Lue keskustelun säännöt.
Alakoululaisten vanhemmat. Miksi teidän mielestä oppimistulokset on romahtaneet?
12.01.2023 |
Olen viisivuotiaan pojan äiti ja kiinnostaisi jo nyt tietää asiaa hyvin läheltä seuranneilta, että miksi kouluissa oppimistulokset on viimeisen parin vuoden aikana romahtaneet. Ajattelin nimittäin, että asioita ennakoimalla voisi tukea lastani sitten koulussa hyvään oppimiseen.
Te, joilla on lapsi tällä hetkellä alakoulussa. Mikä teidän mielestä on syy oppimistulosten romahtamiselle ihan siis yksilötasolla? En ole niinkään kiinnostunut joidenkin tutkijoiden näkemyksistä tällä kertaa vaan ihan käytännön kokemuksista, että jos oma lapsesi ei ole oppinut kunnolla niin miksi.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Nykykoulu: 40 oppilaan ryhmä, jossa sekoitettu kahta vuosiluokkaa. Tätä kokonaisuutta opettaa 2 opea. Avoin oppimisympäristö. Ei pulpetteja. Ei turhia seiniä. Keskellä tori, jossa kokoonnutaan kuin torilla. Itseohjautuvasti ilmiöoppiminen ilmiöryhmissä. Opettaja valvoo. Itseohjautuvat oppivat ehkä jotain. Huonommin itseohjautuvat tekevät ehkä jotain muuta sillä aikaa? Kokeita ei pidetä tai jos pidetään niin ne tehdään virtuaalisessa oppimisympäristössä pädeillä. Läksyjä tulee joskus ja jouluna. Kehitys- ja arviointikeskusteluja pidetään jossa oppilas itse miettii tavoitteensa. Opettajat pitävät Lapset Puheeksi-keskusteluja ja erilaisia ohr-palavereita ja täyttävät terveydenhuoltoon diagnostisia lomakkeita. Mt-ongelmia ja diagnooseja löytyy mielinmäärin. Tämän jälkeen tehdään pedagogisia tuen suunnitelmia ja osallistutaan verkostoihin hoitotahojen kanssa. Lopputulema: pisatulokset laskee, mt-ongelmat kasvussa.
Nykykoulu on suora kopio nykytyöelämän kamalimmista käytännöistä.
Työtilana avoin monitilatoimisto. Ei turhia seiniä eikä turhia omia työpöytiä. Keskellä tori (tiimitila, ryhmätyöhuone), jossa kokoonnutaan kuin torilla. Selkeiden työtiimien (ref. luokka) tai yksintyöskentelyn tilalla nykyään virtuaaliset tiimit matriisiorganisaatiossa. Itseohjautuvat tiimit. Pomoja (ref. opeja) on, mutta matriisiorganisaatiossa on hämärrytetty kuka johtaa ketä ja oikeastaan kukaan ei johda ketään, koska itseohjautuvat tiimit.
Kehitys- ja arviointikeskusteluja pidetään jossa työntekijä (ref. oppilas) itse miettii tavoitteensa, joskin jos ne miettii vääriksi niin käy huonosti. Pomot pitävät Puheeksi-keskusteluja ja erilaisia diipadaapa-palavereita ja täyttävät työterveydenhuoltoon diagnostisia lomakkeita. Mt-ongelmia ja diagnooseja löytyy mielinmäärin. Tämän jälkeen tehdään työntekijöistä varhaisen tuen suunnitelmia ja osallistutaan verkostoihin hoitotahojen kanssa. Lopputulema: työtulokset laskee, mt-ongelmat kasvussa, työväestä on lopenuupunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole alakoululaisen vanhempi mutta olen toiminut tutorina useammalle alakoululaiselle joiden rikkaat vanhemmat ovat halunneet palkata heille lisäopetusta. (Olen yliopisto-opiskelija).
Liian pirstaleiset opetussuunnitelmat, liian suuret ja hälyisät ryhmät, liikaa painotusta itseohjautuvuudelle.
Lisään että opettamani lapset eivät todellakaan ole olleet mitään huonoja oppilaita vaan älykkäitä lapsia jotka ovat halunneet lisähaastetta ja joiden vanhemmat kokevat ettei peruskoulu anna heille tarpeeksi pohjia lukioon ja yliopistoon. Mikä on näille lapsille hyvä, se on kaikki oppimisvelkaa tulevaisuuteen.
Olen itse huomannut vanhempana tämän. Koulun vaatimustaso on lisäksi niin tavattoman matala, että heidän tulee itse joko meidän vanhempien tai sitten tutoreiden avulla kehittää osaamistaan. Ja tämä ei todellakaan ole opettajien "vika".
