Työkaveri, neljän erityislapsen äiti, joka saikuttaa enemmän kuin on töissä.
Meille tuli työ kaveriksi jokin aika sitten nainen, joka on työssään kyllä hyvä ja osaava, mutta hyvin nopeasti tuli selväksi, että hän on sitten poissa töistä. Paljon. Ja tämä tarkoittaa sitä, että hänen työnsä joko nakitetaan meille muille ta sitten meille nakitetaan apuriksi joku työkokeilija tai joku muu, joka ei siis millään tapaa korvaa tämän naisen työpanosta.
Naisella on neljä lasta, kaikki erityisiä, ja hän on siis ihan tosi paljon poissa töistä, ei yhtä ehjää viikkoa ole ollut töissä ja silloin kun on, puhelin pärisee jatkuvasti kun jollain muksusta on joku ongelma. Koko ajan joko hän tai joku lapsista on kipeänä. Huomaan, että olen kiukkuinen ja stressaantunut, kun oma työni on tämän myötä paljon raskaampaa kuin sen näin huonolla palkalla pitäisi olla. Olen jopa ihmeissäni, jos hän joskus ylipäätään on töissä.
Onko muilla samoja kokemuksia ja miten olette selvinneet?
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Niin. Meistä lapsettomistahan ei puhuta. En edes tiedä kuinka valtavasti olen parin vuosikymmenen aika tehnyt tuplatyön vuorossani, kun työkaverit ovat olleet hoitamassa lapsiaan.
Minusta on ok, että vanhempi hoitavat sairasta lastaan, mutta toivoisin tältä kansalta enemmän arvostusta meitä lapsettomia kohtaan, jotka eivät saa sentin senttiä yhteiskunnalta tukea, mutta veroilla elättävät monet muut ja puurtavat jopa muidenkin työt.
T: lapseton, 50-vuotias nainen
Nailed it!👍
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on kamalaa luettavaa. Onneksi tuskin kukaan teistä on esimiesasemassa.
Mielenkiintoinen kommentti. Miten esimiehen pitäisi tässä toimia mielestäsi?
Näitäkin on nähty, että yt-neuvottelujen koittaessa saikuttava nepsykakaran vanhempi saa jäädä ja lapseton irtisanotaan, sillä perusteella että toisella on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Hommanhan pitäisi mennä niin että isäkin hoitaa niitä kipeitä kakaroita. 50/50.
Mutta kun Mahmud haluaa olla frendiensä kaa
Taas yksi joka ratsastaa lastensa nepsydiagnooseilla muiden ylitse.
Kun lapset kasvaa niin ne tekee tismalleen samoin. Kuormittaa muita työssään jos edes pääsevät töihin.
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi joka ratsastaa lastensa nepsydiagnooseilla muiden ylitse.
Kun lapset kasvaa niin ne tekee tismalleen samoin. Kuormittaa muita työssään jos edes pääsevät töihin.
Todennäköisesti ovat neljä elämänkallua tulevaisuudessa. Vasemmiston äänestäjäkuntaa siis.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa nepsy? Itsellä jo aikuiset lapset, termi ei ole tullut vastaan.
Neuropsykiatrinen, neurosykiatria...
Käyttäytymisen ja kognitiivisten kykyjen poikkeavuus, jolla on neurologinen syy ja siihen liiytyvä tutkimus ja kuntoutus.
Esim nepsy-kartoitus, tutkitaan henkilön neuropsykiatrinen tila.
Mm. ADD, ADHD, autismin kirjo...
Miten on edes saanut töitä? Itse en uskaltaisi palkata naista jolla lapsia ja lapsentekoiässä.
Vierailija kirjoitti:
Neljän erityislapsen yksinhuoltajaäiti ilmeisesti kyseessä, vai miksi nuo lapsista johtuvat poissaolot kaatuvat vain naisen niskaan? Jos hänellä on puoliso ja puoliso ei siksi jaa vastuutaan, koska puolison työ on jotenkin tärkeämpi, niin sellaisessa tapauksessa puolison palkka myös sen verran suurempi, että voisi sillä elättää naisen joka hoitaisi kotona nuo erityislapset? Tai ainakin tekisi osa-aikaisena vain työtä.
Tai jos molemmat vanhemmat töissä, niin jotain palkattua hoitoapua kotiin?
Mistä löydät neljälle nepsylle pätevän hoitajan kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljän erityislapsen yksinhuoltajaäiti ilmeisesti kyseessä, vai miksi nuo lapsista johtuvat poissaolot kaatuvat vain naisen niskaan? Jos hänellä on puoliso ja puoliso ei siksi jaa vastuutaan, koska puolison työ on jotenkin tärkeämpi, niin sellaisessa tapauksessa puolison palkka myös sen verran suurempi, että voisi sillä elättää naisen joka hoitaisi kotona nuo erityislapset? Tai ainakin tekisi osa-aikaisena vain työtä.
