Alakoululaisten vanhemmat. Miksi teidän mielestä oppimistulokset on romahtaneet?

Mielestäni huono kehitys lähtee päiväkodista. Minulla on kaksi lasta, joista toinen oli huonossa päiväkodissa ja toinen hyvässä. Huonossa päiväkodissa oli kokoaja kamala meteli, henkilökuntaa puuttui, mitään suunniteltua toimintaa ei voinnut toteuttaa, lapsilla oli viidakon lait. Ensimmäiset kaksi vuotta koulussa meni siihen, että lapset oppivat puhumaan toisilleen kuin ihmisille. Nuoremman lapseni päiväkodissa on rauhallista ja suunnitelmallista toimintaa ja pysyvä henkilökunta. Hänellä on nyt eskarilaisena aivan eri lähtökohdat koulunalkuun kuin esikoisella, joka vielä tokaluokkalaisena pelkäsi päälle hyppiviä ja tavaroita heitteleviä luokkakavereita. Eskarissa kuulemma oppi vain suojautumaan väkivallalta, mitään kirjaimia tms ei opeteltu ollenkaan. Turvattomassa ympäristössä ei pysty oppimaan.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi asiaa nyt ainakin

Ensinnäkin se, että ennen piti istua tiukasti pulpetissa ja luokassa oli hiljaisuus, kun opettaja opetti. Nykyään on koko ajan häly ja lapset liikkuvat luokassa. Keskittyminen on vaikeaa tällöin myös ei-adhd:llä..

Ja sitten se, että luokassa on kielitaidottomia, joihin menee opelta liikaa aikaa. Heidän takiaan on pakko puhua helpposuomea, jolloin suomalaistenkaan sanavarasto ei kehity. Pitäisi vieraskieliset opettaa ensin suomenkielisiksi. Ei niin, että luokkakaverit opettavat.

Tänään oli uutisissa, että oppimistulokset on ihan parin viimeisen vuoden aikana romahtaneet. Eli jokin merkittävä muutos on kuluneen viiden vuoden aikana tapahtunut. Olin tässä aloituksessa kiinnostunut eniten siitä. Tuo kielitaidottomien joukko on ollut ainakin täällä Pk-seudulla, jossa itse asun, jo paljon pidempään iso. Olen samaa mieltä, että se vie liikaa opettajien resurssia pois kielitaitoisilta oppilailta, mutta minusta se ei voi selittää tätä ihan tuoretta romahdusta oppimistuloksissa. Ap

Digitalisaatio, uusi OPS, korona ja etäkoulu.

Tosin etäkoulu ei olisi ollut mshdollinen ilman digitalisaatiota.

Mutta oli hyvin monessa muussakin länsimaassa koronan takia etäkoulu, monessa jopa paljon pidempään ja laajempaa joukkoa koskeva kuin meillä. Silti vastaavaa oppimistulosten romahdusta ei ole näissä maissa havaittu, eli etäkoulu ei voi suoraan olla syynä.

USAssa 80% julkisista kouluista raportoi lisääntyneistä käyttäytymis- ja sosioemotionaalisista ongelmista 7/22. Kyllä myös Suomessa opettajat näkivät häiriökäyttäytymisen lisääntyneen merkittävästi. Oppimistulokset on laskenut tutkimusten mukaan globaalisti eritoten heikommassa asemassa olevien lasten keskuudessa. Sen sijaan Ruotsissa ei vastaavaa ole havaittu!

https://www.weforum.org/agenda/2022/11/covid19-education-impact-legacy/

1) Vaaditaan vain sitä tasoa mihin heikoimmatkin yltää - tätä on integraatio

2) Työrauha puuttuu

3) Opiskelumotivaatioon ei kiinnitetä huomiota, lapsia jopa jarrutellaan

Yksittäisten lasten oppimisesta tai oppimattomuudesta ei voi päätellä oikein mitään, sillä silloin ei ole mitään, mihin verrata. Jos yksi lapsi ei opi, ongelma on todennäköisesti lapsi itse eli hän on tyhmä tai ei halua oppia mitään. Ensimmäiselle ei voi mitään, jälkimmäinen on asenneongelma, jolle voi ehkä tehdä jotain, mutta todennäköisesti asenne on peräisin kotia, jossa väheksytään koulun merkitystä.

Sen sijaan siinä tapauksessa, että koko luokalla tai koko koululla tai kaikilla koululaisilla on vaikeuksia oppia asioita, syytä voidaan alkaa etsiä lapsen ulkopuolelta.  Voidaan verrata oppimista muihin luokkiin tai kouluihin tai aiempiin ikäluokkiin. Voidaan ehkä huomata, että oppimisvaikeuksia on vain tietynlaisilla lapsilla, esimerkiksi sellaisilla, joiden vanhemmilla on huono koulutus tai joiden kotona ei osata tai voida kannustaa lasta koulunkäynnissä.

En osaa antaa neuvoja, sillä omat lapseni ovat ovat pärjänneet koulussa hyvin siitä huolimatta, että he viettävät turhan paljon aikaa kännyn tai läppärin ääressä.

