Alakoululaisten vanhemmat. Miksi teidän mielestä oppimistulokset on romahtaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika tuntuu vaikuttaneen, mutta väitän, että syy ei ole etäopetuksessa vaan jossain ihan muussa. Ehkä opet ja perheet on niin uupuneita kriisiajan vuoksi itse, että eivät jaksa olla läsnä lapsille.

Meillä ainakin nämä passiiviset vanhemmat olivat ihan yhtä passiivisia jo ennen koronaa.

En muista, että omassa lapsuudessani vanhemmat olisi juuri puuttuneet koulunkäyntiin tai auttaneet läksyissä. Oli lapsen oma tehtävä huolehtia, että on läksyt tehty ja kokeisiin luettu. Ja sitten opettaja vahti, että näin on todella tehty. Onko tämä jotenkin muuttunut nykykoulussa?

N41

Kun aloitin peruskoulun 1979, niin sanoin vanhemmille, että hoidan itse läksyt. 12 vuotta myöhemmin kirjoitin ylioppilaaksi ällän papereilla. Jälkikäteen ajatellen olisin tarvinnut jotain apua yläasteelta alkaen matematiikassa, mutta tuskin vanhemmat olisivat kovin hyvin pystyneet selittämään, jos ei kerran opettajakaan pystynyt.

Läksyt tarkistettiin koulussa aina. Vain pari opettajaa oli, toinen kolmannella ja toinen kutosella, jotka eivät tarkistaneet läksyjä säännöllisesti. Silloin noin puolet luokasta jätti ne järjestelmällisesti tekemättä. Nämä opettajat järkyttyivät, itse ajattelin että oli selvää että noin käy kun opettaja ei huolehdi.

Meillä oli varsinkin ala-asteella tiukka kuri, paljon kontrollia ja korkea vaatimustaso. Opettajien auktoriteetti oli ehdoton ja suuta ei auttanut soittaa, vaikka olisi ollut oikeassakin. Vanhemmat eivät puuttuneet koulun asioihin ja heille oli turha valittaa mistään. Isot luokat, joissa monenlaista hiihtäjää. Opetussuunnitelma toteutettiin tarkasti, lisäksi paljon muuta. Kaikenlaista retkeä, projektia ja tanssiesityksiä, näytelmiä, esitelmiä. Jotenkin helpon tuntuisesti saatiin tehtyä hirveän paljon.

Vanhempainilloissa vanhemmat kyllä kävivät joka kerta, mutta ei niistä silloinkaan mitään hyötyä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä arjen realismia: monet ehdottavat, että häiriköt täytyy pistää ulos luokasta ihan eri tilaan, erreivät vie rauhaa muilta. Niin mihin tilaan valmiiksi ahtaissa kouluissa? Kuka valvoo? Kuka maksaa palkan sille, joka tähän hommaan ryhtyy? Kuka ryhtyy? Kannattaa muistaa että välitunnit on valvottava sitten myös.

No tähän duuniin olisikin palkattava joku open apulainen joka on myös järjestyksenvalvoja ja heti ekasta häiriköinnistä kiikuttaa sen idiootin oppilaan ulos luokasta johonkin toiseen tilaan.

Parasta olisi palauttaa tarkkisluokat.

Ja suomi on opittava kunnolla jos aikoo Suomessa asua.

Mutta miten 15 vuotta sitten pystyttiin ylläpitämään työrauhaa luokassa? Saiko silloin käskeä siivoamaan luokan tai poistaa meluajan käytävälle? Miksi nykyään ei saa?

Se oli aikaa ennen tiktok-aivoja ja somea. Ihan tutkittua, että somemaailma on romahduttanut lasten ja nuorten mt:n ja keskittymiskyvyn.

Lisäksi se oli aikaa, jolloin ei vielä pahoitettu mieltä siitä jos lapset välillä nahisteli tai siitä, että opettaja heitä joskus komensi. Ei ollut tunnekasvatusta ja ymmärrystä hamaan loppuun saakka. 

Itse mietin ihan pikkukoululaisia eli vaikka ekaluokkalaisia, joilla käsittääkseni on nykyään aiempaa enemmän ongelmia vaikka keskittymisessä. Ei he vielä ole tiktokia eikä somea. Eli syy heillä on jokin muu.

