Alakoululaisten vanhemmat. Miksi teidän mielestä oppimistulokset on romahtaneet?

Yksi luokkahuone pulpetteineen auttoi ennen keskittymään opiskeluun ja oppimiseen. Nykyään koulut on hälyisiä ja meluisia monitilasysteemejä, jossa ei ole seiniä eikä kunnon paikkoja kellekään vaan jatkuvaa liehumista tilasta toiseen, hälyä, melua, visuaalisia ärsykkeitä, kaikki selkeys ja rauha puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ilmiöopetus ja liiallinen itseohjautuvuuden vaatiminen noin pieniltä.

Tämä. Ja kaikenlaiset oppilaat samassa luokassa. Opettaja joutuu toimimaan erityisopettajana ilman erityisopettajan koulutusta hyvin monenlaisille oppilaille varsinaisen opetustyön ohessa. Ei sellaiseen kukaan kykene.

On täysin tuurista kiinni pääseekö lapsi sellaiseen luokkaan jossa pystyy opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liika ruutuaika.

Ap, lue kirjoja ja askartele sen lapsen kanssa, ei tabletteja tai puhelimia naaman eteen.

Kiitos vinkistä! Olenkin jo ihan pienestä saakka hänen kanssa lukenut kirjoja ja askarrellut, mutta voisin lisätä niiden tekemistä vielä entisestään. Ap

Lue myös itse kirjoja, ole esimerkkinä. Lapsi oppii matkimalla.

Juuri tänään Ylellä on surullinen uutinen siitä, että kirjastojen lainausmäärät ovat vähentyneet. Kirjastoja joudutaan tulevaisuudessa sulkemaan. Vanhemmat, lukekaa itsekin ja ottakaa lapsi mukaan kirjastoon! Vähemmän kännykän selaamista, enemmän yhdessäoloa.

Storytel ja muut on niin halpoja, että sieltä saa kirjan kuin kirjan luettavaksi tai kuunneltavaksi. Heti.

Ilman että pitää taapertaa kirjastoon tai jonottaa jotain tiettyä kirjaa. 

Se että kirjastosta ei paperikirjoja enää niin haeta, ei tarkoita suoraan etteikö ihmiset lukisi. 

Viestisi kuvaa nykyajan ajatusmaailmaa. Kirjastoon ei jakseta mennä, koska se on rasittavaa "taapertamista". Ei jakseta odottaa. Kaikki pitää saada heti.

Äänikirjan kuuntelu ei kehitä aivoja samalla tavalla kuin lukeminen.

Paperikirjasta oppii tutkimusten mukaan parhaiten.

Mitä huonoa siinä on, että minulla on kaikki kirjat saatavilla heti? Mikä siinä on huonoa? Voin oikeasti valita kymmenistä tuhansista kirjoista, vaikka illalla kun lapset nukkuu,  se aikahan olisi mahdoton lähteä kirjastoon. 

Sinusta puolestaan näkee sen luddiitti-asenteen, että kaikki uusi tekniikka on pirullista, eikä oteta edes selvää, mitä Nexstoryt ja Storytelit sisältää, tuomitaan vaan suoraan. Siellä on esim sellaisia kirjoja, joita ei Suomesta kirjastosta tai kirjakaupoista saa (ei välttämättä löydy edes amazonilta) ....mutta jos ei osaa lukea kuin suomeksi, ei tätä tietenkään tule ajatelleeksi. 

E-kirjojen ja äänikirjojen käyttäjät ovat sinusta siis vain saamattomia ihmisiä kun eivät konkreettisesti käy kirjastossa?

Moni ei edes pääse kirjastoon, väestö ikääntyy, ja koko ajan enemmän ja enemmän on niitä joille kirjastoreissu ei olekaan pala kakkua. Ei ole ihan yksi taikka kaksi ihmistä, joille kirjastot on vaikeasti saavutettavia. Tai että joku käyttää äänikirjoja siksi, ettei näe lukea tai on vaikka paha lukihäiriö? 

Huomaatko olevasi syrjivä tuon ajattelusi kautta, sinusta lukea saa vain terveet ihmiset, ne jotka pääsevät kirjastoon, ne joilla on toimivat jalat ja hyvä näkö? 

Ihme rähjäystä. Tottakai AINA on poikkeuksia, joku ei pääse kirjastoon jne jne. Mutta sekä vuosikymmenten kokemus että tutkimukset osoittavat, että yksi syy Suomen 2000-luvun alun Pisa-menestykseen oli paitsi koulutetut ja itsenäiset opettajat myös maailman mittakaavassa hyvin harvinainen kirjastolaitos lukuisine lähikirjastoineen. 1960-luvun Suomessa, jossa lähiöitä rakennettiin, ajateltiin koko kansan sivistystä ja joka ikiseen lähiöön tuli kirjasto. Lukemattomia ovat ne tarinat, joissa vähävaraisen ja/tai kouluttamattoman perheen lapsi on saanut kirjaimellisesti elämän eväät sieltä lähikirjastosta. Se on yksi osa ongelmaa, että kirjastoja ei ole enää kävelymatkan päässä, kun kaikki keskitetään isompiin yksikköihin.

