Lue keskustelun säännöt.
Alakoululaisten vanhemmat. Miksi teidän mielestä oppimistulokset on romahtaneet?
12.01.2023 |
Olen viisivuotiaan pojan äiti ja kiinnostaisi jo nyt tietää asiaa hyvin läheltä seuranneilta, että miksi kouluissa oppimistulokset on viimeisen parin vuoden aikana romahtaneet. Ajattelin nimittäin, että asioita ennakoimalla voisi tukea lastani sitten koulussa hyvään oppimiseen.
Te, joilla on lapsi tällä hetkellä alakoulussa. Mikä teidän mielestä on syy oppimistulosten romahtamiselle ihan siis yksilötasolla? En ole niinkään kiinnostunut joidenkin tutkijoiden näkemyksistä tällä kertaa vaan ihan käytännön kokemuksista, että jos oma lapsesi ei ole oppinut kunnolla niin miksi.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liika ruutuaika.
Ap, lue kirjoja ja askartele sen lapsen kanssa, ei tabletteja tai puhelimia naaman eteen.
Kiitos vinkistä! Olenkin jo ihan pienestä saakka hänen kanssa lukenut kirjoja ja askarrellut, mutta voisin lisätä niiden tekemistä vielä entisestään. Ap
Lue myös itse kirjoja, ole esimerkkinä. Lapsi oppii matkimalla.
Juuri tänään Ylellä on surullinen uutinen siitä, että kirjastojen lainausmäärät ovat vähentyneet. Kirjastoja joudutaan tulevaisuudessa sulkemaan. Vanhemmat, lukekaa itsekin ja ottakaa lapsi mukaan kirjastoon! Vähemmän kännykän selaamista, enemmän yhdessäoloa.
Silloin lapsena ei oikein tullut ajatelleeksi miten monen käden kautta ne kirjaston kirjat ovat kiertäneet. Nyt puistattaa ajatuskin tuoda niitä omaan kotiin.
Niin, kun se keuhkotuberkuloosikin on nyt vallalla Suomessa... Ei hyvää päivää. Toivottavasti hankit apua bakteerikammoosi ennen kuin tartutat sen lapsiisi. Tulee rajoittunut elämä lapsillesi, ja mahdollisesti isot terapiakulut. Ennaltaehkäisy kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteen oppilailta edellytetään että he itse asettavat tavoitteet- opettajan kanssa käydään keskustelu ja siinä oppilas sitten itse päättää että "no matikkaa pitäis kai enemmän harjoitella". Opettaja on tyytyväinen kun saa kirjattua jotain ylös. Kukaan KOULUSSA ei seuraa oppimista tai anna mitään tavoitteita, kaikki on aina hyvin. Jos kotona ei panosteta niin hyvin nopeasti tippuuu kelkasta lapset.
Lapset tarvitsee kurin, järjestyksen ja ennakoitavuuden. Oppitunnit ja kokeet. Oppilailta pitää vaatia, ei voi olettaa että YrjöPetteri oppii paremmin kun saa syljeskellä roikkuen verhoista ja Annikki on niin ujo ettei siltä voi olettaa että sanoisi sanaakaan oppitunnilla. Omat lapset valittaa kotona kuinka koulussa on rauhatonta ja osa opettajista ei pidä mitään kuria, eikä meidän lapset ole edes sieltä hiljaisemmasta päästä itse. Ylä-astelainen on saanut luvan kuunnella musiikkia kuulokkeista että pystyy keskittymään tehtäviin TUNNILLA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liika ruutuaika.
Ap, lue kirjoja ja askartele sen lapsen kanssa, ei tabletteja tai puhelimia naaman eteen.
Kiitos vinkistä! Olenkin jo ihan pienestä saakka hänen kanssa lukenut kirjoja ja askarrellut, mutta voisin lisätä niiden tekemistä vielä entisestään. Ap
Lue myös itse kirjoja, ole esimerkkinä. Lapsi oppii matkimalla.
Juuri tänään Ylellä on surullinen uutinen siitä, että kirjastojen lainausmäärät ovat vähentyneet. Kirjastoja joudutaan tulevaisuudessa sulkemaan. Vanhemmat, lukekaa itsekin ja ottakaa lapsi mukaan kirjastoon! Vähemmän kännykän selaamista, enemmän yhdessäoloa.
