Työkaveri, neljän erityislapsen äiti, joka saikuttaa enemmän kuin on töissä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nepsyt, etenkin ylipainoiset sellaiset ovat todella paljon kipeinä. Inhottavaahan tuo on, mutta mitä sille mahtaa. Se on vaan kestettävä. Tuskinpa nepsy-äidilläkään on helppoa ja hauskaa.

Meillä on kaksi pandemiaa ylitse muiden, ylipaino ja mielenterveysongelmat ja se rasittaa työelämää, yhteiskuntaa, jne. Seurauksinen sijaa pitäisi alkaa kiinnittämään huomioita juurisyihin. Meillä on syntyy kokoajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia ja tällä on suora yhteys äidin terveyteen. Nyt pitäisi lopettaa se syntyvyyden kasvun perään haikailu ja kääntää katseet jo olemassa oleviin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös minä ja mieheni joudumme olemaan jatkuvasti pois töistä, sillä korona-aikana syntyneet lapsemme sairastelevat nyt harva se viikko. Emme vain valitettavasti voi sille mitään ja tämä on erityisen rankkaa myös meille. Olemme sellaisessa työssä, jossa työtaakka ei jakaudu poissaollessamme kenellekään muulle, vaan teemme sitten kahta kauheammin, kun töihin pääsemme (tai iltaisin ja viikonloppuisin). Alamme olla tähän ihan loppu! Korona-ajan ihan perustellut rajoitukset on nyt johtaneet tähän tilanteeseen, jossa lapsiperheet sairastelevat aivan koko ajan. Olisipa ihanaa, jos tähän tulisi helpotusta ja pääsisimme arkeen kiinni.

Yhteiskunnan pitäisi järjestää se ihanuus? 

ps joku päivä se lapsi täyttää 10 vuotta,  eikä teillä ole sitä vapaalippua jäädä kotiin sitä hoitamaan. 

Pystyykö yhteiskunta järjestämään meidän lapsille vastustuskyvyn? Jos pystyy, niin Jes!!

Ruokavalio, liikunta ja lepo. 

Kuulostaa raskaalta ap. Jää sinä uupumuksen takia piiitkälle sairaslomalle. 4 erityislasta on melko paljon. Ei sitten toisen kohdalla yhtään miettinyt riskejä. Ehkä yhden perheen ei tarvitse koko Suomea täyttää varsinkaan, jos on vähän huonommat lähtökohdat.

Mitäs jos ehdottaisitte, että vaihdatte välillä osia sen työkaverin kanssa? Siis lupaudut hoitamaan sitä sairasta lasta sen aikaa, kun lapsen äiti tekee työt? Sama kai se työnantajalle, että kumpi on pois ja jos työkaveri on vielä työssään hyvä, niin vois olla parempikin noin päin.

Oletatko että tilanne on hänelle helppo? On toki heitä jotka saikuttaa ihan vaan siksi että voi mutta myös heitä joille se töissä käynti saattaa olla ainoa henkireikä ...itse kuuluin siihen ryhmään kun oli vaikeuksia kotona, saatoin jättää kaiken sinne kotiin enkä töissä ehtinyt niitä miettimään. Kuinka moni teistä työkaverin saikkujen valittajista tietää varmasti mikä on todellinen tilanne koska kaikki ei kerro kotiasioitaan työkavereille.

Olen huomannut töissä vanhempien jaksamisvajeen niiden kohdalla joilla on yli kaksi lasta. He eivät tahdo selvitä henkisesti, eikä taloudellisesti. Ja eikä minua hävetä yhtään myöntää, että tämä vaikuttaa meihin kaikkiin työyhteisössä. Olen jopa alkanut pelkään yhtä äitiä, kun tämä saa ihan ihme kilareita. Olen puhunut omalle esimiehelle, sekä yhden yli esimiehelle. Nyt kun asialle ei ole mitään tehty jäin itse sairauslomalle toistaiseksi liioitellen omia oireitani ja jaksamista. Tänään menen työhaastatteluun, jossa pikemminkin minulle kerrotaan olenko kiinnostunut. 

