Alakoululaisten vanhemmat. Miksi teidän mielestä oppimistulokset on romahtaneet?

Häiriköt erityisoppilaat pilaa muiden oppimisen: open ääni ei kuulu, katkaisevat opetuksen jatkuvasti huuteluillaan ja muulla sabotoinnilla.

Lähes kaikki opetusmateriaali ja kirjat diginä ja matsku ei ole ikätasolle sopivaa: paljon tekstejä, linkkejä ja sekavia tehtäviä, joita oppilas ei jaksa edes lukea. Seilaavat sitten muilla sivuilla.

Itseohjautuvuus mennyt liiallisuuksiin, enää ei opeteta, läksyjä ei tarkisteta ja toisaalta vaaditaan isojen tietokokonaisuuksien käsittelyä. Kaikki googlataan.

Keskittymiskyky, empatia ja käyttäytymistaidot ovat katoava luonnonvara. Koulussa pitäis olla kivaa, ei jakseta lausetta kirjottaa tai valmistautua kokeeseen.Huono numero on open vika.

Suuri osa opettajista on uupumisen partaalla, kun työtä vaikeuttaa em. syyt ja uudistukset + loputon kirjaaminen.

Vanhemmat on hukassa kasvatuksen kanssa ja sysää vastuun koululle.

Lähes joka luokassa on oppilaita, joiden kielitaito on heikko, syystä tai toisesta. Kieli on oppimisen väline, joten tämä vaikuttaa suuresti.

Säästöt tietenkin vaikuttavat luokkakokoihin, päteviä opettajia ei palkata alle vuoden sijaisuuksiin, kun säästöä tulee jne

Vierailija kirjoitti:

Paperikirjat takaisin. Paperikirjasta helppo lukea, tarkistaa aiempia asioita, alleviivata tärkeät jutut. Läppärinkäyttö ainoana oppimisvälineenä tuntuu itsestäni aikuisena hankalalta.

Ohjelmat jumittaa, koetilanteessa tapahtu joku häiriö ja levottomuus valtaa koululaiset ja opiskelijat.

Digielämää on jo niin paljon muutenkin nuorten elämässä että monen tunnin opiskelu ruudulla ei voi olla hyväksi silmille eikä muullekaan kropalle.

Tietokoneissa on myös aikuisen kannalta sellainen psykologinen ongelma, että koneiden nopeus antaa mielikuvan ja mallin ihmiselle, että a) hänenkin pitäisi olla nopea ja tehokas ja että b) kaiken pitää tapahtua silmänräpäyksessä. Myös tietokonepelit ovat äärettömän nopeita nykyään (lastenohjelmista puhumattakaan). Tilannetta pahentavat myös sähköpostin nopeus sekä pikaviestipalvelut, jotka nimensä mukaisesti toimittavat viestin pikana ja vieläpä näyttävät, onko vastaanottaja lukenut viestin. Kaikki tämä "nopeuttaa" elämää ympärillämme ja tekee meistä levottomia. Siis ihan meistä aikuisista, jotka olemme vaihtelevanikäisinä opetelleet käyttämään matkapuhelinta, tekstiviestejä, sähköposteja ja internetiä hakupalveluineen. Aivotutkijat puhuvat koko ajan siitä, miten nykyteknologia tekee meistä kärsimättömiä.

Tämä kaikki luo harhaa siitä, että oppiminen ja sen vaatima mieleen painaminen olisi nopeaa ja helppoa. Että sen pitäisi olla nopeaa ja helppoa, muuten on jossain vika. Sitten kun vielä haluamme tietenkin, että kaikki on paitsi nopeaa ja helppoa myös mukavaa, ja jos meillä ei ole mitään eikä ketään auktoriteettia vaatimassa mitään ja jos meidän teoistamme tai tekemättä jättämisistämme ei tule meille mitään käsinkosketeltavia, välittömiä seurauksia, mehän menemme tasan tarkkaan sen helpoimman mahdollisen reitin kautta, matalimman aidan mukaan.