Mitä tulee kirjaston tarjontaan, oma esimerkkisi kuvastaa sitä, että et oikeasti käytä kirjastoa, sen hakupalveluja, etkä tiedä, millä kaikilla kielillä sieltä löytyy kirjallisuutta. Lisäksi on hyvin surullista, että sinä et nähtävästi ole saanut kokea sitä hienoa tunnetta, kun olet kirjastossa - etenkin jonkun vieraan paikkakunnan pienessä tai suuressa kirjastossa, jossa arkkitehtuurikin saattaa olla uusi elämys - ja kävelet siellä hyllyjen välissä ja näet sen, mitä maailmalla on sinulle tarjota.

Sinä nimittäin väität, että tuo on mahdollista vain maksullisessa e- ja äänikirjapalvelussa. Ei ole, se on mahdollista missä tahansa kirjastossa. Ja Suomessa kirjaston käyttöön ja lainaamiseen ei tarvita kuukausimaksua. Kun 1990-luvun pahimmassa lamassa poliitikot miettivät säästökohteita, listalla yhtenä oli kirjastojärjestelmän tekeminen maksulliseksi. Paljon parjattu Viinanen teki silloin päätöksen, että kirjastosta ei leikata, siitä ei tehdä maksullista kenellekään.

Tämä meni todella off topic, mutta ap:lle tämän myötä vinkkinä, että käykää lapsenne kanssa vähintään kerran viikossa kirjastossa. Opeta lapsesi siihen, että kouluiässä hän voi mennä koulun jälkeen kirjastoon lukemaan. (Ap tosin vaikuttaa sen verran fiksulta, että tämä pitkällä tähtäimellä äärimmäisen tärkeä tapa on heillä jo käytössä.)

Jos joku katsoo Netflixiä niin se ei ole koskaan käyttänyt elokuvateattereita, niinkö? Käytkö pankissakin tiskillä, kun verkkopankissa ei oikeasti tunnu että käsittelee rahaa?

Melkoisia johtopäätöksiä vedät vain sen perusteella, että tämänhetkisessä elämäntilanteessa e-kirjat on minulla enemmän käytössä kuin kirjaston kirjat.

Ihan on sekin oikea syy, se että kaikkea ei vaan kirjastosta löydy. Yksi esimerkki kirjasta jota ei kotiseutuni alueellisesta kirjastopalvelusta (Vaski) löytynyt, Kennedyjen sukulainen Carole Radziwillin elämäkerta, sen bongasin sitten tällaisesta e-kirjahakemistosta. Englanniksi, ei ollut käännetty suomeksi. Erilaiset alakulttuurit on myös sellainen laji, että helpommin löytää kansainvälisestä e-kirjahakemistosta. Vaikka Suomen kirjastomaailma hieno onkin.

Olen aina lukenut paljon, käyttänyt kirjastoja niin huvikseen kuin opintoihin liittyen, ja tämän hetkiseen elämäntilanteeseen todellakin sopii paremmin e-kirjat. Kahden taaperon kanssa käydään välillä oikeasti kirjastossa, mutta silloin käydään vain nopeasti lastenosastolla. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta nyt nauttia arkkitehtuurista kirjastokäynneillä.

Itselleni valitsen luettavaa ajan kanssa sieltä Storytelistä / Nexstorysta.

Mä kanssa miettinyt, että koulussa on usein herkkupäiviä. Kun olin koulussa, meillä sai tuoda herkkuja pikkujouluna.

Kuulemma useampikin opettaja syöttää herkkuja lapsille, jotta ovat edes pari minuuttia hiljaa.

Aika kuvaavaa on, kun opettaja kiitti minua, kun suhtaudun niin positiivisesti, kun pojalle ehdotettiin tukiopetusta käsialasta. Kuulemma useampi vanhempi on "kieltäytynyt".

Ja sitten nämä häiriköt. Niillä on vain oikeuksia, harmi että rauhallisemmalla oppilailla ei ole oikeutta oppimisympäristöön, jossa on mahdollista oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmiöopetus ja liiallinen itseohjautuvuuden vaatiminen noin pieniltä.

Nämä ovat olennaisia syitä. Kannattaisi palata vanhaan systeemiin, jossa opittavan aineksen ydinasiat käsiteltäisiin opettajajohtoisesti, niitä harjoiteltaisiin, tehtävät tarkistettaisiin yhdessä ja vielä kokeilla testattaisiin oppiminen.