Ikävä sanoa, mutta todennäköisesti paras tapa turvata lapsen hyvät oppimistulokset on olla itse korkeasti koulutettu, tasapainoisen perheen vanhempi, joka huolehtii lapsistaan ja takaa heille hyvän kodin. Tärkeää on kai se, että lapsen äiti on koulutettu ja elämässään menestynyt, sillä äidillä on tutkimusten mukaan suurempi merkitys lapsen tulevaisuudelle kuin isällä, vaikka ei isänkään osuus merkityksetön ole. Vanhempien pitää antaa lasten olla sellaisia kuin ovat, eikä yrittää pakottaa heitä tekemään asioita vain siksi, että vanhemmat toivovat lapsestaan lääkäriä, lakimiestä, insinööriä tai vaikka huippumuusikkoa.

Liika yrittäminen on pahasta. Lapselle pitää lukea ja lasta pitää kannustaa lukemaan, mutta lasta ei pidä pakottaa lukemaan. Lasta kannattaa ohjata kehittäviin harrastuksiin, mutta lasta ei pidä pakottaa vapaa-ajalla moniin aikaa vieviin harrastuksiin, jotka eivät lasta itseään kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi asiaa nyt ainakin

Ensinnäkin se, että ennen piti istua tiukasti pulpetissa ja luokassa oli hiljaisuus, kun opettaja opetti. Nykyään on koko ajan häly ja lapset liikkuvat luokassa. Keskittyminen on vaikeaa tällöin myös ei-adhd:llä..

Ja sitten se, että luokassa on kielitaidottomia, joihin menee opelta liikaa aikaa. Heidän takiaan on pakko puhua helpposuomea, jolloin suomalaistenkaan sanavarasto ei kehity. Pitäisi vieraskieliset opettaa ensin suomenkielisiksi. Ei niin, että luokkakaverit opettavat.

Tänään oli uutisissa, että oppimistulokset on ihan parin viimeisen vuoden aikana romahtaneet. Eli jokin merkittävä muutos on kuluneen viiden vuoden aikana tapahtunut. Olin tässä aloituksessa kiinnostunut eniten siitä. Tuo kielitaidottomien joukko on ollut ainakin täällä Pk-seudulla, jossa itse asun, jo paljon pidempään iso. Olen samaa mieltä, että se vie liikaa opettajien resurssia pois kielitaitoisilta oppilailta, mutta minusta se ei voi selittää tätä ihan tuoretta romahdusta oppimistuloksissa. Ap

Digitalisaatio, uusi OPS, korona ja etäkoulu.

Tosin etäkoulu ei olisi ollut mshdollinen ilman digitalisaatiota.

Mutta oli hyvin monessa muussakin länsimaassa koronan takia etäkoulu, monessa jopa paljon pidempään ja laajempaa joukkoa koskeva kuin meillä. Silti vastaavaa oppimistulosten romahdusta ei ole näissä maissa havaittu, eli etäkoulu ei voi suoraan olla syynä.

USAssa 80% julkisista kouluista raportoi lisääntyneistä käyttäytymis- ja sosioemotionaalisista ongelmista 7/22. Kyllä myös Suomessa opettajat näkivät häiriökäyttäytymisen lisääntyneen merkittävästi. Oppimistulokset on laskenut tutkimusten mukaan globaalisti eritoten heikommassa asemassa olevien lasten keskuudessa. Sen sijaan Ruotsissa ei vastaavaa ole havaittu!

https://www.weforum.org/agenda/2022/11/covid19-education-impact-legacy/

Olen kuullut, ettå Ruotsissa jaellaan tutkintoja ilman mitään todellista osaamista. En ihmettelisi jos myös tutkimus aiheesta on epämääräistä.

Vierailija kirjoitti:

1) Vaaditaan vain sitä tasoa mihin heikoimmatkin yltää - tätä on integraatio

2) Työrauha puuttuu

3) Opiskelumotivaatioon ei kiinnitetä huomiota, lapsia jopa jarrutellaan

Olen tuo aikaisempi tutori. Seison näiden takana.

Lapsille on iso juttu että tehtävät on haastavuudeltaan valittu kyseisen lapsen mukaan. Liian helpot tehtävät turhauttavat lasta ja pitkäjänteinen työnteko jää oppimatta. Minulla on tästä henkilökohtaista kokemusta, oli vaikea paikka oppia pitkäjänteiseen työntekoon kun yliopiston maisteritasolla tuli lopulta se vastaan että tehtävä ei aukeakaan pelkästään vilkaisemalla sitä kerran. Eikä se että asia on näin tarkoita että olen tyhmä.

Tehtävät tulee valita niin että ne haastavat lasta kunnolla mutta eivät ole hänelle mahdottomia kuitenkaan. Siten ne tuntuvat palkitsevilta ja motivaatio ruokkii itseään.

Kommentoin lähinnä hyvin pärjäävien näkökulmasta koska juuri heille vanhemmat tyypillisesti haluavat minun palveluani ostaa.

Motivoiminen on kyllä vaikeaa koska eri lapsia motivoivat eri asiat. En tiedä miten opettajan pitäisi pystyä koko 30 hengen luokkaa samoilla puheilla motivoimaan. Siksi toistan että tarvitaan pienempiä ryhmakokoja ja oppilaiden henkilökohtaista kohtaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Hämmentävää. Oma viisivuotiaani osaa jo kellotaulun. Hurjaa, jos joskus kolmannella luokalla sitä kysytään sitten kokeessa. Periaatteessa kai fiksummille pitäisi eriyttää ylöspäin, mutta saako sellaista näin äitinä vaatia opettajalta?