Ja tämä ihan meillä aikuisilla. Olemme levottomia, ja jos saamme itse valita, suurin osa meistä tekee epätarkoituksenmukaisia valintoja. (Liikkumattomuuden ja sattumanvaraisen/herkkujensyömisen seuraukset näkyvät 5-10 vuoden viiveellä, stressi ja nukkumisongelmat toki näkyvät aiemmin.)

Jos tämä tilanne on aikuisilla, ja sama meno on myös lapsilla (toki vain osalla heistä), että tietokone tietää paremmin ja mistään ei tarvitse kantaa itse vastuuta, eikä mitään oikeastaan tarvitse enää painaa omaan mieleen, niin mikä järki ylipäänsä on olla koulussa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Hämmentävää. Oma viisivuotiaani osaa jo kellotaulun. Hurjaa, jos joskus kolmannella luokalla sitä kysytään sitten kokeessa. Periaatteessa kai fiksummille pitäisi eriyttää ylöspäin, mutta saako sellaista näin äitinä vaatia opettajalta?

Ap

Joo, poika kertoi saaneensa kympin matikankokeesta ja kehuin tietenkin, mutta kyllä mä vähän hämmästyin, kun näin sen kokeen. En nyt muista milloin hän olisi oppinut katsomaan viisarikelloa. Eskarissa varmaan viimeistään. En ole seurannut juurikaan pojan matikanläksyjä, koska se sujuu niin hyvin ja yhdessä tehtäviä läksyjä, kuten ääneen lukemista, on kaksikielisessä koulussa niin paljon, että isän hermot alkaa jo mennä...

Kellotaulun ja viisarikellon oppimisessa on se pieni ongelma, että kaikilla ei enää ole viisarikelloa. Ennen sellaisia oli jokaisessa kodissa useampia. Nykyään suuri osa kelloista näyttää ajan numeroilla, eikä viisarikelloa opita lähes itsestään kotona. Siksi kellotaulu ja viisarit vaativat aiempää enemmän opettamista koulussa.

Kuinka moni aikuinenkaan katsoo nykyään ajan viisarikellosta? Joillakin on tietysti rannekello, mutta ei kaikilla. Minäkin katson ajan yleensä joko tämän tietokoneen näytön oikeasta alakulmasta tai kännykän ruudulta. Makuuhuoneen kelloradiossa on numeronäyttö, samoin keittiön mikrossa ja liedessä. Ulkolämpömittarissa aika on numeroina. Olohuoneessa on kaksi viisarikelloa, mutta ne eivät näy kuin olehuoneessa. Ulkona saatan katsoa ajan jostain kellotornista tai bussipysäkin tai asemalaiturin kellosta. 

Maailma muuttuu. Kellotaulu olisi silti hyvä ymmärtää. Voi silti käydä niin, että viisarikelloista tulee samanlaisia historiallisia jäänteitä kuin hevosajoneuvoista ja ihmisvoimin tehdyistä maataloustöistä. 

Kolmasluokkalaisten ympäristöopin kokeessa kysyttiin viikonpäiviä. Ne tuskin ovat vanhentuneet, eikä pitäisi olla 9-vuotiaille kovin uutta.

Rahat menee lyhytnäköisiin projekteihin ja uudistuksiin, joilla muka paikataan näitä ongelmia. Itse juurisyihin, joita tässäkin ketjussa on lueteltu, ei kajota.

Koulut on pilattu. Yhteiskunta muuttunut huonoon suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Rahat menee lyhytnäköisiin projekteihin ja uudistuksiin, joilla muka paikataan näitä ongelmia. Itse juurisyihin, joita tässäkin ketjussa on lueteltu, ei kajota.

Mutta mikä ihme estää tekemästä näitä täysin ilmaisia muutoksia, jotka oikeasti parantaisi tilannetta:

-kännykkäkielto alakouluun koko koulupäivän ajaksi

-joka oppitunnille kaikille pakollinen hiljaa tekemisen vartti (sääntöä tahallaan rikkovat joutuvat vaikka siivoamaan luokan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole alakoululaisen vanhempi mutta olen toiminut tutorina useammalle alakoululaiselle joiden rikkaat vanhemmat ovat halunneet palkata heille lisäopetusta. (Olen yliopisto-opiskelija).