Storytel ja muut on niin halpoja, että sieltä saa kirjan kuin kirjan luettavaksi tai kuunneltavaksi. Heti.
Ilman että pitää taapertaa kirjastoon tai jonottaa jotain tiettyä kirjaa.
Se että kirjastosta ei paperikirjoja enää niin haeta, ei tarkoita suoraan etteikö ihmiset lukisi.
Viestisi kuvaa nykyajan ajatusmaailmaa. Kirjastoon ei jakseta mennä, koska se on rasittavaa "taapertamista". Ei jakseta odottaa. Kaikki pitää saada heti.
Äänikirjan kuuntelu ei kehitä aivoja samalla tavalla kuin lukeminen.
Paperikirjasta oppii tutkimusten mukaan parhaiten.
Mitä huonoa siinä on, että minulla on kaikki kirjat saatavilla heti? Mikä siinä on huonoa? Voin oikeasti valita kymmenistä tuhansista kirjoista, vaikka illalla kun lapset nukkuu, se aikahan olisi mahdoton lähteä kirjastoon.
Sinusta puolestaan näkee sen luddiitti-asenteen, että kaikki uusi tekniikka on pirullista, eikä oteta edes selvää, mitä Nexstoryt ja Storytelit sisältää, tuomitaan vaan suoraan. Siellä on esim sellaisia kirjoja, joita ei Suomesta kirjastosta tai kirjakaupoista saa (ei välttämättä löydy edes amazonilta) ....mutta jos ei osaa lukea kuin suomeksi, ei tätä tietenkään tule ajatelleeksi.
E-kirjojen ja äänikirjojen käyttäjät ovat sinusta siis vain saamattomia ihmisiä kun eivät konkreettisesti käy kirjastossa?
Moni ei edes pääse kirjastoon, väestö ikääntyy, ja koko ajan enemmän ja enemmän on niitä joille kirjastoreissu ei olekaan pala kakkua. Ei ole ihan yksi taikka kaksi ihmistä, joille kirjastot on vaikeasti saavutettavia. Tai että joku käyttää äänikirjoja siksi, ettei näe lukea tai on vaikka paha lukihäiriö?
Huomaatko olevasi syrjivä tuon ajattelusi kautta, sinusta lukea saa vain terveet ihmiset, ne jotka pääsevät kirjastoon, ne joilla on toimivat jalat ja hyvä näkö?
Oman lapsen luokalla ainakin muutama sellainen jatkuvia häiriöitä aiheuttava lapsi, että opettajalla menee kohtuuttomasti aikaa näihin. Aika usein sijaisia (en ihmettele jos ope uupuu ja on siksi saikulla) ja sijaisten kohdalla meno tuplasti pahempaa.
Ei ole todella mitään sellaista häiriötä, että juteltaisi kaverin kanssa ja ope joutuisi usein huomauttamaan. Meininki on järkkyä: haistatellaan opelle, karataan luokasta ja koulusta kokonaan, käytetään fyysistä väkivaltaa, tuhotaan toisten töitä tai oppimateriaaleja. Kyseessä 5.lk.
Harmittaa todella näiden lasten puolesta, jotka osaavat käyttäytyä, kykenevät toimimaan ryhmässä ja haluavat oppia.
Kolmen lapsen vanhempana olen nähnyt ainakin sen muutoksen omaan kouluaikaan, että nykyisin kaiken maailman "ongelmatapaukset" tai muista syistä tukea tarvitsevat lapset integroidaan normaaleille luokille (ainakin omassa kaupungissamme). Omana aikana oli "tarkkis" ja "apukoulu". Toki näitä nimiä tuskin saisi nykyisin käyttää. Mutta käytöshäiriöiset laitettiin tarkkailuluokalle, jossa oli siihen hommaan pätevät ja koulutetut opettajat. Sama koski näitä erityistä tukea tarvitsevia lapsia, jotka pääsivät heille sopiviin ryhmiin. Suurin osa meni tietysti tavalliseen kouluun. Nyt kun nämä kaikki on laitettu lähikouluun samalle luokalle, niin ei ihme, ettei opettajat pärjää. Luokassa on rauhatonta ja opetus kärsii, kun 90% luokan opettajan energiasta kuluu tyyliin 1-2 oppilaan paimentamiseen. Opettajat rasittuvat ja palavat loppuun, vanhemmat ovat tyytymättömiä, lapset kärsivät, jne. Kierre on valmis.