Ap

Eriyttämistä ylöspäin voi kysyä. Mutta samalla pitää ajatella sitäkin, että se ei aina ole mahdollista.

Joskus vanhemmat luulevat lapsestaan liikoja. Omilta kouluajoilta 1980-luvulta muistan koulukaverin, jonka vanhemmat vaativat, että hänet pitää pistää laajoille kursseille niissä aineissa, joissa sellaiset oli käytössä. Ei siinä muuten mitään, mutta kyseinen lapsi oli oikeasti täysi tolvana. Eikä ollut kyse mistään teinikapinasta, sillä ko. lapsi yritti tehdä, mitä opettaja käski. Jopa lyhyt matematiikka olisi ollut hänelle liian vaikeaa, saati sitten pitkä. Jos tunneille osallistuvan ja parhaansa yrittävän lapsen arvosanat ovat vitosia ja kutosia ala-asteella (1980-luvun alussa), hänellä ei yksinkertaisesti ole kykyä oppia asioita paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Hämmentävää. Oma viisivuotiaani osaa jo kellotaulun. Hurjaa, jos joskus kolmannella luokalla sitä kysytään sitten kokeessa. Periaatteessa kai fiksummille pitäisi eriyttää ylöspäin, mutta saako sellaista näin äitinä vaatia opettajalta?

Ap

Joo, poika kertoi saaneensa kympin matikankokeesta ja kehuin tietenkin, mutta kyllä mä vähän hämmästyin, kun näin sen kokeen. En nyt muista milloin hän olisi oppinut katsomaan viisarikelloa. Eskarissa varmaan viimeistään. En ole seurannut juurikaan pojan matikanläksyjä, koska se sujuu niin hyvin ja yhdessä tehtäviä läksyjä, kuten ääneen lukemista, on kaksikielisessä koulussa niin paljon, että isän hermot alkaa jo mennä...

Kellotaulun ja viisarikellon oppimisessa on se pieni ongelma, että kaikilla ei enää ole viisarikelloa. Ennen sellaisia oli jokaisessa kodissa useampia. Nykyään suuri osa kelloista näyttää ajan numeroilla, eikä viisarikelloa opita lähes itsestään kotona. Siksi kellotaulu ja viisarit vaativat aiempää enemmän opettamista koulussa.

Kuinka moni aikuinenkaan katsoo nykyään ajan viisarikellosta? Joillakin on tietysti rannekello, mutta ei kaikilla. Minäkin katson ajan yleensä joko tämän tietokoneen näytön oikeasta alakulmasta tai kännykän ruudulta. Makuuhuoneen kelloradiossa on numeronäyttö, samoin keittiön mikrossa ja liedessä. Ulkolämpömittarissa aika on numeroina. Olohuoneessa on kaksi viisarikelloa, mutta ne eivät näy kuin olehuoneessa. Ulkona saatan katsoa ajan jostain kellotornista tai bussipysäkin tai asemalaiturin kellosta. 

Maailma muuttuu. Kellotaulu olisi silti hyvä ymmärtää. Voi silti käydä niin, että viisarikelloista tulee samanlaisia historiallisia jäänteitä kuin hevosajoneuvoista ja ihmisvoimin tehdyistä maataloustöistä. 

Lisään tänne myös pari juttua, joilla kielellistä ajattelua voi vähän katsoa omalta lapseltaan. Minulla on usein tapana pyytää lapsia selittämään asioita omin sanoin ja toisinaan, vaikka ruokaillessa, saatamme heitellä lapsille pikku tehtäviä, jotka heidän pitää selittää. Joko käsitteellisesti (esim. tänään lapsen läksyissä tuli esiin luoto, niin sai selittää tarkemmin, mikä on luoto). Tai sitten sanoja, joita ei koko ajan tule vastaan. Esim. otaksua, häikäilemätön, vauras, vehmas, tinkimätön, tiristä jne.

Vierailija kirjoitti:

En osaa antaa neuvoja, sillä omat lapseni ovat ovat pärjänneet koulussa hyvin siitä huolimatta, että he viettävät turhan paljon aikaa kännyn tai läppärin ääressä.

Ikävä sanoa, mutta todennäköisesti paras tapa turvata lapsen hyvät oppimistulokset on olla itse korkeasti koulutettu, tasapainoisen perheen vanhempi, joka huolehtii lapsistaan ja takaa heille hyvän kodin. Tärkeää on kai se, että lapsen äiti on koulutettu ja elämässään menestynyt, sillä äidillä on tutkimusten mukaan suurempi merkitys lapsen tulevaisuudelle kuin isällä, vaikka ei isänkään osuus merkityksetön ole. Vanhempien pitää antaa lasten olla sellaisia kuin ovat, eikä yrittää pakottaa heitä tekemään asioita vain siksi, että vanhemmat toivovat lapsestaan lääkäriä, lakimiestä, insinööriä tai vaikka huippumuusikkoa.

