Lue keskustelun säännöt.
Mikä voi olla syynä, kun kaikki arkinen vain tuntuu vaikealta lapsen kanssa?
11.01.2023 |
Olen ihan täyspäinen ja koulutettu ihminen ja ennen lasta luulin, että minusta on tavalliseksi hyväksi äidiksi, ja että saan arjen lapsen kanssa sujumaan kohtalaisen helposti. Olen muita lapsia hoitanut satunnaisesti ennen omaa lasta ja se on mennyt hyvin. Ja oma arki sujui ennen lasta ihan normaalisti. Mutta oman lapsen kanssa en ole oikein mitään arkista saanut koskaan sujumaan ilman ongelmia, siis syömiset, nukkumiset, lähtemiset, peseytymiset, kaikki arkinen tuntuu jotenkin vaikealta vaikka miten yritän. Luen jotain kasvatuskirjoja yritän niidenkin neuvojen mukaan toimia, mutta asiat vain ei suju ongelmitta sitten mitenkään. Mistä voi olla kyse?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko enemmän kyse siitä että sinua uuvuttaa arkirutiinit ja niiden ylläpitäminen? Kaikki vaan tuntuu työläämmältä nyt lapsen kanssa?
Siis en minä osaa mitään neuvoa antaa kun itsekin vaan jotenkin yritin selviytyä tuosta. Helpottui kyllä kun lapsi kasvoi.
En osaa sanoa onko tässä enemmän kyse minusta vai lapsesta. Mutta ei lapsen isä saa asioita yhtään sen helpommin sujumaan ja siksi yleensä jättääkin ne minun hoidettavaksi. Ap
Ok, eli isästä ei ole lapsen pelastajaksi. Hän on menettänyt uskottavuutensa, koska on ollut liittolaisesi muottiin puristamisessa?
Selittäisitkö tarkemmin mitä tarkoitat, että liittolainen muottiin puristamisessa?
ApJoskus isästä tulee vain... "kehno kopio äidistä." Äidin apulainen, ja huono siinäkin. Se on lapsesta pelottavaa!!
Muottiin puristamisella viittaan vaikutelmaan, jonka mukaan lapsen saattaminen mallikelpoiseksi on teille tärkeää.
En minä ole vastuussa mieheni tekemisistä.
Enkä yritä puristaa lasta mihinkään muottiin. Hän saa olla sellainen kuin on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä olettaa, että oma suorituskeskeinen elämä olisi lapsesta aina ihanaa, vaikka hänellä sen vuoksi olisi vähän hienompi koti tms.
En tiedä mitä tarkoitat. Meillä ei ole suorituskeskeinen elämä eikä hieno koti vaan tavallinen koti, ei olla mitään varakkaita. Ap
Joudut käymään töissä, tai olet yrittäjä; joudut myymään aikaasi, ja ehkä se on lapselta jotain pois.
Ennen kaikkea tarkoitin sitä, että käsityksesi hyvästä vanhemmuudesta (kerrot näkeväsi paljon vaivaa lapsen eteen) ei automaattisesti tarkoita, että kaikki se vaiva olisi, mitä lapsi oikeasti tarvitsee.
Tämä on hassu kommentti. Olisiko sitten parempi, jos ap suhtautuisi lapseensa välinpitämättömästi? Jos hän sanoisi esim. miehelleen, että joida sinä tuo lapsi, minä otan nyt tämän asian rennosti?
- sivusta
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jotenkin tutulta. Meillä kanssa nyt 4-vuotias poika, joka ei vauvana nukkunut millään tai pienissä pätkissä. Syöminen ollut aina haastavaa. Aistiyliherkkyyksiä ei ole tutkittu, mutta niitäkin mielestäni on, kun vaatteet tuntuvat usein epämukavilta, pesulaput, saumat ym. Arki ollut jotenkin aina vaikeaa. Viime syksynä hänellä vihdoin diagnosoitiin kehityksellinen kielihäiriö (ent. dysfasia). Puhe on ollut aina vähän epäselvää, mutta en ollut hoksannut, että ymmärtäminenkin on vaikeaa. Sitä ei oikein arjessa muuten huomannut kuin jatkuvana "temppuiluna", minkä ajattelin olevan uhmaa tms.
Onko lapsesi puheen kehitys edennyt ihan normaalisti tähän asti? Ymmärtääkö hyvin ohjeita?
Ymmärtää hyvin kaiken, on ymmärtänyt jo pari vuotta kaiken, mielestäni on siinä ainakin pienempänä ollut selvästi ikäistään edellä. Ap
Vierailija kirjoitti:
"Rutiinien suorittaminen," eli joudut käymään töissä?
Kyllä rutiineita on kotiäitiperheissäkin, mikä ihmeen kommentti tuo nyt oli.