Käyttäjä42269 kirjoitti:

Oletatko että tilanne on hänelle helppo? On toki heitä jotka saikuttaa ihan vaan siksi että voi mutta myös heitä joille se töissä käynti saattaa olla ainoa henkireikä ...itse kuuluin siihen ryhmään kun oli vaikeuksia kotona, saatoin jättää kaiken sinne kotiin enkä töissä ehtinyt niitä miettimään. Kuinka moni teistä työkaverin saikkujen valittajista tietää varmasti mikä on todellinen tilanne koska kaikki ei kerro kotiasioitaan työkavereille.

Kukaan ei ole oleta hänen tilanteen olevan helppo. Työpaikka on paikka, jossa tehdään työnantajan osoittamaan työtä, joka on yhdessä sovittu. Työpaikka ei ole psyykelääke, eikä paikka jossa kaadetaan kaikki paska muiden niskaan, kun ei itse jaksa. 

Käyttäjä42269 kirjoitti:

Oletatko että tilanne on hänelle helppo? On toki heitä jotka saikuttaa ihan vaan siksi että voi mutta myös heitä joille se töissä käynti saattaa olla ainoa henkireikä ...itse kuuluin siihen ryhmään kun oli vaikeuksia kotona, saatoin jättää kaiken sinne kotiin enkä töissä ehtinyt niitä miettimään. Kuinka moni teistä työkaverin saikkujen valittajista tietää varmasti mikä on todellinen tilanne koska kaikki ei kerro kotiasioitaan työkavereille.

Saatoit jättää...yhdellä rouvalla menee iso osa päivästä niiden omien asioiden järjestämiseen työajalla. Tänäänkin paikkaan häntä yhdessä palaverissa, vaikka on "töissä". 

Tuossa tilanteessa toki sopii kysyä, että mites lapsen isä? Isän pitäisi hoitaa puolet lapsista johtuvista poissaoloista.

Toinen näkökulma on se, että esim. eläkeiän nosto johtaa siihen, että pienten lasten mummot ja papat on usein vielä työelämässä, eivätkä pääse auttamaan tällaisissa tilanteissa. Kaikilla ei toki pääsisi muutenkaan (asuu kaukana tai on kuolleet tms.), mutta varmasti monella on se tilanne, että se mummokin on vielä töissä ja poissaolot sitten useammin kohdistuu siihen n. 30-40v työntekijään, jolla oikeus sairaan lapsen hoitovapaaseen.

Sairaan lapsen hoitopalvelut yrityksiltä ovat myös sen verran kalliita, että niiden käyttö harvalla kannattaa.

Neljän erityislapsen yksinhuoltajaäiti ilmeisesti kyseessä, vai miksi nuo lapsista johtuvat poissaolot kaatuvat vain naisen niskaan? Jos hänellä on puoliso ja puoliso ei siksi jaa vastuutaan, koska puolison työ on jotenkin tärkeämpi, niin sellaisessa tapauksessa puolison palkka myös sen verran suurempi, että voisi sillä elättää naisen joka hoitaisi kotona nuo erityislapset? Tai ainakin tekisi osa-aikaisena vain työtä.

Tai jos molemmat vanhemmat töissä, niin jotain palkattua hoitoapua kotiin?

Yhteiskunta vaatii naisen, joka on äiti, olevan töissä. Muuten olet lompakkolainen miehen elätti.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa toki sopii kysyä, että mites lapsen isä? Isän pitäisi hoitaa puolet lapsista johtuvista poissaoloista.

