Alakoululaisten vanhemmat. Miksi teidän mielestä oppimistulokset on romahtaneet?

Lapseni ei käyttänyt juuri lainkaan mitään ruutua alle eskari-ikäisenä.

Mutta sitten kaikki kaverit oli ruuduissa kiinni ja omastakin lapselta loppui keskittymiskyky mihinkään muuhun.

Tämä on ikävää aikaa. Kiinnostaa kovasti se, miten nykylapset ja nuoret opettavat omia lapsiaan suhteessa ruutuun.

Nojaan näkemykseni sekä omiin kokemuksiini, että opettajien yleisönosastokirjoituksiin.

Lukuharrastuksen vähäisyys.

Kännykkä- ja konsolipelit ja älypuhelimet/some.

Opetussuunnitelman kummallisuudet, ilmiöoppimisineen, avoimet oppimisympäristöt, liika omatoimisuuden vaatiminen liian varhain.

Jotain radikaalia on tapahtunut, koska minun yläasteaikanani äidinkielen opetuksessa luin(koko luokkamme luki)seuraavat kirjat:

7 veljestä, Me kolme ja jengi(alkup. Outsiders), Etäisyys M31, Ykä yksinäinen, Länsirintamalta ei mitään uutta.

Ei taida nykyään onnistua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika tuntuu vaikuttaneen, mutta väitän, että syy ei ole etäopetuksessa vaan jossain ihan muussa. Ehkä opet ja perheet on niin uupuneita kriisiajan vuoksi itse, että eivät jaksa olla läsnä lapsille.

Meillä ainakin nämä passiiviset vanhemmat olivat ihan yhtä passiivisia jo ennen koronaa.

En muista, että omassa lapsuudessani vanhemmat olisi juuri puuttuneet koulunkäyntiin tai auttaneet läksyissä. Oli lapsen oma tehtävä huolehtia, että on läksyt tehty ja kokeisiin luettu. Ja sitten opettaja vahti, että näin on todella tehty. Onko tämä jotenkin muuttunut nykykoulussa?

N41

On siksi, koska aikaisemmin enemmän huomiota tarvitsevat lapset olivat tarkkiksella tai erityisluokalla. Nyt he ovat tavallisessa luokassa, jolloin opettajan aika kuluu heihin. Ei ope yksinkertaisesti ehdi tarkistamaan kaikkien läksyjä, että onko ne oikein. Saattaa vilkaista, että onko tehty ollenkaan ja laittaa wilmamerkinnän ja lapsen läksykerhoon tekemään, mutta jos merkinnät tai läksykerho eivät lasta eikä vanhempia kiinnosta, niin eipä sille opettaja kai paljon muuta ehdi tehdä.

Kaksi asiaa nyt ainakin

Ensinnäkin se, että ennen piti istua tiukasti pulpetissa ja luokassa oli hiljaisuus, kun opettaja opetti. Nykyään on koko ajan häly ja lapset liikkuvat luokassa. Keskittyminen on vaikeaa tällöin myös ei-adhd:llä..

Ja sitten se, että luokassa on kielitaidottomia, joihin menee opelta liikaa aikaa. Heidän takiaan on pakko puhua helpposuomea, jolloin suomalaistenkaan sanavarasto ei kehity. Pitäisi vieraskieliset opettaa ensin suomenkielisiksi. Ei niin, että luokkakaverit opettavat.

Assburger kirjoitti:

Nojaan näkemykseni sekä omiin kokemuksiini, että opettajien yleisönosastokirjoituksiin.

Lukuharrastuksen vähäisyys.

Kännykkä- ja konsolipelit ja älypuhelimet/some.

Opetussuunnitelman kummallisuudet, ilmiöoppimisineen, avoimet oppimisympäristöt, liika omatoimisuuden vaatiminen liian varhain.

Jotain radikaalia on tapahtunut, koska minun yläasteaikanani äidinkielen opetuksessa luin(koko luokkamme luki)seuraavat kirjat:

7 veljestä, Me kolme ja jengi(alkup. Outsiders), Etäisyys M31, Ykä yksinäinen, Länsirintamalta ei mitään uutta.

Ei taida nykyään onnistua?

Saman verran lukemista vaaditaan kuin ennenkin ja 7 veljestä kuuluu repertuaariin varmaan ikuisesti. Se on sitten eri asia lukevatko lapset ne kirjat! Leffojen ja tiivistelmien perusteella tehdyt kirjaraportit kyllä tunnistaa ja niitä sitten uusitaan, mutta jää kyllä hämäräksi kuinka moni ihan oikeasti lukee ne vaadittavat kirjat kunnolla. Taitaa määrä pienentyä vuosi vuodelta.

Lisään:

Ajan henki on vahva ja sitä vastaam taistelu turhauttavaa.

Luin lapsilleni, kun he olivat pieniä(itseasiassa ka isoiksi asti) kannustin lulemiseen, hankin lapsille hyllymetreittäin kirjoja.

Kukaan heistä ei alkanut varsinaisesti harrastamaan lukemista.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Nojaan näkemykseni sekä omiin kokemuksiini, että opettajien yleisönosastokirjoituksiin.

Lukuharrastuksen vähäisyys.

Kännykkä- ja konsolipelit ja älypuhelimet/some.

Opetussuunnitelman kummallisuudet, ilmiöoppimisineen, avoimet oppimisympäristöt, liika omatoimisuuden vaatiminen liian varhain.