Tämä on off topic, pahoittelen, mutta nämä teidän tärkeät viestinne saavat oikeasti karvat nousemaan pystyyn. Tässä ollaan näköjään kovaa kyytiä menossa takaisin ei edes luokkayhteiskuntaan vaan 1800-luvun sääty-yhteiskuntaan, jossa rahalla saa ostettua yksityisopettajia vaikka joka aineeseen. Vain rikkailla - ja tässä jo vuonna 2023 hyvin kaukonäköisillä - vanhemmilla on varaa tarjota lapselleen paitsi koulutus niin myös laaja-alainen sivistys: teatteri, taidemuseot, historiamuseot, klassisen musiikin konsertit tai instrumentin soittaminen.
Oli aika, 1970-80-luvuilla ja vielä 1990-luvuillakin, että peruskoulu piti huolen myös pelkkää opetussuunnitelmaa laajemmasta sivistyksestä (ja jo aiemmin mainitsemani kirjastolaitos osaltaan). Nyt vaikuttaa siltä, että edes opetussuunnitelman minimivaatimukset (luku- ja kirjoitustaito) eivät täyty koko ikäluokan osalta.
Paluuta menneeseen tämä on siltä osin, että ennen 1900-lukua vain rikkaimmilla oli mahdollisuus ja ymmärrystä laittaa lapset tutustumaan ja opettelemaan klassista sivistystä. Briteistä ja USA:sta lähetettiin nuorisoa Euroopan kiertomatkoille, eli kaikki keskeiset museot ja historialliset nähtävyydet piti nähdä.
Tuo, että rikkaat vanhemmat palkkaavat yliopisto-opiskelijoita tuutoroimaan lapsilleen sen, mitä näiden pitäisi oppia peruskoulussa, on todella hälyttävää. (Tarkoitukseni ei ole kritisoida noita vanhempia eikä myöskään yliopisto-opiskelijoita, todella hienoa, että vanhemmat kantavat vastuunsa ja että opiskelijat laittavat jo opiskeluaikanaan "hyvän kiertoon" eli opettavat lapsille oppimaansa.)
Jotain pitää kouluissa tapahtua, aivan ehdottomasti, että ei tarvitsisi muutaman kymmenen vuoden päästä Suomessa ottaa Säätytaloa nimensä mukaiseen käyttöön.
Erittäin tärkeä kommentti tämä sinun kirjoittama.
Sanoisin vielä, että kyse ei välttämättä ole edes varsinaisesti rahasta nykyään, koska nykyään on joukko ns. äkkirikkaita ja nousukkaita, joilla on kyllä rahaa, mutta joiden arvomaailmassa ja elämänpiirissä ns. korkeakulttuuri, tiede, taide ja laaja yleissivistys ei ole keskeisessä osassa. Tämä eroaa ajasta sata vuotta sitten. Sitten taas on tietty joukko vähemmän varakkaita, mutta sivistyneitä korkeakulttuurin harrastajia, jotka pyrkii kasvattamaan myös lapsensa tuohon arvomaailmaan ja elämänpiiriin.
On todella huolestuttavaa, jos ns. sivistyneistö alkaa eriytymään koko ajan vahvemmin muusta väestöstä, ja lapsen polku jompaan kumpaan määräytyy vain äidinmaidosta eli vanhemmista. Tämä on täysin vastoin peruskouluideologiaa.
Ap
Olen tuo yliopisto-opiskelija. Sanoisin että minulla on ollut tutoroitavia molemmista ryhmistä; joistain perheistä näkee heti että ovat ns 'sivistysperheitä' joissa harrastetaan paljon kulttuuria, lukemista tms. ja lapset monesti harrastavat jotain musiikkia tms.
Sitten on paljon varakkaita jotka painottavat etenkin matematiikkaa ja luonnontieteitä (olen itse matematiikan opiskelija ja etupäässä opetan sitä, toki alakoululaiselle mitä hän nyt sattuu tarvitsemaan), mutta ei välttämättä kulttuuria yleisemmin. Vanhempien ajatus on usein se että matematiikka on nykyään oleellisin aine yliopistoon pääsemisen kannalta.
Tuo matematiikan kuviteltu merkitys on aivan käsittämätön väärinkäsitys. Aika moneen yliopistoaineeseen vaaditaan riittävä arvosana yhdestä pääainetta vastaavasta lukioaineesta. Lisäksi pisteitä saa muista aineista ja täysin ymmärrettävästi matematiikka kurssimäärältään isona aineena tuo paljon pisteitä, mutta ei se valintaa ratkaise.
Jos muistan oikein, englannin opiskeluun yliopistossa vaadittiin eximia englannista ja äidinkielestä. Jos niitä ei löydy, edes pitkän matematiikan laudatur ei tuo opiskelupaikkaa. Jos taas tarvittava äidinkielen ja englannin arvosana löytyy, paikka annetaan niille, joilla on parhaat pisteet. Pitäisikö valinnassa suosia hakijaa, jolla on laudatur vaikka terveystiedosta (pieni kurssimäärä) sen sijaan, että otetaan se, jolla on magna pitkästä matematiikasta (iso kurssimäärä)?