Mutta tämähän ei ole opettajista kiinni. Niinkuin ei ole sekään, ettei koululla ole enää varaa oppimateriaaleihin, inkluusio ja ylisuuret luokkakootkaan ei ole opettajista kiinni, eikä sekään että lapsilta ei saa enää vaatia mitään ja aika menee kaikenmaailman paperinpyörittelyym. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Opetussuunnitelma määrää miten ja mitä opetetaan ja tähän nykyiseen ovat syyllisiä virkamiehet ja poliitikot joilla ei ole hajuakaan koulun normiarjesta ja opettamisesta. Jokainen opetusministeri haluaa nimensä historiankirjoihin tavalla tai toisella ja toistaiseksi aika moni on onnistunut enemmänkin sabotoimaan koululaitosta. Opettajilta ei kukaan koskaan kysy mitään. Itse opettajan olen nähnyt tämän suunnan jo 15v sitten, mutta viimeisten vuosien aikana tämä on kyllä konkretisoitunut aika näkyvästi.

No, nyt sitten varmaan virkamiehet ja poliitikot keksivät jonkun kikkakolmosen jolla suuntaa yritetään kääntää. Mutta se kääntyy vain myöntämällä aiemmat virheet ja tekemällä sitä mikä aiemmin tuotti tulosta. Lapsilla ja opettajalla pitää olla kunnon oppimateriaalit. Toimimattomat läppärit, joilla tokaluokkalainen muka etsii itsenäisesti tietoa netin syövereistä ei ole sitä. Kouluun pitää saada työrauha, eli pienemmät luokat, erityisluokat takaisin, osa oppilaista ei kuulu yleisopetuksen luokkaan, terveydenhoitaja, kuraattori ja psykologi joka koululle niin että ovat joskus oikeasti läsnäkin, opettajille rauha opettaa, yhtään hanketta ja kehittämistä ei tarvita lisää. Ne kaikenmaailman hankkeet ei liity mitenkään esim. peruskouluun. Siellä tarkoitus on opettaa lapset lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan.

Kyllä tämä luokkien inkluusio vaikuttaa oppimistuloksiin. Kauhulla olen kuunnellut tarinoita, kun lapsi kertoo luokan tapahtumista. Toinen saattaa kuristaa toista, on nyrkkitappeluita, kiroilua. Omalla työpaikallani kutsuisin vartijan paikalle tällaisissa tapauksissa. Vaikuttaa varmasti koko luokan oppimistuloksiin.

Digilaitteet kyllä ihan aikuisillakin luovat lyhytjänteisyyttä, saati sitten lapsilla.

Opettajan ammattitaito ja se mitä hän vaatii ovat tärkeitä. Meillä open vaatimuksena esim. on joka viikko tietty, aika korkeakin, määrä pisteitä Ville-tehtävistä (netissä oleva matematiikan oppimisalusta), normaalien matikanläksyjen lisäksi. Palkinnot luokalle on aikaa pelata shakkia tunnilla, laudoilla tietty eikä kännykällä :D Hatunnosto opettajalle, joka ei päästä oppilaita liian helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmiöopetus ja liiallinen itseohjautuvuuden vaatiminen noin pieniltä.

Tämä. Ja kaikenlaiset oppilaat samassa luokassa. Opettaja joutuu toimimaan erityisopettajana ilman erityisopettajan koulutusta hyvin monenlaisille oppilaille varsinaisen opetustyön ohessa. Ei sellaiseen kukaan kykene.

On täysin tuurista kiinni pääseekö lapsi sellaiseen luokkaan jossa pystyy opiskelemaan.

Kaverin 4-luokkalainen kirjoittaa vain tikkukirjaimia. J kääntyy vähän joka suuntaan, omassa nimessä oleva E, nuo poikkiviivat ovat yleensä vasemmalle. Tätä lasta on vanhemmat yrittäneet pienluokalle, ei onnistu. Ihan hyvin tuo pärjää... joka viikko tukee palautetta, että häiriköi tunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmiöopetus ja liiallinen itseohjautuvuuden vaatiminen noin pieniltä.

Tämä. Ja kaikenlaiset oppilaat samassa luokassa. Opettaja joutuu toimimaan erityisopettajana ilman erityisopettajan koulutusta hyvin monenlaisille oppilaille varsinaisen opetustyön ohessa. Ei sellaiseen kukaan kykene.

On täysin tuurista kiinni pääseekö lapsi sellaiseen luokkaan jossa pystyy opiskelemaan.