Toinen nykyajan ongelma on mielestäni tasapäistäminen, mikä kyllä on osa tuota ensimmäistä ongelmaa. Kukaan ei saisi erottua positiivisella tavalla muista, koska jollekin voi tulla paha mieli. Esim. vielä 80-luvun lopulla kun olin itse alakoulussa, niin luokallamme oli poika, joka oli matematiikassa poikkeuksellisen hyvä. Opettaja antoi hänelle kirjan ulkopuolelta lisätehtäviä, joita toi kouluun mukanaan ja kannusti muutenkin poikaa kehittämään itseään matematiikassa. Eli ei laitettu jarruja päälle, opettajaa aidosti kiinnosti ja hän kannusti. Nykyisin opettajat eivät juuri kannusta kehittymään oppikirjoja enempää, jos edes sitä. Opettajilla ei tähän energia riitä ja jokainen työpäivä on heille selviytymistä.
Mikä tähän sitten on syynä? Vaikea sanoa, ainakin julkisuudessa puhutaan siitä, ettei rahat riitä pienempiin ryhmäkokoihin, koulunkäyntiavustajiin, jne. Eipä omana kouluaikana ollut mitään koulunkäyntiavustajia, mutta eipä myöskään ollut tätä integrointia ja tasapäistämistä. Kuntien rahat menevät sosiaalipuolen menoihin, eikä muualle riitä kuin jämiä. Mielestäni opettajat ovat tässä kokonaisuudessa pelinappuloita ja kärsijöitä ovat omat koululaisemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on.
Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan.
Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita.
Nää on tosi opettajakohtaisia juttuja. Itse opetin viime vuonna 2. lk keväällä kellonajat ja matikan kokeeseen laitoin muistaakseni kaksi tehtävää kellonajoista. Muuten oli normilaskuja. Hinkattiin kellotaulua pari viikkoa erilaisten tehtävien parissa. Laskettiin myös kellonaikoihin liittyviä laskuja.
Minä olin luullut, että kellotaulu ja kellonajat opetetaan jo eskarissa. Itse opetin lapselleni ne kotona nyt jo ennen eskaria. Ja aikoinaan kun itse olin eskarissa 80-luvulla ne opetettiin siellä. Milloin ne siirtettiin kouluun opetettavaksi?
ApMitä lapsesi tekee kun muut opettelee? Häirii muita?
Monen lapsen "osaaminen" on enenen kouluikää ns ulkoa opittua kronologisessa järjestyksessä. Pyydä lasta esim luettelemaan kuukauden heinäkuusta eteen päin. Ja lapset jotka osaavat lukea ennen kouluikää on sitten vaikeuksia kielten ja kirjoittamisen kanssa.
No höpö höpö taas. Suomessa koulu alkaa poikkeuksellisen myöhään, monissa maissa lapset lukevat ja laskevat jo paljon aiemmin, enkä ole huomannut että juuri suomalaiset olisivat erityisen neroja, hyviä kirjoittamaan ja erityisen kielitaitoisia. Nykynuorista varsinkin voisi sanoa että päin vastoin.
Minä opin viisivuotiaana lukemaan aivan sujuvasti. Ei minua opetettu, mutta luultavasti opin siinä sivussa, kun hoitopaikassani perheen tytär aloitti ekaluokan ja opetteli lukemaan. Kai olin katsellut ja kuunnellut sitä ja opin samalla.
Puhun viittä vierasta kieltä, joista kolmea oikein hyvin. Enkunnumeroni oli aina kiitettävä, lukion päättötodistuksessa 10 ja kirjoitin laudaturin.
Omat lapseni opetin lukemaan, kun he olivat 6. Ihan siksi, että tiesin omasta kokemuksesta, miten kiva on kouluun mennessä jo osata. Ja onhan lukeminen mukavaa ja hyödyllistä muutenkin, jo kuusivuotiaana. Ja aivan hyvin hekin ovat kielissä pärjänneet, keskimääräistä paremmin. Toinen on opiskellut japaniakin.