Mikään ei ole ratkaisevasti muuttunut entiseen verrattuna. Ennenkin opiskelupaikan saivat ne, jotka olivat pärjänneet lukiossa tai pääsykokeissa parhaiten. Aika harvassa olivat sellaiset hakijat, joilla oli rivi laudatureja muista aineista, mutta lyhyestä matematiikasta a tai b tai ei matematiikan arvosanaa lainkaan.
Minä kirjoitin viisi laudaturia enkä matematiikkaa lainkaan, koska olisin saanut valtavilla ponnisteluilla siitä juuri sen a:n tai b:n. Käytännössä koko lahjakkuuteni on kielellisessä päässä eikä matemaattis-luonnontieteellisessä päässä. Vielä ala-asteella matematiikka oli lempiaineeni, mutta jossain yläasteen alkupuoliskolla nousi lähes täydellinen seinä vastaan, kun saavutin lahjakkuuteni kapeiksi paljastuneet rajat. Lukiossa sain lyhyen matematiikan kursseista hirvittävällä taistelulla kuutosia tai seiskoja.
Gradustani eräältä nimeltä mainitsemattomalta humanistiselta alalta (joka ei ollut kieli) sain eximian, ja jos olisin jatkanut suoraan jatko-opiskelijana, sen olisi ohjaajieni mukaan saanut saman tien hyvin pienin muutoksin läpi lisensiaatintyönäkin. Olen hyvissä kokopäivätöissä useiden vieraiden kielten taitoni ansiosta; teoriassa sen suhteen lukiopohjalta, mutta alalla, jolla ei vaadita muodollista pätevyyttä vaan ainoastaan lähes äidinkielen tasoista osaamista. Peruskoulutasoa ylempää matematiikkaa en sen sijaan ole eläessäni tarvinnut mihinkään. Onneksi, koska olen yhä siinä täysin toivoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykykoulu: 40 oppilaan ryhmä, jossa sekoitettu kahta vuosiluokkaa. Tätä kokonaisuutta opettaa 2 opea. Avoin oppimisympäristö. Ei pulpetteja. Ei turhia seiniä. Keskellä tori, jossa kokoonnutaan kuin torilla. Itseohjautuvasti ilmiöoppiminen ilmiöryhmissä. Opettaja valvoo. Itseohjautuvat oppivat ehkä jotain. Huonommin itseohjautuvat tekevät ehkä jotain muuta sillä aikaa? Kokeita ei pidetä tai jos pidetään niin ne tehdään virtuaalisessa oppimisympäristössä pädeillä. Läksyjä tulee joskus ja jouluna. Kehitys- ja arviointikeskusteluja pidetään jossa oppilas itse miettii tavoitteensa. Opettajat pitävät Lapset Puheeksi-keskusteluja ja erilaisia ohr-palavereita ja täyttävät terveydenhuoltoon diagnostisia lomakkeita. Mt-ongelmia ja diagnooseja löytyy mielinmäärin. Tämän jälkeen tehdään pedagogisia tuen suunnitelmia ja osallistutaan verkostoihin hoitotahojen kanssa. Lopputulema: pisatulokset laskee, mt-ongelmat kasvussa.
Nykykoulu on suora kopio nykytyöelämän kamalimmista käytännöistä.
Työtilana avoin monitilatoimisto. Ei turhia seiniä eikä turhia omia työpöytiä. Keskellä tori (tiimitila, ryhmätyöhuone), jossa kokoonnutaan kuin torilla. Selkeiden työtiimien (ref. luokka) tai yksintyöskentelyn tilalla nykyään virtuaaliset tiimit matriisiorganisaatiossa. Itseohjautuvat tiimit. Pomoja (ref. opeja) on, mutta matriisiorganisaatiossa on hämärrytetty kuka johtaa ketä ja oikeastaan kukaan ei johda ketään, koska itseohjautuvat tiimit.
Kehitys- ja arviointikeskusteluja pidetään jossa työntekijä (ref. oppilas) itse miettii tavoitteensa, joskin jos ne miettii vääriksi niin käy huonosti. Pomot pitävät Puheeksi-keskusteluja ja erilaisia diipadaapa-palavereita ja täyttävät työterveydenhuoltoon diagnostisia lomakkeita. Mt-ongelmia ja diagnooseja löytyy mielinmäärin. Tämän jälkeen tehdään työntekijöistä varhaisen tuen suunnitelmia ja osallistutaan verkostoihin hoitotahojen kanssa. Lopputulema: työtulokset laskee, mt-ongelmat kasvussa, työväestä on lopenuupunutta.
