtaisesti kaipaakaan. En kuitenkaan halua olla osa jotain satunnaispanojen rinkiä vaan että ollaan yhdessä ilman ylimääräisiä pyöriä vaikka ei 24/7 yhdessä ollakaan.
Se on ihan itsestä kiinni kaipaako seuraa ja millaisella asenteella ylipäätään kohtelee ihmisiä. Kiinnostus ja aktiivisuus näkyy ulospäin, vaikka muut eivät niin selkeästi ajattelisikaan mikä tuossa naisessa on niin kivaa. Osaako antaa mahdollisuuksia kaikille vai valitseeko suu mutrussa kenen seura kelpaa. Omalta mukavuusalueelta ei haluta enää niin helposti pois kuin nuorempana.
Onhan niitä naisia, jotka haluavatkin vanhemmiten kokeilla ihan kaikkea alkaen toisesta naisesta erilaisiin ryhmiin. Löytävät onnensa niin.
Löytyisi seuraa, ongelmaa lähinnä pysyä sinkkuna kun jotkut ei usko etten halua mitään sitoumuksia.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 45, kyllä on flirttiä ja vientiä. Ei nyt ihan samaan malliin kuin 20 vuotiaana mutta silti.
Jos sekaannut varattuihin miehiin niin sitten löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 45 tonnia tienaava mies enkä kelpaa kenellekkään.
mies33 kirjoitti:
Olen 45 tonnia tienaava mies enkä kelpaa kenellekkään.
Kelpaisko sulle 45-50 -vuotias nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti ei. Viikkokausiin ei tindermätsiä.
Kyllä löytyy. Se ei ole koskaan ollut ongelma.
52v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies33 kirjoitti:
Olen 45 tonnia tienaava mies enkä kelpaa kenellekkään.
Vika on jossakin muussa kuin palkassa.
mies33 kirjoitti:
Olen 45 tonnia tienaava mies enkä kelpaa kenellekkään.
Johtuu kaksoiskonsonanttivirheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 52v enkä todellakaan kelpaa kenellekään.
(Olen ihan sopusuhtainen, en ole lihava enkä susiruma.)
Et ehkä ole tajunnut, mutta vanhempia miehiä kiinnostaa kyllä. Montaako 70-vuotiasta olet yrittänyt?
mies33 kirjoitti:
Olen 45 tonnia tienaava mies enkä kelpaa kenellekkään.
Kaikki varmaan automaattisesti tietävät että tienaat "45 tonnia" ja laittavat hylkyyn tuon takia, mistään muustahan se ei voi olla kiinni.. Vai mainitsetko asiasta aina ensimmäisenä uusille ihmisille?
Itse olen skeittaava 49v. mies.
Käyn keikoilla, museossa ja tetterissa.
Kauhistukseni olen huomennut, että tämä aika vaikuttaa ajetteluuni. En esim. miehenä uskalla tehdä minkäänlaista aloitetta.
Onneksi minua on lähestytty baareissa ja elämässä.
Mielestäni pidän 40 - 50 vuotiaista naisista, mutta jos katsotaan kuvia, tai ( näin ) lapsettomana pariudataan, niin valitettavasti 35 mielummin, kuin 65.
Evoluutio?