Liika yrittäminen on pahasta. Lapselle pitää lukea ja lasta pitää kannustaa lukemaan, mutta lasta ei pidä pakottaa lukemaan. Lasta kannattaa ohjata kehittäviin harrastuksiin, mutta lasta ei pidä pakottaa vapaa-ajalla moniin aikaa vieviin harrastuksiin, jotka eivät lasta itseään kiinnosta.

Minunkin lapseni pärjäävät koulussa hyvin, mutta vaikka he yksilöinä suoriutuvat viiteryhmässään erinomaisesti, se mitä heiltä vaaditaan, on ihan surkean vähän. Vähän siis huolettaa että mihin ne oppimistulokset ja erityisesti opiskelutaidot riittää suomalaisen peruskoulun jälkeen, kun on oppinut että kännykkää hiplaamalla ja kattoon syljeksimällä saa kymppejä.

En siis pidä todistusnumeroita oppimistulosten objektiivisena mittarina, koska nehän kertoo vähintään yhtä paljon siitä mitä odotetaan kuin siitä mitä joku osaa. Ja ne odotukset minua huolettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liika ruutuaika.

Ap, lue kirjoja ja askartele sen lapsen kanssa, ei tabletteja tai puhelimia naaman eteen.

Kiitos vinkistä! Olenkin jo ihan pienestä saakka hänen kanssa lukenut kirjoja ja askarrellut, mutta voisin lisätä niiden tekemistä vielä entisestään. Ap

Juu, palapelit ja muut ei-digitaaliset pelit on hyviä myös.

Sekä kädentaidot. Käsillä ja aivoilla on yhteys. Luonnossa liikkuminen rauhaisasti. Jotain omaa eikä pelkkää tiktokvuorovaikutusta. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä ruutuaika vaikuttaa oppitunteihin. Siellähän se asia opitaan. Ala-asteella ei ainakaan vielä kännykät saa olla koulupäivän aikana esillä, eikä todellakaan tunneilla. 

Minun näkemys erkkalapsen äitinä on että inkluusio ja erkkojen laittaminen yleisluokkiin vaikuttaa koko luokan oppimiseen. Erkoille kuuluisi omat pienluokat ja tavallisille lapsille kuuluisi oppimisrauha sinne omiin luokkiin. Mutta ei. Inkluusion ajatus oli hyvä, mutta iso osa erkoista on sellaisia etteivät kykene isossa ihmisryhmässä toimimaan, vaikka saisivat tukeakin (yleensä eivät edes saa, koska säästö) Tuki on pelkästä paperilla. Käytännössä kukaan ei katso erityisen perään pysyykö kärryillä, ehtiikö kirjoittamaan läksyt itselleen ylös, tai siirrytäänkö tunnilta välkälle järkevästi vai tuleekö tönimistä ja kiusantekoa. Aikuisia ei ole riittävästi, koska säästö. 

Ja mua suoraan sanoen vtuttaa että luokan huono oppimisrauha laitetaan vain erkkojen syyksi, ihan kuin ne lapset olisivat oikein valinneet saada olla siellä isossa luokassa. Jossa eivät kykene oppimaan. 

Inkluusio otettiin virallisesti käyttöön vuonna 2014. 

Kuten itsekin sanot, ongelma ei ole inkluusio, vaan raha. Toimiva inkluusio edellyttää sitä, että luokassa on riittävästi opettajia ja muita resursseja. Todennäköisesti oikein toteutettu inkluusio eli pienemmät ryhmät ja riittävästi opettajia ja muita resursseja olisi sekä paras että halvin ratkaisu, jos mietitään lasten ja oppimistulosten näkökulmasta.

Valitettavasti vain asioista ovat päättämässä ihmiset, jotka eivät ymmärrä sitä, että inkluusio ei toimi, vaan on suorastaan haitallista, jos riittäviä resursseja ei anneta. Liian pienet resurssit inkluusioluokassa johtavat siihen, että erityislapset vievät opettajien ajan ja kaikkien oppilaiden oppiminen kärsii. Samoilla resursseilla tavallisten oppilaiden luokassa opettajan aika riittäisi opettamiseen, mutta erityislasten oppimistulokset eivät luultavasti paranisi, koska ei liene erityislastenkaan etu, että samaan luokkaan kasataan kaikki erilaisista ongelmista kärsivät. Siinä käy helposti niin, että lapset, jotka ovat erityislapsia yhdestä syystä, ovat sitä pian kahdesta tai useammasta syystä.

Syy resurssipulaan on aika yksinkertainen. Julkisen sektorin leikkaukset. Meillä on puolueita ja niiden kannattajia, joiden mielestä "tehotonta" julkista sektoria on karsittava ja "turhat byrokraatit" erotettava. Valitettavasti se tarkoittaa käytännössä sitä, että samaan kouluun yritetään ahtaa entistä enemmän oppilaista, opettajia on suhteessa vähemmän, oppimateriaaleista säästetään (ei omia kirjoja paperilla tai sähköisinä), eikä kouluissa ole myöskään riittävästi terveydenhoitajia, koulukuraattoreja tai koulupsykologeja.