No nyt ymmärrän mitä tämmöisen uuden avoimiin oppimisympäristöihin ja ilmiöoppimiseen perustuvan koulun rehtori tarkoitti kun viittasi siihen, että tämä uudistettu koulu uusine käytäntöineen valmentaa lapsia tulevaisuuden työelämään. 😅
Vanhempien äidinkielentaito? Oppimistulokset OVAT romahtaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäkoulu oli suuri syy, meille tuli vain tehtävät ja vanhempien piti opettaa lasta, samoin karanteenien ajan (monia viikkoja). Meillä onnistui, mutta kaikista vanhemmista ei ole opettajiksi, osa putosi jo tuolloin kelkasta.
Kotien ja perheiden ongelmat, kriisit ja uupumus. Jos lapsi ei ole koulukuntoinen, ei opiskelusta tule mitään. Etenkin uusperhekuviot kuormittavat lapsia henkisesti, samoin kodin vaihtaminen. Nykyään ajatellaan liikaa, että kun perheen vanhempi on onnellinen, lapsetkin ovat. Asia ei mene näin, ja olemassa olevan lapsen paras unohtuu, kun löytyy Uusi Onni ja tehdään uusi vauva.
Sosioekominen eriytyminen, kielen oppimisen ongelmat. Osa "toisen polven" m-muuttajista on menettänyt toivonsa päästä koskaan kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan ja kun toivo menee, menee kaikki. Tämä heijastuu myös alakoululaisiin, jos esim. isoveli kuuluu turhautuneiden joukkoon. Ylipäätään jokaisen perheenjäsenen ongelma heijastuu lapsiin. Puoli miljoonaa suomalaista syö tänäänkin mielialalääkkeitä, ja näissä perheissä on paljon lapsia, jotka näkee ja kokee kaiken.
Tukiverkkojen puute, eli vanhemmat ovat aidosti väsyneitä, eikä kyse ole itsekkyydestä viettää aikaa ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykykoulu: 40 oppilaan ryhmä, jossa sekoitettu kahta vuosiluokkaa. Tätä kokonaisuutta opettaa 2 opea. Avoin oppimisympäristö. Ei pulpetteja. Ei turhia seiniä. Keskellä tori, jossa kokoonnutaan kuin torilla. Itseohjautuvasti ilmiöoppiminen ilmiöryhmissä. Opettaja valvoo. Itseohjautuvat oppivat ehkä jotain. Huonommin itseohjautuvat tekevät ehkä jotain muuta sillä aikaa? Kokeita ei pidetä tai jos pidetään niin ne tehdään virtuaalisessa oppimisympäristössä pädeillä. Läksyjä tulee joskus ja jouluna. Kehitys- ja arviointikeskusteluja pidetään jossa oppilas itse miettii tavoitteensa. Opettajat pitävät Lapset Puheeksi-keskusteluja ja erilaisia ohr-palavereita ja täyttävät terveydenhuoltoon diagnostisia lomakkeita. Mt-ongelmia ja diagnooseja löytyy mielinmäärin. Tämän jälkeen tehdään pedagogisia tuen suunnitelmia ja osallistutaan verkostoihin hoitotahojen kanssa. Lopputulema: pisatulokset laskee, mt-ongelmat kasvussa.
Nykykoulu on suora kopio nykytyöelämän kamalimmista käytännöistä.
Työtilana avoin monitilatoimisto. Ei turhia seiniä eikä turhia omia työpöytiä. Keskellä tori (tiimitila, ryhmätyöhuone), jossa kokoonnutaan kuin torilla. Selkeiden työtiimien (ref. luokka) tai yksintyöskentelyn tilalla nykyään virtuaaliset tiimit matriisiorganisaatiossa. Itseohjautuvat tiimit. Pomoja (ref. opeja) on, mutta matriisiorganisaatiossa on hämärrytetty kuka johtaa ketä ja oikeastaan kukaan ei johda ketään, koska itseohjautuvat tiimit.
Kehitys- ja arviointikeskusteluja pidetään jossa työntekijä (ref. oppilas) itse miettii tavoitteensa, joskin jos ne miettii vääriksi niin käy huonosti. Pomot pitävät Puheeksi-keskusteluja ja erilaisia diipadaapa-palavereita ja täyttävät työterveydenhuoltoon diagnostisia lomakkeita. Mt-ongelmia ja diagnooseja löytyy mielinmäärin. Tämän jälkeen tehdään työntekijöistä varhaisen tuen suunnitelmia ja osallistutaan verkostoihin hoitotahojen kanssa. Lopputulema: työtulokset laskee, mt-ongelmat kasvussa, työväestä on lopenuupunutta.
No nyt ymmärrän mitä tämmöisen uuden avoimiin oppimisympäristöihin ja ilmiöoppimiseen perustuvan koulun rehtori tarkoitti kun viittasi siihen, että tämä uudistettu koulu uusine käytäntöineen valmentaa lapsia tulevaisuuden työelämään. 😅
Ai kamala 😆 .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa on liikaa "luovia" aineita (kaikkien pitäisi olla taitelijoita ja muusikkoja vähintään), kurittomuuden kautta tullutta melua ja häirintää, vaatimustaso "kympin" oppilaille ihan hullu, muille ei sitten sitä olekaan, älylaitteet häiritsevät koko ajan. Lapset syövät, nukkuvat ja ulkoilevat yös liian vähän terveellä tavalla.