Ruokakontrolli on yksi asia, josta moni äiti voisi vähän hellittää. Erityisesti sellaisten lasten kohdalla, jotka eivät suostu maistamaan tai joille mikään ei tunnu kelpaavan. Täällä yksi äiti sanoi, että jos ei kelpaa, niin sitten lapsi on ilman ruokaa, mutta minusta se on pahoinpitelyä. Nykyään ei saa sanoa lapselle mitään negatiivista, mutta lapsen voi nähtävästi jättää ilman ruokaa ja kaikkien mielestä se on vain oikein sille vastahakoiselle mukulalle. Jos lapsi on ronkeli, hän on ronkeli myös aikuisena. Jos lapsi saa syödä tarpeeksi kaloreita (joka on kasvun kannalta kaikkein tärkein asia, eivät antioksidantit ja "kasviravinteet") niistä ruuista, joita voi syödä, alkaa hän usein itse ehdottaa uusia ruokia, joita voisi maistaa. Erityisesti kun ikää tulee lisää ja jos kotona on rento ruokailmapiiri. Eli neuvoisin ap:n tapauksessa, että ainakin ruoka on yksi sellainen alue, josta tuota lapsen (ja äidin) stressiä voisi heti alkaa karsia. Viisivuotias on jo niin iso, että voi esim. kaupassa itse kertoa, mitä haluaa syödä. Se vaatii kyllä sen, että kaikki ruokaan liittyvä manipulointi ja palkitseminen on lopetettava. Lapset huomaavat sellaisen nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseltiin esimerkkejä. Niitä on vaikea antaa, koska tekee mieli vastata aivan kaikki on hankalaa. En tiedä mistä aloittaisin esimerkkien kertomisen. Vauvana nukkui vain lyhyissä pätkissä, päiväunetkin vain puolen tunnin mittaisia ja nukahtaminen kesti. Sama jatkuu vähän eri muodossa edelleen. Täytyy olla täysin hiljaista ja pimeää, jotta nukahtaa, herää pikku rasahduksiin. Oikein mikään ruoka ei kelpaa, ei ole koskaan kelvannut. Vaikka on yritetty sormiruokailut, maistattamiset, ruoanlaittoon mukaan ottamiset, kaikki. Syö niin hitaasti, että sen takia kaikki muu viivästyy. Uloslähdöt on useimmiten kiukkua vaikka mitkä laululeikit olen yrittänyt ottaa avuksi. Olisi lukemattomia esimerkkejä. Meillä on sellainen hoitorinkihoitaja päiväkodin sijaan, lapsi on siinä osapäiväisesti. On siellä ujo. Lääkäri ei ole löytänyt lapsesta vikaa. Ap
Minulle tulee mieleen nepsyhaasteet, esim autisminkirjo. ADD (nykyään ADHD:n alla) on myös hyvin samantapainen piirteiltään.
Niitä autismin / aspergerin / ADD:n piirteitä voi olla "jonkun verran", ilman että lapsi varsinaisesti on autistinen tai mitään muutakaan. Oletko lukenut mitä esim aspergeriin liittyy? Ruokailuhaasteet, ruokailu kestää, ruoka-aineet ei saa sekoittua, tosi valikoiva. Siirtymätilanteet on vaikeita, tosi vaikeita. Kaikki pitäisi ennakoida. Ei totu muutoksiin. VAikka muutos olisi kiva, sisältä ulos - muutos on aina haastava ja lapsi pistää vastaan. Sosiaaliset tilanteet ovat haastavia, vaikea saada kavereita (voiko ujous olla tätä?). Jne jne. Järjestää, on tunnontarkka ja mustavalkoinen, säännöt on tärkeitä, asioita luokitellaan ja järjestetään.
Kuormittuu helposti, jos tulee liikaa aistiärsykkeitä kerralla; liikaa hälinää, liika vaatimuksia, liikaa ihmisiä, jne jne. Kuormitus voi näkyä vetäytymisenä tai ihan konkreettisena romahduksena lattialle.