Liian pirstaleiset opetussuunnitelmat, liian suuret ja hälyisät ryhmät, liikaa painotusta itseohjautuvuudelle.

Lisään että opettamani lapset eivät todellakaan ole olleet mitään huonoja oppilaita vaan älykkäitä lapsia jotka ovat halunneet lisähaastetta ja joiden vanhemmat kokevat ettei peruskoulu anna heille tarpeeksi pohjia lukioon ja yliopistoon. Mikä on näille lapsille hyvä, se on kaikki oppimisvelkaa tulevaisuuteen.

Olen itse huomannut vanhempana tämän. Koulun vaatimustaso on lisäksi niin tavattoman matala, että heidän tulee itse joko meidän vanhempien tai sitten tutoreiden avulla kehittää osaamistaan. Ja tämä ei todellakaan ole opettajien "vika".

Tämä on off topic, pahoittelen, mutta nämä teidän tärkeät viestinne saavat oikeasti karvat nousemaan pystyyn. Tässä ollaan näköjään kovaa kyytiä menossa takaisin ei edes luokkayhteiskuntaan vaan 1800-luvun sääty-yhteiskuntaan, jossa rahalla saa ostettua yksityisopettajia vaikka joka aineeseen. Vain rikkailla - ja tässä jo vuonna 2023 hyvin kaukonäköisillä - vanhemmilla on varaa tarjota lapselleen paitsi koulutus niin myös laaja-alainen sivistys: teatteri, taidemuseot, historiamuseot, klassisen musiikin konsertit tai instrumentin soittaminen.

Oli aika, 1970-80-luvuilla ja vielä 1990-luvuillakin, että peruskoulu piti huolen myös pelkkää opetussuunnitelmaa laajemmasta sivistyksestä (ja jo aiemmin mainitsemani kirjastolaitos osaltaan). Nyt vaikuttaa siltä, että edes opetussuunnitelman minimivaatimukset (luku- ja kirjoitustaito) eivät täyty koko ikäluokan osalta.

Paluuta menneeseen tämä on siltä osin, että ennen 1900-lukua vain rikkaimmilla oli mahdollisuus ja ymmärrystä laittaa lapset tutustumaan ja opettelemaan klassista sivistystä. Briteistä ja USA:sta lähetettiin nuorisoa Euroopan kiertomatkoille, eli kaikki keskeiset museot ja historialliset nähtävyydet piti nähdä.

Tuo, että rikkaat vanhemmat palkkaavat yliopisto-opiskelijoita tuutoroimaan lapsilleen sen, mitä näiden pitäisi oppia peruskoulussa, on todella hälyttävää. (Tarkoitukseni ei ole kritisoida noita vanhempia eikä myöskään yliopisto-opiskelijoita, todella hienoa, että vanhemmat kantavat vastuunsa ja että opiskelijat laittavat jo opiskeluaikanaan "hyvän kiertoon" eli opettavat lapsille oppimaansa.)

Jotain pitää kouluissa tapahtua, aivan ehdottomasti, että ei tarvitsisi muutaman kymmenen vuoden päästä Suomessa ottaa Säätytaloa nimensä mukaiseen  käyttöön.

Erittäin tärkeä kommentti tämä sinun kirjoittama.

Sanoisin vielä, että kyse ei välttämättä ole edes varsinaisesti rahasta nykyään, koska nykyään on joukko ns. äkkirikkaita ja nousukkaita, joilla on kyllä rahaa, mutta joiden arvomaailmassa ja elämänpiirissä ns. korkeakulttuuri, tiede, taide ja laaja yleissivistys ei ole keskeisessä osassa. Tämä eroaa ajasta sata vuotta sitten. Sitten taas on tietty joukko vähemmän varakkaita, mutta sivistyneitä korkeakulttuurin harrastajia, jotka pyrkii kasvattamaan myös lapsensa tuohon arvomaailmaan ja elämänpiiriin.