Jotain radikaalia on tapahtunut, koska minun yläasteaikanani äidinkielen opetuksessa luin(koko luokkamme luki)seuraavat kirjat:

7 veljestä, Me kolme ja jengi(alkup. Outsiders), Etäisyys M31, Ykä yksinäinen, Länsirintamalta ei mitään uutta.

Ei taida nykyään onnistua?

Saman verran lukemista vaaditaan kuin ennenkin ja 7 veljestä kuuluu repertuaariin varmaan ikuisesti. Se on sitten eri asia lukevatko lapset ne kirjat! Leffojen ja tiivistelmien perusteella tehdyt kirjaraportit kyllä tunnistaa ja niitä sitten uusitaan, mutta jää kyllä hämäräksi kuinka moni ihan oikeasti lukee ne vaadittavat kirjat kunnolla. Taitaa määrä pienentyä vuosi vuodelta.

Tälläkin palstalla aikuiset usein valittavat 7 veljestä olevan vaikealukuinen.

En voi käsittää.

Mitä siellä 90 luvulla lopetettiin kouluissa kun sen jälkeen on kaikki mennyt alamäkeä. Terve järki on ainakin kuollut.

Tärkeä: Kiinnostu myös itse siitä, mitä lapsesi opiskelee ja oppii koulussa. Ei saisi olla niin, että ensimmäisen luokan jälkeen et tiedä mitä kaikkea lapsesi on ensimmäisen luokan aikana oppinut. (Tätä näkee nykyään, ettei vanhempia kiinnosta yhtään seurata mitä koulussa tehdään) 

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä 90 luvulla lopetettiin kouluissa kun sen jälkeen on kaikki mennyt alamäkeä. Terve järki on ainakin kuollut.

2000-luvulla oli vielä hyvin asiat, mutta kaikki turhat uudistukset ovat pilanneet lasten koulunkäyntiä. 

Opettajana kommentoin tähän keskusteluun vieraskielisten lasten opettamisesta. Oman kokemukseni perusteella maahanmuuttajalapset eivät ole ongelma. Minulla on ollut oppilaana erittäin motivoituneita maahanmuuttajalapsia, jotka ovat oppineet kielen nopeasti ja haluavat oppia. Kotona myös kannustetaan lasta ahkerasti. Minulla on kokemuksia täysin koulua käymättömien vanhempien lapsista, jotka pärjäävät koulussa erinomaisesti. Näiden lasten vanhemmat haluavat, että lapsensa saavat hyvän koulutuksen, koska eivät itse ole saaneet. Yksi tällaisesta perheestä tullut lapsi pokkasi viime keväänä useamman stipendin koulumenestyksestään. Kehitys oli parissa vuodessa aivan älytöntä kun täytenä ummikkona saapui kouluumme. En tiedä miten muissa kunnissa ja kouluissa on maahanmuuttajalasten kanssa, mutta minulla on kokemuksia ahkerista ja hyvin pärjäävistä oppilaista. Joillakin ihan kantasuomalaisilla opintomenestys on ihan järkyttävää eikä taustalla ole edes oppimisvaikeuksia, vaan ei vaan klassisesti kiinnosta koulu pätkääkään eikä kotona motivoida lasta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi asiaa nyt ainakin

Ensinnäkin se, että ennen piti istua tiukasti pulpetissa ja luokassa oli hiljaisuus, kun opettaja opetti. Nykyään on koko ajan häly ja lapset liikkuvat luokassa. Keskittyminen on vaikeaa tällöin myös ei-adhd:llä..

Ja sitten se, että luokassa on kielitaidottomia, joihin menee opelta liikaa aikaa. Heidän takiaan on pakko puhua helpposuomea, jolloin suomalaistenkaan sanavarasto ei kehity. Pitäisi vieraskieliset opettaa ensin suomenkielisiksi. Ei niin, että luokkakaverit opettavat.

Tänään oli uutisissa, että oppimistulokset on ihan parin viimeisen vuoden aikana romahtaneet. Eli jokin merkittävä muutos on kuluneen viiden vuoden aikana tapahtunut. Olin tässä aloituksessa kiinnostunut eniten siitä. Tuo kielitaidottomien joukko on ollut ainakin täällä Pk-seudulla, jossa itse asun, jo paljon pidempään iso. Olen samaa mieltä, että se vie liikaa opettajien resurssia pois kielitaitoisilta oppilailta, mutta minusta se ei voi selittää tätä ihan tuoretta romahdusta oppimistuloksissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen monesta keskustelun asiasta samaa mieltä, kuten että yksi isoimmista ongelmista on se, että erityiset eivät pääse heille paremmin sopiville luokille. Opettajan ajasta menee liikaa siihen, että yritetään saada joku lapsista pois pöydän alta ja pari muuta aloittamaan tehtävien teko.

Harmittaa myös, että lapsilta vaaditaan liian vähän. Eli läksyjä tulee tosi vähän ja kirjoissa edetään hitaasti, mikä johtaa siihen, että loppupään kappaleet jäävät kokonaan tekemättä ja tehtäväkirjoista on vain osa tehtävistä tehty. Nyt esimerkiksi äidinkielen kirjasta ollaan tehty kolmasosa ja ruotsista ja historiasta ehkä neljäsosa. Ei niitä millään saada kevään aikana kirittyä kiinni.