Yksinkertaisimmin tämän näkee silloin, kun aletaan puhua siitä, että pitää panostaa opetukseen, eikä seiniin. Totta periaatteessa, mutta käytännössä tuollainen puhe johtaa juuri siihen, että koulu, jossa on tilaa vaikka 300 oppilaalle, mutta johon tulee lähialueilta vain 250 oppilasta, joutuu tinkimään opetusresursseista.

Koska tietyn alueen lasten määrä vaihtelee vuodesta toiseen, koulun tilat eivät voi koskaan olla juuri oikean kokoiset. Jos koulu on keskimäärin oikean kokoinen, se on yhtenä vuonna vähän liian suuri ja toisena vähän liian pieni. Oikeasti koulun pitää olla hieman liian suuri, jotta myös silloin, kun lapsia on ennustettua enemmän tai alueelle rakennetaan uusia asuntoja, oppilaat mahtuvat kouluun. Uusia opettajia on paljon helpompi palkata kuin loihtia jostain lisätilaa.

Mutta sanopa tämä tietyille poliitikoille, joiden mielestä pitää säästää ja alentaa veroja. Siksi yksi koulu pitää lakkauttaa nyt ja sen oppilaat jakaa naapurikouluihin, koska viiden tai 10 vuoden päästä ennusteiden mukaan alueen lapsimäärä vähenee.  Olisi fiksumpaa odottaa siihen asti, että lasten määrä on oikeasti laskenut niin paljon, että yhden koulun lakkauttaminen ei tarkoita liian ahtaita tiloja kaikille.

Liialliset säästöt, se vaikuttaa ihan kaikkeen alkaen oppimateriaaleista riittävään henkilöstöön saakka. Jos toteutetaan inkluusiota, henkilökuntaa tulee olla riittävästi takaamassa, että luokan jokainen oppilas saa opetusta tarpeellisen määrän. Viime vuosina on meno ollut kuin pahimpina 90-luvun lamavuosina, kynääkään ei välttämättä saa uutta, kun edellisen on kirjoittanut loppuun. Kotien niitä pitää hankkia varastoon.

Koulussa viihtyminen on koko 2000-luvun laskenut, tiedä sitten missä ovat syyt siihen. Kiusaamiseen ei ainakaan puututa tarpeellisella voimalla; on kouluja, joissa opettajatkin pelkäävät.

Opiskelu on vielä edelleenkin liiaksi pulpettiin sidottua monissa kouluissa. Istumista on liikaa, liikkumista liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Ikkunattomassa huoneessa lukuja pureskeleva tilastonikkari huomaisi ykkösen luokkaa olevan korretaation PISA-tulosten syöksykierteen ja suurten kasvukeskuksien eksponentiaalisesti kiihtyneen ulkomaisen muutto"voiton" välillä.

Onneksi tutkijoilla on se verran järkeä päässään että tajuavat virkansa "riippumatonta tiedettä" tekevässä instituutiossa päättyvän samalla hetkellä kun viivan alapuolelle jää väärä etumerkki.

Korrelaatio ei tarkoita syy-yhteyttä. Oppimistulokset ovat huonontuneet myös niissä kouluissa ja paikkakunnilla, joilla ulkomaalaistataustaisia on vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole alakoululaisen vanhempi mutta olen toiminut tutorina useammalle alakoululaiselle joiden rikkaat vanhemmat ovat halunneet palkata heille lisäopetusta. (Olen yliopisto-opiskelija).

Liian pirstaleiset opetussuunnitelmat, liian suuret ja hälyisät ryhmät, liikaa painotusta itseohjautuvuudelle.

Lisään että opettamani lapset eivät todellakaan ole olleet mitään huonoja oppilaita vaan älykkäitä lapsia jotka ovat halunneet lisähaastetta ja joiden vanhemmat kokevat ettei peruskoulu anna heille tarpeeksi pohjia lukioon ja yliopistoon. Mikä on näille lapsille hyvä, se on kaikki oppimisvelkaa tulevaisuuteen.

Olen itse huomannut vanhempana tämän. Koulun vaatimustaso on lisäksi niin tavattoman matala, että heidän tulee itse joko meidän vanhempien tai sitten tutoreiden avulla kehittää osaamistaan. Ja tämä ei todellakaan ole opettajien "vika".

Tämä on off topic, pahoittelen, mutta nämä teidän tärkeät viestinne saavat oikeasti karvat nousemaan pystyyn. Tässä ollaan näköjään kovaa kyytiä menossa takaisin ei edes luokkayhteiskuntaan vaan 1800-luvun sääty-yhteiskuntaan, jossa rahalla saa ostettua yksityisopettajia vaikka joka aineeseen. Vain rikkailla - ja tässä jo vuonna 2023 hyvin kaukonäköisillä - vanhemmilla on varaa tarjota lapselleen paitsi koulutus niin myös laaja-alainen sivistys: teatteri, taidemuseot, historiamuseot, klassisen musiikin konsertit tai instrumentin soittaminen.

Oli aika, 1970-80-luvuilla ja vielä 1990-luvuillakin, että peruskoulu piti huolen myös pelkkää opetussuunnitelmaa laajemmasta sivistyksestä (ja jo aiemmin mainitsemani kirjastolaitos osaltaan). Nyt vaikuttaa siltä, että edes opetussuunnitelman minimivaatimukset (luku- ja kirjoitustaito) eivät täyty koko ikäluokan osalta.

