Alakoululaisten vanhemmat. Miksi teidän mielestä oppimistulokset on romahtaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole alakoululaisen vanhempi mutta olen toiminut tutorina useammalle alakoululaiselle joiden rikkaat vanhemmat ovat halunneet palkata heille lisäopetusta. (Olen yliopisto-opiskelija).

Liian pirstaleiset opetussuunnitelmat, liian suuret ja hälyisät ryhmät, liikaa painotusta itseohjautuvuudelle.

Lisään että opettamani lapset eivät todellakaan ole olleet mitään huonoja oppilaita vaan älykkäitä lapsia jotka ovat halunneet lisähaastetta ja joiden vanhemmat kokevat ettei peruskoulu anna heille tarpeeksi pohjia lukioon ja yliopistoon. Mikä on näille lapsille hyvä, se on kaikki oppimisvelkaa tulevaisuuteen.

Olen itse huomannut vanhempana tämän. Koulun vaatimustaso on lisäksi niin tavattoman matala, että heidän tulee itse joko meidän vanhempien tai sitten tutoreiden avulla kehittää osaamistaan. Ja tämä ei todellakaan ole opettajien "vika".

Niin opetussuunnitelmat kun tulevat ylempää. Opettajat ovat aina älähtäneet tässä viimeisen 15 vuoden aikana kun opetussuunnitelmia on rukattu, mutta eipä se paljoa paina päättäjien vaakakupissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Hämmentävää. Oma viisivuotiaani osaa jo kellotaulun. Hurjaa, jos joskus kolmannella luokalla sitä kysytään sitten kokeessa. Periaatteessa kai fiksummille pitäisi eriyttää ylöspäin, mutta saako sellaista näin äitinä vaatia opettajalta?

Ap

Ihan samaa olemme vanhempina miettineet, mutta vielä toistaiseksi emme ole kehdanneet ottaa esille. Meillä on useampi alakoululainen. Esikoiselle olen mm. usein matikasta sanonut, että tee muutama ylimääräinen tehtävä, kun läksyksi tuli vain yksi. Tai kirjasta tuli luettavaa vain 10 sivua, niin lue vielä pari seuraavaa kappaletta. Englannista sanojen opettelua vain tuohon asti, niin lue vielä tuonne, kun opit sanoja niin hyvin. Tuossa juuri ennen joulua purskahti kerran itkuun ja sanoi, että opettaja on koulussa kieltänyt tekemästä ylimääräistä, kun kuulemma kaikkien pitää edetä yhtä aikaa. Ja että luokkakaverit kiusaavat, jos on tehnyt enemmän.

Samaa sanoo toinen (poikia). Hikariksi haukutaan kuulemma usein, jos hoitaa hommat hyvin. Mielestäni yksi ihmeellisimpiä oli, kun lapsi sai kokeesta 10-. Isolla osalla luokasta koe meni huonosti, joten se tehtiin uudelleen (!) ja parempi suoritus jäi voimaan. Lapsi ihmetteli, että joutui myös tekemään kokeen uudelleen. Sai sitten kympin. Meillä on käytössä pieni oma palkintojärjestelmä, että yksistä saa euron, kympistä (ja miinus) 2 e. Se on toiminut, vaikka joutuvatkin kuuntelemaan Hikariksi nimittelyä. Kuulemma moni luokkalainen saa esim. seiskasta viisi euroa. Lähtökohtaisesti vierastan ajatusta, että siitä pitäisi palkita, että tekee koulussa hommat ja muuten pitää suunsa kiinni. Kuitenkin vähän väliä tulee viestejä Wilmaan, että jos luokka sitä ja tätä, niin pidetään palkintotunti. Yleensä se palkintotunti on herkkujen tuomista kouluun ja joko puhelimella oloa tai tv:n katsomista. Tuota olen ihmetellyt todella paljon. Ei omana kouluaikana ysärillä tuotu käytännössä koskaan herkkuja kouluun!

Kolmas aloitti ekaluokan ja alkusyksystä olivat harjoitelleet saksien käyttöä... Olin ihan, että kuulinko oikein (ja luinko, tuli myös Wilmassa kehotus treenata samaa kotona).

Älypuhelimet yms, kaikki on nikyisin niin digitaalista, sekä liian suuret luokkakoot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Hämmentävää. Oma viisivuotiaani osaa jo kellotaulun. Hurjaa, jos joskus kolmannella luokalla sitä kysytään sitten kokeessa. Periaatteessa kai fiksummille pitäisi eriyttää ylöspäin, mutta saako sellaista näin äitinä vaatia opettajalta?