Eli kotona voi vaikuttaa säännöillä, rauhottumisella esim. kirjojen parissa, hyvällä unella, kunnon ravinnolla, ulkoilulla, järkevillä eteenpäin vievillä lisätehtävillä ja iltaisin itse opettamalla.
Sitten ei muuta, kuin homekouluun aamulla taas katsomaan, miten joku kiipeää verhoissa, osa ei luovu luureistaan ja yksi kaivaa nenää lattialla kirkuen koko päivän.
"Luovia" aineita on ihan yhtä vähän kuin ennenkin. Ei niitä ole lisätty yhtään. Sama määrä tai enemmänkin oli 30 vuotta sitten.
No ei kyllä ole. Omana kouluaikana mm. äidinkieli oli ainekirjoituksia, kielioppia yms. järkevää. Nyt luetaan selkokirjoja, pidetään puheita, opetellaan mielipiteen lausumista jne. ja koko syksynä YKSI oppitunti oli esim. kielioppia yläkoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä arjen realismia: monet ehdottavat, että häiriköt täytyy pistää ulos luokasta ihan eri tilaan, erreivät vie rauhaa muilta. Niin mihin tilaan valmiiksi ahtaissa kouluissa? Kuka valvoo? Kuka maksaa palkan sille, joka tähän hommaan ryhtyy? Kuka ryhtyy? Kannattaa muistaa että välitunnit on valvottava sitten myös.
No tähän duuniin olisikin palkattava joku open apulainen joka on myös järjestyksenvalvoja ja heti ekasta häiriköinnistä kiikuttaa sen idiootin oppilaan ulos luokasta johonkin toiseen tilaan.
Parasta olisi palauttaa tarkkisluokat.
Ja suomi on opittava kunnolla jos aikoo Suomessa asua.
Mutta miten 15 vuotta sitten pystyttiin ylläpitämään työrauhaa luokassa? Saiko silloin käskeä siivoamaan luokan tai poistaa meluajan käytävälle? Miksi nykyään ei saa?
Se oli aikaa ennen tiktok-aivoja ja somea. Ihan tutkittua, että somemaailma on romahduttanut lasten ja nuorten mt:n ja keskittymiskyvyn.
Lisäksi se oli aikaa, jolloin ei vielä pahoitettu mieltä siitä jos lapset välillä nahisteli tai siitä, että opettaja heitä joskus komensi. Ei ollut tunnekasvatusta ja ymmärrystä hamaan loppuun saakka.
Itse mietin ihan pikkukoululaisia eli vaikka ekaluokkalaisia, joilla käsittääkseni on nykyään aiempaa enemmän ongelmia vaikka keskittymisessä. Ei he vielä ole tiktokia eikä somea. Eli syy heillä on jokin muu.
työskentelen itse tuon ikäisten kanssa, ja todella suuri osa seuraa esim. tubekanavia ja laittelee kavereiden kansa whatsppviestejä jatkuvasti esim. minecraft -peleistä ja seuraa siihen liittyviä sometilejä.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu 80/90-luvulla: Luokassa alle 20 oppilasta. Jokaisella oma pulpetti. Opettaja opetti samaa luokkaa useamman vuoden. Luokkatilakin pysyi usein samana. Jos jollakin isoja vaikeuksia niin hän siirtyi harjaantumisluokalle. Koulussa oli oma keittäjä, jonka kaikki tunsivat. Yksi tietokone tuli luokkaan 90-luvun puolivälin tienoilla. Joskus harvoin käytettiin tietokonetta. Kirjat kierrätettiin. Hammashoitoon pääsi suoraan koulusta taksikyydillä. Ei kuraattoreja/psykologeja. Ei arviointi tai kejhityskeskusteluja. Vanhempainilta joskus Reissuvihko. Kouluterkkarin tarkastuksia joskus, mutta ei joka vuosi. Joulutodistus ja keväytodistus. Lopputulema: Pisatulokset huipussaan.
Nykykoulu: 40 oppilaan ryhmä, jossa sekoitettu kahta vuosiluokkaa. Tätä kokonaisuutta opettaa 2 opea. Avoin oppimisympäristö. Ei pulpetteja. Ei turhia seiniä. Keskellä tori, jossa kokoonnutaan kuin torilla. Itseohjautuvasti ilmiöoppiminen ilmiöryhmissä. Opettaja valvoo. Itseohjautuvat oppivat ehkä jotain. Huonommin itseohjautuvat tekevät ehkä jotain muuta sillä aikaa? Kokeita ei pidetä tai jos pidetään niin ne tehdään virtuaalisessa oppimisympäristössä pädeillä. Läksyjä tulee joskus ja jouluna. Kehitys- ja arviointikeskusteluja pidetään jossa oppilas itse miettii tavoitteensa. Opettajat pitävät Lapset Puheeksi-keskusteluja ja erilaisia ohr-palavereita ja täyttävät terveydenhuoltoon diagnostisia lomakkeita. Mt-ongelmia ja diagnooseja löytyy mielinmäärin. Tämän jälkeen tehdään pedagogisia tuen suunnitelmia ja osallistutaan verkostoihin hoitotahojen kanssa. Lopputulema: pisatulokset laskee, mt-ongelmat kasvussa.