Tai jos molemmat vanhemmat töissä, niin jotain palkattua hoitoapua kotiin?
Mistä löydät neljälle nepsylle pätevän hoitajan kotiin?
Hyvä kysymys, kun mä en saa edes yhdelle hoitoapua kotiin. Saatika, et lapsi saisi tuetun iltapäiväkerhon.
Minulla oli iäti-sairaan lapsen äiti työkaverina. Erittäin osaava tyyppi silloin harvoin kun oli töissä. Hyvä jos oli töissä pari päivää kolmessa viikossa. Tämä nainen oli tiimikavereille rasite. Vaikka noin on rumaa sanoa,niin tottahan se on.
Hänet siirrettiin toiseen tiimiin, jossa on vähemmän haitaksi tiimikavereille, työtehtävätkin enemmän kerralla maaliin -tyylistä tekemistä kuin pidempiä selvityksiä. Voi jeesus mikä meteli siitä tulu. Tämä nainen kieltäytyi totaalisesti näkemästä sitä, että poissaoloprosentin huidellessa jossain päälle 80% niin se on iso ongelma. Ei hän halua ruputiimiin kun osaamista on, ja on rankkaa kun Pyry on aina kipeenä.
Arvaatte varmaan, miten kävi seuraavissa yt-neuvotteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten on edes saanut töitä? Itse en uskaltaisi palkata naista jolla lapsia ja lapsentekoiässä.
Ime parsaa!
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi joka ratsastaa lastensa nepsydiagnooseilla muiden ylitse.
Kun lapset kasvaa niin ne tekee tismalleen samoin. Kuormittaa muita työssään jos edes pääsevät töihin.
Sitä ennen ne samat kakarat pilaavat muiden lasten elämän ja koulunkäynnin. Hakevat huomiota, häiriköivät, kiusaavat muut lapset hengiltä, vievät opettajien ajan. Tulevaisuudessa sitten Kelan asiakkaita tai ammattisaikuttajia, jotka puskevat lisää samanlaisia maailmaan kun ainoa mitä osataan on nussiminen ja tukien nostaminen.
Miten ihmeessä nykyään on näin paljon näitä diagnoosi-lapsia? Mitä on tehty väärin? Onko nepsytys joku yleinen saikkukorttiautomaatti ja syy sille, että lapsi voidaan jättää kasvattamatta kuriin ja käytöstapoihin?
Olen itsekin joutunut olemaan sarjasaikuttajan työkaverina ja pakko sanoa, että kyllä ne saikut aina, ihan aina, osuivat juuri juhlapyhiin, pyhäpäivällisiin viikkoihin, esim. joulu, pääsiäinen, vappu, välipäivät jne. Ensin oli yksi lapsi viikon sairaana, se jatkui seuraavan lapsen saikulla ja lopuksi oli sarjasaikuttaja itse sairaana omalla ilmoituksella tietenkin. Työtehtäviä ei oikein voinyt tällaiselle antaa, kun aina jää kaikki kesken. Sitten se vähäinen työssäolokin oli käytännössä jotain muuta kuin työntekoa. Sarjasaikuttaja sai kuitenkin lopulta kenkää, eli oikeus tässäkin toteutui. Sitä ennen kuormitti muuta työyhteisöä vuosikaudet.
Loman jommasta kummasta päästä saikuttaminen on myös joo, todella uskottavaa.
Kannattaa ottaa eronnut nainen, niin sen mies hoitaa puolet lasten saikuista.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, ongelma tässä ei ole "saikuttelija" (teidän muiden mielestä turhan takia poissaolija). Ongelma on se, että te muut työntekijät otatte murehtiaksenne asioita, jotka ovat työnantajalle kuuluvia, eivätkä kuulu teille pätkääkään, ja sitten vielä uhriudutte, kun teidän on pakko sitä ja pakko tätä. Se pakko on teidän korvienne välissä.
Jos poissaolijan työt jaetaan muille, se tarkoittaa väistämättä sitä, että töiden valmistuminen hidastuu. Jos se on ok työnantajalle, sen on oltava ok myös teille.
Itse en ikinä ota mitään stressiä siitä, kun joku työkaveri on pois, koska oma työnantajani ei edellytä tahdin kiristämistä. On tärkeämpää tehdä työt hyvin ja valmiiksi asti, kuin hosua kaikki sinne päin, ja korjailla tuhoja jälkeen päin. Jos teidän työnantajanne vaatii, että kaikki työt on poissaoloista huolimatta saatava tehtyä samassa ajassa, niin siihen ei pidä lähteä jo oman terveyden ja hyvinvoinnin takia.