Jos tutustut aspergeriin ja luet kuvauksia tällaisista lapsista, tunnistatko sieltä omasi? Välttämättä mitään diagnoosia ei tule, jos on vain jonkun verran näitä ominaisuuksia, mutta itseäsi se saattaa auttaa, auttaa ymmärtämään miksi lapsi toimii kuten toimii. Ja se tärkeänä, että et pysty asiaa muuttamaan. Sinussa ei ole vikaa. Jos lapsella on neuropsykologinen haaste, se vain on, se ei muutu. Se ei ole vanhempien aiheuttamaa. Valtavan tärkeä antaa itselleen tämä "anteeksi" että lapsen haastava käytös johtuu siitä, että lapsi esim kuormittui liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ruokakontrolli on yksi asia, josta moni äiti voisi vähän hellittää. Erityisesti sellaisten lasten kohdalla, jotka eivät suostu maistamaan tai joille mikään ei tunnu kelpaavan. Täällä yksi äiti sanoi, että jos ei kelpaa, niin sitten lapsi on ilman ruokaa, mutta minusta se on pahoinpitelyä. Nykyään ei saa sanoa lapselle mitään negatiivista, mutta lapsen voi nähtävästi jättää ilman ruokaa ja kaikkien mielestä se on vain oikein sille vastahakoiselle mukulalle. Jos lapsi on ronkeli, hän on ronkeli myös aikuisena. Jos lapsi saa syödä tarpeeksi kaloreita (joka on kasvun kannalta kaikkein tärkein asia, eivät antioksidantit ja "kasviravinteet") niistä ruuista, joita voi syödä, alkaa hän usein itse ehdottaa uusia ruokia, joita voisi maistaa. Erityisesti kun ikää tulee lisää ja jos kotona on rento ruokailmapiiri. Eli neuvoisin ap:n tapauksessa, että ainakin ruoka on yksi sellainen alue, josta tuota lapsen (ja äidin) stressiä voisi heti alkaa karsia. Viisivuotias on jo niin iso, että voi esim. kaupassa itse kertoa, mitä haluaa syödä. Se vaatii kyllä sen, että kaikki ruokaan liittyvä manipulointi ja palkitseminen on lopetettava. Lapset huomaavat sellaisen nopeasti.
Ruoatta ei saisi jättää, olen siinä samaa mieltä. Jos lapsella on lieviäkin autismin/aspergerin piirteitä ja sen takia vaikea syödä, minkä se lapsi sille mahtaa? Rankaisuna jätetään kokonaan ilman? Ihan kauheaa.
Autismiin liittyy huono ravitsemus. He vaan syövät tosi erilailla kuin me neurotyypilliset. Eikä neurotyypillisiäkään lapsia tarvitsisi ruoatta jättää. Nälässä pitäminen on ihan hirveä kasvatuskeino. Jokaisella meistä on makuja, joita ei vaan voi sietää. Joillain toisella niitä on ehkä enemmän. Siitäkö rankaisuna nälkään jättäminen... huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakontrolli on yksi asia, josta moni äiti voisi vähän hellittää. Erityisesti sellaisten lasten kohdalla, jotka eivät suostu maistamaan tai joille mikään ei tunnu kelpaavan. Täällä yksi äiti sanoi, että jos ei kelpaa, niin sitten lapsi on ilman ruokaa, mutta minusta se on pahoinpitelyä. Nykyään ei saa sanoa lapselle mitään negatiivista, mutta lapsen voi nähtävästi jättää ilman ruokaa ja kaikkien mielestä se on vain oikein sille vastahakoiselle mukulalle. Jos lapsi on ronkeli, hän on ronkeli myös aikuisena. Jos lapsi saa syödä tarpeeksi kaloreita (joka on kasvun kannalta kaikkein tärkein asia, eivät antioksidantit ja "kasviravinteet") niistä ruuista, joita voi syödä, alkaa hän usein itse ehdottaa uusia ruokia, joita voisi maistaa. Erityisesti kun ikää tulee lisää ja jos kotona on rento ruokailmapiiri. Eli neuvoisin ap:n tapauksessa, että ainakin ruoka on yksi sellainen alue, josta tuota lapsen (ja äidin) stressiä voisi heti alkaa karsia. Viisivuotias on jo niin iso, että voi esim. kaupassa itse kertoa, mitä haluaa syödä. Se vaatii kyllä sen, että kaikki ruokaan liittyvä manipulointi ja palkitseminen on lopetettava. Lapset huomaavat sellaisen nopeasti.
Ruoatta ei saisi jättää, olen siinä samaa mieltä. Jos lapsella on lieviäkin autismin/aspergerin piirteitä ja sen takia vaikea syödä, minkä se lapsi sille mahtaa? Rankaisuna jätetään kokonaan ilman? Ihan kauheaa.
Autismiin liittyy huono ravitsemus. He vaan syövät tosi erilailla kuin me neurotyypilliset. Eikä neurotyypillisiäkään lapsia tarvitsisi ruoatta jättää. Nälässä pitäminen on ihan hirveä kasvatuskeino. Jokaisella meistä on makuja, joita ei vaan voi sietää. Joillain toisella niitä on ehkä enemmän. Siitäkö rankaisuna nälkään jättäminen... huh huh.