Ap

Ihan samaa olemme vanhempina miettineet, mutta vielä toistaiseksi emme ole kehdanneet ottaa esille. Meillä on useampi alakoululainen. Esikoiselle olen mm. usein matikasta sanonut, että tee muutama ylimääräinen tehtävä, kun läksyksi tuli vain yksi. Tai kirjasta tuli luettavaa vain 10 sivua, niin lue vielä pari seuraavaa kappaletta. Englannista sanojen opettelua vain tuohon asti, niin lue vielä tuonne, kun opit sanoja niin hyvin. Tuossa juuri ennen joulua purskahti kerran itkuun ja sanoi, että opettaja on koulussa kieltänyt tekemästä ylimääräistä, kun kuulemma kaikkien pitää edetä yhtä aikaa. Ja että luokkakaverit kiusaavat, jos on tehnyt enemmän.

Samaa sanoo toinen (poikia). Hikariksi haukutaan kuulemma usein, jos hoitaa hommat hyvin. Mielestäni yksi ihmeellisimpiä oli, kun lapsi sai kokeesta 10-. Isolla osalla luokasta koe meni huonosti, joten se tehtiin uudelleen (!) ja parempi suoritus jäi voimaan. Lapsi ihmetteli, että joutui myös tekemään kokeen uudelleen. Sai sitten kympin. Meillä on käytössä pieni oma palkintojärjestelmä, että yksistä saa euron, kympistä (ja miinus) 2 e. Se on toiminut, vaikka joutuvatkin kuuntelemaan Hikariksi nimittelyä. Kuulemma moni luokkalainen saa esim. seiskasta viisi euroa. Lähtökohtaisesti vierastan ajatusta, että siitä pitäisi palkita, että tekee koulussa hommat ja muuten pitää suunsa kiinni. Kuitenkin vähän väliä tulee viestejä Wilmaan, että jos luokka sitä ja tätä, niin pidetään palkintotunti. Yleensä se palkintotunti on herkkujen tuomista kouluun ja joko puhelimella oloa tai tv:n katsomista. Tuota olen ihmetellyt todella paljon. Ei omana kouluaikana ysärillä tuotu käytännössä koskaan herkkuja kouluun!

Kolmas aloitti ekaluokan ja alkusyksystä olivat harjoitelleet saksien käyttöä... Olin ihan, että kuulinko oikein (ja luinko, tuli myös Wilmassa kehotus treenata samaa kotona).

Opettaja on tietenkin tietoinen luokan tasoeroita ja on siksi kieltänyt tekemästä ylimääräistä, että tasoero ei olisi niin räikeä. Ja nimenomaan siinä tarkoituksessa, että se hyvin pärjäävä ei myöskään joutuisi kärsimään. On niin surullisen yleistä, että hyvin pärjäävää nimitellään hikariksi yms. ja, että huonommin pärjäävät oppilaat eivät edes arvosta koulunkäyntiä. Kotoahan se asenne tulee. Kotoa tulleille asenteille voi koulussa vaikuttaa tosi vähän. Kaikki vanhemmat eivät vaan ymmärrä, että on lapsen etu jos vanhempi itse suhtautuu kouluun ja opiskeluun myönteisesti ja kannustavasti. Monet ilmeisesti tajuamattaan sabotoivat lastaan kun periyttyvät koulu- ja opiskeluvastaisen asenteensa lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksen puute, opettajalla ei saa olla mitään kuria, luokan häiriköt saavat apinoida ja häiritä muita.

Takaisin erilliset pulpetit, viittaaminen ja kielto jutella kesken tunnin. Kolmesta varoituksesta joutuu jäähypenkille. Toimii.

Ei toimi enää. Jos nykyisin laitat sen Pentti-Anteron jäähypenkille, niin tunnin päästä vanhemmat tulevat opettajalle ja rehtorille linjoja pitkin suu vaahdossa, kuinka meidän Pena ei koskaan tekisi mitään tuhmaa ja opettaja ei vaan ymmärrä häntä. Lopputuloksena opettaja on rehtorin puhuttelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Hämmentävää. Oma viisivuotiaani osaa jo kellotaulun. Hurjaa, jos joskus kolmannella luokalla sitä kysytään sitten kokeessa. Periaatteessa kai fiksummille pitäisi eriyttää ylöspäin, mutta saako sellaista näin äitinä vaatia opettajalta?