Kaverin 4-luokkalainen kirjoittaa vain tikkukirjaimia. J kääntyy vähän joka suuntaan, omassa nimessä oleva E, nuo poikkiviivat ovat yleensä vasemmalle. Tätä lasta on vanhemmat yrittäneet pienluokalle, ei onnistu. Ihan hyvin tuo pärjää... joka viikko tukee palautetta, että häiriköi tunnilla.

Tässä se ongelman ydin. Yleensä opettaja on samaa mieltä, kenet kannattaisi laittaa pienluokkaan, mutta määrärahojen vartijaan se tyssää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liika ruutuaika.

Ap, lue kirjoja ja askartele sen lapsen kanssa, ei tabletteja tai puhelimia naaman eteen.

Kiitos vinkistä! Olenkin jo ihan pienestä saakka hänen kanssa lukenut kirjoja ja askarrellut, mutta voisin lisätä niiden tekemistä vielä entisestään. Ap

Lue myös itse kirjoja, ole esimerkkinä. Lapsi oppii matkimalla.

Juuri tänään Ylellä on surullinen uutinen siitä, että kirjastojen lainausmäärät ovat vähentyneet. Kirjastoja joudutaan tulevaisuudessa sulkemaan. Vanhemmat, lukekaa itsekin ja ottakaa lapsi mukaan kirjastoon! Vähemmän kännykän selaamista, enemmän yhdessäoloa.

Storytel ja muut on niin halpoja, että sieltä saa kirjan kuin kirjan luettavaksi tai kuunneltavaksi. Heti.

Ilman että pitää taapertaa kirjastoon tai jonottaa jotain tiettyä kirjaa. 

Se että kirjastosta ei paperikirjoja enää niin haeta, ei tarkoita suoraan etteikö ihmiset lukisi. 

Viestisi kuvaa nykyajan ajatusmaailmaa. Kirjastoon ei jakseta mennä, koska se on rasittavaa "taapertamista". Ei jakseta odottaa. Kaikki pitää saada heti.

Äänikirjan kuuntelu ei kehitä aivoja samalla tavalla kuin lukeminen.

Paperikirjasta oppii tutkimusten mukaan parhaiten.

Mitä huonoa siinä on, että minulla on kaikki kirjat saatavilla heti? Mikä siinä on huonoa? Voin oikeasti valita kymmenistä tuhansista kirjoista, vaikka illalla kun lapset nukkuu,  se aikahan olisi mahdoton lähteä kirjastoon. 

Sinusta puolestaan näkee sen luddiitti-asenteen, että kaikki uusi tekniikka on pirullista, eikä oteta edes selvää, mitä Nexstoryt ja Storytelit sisältää, tuomitaan vaan suoraan. Siellä on esim sellaisia kirjoja, joita ei Suomesta kirjastosta tai kirjakaupoista saa (ei välttämättä löydy edes amazonilta) ....mutta jos ei osaa lukea kuin suomeksi, ei tätä tietenkään tule ajatelleeksi. 

E-kirjojen ja äänikirjojen käyttäjät ovat sinusta siis vain saamattomia ihmisiä kun eivät konkreettisesti käy kirjastossa?

Moni ei edes pääse kirjastoon, väestö ikääntyy, ja koko ajan enemmän ja enemmän on niitä joille kirjastoreissu ei olekaan pala kakkua. Ei ole ihan yksi taikka kaksi ihmistä, joille kirjastot on vaikeasti saavutettavia. Tai että joku käyttää äänikirjoja siksi, ettei näe lukea tai on vaikka paha lukihäiriö? 

Huomaatko olevasi syrjivä tuon ajattelusi kautta, sinusta lukea saa vain terveet ihmiset, ne jotka pääsevät kirjastoon, ne joilla on toimivat jalat ja hyvä näkö? 

Ihme rähjäystä. Tottakai AINA on poikkeuksia, joku ei pääse kirjastoon jne jne. Mutta sekä vuosikymmenten kokemus että tutkimukset osoittavat, että yksi syy Suomen 2000-luvun alun Pisa-menestykseen oli paitsi koulutetut ja itsenäiset opettajat myös maailman mittakaavassa hyvin harvinainen kirjastolaitos lukuisine lähikirjastoineen. 1960-luvun Suomessa, jossa lähiöitä rakennettiin, ajateltiin koko kansan sivistystä ja joka ikiseen lähiöön tuli kirjasto. Lukemattomia ovat ne tarinat, joissa vähävaraisen ja/tai kouluttamattoman perheen lapsi on saanut kirjaimellisesti elämän eväät sieltä lähikirjastosta. Se on yksi osa ongelmaa, että kirjastoja ei ole enää kävelymatkan päässä, kun kaikki keskitetään isompiin yksikköihin.