Minua rupesi nyt kiinnostamaan tämä. Miten autistit syö erilailla kuin neurotyypilliset? Ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakontrolli on yksi asia, josta moni äiti voisi vähän hellittää. Erityisesti sellaisten lasten kohdalla, jotka eivät suostu maistamaan tai joille mikään ei tunnu kelpaavan. Täällä yksi äiti sanoi, että jos ei kelpaa, niin sitten lapsi on ilman ruokaa, mutta minusta se on pahoinpitelyä. Nykyään ei saa sanoa lapselle mitään negatiivista, mutta lapsen voi nähtävästi jättää ilman ruokaa ja kaikkien mielestä se on vain oikein sille vastahakoiselle mukulalle. Jos lapsi on ronkeli, hän on ronkeli myös aikuisena. Jos lapsi saa syödä tarpeeksi kaloreita (joka on kasvun kannalta kaikkein tärkein asia, eivät antioksidantit ja "kasviravinteet") niistä ruuista, joita voi syödä, alkaa hän usein itse ehdottaa uusia ruokia, joita voisi maistaa. Erityisesti kun ikää tulee lisää ja jos kotona on rento ruokailmapiiri. Eli neuvoisin ap:n tapauksessa, että ainakin ruoka on yksi sellainen alue, josta tuota lapsen (ja äidin) stressiä voisi heti alkaa karsia. Viisivuotias on jo niin iso, että voi esim. kaupassa itse kertoa, mitä haluaa syödä. Se vaatii kyllä sen, että kaikki ruokaan liittyvä manipulointi ja palkitseminen on lopetettava. Lapset huomaavat sellaisen nopeasti.
Ruoatta ei saisi jättää, olen siinä samaa mieltä. Jos lapsella on lieviäkin autismin/aspergerin piirteitä ja sen takia vaikea syödä, minkä se lapsi sille mahtaa? Rankaisuna jätetään kokonaan ilman? Ihan kauheaa.
Autismiin liittyy huono ravitsemus. He vaan syövät tosi erilailla kuin me neurotyypilliset. Eikä neurotyypillisiäkään lapsia tarvitsisi ruoatta jättää. Nälässä pitäminen on ihan hirveä kasvatuskeino. Jokaisella meistä on makuja, joita ei vaan voi sietää. Joillain toisella niitä on ehkä enemmän. Siitäkö rankaisuna nälkään jättäminen... huh huh.
Minua rupesi nyt kiinnostamaan tämä. Miten autistit syö erilailla kuin neurotyypilliset? Ja miksi?
Esim että pystyy syömään vain tiettyä rakennetta, (suutuntuma), tai tiettyjä makuja. Meillä on aspergertyyppinen poika, joka ei pysty mitään mausteita syömään (huutaa ja itkee ja pesee hanan alla suunsa, jos on mausteista). Ruoka-aineet ei saa sekoittua. Ruoat pitää järjestää, jos on vaikka risottoa, hän järjestää ja poimii kaikki värin mukaan lautasen reunalle, jonoiksi.
Esimerkkinä tällaista. Ymmärtää sen kai että ruokailu sitten kestää. Ja voi olla yksipuolista.
Autismin piirteillä oleva tekee aina asiat samalla tavalla. Hän ei osaa muuttaa että esim kiireessä tai hoputettuna söisi nopeammin. Vaan joka ruokapala otetaan ja pureskellaan hitaasti ja niellään ja sitten kulaus maitoa. Jos on ennen tehnyt näin niin hän tekee myös kiireessä näin. Aina samalla tavalla. AINA. Sama pukemisessa, missä vain. Asiat tehdään "jonossa" eikä monta asiaa kerralla.
Autismi vaatii paljon ymmärrystä ympäriltä! On vähän joka asiassa joustamaton, muuttumaton, ja mustavalkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseltiin esimerkkejä. Niitä on vaikea antaa, koska tekee mieli vastata aivan kaikki on hankalaa. En tiedä mistä aloittaisin esimerkkien kertomisen. Vauvana nukkui vain lyhyissä pätkissä, päiväunetkin vain puolen tunnin mittaisia ja nukahtaminen kesti. Sama jatkuu vähän eri muodossa edelleen. Täytyy olla täysin hiljaista ja pimeää, jotta nukahtaa, herää pikku rasahduksiin. Oikein mikään ruoka ei kelpaa, ei ole koskaan kelvannut. Vaikka on yritetty sormiruokailut, maistattamiset, ruoanlaittoon mukaan ottamiset, kaikki. Syö niin hitaasti, että sen takia kaikki muu viivästyy. Uloslähdöt on useimmiten kiukkua vaikka mitkä laululeikit olen yrittänyt ottaa avuksi. Olisi lukemattomia esimerkkejä. Meillä on sellainen hoitorinkihoitaja päiväkodin sijaan, lapsi on siinä osapäiväisesti. On siellä ujo. Lääkäri ei ole löytänyt lapsesta vikaa. Ap