Mutta sitten monet tässä esille nousseista aiheista eivät oman kokemukseni mukaan ole niin isoja ongelmia. Esimerkiksi älypuhelimet, lapseni koulussa niitä ei käytetä lainkaan. Niitä ei saa edes ottaa repusta koulupäivän aikana. Niitä ei viedä välitunnille eikä todellakaan katsota tunneilla.

Minun lapseni koulu siirtyi nyt syksyllä uuteen rakennukseen, jossa ei ole luokkahuoneita, vaan oppilaat ovat yhdessä yhteistilassa ja saavat valita missä tekevät tehtäviä, siis kirjastossa tai ruokalassa tai jossain nurkkauksessa. Tämä sopii ainakin omalle lapselleni tosi hyvin, koska hän pääsee kaveriensa kanssa omaan rauhaan pois häiriköiden metelistä, ja hän myös tykkää kun koko päivää ei ole "vangittu" yhteen paikkaan. Tehtävät näyttävät sujuvan yhtä hyvin kuin aiemmassa koulussakin, mutta lapsi menee kouluun ja palaa sieltä paremmalla mielellä. Ilmeisesti nuo levottomammat lapset ovat myös rauhallisempia, kun vaikka uskonnontunti pidetään välillä liikuntasalissa eivätkä joudu istumaan niin paljoa pulpetissa.

Eniten minua kuitenkin hämmentää se, että Wilman perusteella monet vanhemmat eivät juurikaan seuraa lastensa oppimista. Siellä on edelleen pyyntöjä, että voisitteko kerrata kotona kuukausia (!!!) tai kymppipareja tai kertotauluja. Tai että monelta on yhä palauttamatta lukupassi, jonka deadline oli lokakuussa. Samat lapset saavat surkeita numeroita kokeista kerta toisensa jälkeen ja istuvat läksykerhossa ( = käytännössä jälki-istunto jossa tehdään tekemättömät kotitehtävät) joka viikko, ilman että kotona kukaan reagoi, että pitäisiköhän nyt vähän katsoa sen lapsen oppimisen perään.

Alakoulu ainakin vaikuttaa niin helpolta, että ei niitä asioita oikein voi olla tajuamatta, jos tekee läksyt kunnolla. Ainakin itse vilkaisen säännöllisesti läksyt läpi, ja jos vaikka matikassa näyttää, että lapsi on tehnyt paljon virheitä tietyissä tehtävissä, niin kyllä me kerrataan se asia yhdessä. Ei niitä koulussa kukaan tarkasta, ja muuten osaamattomuus paljastuu vasta kokeessa. Mutta kaikki vanhemmat eivät näytä reagoivan edes silloin.

Samoin vanhempainilloissa näyttää käyvän vain noin 10 - 20 % vanhemmista. Niitä järjestetään 2 kertaa vuodessa, joten ei se olisi iso vaiva. Meidän lapsen koulu on pikkukunnassa pientaloalueella, jossa on ihan hyvin pärjääviä kantasuomalaisia perheitä naapurustosta ja ympäröivältä maaseudulta. Eli esimerkiksi vanhempien huono kielitaito ei voi olla syynä siihen, että lasten koulumenestys ei kiinnosta.

En käy juuri vanhempainilloissa eikä tulisi mieleenkään tarkistaa lasten läksyjä jos ei erikseen pyydetä. Toisen keskiarvo on lähempänä kymppiä kuin ysiä, ja toisellakin koulu on aina mennyt hyvin. Lapset on erilaisia ja kasvatustyylit myös, fiksujen muksujen kanssa olen aina ajatellut että omaa tulevaisuuttaan he tekee eikä minun, ja sisäsyntyinen motivaatio on paras säilytettäväksi sillä ulkoinen voi huonolla tuurilla hävittää sen.

Lukupassitkin on tainnut jäädä muuten usein täyttelemättä, kun ei kukaan muista, vaikka lapset lukee joka päivä omaksi ilokseen milloin mitäkin.

Paperikirjat takaisin. Paperikirjasta helppo lukea, tarkistaa aiempia asioita, alleviivata tärkeät jutut. Läppärinkäyttö ainoana oppimisvälineenä tuntuu itsestäni aikuisena hankalalta.

Ohjelmat jumittaa, koetilanteessa tapahtu joku häiriö ja levottomuus valtaa koululaiset ja opiskelijat.

Digielämää on jo niin paljon muutenkin nuorten elämässä että monen tunnin opiskelu ruudulla ei voi olla hyväksi silmille eikä muullekaan kropalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen monesta keskustelun asiasta samaa mieltä, kuten että yksi isoimmista ongelmista on se, että erityiset eivät pääse heille paremmin sopiville luokille. Opettajan ajasta menee liikaa siihen, että yritetään saada joku lapsista pois pöydän alta ja pari muuta aloittamaan tehtävien teko.

Harmittaa myös, että lapsilta vaaditaan liian vähän. Eli läksyjä tulee tosi vähän ja kirjoissa edetään hitaasti, mikä johtaa siihen, että loppupään kappaleet jäävät kokonaan tekemättä ja tehtäväkirjoista on vain osa tehtävistä tehty. Nyt esimerkiksi äidinkielen kirjasta ollaan tehty kolmasosa ja ruotsista ja historiasta ehkä neljäsosa. Ei niitä millään saada kevään aikana kirittyä kiinni.