On todella huolestuttavaa, jos ns. sivistyneistö alkaa eriytymään koko ajan vahvemmin muusta väestöstä, ja lapsen polku jompaan kumpaan määräytyy vain äidinmaidosta eli vanhemmista. Tämä on täysin vastoin peruskouluideologiaa.

Ap

Olen tuo yliopisto-opiskelija. Sanoisin että minulla on ollut tutoroitavia molemmista ryhmistä; joistain perheistä näkee heti että ovat ns 'sivistysperheitä' joissa harrastetaan paljon kulttuuria, lukemista tms. ja lapset monesti harrastavat jotain musiikkia tms.

Sitten on paljon varakkaita jotka painottavat etenkin matematiikkaa ja luonnontieteitä (olen itse matematiikan opiskelija ja etupäässä opetan sitä, toki alakoululaiselle mitä hän nyt sattuu tarvitsemaan), mutta ei välttämättä kulttuuria yleisemmin. Vanhempien ajatus on usein se että matematiikka on nykyään oleellisin aine yliopistoon pääsemisen kannalta.

Tuo matematiikan kuviteltu merkitys on aivan käsittämätön väärinkäsitys. Aika moneen yliopistoaineeseen vaaditaan riittävä arvosana yhdestä pääainetta vastaavasta lukioaineesta.  Lisäksi pisteitä saa muista aineista ja täysin ymmärrettävästi matematiikka kurssimäärältään isona aineena tuo paljon pisteitä, mutta ei se valintaa ratkaise.

Jos muistan oikein, englannin opiskeluun yliopistossa vaadittiin eximia englannista ja äidinkielestä. Jos niitä ei löydy, edes pitkän matematiikan laudatur ei tuo opiskelupaikkaa. Jos taas tarvittava äidinkielen ja englannin arvosana löytyy, paikka annetaan niille, joilla on parhaat pisteet. Pitäisikö valinnassa suosia hakijaa, jolla on laudatur vaikka terveystiedosta (pieni kurssimäärä) sen sijaan, että otetaan se, jolla on magna pitkästä matematiikasta (iso kurssimäärä)?

Mikään ei ole ratkaisevasti muuttunut entiseen verrattuna. Ennenkin opiskelupaikan saivat ne, jotka olivat pärjänneet lukiossa tai pääsykokeissa parhaiten. Aika harvassa olivat sellaiset hakijat, joilla oli rivi laudatureja muista aineista, mutta lyhyestä matematiikasta a tai b tai ei matematiikan arvosanaa lainkaan. Lyhyen matematiikankin laudatur tuo aika hyvät pisteet, joten valituksi tuleminen on käytännössä ongelma vain sellaisilla aloilla, jotka ovat hyvin suosittuja ja paikoista on siksi kova kilpailu. Niillä aloilla hakijoilla on erittäin hyvät kirjoitusarvosanat melkein kaikista aineista, myös matematiikasta.

Ainoa ero entiseen on siinä, että nykyjärjestelmä kannustaa opiskelemaan pitkää matematiikkaa aiempaa enemmän, koska erittäin hyvän opiskelijan kannattaa kannattaa nykyään aina lukea myös matematiikkaa sen sijaan, että panostettaisiin valtavasti pääsykokeisiin valmistautumiseen. Se taas on oikein hyvä asia, koska matematiikan opiskelu opettaa loogisuutta, päättelyä ja kokonaisuuksien hahmottamista, eikä niiden osaamisesta ole koskaan haittaa.

Keskikastin hakijoiden kannattaa yrittää pärjätä niissä aineissa, missä on hyvä. Useimmille yliopistolinjoille pääsee muillakin kuin huippupisteillä.