Viisivuotias kuulostaa jo vähän vanhalta johonkin laululeikkeihin uloslähtiessä. Älkää nyt mitään viihtytyssirkusta perushommiin sekoittako. Kuinka itsenäinen lapsi on? Monesti lapset reipastuvat päiväkodissa ja haluavat osata samoja asioita kuin muutkin. Auttaisiko itsenäisyyteen kannustaminen pukemisessa ja syömisessä, tai pieni ajanottokilpailu jos osaa laskea tai tiimalasi? Meidänkin lapsi oli neljä- ja viisivuotiaana älyttömän hidas syömään, mutta pikkuhiljaa se siitä lähti, ja mainitsemani esimerkit auttoivat. Tiedätte myös jo etukäteen että syö hitaasti, niin aikataulut sitten sen mukaan. Ennakointi on varmaan käytössä myös, eli ei tule uloslähdöt yllätyksenä? Pukemisessa voit vaikka kysellä että mikäs vaate tulee seuraavaksi, ja se pitää pukea supervauhdilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakontrolli on yksi asia, josta moni äiti voisi vähän hellittää. Erityisesti sellaisten lasten kohdalla, jotka eivät suostu maistamaan tai joille mikään ei tunnu kelpaavan. Täällä yksi äiti sanoi, että jos ei kelpaa, niin sitten lapsi on ilman ruokaa, mutta minusta se on pahoinpitelyä. Nykyään ei saa sanoa lapselle mitään negatiivista, mutta lapsen voi nähtävästi jättää ilman ruokaa ja kaikkien mielestä se on vain oikein sille vastahakoiselle mukulalle. Jos lapsi on ronkeli, hän on ronkeli myös aikuisena. Jos lapsi saa syödä tarpeeksi kaloreita (joka on kasvun kannalta kaikkein tärkein asia, eivät antioksidantit ja "kasviravinteet") niistä ruuista, joita voi syödä, alkaa hän usein itse ehdottaa uusia ruokia, joita voisi maistaa. Erityisesti kun ikää tulee lisää ja jos kotona on rento ruokailmapiiri. Eli neuvoisin ap:n tapauksessa, että ainakin ruoka on yksi sellainen alue, josta tuota lapsen (ja äidin) stressiä voisi heti alkaa karsia. Viisivuotias on jo niin iso, että voi esim. kaupassa itse kertoa, mitä haluaa syödä. Se vaatii kyllä sen, että kaikki ruokaan liittyvä manipulointi ja palkitseminen on lopetettava. Lapset huomaavat sellaisen nopeasti.
Ruoatta ei saisi jättää, olen siinä samaa mieltä. Jos lapsella on lieviäkin autismin/aspergerin piirteitä ja sen takia vaikea syödä, minkä se lapsi sille mahtaa? Rankaisuna jätetään kokonaan ilman? Ihan kauheaa.
Autismiin liittyy huono ravitsemus. He vaan syövät tosi erilailla kuin me neurotyypilliset. Eikä neurotyypillisiäkään lapsia tarvitsisi ruoatta jättää. Nälässä pitäminen on ihan hirveä kasvatuskeino. Jokaisella meistä on makuja, joita ei vaan voi sietää. Joillain toisella niitä on ehkä enemmän. Siitäkö rankaisuna nälkään jättäminen... huh huh.
Minua rupesi nyt kiinnostamaan tämä. Miten autistit syö erilailla kuin neurotyypilliset? Ja miksi?
Esim että pystyy syömään vain tiettyä rakennetta, (suutuntuma), tai tiettyjä makuja. Meillä on aspergertyyppinen poika, joka ei pysty mitään mausteita syömään (huutaa ja itkee ja pesee hanan alla suunsa, jos on mausteista). Ruoka-aineet ei saa sekoittua. Ruoat pitää järjestää, jos on vaikka risottoa, hän järjestää ja poimii kaikki värin mukaan lautasen reunalle, jonoiksi.
Esimerkkinä tällaista. Ymmärtää sen kai että ruokailu sitten kestää. Ja voi olla yksipuolista.
Autismin piirteillä oleva tekee aina asiat samalla tavalla. Hän ei osaa muuttaa että esim kiireessä tai hoputettuna söisi nopeammin. Vaan joka ruokapala otetaan ja pureskellaan hitaasti ja niellään ja sitten kulaus maitoa. Jos on ennen tehnyt näin niin hän tekee myös kiireessä näin. Aina samalla tavalla. AINA. Sama pukemisessa, missä vain. Asiat tehdään "jonossa" eikä monta asiaa kerralla.
Autismi vaatii paljon ymmärrystä ympäriltä! On vähän joka asiassa joustamaton, muuttumaton, ja mustavalkoinen.