Mitä tulee kirjaston tarjontaan, oma esimerkkisi kuvastaa sitä, että et oikeasti käytä kirjastoa, sen hakupalveluja, etkä tiedä, millä kaikilla kielillä sieltä löytyy kirjallisuutta. Lisäksi on hyvin surullista, että sinä et nähtävästi ole saanut kokea sitä hienoa tunnetta, kun olet kirjastossa - etenkin jonkun vieraan paikkakunnan pienessä tai suuressa kirjastossa, jossa arkkitehtuurikin saattaa olla uusi elämys - ja kävelet siellä hyllyjen välissä ja näet sen, mitä maailmalla on sinulle tarjota.

Sinä nimittäin väität, että tuo on mahdollista vain maksullisessa e- ja äänikirjapalvelussa. Ei ole, se on mahdollista missä tahansa kirjastossa. Ja Suomessa kirjaston käyttöön ja lainaamiseen ei tarvita kuukausimaksua. Kun 1990-luvun pahimmassa lamassa poliitikot miettivät säästökohteita, listalla yhtenä oli kirjastojärjestelmän tekeminen maksulliseksi. Paljon parjattu Viinanen teki silloin päätöksen, että kirjastosta ei leikata, siitä ei tehdä maksullista kenellekään.

Tämä meni todella off topic, mutta ap:lle tämän myötä vinkkinä, että käykää lapsenne kanssa vähintään kerran viikossa kirjastossa. Opeta lapsesi siihen, että kouluiässä hän voi mennä koulun jälkeen kirjastoon lukemaan. (Ap tosin vaikuttaa sen verran fiksulta, että tämä pitkällä tähtäimellä äärimmäisen tärkeä tapa on heillä jo käytössä.)

Jos joku katsoo Netflixiä niin se ei ole koskaan käyttänyt elokuvateattereita, niinkö? Käytkö pankissakin tiskillä, kun verkkopankissa ei oikeasti tunnu että käsittelee rahaa?

Melkoisia johtopäätöksiä vedät vain sen perusteella, että tämänhetkisessä elämäntilanteessa e-kirjat on minulla enemmän käytössä kuin kirjaston kirjat.

Ihan on sekin oikea syy, se että kaikkea ei vaan kirjastosta löydy. Yksi esimerkki kirjasta jota ei kotiseutuni alueellisesta kirjastopalvelusta (Vaski) löytynyt, Kennedyjen sukulainen Carole Radziwillin elämäkerta, sen bongasin sitten tällaisesta e-kirjahakemistosta. Englanniksi, ei ollut käännetty suomeksi. Erilaiset alakulttuurit on myös sellainen laji, että helpommin löytää kansainvälisestä e-kirjahakemistosta. Vaikka Suomen kirjastomaailma hieno onkin.

Olen aina lukenut paljon, käyttänyt kirjastoja niin huvikseen kuin opintoihin liittyen, ja tämän hetkiseen elämäntilanteeseen todellakin sopii paremmin e-kirjat. Kahden taaperon kanssa käydään välillä oikeasti kirjastossa, mutta silloin käydään vain nopeasti lastenosastolla. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta nyt nauttia arkkitehtuurista kirjastokäynneillä.

Itselleni valitsen luettavaa ajan kanssa sieltä Storytelistä / Nexstorysta.

Jep, myönnän että tein virheen, mutta et kertonut kaikkea tuota aiemmassa kommentissasi. Itse asiassa et kertonut mitään tuosta kommentissasi. Siksi tekstisi antoi sinusta kuvan alaluokkaisena rähjääjänä, joka halusi erottaa itsensä rahvaasta kertomalla osaavansa lukea englanniksi ja tietämällä sanan luddiitti. Enkä ole se, jolle aiemmin vastasit. Koin kuitenkin tarpeelliseksi tulla puolustamaan suomalaista kirjastolaitosta, koska vaikutit tosiaan viestisi perusteella ihmiseltä, joka ei siitä tiedä eikä sitä osaa arvostaa.

Se, että sinulla juuri tällä hetkellä ei ole aikaa käydä kirjastossa ja siksi käytät e- ja äänikirjapalveluita, ei ole välttämättä kaikkien muiden todellisuutta. Lisäksi aiemman kommentoijan näkemys siitä, että äänikirjan kuuntelu ei korvaa lukemista, oli ihan asiallinen ja tutkimustulosten (ja arkijärjen) mukainen.

Helpottavaa kuulla, että olet käyttänyt kirjastoja. Ja hyvä, jos koet saavasi tarvitsemasi palvelun e- ja äänikirjapalveluista.

Joku hyvä harrastus tukee oppimista, niin ei kaikki aika kulu puhelimella. Esim. partio tai soittoharrastus on hyvä. Oppii pitkäjänteistä tekemistä, tutustuu muihin tasapainoisiin lapsiin, ulkoilmatekemistä, hyvät rutiinit.