Suurin osa oppilaista varmaan oppisi parhaiten perinteisellä menetelmällä, eli "kalvosulkeisilla" ja itse kirjoitetuilla muistiinpanoilla! Ja kokeisiin "pänttäämisellä" eli suomeksi lukemalla!
Nykyajan opsissa ei enää vaadita käsin kirjoittamista. Harvoin joutuu oikeasti edes kuuntelemaan kunnolla tai lukemaan...
Ennen numerot perustui kokeisiin. Nykyään on paljon enemmän projekteja ja ryhmätehtäviä. Kiitettävän oppilaat saa näistä kiitettävän lähes sluibailemalla, vaikka eivät opi yhtä paljon, kuin entisaikojen "hikari" olisi oppinut vanhan ajan koulussa. Keskivertotyypit ja loput porukasta ei opi puoliakaan näistä "projekteista" ja ryhmätöistä.
Meillä oli toimiva koulu. Miksi se piti pilata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että nykyisin mennään hitaimman mukaan. Ennen nämä laitettiin omille luokilleen.
Niin ja jätettiin suosiolla luokalle. Missäköhän vaiheessa tuosta tavasta on luovuttu? Mielestäni se, että luokalle ei jätetä vaan ennemmin annetaan "armovitosia", heikentää koko ikäluokan oppimistuloksia ja motivaatiota. Kun aikoinaan oli uhkana ehdot - eli kesäloman käyttäminen pänttäämiseen ja kokeeseen - jos arvosana ei ollut riittävä, ja sen takalautana vielä vuoden kertaaminen pienempien kanssa, se varmasti sai monen tsemppaamaan enemmän. Ja ne, jotka eivät joko motivaatio- tai oppimishaastesyistä tsempanneet, kävivät sitten sen ylimääräisen vuoden ja heidän arvosanansa sitten vuodenkin päästä kuvastivat sitä todellista osaamista. Ja jos joku ei vaan oppinut, sitten erityisluokalle. Muut menivät sen yhdessä sovitun mallin mukaan, ja jos siinä ei pysynyt, sai henkilökohtaisia seuraamuksia.
Nyt kun tuosta on luovuttu, sanoohan sen järkikin, että niitä tapauksia, "joita koulu ei kiinnosta", ei kohtaa mikään negatiivinen kohtalo, vaikka vetäisivät kaiken ihan läskiksi, tulee massamittaisesti enemmän. Veikkaan että samasta ilmiöstä on kyse, jos/kun oppilaita ei enää laiteta siivoamaan sotkujaan tai korjaamaan/maksamaan hajottamiaan paikkoja. Ei tarvitse vastata enää yhtään mistään.
Villi veikkaukseni on, että jos palautetaan ehdot ja luokalle jättäminen, pisatulokset sun muut kääntyvät muutaman vuoden jälkeen noususuhdanteisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liika ruutuaika.
Ap, lue kirjoja ja askartele sen lapsen kanssa, ei tabletteja tai puhelimia naaman eteen.
Kiitos vinkistä! Olenkin jo ihan pienestä saakka hänen kanssa lukenut kirjoja ja askarrellut, mutta voisin lisätä niiden tekemistä vielä entisestään. Ap
Lue myös itse kirjoja, ole esimerkkinä. Lapsi oppii matkimalla.
Juuri tänään Ylellä on surullinen uutinen siitä, että kirjastojen lainausmäärät ovat vähentyneet. Kirjastoja joudutaan tulevaisuudessa sulkemaan. Vanhemmat, lukekaa itsekin ja ottakaa lapsi mukaan kirjastoon! Vähemmän kännykän selaamista, enemmän yhdessäoloa.
Storytel ja muut on niin halpoja, että sieltä saa kirjan kuin kirjan luettavaksi tai kuunneltavaksi. Heti.
Ilman että pitää taapertaa kirjastoon tai jonottaa jotain tiettyä kirjaa.
Se että kirjastosta ei paperikirjoja enää niin haeta, ei tarkoita suoraan etteikö ihmiset lukisi.