Kertoo paljon työpaikan ilmapiiristä, jos sairauslomia paheksutaan. Lapset sairastavat paljon, ja neljän lapsen perheessä se on tähän aikaan vuodesta enemmän sääntö, kuin poikkeus. Vaikka vanhemmat hoitaisivat vuorotellen, niin poissaoloja tulee silti.
Suhtaudutaanko teillä yhtä nuivasti työntekijöiden sairastamiseen? Omalla työpaikallani on tänä vuonna jokaisella ollut pitkäkestoinen virusflunssa, jonka takia poissaoloa on voinut olla kaksikin viikkoa. Välillä on ollut pari kolmekin yhtä aikaa pois. Siinä ei voi muuta, kuin hoitaa ihan perusjutut, koska tekijöitä ei ole ottaa mistään.
Amen täyttä asiaa.
Tänne vaan kerääntyy lapsia vihaavat, äitejä inhoavat ja nepsylapsia raivokkaasti vihaavat tolvanat. Ihme, että aloituksen kaltaiset raivokiihkoa nostattavat kommentit julkaistaan ihan surutta. Näköjään modessa mukana näitä sivistymättömiä.
Tuskin vaihtaisitte osia, vaikka kotiin "pääsisi" usein.
Vierailija kirjoitti:
Hm. Mulla kolme ihan perustervettä lasta, ja viime syksy oli ihan kamalaa, kun koko porukka kävi monta flunssaa läpi. Meitä on kaksi aikuista perheessä ja yhdessä jaettiin poissaolot. Olin itsekin monta viikkoa kipeänä ja ammatissa jossa kipeänä ei voi mennä töihin. Puoliso sai sentään osittain etäiltyä sairaiden isompien lasten kanssa joitain päiviä.
Se että ne lapset on erityisiä ei tarkoita sitä että juuri sen takia työkaverisi on poissa. Koronarajoitusten poistuttua nämä pikkulapsiajan hyvin rajoittunutta elämää viettäneet lapset imuroivat jokaisen vastaantulevan taudin ja päiväkodit soittavat vanhemmat hakemaan lapset yhdestäkin yskäisystä. Edelleen.
Ja se että poissaolevan työkaverin työt kasautuu sinulle, ei ole sen työkaverin syy. Tästä asiasta sun täytyy puhua esimiehen kanssa ja kertoa että se kuormittaa.
Tsemppiä kaikille töissä käyville pienten lasten vanhemmille! Teet niin tai näin, aina on joku valittamassa että väärin menee.
Kaikki taudit jyllää ja tarttuvat nyt. On niitä sankariäitejä, jotka tuo räkäliisajanin päikkyyn ja kouluun, menevät itse paskataudista puoltoipilaana konttorille. Tartuttavat iloisesti kahvitellessa kaikki julistamalla isoon ääneen, että olen töissä ja PUOLIKUNTOISENA köh köh otetaan pullaa sillä tautikädellä mutta tulinpahan töihin ja miten kehtaa se toinen ollakin taas pois töistä minä en. Tartutetaan kaikki ja ne, jotka juuri toipuneet edellisistä taudeista. Joten katsokaa vaan peiliin te, jotka ette saikuta ja jää kotiin kun olette sairaita. Turha leikkiä uhria ja marttyyria.
Vierailija kirjoitti:
Puhu esimiehelle. Ehkä esimies näkee tuossa naisessa niin suuren potentiaalin, että on valmis maksamaan saikuista. Eihän ne lapset ikuisesti pieniä ole ja sitten lapsista johtuvat saikut poistuu. Mutta esimiehen tehtävä on huolehtia siitä, että yhden ihmisen saikut eivät kuormita muita. Eli hankkia vaikka toinen työntekijä tuon naisen rinnalle tai tehdä muita toimenpiteitä.
Et taida olla työelämässä. Normi käytäntö on jokaisessa työpaikassa, jotka mä tiedän, että työt kaatuu muiden päälle.
Niin. Meistä lapsettomistahan ei puhuta. En edes tiedä kuinka valtavasti olen parin vuosikymmenen aika tehnyt tuplatyön vuorossani, kun työkaverit ovat olleet hoitamassa lapsiaan.
Minusta on ok, että vanhempi hoitavat sairasta lastaan, mutta toivoisin tältä kansalta enemmän arvostusta meitä lapsettomia kohtaan, jotka eivät saa sentin senttiä yhteiskunnalta tukea, mutta veroilla elättävät monet muut ja puurtavat jopa muidenkin työt.
T: lapseton, 50-vuotias nainen