Yksi kone 90-luvulla? Missä ihmeessä sä olet koulua käynyt? Meillä oli Vantaalla ala-asteella 80-luvulla tietokonekerhot. Löytyis sekä dos-koneet että mäkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulu oli suuri syy, meille tuli vain tehtävät ja vanhempien piti opettaa lasta, samoin karanteenien ajan (monia viikkoja). Meillä onnistui, mutta kaikista vanhemmista ei ole opettajiksi, osa putosi jo tuolloin kelkasta.
Kotien ja perheiden ongelmat, kriisit ja uupumus. Jos lapsi ei ole koulukuntoinen, ei opiskelusta tule mitään. Etenkin uusperhekuviot kuormittavat lapsia henkisesti, samoin kodin vaihtaminen. Nykyään ajatellaan liikaa, että kun perheen vanhempi on onnellinen, lapsetkin ovat. Asia ei mene näin, ja olemassa olevan lapsen paras unohtuu, kun löytyy Uusi Onni ja tehdään uusi vauva.
Sosioekominen eriytyminen, kielen oppimisen ongelmat. Osa "toisen polven" m-muuttajista on menettänyt toivonsa päästä koskaan kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan ja kun toivo menee, menee kaikki. Tämä heijastuu myös alakoululaisiin, jos esim. isoveli kuuluu turhautuneiden joukkoon. Ylipäätään jokaisen perheenjäsenen ongelma heijastuu lapsiin. Puoli miljoonaa suomalaista syö tänäänkin mielialalääkkeitä, ja näissä perheissä on paljon lapsia, jotka näkee ja kokee kaiken.
Tukiverkkojen puute, eli vanhemmat ovat aidosti väsyneitä, eikä kyse ole itsekkyydestä viettää aikaa ilman lapsia.
No saatiinhan se etäkoulu syyksi tähänkin. Kun reilusti jo 10 vuotta on kaikki mennyt liukkaasti alamäkeä, niin etäkoulu on aina se syyllinen. Siis muutama viikko. Herkkä kansa.
Totuushan on se, että pieni osa tippui joo, mutta olisiko tippunut ihan muutenkin? Iso osa sai nostettua numeroita. Vielä isompi osa pysyi samassa. Ja erittäin suuri osa lapsista sai opiskella rauhassa, ilman kiusaamista, turhaa ajankäyttöä ja oppi siinä samalla myös vastuuta.
Osa nyt ei vaan sitten pärjää missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu 80/90-luvulla: Luokassa alle 20 oppilasta. Jokaisella oma pulpetti. Opettaja opetti samaa luokkaa useamman vuoden. Luokkatilakin pysyi usein samana. Jos jollakin isoja vaikeuksia niin hän siirtyi harjaantumisluokalle. Koulussa oli oma keittäjä, jonka kaikki tunsivat. Yksi tietokone tuli luokkaan 90-luvun puolivälin tienoilla. Joskus harvoin käytettiin tietokonetta. Kirjat kierrätettiin. Hammashoitoon pääsi suoraan koulusta taksikyydillä. Ei kuraattoreja/psykologeja. Ei arviointi tai kejhityskeskusteluja. Vanhempainilta joskus Reissuvihko. Kouluterkkarin tarkastuksia joskus, mutta ei joka vuosi. Joulutodistus ja keväytodistus. Lopputulema: Pisatulokset huipussaan.
Nykykoulu: 40 oppilaan ryhmä, jossa sekoitettu kahta vuosiluokkaa. Tätä kokonaisuutta opettaa 2 opea. Avoin oppimisympäristö. Ei pulpetteja. Ei turhia seiniä. Keskellä tori, jossa kokoonnutaan kuin torilla. Itseohjautuvasti ilmiöoppiminen ilmiöryhmissä. Opettaja valvoo. Itseohjautuvat oppivat ehkä jotain. Huonommin itseohjautuvat tekevät ehkä jotain muuta sillä aikaa? Kokeita ei pidetä tai jos pidetään niin ne tehdään virtuaalisessa oppimisympäristössä pädeillä. Läksyjä tulee joskus ja jouluna. Kehitys- ja arviointikeskusteluja pidetään jossa oppilas itse miettii tavoitteensa. Opettajat pitävät Lapset Puheeksi-keskusteluja ja erilaisia ohr-palavereita ja täyttävät terveydenhuoltoon diagnostisia lomakkeita. Mt-ongelmia ja diagnooseja löytyy mielinmäärin. Tämän jälkeen tehdään pedagogisia tuen suunnitelmia ja osallistutaan verkostoihin hoitotahojen kanssa. Lopputulema: pisatulokset laskee, mt-ongelmat kasvussa.