Olet sinänsä oikeassa; luulen että nämä vanhemmat joille olen puhunut tietävät että heidän lapsensa pääsevät kyllä suurimmalle osalle linjoista jos haluavat (kokemukseni mukaan nimenomaan lahjakkaiden/ahkerien/hyvin pärjäävien lasten vanhemmat palkkaavat heille tutoreita kun ovat (usein aiheellisesti) huolissaan ettei koulu haasta heitä tarpeeksi).

Mutta koska kyse on alakoululaisista he eivät halua sulkea mitään ovia pois, eli he haluavat varmistaa että jos lapsi päättääkin myöhemmin haluta vaikka lääkikseen niin hän pääsee sinne, tai ainakaan hän ei ole takamatkalla muihin hakijoihin nähden.

Luulen että matematiikka korostuu koska moni pitää sitä kaikkein vaikeimpana aineena saada L jos hakee jonnekin todella vaikeaa paikkaan. Sitä ei voi useimmiten myöskään korvata millään muulla hakuprosessissa (monesti reaaleissa ja kielissä on valinnanvaraa keskenään).

Moni myös kokee että matematiikkaa on vaikeampi kuroa kiinni myöhemmin jos taidot jäävät puutteelliseksi kuin joitakin muita aineita. Se on mielestäni osittain tottakin. Mutta esim. englanti ja äidinkieli on minusta aika samanlaisia siinä suhteessa. Matematiikkaa kuitenkin oppii laskemalla mutta vielä vaikeampaa on korvata kirjoitus- ja lukutaitoa jos sitä ei ole tullut pienestä asti harjoiteltua. Ja vaikka olen pienestä asti lukenut paljon ei uusinnan jälkeenkään itselle pudonnut äidinkielestä parempaa kuin M, mutta tunnen monia jotka ovat harjoitelleet matematiikkaa intensiivisesti ja korottaneet onnistuneesti.

Ap, jos haluat tukea viisivuotiaasi oppimiskykyä, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

- lapsen täytyy liikkua esim. vapaissa ulkoleikeissä

- lapsen täytyy leikkiä

- lukeminen on tärkeää

- laulakaa siten, että lapsi oppii lauluja ulkoa

- lorutelkaa lastenloruilla

- loruihin voi ottaa mukaan taputuksia

- jutelkaa asioista ja ihmetelkää maailmaa

- pelatkaa lautapelejä

- tehkää palapelejä

- anna lapsen keksiä itse itselleen leikkejä

- soittoharrastus tukee muutakin älyllistä oppimista

- anna lapsen myös tylsistyä

Tavalliset perusasiat ovat tärkeitä eli mitään hokkuspokkystemppuja ei tarvita siihen, että normaali oppimiskyky olisi hyvä. Älylaitteiden käyttöä kannattaa rajoittaa. Kielellinen rikkaus ja hyvä muisti tukevat oppimista.

Monella lapsella on nykyisin todella vaikeaa oppia asioita ulkoa. Lapsen muisti ei ole kehittynyt riittävästi. Ihan kuin lapsella olisi dementia. Se tietenkin heikentää oppista todella paljon.

5:nteen luokkaan kuuluva opetussisältö on edellisten vuosien opetussisältöä vaativampi. Muutos on suhteellisen suuri, selkeästi havaittava nimenomaan 5:nnellä.

Jos lapsi osaa oppivelvollisuuden mukaiset tiedot 1-2 ensimmäiseltä kouluvuodelta pitkälti kotonakin, esim. aloituksessa kuvatun äidin halun vuoksi ("ennakointi"), mutta lapsi siitä huolimatta käy koulua, ero menestyksessä on entistä suurempi. Siis ellei äiti pysy, tässä oletetussa tapauksessa, yhtä tehokkaana valmentajana kuin ensimmäisten  kouluvuosien aikana. 