Ja minkähän takia e-kirjojen lukemista alapeukutetaan?? Nekö ei nyt sitten olekaan oikeita kirjoja?
Ai lisää ruudun tuijottamista? Joo ei ole sama asia kuin lukea oikeaa kirjaa. Jo se ruudun ns. sininen valo on huono juttu pidempään tuijottaessa.
Kun odotan lasten nukahtavan (pimeässä huoneessa) niin mun on sattumoisin aika paljon helpompi lukea valaistulta padilta, kuin paperikirjaa. Paperikirjan kanssa tarvitsen otsalampun ja lukulasit. Koen sen kyllä hankalammaksi. Padilta saan tekstikoon ja valaisuuden säädettyä niin ettei silmät kyllä kovin rasitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei puhu vanhemman ensisijaista tehtävästä? Esim kellotaulun tuntemisen sijaan olisi tärkeämpää, että lapsi osaa olla ryhmässä, tulla toimeen muiden kanssa, olemaan erossa vanhemmistaan ja toimimaan ilman tätä, jne...
Koulumenestyksen kannalta esim lukutaito tai -taidottomuus ei ole merkittävää vielä ensimmäisten luokka-asteiden kohdalla. Nyt teette asioita, jotka tulee lapselta luonnostaan ja hän kokee ne mielekkääksi.
Osalla lapseni kavereista on rajoittamaton ruutuaika kotonaan. Ongelmallista, jos oma lapsi käy siellä koulun jälkeen, niin sitten pelaavat vain... Jos tulevat meille, niin noista rajoittamattoman ruutuajan lapsista huomaa, että he eivät oikein osaa tehdä mitään muuta. Kun lapseni ehdottaa jotakin leikkiä tai lautapeliä, legoilla rakentelua tai ulkona hippaa, niin he vain kyselevät, eikö olisi jotakin pelikonetta...
Lapseni koulussa ei ainakaan pikkukoululaiset saa käyttää kännykkää ilman opettajan lupaa, siis välitunnillakaan. Se on mielestäni hyvä, koska silloin välitunnit kuluvat fyysisissä leikeissä eikä istuta aidalla puhelimen kanssa. Mutta mitä olen muiden tuttujen kanssa jutellut, kaikissa kouluissa ei ole tällaista sääntöä - lapset siis ensin istuvat 45 min luokassa, sitten istuvat 15 puhelimen ääressä välkällä, sitten taas oppitunnille jne.. Oppimisen kannalta olisi parempi, jos leikkisivät jotakin aktiivisesti välkän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entiset tarkkikset ovat nykyään samoissa luokissa ja opetuksesta ei tule mitään, hyvät oppilaat opiskelevat isenäisesti mm käytävällä tai ruokalassa, tässä jää paljon enemmän vastuuta kodin harteille, jossa on huolehdittava, että läksyt ja muut tehtävät tulee hoidettua, opettajien aika kuluu ihan muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen vanhempana olen nähnyt ainakin sen muutoksen omaan kouluaikaan, että nykyisin kaiken maailman "ongelmatapaukset" tai muista syistä tukea tarvitsevat lapset integroidaan normaaleille luokille (ainakin omassa kaupungissamme). Omana aikana oli "tarkkis" ja "apukoulu". Toki näitä nimiä tuskin saisi nykyisin käyttää. Mutta käytöshäiriöiset laitettiin tarkkailuluokalle, jossa oli siihen hommaan pätevät ja koulutetut opettajat. Sama koski näitä erityistä tukea tarvitsevia lapsia, jotka pääsivät heille sopiviin ryhmiin. Suurin osa meni tietysti tavalliseen kouluun. Nyt kun nämä kaikki on laitettu lähikouluun samalle luokalle, niin ei ihme, ettei opettajat pärjää. Luokassa on rauhatonta ja opetus kärsii, kun 90% luokan opettajan energiasta kuluu tyyliin 1-2 oppilaan paimentamiseen. Opettajat rasittuvat ja palavat loppuun, vanhemmat ovat tyytymättömiä, lapset kärsivät, jne. Kierre on valmis.