Meidän perheessä on tehty paljon yhdessä asioita ja rajoitettu ruutuaikaa. Lapset ovat pärjänneet koulussa erinomaisesti ja ovat fiksuja. Auttaa myös, että muutettiin pienemmälle paikkakunnalle, jossa on pienet opetusryhmät ja aika yhtenäinen oppilasaines.

Integraatio ja inkluusio ovat todella huonoja ratkaisuja. Jotkut kaupungit aikovat siirtyä tähän ja lopettaa ilmeisesti kokonaan erityiskoulut. Kaikki oppilaat samaan kasaan. Opettajat eivät kuitenkaan välttämättä saa tarpeeksi resursseja eli työvälineitä/ohjaajia ohjata erityisoppilaita, eikä ei-erityisoppilaille jää enää aikaa.

Tämä suuntaus ei ole hyväksi kenellekään osapuolelle, vaikka muuten kannatan erilaisuuden hyväksymisen edistämistä. Sen voi kuitenkin tehdä jollain muulla tavalla.

Lisäksi jo mainittu ruutuaika vaikuttaa ja se, ettei opettajia kunnioiteta, jolloin open aika menee oppilaiden rauhoittamiseen. Oma lapsi on sanonut, ettei tunneilla saa työrauhaa, kun jotkut riehuvat koko ajan. Ope ei ilmeisesti kuitenkaan pysty porukkaa rauhoittamaan, vaikka muuten on oikein pätevä.

Toisaalta tietokonepelit, joissa on ongelmanratkaisua, kehittävät esim. englanninkieltä ja muutenkin ovat aivojumppaa eli ei kaikki ruutuaika ole huono juttu.

Lisäksi vaikuttavia tekijöitä saattavat olla liikunnan ja ulkoilun vähyys, ruokavalio, lukemisen väheneminen ja liian lyhyet yöunet. Nämä liittyvät opetuksen vastaanottajaan, mutta ongelma ei voi olla vain siinä.

Minä olen monesta keskustelun asiasta samaa mieltä, kuten että yksi isoimmista ongelmista on se, että erityiset eivät pääse heille paremmin sopiville luokille. Opettajan ajasta menee liikaa siihen, että yritetään saada joku lapsista pois pöydän alta ja pari muuta aloittamaan tehtävien teko.

Harmittaa myös, että lapsilta vaaditaan liian vähän. Eli läksyjä tulee tosi vähän ja kirjoissa edetään hitaasti, mikä johtaa siihen, että loppupään kappaleet jäävät kokonaan tekemättä ja tehtäväkirjoista on vain osa tehtävistä tehty. Nyt esimerkiksi äidinkielen kirjasta ollaan tehty kolmasosa ja ruotsista ja historiasta ehkä neljäsosa. Ei niitä millään saada kevään aikana kirittyä kiinni.

Mutta sitten monet tässä esille nousseista aiheista eivät oman kokemukseni mukaan ole niin isoja ongelmia. Esimerkiksi älypuhelimet, lapseni koulussa niitä ei käytetä lainkaan. Niitä ei saa edes ottaa repusta koulupäivän aikana. Niitä ei viedä välitunnille eikä todellakaan katsota tunneilla.

Minun lapseni koulu siirtyi nyt syksyllä uuteen rakennukseen, jossa ei ole luokkahuoneita, vaan oppilaat ovat yhdessä yhteistilassa ja saavat valita missä tekevät tehtäviä, siis kirjastossa tai ruokalassa tai jossain nurkkauksessa. Tämä sopii ainakin omalle lapselleni tosi hyvin, koska hän pääsee kaveriensa kanssa omaan rauhaan pois häiriköiden metelistä, ja hän myös tykkää kun koko päivää ei ole "vangittu" yhteen paikkaan. Tehtävät näyttävät sujuvan yhtä hyvin kuin aiemmassa koulussakin, mutta lapsi menee kouluun ja palaa sieltä paremmalla mielellä. Ilmeisesti nuo levottomammat lapset ovat myös rauhallisempia, kun vaikka uskonnontunti pidetään välillä liikuntasalissa eivätkä joudu istumaan niin paljoa pulpetissa.

Eniten minua kuitenkin hämmentää se, että Wilman perusteella monet vanhemmat eivät juurikaan seuraa lastensa oppimista. Siellä on edelleen pyyntöjä, että voisitteko kerrata kotona kuukausia (!!!) tai kymppipareja tai kertotauluja. Tai että monelta on yhä palauttamatta lukupassi, jonka deadline oli lokakuussa. Samat lapset saavat surkeita numeroita kokeista kerta toisensa jälkeen ja istuvat läksykerhossa ( = käytännössä jälki-istunto jossa tehdään tekemättömät kotitehtävät) joka viikko, ilman että kotona kukaan reagoi, että pitäisiköhän nyt vähän katsoa sen lapsen oppimisen perään.