Minua rupesi nyt kiinnostamaan tämä itseohjautuvuuden hypetys ja kaiken uhraaminen itseohjautuvuuden alttarille (huom kärjistys). Lapsethan ei lähtökohtaisesti ole kovin itseohjautuvua, ja minusta ei tarvitsisikaan olla, minusta riittäisi kun sitä alettaisiin edellyttää kunnolla vasta yläkoulun puolella.
Joten: Miksi pienempienkin koululaisten kohdalla ylihypetetään itseohjautuvuutta? Mistä on keksitty, että se olisi näillä pienemmillä tärkeä taito? Ja miksi se olisi pienemmillä tärkeä taito? Onko se kaikille edes mahdollinen? Mikä arvomaailma on taustalla siinä, että itseohjautuvuutta korostetaan koulussa nykyään niin paljon? Mihin lasten itseohjautuvuudesta etsitään ratkaisua?
Ap
Murrosikäisen toiminnanohjaus ja impulssikontrolli taantuu väliaikaisesti, joten on erittäin väärä hetki heittää lapset yhtäkkiä itsekseen suunnistamaan 13-vuotiaina. Yläkouluun siirtyminen ja luokanopettajamallista huomattavasti enemmän itseohjautuvuutta ja itsenäistä vastuunottoa vaativaan yläkouluopiskeluun siirtyminen on monen alamäen alku ja ahdistuneisuusoireilu kasvaa eksponentiaalisesti kun vaatimukset ja kyvyt ei kohtaa ja lapsella on jatkuvasti olo että on vähän hukassa - tämä siis murrosikään jo itsessään sisältyvän hukassa olemisen lisäksi.
Ratkaisu ei tietysti ole että jätetään ne lapset heitteille jo alakoulussa, mutta yläkouluun siirtyminen on vaarallinen muutos monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt kommentti opettajana: oppilasta ei voi laittaa siivoamaan ns. rangaistuksena. Oppilasta ei myöskään saa poistaa häiriökäyttäytymisen takia luokasta ilman valvojaa. Näin on ja näillä mennään.
No mitä keinoja teillä on edellyttää oppilailta sitä, että ovat hiljaa edes vartin verran?
Huomaa ettet ole ope. Lähe joka luokassa on oppilaita, joille on lähes mahdotonta olla hiljaa yli 30 sekunnin ajan. Usein he kiemurtelevat paikallaan, kun pitäisi päästä sanomaan/tekemään jotain.
Omien aivojen käyttö. Kun eteen tuodaan koko ajan valmista viihdykettä (puhelin, tv jne) ei kehitetä omaa ajattalua, mieliuvituksen käyttöä. ja tämä vaikuttaa myös koulussa, uusien asioiden omaksumiseen ja oppimiseen.
Myöskikn tylsyyden kestäminen kehittää aivoja , aina ei tartte olla jotain viihdearsenaali edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulu oli suuri syy, meille tuli vain tehtävät ja vanhempien piti opettaa lasta, samoin karanteenien ajan (monia viikkoja). Meillä onnistui, mutta kaikista vanhemmista ei ole opettajiksi, osa putosi jo tuolloin kelkasta.
Kotien ja perheiden ongelmat, kriisit ja uupumus. Jos lapsi ei ole koulukuntoinen, ei opiskelusta tule mitään. Etenkin uusperhekuviot kuormittavat lapsia henkisesti, samoin kodin vaihtaminen. Nykyään ajatellaan liikaa, että kun perheen vanhempi on onnellinen, lapsetkin ovat. Asia ei mene näin, ja olemassa olevan lapsen paras unohtuu, kun löytyy Uusi Onni ja tehdään uusi vauva.
Sosioekominen eriytyminen, kielen oppimisen ongelmat. Osa "toisen polven" m-muuttajista on menettänyt toivonsa päästä koskaan kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan ja kun toivo menee, menee kaikki. Tämä heijastuu myös alakoululaisiin, jos esim. isoveli kuuluu turhautuneiden joukkoon. Ylipäätään jokaisen perheenjäsenen ongelma heijastuu lapsiin. Puoli miljoonaa suomalaista syö tänäänkin mielialalääkkeitä, ja näissä perheissä on paljon lapsia, jotka näkee ja kokee kaiken.
Tukiverkkojen puute, eli vanhemmat ovat aidosti väsyneitä, eikä kyse ole itsekkyydestä viettää aikaa ilman lapsia.