Toinen näkökulma on se, että esim. eläkeiän nosto johtaa siihen, että pienten lasten mummot ja papat on usein vielä työelämässä, eivätkä pääse auttamaan tällaisissa tilanteissa. Kaikilla ei toki pääsisi muutenkaan (asuu kaukana tai on kuolleet tms.), mutta varmasti monella on se tilanne, että se mummokin on vielä töissä ja poissaolot sitten useammin kohdistuu siihen n. 30-40v työntekijään, jolla oikeus sairaan lapsen hoitovapaaseen.

Sairaan lapsen hoitopalvelut yrityksiltä ovat myös sen verran kalliita, että niiden käyttö harvalla kannattaa.

Nykyään saadaan lapset usein sen verran iäkkäinä, ettei isovanhemmat ole enää työelämässä, mutta eivät myöskään enää vanhuuttaan jaksa hoitaa lapsenlapsia. 

Työelämässä olevat, vetreät ja energiset keski-ikäiset voi olla lastenlasten kanssa paljon enemmän kuin eläkkeellä olevat vanhukset, vaikka vanhuksilla olisikin enemmän vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Neljän erityislapsen yksinhuoltajaäiti ilmeisesti kyseessä, vai miksi nuo lapsista johtuvat poissaolot kaatuvat vain naisen niskaan? Jos hänellä on puoliso ja puoliso ei siksi jaa vastuutaan, koska puolison työ on jotenkin tärkeämpi, niin sellaisessa tapauksessa puolison palkka myös sen verran suurempi, että voisi sillä elättää naisen joka hoitaisi kotona nuo erityislapset? Tai ainakin tekisi osa-aikaisena vain työtä.

Tai jos molemmat vanhemmat töissä, niin jotain palkattua hoitoapua kotiin?

Myös muualla asuva vanhempi on oikeutettu jäämään sairaidenlasten hoidon JÄRJESTÄMISEN ajaksi kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Neljän erityislapsen yksinhuoltajaäiti ilmeisesti kyseessä, vai miksi nuo lapsista johtuvat poissaolot kaatuvat vain naisen niskaan? Jos hänellä on puoliso ja puoliso ei siksi jaa vastuutaan, koska puolison työ on jotenkin tärkeämpi, niin sellaisessa tapauksessa puolison palkka myös sen verran suurempi, että voisi sillä elättää naisen joka hoitaisi kotona nuo erityislapset? Tai ainakin tekisi osa-aikaisena vain työtä.

Tai jos molemmat vanhemmat töissä, niin jotain palkattua hoitoapua kotiin?

Näinhän sen kuuluisi mennä, jaetaan vastuu lapsista.

Tosi usein palkattu apu menee naisen pussista koska miehen pitää saada ostaa parempi auto, käydä poikien kanssa kaljalla ja mökillä, ostaa viimeisin muotivillitys että saa pidettyä kasvonsa kaveriporukassa eikä ole naisen tossun alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljän erityislapsen yksinhuoltajaäiti ilmeisesti kyseessä, vai miksi nuo lapsista johtuvat poissaolot kaatuvat vain naisen niskaan? Jos hänellä on puoliso ja puoliso ei siksi jaa vastuutaan, koska puolison työ on jotenkin tärkeämpi, niin sellaisessa tapauksessa puolison palkka myös sen verran suurempi, että voisi sillä elättää naisen joka hoitaisi kotona nuo erityislapset? Tai ainakin tekisi osa-aikaisena vain työtä.

Tai jos molemmat vanhemmat töissä, niin jotain palkattua hoitoapua kotiin?

Näiden suurperheiden äidit on edelleen niitä matalasti koulutettuja. Ja on pienempi paha sen naisen jäädä kotiin kuin miehen. 