Lyhyt kommentti opettajana: oppilasta ei voi laittaa siivoamaan ns. rangaistuksena. Oppilasta ei myöskään saa poistaa häiriökäyttäytymisen takia luokasta ilman valvojaa. Näin on ja näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos haluat tukea viisivuotiaasi oppimiskykyä, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

- lapsen täytyy liikkua esim. vapaissa ulkoleikeissä

- lapsen täytyy leikkiä

- lukeminen on tärkeää

- laulakaa siten, että lapsi oppii lauluja ulkoa

- lorutelkaa lastenloruilla

- loruihin voi ottaa mukaan taputuksia

- jutelkaa asioista ja ihmetelkää maailmaa

- pelatkaa lautapelejä

- tehkää palapelejä

- anna lapsen keksiä itse itselleen leikkejä

- soittoharrastus tukee muutakin älyllistä oppimista

- anna lapsen myös tylsistyä

Tavalliset perusasiat ovat tärkeitä eli mitään hokkuspokkystemppuja ei tarvita siihen, että normaali oppimiskyky olisi hyvä. Älylaitteiden käyttöä kannattaa rajoittaa. Kielellinen rikkaus ja hyvä muisti tukevat oppimista.

Monella lapsella on nykyisin todella vaikeaa oppia asioita ulkoa. Lapsen muisti ei ole kehittynyt riittävästi. Ihan kuin lapsella olisi dementia. Se tietenkin heikentää oppista todella paljon.

Kiitos tästä listauksesta. Olen intuitiivisesti ottanut suurimman osan noista jo kiinteäksi osaksi meidän arkea, mutta taidan vahvistaa niitä vielä lisää. Ja soittoharrastusta ei vielä ole, mutta kouluiässä voisi olla hyvä idea.

Lapseni osaa ulkoa useita lauluja, paremmin jopa kuin minä. Aika hurjaa ja erittäin huolestuttavaa tuo mitä kirjoitat monen lapsen muistista. Olen itse yrittänyt harjaannuttaa lapseni muistia myös ihan perinteisillä muistipeleillä, niitä on pelattu meillä paljon. Toki laulujen sanojen muistamisessa tarvitsee vähän erityyppistä muistia kuin muistipelissä, mutta molemmat tärkeitä.

Ap

Open ajasta menee 90% sen riehujanääggerin toppuuttelemiseen.

Lapset pelkäävät ja isompaa opekin;-(

Vierailija kirjoitti:

5:nteen luokkaan kuuluva opetussisältö on edellisten vuosien opetussisältöä vaativampi. Muutos on suhteellisen suuri, selkeästi havaittava nimenomaan 5:nnellä.

Jos lapsi osaa oppivelvollisuuden mukaiset tiedot 1-2 ensimmäiseltä kouluvuodelta pitkälti kotonakin, esim. aloituksessa kuvatun äidin halun vuoksi ("ennakointi"), mutta lapsi siitä huolimatta käy koulua, ero menestyksessä on entistä suurempi. Siis ellei äiti pysy, tässä oletetussa tapauksessa, yhtä tehokkaana valmentajana kuin ensimmäisten  kouluvuosien aikana. 

Tämä oli kiinnostava tieto. Eli viidennelle mentäessä tapahtuu iso harppaus opetussisältöjen vaativuudessa. Osaatko sanoa miksi tuollainen harppaus vaativuustasossa on haluttu rakentaa juuri tuohon ikään osuvaksi? Onko lapsen aivojen, kognitiivisten taitojen, motovaation tms. kehityksessä juuri tuossa iässä myös vastaava harppaus, jolla kuvaamasi muutos on (OPSissa) perusteltu? Saatan kysyä vaikeita, mutta kyllähän tässä joku perustelu täytyy olla takana.

Ap

Uutisissa kerrottiin että tuo tason lasku on alkanut jo ennen kännyköiden yleistymistä, ja siis varmaanki myöskin ennen tuota että integroidaan kaikki oppilaat samaan ryhmään? Ja jos ruutuaika olisi syy, miksi muissa maissa ei ole tapahtunut samanlaista laskua?

Vierailija kirjoitti:

Lyhyt kommentti opettajana: oppilasta ei voi laittaa siivoamaan ns. rangaistuksena. Oppilasta ei myöskään saa poistaa häiriökäyttäytymisen takia luokasta ilman valvojaa. Näin on ja näillä mennään.