Mutta sitten monet tässä esille nousseista aiheista eivät oman kokemukseni mukaan ole niin isoja ongelmia. Esimerkiksi älypuhelimet, lapseni koulussa niitä ei käytetä lainkaan. Niitä ei saa edes ottaa repusta koulupäivän aikana. Niitä ei viedä välitunnille eikä todellakaan katsota tunneilla.

Minun lapseni koulu siirtyi nyt syksyllä uuteen rakennukseen, jossa ei ole luokkahuoneita, vaan oppilaat ovat yhdessä yhteistilassa ja saavat valita missä tekevät tehtäviä, siis kirjastossa tai ruokalassa tai jossain nurkkauksessa. Tämä sopii ainakin omalle lapselleni tosi hyvin, koska hän pääsee kaveriensa kanssa omaan rauhaan pois häiriköiden metelistä, ja hän myös tykkää kun koko päivää ei ole "vangittu" yhteen paikkaan. Tehtävät näyttävät sujuvan yhtä hyvin kuin aiemmassa koulussakin, mutta lapsi menee kouluun ja palaa sieltä paremmalla mielellä. Ilmeisesti nuo levottomammat lapset ovat myös rauhallisempia, kun vaikka uskonnontunti pidetään välillä liikuntasalissa eivätkä joudu istumaan niin paljoa pulpetissa.

Eniten minua kuitenkin hämmentää se, että Wilman perusteella monet vanhemmat eivät juurikaan seuraa lastensa oppimista. Siellä on edelleen pyyntöjä, että voisitteko kerrata kotona kuukausia (!!!) tai kymppipareja tai kertotauluja. Tai että monelta on yhä palauttamatta lukupassi, jonka deadline oli lokakuussa. Samat lapset saavat surkeita numeroita kokeista kerta toisensa jälkeen ja istuvat läksykerhossa ( = käytännössä jälki-istunto jossa tehdään tekemättömät kotitehtävät) joka viikko, ilman että kotona kukaan reagoi, että pitäisiköhän nyt vähän katsoa sen lapsen oppimisen perään.

Alakoulu ainakin vaikuttaa niin helpolta, että ei niitä asioita oikein voi olla tajuamatta, jos tekee läksyt kunnolla. Ainakin itse vilkaisen säännöllisesti läksyt läpi, ja jos vaikka matikassa näyttää, että lapsi on tehnyt paljon virheitä tietyissä tehtävissä, niin kyllä me kerrataan se asia yhdessä. Ei niitä koulussa kukaan tarkasta, ja muuten osaamattomuus paljastuu vasta kokeessa. Mutta kaikki vanhemmat eivät näytä reagoivan edes silloin.

Samoin vanhempainilloissa näyttää käyvän vain noin 10 - 20 % vanhemmista. Niitä järjestetään 2 kertaa vuodessa, joten ei se olisi iso vaiva. Meidän lapsen koulu on pikkukunnassa pientaloalueella, jossa on ihan hyvin pärjääviä kantasuomalaisia perheitä naapurustosta ja ympäröivältä maaseudulta. Eli esimerkiksi vanhempien huono kielitaito ei voi olla syynä siihen, että lasten koulumenestys ei kiinnosta.

En käy juuri vanhempainilloissa eikä tulisi mieleenkään tarkistaa lasten läksyjä jos ei erikseen pyydetä. Toisen keskiarvo on lähempänä kymppiä kuin ysiä, ja toisellakin koulu on aina mennyt hyvin. Lapset on erilaisia ja kasvatustyylit myös, fiksujen muksujen kanssa olen aina ajatellut että omaa tulevaisuuttaan he tekee eikä minun, ja sisäsyntyinen motivaatio on paras säilytettäväksi sillä ulkoinen voi huonolla tuurilla hävittää sen.

Lukupassitkin on tainnut jäädä muuten usein täyttelemättä, kun ei kukaan muista, vaikka lapset lukee joka päivä omaksi ilokseen milloin mitäkin.

No eihän tämä sinua koskekaan, jos lapsesi kerran pärjäävät itsekin. Mutta toimisitko samoin, jos wilma olisi punaisena unohduksia, kokeista tulisi vitosta ja joka viikko oltaisiin jälki-istunnossa? Jos lapsesi eivät olisi lukeneet ikinä yhtäkään kirjaa, ei omaksi ilokseen eikä edes käskettynä? Jos 4-luokkalainen ei vielä osaisi kuukausia eikä kertotauluja? Yhäkö ajattelisit, että omapa on asiansa, hoitakoot itse koulunsa? Näistä lapsista tässä oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole alakoululaisen vanhempi mutta olen toiminut tutorina useammalle alakoululaiselle joiden rikkaat vanhemmat ovat halunneet palkata heille lisäopetusta. (Olen yliopisto-opiskelija).

Liian pirstaleiset opetussuunnitelmat, liian suuret ja hälyisät ryhmät, liikaa painotusta itseohjautuvuudelle.

Lisään että opettamani lapset eivät todellakaan ole olleet mitään huonoja oppilaita vaan älykkäitä lapsia jotka ovat halunneet lisähaastetta ja joiden vanhemmat kokevat ettei peruskoulu anna heille tarpeeksi pohjia lukioon ja yliopistoon. Mikä on näille lapsille hyvä, se on kaikki oppimisvelkaa tulevaisuuteen.