Opiskelevilla vanhemmilla ei ole mitään mahdollisuutta jäädä pakollisilta luennoilta yms. pois, vaikka olisi 7 lasta kuumeessa kotona. Usein poissaolo pakollisesta opetuksesta tarkoittaa koko kurssin suorittamista uudelleen. Valmistuminen ja työelämään siirtyminen viivästyvät. Eli alaa ei kannattaisi vaihtaa eikä lapsia tehdä opiskeluaikana, sillä myöskään opiskelevan vanhemman työssäkäyvä puoliso ei saa jäädä kotiin hoitamaan lapsia, sillä molempien vanhempien tulee olla palkkatöissä sinä päivänä, kun sairasta lasta hoidetaan. Kahden työssäkäyvän vanhemman perheessä asiat ovat siis paremmin kuin hyvin ja vuorottelu poissaolojen suhteen helppoa. Toki jos lapsia on noin monta, niin myös sairastumisia voi olla ketjussa mahdottoman paljon. Tämä toisaalta tarkoittaa sitä, ettei tuo työntekijä ainakaan palkkaa siltä ajalta enää saa, jos poissaolopäivät jatkuvat viikkokausia. 

Pienten lasten äidit ovat iso riski yrityksille.

Ei ole ihme että heitä ei haluta preferoida työntekijöinä monissa yrityksissä.

Teetkö itse kovinkin tuottavaa työtä? Suurin osa meistä on kuitenkin lähinnä tiedostonsiirtelijöitä joten ei se työ niin vakavaa ole. neljän erityislapsen äiti voisi tienata paremminkin avustuksilla ja tuilla, tsempit hänelle kun kuitenkin yrittää köydä töissä. Aika moni ei edes yritä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljän erityislapsen yksinhuoltajaäiti ilmeisesti kyseessä, vai miksi nuo lapsista johtuvat poissaolot kaatuvat vain naisen niskaan? Jos hänellä on puoliso ja puoliso ei siksi jaa vastuutaan, koska puolison työ on jotenkin tärkeämpi, niin sellaisessa tapauksessa puolison palkka myös sen verran suurempi, että voisi sillä elättää naisen joka hoitaisi kotona nuo erityislapset? Tai ainakin tekisi osa-aikaisena vain työtä.

Tai jos molemmat vanhemmat töissä, niin jotain palkattua hoitoapua kotiin?

Näiden suurperheiden äidit on edelleen niitä matalasti koulutettuja. Ja on pienempi paha sen naisen jäädä kotiin kuin miehen. 

Sellaisessa tapauksessa voisi jäädä suoraan kotiin hoitamaan tai tehdä vain osa-aikaista. Neljä erityislasta on ainakin minun mielestäni ihan hyvä syy jättäytyä joksikin aikaa työelämästä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa toki sopii kysyä, että mites lapsen isä? Isän pitäisi hoitaa puolet lapsista johtuvista poissaoloista.

Toinen näkökulma on se, että esim. eläkeiän nosto johtaa siihen, että pienten lasten mummot ja papat on usein vielä työelämässä, eivätkä pääse auttamaan tällaisissa tilanteissa. Kaikilla ei toki pääsisi muutenkaan (asuu kaukana tai on kuolleet tms.), mutta varmasti monella on se tilanne, että se mummokin on vielä töissä ja poissaolot sitten useammin kohdistuu siihen n. 30-40v työntekijään, jolla oikeus sairaan lapsen hoitovapaaseen.

Sairaan lapsen hoitopalvelut yrityksiltä ovat myös sen verran kalliita, että niiden käyttö harvalla kannattaa.

Nykyään saadaan lapset usein sen verran iäkkäinä, ettei isovanhemmat ole enää työelämässä, mutta eivät myöskään enää vanhuuttaan jaksa hoitaa lapsenlapsia. 

Työelämässä olevat, vetreät ja energiset keski-ikäiset voi olla lastenlasten kanssa paljon enemmän kuin eläkkeellä olevat vanhukset, vaikka vanhuksilla olisikin enemmän vapaa-aikaa.

On aina ollut illuusio, että suomessa isovanhemmat osallistuu lapsiperheiden arkeen. Joo, olen ollut kesiä mummolassa, mutta isovanhemmat teki töitä ja me lapset oltiin ihan vaan keskenämme hyvinkin pieninä.