Paluuta menneeseen tämä on siltä osin, että ennen 1900-lukua vain rikkaimmilla oli mahdollisuus ja ymmärrystä laittaa lapset tutustumaan ja opettelemaan klassista sivistystä. Briteistä ja USA:sta lähetettiin nuorisoa Euroopan kiertomatkoille, eli kaikki keskeiset museot ja historialliset nähtävyydet piti nähdä.

Tuo, että rikkaat vanhemmat palkkaavat yliopisto-opiskelijoita tuutoroimaan lapsilleen sen, mitä näiden pitäisi oppia peruskoulussa, on todella hälyttävää. (Tarkoitukseni ei ole kritisoida noita vanhempia eikä myöskään yliopisto-opiskelijoita, todella hienoa, että vanhemmat kantavat vastuunsa ja että opiskelijat laittavat jo opiskeluaikanaan "hyvän kiertoon" eli opettavat lapsille oppimaansa.)

Jotain pitää kouluissa tapahtua, aivan ehdottomasti, että ei tarvitsisi muutaman kymmenen vuoden päästä Suomessa ottaa Säätytaloa nimensä mukaiseen  käyttöön.

Erittäin tärkeä kommentti tämä sinun kirjoittama.

Sanoisin vielä, että kyse ei välttämättä ole edes varsinaisesti rahasta nykyään, koska nykyään on joukko ns. äkkirikkaita ja nousukkaita, joilla on kyllä rahaa, mutta joiden arvomaailmassa ja elämänpiirissä ns. korkeakulttuuri, tiede, taide ja laaja yleissivistys ei ole keskeisessä osassa. Tämä eroaa ajasta sata vuotta sitten. Sitten taas on tietty joukko vähemmän varakkaita, mutta sivistyneitä korkeakulttuurin harrastajia, jotka pyrkii kasvattamaan myös lapsensa tuohon arvomaailmaan ja elämänpiiriin.

On todella huolestuttavaa, jos ns. sivistyneistö alkaa eriytymään koko ajan vahvemmin muusta väestöstä, ja lapsen polku jompaan kumpaan määräytyy vain äidinmaidosta eli vanhemmista. Tämä on täysin vastoin peruskouluideologiaa.

Ap

Olen tuo yliopisto-opiskelija. Sanoisin että minulla on ollut tutoroitavia molemmista ryhmistä; joistain perheistä näkee heti että ovat ns 'sivistysperheitä' joissa harrastetaan paljon kulttuuria, lukemista tms. ja lapset monesti harrastavat jotain musiikkia tms.

Sitten on paljon varakkaita jotka painottavat etenkin matematiikkaa ja luonnontieteitä (olen itse matematiikan opiskelija ja etupäässä opetan sitä, toki alakoululaiselle mitä hän nyt sattuu tarvitsemaan), mutta ei välttämättä kulttuuria yleisemmin. Vanhempien ajatus on usein se että matematiikka on nykyään oleellisin aine yliopistoon pääsemisen kannalta.

Tuo matematiikan kuviteltu merkitys on aivan käsittämätön väärinkäsitys. Aika moneen yliopistoaineeseen vaaditaan riittävä arvosana yhdestä pääainetta vastaavasta lukioaineesta.  Lisäksi pisteitä saa muista aineista ja täysin ymmärrettävästi matematiikka kurssimäärältään isona aineena tuo paljon pisteitä, mutta ei se valintaa ratkaise.

Jos muistan oikein, englannin opiskeluun yliopistossa vaadittiin eximia englannista ja äidinkielestä. Jos niitä ei löydy, edes pitkän matematiikan laudatur ei tuo opiskelupaikkaa. Jos taas tarvittava äidinkielen ja englannin arvosana löytyy, paikka annetaan niille, joilla on parhaat pisteet. Pitäisikö valinnassa suosia hakijaa, jolla on laudatur vaikka terveystiedosta (pieni kurssimäärä) sen sijaan, että otetaan se, jolla on magna pitkästä matematiikasta (iso kurssimäärä)?

Mikään ei ole ratkaisevasti muuttunut entiseen verrattuna. Ennenkin opiskelupaikan saivat ne, jotka olivat pärjänneet lukiossa tai pääsykokeissa parhaiten. Aika harvassa olivat sellaiset hakijat, joilla oli rivi laudatureja muista aineista, mutta lyhyestä matematiikasta a tai b tai ei matematiikan arvosanaa lainkaan. Lyhyen matematiikankin laudatur tuo aika hyvät pisteet, joten valituksi tuleminen on käytännössä ongelma vain sellaisilla aloilla, jotka ovat hyvin suosittuja ja paikoista on siksi kova kilpailu. Niillä aloilla hakijoilla on erittäin hyvät kirjoitusarvosanat melkein kaikista aineista, myös matematiikasta.

Ainoa ero entiseen on siinä, että nykyjärjestelmä kannustaa opiskelemaan pitkää matematiikkaa aiempaa enemmän, koska erittäin hyvän opiskelijan kannattaa kannattaa nykyään aina lukea myös matematiikkaa sen sijaan, että panostettaisiin valtavasti pääsykokeisiin valmistautumiseen. Se taas on oikein hyvä asia, koska matematiikan opiskelu opettaa loogisuutta, päättelyä ja kokonaisuuksien hahmottamista, eikä niiden osaamisesta ole koskaan haittaa.