Olen itse huomannut vanhempana tämän. Koulun vaatimustaso on lisäksi niin tavattoman matala, että heidän tulee itse joko meidän vanhempien tai sitten tutoreiden avulla kehittää osaamistaan. Ja tämä ei todellakaan ole opettajien "vika".

Tämä on off topic, pahoittelen, mutta nämä teidän tärkeät viestinne saavat oikeasti karvat nousemaan pystyyn. Tässä ollaan näköjään kovaa kyytiä menossa takaisin ei edes luokkayhteiskuntaan vaan 1800-luvun sääty-yhteiskuntaan, jossa rahalla saa ostettua yksityisopettajia vaikka joka aineeseen. Vain rikkailla - ja tässä jo vuonna 2023 hyvin kaukonäköisillä - vanhemmilla on varaa tarjota lapselleen paitsi koulutus niin myös laaja-alainen sivistys: teatteri, taidemuseot, historiamuseot, klassisen musiikin konsertit tai instrumentin soittaminen.

Oli aika, 1970-80-luvuilla ja vielä 1990-luvuillakin, että peruskoulu piti huolen myös pelkkää opetussuunnitelmaa laajemmasta sivistyksestä (ja jo aiemmin mainitsemani kirjastolaitos osaltaan). Nyt vaikuttaa siltä, että edes opetussuunnitelman minimivaatimukset (luku- ja kirjoitustaito) eivät täyty koko ikäluokan osalta.

Paluuta menneeseen tämä on siltä osin, että ennen 1900-lukua vain rikkaimmilla oli mahdollisuus ja ymmärrystä laittaa lapset tutustumaan ja opettelemaan klassista sivistystä. Briteistä ja USA:sta lähetettiin nuorisoa Euroopan kiertomatkoille, eli kaikki keskeiset museot ja historialliset nähtävyydet piti nähdä.

Tuo, että rikkaat vanhemmat palkkaavat yliopisto-opiskelijoita tuutoroimaan lapsilleen sen, mitä näiden pitäisi oppia peruskoulussa, on todella hälyttävää. (Tarkoitukseni ei ole kritisoida noita vanhempia eikä myöskään yliopisto-opiskelijoita, todella hienoa, että vanhemmat kantavat vastuunsa ja että opiskelijat laittavat jo opiskeluaikanaan "hyvän kiertoon" eli opettavat lapsille oppimaansa.)

Jotain pitää kouluissa tapahtua, aivan ehdottomasti, että ei tarvitsisi muutaman kymmenen vuoden päästä Suomessa ottaa Säätytaloa nimensä mukaiseen  käyttöön.

Olen se jolle vastasit ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. On todellakin karmaisevaa, kuinka Suomen tasa-arvoinen koulujärjestelmä on tuhoutunut. En kuitenkaan pysty tasa-arvon nimissä jättää lapsiani nykyisen koululaitoksen armoille, vaan pyrin omasta takaa takaamaan heille samanlaisen koulutuksen mitä itse sain vielä 80 -luvulla. Rehellisyyden nimissä, olen kyllä asian kanssa kipuillut, kun jouduimme koulushoppailemaan erittäin levottoman lähikoulun vuoksi. 

Näkisin kuitenkin, että varallisuutta suurempi erottava tekijä tulee olemaan mainitsemasi "vanhempien kaukonäköisyys" ja kiinnostus lapsiensa koulutusta kohtaan. Meillä ei esim. ole varaa ulkopuolisiin tutoreihin, mutta pyrimme kannustamaan ja ohjaamaan lapsia itse. Meillä luetaan, harrastetaan musiikkia, käydään museoissa ja konserteissa. Vaatteita ja elektroniikkaa kierrätetään ja siitä säästyvä raha laitetaan lasten osakerahastoihin, jne. Lasten kanssa keskustellaan paljon ja lapsilta myös vaaditaan vastuun ottamista koulutyöstä, harrastuksista ja kotitöistä. 

Saattaa olla, että pieleen menee ja traumoja heille kuitenkin syntyy. Välillä tuntuu, että meidän perhe elää kasvatusmetodeissaan juurikin tuolla 1900 -luvulla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liika ruutuaika.

Ap, lue kirjoja ja askartele sen lapsen kanssa, ei tabletteja tai puhelimia naaman eteen.

Kiitos vinkistä! Olenkin jo ihan pienestä saakka hänen kanssa lukenut kirjoja ja askarrellut, mutta voisin lisätä niiden tekemistä vielä entisestään. Ap

Lue myös itse kirjoja, ole esimerkkinä. Lapsi oppii matkimalla.

Juuri tänään Ylellä on surullinen uutinen siitä, että kirjastojen lainausmäärät ovat vähentyneet. Kirjastoja joudutaan tulevaisuudessa sulkemaan. Vanhemmat, lukekaa itsekin ja ottakaa lapsi mukaan kirjastoon! Vähemmän kännykän selaamista, enemmän yhdessäoloa.

Storytel ja muut on niin halpoja, että sieltä saa kirjan kuin kirjan luettavaksi tai kuunneltavaksi. Heti.

Ilman että pitää taapertaa kirjastoon tai jonottaa jotain tiettyä kirjaa. 

Se että kirjastosta ei paperikirjoja enää niin haeta, ei tarkoita suoraan etteikö ihmiset lukisi. 