Jos vanhempien pitää lähteä vähän yli seitsemän töihin ja tuollaisen lapsen aamupalassakin menee yli tunti ja pukemisessa toinen tunti, niin miten ihmeessä aamut oikein selvitään? Herätään neljältä aamupalalle vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin veikkaisin jotain nepsy-juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakontrolli on yksi asia, josta moni äiti voisi vähän hellittää. Erityisesti sellaisten lasten kohdalla, jotka eivät suostu maistamaan tai joille mikään ei tunnu kelpaavan. Täällä yksi äiti sanoi, että jos ei kelpaa, niin sitten lapsi on ilman ruokaa, mutta minusta se on pahoinpitelyä. Nykyään ei saa sanoa lapselle mitään negatiivista, mutta lapsen voi nähtävästi jättää ilman ruokaa ja kaikkien mielestä se on vain oikein sille vastahakoiselle mukulalle. Jos lapsi on ronkeli, hän on ronkeli myös aikuisena. Jos lapsi saa syödä tarpeeksi kaloreita (joka on kasvun kannalta kaikkein tärkein asia, eivät antioksidantit ja "kasviravinteet") niistä ruuista, joita voi syödä, alkaa hän usein itse ehdottaa uusia ruokia, joita voisi maistaa. Erityisesti kun ikää tulee lisää ja jos kotona on rento ruokailmapiiri. Eli neuvoisin ap:n tapauksessa, että ainakin ruoka on yksi sellainen alue, josta tuota lapsen (ja äidin) stressiä voisi heti alkaa karsia. Viisivuotias on jo niin iso, että voi esim. kaupassa itse kertoa, mitä haluaa syödä. Se vaatii kyllä sen, että kaikki ruokaan liittyvä manipulointi ja palkitseminen on lopetettava. Lapset huomaavat sellaisen nopeasti.
Ruoatta ei saisi jättää, olen siinä samaa mieltä. Jos lapsella on lieviäkin autismin/aspergerin piirteitä ja sen takia vaikea syödä, minkä se lapsi sille mahtaa? Rankaisuna jätetään kokonaan ilman? Ihan kauheaa.
Autismiin liittyy huono ravitsemus. He vaan syövät tosi erilailla kuin me neurotyypilliset. Eikä neurotyypillisiäkään lapsia tarvitsisi ruoatta jättää. Nälässä pitäminen on ihan hirveä kasvatuskeino. Jokaisella meistä on makuja, joita ei vaan voi sietää. Joillain toisella niitä on ehkä enemmän. Siitäkö rankaisuna nälkään jättäminen... huh huh.
Minua rupesi nyt kiinnostamaan tämä. Miten autistit syö erilailla kuin neurotyypilliset? Ja miksi?
Esim että pystyy syömään vain tiettyä rakennetta, (suutuntuma), tai tiettyjä makuja. Meillä on aspergertyyppinen poika, joka ei pysty mitään mausteita syömään (huutaa ja itkee ja pesee hanan alla suunsa, jos on mausteista). Ruoka-aineet ei saa sekoittua. Ruoat pitää järjestää, jos on vaikka risottoa, hän järjestää ja poimii kaikki värin mukaan lautasen reunalle, jonoiksi.
Esimerkkinä tällaista. Ymmärtää sen kai että ruokailu sitten kestää. Ja voi olla yksipuolista.
Autismin piirteillä oleva tekee aina asiat samalla tavalla. Hän ei osaa muuttaa että esim kiireessä tai hoputettuna söisi nopeammin. Vaan joka ruokapala otetaan ja pureskellaan hitaasti ja niellään ja sitten kulaus maitoa. Jos on ennen tehnyt näin niin hän tekee myös kiireessä näin. Aina samalla tavalla. AINA. Sama pukemisessa, missä vain. Asiat tehdään "jonossa" eikä monta asiaa kerralla.
Autismi vaatii paljon ymmärrystä ympäriltä! On vähän joka asiassa joustamaton, muuttumaton, ja mustavalkoinen.
Jos vanhempien pitää lähteä vähän yli seitsemän töihin ja tuollaisen lapsen aamupalassakin menee yli tunti ja pukemisessa toinen tunti, niin miten ihmeessä aamut oikein selvitään? Herätään neljältä aamupalalle vai?
Joo, viideltä oli herätys, kun lasten piti olla hoidossa klo 7 jotta itse ehdin töihin klo 7.30. Se on arkea erityislapsiperheissä.
Nyt vasta tulit ajatelleeksi?