Ap

Ihan samaa olemme vanhempina miettineet, mutta vielä toistaiseksi emme ole kehdanneet ottaa esille. Meillä on useampi alakoululainen. Esikoiselle olen mm. usein matikasta sanonut, että tee muutama ylimääräinen tehtävä, kun läksyksi tuli vain yksi. Tai kirjasta tuli luettavaa vain 10 sivua, niin lue vielä pari seuraavaa kappaletta. Englannista sanojen opettelua vain tuohon asti, niin lue vielä tuonne, kun opit sanoja niin hyvin. Tuossa juuri ennen joulua purskahti kerran itkuun ja sanoi, että opettaja on koulussa kieltänyt tekemästä ylimääräistä, kun kuulemma kaikkien pitää edetä yhtä aikaa. Ja että luokkakaverit kiusaavat, jos on tehnyt enemmän.

Samaa sanoo toinen (poikia). Hikariksi haukutaan kuulemma usein, jos hoitaa hommat hyvin. Mielestäni yksi ihmeellisimpiä oli, kun lapsi sai kokeesta 10-. Isolla osalla luokasta koe meni huonosti, joten se tehtiin uudelleen (!) ja parempi suoritus jäi voimaan. Lapsi ihmetteli, että joutui myös tekemään kokeen uudelleen. Sai sitten kympin. Meillä on käytössä pieni oma palkintojärjestelmä, että yksistä saa euron, kympistä (ja miinus) 2 e. Se on toiminut, vaikka joutuvatkin kuuntelemaan Hikariksi nimittelyä. Kuulemma moni luokkalainen saa esim. seiskasta viisi euroa. Lähtökohtaisesti vierastan ajatusta, että siitä pitäisi palkita, että tekee koulussa hommat ja muuten pitää suunsa kiinni. Kuitenkin vähän väliä tulee viestejä Wilmaan, että jos luokka sitä ja tätä, niin pidetään palkintotunti. Yleensä se palkintotunti on herkkujen tuomista kouluun ja joko puhelimella oloa tai tv:n katsomista. Tuota olen ihmetellyt todella paljon. Ei omana kouluaikana ysärillä tuotu käytännössä koskaan herkkuja kouluun!

Kolmas aloitti ekaluokan ja alkusyksystä olivat harjoitelleet saksien käyttöä... Olin ihan, että kuulinko oikein (ja luinko, tuli myös Wilmassa kehotus treenata samaa kotona).

Tuntuu kyllä todella erikoiselta. Oma lapseni aloitti saksien käytön opettelun kolmevuotiaana ja leikkasi sujuvasti neljävuotiaana. Ymmärrän, että monella sorminäppäryys ei ole ihan tätä tasoa, mutta pidin silti selvänä, että kouluun mennessä lapsi osaa käyttää saksia hyvin.

Muistan omista kouluajoista, että joskus oli palkintotunteja siitä, että luokka jaksoi olla ihan hiljaa päivän viimeiset oppitunnit. Niin palkinnoksi sai päivän lopussa sen, että pelataan jotain vettä kengässä puolen tunnin verran. Karkkia ei meilläkään tuotu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Nää on tosi opettajakohtaisia juttuja. Itse opetin viime vuonna 2. lk keväällä kellonajat ja matikan kokeeseen laitoin muistaakseni kaksi tehtävää kellonajoista. Muuten oli normilaskuja. Hinkattiin kellotaulua pari viikkoa erilaisten tehtävien parissa. Laskettiin myös kellonaikoihin liittyviä laskuja.

Minä olin luullut, että kellotaulu ja kellonajat opetetaan jo eskarissa. Itse opetin lapselleni ne kotona nyt jo ennen eskaria. Ja aikoinaan kun itse olin eskarissa 80-luvulla ne opetettiin siellä. Milloin ne siirtettiin kouluun opetettavaksi?

Ap

Kyllähän tässä voi olla vaihtelua paljonkin. Itse opin esim. lukemaan kolme- ja puolivuotiaana, mutta kellotaulua en silti osannut vielä kouluun mennessäkään. Digitaalikellon olin saanut kuusivuotislahjaksi.

Ei vaadita kunnolla enää mitään vaan kaiken pitää olla kivaa elämystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole alakoululaisen vanhempi mutta olen toiminut tutorina useammalle alakoululaiselle joiden rikkaat vanhemmat ovat halunneet palkata heille lisäopetusta. (Olen yliopisto-opiskelija).

Liian pirstaleiset opetussuunnitelmat, liian suuret ja hälyisät ryhmät, liikaa painotusta itseohjautuvuudelle.

Lisään että opettamani lapset eivät todellakaan ole olleet mitään huonoja oppilaita vaan älykkäitä lapsia jotka ovat halunneet lisähaastetta ja joiden vanhemmat kokevat ettei peruskoulu anna heille tarpeeksi pohjia lukioon ja yliopistoon. Mikä on näille lapsille hyvä, se on kaikki oppimisvelkaa tulevaisuuteen.