Viestisi kuvaa nykyajan ajatusmaailmaa. Kirjastoon ei jakseta mennä, koska se on rasittavaa "taapertamista". Ei jakseta odottaa. Kaikki pitää saada heti.

Äänikirjan kuuntelu ei kehitä aivoja samalla tavalla kuin lukeminen.

Paperikirjasta oppii tutkimusten mukaan parhaiten.

Mitä huonoa siinä on, että minulla on kaikki kirjat saatavilla heti? Mikä siinä on huonoa? Voin oikeasti valita kymmenistä tuhansista kirjoista, vaikka illalla kun lapset nukkuu,  se aikahan olisi mahdoton lähteä kirjastoon. 

Sinusta puolestaan näkee sen luddiitti-asenteen, että kaikki uusi tekniikka on pirullista, eikä oteta edes selvää, mitä Nexstoryt ja Storytelit sisältää, tuomitaan vaan suoraan. Siellä on esim sellaisia kirjoja, joita ei Suomesta kirjastosta tai kirjakaupoista saa (ei välttämättä löydy edes amazonilta) ....mutta jos ei osaa lukea kuin suomeksi, ei tätä tietenkään tule ajatelleeksi. 

E-kirjojen ja äänikirjojen käyttäjät ovat sinusta siis vain saamattomia ihmisiä kun eivät konkreettisesti käy kirjastossa?

Moni ei edes pääse kirjastoon, väestö ikääntyy, ja koko ajan enemmän ja enemmän on niitä joille kirjastoreissu ei olekaan pala kakkua. Ei ole ihan yksi taikka kaksi ihmistä, joille kirjastot on vaikeasti saavutettavia. Tai että joku käyttää äänikirjoja siksi, ettei näe lukea tai on vaikka paha lukihäiriö? 

Huomaatko olevasi syrjivä tuon ajattelusi kautta, sinusta lukea saa vain terveet ihmiset, ne jotka pääsevät kirjastoon, ne joilla on toimivat jalat ja hyvä näkö? 

Ihme rähjäystä. Tottakai AINA on poikkeuksia, joku ei pääse kirjastoon jne jne. Mutta sekä vuosikymmenten kokemus että tutkimukset osoittavat, että yksi syy Suomen 2000-luvun alun Pisa-menestykseen oli paitsi koulutetut ja itsenäiset opettajat myös maailman mittakaavassa hyvin harvinainen kirjastolaitos lukuisine lähikirjastoineen. 1960-luvun Suomessa, jossa lähiöitä rakennettiin, ajateltiin koko kansan sivistystä ja joka ikiseen lähiöön tuli kirjasto. Lukemattomia ovat ne tarinat, joissa vähävaraisen ja/tai kouluttamattoman perheen lapsi on saanut kirjaimellisesti elämän eväät sieltä lähikirjastosta. Se on yksi osa ongelmaa, että kirjastoja ei ole enää kävelymatkan päässä, kun kaikki keskitetään isompiin yksikköihin.

Mitä tulee kirjaston tarjontaan, oma esimerkkisi kuvastaa sitä, että et oikeasti käytä kirjastoa, sen hakupalveluja, etkä tiedä, millä kaikilla kielillä sieltä löytyy kirjallisuutta. Lisäksi on hyvin surullista, että sinä et nähtävästi ole saanut kokea sitä hienoa tunnetta, kun olet kirjastossa - etenkin jonkun vieraan paikkakunnan pienessä tai suuressa kirjastossa, jossa arkkitehtuurikin saattaa olla uusi elämys - ja kävelet siellä hyllyjen välissä ja näet sen, mitä maailmalla on sinulle tarjota.

Sinä nimittäin väität, että tuo on mahdollista vain maksullisessa e- ja äänikirjapalvelussa. Ei ole, se on mahdollista missä tahansa kirjastossa. Ja Suomessa kirjaston käyttöön ja lainaamiseen ei tarvita kuukausimaksua. Kun 1990-luvun pahimmassa lamassa poliitikot miettivät säästökohteita, listalla yhtenä oli kirjastojärjestelmän tekeminen maksulliseksi. Paljon parjattu Viinanen teki silloin päätöksen, että kirjastosta ei leikata, siitä ei tehdä maksullista kenellekään.

Tämä meni todella off topic, mutta ap:lle tämän myötä vinkkinä, että käykää lapsenne kanssa vähintään kerran viikossa kirjastossa. Opeta lapsesi siihen, että kouluiässä hän voi mennä koulun jälkeen kirjastoon lukemaan. (Ap tosin vaikuttaa sen verran fiksulta, että tämä pitkällä tähtäimellä äärimmäisen tärkeä tapa on heillä jo käytössä.)

Jos joku katsoo Netflixiä niin se ei ole koskaan käyttänyt elokuvateattereita, niinkö? Käytkö pankissakin tiskillä, kun verkkopankissa ei oikeasti tunnu että käsittelee rahaa?

Melkoisia johtopäätöksiä vedät vain sen perusteella, että tämänhetkisessä elämäntilanteessa e-kirjat on minulla enemmän käytössä kuin kirjaston kirjat.