No saatiinhan se etäkoulu syyksi tähänkin. Kun reilusti jo 10 vuotta on kaikki mennyt liukkaasti alamäkeä, niin etäkoulu on aina se syyllinen. Siis muutama viikko. Herkkä kansa.
Totuushan on se, että pieni osa tippui joo, mutta olisiko tippunut ihan muutenkin? Iso osa sai nostettua numeroita. Vielä isompi osa pysyi samassa. Ja erittäin suuri osa lapsista sai opiskella rauhassa, ilman kiusaamista, turhaa ajankäyttöä ja oppi siinä samalla myös vastuuta.
Osa nyt ei vaan sitten pärjää missään.
Niinpä. Ja monessa muussa maassa etäkoulu oli paaaaaljon pidempi ja totaalisempi ja huonommin organisoitu. Eikä siellä tapahtunut romahdusta oppimistuloksissa. Miksi? Koska etäkoulu ei Suomessakaan ole syy romahdukseen, vain jokin muu.
Etäkoulusta halutaan nyt vain tehdä syntipukki ilman perusteita siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulu oli suuri syy, meille tuli vain tehtävät ja vanhempien piti opettaa lasta, samoin karanteenien ajan (monia viikkoja). Meillä onnistui, mutta kaikista vanhemmista ei ole opettajiksi, osa putosi jo tuolloin kelkasta.
Kotien ja perheiden ongelmat, kriisit ja uupumus. Jos lapsi ei ole koulukuntoinen, ei opiskelusta tule mitään. Etenkin uusperhekuviot kuormittavat lapsia henkisesti, samoin kodin vaihtaminen. Nykyään ajatellaan liikaa, että kun perheen vanhempi on onnellinen, lapsetkin ovat. Asia ei mene näin, ja olemassa olevan lapsen paras unohtuu, kun löytyy Uusi Onni ja tehdään uusi vauva.
Sosioekominen eriytyminen, kielen oppimisen ongelmat. Osa "toisen polven" m-muuttajista on menettänyt toivonsa päästä koskaan kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan ja kun toivo menee, menee kaikki. Tämä heijastuu myös alakoululaisiin, jos esim. isoveli kuuluu turhautuneiden joukkoon. Ylipäätään jokaisen perheenjäsenen ongelma heijastuu lapsiin. Puoli miljoonaa suomalaista syö tänäänkin mielialalääkkeitä, ja näissä perheissä on paljon lapsia, jotka näkee ja kokee kaiken.
Tukiverkkojen puute, eli vanhemmat ovat aidosti väsyneitä, eikä kyse ole itsekkyydestä viettää aikaa ilman lapsia.
No saatiinhan se etäkoulu syyksi tähänkin. Kun reilusti jo 10 vuotta on kaikki mennyt liukkaasti alamäkeä, niin etäkoulu on aina se syyllinen. Siis muutama viikko. Herkkä kansa.
Totuushan on se, että pieni osa tippui joo, mutta olisiko tippunut ihan muutenkin? Iso osa sai nostettua numeroita. Vielä isompi osa pysyi samassa. Ja erittäin suuri osa lapsista sai opiskella rauhassa, ilman kiusaamista, turhaa ajankäyttöä ja oppi siinä samalla myös vastuuta.
Osa nyt ei vaan sitten pärjää missään.
Niinpä. Ja monessa muussa maassa etäkoulu oli paaaaaljon pidempi ja totaalisempi ja huonommin organisoitu. Eikä siellä tapahtunut romahdusta oppimistuloksissa. Miksi? Koska etäkoulu ei Suomessakaan ole syy romahdukseen, vain jokin muu.
Etäkoulusta halutaan nyt vain tehdä syntipukki ilman perusteita siihen.
Usein ihmiset haluvat nähdä syyllisenä sen asian, josta eivät itse tykkää tai jota itse inhoavat. Ja monet vanhemmat inhosivat etäkoulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt kommentti opettajana: oppilasta ei voi laittaa siivoamaan ns. rangaistuksena. Oppilasta ei myöskään saa poistaa häiriökäyttäytymisen takia luokasta ilman valvojaa. Näin on ja näillä mennään.
No mitä keinoja teillä on edellyttää oppilailta sitä, että ovat hiljaa edes vartin verran?
Huomaa ettet ole ope. Lähe joka luokassa on oppilaita, joille on lähes mahdotonta olla hiljaa yli 30 sekunnin ajan. Usein he kiemurtelevat paikallaan, kun pitäisi päästä sanomaan/tekemään jotain.
Mitä näille voi tehdä sitten? Pakkohan heidät on saada olemaan hiljaa edes muutaman minuutin ajan.
Toisessa ketjussa luki, että tytöillä ei ole tapahtunut romahdusta oppimistuloksissa, vain pojilla on. Onko tämä väite totta?
Ketään ei kiinnosta. Ei oppilaita, ei vanhempia, ei opettajia, eikä poliitikkoja.