45-55 -vuotiaat naiset, vieläkö löytyy treffiseuraa ja flirttiä elämään, jos sitä haluatte?

Taas yksi näitä aloituksia.

Luetun perusteella 9/10 tänne kirjoittaneista ja niitä yläpeukuttaneista naisista on sellaisia mitä minä en kelpuuttaisi edes yhden yön suhteeseen. Ei teillä ole mitään positiivista annettavaa kenenkään miehen elämään. Eihän kukaan halua ottaa riesakseen kyynisiä ja itsekeskeisiä valittaja. Suoranaisia ongelmia.

Kaikkien kannalta paras ratkaisu että pysytte myös tulevaisuudessa sinkkuna, ja kumpikin sukupuoli on silloin voittaja.

Ne jäljelle jäävät 1/10 löytää yleensä sen mitä etsii ja elämäänsä tarvii.

M51

petipuuhiin kelpaa kyllä, mutta pysyvään suhteeseen on haasteellista saada ketään huijattua. toki auttaa asiaa, jos on kukkarossa muutakin kuin kolikoita. tässä maailman tilanteessa aika moni saattaa olla vailla työtä, ja sellainen mies ei kelpaa kenellekään, koska hän ei pysty tarjoamaan huvituksia, eikä ylläpitämään elintasoa eli kulisseja. mutta jos ei vaadi ihan mahdottomia, niin saattaa vielä hyvä mies löytyäkin. jopa työttömistä vaihtoehdoista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 52v enkä todellakaan kelpaa kenellekään.

(Olen ihan sopusuhtainen, en ole lihava enkä susiruma.)

älähän höpsi:-D

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi näitä aloituksia.

Luetun perusteella 9/10 tänne kirjoittaneista ja niitä yläpeukuttaneista naisista on sellaisia mitä minä en kelpuuttaisi edes yhden yön suhteeseen. Ei teillä ole mitään positiivista annettavaa kenenkään miehen elämään. Eihän kukaan halua ottaa riesakseen kyynisiä ja itsekeskeisiä valittaja. Suoranaisia ongelmia.

Kaikkien kannalta paras ratkaisu että pysytte myös tulevaisuudessa sinkkuna, ja kumpikin sukupuoli on silloin voittaja.

Ne jäljelle jäävät 1/10 löytää yleensä sen mitä etsii ja elämäänsä tarvii.

M51

jaa kerkesit tännekin kommentoimaan:-Dtuntemillani 5 kymppisillä naisilla ei ole mitään vaikeutta löytää parisuhde, ja eivät tosiaan ole katkeria ym toisin kuin ikäisensä ukot:-D t n 54v + mies 43 v

Vierailija kirjoitti:

petipuuhiin kelpaa kyllä, mutta pysyvään suhteeseen on haasteellista saada ketään huijattua. toki auttaa asiaa, jos on kukkarossa muutakin kuin kolikoita. tässä maailman tilanteessa aika moni saattaa olla vailla työtä, ja sellainen mies ei kelpaa kenellekään, koska hän ei pysty tarjoamaan huvituksia, eikä ylläpitämään elintasoa eli kulisseja. mutta jos ei vaadi ihan mahdottomia, niin saattaa vielä hyvä mies löytyäkin. jopa työttömistä vaihtoehdoista. 

Itse olen 48 vuotias liikunnallinen nainen. Enkä etsi huvitusten maksajaa, maksan ne ihan itse. Mutta työttömän miehen kanssa tulisi väistämättä elintasoero, jos itsellä on varaa tehdä kivoja asioita ja toisella ei. Se huvitusten maksaminen muillekin menee ihan molempiin suuntiin. Siksi olisi mukavaa jos toinen pystyisi vastaamaan omista kuluistaan täysin.

Tosin, ei sitä vientiä kyllä ole ollutkaan pariin vuoteen. Harmi sillä olisi kiva jakaa elämän hauskoja hetkiä jonkun kanssa.

Kevään tulon ainakin huomaa siitä kun instan dm:ssä alkaa olla viestejä kaikenmaailman poikasilta ja hopeaketuilta. Missään en vaikuta enkä näy, silti löytävät. Odotan kiima-ajan ohi menoa ja poistan kaikki koska yksikään mies ei enää aikaani tuhlaa eikä elämääni pilaa millään tavalla.

En tiedä enkä uskalla kokeilla, niinpä elän selibaatissa ( olen avioliitossa ja seksiä ollut viimeksi 6v sitten) ja kärsin.