Alakoulu ainakin vaikuttaa niin helpolta, että ei niitä asioita oikein voi olla tajuamatta, jos tekee läksyt kunnolla. Ainakin itse vilkaisen säännöllisesti läksyt läpi, ja jos vaikka matikassa näyttää, että lapsi on tehnyt paljon virheitä tietyissä tehtävissä, niin kyllä me kerrataan se asia yhdessä. Ei niitä koulussa kukaan tarkasta, ja muuten osaamattomuus paljastuu vasta kokeessa. Mutta kaikki vanhemmat eivät näytä reagoivan edes silloin.

Samoin vanhempainilloissa näyttää käyvän vain noin 10 - 20 % vanhemmista. Niitä järjestetään 2 kertaa vuodessa, joten ei se olisi iso vaiva. Meidän lapsen koulu on pikkukunnassa pientaloalueella, jossa on ihan hyvin pärjääviä kantasuomalaisia perheitä naapurustosta ja ympäröivältä maaseudulta. Eli esimerkiksi vanhempien huono kielitaito ei voi olla syynä siihen, että lasten koulumenestys ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä luokkien inkluusio vaikuttaa oppimistuloksiin. Kauhulla olen kuunnellut tarinoita, kun lapsi kertoo luokan tapahtumista. Toinen saattaa kuristaa toista, on nyrkkitappeluita, kiroilua. Omalla työpaikallani kutsuisin vartijan paikalle tällaisissa tapauksissa. Vaikuttaa varmasti koko luokan oppimistuloksiin.

Varmasti, kenellä olisi tuollaisessa ympäristössä hyvä olla? Jos jatkuvasti pelottaa, niin tuskin voi oppia mitään.

Vanhempien täytyisi myös ymmärtää, ettei kaikki vastuu tosiaan kuulu vain koululle. Vanhempien tulee osallistua myös koulunkäyntiin, eikä olettaa, että koulu ratkaisee kaikki ongelmat.

Vanhemman vastuulla on olla juuri perillä lapsen koulunkäynnistä ja mahdollistaa lapselle oppimista ja koulussa jaksamista edistävät elinolot. Jotenkin tuntuu, että liikaa sysätään vastuuta jonnekin muualle, jotta itsellä on aikaa tuijottaa sitä omaa puhelintaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole alakoululaisen vanhempi mutta olen toiminut tutorina useammalle alakoululaiselle joiden rikkaat vanhemmat ovat halunneet palkata heille lisäopetusta. (Olen yliopisto-opiskelija).

Liian pirstaleiset opetussuunnitelmat, liian suuret ja hälyisät ryhmät, liikaa painotusta itseohjautuvuudelle.

Lisään että opettamani lapset eivät todellakaan ole olleet mitään huonoja oppilaita vaan älykkäitä lapsia jotka ovat halunneet lisähaastetta ja joiden vanhemmat kokevat ettei peruskoulu anna heille tarpeeksi pohjia lukioon ja yliopistoon. Mikä on näille lapsille hyvä, se on kaikki oppimisvelkaa tulevaisuuteen.

Olen itse huomannut vanhempana tämän. Koulun vaatimustaso on lisäksi niin tavattoman matala, että heidän tulee itse joko meidän vanhempien tai sitten tutoreiden avulla kehittää osaamistaan. Ja tämä ei todellakaan ole opettajien "vika".

Tämä on off topic, pahoittelen, mutta nämä teidän tärkeät viestinne saavat oikeasti karvat nousemaan pystyyn. Tässä ollaan näköjään kovaa kyytiä menossa takaisin ei edes luokkayhteiskuntaan vaan 1800-luvun sääty-yhteiskuntaan, jossa rahalla saa ostettua yksityisopettajia vaikka joka aineeseen. Vain rikkailla - ja tässä jo vuonna 2023 hyvin kaukonäköisillä - vanhemmilla on varaa tarjota lapselleen paitsi koulutus niin myös laaja-alainen sivistys: teatteri, taidemuseot, historiamuseot, klassisen musiikin konsertit tai instrumentin soittaminen.

Oli aika, 1970-80-luvuilla ja vielä 1990-luvuillakin, että peruskoulu piti huolen myös pelkkää opetussuunnitelmaa laajemmasta sivistyksestä (ja jo aiemmin mainitsemani kirjastolaitos osaltaan). Nyt vaikuttaa siltä, että edes opetussuunnitelman minimivaatimukset (luku- ja kirjoitustaito) eivät täyty koko ikäluokan osalta.