Ihan on sekin oikea syy, se että kaikkea ei vaan kirjastosta löydy. Yksi esimerkki kirjasta jota ei kotiseutuni alueellisesta kirjastopalvelusta (Vaski) löytynyt, Kennedyjen sukulainen Carole Radziwillin elämäkerta, sen bongasin sitten tällaisesta e-kirjahakemistosta. Englanniksi, ei ollut käännetty suomeksi. Erilaiset alakulttuurit on myös sellainen laji, että helpommin löytää kansainvälisestä e-kirjahakemistosta. Vaikka Suomen kirjastomaailma hieno onkin.

Olen aina lukenut paljon, käyttänyt kirjastoja niin huvikseen kuin opintoihin liittyen, ja tämän hetkiseen elämäntilanteeseen todellakin sopii paremmin e-kirjat. Kahden taaperon kanssa käydään välillä oikeasti kirjastossa, mutta silloin käydään vain nopeasti lastenosastolla. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta nyt nauttia arkkitehtuurista kirjastokäynneillä.

Itselleni valitsen luettavaa ajan kanssa sieltä Storytelistä / Nexstorysta.

Jep, myönnän että tein virheen, mutta et kertonut kaikkea tuota aiemmassa kommentissasi. Itse asiassa et kertonut mitään tuosta kommentissasi. Siksi tekstisi antoi sinusta kuvan alaluokkaisena rähjääjänä, joka halusi erottaa itsensä rahvaasta kertomalla osaavansa lukea englanniksi ja tietämällä sanan luddiitti. Enkä ole se, jolle aiemmin vastasit. Koin kuitenkin tarpeelliseksi tulla puolustamaan suomalaista kirjastolaitosta, koska vaikutit tosiaan viestisi perusteella ihmiseltä, joka ei siitä tiedä eikä sitä osaa arvostaa.

Se, että sinulla juuri tällä hetkellä ei ole aikaa käydä kirjastossa ja siksi käytät e- ja äänikirjapalveluita, ei ole välttämättä kaikkien muiden todellisuutta. Lisäksi aiemman kommentoijan näkemys siitä, että äänikirjan kuuntelu ei korvaa lukemista, oli ihan asiallinen ja tutkimustulosten (ja arkijärjen) mukainen.

Helpottavaa kuulla, että olet käyttänyt kirjastoja. Ja hyvä, jos koet saavasi tarvitsemasi palvelun e- ja äänikirjapalveluista.

Vai niin. Kursiivin käyttökö teki tekstistä "rähjäystä"? 

Sinä kun luet niin paljon, oletko useinkin nähnyt kursiivia käytetyn nimenomaan rähjäämisen tehokeinona?  :D

Niin, en kertonut noita asioita ensimmäisessä kommentissani, silti vedit ihan huoletta johtopäätöksen, etten ole edes käynyt kirjastoissa. Ja aloit tavaamaan auki, kuin lapselle, millainen kirjastojärjestelmä meillä Suomessa on. Ehkä jatkossa et tee ihmisistä hätiköityjä johtopäätöksiä?

Kyllä sinustakin tietynlaisen kuvan sai, kun maalailet paperintuoksuisia ja arkkitehtonisia tunnelmia kirjastokäynnistä, aivan kuin vain sinä olisit tullut koskaan ajatelleeksi näitä. Kyllä se tuli erittäin selväksi, että pidit minua alaluokkaisena. Ja minä pidän sinua ihmisenä, joka ei näe omasta kuplastaan erilaisuutta ja joka vieroksuu uutta tekniikkaa. Luddiitti -sana on ihan tavallinen minulle. En nyt kerro mistä kontekstista sen viimeeksi luin, kun nyt tiedän, että sinulla on tapana tehdä luonnekuvauksia muista ihmisistä ihan yhden lauseen perusteella. 

Mitähän noihin alentuviin kommentteihisi pitäisi sanoa. :) Että olet ihan helpottunut. Loppuun asti tyylisi pitää, puhut ylhäältä alas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen monesta keskustelun asiasta samaa mieltä, kuten että yksi isoimmista ongelmista on se, että erityiset eivät pääse heille paremmin sopiville luokille. Opettajan ajasta menee liikaa siihen, että yritetään saada joku lapsista pois pöydän alta ja pari muuta aloittamaan tehtävien teko.

Harmittaa myös, että lapsilta vaaditaan liian vähän. Eli läksyjä tulee tosi vähän ja kirjoissa edetään hitaasti, mikä johtaa siihen, että loppupään kappaleet jäävät kokonaan tekemättä ja tehtäväkirjoista on vain osa tehtävistä tehty. Nyt esimerkiksi äidinkielen kirjasta ollaan tehty kolmasosa ja ruotsista ja historiasta ehkä neljäsosa. Ei niitä millään saada kevään aikana kirittyä kiinni.

Mutta sitten monet tässä esille nousseista aiheista eivät oman kokemukseni mukaan ole niin isoja ongelmia. Esimerkiksi älypuhelimet, lapseni koulussa niitä ei käytetä lainkaan. Niitä ei saa edes ottaa repusta koulupäivän aikana. Niitä ei viedä välitunnille eikä todellakaan katsota tunneilla.