Olen itse huomannut vanhempana tämän. Koulun vaatimustaso on lisäksi niin tavattoman matala, että heidän tulee itse joko meidän vanhempien tai sitten tutoreiden avulla kehittää osaamistaan. Ja tämä ei todellakaan ole opettajien "vika".

Tämä on off topic, pahoittelen, mutta nämä teidän tärkeät viestinne saavat oikeasti karvat nousemaan pystyyn. Tässä ollaan näköjään kovaa kyytiä menossa takaisin ei edes luokkayhteiskuntaan vaan 1800-luvun sääty-yhteiskuntaan, jossa rahalla saa ostettua yksityisopettajia vaikka joka aineeseen. Vain rikkailla - ja tässä jo vuonna 2023 hyvin kaukonäköisillä - vanhemmilla on varaa tarjota lapselleen paitsi koulutus niin myös laaja-alainen sivistys: teatteri, taidemuseot, historiamuseot, klassisen musiikin konsertit tai instrumentin soittaminen.

Oli aika, 1970-80-luvuilla ja vielä 1990-luvuillakin, että peruskoulu piti huolen myös pelkkää opetussuunnitelmaa laajemmasta sivistyksestä (ja jo aiemmin mainitsemani kirjastolaitos osaltaan). Nyt vaikuttaa siltä, että edes opetussuunnitelman minimivaatimukset (luku- ja kirjoitustaito) eivät täyty koko ikäluokan osalta.

Paluuta menneeseen tämä on siltä osin, että ennen 1900-lukua vain rikkaimmilla oli mahdollisuus ja ymmärrystä laittaa lapset tutustumaan ja opettelemaan klassista sivistystä. Briteistä ja USA:sta lähetettiin nuorisoa Euroopan kiertomatkoille, eli kaikki keskeiset museot ja historialliset nähtävyydet piti nähdä.

Tuo, että rikkaat vanhemmat palkkaavat yliopisto-opiskelijoita tuutoroimaan lapsilleen sen, mitä näiden pitäisi oppia peruskoulussa, on todella hälyttävää. (Tarkoitukseni ei ole kritisoida noita vanhempia eikä myöskään yliopisto-opiskelijoita, todella hienoa, että vanhemmat kantavat vastuunsa ja että opiskelijat laittavat jo opiskeluaikanaan "hyvän kiertoon" eli opettavat lapsille oppimaansa.)

Jotain pitää kouluissa tapahtua, aivan ehdottomasti, että ei tarvitsisi muutaman kymmenen vuoden päästä Suomessa ottaa Säätytaloa nimensä mukaiseen  käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Nää on tosi opettajakohtaisia juttuja. Itse opetin viime vuonna 2. lk keväällä kellonajat ja matikan kokeeseen laitoin muistaakseni kaksi tehtävää kellonajoista. Muuten oli normilaskuja. Hinkattiin kellotaulua pari viikkoa erilaisten tehtävien parissa. Laskettiin myös kellonaikoihin liittyviä laskuja.

Minä olin luullut, että kellotaulu ja kellonajat opetetaan jo eskarissa. Itse opetin lapselleni ne kotona nyt jo ennen eskaria. Ja aikoinaan kun itse olin eskarissa 80-luvulla ne opetettiin siellä. Milloin ne siirtettiin kouluun opetettavaksi?

Ap

Kyllähän tässä voi olla vaihtelua paljonkin. Itse opin esim. lukemaan kolme- ja puolivuotiaana, mutta kellotaulua en silti osannut vielä kouluun mennessäkään. Digitaalikellon olin saanut kuusivuotislahjaksi.

Digikellot on syrjäyttäneet tavallisia kellotaulukelloja ja se on vähän ongelma monen lapsen kannalta. Meilläkin oli ennen lasta kotona vain digikelloja eli joku mikron kello ja kännykän kello. Mutta ostin lapsen huoneeseen seinäkellon, joka on siis kellotaulu. Siitä tuo oppi kellon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Hämmentävää. Oma viisivuotiaani osaa jo kellotaulun. Hurjaa, jos joskus kolmannella luokalla sitä kysytään sitten kokeessa. Periaatteessa kai fiksummille pitäisi eriyttää ylöspäin, mutta saako sellaista näin äitinä vaatia opettajalta?

Ap

Ihan samaa olemme vanhempina miettineet, mutta vielä toistaiseksi emme ole kehdanneet ottaa esille. Meillä on useampi alakoululainen. Esikoiselle olen mm. usein matikasta sanonut, että tee muutama ylimääräinen tehtävä, kun läksyksi tuli vain yksi. Tai kirjasta tuli luettavaa vain 10 sivua, niin lue vielä pari seuraavaa kappaletta. Englannista sanojen opettelua vain tuohon asti, niin lue vielä tuonne, kun opit sanoja niin hyvin. Tuossa juuri ennen joulua purskahti kerran itkuun ja sanoi, että opettaja on koulussa kieltänyt tekemästä ylimääräistä, kun kuulemma kaikkien pitää edetä yhtä aikaa. Ja että luokkakaverit kiusaavat, jos on tehnyt enemmän.