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

petipuuhiin kelpaa kyllä, mutta pysyvään suhteeseen on haasteellista saada ketään huijattua. toki auttaa asiaa, jos on kukkarossa muutakin kuin kolikoita. tässä maailman tilanteessa aika moni saattaa olla vailla työtä, ja sellainen mies ei kelpaa kenellekään, koska hän ei pysty tarjoamaan huvituksia, eikä ylläpitämään elintasoa eli kulisseja. mutta jos ei vaadi ihan mahdottomia, niin saattaa vielä hyvä mies löytyäkin. jopa työttömistä vaihtoehdoista. 

Itse olen 48 vuotias liikunnallinen nainen. Enkä etsi huvitusten maksajaa, maksan ne ihan itse. Mutta työttömän miehen kanssa tulisi väistämättä elintasoero, jos itsellä on varaa tehdä kivoja asioita ja toisella ei. Se huvitusten maksaminen muillekin menee ihan molempiin suuntiin. Siksi olisi mukavaa jos toinen pystyisi vastaamaan omista kuluistaan täysin.

Tosin, ei sitä vientiä kyllä ole ollutkaan pariin vuoteen. Harmi sillä olisi kiva jakaa elämän hauskoja hetkiä jonkun kanssa.

Itse taas pienituloinen nainen. En tykkää ajatuksesta että mies maksaa jollain autoilulla sun sellaisella jotenkin seurastani. Toisaalta persaukiset miehet ovat kokemusteni mukaan usein katkeria ja ilottomia. Voi olla että nämä ovat nyt niitä omia ennakkoluuloja mutta kokemuksiakin kummastakin on.

Yksin on vaan luokattoman helppoa elää. Tuntuu että rahan ja varallisuuden miettiminen pilaa monta asiaa. Luullakseni ihmiset eivät livenä ole yhtä laskelmoivia, suhteita ainakin aloitetaan. Mutta on myös raskasta epäonnistua aina uudestaan. Itse kaipaisin sellaista yhteisöllisyyden elpymistä missä olisi mahdollista tutustua vähitellen ilman suhdepaineita. Appeihin en enää mene, koen tuon alustan yksinkertaisesti nöyryyttävänä.

No miksi ei löytyisi? Olen elämäni kunnossa, johtavassa asemassa, aktiivinen salitreenaaja, kesät golfaan ja vaellan, talvisin vietän aikaa rinteessä. Matkustelu on mukavaa. Kyllä tässä pörrää kaikenlaista miestä yrittämässä, ei voi valittaa. Ikää 47v tänä vuonna.

Ihan kaikissa ikäluokissa mukavat, aktiiviset, positiivisen elämänasenteen omaavat, ihmisten seurasta pitävät ja mukiinmenevän näköiset ihmiset ovat niitä kaikkein halutuimpia. Seuraa heillä riittää niin kaveri- kuin seurustelurintamalla, jos niin haluavat. Jos siis AP olet tällainen ihminen, niin varmasti löytyy flirttiä ja vakavampaakin.

Itse olen aina ollut tosi nätti, nuorempana jopa kaunis. Arkana hissukkana seuran saaminen oli nuorena vaikeaa. Nyt olen nelikymppinen ja edelleen hyvännäköinen, mutta jos eroaisin, seuran löytäminen olisi varmasti edelleen haastavaa. Enää en ole arka ja hissukka, mutta en myöskään aktiivinen ja kovinkaan sosiaalinen. Sillä saralla täytyisi siis töitä tehdä. Pelkkä ulkonäkö ei riitä missään iässä, vaikka toki siitä apua on.

Viikon päästä täytän 50 vuotta ja olen nyt ollut uuden tilanteen edessä kun mieheni jätti 30 yhteisen vuoden jälkeen. Itse en ole tähän mennessä kuin nähnyt mieheni eli vaikka ystävien kanssa kulkenutkin niin en ole edes osannut flirttailla.

Olen nyt siis ollut kohta vuoden yksin.

Kyllä sitä näköjään edelleen saisi yökerhoista seuraa ja flirttiäkin riittäisi. Tämä hieman hämmentää, eli on minulla 15kg ylipainoa. Yksi ihan varteenotettava kohtaaminenkin oli (vietettiin yhdessä 6h), mutta minä pentele jänistin ja vielä senkin jälkeen tyyppi pyyteli puhelinnumeroa. Vähän jäin katumaan etten uskaltanut heittäytyä.

Tinderistä saan kyllä paljon tykkäyksiä. Työpaikan miehille olen kuitenkin täysin näkymätön, eikä kukaan ole vuosiin lähestynyt ns. "tosielämän" puolella.