Olen 46v nainen, olen 167cm pitkä ja painan 56kg. Urheilen ja pidän todellakin ulkonöstäni huolta, on vakituinen työ ja olen raitis. Yhdenillan seuraa varmuudella saan, mutta jos haluasin vielä ihan oikean ihmissuhteen, kunnollisen miehen etsiminen veisi todennäköisesti loppu elämäni, ilman tulosta. Tuntuu että me "vanhemmat" naiset kelpaamme vain varatuille, päihdeongelmaisille, seksiriippuvaisille jne. Kyllä hyvän tai edes kohtuullisen näköiset (vakavastiotettavat) kunnolliset miehet ovat täysin utopiaa tässä iässä, se pitää täysin paikkansa että hyvät on aina jo varattu. Minua itseäni ei kiinnosta puumailu, joka alun huuman jälkeen muuttuu nopeasti kuluttavaksi ja noloksi. Usein se on sellaista päihtyneiden aikuislapsien leikkiä, sieltä ei ainkaan löydy yhtään mitään varteenotettavaa. Erosin viitisen vuotta sitten ehkä hieman liian heppoisin perustein, ja tietysti luulin löytäväni jotenkin paremman kumppanin elämääni tuosta vaan. Nyt kaduttaa, varsinkin kun ex mieheni näyttää onnelliselta ja hyvinvoivalta uudessa suhteessaan, jonka hän löysi käytännössä heti eron jälkeen.
Olen jo hiukan luovuttanut. Monet kertovat nauttivansa yksinolosta ja sinkkuna elämisestä, itse en ole tälläinen. Haluan seuraa kivoihin koti-iltoihin, ja haluan jakaa ajatuksiani elämänkumppanini kanssa, enkä joidenkin tyyppien vaan, jotka jatkavat seuraavaan kukkaan edelliseen tarpeensa tehtyään.
Olen töissä sosiaalialalla ja paljon naisia on työpaikoilla ollut kaikista ikäryhmistä. Jokainen +50 eronnut/sinkku nainen löysi uuden parisuhteen puolen vuoden - puolentoistavuoden sisällä.
Virhe kirjoitti:
Olen 46v nainen, olen 167cm pitkä ja painan 56kg. Urheilen ja pidän todellakin ulkonöstäni huolta, on vakituinen työ ja olen raitis. Yhdenillan seuraa varmuudella saan, mutta jos haluasin vielä ihan oikean ihmissuhteen, kunnollisen miehen etsiminen veisi todennäköisesti loppu elämäni, ilman tulosta. Tuntuu että me "vanhemmat" naiset kelpaamme vain varatuille, päihdeongelmaisille, seksiriippuvaisille jne. Kyllä hyvän tai edes kohtuullisen näköiset (vakavastiotettavat) kunnolliset miehet ovat täysin utopiaa tässä iässä, se pitää täysin paikkansa että hyvät on aina jo varattu. Minua itseäni ei kiinnosta puumailu, joka alun huuman jälkeen muuttuu nopeasti kuluttavaksi ja noloksi. Usein se on sellaista päihtyneiden aikuislapsien leikkiä, sieltä ei ainkaan löydy yhtään mitään varteenotettavaa. Erosin viitisen vuotta sitten ehkä hieman liian heppoisin perustein, ja tietysti luulin löytäväni jotenkin paremman kumppanin elämääni tuosta vaan. Nyt kaduttaa, varsinkin kun ex mieheni näyttää onnelliselta ja hyvinvoivalta uudessa suhteessaan, jonka hän löysi käytännössä heti eron jälkeen.
Olen jo hiukan luovuttanut. Monet kertovat nauttivansa yksinolosta ja sinkkuna elämisestä, itse en ole tälläinen. Haluan seuraa kivoihin koti-iltoihin, ja haluan jakaa ajatuksiani elämänkumppanini kanssa, enkä joidenkin tyyppien vaan, jotka jatkavat seuraavaan kukkaan edelliseen tarpeensa tehtyään.
Joku kuitenkin nyt mättää, kun olet kerran noin sopusuhtainen ja ilmeisesti hyvännäköinen, ettei ketään miestä löydä, kuin yhden illan seuraksi.
Mulla on myös kadonnut kiinnostus miehiin ja seksiin viime vuosina täysin, nyt ikää 48. Pelkästään hyvä asia tämä, koska ei ole puolisoa. Luulen, että monellekin voi hormonaalisista syistä näin käydä, eikä sitten enää tämä treffiseura- ja miehille kelpaaminen olekaan tärkeä asia enää, vaikka nuorempana niin luuli.