Samaa sanoo toinen (poikia). Hikariksi haukutaan kuulemma usein, jos hoitaa hommat hyvin. Mielestäni yksi ihmeellisimpiä oli, kun lapsi sai kokeesta 10-. Isolla osalla luokasta koe meni huonosti, joten se tehtiin uudelleen (!) ja parempi suoritus jäi voimaan. Lapsi ihmetteli, että joutui myös tekemään kokeen uudelleen. Sai sitten kympin. Meillä on käytössä pieni oma palkintojärjestelmä, että yksistä saa euron, kympistä (ja miinus) 2 e. Se on toiminut, vaikka joutuvatkin kuuntelemaan Hikariksi nimittelyä. Kuulemma moni luokkalainen saa esim. seiskasta viisi euroa. Lähtökohtaisesti vierastan ajatusta, että siitä pitäisi palkita, että tekee koulussa hommat ja muuten pitää suunsa kiinni. Kuitenkin vähän väliä tulee viestejä Wilmaan, että jos luokka sitä ja tätä, niin pidetään palkintotunti. Yleensä se palkintotunti on herkkujen tuomista kouluun ja joko puhelimella oloa tai tv:n katsomista. Tuota olen ihmetellyt todella paljon. Ei omana kouluaikana ysärillä tuotu käytännössä koskaan herkkuja kouluun!

Kolmas aloitti ekaluokan ja alkusyksystä olivat harjoitelleet saksien käyttöä... Olin ihan, että kuulinko oikein (ja luinko, tuli myös Wilmassa kehotus treenata samaa kotona).

Mutta eipä se lisätehtävien tekeminen paljoa auta, jos ne ovat yhtä helppoja, kuin muutkin. Miksi lapsen, joka laskee sujuvasti vaikka jakolaskuja pitäisi laskea niitä samoja jakolaskuja enemmän, kuin sen, joka ei niitä hiffaa? Toisaalta ei varmaan ole mielekästä mennä itsenäisesti eteenpäin kirjassakaan, koska sitten loppuvuodelle ei jää oikein mitään tekemistä. 

Kuka on vastuussa noin typerän oppimissuunnitelman laatimisesta? Nimiä esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Hämmentävää. Oma viisivuotiaani osaa jo kellotaulun. Hurjaa, jos joskus kolmannella luokalla sitä kysytään sitten kokeessa. Periaatteessa kai fiksummille pitäisi eriyttää ylöspäin, mutta saako sellaista näin äitinä vaatia opettajalta?

Ap

Ihan samaa olemme vanhempina miettineet, mutta vielä toistaiseksi emme ole kehdanneet ottaa esille. Meillä on useampi alakoululainen. Esikoiselle olen mm. usein matikasta sanonut, että tee muutama ylimääräinen tehtävä, kun läksyksi tuli vain yksi. Tai kirjasta tuli luettavaa vain 10 sivua, niin lue vielä pari seuraavaa kappaletta. Englannista sanojen opettelua vain tuohon asti, niin lue vielä tuonne, kun opit sanoja niin hyvin. Tuossa juuri ennen joulua purskahti kerran itkuun ja sanoi, että opettaja on koulussa kieltänyt tekemästä ylimääräistä, kun kuulemma kaikkien pitää edetä yhtä aikaa. Ja että luokkakaverit kiusaavat, jos on tehnyt enemmän.

Samaa sanoo toinen (poikia). Hikariksi haukutaan kuulemma usein, jos hoitaa hommat hyvin. Mielestäni yksi ihmeellisimpiä oli, kun lapsi sai kokeesta 10-. Isolla osalla luokasta koe meni huonosti, joten se tehtiin uudelleen (!) ja parempi suoritus jäi voimaan. Lapsi ihmetteli, että joutui myös tekemään kokeen uudelleen. Sai sitten kympin. Meillä on käytössä pieni oma palkintojärjestelmä, että yksistä saa euron, kympistä (ja miinus) 2 e. Se on toiminut, vaikka joutuvatkin kuuntelemaan Hikariksi nimittelyä. Kuulemma moni luokkalainen saa esim. seiskasta viisi euroa. Lähtökohtaisesti vierastan ajatusta, että siitä pitäisi palkita, että tekee koulussa hommat ja muuten pitää suunsa kiinni. Kuitenkin vähän väliä tulee viestejä Wilmaan, että jos luokka sitä ja tätä, niin pidetään palkintotunti. Yleensä se palkintotunti on herkkujen tuomista kouluun ja joko puhelimella oloa tai tv:n katsomista. Tuota olen ihmetellyt todella paljon. Ei omana kouluaikana ysärillä tuotu käytännössä koskaan herkkuja kouluun!