Muuten aamut on käytännössä tappelua, kun lapsi ei kykene kiirehtimään ja kello käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakontrolli on yksi asia, josta moni äiti voisi vähän hellittää. Erityisesti sellaisten lasten kohdalla, jotka eivät suostu maistamaan tai joille mikään ei tunnu kelpaavan. Täällä yksi äiti sanoi, että jos ei kelpaa, niin sitten lapsi on ilman ruokaa, mutta minusta se on pahoinpitelyä. Nykyään ei saa sanoa lapselle mitään negatiivista, mutta lapsen voi nähtävästi jättää ilman ruokaa ja kaikkien mielestä se on vain oikein sille vastahakoiselle mukulalle. Jos lapsi on ronkeli, hän on ronkeli myös aikuisena. Jos lapsi saa syödä tarpeeksi kaloreita (joka on kasvun kannalta kaikkein tärkein asia, eivät antioksidantit ja "kasviravinteet") niistä ruuista, joita voi syödä, alkaa hän usein itse ehdottaa uusia ruokia, joita voisi maistaa. Erityisesti kun ikää tulee lisää ja jos kotona on rento ruokailmapiiri. Eli neuvoisin ap:n tapauksessa, että ainakin ruoka on yksi sellainen alue, josta tuota lapsen (ja äidin) stressiä voisi heti alkaa karsia. Viisivuotias on jo niin iso, että voi esim. kaupassa itse kertoa, mitä haluaa syödä. Se vaatii kyllä sen, että kaikki ruokaan liittyvä manipulointi ja palkitseminen on lopetettava. Lapset huomaavat sellaisen nopeasti.
Ruoatta ei saisi jättää, olen siinä samaa mieltä. Jos lapsella on lieviäkin autismin/aspergerin piirteitä ja sen takia vaikea syödä, minkä se lapsi sille mahtaa? Rankaisuna jätetään kokonaan ilman? Ihan kauheaa.
Autismiin liittyy huono ravitsemus. He vaan syövät tosi erilailla kuin me neurotyypilliset. Eikä neurotyypillisiäkään lapsia tarvitsisi ruoatta jättää. Nälässä pitäminen on ihan hirveä kasvatuskeino. Jokaisella meistä on makuja, joita ei vaan voi sietää. Joillain toisella niitä on ehkä enemmän. Siitäkö rankaisuna nälkään jättäminen... huh huh.
Minua rupesi nyt kiinnostamaan tämä. Miten autistit syö erilailla kuin neurotyypilliset? Ja miksi?
Esim että pystyy syömään vain tiettyä rakennetta, (suutuntuma), tai tiettyjä makuja. Meillä on aspergertyyppinen poika, joka ei pysty mitään mausteita syömään (huutaa ja itkee ja pesee hanan alla suunsa, jos on mausteista). Ruoka-aineet ei saa sekoittua. Ruoat pitää järjestää, jos on vaikka risottoa, hän järjestää ja poimii kaikki värin mukaan lautasen reunalle, jonoiksi.
Esimerkkinä tällaista. Ymmärtää sen kai että ruokailu sitten kestää. Ja voi olla yksipuolista.
Autismin piirteillä oleva tekee aina asiat samalla tavalla. Hän ei osaa muuttaa että esim kiireessä tai hoputettuna söisi nopeammin. Vaan joka ruokapala otetaan ja pureskellaan hitaasti ja niellään ja sitten kulaus maitoa. Jos on ennen tehnyt näin niin hän tekee myös kiireessä näin. Aina samalla tavalla. AINA. Sama pukemisessa, missä vain. Asiat tehdään "jonossa" eikä monta asiaa kerralla.
Autismi vaatii paljon ymmärrystä ympäriltä! On vähän joka asiassa joustamaton, muuttumaton, ja mustavalkoinen.
Jos vanhempien pitää lähteä vähän yli seitsemän töihin ja tuollaisen lapsen aamupalassakin menee yli tunti ja pukemisessa toinen tunti, niin miten ihmeessä aamut oikein selvitään? Herätään neljältä aamupalalle vai?
Joo, viideltä oli herätys, kun lasten piti olla hoidossa klo 7 jotta itse ehdin töihin klo 7.30. Se on arkea erityislapsiperheissä.
Nyt vasta tulit ajatelleeksi?
Muuten aamut on käytännössä tappelua, kun lapsi ei kykene kiirehtimään ja kello käy.
Mihin aikaan lapsi sitten nukahti, jos herätys oli aina viideltä? Kai erityislapsetkin tarvitsee 12 tunnin yöunet. Ja oletan iltapalan ja muiden iltatoimien olleen aika hitaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakontrolli on yksi asia, josta moni äiti voisi vähän hellittää. Erityisesti sellaisten lasten kohdalla, jotka eivät suostu maistamaan tai joille mikään ei tunnu kelpaavan. Täällä yksi äiti sanoi, että jos ei kelpaa, niin sitten lapsi on ilman ruokaa, mutta minusta se on pahoinpitelyä. Nykyään ei saa sanoa lapselle mitään negatiivista, mutta lapsen voi nähtävästi jättää ilman ruokaa ja kaikkien mielestä se on vain oikein sille vastahakoiselle mukulalle. Jos lapsi on ronkeli, hän on ronkeli myös aikuisena. Jos lapsi saa syödä tarpeeksi kaloreita (joka on kasvun kannalta kaikkein tärkein asia, eivät antioksidantit ja "kasviravinteet") niistä ruuista, joita voi syödä, alkaa hän usein itse ehdottaa uusia ruokia, joita voisi maistaa. Erityisesti kun ikää tulee lisää ja jos kotona on rento ruokailmapiiri. Eli neuvoisin ap:n tapauksessa, että ainakin ruoka on yksi sellainen alue, josta tuota lapsen (ja äidin) stressiä voisi heti alkaa karsia. Viisivuotias on jo niin iso, että voi esim. kaupassa itse kertoa, mitä haluaa syödä. Se vaatii kyllä sen, että kaikki ruokaan liittyvä manipulointi ja palkitseminen on lopetettava. Lapset huomaavat sellaisen nopeasti.