Keskikastin hakijoiden kannattaa yrittää pärjätä niissä aineissa, missä on hyvä. Useimmille yliopistolinjoille pääsee muillakin kuin huippupisteillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on off topic, pahoittelen, mutta nämä teidän tärkeät viestinne saavat oikeasti karvat nousemaan pystyyn. Tässä ollaan näköjään kovaa kyytiä menossa takaisin ei edes luokkayhteiskuntaan vaan 1800-luvun sääty-yhteiskuntaan, jossa rahalla saa ostettua yksityisopettajia vaikka joka aineeseen. Vain rikkailla - ja tässä jo vuonna 2023 hyvin kaukonäköisillä - vanhemmilla on varaa tarjota lapselleen paitsi koulutus niin myös laaja-alainen sivistys: teatteri, taidemuseot, historiamuseot, klassisen musiikin konsertit tai instrumentin soittaminen.

Siis tässä tilanteessahan ollaan jo. Oltu jo pitkään. Yliopiston suosituimpiin tiedekuntiin pääsee kalliiden valmennuskurssien kautta, näin oli jo 1990-luvun lopussa, melkein 30 vuotta sitten kun itse lähdin opiskelemaan. Valmennuskursseilta tuleva "materiaali" täyttää opiskelijapaikat, muita ei edes mahdu. 

Samoin teatterit, harrastukset, on se sitten musiikkia tai urheilua - kaikki harrastukset mitä luettelit, ovat aina olleet kalliita ja vain osalle tavoitettavissa. 

Ne valmennuskurssit olivat lähes varmasti täyttä rahan ja ajan hukkaa. Niille osallistuivat sellaiset hakijat, joilla oli jo muutenkin hyvät arvosanat ja opiskelutaidot.  Heidät olisi valittu ilman kalliita valmennuskurssejakin.

Valmennusfirmat tietysti väittivät jotain muuta. Tietysti. Eihän kukaan olisi maksanut valmennuksesta, jos olisi sanottu, että teidät valittaisiin ilman valmennustakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Hämmentävää. Oma viisivuotiaani osaa jo kellotaulun. Hurjaa, jos joskus kolmannella luokalla sitä kysytään sitten kokeessa. Periaatteessa kai fiksummille pitäisi eriyttää ylöspäin, mutta saako sellaista näin äitinä vaatia opettajalta?

Ap

Joo, poika kertoi saaneensa kympin matikankokeesta ja kehuin tietenkin, mutta kyllä mä vähän hämmästyin, kun näin sen kokeen. En nyt muista milloin hän olisi oppinut katsomaan viisarikelloa. Eskarissa varmaan viimeistään. En ole seurannut juurikaan pojan matikanläksyjä, koska se sujuu niin hyvin ja yhdessä tehtäviä läksyjä, kuten ääneen lukemista, on kaksikielisessä koulussa niin paljon, että isän hermot alkaa jo mennä...

Kellotaulun ja viisarikellon oppimisessa on se pieni ongelma, että kaikilla ei enää ole viisarikelloa. Ennen sellaisia oli jokaisessa kodissa useampia. Nykyään suuri osa kelloista näyttää ajan numeroilla, eikä viisarikelloa opita lähes itsestään kotona. Siksi kellotaulu ja viisarit vaativat aiempää enemmän opettamista koulussa.

Kuinka moni aikuinenkaan katsoo nykyään ajan viisarikellosta? Joillakin on tietysti rannekello, mutta ei kaikilla. Minäkin katson ajan yleensä joko tämän tietokoneen näytön oikeasta alakulmasta tai kännykän ruudulta. Makuuhuoneen kelloradiossa on numeronäyttö, samoin keittiön mikrossa ja liedessä. Ulkolämpömittarissa aika on numeroina. Olohuoneessa on kaksi viisarikelloa, mutta ne eivät näy kuin olehuoneessa. Ulkona saatan katsoa ajan jostain kellotornista tai bussipysäkin tai asemalaiturin kellosta. 

Maailma muuttuu. Kellotaulu olisi silti hyvä ymmärtää. Voi silti käydä niin, että viisarikelloista tulee samanlaisia historiallisia jäänteitä kuin hevosajoneuvoista ja ihmisvoimin tehdyistä maataloustöistä. 

Lapsen kolmannen luokan ympäristöopin kokeessa kysyttiin viikonpäiviä. Ne tuskin ovat vanhentuneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa antaa neuvoja, sillä omat lapseni ovat ovat pärjänneet koulussa hyvin siitä huolimatta, että he viettävät turhan paljon aikaa kännyn tai läppärin ääressä.

Ikävä sanoa, mutta todennäköisesti paras tapa turvata lapsen hyvät oppimistulokset on olla itse korkeasti koulutettu, tasapainoisen perheen vanhempi, joka huolehtii lapsistaan ja takaa heille hyvän kodin. Tärkeää on kai se, että lapsen äiti on koulutettu ja elämässään menestynyt, sillä äidillä on tutkimusten mukaan suurempi merkitys lapsen tulevaisuudelle kuin isällä, vaikka ei isänkään osuus merkityksetön ole. Vanhempien pitää antaa lasten olla sellaisia kuin ovat, eikä yrittää pakottaa heitä tekemään asioita vain siksi, että vanhemmat toivovat lapsestaan lääkäriä, lakimiestä, insinööriä tai vaikka huippumuusikkoa.