No mitä keinoja teillä on edellyttää oppilailta sitä, että ovat hiljaa edes vartin verran?

Vielä arjen realismia: monet ehdottavat, että häiriköt täytyy pistää ulos luokasta ihan eri tilaan, erreivät vie rauhaa muilta. Niin mihin tilaan valmiiksi ahtaissa kouluissa? Kuka valvoo? Kuka maksaa palkan sille, joka tähän hommaan ryhtyy? Kuka ryhtyy? Kannattaa muistaa että välitunnit on valvottava sitten myös.

Koska lapsilla on nykyään tiktokaivot ja vanhemmilla myös. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä...lapseni 9 luokan välitodistuksen keskiarvo esim nyt oli 9,4. Hän koko koulu uransa ollut ns kympinoppilas. Ympäristö jossa elää? 

No jos et tiedä niin älä vastaa, ja hyvä sä ja sun neropatti lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vielä arjen realismia: monet ehdottavat, että häiriköt täytyy pistää ulos luokasta ihan eri tilaan, erreivät vie rauhaa muilta. Niin mihin tilaan valmiiksi ahtaissa kouluissa? Kuka valvoo? Kuka maksaa palkan sille, joka tähän hommaan ryhtyy? Kuka ryhtyy? Kannattaa muistaa että välitunnit on valvottava sitten myös.

No tähän duuniin olisikin palkattava joku open apulainen joka on myös järjestyksenvalvoja ja heti ekasta häiriköinnistä kiikuttaa sen idiootin oppilaan ulos luokasta johonkin toiseen tilaan.

Parasta olisi palauttaa tarkkisluokat.

Ja suomi on opittava kunnolla jos aikoo Suomessa asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos haluat tukea viisivuotiaasi oppimiskykyä, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

- lapsen täytyy liikkua esim. vapaissa ulkoleikeissä

- lapsen täytyy leikkiä

- lukeminen on tärkeää

- laulakaa siten, että lapsi oppii lauluja ulkoa

- lorutelkaa lastenloruilla

- loruihin voi ottaa mukaan taputuksia

- jutelkaa asioista ja ihmetelkää maailmaa

- pelatkaa lautapelejä

- tehkää palapelejä

- anna lapsen keksiä itse itselleen leikkejä

- soittoharrastus tukee muutakin älyllistä oppimista

- anna lapsen myös tylsistyä

Tavalliset perusasiat ovat tärkeitä eli mitään hokkuspokkystemppuja ei tarvita siihen, että normaali oppimiskyky olisi hyvä. Älylaitteiden käyttöä kannattaa rajoittaa. Kielellinen rikkaus ja hyvä muisti tukevat oppimista.

Monella lapsella on nykyisin todella vaikeaa oppia asioita ulkoa. Lapsen muisti ei ole kehittynyt riittävästi. Ihan kuin lapsella olisi dementia. Se tietenkin heikentää oppista todella paljon.

Kiitos tästä listauksesta. Olen intuitiivisesti ottanut suurimman osan noista jo kiinteäksi osaksi meidän arkea, mutta taidan vahvistaa niitä vielä lisää. Ja soittoharrastusta ei vielä ole, mutta kouluiässä voisi olla hyvä idea.

Lapseni osaa ulkoa useita lauluja, paremmin jopa kuin minä. Aika hurjaa ja erittäin huolestuttavaa tuo mitä kirjoitat monen lapsen muistista. Olen itse yrittänyt harjaannuttaa lapseni muistia myös ihan perinteisillä muistipeleillä, niitä on pelattu meillä paljon. Toki laulujen sanojen muistamisessa tarvitsee vähän erityyppistä muistia kuin muistipelissä, mutta molemmat tärkeitä.

Ap

Kuulostaa nyt vähän siltä että yrität suorittaa liikaa ja tunkea lapsen elämän liian täyteen kaikkea ultrakehittävää.