On älypuhelimet ja pädit. Ihan pienille taaperoillekin annetaan nykyään kännykkä käteen, jotta olisivat hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä teiltä, jotka erityisesti panostatte lastenne koulunkäyntiin, että miten te ihan konkreettisesti sitä jaksatte? Esimerkiksi tuo että käyttää kesälomasta kaksi viikkoa tappelemiseen siitä että saako käyttää kännykkää vai pitääkö lukea kirjoja?

Mulla on kaksi lasta. Molempien koulunkäynnistä olen aina ollut kiinnostunut ja parhaan kykyni mukaan olen heitä auttanut ja tsempannut ja motivoinut, joskus uhkaillut, kiristänyt ja aika usein lahjonut. Mutta mitä pidemmälle ovat koulussaan päässeet, sitä rankempaa se on mulle ollut. Omaa motivaatiota ei heillä oikein tunnu olevan vaan kaikki pitää aina tehdä vaikeamman kautta. Huomaan itsessäni todella pahoja väsymisen merkkejä. En enää jaksaisi. Olen kouluni käynyt jo itse ja nyt työelämä vie minusta kaikki mehut. Teen vaativaa ja hektistä työtä. Kotona odottaa toinen työpäivä teinien koulun kanssa. Alan olla ihan lopussa. Näin ei voi jatkua.

Panostan koulunkäyntiin, että tehdään läksyt yhdessä ja vaikeita aineita käydään läpi esim viikonloppuna (vähän kerrassaan). Kokeisiin luetaan yhdessä, usein niin että minä luen, lapsi pohtii ja kyselee. Alakoululainen erityislapsi kyseessä, ei tekisi läksyjä yksin ollenkaan eli pakko on olla tosi paljon mukana hänen koulunkäynnissään. Ja minä olen kotiäiti. Tuskin jaksaisin erityisen koulunkäyntiä tukea yhtä lailla jos olisin kodin ulkopuolella töissä. Hatunnosto jos yhdistää työelämän ja lasten opettamisen! 

Oma tyttöni on ns. kympin tyttö, vaikka ruutu on ollut iso osa elämää alle 2-vuotiaasta. Ratkaisevina tekijöinä pidän sitä, että lapsen kanssa on tehty paljon muutakin. Lapselle on aina puhuttu asioista, vastattu kysymyksiin ja annettu mahdollisuuksia panostaa niihin aisoihin, jotka kiinnostaa. Oppi lukemaan 4-vuotiaana ja laskemaan kertolaskuja ennen koulua. Tällä hetkellä on 9-vuotias ja opiskelee koulun lisäksi kieliä (Espanja, Ranska, kreikka) ja opettelee koodaamaan vapaa-ajallaan. Kun lapsella on ikätasoon nähden hyvä yleissivistys on koulussa tulevia asioita helpompi hahmottaa ja yhdistellä jo opittuun asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma tyttöni on ns. kympin tyttö, vaikka ruutu on ollut iso osa elämää alle 2-vuotiaasta. Ratkaisevina tekijöinä pidän sitä, että lapsen kanssa on tehty paljon muutakin. Lapselle on aina puhuttu asioista, vastattu kysymyksiin ja annettu mahdollisuuksia panostaa niihin aisoihin, jotka kiinnostaa. Oppi lukemaan 4-vuotiaana ja laskemaan kertolaskuja ennen koulua. Tällä hetkellä on 9-vuotias ja opiskelee koulun lisäksi kieliä (Espanja, Ranska, kreikka) ja opettelee koodaamaan vapaa-ajallaan. Kun lapsella on ikätasoon nähden hyvä yleissivistys on koulussa tulevia asioita helpompi hahmottaa ja yhdistellä jo opittuun asiaan.

Ei kuulosta todelliselta lapselta

Mielenkiintosta keskutelua. tähän ei varmaan yhtä selkeätä syytä ole, muutenhan asia olisi varmaan ratkaistu jo. 

Olen ollut huolissani opetuksen laadusta ja pitkään vuosia ennen kuin esikoiseni meni kouluun ( nyt toisella luokalla). Hesarissakin ollut useampia kirjoituksia aiheeseen liittyen, ja lasten osaaminen taso vaihtelee vuosiluokilla merkittävästi koulusta ja alueesta riippuen. Muutama oma veikkaus syihin on yhteiskunnan polarisoituminen, huonommilla menee huonommin, mutta toisaalta valtaosalla menee paremmin kuin ennen. 