Ruoatta ei saisi jättää, olen siinä samaa mieltä. Jos lapsella on lieviäkin autismin/aspergerin piirteitä ja sen takia vaikea syödä, minkä se lapsi sille mahtaa? Rankaisuna jätetään kokonaan ilman? Ihan kauheaa.
Autismiin liittyy huono ravitsemus. He vaan syövät tosi erilailla kuin me neurotyypilliset. Eikä neurotyypillisiäkään lapsia tarvitsisi ruoatta jättää. Nälässä pitäminen on ihan hirveä kasvatuskeino. Jokaisella meistä on makuja, joita ei vaan voi sietää. Joillain toisella niitä on ehkä enemmän. Siitäkö rankaisuna nälkään jättäminen... huh huh.
Minua rupesi nyt kiinnostamaan tämä. Miten autistit syö erilailla kuin neurotyypilliset? Ja miksi?
Esim että pystyy syömään vain tiettyä rakennetta, (suutuntuma), tai tiettyjä makuja. Meillä on aspergertyyppinen poika, joka ei pysty mitään mausteita syömään (huutaa ja itkee ja pesee hanan alla suunsa, jos on mausteista). Ruoka-aineet ei saa sekoittua. Ruoat pitää järjestää, jos on vaikka risottoa, hän järjestää ja poimii kaikki värin mukaan lautasen reunalle, jonoiksi.
Esimerkkinä tällaista. Ymmärtää sen kai että ruokailu sitten kestää. Ja voi olla yksipuolista.
Autismin piirteillä oleva tekee aina asiat samalla tavalla. Hän ei osaa muuttaa että esim kiireessä tai hoputettuna söisi nopeammin. Vaan joka ruokapala otetaan ja pureskellaan hitaasti ja niellään ja sitten kulaus maitoa. Jos on ennen tehnyt näin niin hän tekee myös kiireessä näin. Aina samalla tavalla. AINA. Sama pukemisessa, missä vain. Asiat tehdään "jonossa" eikä monta asiaa kerralla.
Autismi vaatii paljon ymmärrystä ympäriltä! On vähän joka asiassa joustamaton, muuttumaton, ja mustavalkoinen.
Jos vanhempien pitää lähteä vähän yli seitsemän töihin ja tuollaisen lapsen aamupalassakin menee yli tunti ja pukemisessa toinen tunti, niin miten ihmeessä aamut oikein selvitään? Herätään neljältä aamupalalle vai?
Joo, viideltä oli herätys, kun lasten piti olla hoidossa klo 7 jotta itse ehdin töihin klo 7.30. Se on arkea erityislapsiperheissä.
Nyt vasta tulit ajatelleeksi?
Muuten aamut on käytännössä tappelua, kun lapsi ei kykene kiirehtimään ja kello käy.
Mihin aikaan lapsi sitten nukahti, jos herätys oli aina viideltä? Kai erityislapsetkin tarvitsee 12 tunnin yöunet. Ja oletan iltapalan ja muiden iltatoimien olleen aika hitaita.
Päiväkoti-ikäisethän nukkuvat päiväunet päikyssä.
Taisivat mennä nukkumaan jossain klo 19 kieppeillä, silloin neljän-viiden iässä. Sitten jäinkin taas jo kotiin.
Iltatoimet oli hitaita, koko iltahan käytännössä meni vaan askareesta toiseen siirtymiseen.
Täällä on veikkailtu, että lapseni olisi nepsy. Mutta entä jos se nepsy olenkin minä? Onko mahdollista, että olisin selvittänyt koulut läpi hyvin arvosanoin, suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa ja menestynyt työelämässä ilman, että sitä olisi huomattu? Sain lapsen 34-vuotiaana ja ennen sitä minusta kaikki oli minulla ihan ok. Mutta rupesin tässä nyt vain miettimään. Ap
Tämä. Neuvolassa kävin lasten kanssa, meillä oli aivan ihana terkka. Mutta just noi hammaslääkärit ja erityisesti koulun vanhempainillat, kun tajusin jättää isälle, niin silloin helpotti. Suosittelen.