Liika yrittäminen on pahasta. Lapselle pitää lukea ja lasta pitää kannustaa lukemaan, mutta lasta ei pidä pakottaa lukemaan. Lasta kannattaa ohjata kehittäviin harrastuksiin, mutta lasta ei pidä pakottaa vapaa-ajalla moniin aikaa vieviin harrastuksiin, jotka eivät lasta itseään kiinnosta.

Minunkin lapseni pärjäävät koulussa hyvin, mutta vaikka he yksilöinä suoriutuvat viiteryhmässään erinomaisesti, se mitä heiltä vaaditaan, on ihan surkean vähän. Vähän siis huolettaa että mihin ne oppimistulokset ja erityisesti opiskelutaidot riittää suomalaisen peruskoulun jälkeen, kun on oppinut että kännykkää hiplaamalla ja kattoon syljeksimällä saa kymppejä.

En siis pidä todistusnumeroita oppimistulosten objektiivisena mittarina, koska nehän kertoo vähintään yhtä paljon siitä mitä odotetaan kuin siitä mitä joku osaa. Ja ne odotukset minua huolettaa.

Miten sen nyt ottaa. Lasten opetusta on eriytetty ylöspäin ihan tavallisessa lähiökoulussa, jossa on paljon myös melko huonoista lähtökohdista tulevia oppilaita. Lasten kanssa jutellessa olen myös huomannut, että kyllä he osaavat ja ymmärtävät asioita ihan oikeastikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kaksi lasta ala-asteella ja vahva mutu on, että vaatimustaso on laskenut huomattavasti. Esim. kolmosluokkalaisen viime syksyn iso matikankoe oli kellotaulun tuntemisesta. Ei siis mitään "juna lähtee Pasilasta 16:34" -ongelmia vaan ihan, että jos pikkuviisari osoittaa nelosta ja iso 12, paljonko kello on. 

Vanhempi vitosluokkalainen poika sattui juuri eilen kysymään, että milloin matikka muuttuu vaikeaksi, joten selailin vähän sitä kirjaa ja totesin, että ei ainakaan vähään aikaan. 

Veikkaisin, että oppimistulosten romahtamisessa on kyse sekä siitä, että jotkut lapset eivät opi opetettuja asioita, mutta myös siitä, että fiksummille ei opeteta samoja asioita samalla tahdilla kuin ennen, koska luokissa on enemmän hitaampia oppijoita. 

Hämmentävää. Oma viisivuotiaani osaa jo kellotaulun. Hurjaa, jos joskus kolmannella luokalla sitä kysytään sitten kokeessa. Periaatteessa kai fiksummille pitäisi eriyttää ylöspäin, mutta saako sellaista näin äitinä vaatia opettajalta?

Ap

Joo, poika kertoi saaneensa kympin matikankokeesta ja kehuin tietenkin, mutta kyllä mä vähän hämmästyin, kun näin sen kokeen. En nyt muista milloin hän olisi oppinut katsomaan viisarikelloa. Eskarissa varmaan viimeistään. En ole seurannut juurikaan pojan matikanläksyjä, koska se sujuu niin hyvin ja yhdessä tehtäviä läksyjä, kuten ääneen lukemista, on kaksikielisessä koulussa niin paljon, että isän hermot alkaa jo mennä...

Kellotaulun ja viisarikellon oppimisessa on se pieni ongelma, että kaikilla ei enää ole viisarikelloa. Ennen sellaisia oli jokaisessa kodissa useampia. Nykyään suuri osa kelloista näyttää ajan numeroilla, eikä viisarikelloa opita lähes itsestään kotona. Siksi kellotaulu ja viisarit vaativat aiempää enemmän opettamista koulussa.

Kuinka moni aikuinenkaan katsoo nykyään ajan viisarikellosta? Joillakin on tietysti rannekello, mutta ei kaikilla. Minäkin katson ajan yleensä joko tämän tietokoneen näytön oikeasta alakulmasta tai kännykän ruudulta. Makuuhuoneen kelloradiossa on numeronäyttö, samoin keittiön mikrossa ja liedessä. Ulkolämpömittarissa aika on numeroina. Olohuoneessa on kaksi viisarikelloa, mutta ne eivät näy kuin olehuoneessa. Ulkona saatan katsoa ajan jostain kellotornista tai bussipysäkin tai asemalaiturin kellosta. 

Maailma muuttuu. Kellotaulu olisi silti hyvä ymmärtää. Voi silti käydä niin, että viisarikelloista tulee samanlaisia historiallisia jäänteitä kuin hevosajoneuvoista ja ihmisvoimin tehdyistä maataloustöistä. 

Lapsen kolmannen luokan ympäristöopin kokeessa kysyttiin viikonpäiviä. Ne tuskin ovat vanhentuneet?

Eivät. Mutta jos oppilaiden osaamistasossa on todella suuria eroa, kokeeseen tarvitaan myös todella helppoja kysymyksiä erottelemaan huonompia oppilaita toisistaan.