Paluuta menneeseen tämä on siltä osin, että ennen 1900-lukua vain rikkaimmilla oli mahdollisuus ja ymmärrystä laittaa lapset tutustumaan ja opettelemaan klassista sivistystä. Briteistä ja USA:sta lähetettiin nuorisoa Euroopan kiertomatkoille, eli kaikki keskeiset museot ja historialliset nähtävyydet piti nähdä.

Tuo, että rikkaat vanhemmat palkkaavat yliopisto-opiskelijoita tuutoroimaan lapsilleen sen, mitä näiden pitäisi oppia peruskoulussa, on todella hälyttävää. (Tarkoitukseni ei ole kritisoida noita vanhempia eikä myöskään yliopisto-opiskelijoita, todella hienoa, että vanhemmat kantavat vastuunsa ja että opiskelijat laittavat jo opiskeluaikanaan "hyvän kiertoon" eli opettavat lapsille oppimaansa.)

Jotain pitää kouluissa tapahtua, aivan ehdottomasti, että ei tarvitsisi muutaman kymmenen vuoden päästä Suomessa ottaa Säätytaloa nimensä mukaiseen  käyttöön.

Erittäin tärkeä kommentti tämä sinun kirjoittama.

Sanoisin vielä, että kyse ei välttämättä ole edes varsinaisesti rahasta nykyään, koska nykyään on joukko ns. äkkirikkaita ja nousukkaita, joilla on kyllä rahaa, mutta joiden arvomaailmassa ja elämänpiirissä ns. korkeakulttuuri, tiede, taide ja laaja yleissivistys ei ole keskeisessä osassa. Tämä eroaa ajasta sata vuotta sitten. Sitten taas on tietty joukko vähemmän varakkaita, mutta sivistyneitä korkeakulttuurin harrastajia, jotka pyrkii kasvattamaan myös lapsensa tuohon arvomaailmaan ja elämänpiiriin.

On todella huolestuttavaa, jos ns. sivistyneistö alkaa eriytymään koko ajan vahvemmin muusta väestöstä, ja lapsen polku jompaan kumpaan määräytyy vain äidinmaidosta eli vanhemmista. Tämä on täysin vastoin peruskouluideologiaa.

Ap

Olen tuo yliopisto-opiskelija. Sanoisin että minulla on ollut tutoroitavia molemmista ryhmistä; joistain perheistä näkee heti että ovat ns 'sivistysperheitä' joissa harrastetaan paljon kulttuuria, lukemista tms. ja lapset monesti harrastavat jotain musiikkia tms.

Sitten on paljon varakkaita jotka painottavat etenkin matematiikkaa ja luonnontieteitä (olen itse matematiikan opiskelija ja etupäässä opetan sitä, toki alakoululaiselle mitä hän nyt sattuu tarvitsemaan), mutta ei välttämättä kulttuuria yleisemmin. Vanhempien ajatus on usein se että matematiikka on nykyään oleellisin aine yliopistoon pääsemisen kannalta.

Erikois ja häiriölapset laitetaan samaan , liian suureen ryhmään muiden kanssa.

Lähes tai puolet luokasta on kielitaidottomia, siis suomenkieli toisena kielenä tapauksia.

Jatkuvaa häiriötä ja lapsilla minuutin keskittymiskyky.

Vaatimusten lasku. Korona aikana. Läksy maanantaina ja 6 päivän loma. Nyt ei edes läksyjä.

Opettajat nääntyy työtaakan, wimaa ja turhia raportteja täyttäessä.

Korona-aika tuntuu vaikuttaneen, mutta väitän, että syy ei ole etäopetuksessa vaan jossain ihan muussa. Ehkä opet ja perheet on niin uupuneita kriisiajan vuoksi itse, että eivät jaksa olla läsnä lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika tuntuu vaikuttaneen, mutta väitän, että syy ei ole etäopetuksessa vaan jossain ihan muussa. Ehkä opet ja perheet on niin uupuneita kriisiajan vuoksi itse, että eivät jaksa olla läsnä lapsille.

Meillä ainakin nämä passiiviset vanhemmat olivat ihan yhtä passiivisia jo ennen koronaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika tuntuu vaikuttaneen, mutta väitän, että syy ei ole etäopetuksessa vaan jossain ihan muussa. Ehkä opet ja perheet on niin uupuneita kriisiajan vuoksi itse, että eivät jaksa olla läsnä lapsille.

Meillä ainakin nämä passiiviset vanhemmat olivat ihan yhtä passiivisia jo ennen koronaa.

En muista, että omassa lapsuudessani vanhemmat olisi juuri puuttuneet koulunkäyntiin tai auttaneet läksyissä. Oli lapsen oma tehtävä huolehtia, että on läksyt tehty ja kokeisiin luettu. Ja sitten opettaja vahti, että näin on todella tehty. Onko tämä jotenkin muuttunut nykykoulussa?

N41