Kolmas aloitti ekaluokan ja alkusyksystä olivat harjoitelleet saksien käyttöä... Olin ihan, että kuulinko oikein (ja luinko, tuli myös Wilmassa kehotus treenata samaa kotona).

Tuntuu kyllä todella erikoiselta. Oma lapseni aloitti saksien käytön opettelun kolmevuotiaana ja leikkasi sujuvasti neljävuotiaana. Ymmärrän, että monella sorminäppäryys ei ole ihan tätä tasoa, mutta pidin silti selvänä, että kouluun mennessä lapsi osaa käyttää saksia hyvin.

Muistan omista kouluajoista, että joskus oli palkintotunteja siitä, että luokka jaksoi olla ihan hiljaa päivän viimeiset oppitunnit. Niin palkinnoksi sai päivän lopussa sen, että pelataan jotain vettä kengässä puolen tunnin verran. Karkkia ei meilläkään tuotu. Ap

No siis nimenomaan! Kyllähän tuota jo neuvolassa katsotaan, kun pitää leikata ainakin 5-v. neuvolassa. Tosin meillä lapset olleet aina innokkaita askartelijoita, että ovat tietysti aika pienestä lähtien harjoitelleet.

Meillä minä ja mies olimme molemmat hyviä oppilaita aikoinaan, joten onhan tuo hikariksi nimittely tuttua valitettavasti omastakin lapsuudesta. Olemme yrittäneet lapsille asiasta jutella ja puhuneet, että moni asia omassa elämässä on ollut ahkeruuden tulosta. (Emmekä ole miljonäärejä, että en tarkoita mitään rahalla lesoilua, vaikka ihan hyvin elämässä on työkin ym, ja toki korkea koulutus jossakin näkyy, mutta enemmän tarkoitin tällaista henkistä pääomaa).

Mies oli jutellut tuosta palkintotuntiasiasta yhden opettajatuttunsa kanssa, joka oli tiennyt kertoa, että lapset tulee osallistaa heitä koskeviin asioihin. Että lapset saisivat itse päättää mitä tekevät. Se kuulosti mielestäni todella erikoiselta. Jos ymmärsin oikein, niin opettaja ei saisi edes rajata vaihtoehtoja, että valitaan näistä niin kauan kuin tehdään lain mukaan eikä mitään örvellystä. Toki tämän varjolla ja lasten kertoman perusteella ymmärrän, jos se palkinto sitten on puhelin... Meillä juuri ennen joulua yksi lapsista harmitteli, kun oli ehdottanut itse, että olisivat menneet koko tunniksi ulos, kun tuli lunta. Ei ollut kukaan muu lämmennyt idealle kuulemma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole alakoululaisen vanhempi mutta olen toiminut tutorina useammalle alakoululaiselle joiden rikkaat vanhemmat ovat halunneet palkata heille lisäopetusta. (Olen yliopisto-opiskelija).

Liian pirstaleiset opetussuunnitelmat, liian suuret ja hälyisät ryhmät, liikaa painotusta itseohjautuvuudelle.

Lisään että opettamani lapset eivät todellakaan ole olleet mitään huonoja oppilaita vaan älykkäitä lapsia jotka ovat halunneet lisähaastetta ja joiden vanhemmat kokevat ettei peruskoulu anna heille tarpeeksi pohjia lukioon ja yliopistoon. Mikä on näille lapsille hyvä, se on kaikki oppimisvelkaa tulevaisuuteen.

Olen itse huomannut vanhempana tämän. Koulun vaatimustaso on lisäksi niin tavattoman matala, että heidän tulee itse joko meidän vanhempien tai sitten tutoreiden avulla kehittää osaamistaan. Ja tämä ei todellakaan ole opettajien "vika".

Tämä on off topic, pahoittelen, mutta nämä teidän tärkeät viestinne saavat oikeasti karvat nousemaan pystyyn. Tässä ollaan näköjään kovaa kyytiä menossa takaisin ei edes luokkayhteiskuntaan vaan 1800-luvun sääty-yhteiskuntaan, jossa rahalla saa ostettua yksityisopettajia vaikka joka aineeseen. Vain rikkailla - ja tässä jo vuonna 2023 hyvin kaukonäköisillä - vanhemmilla on varaa tarjota lapselleen paitsi koulutus niin myös laaja-alainen sivistys: teatteri, taidemuseot, historiamuseot, klassisen musiikin konsertit tai instrumentin soittaminen.