Toinen nykyajan ongelma on mielestäni tasapäistäminen, mikä kyllä on osa tuota ensimmäistä ongelmaa. Kukaan ei saisi erottua positiivisella tavalla muista, koska jollekin voi tulla paha mieli. Esim. vielä 80-luvun lopulla kun olin itse alakoulussa, niin luokallamme oli poika, joka oli matematiikassa poikkeuksellisen hyvä. Opettaja antoi hänelle kirjan ulkopuolelta lisätehtäviä, joita toi kouluun mukanaan ja kannusti muutenkin poikaa kehittämään itseään matematiikassa. Eli ei laitettu jarruja päälle, opettajaa aidosti kiinnosti ja hän kannusti. Nykyisin opettajat eivät juuri kannusta kehittymään oppikirjoja enempää, jos edes sitä. Opettajilla ei tähän energia riitä ja jokainen työpäivä on heille selviytymistä.
Mikä tähän sitten on syynä? Vaikea sanoa, ainakin julkisuudessa puhutaan siitä, ettei rahat riitä pienempiin ryhmäkokoihin, koulunkäyntiavustajiin, jne. Eipä omana kouluaikana ollut mitään koulunkäyntiavustajia, mutta eipä myöskään ollut tätä integrointia ja tasapäistämistä. Kuntien rahat menevät sosiaalipuolen menoihin, eikä muualle riitä kuin jämiä. Mielestäni opettajat ovat tässä kokonaisuudessa pelinappuloita ja kärsijöitä ovat omat koululaisemme.
Mun kouluaikana matematiikan kirjassa oli valmiina "plussatehtävät" nopeille tai taitaville laskijoille. Ne oli kirjan lopussa värikoodattuna. Olin itse kateellinen, kun muutamat oppilaat ehti aina tehdä nekin, kun itse olin vielä "tavallisissa" tehtävissä. Se sai yrittämään enemmän. Oli tervettä pientä kilpailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älypuhelimet ja kaikki kanavat mistä tuutin täydeltä tulee koko ajan jotain tekee lapsista ylivirittyneitä, huonosti nukkuvia, joille koulu on vaan yksi hassu osa-alue elämässä ja nämä kanavat tärkeimpiä. Tämä näin karrikoiden asiaa.
Kännykät koulussa on ylipäätään aivan naurettava juttu, pitäisi ihan kokonaan jättää jonnekin koko päiväksi ja keskittyä ihan kaikkeen muuhun. Tilannetta ei enää voida korjata ja pitäisi keksiä kouluun toimia, jolla oppiminen saataisiin jälleen paremmaksi. En kyllä tiedä mikä se oli.
Vierailija kirjoitti:
Se, että nykyisin mennään hitaimman mukaan. Ennen nämä laitettiin omille luokilleen.
Ei ainakaan meillä. Luokkakoot oli valtavia 70-luvulla, ja meidän luokasta yksi tyttö siirrettiin ns. apukouluun tokaluokalla. Hän oli kiltti ja kiva, mutta ilmeisesti hänellä oli isoja oppimisvaikeuksia.
Tarkkiksen tarpeessa olisi ollut meidän hyvin poikavaltaisesta luokasta iso osa, mutta ei silloin sellaisia edes ollut, ja kaikki 9 vuotta niitä häiriköitä hinattiin mukana. Ja opetus junnasi ja junnasi, ja meteli oli kaamea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liika ruutuaika.
Ap, lue kirjoja ja askartele sen lapsen kanssa, ei tabletteja tai puhelimia naaman eteen.
Kiitos vinkistä! Olenkin jo ihan pienestä saakka hänen kanssa lukenut kirjoja ja askarrellut, mutta voisin lisätä niiden tekemistä vielä entisestään. Ap
Lue myös itse kirjoja, ole esimerkkinä. Lapsi oppii matkimalla.
Juuri tänään Ylellä on surullinen uutinen siitä, että kirjastojen lainausmäärät ovat vähentyneet. Kirjastoja joudutaan tulevaisuudessa sulkemaan. Vanhemmat, lukekaa itsekin ja ottakaa lapsi mukaan kirjastoon! Vähemmän kännykän selaamista, enemmän yhdessäoloa.