Kännykät ja digilaitteet, vaikuttavat aivan varmasti, ne koukuttavat todella helposti valtaosan niiden käyttäjistä. Nämä meidän alakoululaiset on ensimmäinen koe-eläin ryhmä tälle, miten puhelimet ja vastaavat vaikuttavat aivoihin, jotka ovat vahvasti vielä muovautumassa. En usko, että muutos on positiivinen pitkällä aikavälillä. Laitteet opettavat aivot saamaan palkinnon heti, joten lapset eivät pysty keskittymään tai tekemään mitään pitkäjänteisesti, koska palkinnon eteen pitää tehdä liikaa. Tämän ehkä ajattelen olevan suurin syy.

Toisena koulumaailman muutos, opettajille lisätty ns. hankehumppaa ja kirjaamistehtäviä, ja näin varsinaiseen työhön jää vähemmän aikaa. Lisäksi opettajat eivät saa koskea tai kieltää lapsilta mitään, en ole nurkassa istuttamisen tai selkäsaunan kannalla, mutta aika järkyttävää, että lasta ei saa esim poistaa luokasta. Tai kännykkää ei saa takavarikoida edes tunnin ajaksi tai käyttööä rajoittaa. Miten tämä opettaa lapsille opettajan ja opetustilanteen arvostamista? Uudessa OPSissa itseohjautuvuutta, oman lähipiirin kokemuksella tätä tulkitaan hyvin monella eri tavalla eri kunnissa (PK-Seutu). 

Lisäksi vanhempien rooli on mielestäni kasvanut. En tarkoita, että vanhempien pitäisi opettaa lapsille, mutta sitä kuinka paljon esim. sitä ruutuaikaa rajataan, tai annetaan katsoa ikätasolle sopivaa sisältöä, ja yleensäkin ollaan kiinnostuttu lapsesta ja sitä mitä lasten kanssa tehdään. Lapsilta puuttuu kunnioitus vanhempiaan kohtaan, tämä yleinen kaverivanhemmuus yleensäkin. 

Ja oman lähipiirini kokemuksen perusteella, riippuu myös todella paljon koulusta, ja rehtorista ja henkilökunnasta. Voi olla kouluja ns. huonommalla alueella, jossa asiat ovat ns kunnossa hyvän henkilökunnan ja johtamisen takia. Inkluusiokin voi toimia.  

VIeraskielisten osuus ja heidän keskittyminen tietylle alueella aiheuttaa toki ongelmia, näissä alueista tuntuu ne kantasuomalaiset sitten katoavat viiveellä. 

Monella tuntuu olevan ratkaisu, että viimeistään ylä-asteella haetaan painotettuun opetukseen. Tämä on varmaan meidänkin ratkaisu. 

Joko varhaiskasvatus on mainittu? Sitähän pidetään niin laadukkaana, että suositellaan (esim neuvolasta) kotona olevien lapsille, vaikka äiti olisi kykenevä kasvattamaan lapset itsekin. Päikyssä on kavereita ym puolia nostetaan esille. Ei pidetä enää riittävänä että käy kerhoissa tai puistoissa, pitäisi laittaa moneksi tunniksi härdelliin ja meteliin.

Juuri oli uutinen muutama päivä sitten, miten vaka " tuhoaa lasten aivot" - ja varmasti siinä on perää. 1-2 vuotiaskin on todella pieni, mutta pahimmillaan ovat laitosmaisissa, tunnekylmissä (lapsia ei ehditä kohdata yksilöinä) oloissa päivät. 

Oppilasaines on puolikielistä

Meidän lapsi on adhd ja ei koulun panostuksella pelkästään olisi koulu mennyt hyvin. Vaatii vanhempien apua paljon, lapsi on kuiten fiksu mutta keskittyminen on ongelma. Jos joku samanlainen jää pelkästään koulun tuen varaan niin huonosti käy

Koilussa on liikaa hälinää nykyään. Tunnelia myös ei saa keskittyy ja meteli estää kuulemasta

Koululaitos on heijastuma koko yhteiskunnan arvoista ja ihanteista. Meille suomalaisille on kovin tärkeää että asiat ovat muodollisesti hyvin. Suurin huomio menee toisarvoisiin asioihin (sukupuoli-identiteetin vatkaamiseen suvaisevaisuushössötykseen yms.) Kivakoulut ym.

hankkkeet kertovat vain siitä että asioita pyritään silottelemaan paremmiksi kuin mitä todellisuus on. Pitäisi palata ajassa taaksepäin ja eriyttää mm. Tyttöjen ja poikien liikunta ja käsityöt.