Oli aika, 1970-80-luvuilla ja vielä 1990-luvuillakin, että peruskoulu piti huolen myös pelkkää opetussuunnitelmaa laajemmasta sivistyksestä (ja jo aiemmin mainitsemani kirjastolaitos osaltaan). Nyt vaikuttaa siltä, että edes opetussuunnitelman minimivaatimukset (luku- ja kirjoitustaito) eivät täyty koko ikäluokan osalta.

Paluuta menneeseen tämä on siltä osin, että ennen 1900-lukua vain rikkaimmilla oli mahdollisuus ja ymmärrystä laittaa lapset tutustumaan ja opettelemaan klassista sivistystä. Briteistä ja USA:sta lähetettiin nuorisoa Euroopan kiertomatkoille, eli kaikki keskeiset museot ja historialliset nähtävyydet piti nähdä.

Tuo, että rikkaat vanhemmat palkkaavat yliopisto-opiskelijoita tuutoroimaan lapsilleen sen, mitä näiden pitäisi oppia peruskoulussa, on todella hälyttävää. (Tarkoitukseni ei ole kritisoida noita vanhempia eikä myöskään yliopisto-opiskelijoita, todella hienoa, että vanhemmat kantavat vastuunsa ja että opiskelijat laittavat jo opiskeluaikanaan "hyvän kiertoon" eli opettavat lapsille oppimaansa.)

Jotain pitää kouluissa tapahtua, aivan ehdottomasti, että ei tarvitsisi muutaman kymmenen vuoden päästä Suomessa ottaa Säätytaloa nimensä mukaiseen  käyttöön.

Erittäin tärkeä kommentti tämä sinun kirjoittama.

Sanoisin vielä, että kyse ei välttämättä ole edes varsinaisesti rahasta nykyään, koska nykyään on joukko ns. äkkirikkaita ja nousukkaita, joilla on kyllä rahaa, mutta joiden arvomaailmassa ja elämänpiirissä ns. korkeakulttuuri, tiede, taide ja laaja yleissivistys ei ole keskeisessä osassa. Tämä eroaa ajasta sata vuotta sitten. Sitten taas on tietty joukko vähemmän varakkaita, mutta sivistyneitä korkeakulttuurin harrastajia, jotka pyrkii kasvattamaan myös lapsensa tuohon arvomaailmaan ja elämänpiiriin.

On todella huolestuttavaa, jos ns. sivistyneistö alkaa eriytymään koko ajan vahvemmin muusta väestöstä, ja lapsen polku jompaan kumpaan määräytyy vain äidinmaidosta eli vanhemmista. Tämä on täysin vastoin peruskouluideologiaa.

Ap

Suurin ongelma on pelikonsolit, pelitietokoneet ja älypuhelimet. Sellaista hienoa kehitystä, kun siirretään oma älymme syrjään ja rakennetaan tilalle älylaitteita. Digiviihteen helppous ja saavutettavuus tekevät siitä entistä koukuttavampaa. Minkään eteen ei tarvitse tehdä mitään. Myönnän, että olen itsekin vähän puhelinriippuvainen. En ole kuitenkaan kasvanut puhelin kourassa, joten jos olen käyttämättä sitä jonkin aikaa, en ahdistu. Osaan elää myös sitä elämää, mikä on ruudun ulkopuolella. Lapsilta pois digijutut. Niin yksinkertainen on minun ratkaisuni.

On surullista lukea esimerkkejä, miten peruskoulussa yhtäältä on integroitu äärimmäisen eritasoiset oppijat ikätason mukaan samaan ryhmään ja toisaalta kaiken opetuksen on tapahduttava sen pienimmän yhteisen nimittäjän eli sen ryhmän heikoimman oppilaan mukaan. Tästä on varmasti paljon vaihtelua mm. sen perusteella, miten uupunut luokan opettaja on.

Sitä ei pidä pelätä, että lapsi tylsistyisi liikaa ja siksi alkaisi häiriköidä, jos hän on jo tehnyt tehtävät muiden vielä päntätessä. Sen sijaan opettajan kanssa pitäisi ehdottomasti puhua siitä, mitä oppilas voi tehdä sen jälkeen kun on tehnyt tehtävät nopeammin kuin muut. Jos opettaja ei suostu tähän vastaamaan vaan viestinä tulee täällä esiin tuotuna, että tehtäviä ei saa tehdä etukäteen, tällöin pitänee olla yhteydessä koulun rehtoriin. Jos koulu ei tässä asiassa kertakaikkisesti tule vastaan, tällöin kannattanee tehdä perheessä oma "lisäopetussuunnitelma" eli lapselle esim. lastenromaani kouluun mukaan, ja lukee sitä vaikka matikantunnilla kun on tehnyt tehtävänsä. Normaalissa ja "entisaikaisessa" tilanteessa se oppilaan oma opettaja hoitaa tuon, mutta jos opettaja syystä tai toisesta ei tee tätä tehtäväänsä, vanhemman tulee pitää huoli asiasta.