Storytel ja muut on niin halpoja, että sieltä saa kirjan kuin kirjan luettavaksi tai kuunneltavaksi. Heti.
Ilman että pitää taapertaa kirjastoon tai jonottaa jotain tiettyä kirjaa.
Se että kirjastosta ei paperikirjoja enää niin haeta, ei tarkoita suoraan etteikö ihmiset lukisi.
Viestisi kuvaa nykyajan ajatusmaailmaa. Kirjastoon ei jakseta mennä, koska se on rasittavaa "taapertamista". Ei jakseta odottaa. Kaikki pitää saada heti.
Äänikirjan kuuntelu ei kehitä aivoja samalla tavalla kuin lukeminen.
Paperikirjasta oppii tutkimusten mukaan parhaiten.
Mitä huonoa siinä on, että minulla on kaikki kirjat saatavilla heti? Mikä siinä on huonoa? Voin oikeasti valita kymmenistä tuhansista kirjoista, vaikka illalla kun lapset nukkuu, se aikahan olisi mahdoton lähteä kirjastoon.
Sinusta puolestaan näkee sen luddiitti-asenteen, että kaikki uusi tekniikka on pirullista, eikä oteta edes selvää, mitä Nexstoryt ja Storytelit sisältää, tuomitaan vaan suoraan. Siellä on esim sellaisia kirjoja, joita ei Suomesta kirjastosta tai kirjakaupoista saa (ei välttämättä löydy edes amazonilta) ....mutta jos ei osaa lukea kuin suomeksi, ei tätä tietenkään tule ajatelleeksi.
E-kirjojen ja äänikirjojen käyttäjät ovat sinusta siis vain saamattomia ihmisiä kun eivät konkreettisesti käy kirjastossa?
Moni ei edes pääse kirjastoon, väestö ikääntyy, ja koko ajan enemmän ja enemmän on niitä joille kirjastoreissu ei olekaan pala kakkua. Ei ole ihan yksi taikka kaksi ihmistä, joille kirjastot on vaikeasti saavutettavia. Tai että joku käyttää äänikirjoja siksi, ettei näe lukea tai on vaikka paha lukihäiriö?
Huomaatko olevasi syrjivä tuon ajattelusi kautta, sinusta lukea saa vain terveet ihmiset, ne jotka pääsevät kirjastoon, ne joilla on toimivat jalat ja hyvä näkö?
Nyt oli kyse lapsista. Kirja on lapselle parempi kuin e-kirja, koska ruutuaikaa on rajoitettava mutta kirjaa ei.
Koulussa on liikaa "luovia" aineita (kaikkien pitäisi olla taitelijoita ja muusikkoja vähintään), kurittomuuden kautta tullutta melua ja häirintää, vaatimustaso "kympin" oppilaille ihan hullu, muille ei sitten sitä olekaan, älylaitteet häiritsevät koko ajan. Lapset syövät, nukkuvat ja ulkoilevat yös liian vähän terveellä tavalla.
Eli kotona voi vaikuttaa säännöillä, rauhottumisella esim. kirjojen parissa, hyvällä unella, kunnon ravinnolla, ulkoilulla, järkevillä eteenpäin vievillä lisätehtävillä ja iltaisin itse opettamalla.
Sitten ei muuta, kuin homekouluun aamulla taas katsomaan, miten joku kiipeää verhoissa, osa ei luovu luureistaan ja yksi kaivaa nenää lattialla kirkuen koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Entiset tarkkikset ovat nykyään samoissa luokissa ja opetuksesta ei tule mitään, hyvät oppilaat opiskelevat isenäisesti mm käytävällä tai ruokalassa, tässä jää paljon enemmän vastuuta kodin harteille, jossa on huolehdittava, että läksyt ja muut tehtävät tulee hoidettua, opettajien aika kuluu ihan muuhun.
Tottahan vanhempien vastuulla pitääkin olla se, että tarkistaa onko läksyt tehty.
Se on sitä kasvatusvastuuta, josta suurin osa on aina vanhemmilla, ei koululla.
Kasvatuksen puute, opettajalla ei saa olla mitään kuria, luokan häiriköt saavat apinoida ja häiritä muita.
Kumpi väitteistä?