Minun lapseni koulu siirtyi nyt syksyllä uuteen rakennukseen, jossa ei ole luokkahuoneita, vaan oppilaat ovat yhdessä yhteistilassa ja saavat valita missä tekevät tehtäviä, siis kirjastossa tai ruokalassa tai jossain nurkkauksessa. Tämä sopii ainakin omalle lapselleni tosi hyvin, koska hän pääsee kaveriensa kanssa omaan rauhaan pois häiriköiden metelistä, ja hän myös tykkää kun koko päivää ei ole "vangittu" yhteen paikkaan. Tehtävät näyttävät sujuvan yhtä hyvin kuin aiemmassa koulussakin, mutta lapsi menee kouluun ja palaa sieltä paremmalla mielellä. Ilmeisesti nuo levottomammat lapset ovat myös rauhallisempia, kun vaikka uskonnontunti pidetään välillä liikuntasalissa eivätkä joudu istumaan niin paljoa pulpetissa.

Eniten minua kuitenkin hämmentää se, että Wilman perusteella monet vanhemmat eivät juurikaan seuraa lastensa oppimista. Siellä on edelleen pyyntöjä, että voisitteko kerrata kotona kuukausia (!!!) tai kymppipareja tai kertotauluja. Tai että monelta on yhä palauttamatta lukupassi, jonka deadline oli lokakuussa. Samat lapset saavat surkeita numeroita kokeista kerta toisensa jälkeen ja istuvat läksykerhossa ( = käytännössä jälki-istunto jossa tehdään tekemättömät kotitehtävät) joka viikko, ilman että kotona kukaan reagoi, että pitäisiköhän nyt vähän katsoa sen lapsen oppimisen perään.

Alakoulu ainakin vaikuttaa niin helpolta, että ei niitä asioita oikein voi olla tajuamatta, jos tekee läksyt kunnolla. Ainakin itse vilkaisen säännöllisesti läksyt läpi, ja jos vaikka matikassa näyttää, että lapsi on tehnyt paljon virheitä tietyissä tehtävissä, niin kyllä me kerrataan se asia yhdessä. Ei niitä koulussa kukaan tarkasta, ja muuten osaamattomuus paljastuu vasta kokeessa. Mutta kaikki vanhemmat eivät näytä reagoivan edes silloin.

Samoin vanhempainilloissa näyttää käyvän vain noin 10 - 20 % vanhemmista. Niitä järjestetään 2 kertaa vuodessa, joten ei se olisi iso vaiva. Meidän lapsen koulu on pikkukunnassa pientaloalueella, jossa on ihan hyvin pärjääviä kantasuomalaisia perheitä naapurustosta ja ympäröivältä maaseudulta. Eli esimerkiksi vanhempien huono kielitaito ei voi olla syynä siihen, että lasten koulumenestys ei kiinnosta.

En käy juuri vanhempainilloissa eikä tulisi mieleenkään tarkistaa lasten läksyjä jos ei erikseen pyydetä. Toisen keskiarvo on lähempänä kymppiä kuin ysiä, ja toisellakin koulu on aina mennyt hyvin. Lapset on erilaisia ja kasvatustyylit myös, fiksujen muksujen kanssa olen aina ajatellut että omaa tulevaisuuttaan he tekee eikä minun, ja sisäsyntyinen motivaatio on paras säilytettäväksi sillä ulkoinen voi huonolla tuurilla hävittää sen.

Lukupassitkin on tainnut jäädä muuten usein täyttelemättä, kun ei kukaan muista, vaikka lapset lukee joka päivä omaksi ilokseen milloin mitäkin.

No eihän tämä sinua koskekaan, jos lapsesi kerran pärjäävät itsekin. Mutta toimisitko samoin, jos wilma olisi punaisena unohduksia, kokeista tulisi vitosta ja joka viikko oltaisiin jälki-istunnossa? Jos lapsesi eivät olisi lukeneet ikinä yhtäkään kirjaa, ei omaksi ilokseen eikä edes käskettynä? Jos 4-luokkalainen ei vielä osaisi kuukausia eikä kertotauluja? Yhäkö ajattelisit, että omapa on asiansa, hoitakoot itse koulunsa? Näistä lapsista tässä oli kyse.

Luettelemasi asiat tulee hoitaa jo vuosia, vuosia aikaisemmin.

Minulla on lapsi, jolla on lukivaikeus. Hän oppi lukemaan sujuvasti vasta nelosen alussa. Tätä ennen minä olin vanhempana käyttänyt eskarista saakka satoja ja satoja tunteja tiedon hankintaan ja lapsen opettamiseen ja kannustamiseen. Helppoa ei ollut, mutta nykyään kyseisen lapsen lempiharrastus on lukeminen. Koululla ei ollut resursseja joten vanhempana minun täytyi lapseni opettaa. Yhdessäkään vanhempien illassa en ole käynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Lue kirjoja lapsellesi ja näytä lukemisen mallia itse! Molempien vanhempien olisi hyvä näyttää mallia tässä. Hyvä lukutaito ennustaa hyviä oppimistuloksia. Lukutaito ja laaja sanavarasto on oikeastaan kaiken oppimisen perusta.. Pitää lukea paljon erilaisia kielirikkaita tekstejä.

Toistan:

Luin itse lapsena paljon, lukuharrastus on jatkunut läpi elämän.

Lapsilleni luin myös, hankin paljon kirjoja.

Kukaan lapsistani ei varsinaisesti alkanut harrastamaan lukemista.

Tämä myös näkyy lasteni lukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.

Eli ei se aina ole esimerkistä ja kannustuksesta kiinni, ajan henki vie.

Lukivaikeus myös tunnistetaan usein kpvin myöhään. Omalla lapsellani vasta lukiossa.

Peruskoulussa on vaatimustaso niin alhaalla.