On kamalaa, että lapsi saa hikarin maineen ja häntä pilkataan, jos hän tekee tehtävät nopeammin kuin muut, mutta sitäkin suuremmalla syyllä lasta tulee kannustaa tekemään paitsi koulutehtävät myös ylimääräistä ja tsempata häntä olemaan välittämättä kiusaajien puheista. Jos ei muu auta, ja vaikka kuinka ikävältä vanhemmasta tuntuisi arvottaa muita ihmisiä, voi myös todeta, että et kai halua samanlaiseksi kuin nuo luokan osaamattomat, heikot häiriköt. (Lähtökohtaisesti vanhemman ei muita pitäisi haukkua, mutta jos se on ainoa keino saada oma lapsi panostamaan koulunkäyntiin, tarkoitus pyhittää keinot.)

Vaikka kuinka olisi matikantunti, jos oppilas on tehnyt tehtävänsä ja lukee romaania hiljaa paikallaan ketään häiritsemättä, tuskin opettaja häntä tulee siitä moittimaan. Tai jos tulee, sitten asia rehtorin luokse. Viime kädessä koulun vaihto. 

Liian isot ryhmäkoot ja liiallisen itseohjautuvuuden ihannointi ja vaatiminen.

Meillä esimerkiksi ekaluokkalaisen piti itse osata merkata läksyt. Vanhemmat pyysit useasti, että voisiko ne laittaa wilmaan. Ei käynyt, koska lasten piti oppia huolehtimaan itse asioistaan. Hienoa, mutta kaikki eivät tuossa iässä vielä ole niin näppäriä, vaan vaativat enemmän tukea ja lempeää peräänkatsomista. Kyseessä kuitenkin ensimmäinen luokka, jolloin vasta opetellaan.

Arviointiin vaikuttaa muutenkin liikaa kaikenlainen aktiivisuus. Enää tiedonomaksuminen ei ole se tärkein tekijä, vaan tuottaa näkyväksi sitä tietoa. Sopii maailmankuvaan, mutta harvemmin noissa kansainvälisissä testeissä mitataan kuinka upean esityksen teet aiheesta x ja kuinka aktiivisesti osallistuit kyseiseen ryhmätehtävään.

Inkluusio

Älylaitteet

Häiriköt, joille vaan ei voi mitään kun inkluusio ja vanhempiakaan ei kiinnosta. Antavat vain rahaa ostaa tavaroita peleihin ja tietty energiajuomaa pitää saada joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymppiä ei saa enää millään.

Kympin käytösnumeroon vaaditaan normaalin hyvän käytöksen lisäksi mm. muiden kannustamista, hyvän tuomista ilmapiiriin, rohkeutta puolustaa muita jne. Tavallinen, ujon puoleinen lapsi ei häirikköluokassa tällaiseen mitenkään kykene.

Ja kymppiä ei saa ilman sosiaalisuutta, keskustelutaitoa yms muistakaan aineista.

Tämä ei minun mielestäni kannusta juuri ketään oppimaan ja tekemään paremmin. Lisätehtävillä tai super hyvällä esitelmällä ei nosteta 9,5 koearvosanaa kympiksi todistukseen. Päinvastoin, 9,5 koearvosana mutta olet ujo tai vaikka kiusattu ja siksi et uskalla puhua, todistuksessa komeilee korkeintaan 8.

Ei kai sillä käytösnumerolla ole mitään väliä? Itse olin tuntiaktiivinen kympin oppilas ja käytös oli tasainen 8. Luultavasti siksi, että yksi opettaja vihasi minua yli kaiken. Syytä en sille tiedä.

Voi sillä olla väliä esim. jos vanhemmat ovat (kuten minä) käyneet oma peruskoulunsa aikana/koulussa, jossa saadakseen käytöksestä mitään kymppiä alempaa täytyi suurin piirtein sytyttää koulu palamaan joka toinen viikko. Olisi aika ikävää olla sellaisten vanhempien lapsi ja saada vaikka se 8, jos he eivät tiedosta asian sittemmin muuttuneen.

Lasten aivojen kapasiteetistä ahmaisee liian suuren osa kännykät, tietokonepelit ym. Liikaa virikkeitä, ei riitä keskittymiskyky, yleinen levottomuus luokassakin.